Tänään julkaistiin jo ensimmäiset artistikiinnitykset ensi vuoden Flow Festivaleille. Itseänihän aikainen ajankohta ei haittaa, sillä hankin lippuni jo syyskuussa. Sen lisäksi, että onnistuin tuon megahalvan ennakkolipun tuolloin saamaan, olivat liput myös muille hyvissä ajoin liikkeellä olleille saatavissa 135 euron tarjoushintaan ennen tätä aamua. Nyt kun ensimmäiset julkistukset on tehty, nousi lippujen hinta 159 euroon. Siinä mielessä tuo oma 60€ alennus oli todella kova säästö.
Wincave -blogissa, kuten muuallakin netissä esiintyjäveikkaus kävi kuumana jo eilen, sillä aika moni Flow'ssa nähty artisti on aiemminkin esiintynyt myös samoihin aikoihin Göteborgin Way Out Westissä, sekä Oslon Øyafestivalenissa. Ja kyllähän noista aika moni kohdilleen menikin.
Yksikään noista ensimmäisistä nimistä ei silti ollut mitään todella päräyttävää, mutta kyllähän Florence and the Machine nyt ehdottomasti pitää päästä näkemään päälavalla, samoin Todd Terjen livesetti kiinnostaa jonkin verran. Florence Welchin tähdittämän bändin musiikkia kun kuuntelee oikein mielellään, vaikka se ei samanlaista vaikutusta olekaan muhun tehnyt, kuin moneen muuhun. Esimakua Terjen livestä saatiin taas jo viime kesän Øyan keikan jälkeen, kun festariesitys oli hetken verran nähtävissä hd-laatuisena Norjan yleisradion NRK:n sivulla. Harmillisesti tuo laadukkaampi versio on jo poistunut katselusta, mutta se on myös huonompilaatuisena nähtävissä YouTubesta (alla).
Muita jonkin verran mielenkiintoa herättäviä artisteja voisivat olla Future Islands, Major Lazer ja Flying Lotus, mutta näistä jokainen on kuitenkin helposti korvattavissa, mikäli samaan aikaan esiintyy jotakin vielä kiinnostavampaa. Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että ensi kesään mennessä aika monta vieläkin kovempaa kiinnitystä tullaan näkemään!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rosvot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rosvot. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
torstai 30. lokakuuta 2014
Lokakuun musiikkivideokatsaus
Musiikki on ollut viime aikoina blogissa vahvasti esillä, ja samalla meiningillä jatkuu. En ehtinyt perehtyä uusiin julkaisuihin aiemmin miltei koko lokakuussa, ja nyt kun olen ehtinyt niitä kuunnella, on näitä löytöjäkin tullut.
The Dø esimerkiksi julkaisi tämän uuden musiikkivideon 'Despair, Hangover & Ecstasy' viime viikolla. Suomalaisen Olivia Merilahden, ja ranskalaisen Dan Levyn duolta on Rosvojen 1000 Sparks -blogin mukaan tulossa uusi levykin vuoden vaihteen jälkeen.
Tuoreimpana näistä postauksen videoista on puolestaan jo pitkään diggailemani yhden Suomen kovimman bändin, Disco Ensemblen keulahahmon Miikka Koiviston sooloprojekti Hisser. Ensisingle 'Park Fiction' julkaistiin eilen, samoin tämä musiikkivideo. Kun ensimmäisen kerran luin miehen proggiksesta, jälleen Rosvoista (tällä kertaa Wincave -blogista) vajaa kuukausi sitten, olin samaan aikaan hieman säikähtänyt, että myös surullinen. Ensimmäistä siksi, että juuri Disco Ensemble on ollut se kovin juttu, ja toiseksi siksi, että sooloura tarkoittaa lähes aina sitä, että bändikuviot jäävät kokonaan sikseen.
Mitä itse biisiin tulee, kuulostaa se yllättävän kivalta. Elektronista musiikkia osasin kyllä odottaa, ovathan Miikan alaa nimenomaan koskettimet. Lisäksi tuo genre on yleensä nykyään melko luontainen suuntaus, kun rokkibändistä lähdetään sooloilemaan, mutta aivan omanlaistaan saundia hän on silti lähtenyt tekemään. Ei siis ole kopioitu entisiä maneereita, tai ei mieleeni edes tule mitään toista samalta kuulostavaa artistia. Salaa kuitenkin toivon tulevalta levyltä sitä DE:n räjähtävyyttä kuulevani, minkä Koiviston laulu on nimenomaan bändissä määrittänyt. 'Park Fiction' on siihen verrattuna nimittäin melkoista pehmopornoa :)
Vielä pidempiaikainen suosikkini taas jo yli 20 vuoden takaa, Orbital puolestaan ilmoitti nettisivuillaan lopettavansa lopullisesti. Veljeksistä Phil keskittyy levyjen soittoon, ja Paul jatkaa musiikin julkaisemista nimellä Eight Fifty Eight tai 8:58. Aivan selväksi tuon projektin kirjoitusasu ei itselleni vielä tullut, mutta se nähdään viimeistään ensi vuoden helmikuussa, kun ensimmäisen levyn pitäisi ilmestyä.
Myös Eight Fifty Eightiltä on saatu jo esimakua, kun ensimmäinen biisi ja musiikkivideo julkaistiin. Mielenkiintoista materiaalia on takuulla luvassa, vaikka tuo nyt kuultu ja nähty biisi ei vielä samalle tasolle Orbitalin kanssa pääsekään. Se nyt olisikin toisaalta lähes mahdotonta, sen verran paljon Hartnollien yhteinen musiikki on itseäni kaikkien näiden vuosien aikana puhutellut.
The Dø esimerkiksi julkaisi tämän uuden musiikkivideon 'Despair, Hangover & Ecstasy' viime viikolla. Suomalaisen Olivia Merilahden, ja ranskalaisen Dan Levyn duolta on Rosvojen 1000 Sparks -blogin mukaan tulossa uusi levykin vuoden vaihteen jälkeen.
Tuoreimpana näistä postauksen videoista on puolestaan jo pitkään diggailemani yhden Suomen kovimman bändin, Disco Ensemblen keulahahmon Miikka Koiviston sooloprojekti Hisser. Ensisingle 'Park Fiction' julkaistiin eilen, samoin tämä musiikkivideo. Kun ensimmäisen kerran luin miehen proggiksesta, jälleen Rosvoista (tällä kertaa Wincave -blogista) vajaa kuukausi sitten, olin samaan aikaan hieman säikähtänyt, että myös surullinen. Ensimmäistä siksi, että juuri Disco Ensemble on ollut se kovin juttu, ja toiseksi siksi, että sooloura tarkoittaa lähes aina sitä, että bändikuviot jäävät kokonaan sikseen.
Mitä itse biisiin tulee, kuulostaa se yllättävän kivalta. Elektronista musiikkia osasin kyllä odottaa, ovathan Miikan alaa nimenomaan koskettimet. Lisäksi tuo genre on yleensä nykyään melko luontainen suuntaus, kun rokkibändistä lähdetään sooloilemaan, mutta aivan omanlaistaan saundia hän on silti lähtenyt tekemään. Ei siis ole kopioitu entisiä maneereita, tai ei mieleeni edes tule mitään toista samalta kuulostavaa artistia. Salaa kuitenkin toivon tulevalta levyltä sitä DE:n räjähtävyyttä kuulevani, minkä Koiviston laulu on nimenomaan bändissä määrittänyt. 'Park Fiction' on siihen verrattuna nimittäin melkoista pehmopornoa :)
Vielä pidempiaikainen suosikkini taas jo yli 20 vuoden takaa, Orbital puolestaan ilmoitti nettisivuillaan lopettavansa lopullisesti. Veljeksistä Phil keskittyy levyjen soittoon, ja Paul jatkaa musiikin julkaisemista nimellä Eight Fifty Eight tai 8:58. Aivan selväksi tuon projektin kirjoitusasu ei itselleni vielä tullut, mutta se nähdään viimeistään ensi vuoden helmikuussa, kun ensimmäisen levyn pitäisi ilmestyä.
Myös Eight Fifty Eightiltä on saatu jo esimakua, kun ensimmäinen biisi ja musiikkivideo julkaistiin. Mielenkiintoista materiaalia on takuulla luvassa, vaikka tuo nyt kuultu ja nähty biisi ei vielä samalle tasolle Orbitalin kanssa pääsekään. Se nyt olisikin toisaalta lähes mahdotonta, sen verran paljon Hartnollien yhteinen musiikki on itseäni kaikkien näiden vuosien aikana puhutellut.
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
On aika kadota taas...
...musiikkiin. Kuten monet jo pidempään blogia lukeneista tietävät, Lost in Music on yksi näistä vuoden kohokohdista mulle Tampereella. Musiikkitapahtuma esittelee hurjan skaalan aivan erilaisia artisteja ääripäästä toiseen, ja kuten nytkin, paljon joutuu jättämään näkemättä, mutta paljon tästä myös saa.
Ja ensi viikolla se alkaa! Kirjoitin aiemmin murheissani noiden esiintymisaikataulujen päällekkäisyydestä, mutta olen onnistunut suurelta osin selättämään ne eniten harmittamaan jäävät vaihtoehdot. Perjantain työtkin sain sovittua siten, että en joudu menemään aivan aamukahdeksalta toimistolle, joten voin ihan rauhassa nauttia torstain keikkatarjonnasta. Ja nautintoa se onkin, sillä juuri torstai on SE päivä koko festivaaleilla.
Ilta alkaa pikaisella visiitillä Telakalle, jossa pääsen näkemään ihanat Evan & Manun uudelleen, Mustalahden keikka oli hyvä, mutta ei takuulla tule pärjäämään Telakan akustiikalle. Sieltä pitää rientää fiilistelemään yhtä festarien eniten odottaamani, eli NEØV:in keikkaa Klubille. Ja onpa siellä myös French Films, jota en edes ehdi kokonaan katsoa, koska taas on kiire, tällä kertaa Dorikseen. Onneksi olen French Filmsin nähnyt jo niin monta kertaa, että tämä ei itseäni bändin kovuudesta huolimatta niin kovasti harmita. Torstai-illan päättää siten mun osaltani yksi ehdottomasti kovimmista suomalaisista, eli Big Wave Riders.
Odotan tätä niin paljon, sillä en ole nähnyt heitä yli vuoteen! Bändi on työskennellyt myös uuden materiaalin parissa, ja saattaapa levy olla jo lähes valmiskin. Ensi vuoden puolella sen pitäisi nimittäin ilmestyä. Harmi kyllä tähän mennessä mitään esimakua siltä ei vielä ole nettiin valunut, mutta keikalla varmasti tullaan uuttakin materiaalia kuulemaan. Jotain päällekkäisyyksiä aiempien blogipostausten kanssa näissä tämän jutun musavideoissa saattaa ollakin, koska olen useimmat viralliset videot jo linkittänyt aiemmin tänne :)
Perjantai-ilta meneekin sitten täysin Doriksessa, Zebra & Snake on pakko uhrata Delay Treesin ja pari vuotta sitten samassa paikassa pankin räjäyttäneen Kap Kapin alttarille, mutta kaksi vastaan yksi, ei mitään jakoa :) Molemmilta illan lemppareiltahan on tullut uudet levyt tämän vuoden puolella, ja jälkimmäisen 'Flux of Solace' löytyy myös Spotifystä! Vaikka tämä albumi ei debyyttilevy 'Holy Are You'n tasolle ihan pääsekään, niin jo levyn toinen biisi 'C.S'. lähti viemään mua samanlaiseen shamanistiseen tunnelmaan, jonka parin vuoden takainen Doriksen keikkakin. Tätä todella odotan. Muuten perjantain alkuilta on vielä täysin avoinna muille vaihtoehdoille, mutta mitään hirveän mielenkiintoista sinne ei silti ole tarjolla, menen todennäköisesti fiiliksen mukaan.
Lauantaina festivaalini huipentuvat Telakalle, samoin kuin perjantaina, saatan käydä jossakin jo alkuillasta, mutta pääsyy on Telakka, ja erityisesti I Was A Teenage Satan Worshipper. Samassa paikassa ennen sitä esiintyvät myös Ochre Room ja itselleni uusi tuttavuus Pooma, joten eiköhän noitakin tule mentyä katsomaan. Etenkin Pooman Spotifystä löytyvä vanhempi levy vaikuttaa todella kiinnostavalta. Mitenköhän lienee bändin linja pysynyt näin monta vuotta samana? Toisaalta, Rosvot -portaalin #KOVAAPASKAA -blogin järjestämä varjotapahtuma olisi O'Harasissa samaan aikaan ja sieltä ehtisi vielä IWATSW:iksi Telakalle... Hmm!
Ja ensi viikolla se alkaa! Kirjoitin aiemmin murheissani noiden esiintymisaikataulujen päällekkäisyydestä, mutta olen onnistunut suurelta osin selättämään ne eniten harmittamaan jäävät vaihtoehdot. Perjantain työtkin sain sovittua siten, että en joudu menemään aivan aamukahdeksalta toimistolle, joten voin ihan rauhassa nauttia torstain keikkatarjonnasta. Ja nautintoa se onkin, sillä juuri torstai on SE päivä koko festivaaleilla.
Ilta alkaa pikaisella visiitillä Telakalle, jossa pääsen näkemään ihanat Evan & Manun uudelleen, Mustalahden keikka oli hyvä, mutta ei takuulla tule pärjäämään Telakan akustiikalle. Sieltä pitää rientää fiilistelemään yhtä festarien eniten odottaamani, eli NEØV:in keikkaa Klubille. Ja onpa siellä myös French Films, jota en edes ehdi kokonaan katsoa, koska taas on kiire, tällä kertaa Dorikseen. Onneksi olen French Filmsin nähnyt jo niin monta kertaa, että tämä ei itseäni bändin kovuudesta huolimatta niin kovasti harmita. Torstai-illan päättää siten mun osaltani yksi ehdottomasti kovimmista suomalaisista, eli Big Wave Riders.
Odotan tätä niin paljon, sillä en ole nähnyt heitä yli vuoteen! Bändi on työskennellyt myös uuden materiaalin parissa, ja saattaapa levy olla jo lähes valmiskin. Ensi vuoden puolella sen pitäisi nimittäin ilmestyä. Harmi kyllä tähän mennessä mitään esimakua siltä ei vielä ole nettiin valunut, mutta keikalla varmasti tullaan uuttakin materiaalia kuulemaan. Jotain päällekkäisyyksiä aiempien blogipostausten kanssa näissä tämän jutun musavideoissa saattaa ollakin, koska olen useimmat viralliset videot jo linkittänyt aiemmin tänne :)
Perjantai-ilta meneekin sitten täysin Doriksessa, Zebra & Snake on pakko uhrata Delay Treesin ja pari vuotta sitten samassa paikassa pankin räjäyttäneen Kap Kapin alttarille, mutta kaksi vastaan yksi, ei mitään jakoa :) Molemmilta illan lemppareiltahan on tullut uudet levyt tämän vuoden puolella, ja jälkimmäisen 'Flux of Solace' löytyy myös Spotifystä! Vaikka tämä albumi ei debyyttilevy 'Holy Are You'n tasolle ihan pääsekään, niin jo levyn toinen biisi 'C.S'. lähti viemään mua samanlaiseen shamanistiseen tunnelmaan, jonka parin vuoden takainen Doriksen keikkakin. Tätä todella odotan. Muuten perjantain alkuilta on vielä täysin avoinna muille vaihtoehdoille, mutta mitään hirveän mielenkiintoista sinne ei silti ole tarjolla, menen todennäköisesti fiiliksen mukaan.
Lauantaina festivaalini huipentuvat Telakalle, samoin kuin perjantaina, saatan käydä jossakin jo alkuillasta, mutta pääsyy on Telakka, ja erityisesti I Was A Teenage Satan Worshipper. Samassa paikassa ennen sitä esiintyvät myös Ochre Room ja itselleni uusi tuttavuus Pooma, joten eiköhän noitakin tule mentyä katsomaan. Etenkin Pooman Spotifystä löytyvä vanhempi levy vaikuttaa todella kiinnostavalta. Mitenköhän lienee bändin linja pysynyt näin monta vuotta samana? Toisaalta, Rosvot -portaalin #KOVAAPASKAA -blogin järjestämä varjotapahtuma olisi O'Harasissa samaan aikaan ja sieltä ehtisi vielä IWATSW:iksi Telakalle... Hmm!
tiistai 27. toukokuuta 2014
Vellamo Tyylillä
Vuoden 2014 suomihiphop soundträkki on täällä, tsek! Kiitos kuuluu Rosvojen All Ears -blogin Miralle, joka esitteli nuorien Jyväskylän kollien ensimmäisen debyyttilevyn viime viikolla.
Itse en toki suomiräppiä liiemmin seuraakaan, joten uudet tuulet jäävät helposti huomaamattakin, mutta harvoin ihan tälläistä materiaalia esiin tuleekaan. Jos viime kesän positiivisen yllätys tällä saralla oli Solosen & Kosolan '13 kertaa kovempi ku kukaan', on sitä tänä vuonna äärimmäisen leppoisalta kuulostava, ja juuri omaan makuun toimiva Gettomasan & Ruubenin 'Vellamo LP'.
Gettomasan ja Ruubenin melodinen saundi on täydellisen letkeää kesämusiikkia, rytmit toimivia ja flow kohdillaan. Eikä tietysti turhaan, Gettomasalla on taskussaan räpin suomenmestaruus parin vuoden takaa. Parikymppisten jätkien lyriikoista paistaa läpi palava tekemisen into tehdä omaa juttua. Sanoitukset tuovat ehkä hiukan mieleen sen saman omasta kotikaupungista räppäämisen ylpeyden, mikä Nuorilla Herroilla, sittemmin Tulenkantajilla oli uransa alkutaipaleella. Nyt tosin räpätään Jyväskylästä eikä Rollosta.
Tämä levy on jo nyt soinut mulla muutamaan otteeseen, mutta tulee varmasti kesän edetessä pysymään soittolistalla, ja soimaan pussikaljasoundtrackinäkin Tampereen puistoissa. Bo!
Itse en toki suomiräppiä liiemmin seuraakaan, joten uudet tuulet jäävät helposti huomaamattakin, mutta harvoin ihan tälläistä materiaalia esiin tuleekaan. Jos viime kesän positiivisen yllätys tällä saralla oli Solosen & Kosolan '13 kertaa kovempi ku kukaan', on sitä tänä vuonna äärimmäisen leppoisalta kuulostava, ja juuri omaan makuun toimiva Gettomasan & Ruubenin 'Vellamo LP'.
Gettomasan ja Ruubenin melodinen saundi on täydellisen letkeää kesämusiikkia, rytmit toimivia ja flow kohdillaan. Eikä tietysti turhaan, Gettomasalla on taskussaan räpin suomenmestaruus parin vuoden takaa. Parikymppisten jätkien lyriikoista paistaa läpi palava tekemisen into tehdä omaa juttua. Sanoitukset tuovat ehkä hiukan mieleen sen saman omasta kotikaupungista räppäämisen ylpeyden, mikä Nuorilla Herroilla, sittemmin Tulenkantajilla oli uransa alkutaipaleella. Nyt tosin räpätään Jyväskylästä eikä Rollosta.
Tämä levy on jo nyt soinut mulla muutamaan otteeseen, mutta tulee varmasti kesän edetessä pysymään soittolistalla, ja soimaan pussikaljasoundtrackinäkin Tampereen puistoissa. Bo!
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Uusi musiikkirakkaus
Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi aina vaan :)
Pitäisi kai hävetä, kun en ollut koskaan aiemmin kuullut malmölaisorkesteri This Is Headista aiemmin. Ei kuitenkaan pysty, kun viikonpäivät ovat kuluneet lähinnä ällistykseen ja mielettömän hyvistä biiseistä nautiskeluun. Tämä postaus ei siis keskity uuteen musiikkiin, vaan itselleni uuteen löytöön. This Is Head pääsee parhaiden ruotsalaisten indiebändien kärkiryhmään The Mary Onettesin ja Bye Bye Bicyclen kanssa. Tyylillisesti tämä ei ole samanlaista musiikkia, mutta ehkä kuitenkin näistä kahdesta lähempänä jälkimmäistä.
Aiemmin Spotifystä oli helppo löytää uusia ja mielenkiintoisia artisteja, mutta viime vuonna esitelty uusi "Discover" välilehti, joka korvasi "What's New" osion, on huomattavasti vähentänyt tätä mahdollisuutta. Avauduinkin aiheesta tuolloin täällä blogissa. Spotify toki itse tarjoaa paljon artisteja, joista se luulee minun pitävän oman musiikinkuunteluni perusteella, mutta oikeastaan lähes kaikki noista ehdotuksista menevät yleensä syteen. Keinoäly ei vielä ole todellisuutta vuonna 2014 :)
Kuitenkin juuri tämän bändin löysin tuon Discover -ominaisuuden kautta. Olin aiemmin kuunnellut toista erittäin mielenkiintoista ruotsalaisbändiä Iberiaa, jonka koko levyn löysin Rosvojen 1000 Sparks -blogin ansiosta. Tuossa Jyrin postauksessa oli esittelyssä myös pari muuta aivan järkyn kovaa uutta ruotsalaistulokasta joista tykkäsin, kannattaa siis tsekata tuo linkki.
Jokatapauksessa, juuri Iberian ansiosta Spotify ehdotti minulle tätä. Ehkä en siis vain kuuntele oikeita bändejä, koska en löydä yleensä mitään varteenotettavaa :) Jos olisin bändin löytänyt vain aiemmin, olisi viime vuonna ilmestynyt 'The Album ID' päässyt takuuvarmasti listauksessani vuoden parhaiden levyjen joukkoon.
'The Album ID' on järjestyksessään jo bändin toinen levy, eikä debyytti '0001' juurikaan huonompi ole! Alla vielä muutamia musiikkivideoita bändin koko uralta, lisää löytyy levy-yhtiö Adrian Recordingsin YouTube -kanavalta.
Pitäisi kai hävetä, kun en ollut koskaan aiemmin kuullut malmölaisorkesteri This Is Headista aiemmin. Ei kuitenkaan pysty, kun viikonpäivät ovat kuluneet lähinnä ällistykseen ja mielettömän hyvistä biiseistä nautiskeluun. Tämä postaus ei siis keskity uuteen musiikkiin, vaan itselleni uuteen löytöön. This Is Head pääsee parhaiden ruotsalaisten indiebändien kärkiryhmään The Mary Onettesin ja Bye Bye Bicyclen kanssa. Tyylillisesti tämä ei ole samanlaista musiikkia, mutta ehkä kuitenkin näistä kahdesta lähempänä jälkimmäistä.
Aiemmin Spotifystä oli helppo löytää uusia ja mielenkiintoisia artisteja, mutta viime vuonna esitelty uusi "Discover" välilehti, joka korvasi "What's New" osion, on huomattavasti vähentänyt tätä mahdollisuutta. Avauduinkin aiheesta tuolloin täällä blogissa. Spotify toki itse tarjoaa paljon artisteja, joista se luulee minun pitävän oman musiikinkuunteluni perusteella, mutta oikeastaan lähes kaikki noista ehdotuksista menevät yleensä syteen. Keinoäly ei vielä ole todellisuutta vuonna 2014 :)
Kuitenkin juuri tämän bändin löysin tuon Discover -ominaisuuden kautta. Olin aiemmin kuunnellut toista erittäin mielenkiintoista ruotsalaisbändiä Iberiaa, jonka koko levyn löysin Rosvojen 1000 Sparks -blogin ansiosta. Tuossa Jyrin postauksessa oli esittelyssä myös pari muuta aivan järkyn kovaa uutta ruotsalaistulokasta joista tykkäsin, kannattaa siis tsekata tuo linkki.
Jokatapauksessa, juuri Iberian ansiosta Spotify ehdotti minulle tätä. Ehkä en siis vain kuuntele oikeita bändejä, koska en löydä yleensä mitään varteenotettavaa :) Jos olisin bändin löytänyt vain aiemmin, olisi viime vuonna ilmestynyt 'The Album ID' päässyt takuuvarmasti listauksessani vuoden parhaiden levyjen joukkoon.
'The Album ID' on järjestyksessään jo bändin toinen levy, eikä debyytti '0001' juurikaan huonompi ole! Alla vielä muutamia musiikkivideoita bändin koko uralta, lisää löytyy levy-yhtiö Adrian Recordingsin YouTube -kanavalta.
lauantai 8. helmikuuta 2014
Peurana Valoissa
Ensimmäinen ilta Valoa Festivalia on nyt takana. Iltaan mahtui niin keikkaa, kebabbia kuin kaljaakin :)
The New Tigers esiintyi Artturissa melko tyhjälle salille, joka yllätti ainakin mut. Omien kokemusten mukaan Artturi on ollut aina niin täynnä, että sinne on ollut vaikea sopia. Nyt tyhjiä pöytiä oli useita, ja niissä muissakin kosolti tilaa. Itse en tosin ollut remontin jälkeen siellä edes käynyt, joten yllätys oli positiivinen, kun paikka oli kokenut niinkin merkittävän kasvojen kohotuksen. Tilaa ja väljyyttä siis ainakin on, ja hinnat näin keskustapaikaksi erittäin kohtuulliset.
Eivät tietysti niin kohtuulliset kuin Hällänkellarissa, jonne Galatan kebabin kautta väännettiin itsemme Yo-talon keikkoja odotellessa. Oli kuitenkin pakko lähteä etuajassa pois kun 18-vuotiaat toivoivat deejiiltä Robinia...
Mutta Iisa vakuutti mut nyt. Kuten mainitsin, en ole liiemmin ollut innostunut Reginasta, eikä tämä uusi levykään nyt kuitenkaan kotikuuntelussa aivan kärkisijoja kolkutellut. Mutta livenä homma toimi todella upeasti. Itse asiassa mua ei vaivannut keikalla mikään, ja suhteellisen täysi Yo-talokin vaikutti olevan haltioissaan. Olin tosin odottanut mukaan bändiä, mutta ei meininki silti aivan taustanauhan varaan jäänyt, Iisalla oli mukanaan Sanna, joka lauloi stemmoja, soitti komppikitaraa ja rumpua. Mainio keikka, ehkäpä tästä voisi alkaa jonkinlainen kiinnostus Iisan soolouraa kohtaan :)
Sin Cos Tan aloitti hieman myöhässä, mutta milloinpa keikat ajallaan alkaisivat. Näiden festivaalien kanssa tosin ne useammin pitävät paikkansa, koska slotit ovat niin tiukilla, mutta viimeiset bändit aina pystyvät vähän enemmän vapauksia ottamaan.
Musiikki oli täydellistä. Uusia biisejäkin kuultiin kaksi kappaletta. Kyllä, siis uusia, vaikka edellinen albumikin 'Afterlife' ilmestyi vasta viime syksynä. Tosin, jos tuolla tahdilla syntyy tälläistä hittimateriaalia, mikäpä ettei niin kannattaisikin tehdä. Levy vuoteen tahti on melko kunnianhimoista.
Jo Villa Nahin ajoista itselle on tuttua hyvin minimalistinen performanssi, ja aika harvoin pelkät koneartistit tietysti mitään ihmeitä lavalla pystyvät yksin tekemään. Screenillä pyöri pääasiassa mustavalkoista autolla-ajovideota ja jonkin verran muita efektejä, mutta se tuki esitystä hyvin. Esiintyminen ei ehkä ole bändin vahvinta osaamista, mutta musiikki taas puhuttelee senkin edestä. Pistänpä tästä vinyylin levylautaselle ja fiilistelen jälleen, sillä syystä tai toisesta viimeisimmän levyn suosikkibiisiäni 'Heart On a Plate' ei keikalla kuultu.
Seuraavaksi suunta on Tampere Areenalle katsomaan kun Tampere Roller Derby ottaa mittaa Harbor Girls Hamburgista. Illalla on luvassa sellaisia kauniilta kuulostavia asioita kuten Kakka-hätää ja Huoratronia!
Iltaa odotellessa kannattaa tsekata Black Twigin ennakkokuuntelussa oleva ensi viikolla julkaistava kakkoslevy 'Heliogram'. Sen tarjoaa vielä viikon ajan ketkäpä muutkaan, kuin taas ne pirun musiikkikelmit, Rosvot!
Black Twig ja Delay Trees esiintyvät muuten molemmat parin viikon päästä Tampereella Telakalla, sitä en todellakaan haluaisi missata! Alla kepittelee Turun indielupaus The New Tigers Artturissa eilisiltana.
The New Tigers esiintyi Artturissa melko tyhjälle salille, joka yllätti ainakin mut. Omien kokemusten mukaan Artturi on ollut aina niin täynnä, että sinne on ollut vaikea sopia. Nyt tyhjiä pöytiä oli useita, ja niissä muissakin kosolti tilaa. Itse en tosin ollut remontin jälkeen siellä edes käynyt, joten yllätys oli positiivinen, kun paikka oli kokenut niinkin merkittävän kasvojen kohotuksen. Tilaa ja väljyyttä siis ainakin on, ja hinnat näin keskustapaikaksi erittäin kohtuulliset.
Eivät tietysti niin kohtuulliset kuin Hällänkellarissa, jonne Galatan kebabin kautta väännettiin itsemme Yo-talon keikkoja odotellessa. Oli kuitenkin pakko lähteä etuajassa pois kun 18-vuotiaat toivoivat deejiiltä Robinia...
Mutta Iisa vakuutti mut nyt. Kuten mainitsin, en ole liiemmin ollut innostunut Reginasta, eikä tämä uusi levykään nyt kuitenkaan kotikuuntelussa aivan kärkisijoja kolkutellut. Mutta livenä homma toimi todella upeasti. Itse asiassa mua ei vaivannut keikalla mikään, ja suhteellisen täysi Yo-talokin vaikutti olevan haltioissaan. Olin tosin odottanut mukaan bändiä, mutta ei meininki silti aivan taustanauhan varaan jäänyt, Iisalla oli mukanaan Sanna, joka lauloi stemmoja, soitti komppikitaraa ja rumpua. Mainio keikka, ehkäpä tästä voisi alkaa jonkinlainen kiinnostus Iisan soolouraa kohtaan :)
Sin Cos Tan aloitti hieman myöhässä, mutta milloinpa keikat ajallaan alkaisivat. Näiden festivaalien kanssa tosin ne useammin pitävät paikkansa, koska slotit ovat niin tiukilla, mutta viimeiset bändit aina pystyvät vähän enemmän vapauksia ottamaan.
Musiikki oli täydellistä. Uusia biisejäkin kuultiin kaksi kappaletta. Kyllä, siis uusia, vaikka edellinen albumikin 'Afterlife' ilmestyi vasta viime syksynä. Tosin, jos tuolla tahdilla syntyy tälläistä hittimateriaalia, mikäpä ettei niin kannattaisikin tehdä. Levy vuoteen tahti on melko kunnianhimoista.
Jo Villa Nahin ajoista itselle on tuttua hyvin minimalistinen performanssi, ja aika harvoin pelkät koneartistit tietysti mitään ihmeitä lavalla pystyvät yksin tekemään. Screenillä pyöri pääasiassa mustavalkoista autolla-ajovideota ja jonkin verran muita efektejä, mutta se tuki esitystä hyvin. Esiintyminen ei ehkä ole bändin vahvinta osaamista, mutta musiikki taas puhuttelee senkin edestä. Pistänpä tästä vinyylin levylautaselle ja fiilistelen jälleen, sillä syystä tai toisesta viimeisimmän levyn suosikkibiisiäni 'Heart On a Plate' ei keikalla kuultu.
Seuraavaksi suunta on Tampere Areenalle katsomaan kun Tampere Roller Derby ottaa mittaa Harbor Girls Hamburgista. Illalla on luvassa sellaisia kauniilta kuulostavia asioita kuten Kakka-hätää ja Huoratronia!
Iltaa odotellessa kannattaa tsekata Black Twigin ennakkokuuntelussa oleva ensi viikolla julkaistava kakkoslevy 'Heliogram'. Sen tarjoaa vielä viikon ajan ketkäpä muutkaan, kuin taas ne pirun musiikkikelmit, Rosvot!
Black Twig ja Delay Trees esiintyvät muuten molemmat parin viikon päästä Tampereella Telakalla, sitä en todellakaan haluaisi missata! Alla kepittelee Turun indielupaus The New Tigers Artturissa eilisiltana.
perjantai 31. tammikuuta 2014
Ruotsalaisen nykymusiikin arvostuspostaus osa 2
Aloitin viime viikolla näiden ruotsalaisten artistien esittelyn, ja niin paljon on ollut muutakin kirjoitettavaa, että en ole ehtinyt tätä aiemmin julkaista. Mutta tässä kuitenkin tulee vihdoin kakkososa.
Aiemmin jo viime kesänä löysin Postiljonen nimisen orkesterin Skipped Heartbeats -blogin kautta. Sitäkin on tullut taas viime aikoina kuunneltua uudelleen, ja vaikka se viime vuoden parhaiden levyjen joukkoon ei minulla aivan päässyt, niin on kuitenkin varsin upeaa musiikkia ja ennen kaikkea sopi tähän arvostuspostaukseen.
Spotifystä löytyy koko albumi 'Skyer', ja YouTubesta videot sen parhaimpiin biiseihin.
Ruotsista tulee tietysti myös jo toisen levynsä 'Chiaroscuron', aivan hiljattain ulos saanut I Break Horses. Bändin saundissa koneet kuuluvat olennaisena osana musiikkiin Maria Lindénin eteerisen äänen lisäksi. Yhden maailman suurimmista indiemusiikkimedioista, Pitchforkin musiikkikriitikko Ian Cohen onkin kutsunut tätä musiikkia "tietokoneita varten tietokoneilla tehdyksi musiikiksi".
Monelle I Break Horses varmasti on jo tuttu entuudestaan, mutta itselleni se kuuluu kuitenkin vasta näihin aivan tuoreimpiin löytöihin. Kuulin siitä itse asiassa ensimmäistä kertaa vasta vajaa pari viikkoa sitten Rosvojen 1000 Sparks -blogin kautta. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia, että joskus on tuuristakin kiinni, että löytää juuri ne oikeat. Se tunne, kun sitten osuu nappiin, on kyllä mahtava.
Tietenkin tämä levy, kuten myös muutaman vuoden takainen debyytti 'Hearts' on ollut kuuntelussa useampaan kertaan tämän jälkeen. Uutukainen ei kuitenkaan ehkä ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, ja ainakin itse huomasin mieltyneeni ensilevyyn aika paljon enemmän.
Ja jos nämä edelliset bändit, mukaanlukien ne, jotka mainitsin tämän postauksen ensimmäisessä osassa, ovat painottuneet elektronisempaan suuntaan, niin NONONO taas vie homman hiukan rokimmalle levelille. Viime viikolla bongasin heidät Spotifyn kautta tuoreimman, vasta tänä vuonna julkaistun 'Hungry Eyes' biisinsä ansiosta. Bändiin perehdyttyäni hieman tarkemmin selvisi, että 'Pumpin Blood' on jopa ollut pienimuotoinen indiehitti viime vuonna. No, omiin korviini sekään ei ollut kantautunut tätä ennen.
Varsin loistavaa indiepoppia tämä tukholmalaiskolmikko kyllä tarjoilee. Hajontaa biisien välillä hieman on, mutta mielenkiinnolla jään kuitenkin heiltäkin odottamaan varsinaista debyyttialbumia.
Lisää biisejä löytyy ainakin Spotifystä. Heja Sverige!
Aiemmin jo viime kesänä löysin Postiljonen nimisen orkesterin Skipped Heartbeats -blogin kautta. Sitäkin on tullut taas viime aikoina kuunneltua uudelleen, ja vaikka se viime vuoden parhaiden levyjen joukkoon ei minulla aivan päässyt, niin on kuitenkin varsin upeaa musiikkia ja ennen kaikkea sopi tähän arvostuspostaukseen.
Spotifystä löytyy koko albumi 'Skyer', ja YouTubesta videot sen parhaimpiin biiseihin.
Ruotsista tulee tietysti myös jo toisen levynsä 'Chiaroscuron', aivan hiljattain ulos saanut I Break Horses. Bändin saundissa koneet kuuluvat olennaisena osana musiikkiin Maria Lindénin eteerisen äänen lisäksi. Yhden maailman suurimmista indiemusiikkimedioista, Pitchforkin musiikkikriitikko Ian Cohen onkin kutsunut tätä musiikkia "tietokoneita varten tietokoneilla tehdyksi musiikiksi".
Monelle I Break Horses varmasti on jo tuttu entuudestaan, mutta itselleni se kuuluu kuitenkin vasta näihin aivan tuoreimpiin löytöihin. Kuulin siitä itse asiassa ensimmäistä kertaa vasta vajaa pari viikkoa sitten Rosvojen 1000 Sparks -blogin kautta. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia, että joskus on tuuristakin kiinni, että löytää juuri ne oikeat. Se tunne, kun sitten osuu nappiin, on kyllä mahtava.
Tietenkin tämä levy, kuten myös muutaman vuoden takainen debyytti 'Hearts' on ollut kuuntelussa useampaan kertaan tämän jälkeen. Uutukainen ei kuitenkaan ehkä ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, ja ainakin itse huomasin mieltyneeni ensilevyyn aika paljon enemmän.
Ja jos nämä edelliset bändit, mukaanlukien ne, jotka mainitsin tämän postauksen ensimmäisessä osassa, ovat painottuneet elektronisempaan suuntaan, niin NONONO taas vie homman hiukan rokimmalle levelille. Viime viikolla bongasin heidät Spotifyn kautta tuoreimman, vasta tänä vuonna julkaistun 'Hungry Eyes' biisinsä ansiosta. Bändiin perehdyttyäni hieman tarkemmin selvisi, että 'Pumpin Blood' on jopa ollut pienimuotoinen indiehitti viime vuonna. No, omiin korviini sekään ei ollut kantautunut tätä ennen.
Varsin loistavaa indiepoppia tämä tukholmalaiskolmikko kyllä tarjoilee. Hajontaa biisien välillä hieman on, mutta mielenkiinnolla jään kuitenkin heiltäkin odottamaan varsinaista debyyttialbumia.
Lisää biisejä löytyy ainakin Spotifystä. Heja Sverige!
perjantai 10. tammikuuta 2014
Perjantain biisinostot
Ajattelin perjantain kunniaksi nostaa esiin muutaman loistavan biisin (ja bändin), joita oon viime aikoina fiilistellyt. Foxesista kirjoitinkin jo vuoden ensimmäisessä postauksessa viimeksi, koska albumi on tulossa maaliskuussa, mutta myös Bombay Bicycle Clubilta sellaista on ilmeisesti lupa odottaa kuukauden sisään.
Chromeon osalta tarkkaa ilmestymisajankohtaa en ole onnistunut selvittämään, mutta levy heiltäkin on tulossa todennäköisesti kevääseen mennessä. Rosvojen suojeluksessa toimivan Wincave -blogin Lauri ehti jo kehuskella yksin 'Over Your Shoulderin' kitarariffiä paremmaksi kuin niitä, joita kuultiin Daft Punkin viime vuonna ilmestyneellä levyllä. Itse en silti ihan kahden ennakkoon julkaistun biisin perusteella nostaisi Chromeon levyä vielä samalle tasolle, vaikka loistava bändi muuten kyseessä onkin.
Mitä Foxesiin vielä tulee, on tämä video kuitenkin aivan uusi, ja siihen aivan äärimmäisen tiukka Fred Falken diskomiksaus julkaistiin myöskin vasta tällä viikolla. Siitä tulee varmasti hitti tanssilattioilla vuonna 2014. Varsin kiinnostava löytö on myöskin ruotsalais-australialainen Say Lou Lou. Vähän pidempään indieaalloilla keikkuneita artisteja taas edustavat sekä Viceroy, että jo viime vuoden puolella edellisen levynsä julkaissut Hellogoodbye.
Niin, eikä sovi unohtaa sitäkään, että Delay Treesin 'Readymade' on nyt virallisesti julkaistu. Tv:stä tulee tänään Voice of Finland ja huomenna alkaa MTV3:lla Putouksen viides kausi.
Chromeon osalta tarkkaa ilmestymisajankohtaa en ole onnistunut selvittämään, mutta levy heiltäkin on tulossa todennäköisesti kevääseen mennessä. Rosvojen suojeluksessa toimivan Wincave -blogin Lauri ehti jo kehuskella yksin 'Over Your Shoulderin' kitarariffiä paremmaksi kuin niitä, joita kuultiin Daft Punkin viime vuonna ilmestyneellä levyllä. Itse en silti ihan kahden ennakkoon julkaistun biisin perusteella nostaisi Chromeon levyä vielä samalle tasolle, vaikka loistava bändi muuten kyseessä onkin.
Mitä Foxesiin vielä tulee, on tämä video kuitenkin aivan uusi, ja siihen aivan äärimmäisen tiukka Fred Falken diskomiksaus julkaistiin myöskin vasta tällä viikolla. Siitä tulee varmasti hitti tanssilattioilla vuonna 2014. Varsin kiinnostava löytö on myöskin ruotsalais-australialainen Say Lou Lou. Vähän pidempään indieaalloilla keikkuneita artisteja taas edustavat sekä Viceroy, että jo viime vuoden puolella edellisen levynsä julkaissut Hellogoodbye.
Niin, eikä sovi unohtaa sitäkään, että Delay Treesin 'Readymade' on nyt virallisesti julkaistu. Tv:stä tulee tänään Voice of Finland ja huomenna alkaa MTV3:lla Putouksen viides kausi.
lauantai 4. tammikuuta 2014
Kaikuvien puiden metsässä
No niin! Ei mennyt kauaa tuosta vuoden ekasta postauksesta, jossa kerroin odottavani Delay Treesin ensi perjantaina ilmestyvää albumia. Perkeleen Rosvot piru vie tarjoavat sen ennakkokuunteluun TÄÄLLÄ. Hyvä juttu!
Ja aijettä mikä levy! 'Perfect Heartache' toki kuuluu levyn kärkeen, mutta hitto vie miten hyvältä se muutenkin kuulostaa! Pari kertaa olen sen vasta ehtinyt kuunnella läpi, ja sieltä löytyy sekä menevämpää, että myös sitä rauhallista matskua. Ai hemmetti että tykkään tuosta äänimaailmasta. Mutta etenkin nopeampitempoisemmat, heleä 'Fireworks', tummasti rokkaava 'Steady' ja jäätävän kaunis 'The Howl' räjäyttivät pankin.
'Woods' ja uhkean mahtipontinen, levyn lopettava 'The Atlantic' ovat biisien rauhallisimmasta päästä. Tavattoman kaunista unelmointimusiikkia joka toimii erityisesti kahden jälkeen yöllä (ensikuuntelun ajankohtana). On tästä bändistä kyllä kuoriutunut parissa vuodessa melkoinen orkesteri. Lähinnä mulle tuli noista rauhallisemmista biiseistä mieleen NEØV. Vahva haastaja genressään, mutta onneksi molemmille on tässä maassa tilaa.
Asiasta toiseen, mutta musiikin parissa pysyen. YLE Teema näyttää huomenna ja maanantaina kaksiosaisen livekoosteen viime kesän Flow Festivalilta. Molempien esitysajat ovat 21.20 mutta näkee ne myöskin Areenasta, vaikkapa jo etukäteen. Yle-verolle vastinetta, sekin taas nousi.
Ja aijettä mikä levy! 'Perfect Heartache' toki kuuluu levyn kärkeen, mutta hitto vie miten hyvältä se muutenkin kuulostaa! Pari kertaa olen sen vasta ehtinyt kuunnella läpi, ja sieltä löytyy sekä menevämpää, että myös sitä rauhallista matskua. Ai hemmetti että tykkään tuosta äänimaailmasta. Mutta etenkin nopeampitempoisemmat, heleä 'Fireworks', tummasti rokkaava 'Steady' ja jäätävän kaunis 'The Howl' räjäyttivät pankin.
'Woods' ja uhkean mahtipontinen, levyn lopettava 'The Atlantic' ovat biisien rauhallisimmasta päästä. Tavattoman kaunista unelmointimusiikkia joka toimii erityisesti kahden jälkeen yöllä (ensikuuntelun ajankohtana). On tästä bändistä kyllä kuoriutunut parissa vuodessa melkoinen orkesteri. Lähinnä mulle tuli noista rauhallisemmista biiseistä mieleen NEØV. Vahva haastaja genressään, mutta onneksi molemmille on tässä maassa tilaa.
Asiasta toiseen, mutta musiikin parissa pysyen. YLE Teema näyttää huomenna ja maanantaina kaksiosaisen livekoosteen viime kesän Flow Festivalilta. Molempien esitysajat ovat 21.20 mutta näkee ne myöskin Areenasta, vaikkapa jo etukäteen. Yle-verolle vastinetta, sekin taas nousi.
lauantai 28. joulukuuta 2013
Joululahjoja
Tulee vähän jälkikäteen, mutta kun on ollut niin paljon muutakin kirjoitettavaa...
Verkkokaupan lahjakortin/blu-ray soittimen lisäksi sain joululahjaksi jotain sellaista, joka mulla on ollu ainakin kaksi vuotta jo toivelistalla, ja nyt tärppäsi! Nimittäin lisää Hackmanin Savonia aterimia. Kyseisen setin haarukat ja veitset on olleet mulla usein loppu, ja en kuitenkaan itse ole tullut niitä ostaneeksi. Mulle tälläiset toivelahjat ovat ehdottomasti niitä parhaita lahjoja, koska niin vähälle oikeasti on muuten käyttöä.
Lisäksi sain monen muun ohella mm. villasukat ja Uhana Designin Rosvokarhukassin, siis sen, jota en itse viitsinyt Designtorilta viimeksi ostaa. Onneksi kaverit osasivat toden teolla yllättää :)
Juuri sopivasti jouluksi saapui myöskin Rosvojen All Ears -blogista voittamani Phantomin ja Noah Kinin seiskatuumainen vinyylisinkku. Lasken sen lahjaksi, koska sain sen, ja se tuli kreivin aikaan :) Lisäksi ostin itselleni lahjana jo aiemmin myös Sin Cos Tanin Afterlifen, kuten ennen joulua kerroin.
Näin jälkikäteen myös se on ihan hyvä lahja, että Netflix aukesi vihdoin tänään!
Verkkokaupan lahjakortin/blu-ray soittimen lisäksi sain joululahjaksi jotain sellaista, joka mulla on ollu ainakin kaksi vuotta jo toivelistalla, ja nyt tärppäsi! Nimittäin lisää Hackmanin Savonia aterimia. Kyseisen setin haarukat ja veitset on olleet mulla usein loppu, ja en kuitenkaan itse ole tullut niitä ostaneeksi. Mulle tälläiset toivelahjat ovat ehdottomasti niitä parhaita lahjoja, koska niin vähälle oikeasti on muuten käyttöä.
Lisäksi sain monen muun ohella mm. villasukat ja Uhana Designin Rosvokarhukassin, siis sen, jota en itse viitsinyt Designtorilta viimeksi ostaa. Onneksi kaverit osasivat toden teolla yllättää :)
Juuri sopivasti jouluksi saapui myöskin Rosvojen All Ears -blogista voittamani Phantomin ja Noah Kinin seiskatuumainen vinyylisinkku. Lasken sen lahjaksi, koska sain sen, ja se tuli kreivin aikaan :) Lisäksi ostin itselleni lahjana jo aiemmin myös Sin Cos Tanin Afterlifen, kuten ennen joulua kerroin.
Näin jälkikäteen myös se on ihan hyvä lahja, että Netflix aukesi vihdoin tänään!
tiistai 17. joulukuuta 2013
Lovely Laurel
Aiemmin syksyllä olen nostanut esiin parikin uuden sukupolven nuorta lauluntekijää tai bändiä. Ensin kirjoitin syyskuussa Blaenavonista, ja siitä kuukauden päästä Birdystä.
Sitten luin Rosvojen SlowShow -blogia ja törmäsin Laurel Arnell-Cullenista kertovaan postaukseen. Kuunneltuani biisit ensimmäistä kertaa, menetin jälleen välittömästi sydämeni tämän kaunisäänisen 19-vuotiaan nuoren naisen ääneen. Kaikkia näitä kolmea yhdistää alkuperä, kaikki ovat kotoisin Iso-Britanniasta.
Kuten Birdykin, on Laurel säveltänyt ja esittänyt musiikkia jo nuoresta asti. Näitä neitokaisia yhdistää myös vahva singer/songwriter tyyli pianolla, ja itsellehän se on hyvästä musiikista puhuttaessa monesti avainasemassa.
Laurelilta ei ole vielä albumia ilmestynyt, mutta ensimmäinen single 'Fire Breather' julkaistiin aiemmin syksyllä, ja nyt tuoreeltaan myös musiikkivideo siihen. Olen odottanut tätä videon julkistusta viikkokausia, jotta voisin paremmin esitellä artistin täällä blogissa. Voit katsoa sen TÄÄLTÄ, jos suora YouTube linkki ei toimi.
Enemmän biisejä löytyy Laurelin SoundCloud -sivulta, ja itse asiassa omiksi suosikeiksini ovat nousseet lähes kaikki muut raidat, kuin tämä ensimmäinen musiikkivideo. 'Next Time' ja 'The Desert' ovat aivan käsittämättömän kauniita, sielukkaita kappaleita ja oikeastaan ihmettelen, että 'Mankind' ei tullut valituksi ensimmäiseksi singleksi, koska se on ylivoimaisesti parasta Laurelia. Eikä 'Blue Blood' myöskään heikommaksi jää, albumia odotellessa!
Kunhan töistä pääsen, lähden myös hakemaan Levykauppa Äxästä oman joululahjani, Sin Cos Tanin uuden LP:n, jonka jo aiemmin uhkasin hankkia. Vinyylillä, totta kai!
Sitten luin Rosvojen SlowShow -blogia ja törmäsin Laurel Arnell-Cullenista kertovaan postaukseen. Kuunneltuani biisit ensimmäistä kertaa, menetin jälleen välittömästi sydämeni tämän kaunisäänisen 19-vuotiaan nuoren naisen ääneen. Kaikkia näitä kolmea yhdistää alkuperä, kaikki ovat kotoisin Iso-Britanniasta.
Kuten Birdykin, on Laurel säveltänyt ja esittänyt musiikkia jo nuoresta asti. Näitä neitokaisia yhdistää myös vahva singer/songwriter tyyli pianolla, ja itsellehän se on hyvästä musiikista puhuttaessa monesti avainasemassa.
Laurelilta ei ole vielä albumia ilmestynyt, mutta ensimmäinen single 'Fire Breather' julkaistiin aiemmin syksyllä, ja nyt tuoreeltaan myös musiikkivideo siihen. Olen odottanut tätä videon julkistusta viikkokausia, jotta voisin paremmin esitellä artistin täällä blogissa. Voit katsoa sen TÄÄLTÄ, jos suora YouTube linkki ei toimi.
Enemmän biisejä löytyy Laurelin SoundCloud -sivulta, ja itse asiassa omiksi suosikeiksini ovat nousseet lähes kaikki muut raidat, kuin tämä ensimmäinen musiikkivideo. 'Next Time' ja 'The Desert' ovat aivan käsittämättömän kauniita, sielukkaita kappaleita ja oikeastaan ihmettelen, että 'Mankind' ei tullut valituksi ensimmäiseksi singleksi, koska se on ylivoimaisesti parasta Laurelia. Eikä 'Blue Blood' myöskään heikommaksi jää, albumia odotellessa!
Kunhan töistä pääsen, lähden myös hakemaan Levykauppa Äxästä oman joululahjani, Sin Cos Tanin uuden LP:n, jonka jo aiemmin uhkasin hankkia. Vinyylillä, totta kai!
tiistai 10. joulukuuta 2013
Vance Joy, Australiasta
Nuorgamin lopetettua (RIP) sosiaalisessa musiikkimediassa on jäätävän kokoinen aukko, jonka täyttäminen ei ole helppoa. Onneksi Rosvot kokosi aiemmin tänä vuonna yhteen nipun hyviä, ja suurimman osan jopa itselle aiemmin tuntemattomia musiikkiblogeja.
Olen aiemminkin löytänyt tämän syksyn aikana sitä kautta paljon kiinnostavia uusia musiikkilöytöjä, mutta vasta reilu viikko sitten Echoes -blogista bongaamani minulle uusi tuttavuus Vance Joy onnistui nostamaan fiilikset sille tasolle, mitä se parhaimmillaan on Nuorgamin aikana ollut.
Aivan mielettömän upeaa folkpoppia joka ei juurikaan kalpene Of Monsters and Menin, Mumford & Sonsin tai The Tallest Man On Earthin rinnalla. Sen sijaan mielestäni Vance on jopa parempaa kuin artikkelissa verratut The Lumineers tai Passenger, ja toisaalta ei aivan pääse vaikkapa Huskyn tasolle. Mutta Australiastahan tämäkin James Keogh syntymänimellä kulkeva nuorimies on kotoisin. Tsekkaa EP alta.
Olen aiemminkin löytänyt tämän syksyn aikana sitä kautta paljon kiinnostavia uusia musiikkilöytöjä, mutta vasta reilu viikko sitten Echoes -blogista bongaamani minulle uusi tuttavuus Vance Joy onnistui nostamaan fiilikset sille tasolle, mitä se parhaimmillaan on Nuorgamin aikana ollut.
Aivan mielettömän upeaa folkpoppia joka ei juurikaan kalpene Of Monsters and Menin, Mumford & Sonsin tai The Tallest Man On Earthin rinnalla. Sen sijaan mielestäni Vance on jopa parempaa kuin artikkelissa verratut The Lumineers tai Passenger, ja toisaalta ei aivan pääse vaikkapa Huskyn tasolle. Mutta Australiastahan tämäkin James Keogh syntymänimellä kulkeva nuorimies on kotoisin. Tsekkaa EP alta.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Chvrches - The Bones Of What You Believe
Eilisestä saakka on tullut kuunneltua ahkerasti Chvrchesin uutta albumia. Kiitos siitä kuuluu Granlundin Antille, oli meinaan mennyt levyjulkaisu aivan ohitse, vaikka niin vuolaasti bändiä keväällä kehuinkin. Levyn kannesta Spotifyyn, alta löytyy kuitenkin muutama musiikkivideo Spotifyttömillekin.
Antti bloggaa että "Bändiin on vaikea olla rakastumatta, jos sattuu pitämään tarttuvasta, tuoreesta ja kertosäekeskeisestä popmusiikista." Ja minähän tykkään, tykkäätkö sinäkin?
Tämä vuosi on ollut sen verran huikea levyvuosi, että sitä 10 euron kuukausimaksun maksamista vastaan olisi lähes mahdoton keksiä mitään kunnollisia kriteereitä. Ja hinta pelkälle tietokoneelle on kuitenkin puolet vähemmän. Eikä ole enää montaa viikkoa, kun myös Arcade Firen levy ilmestyy, bändi julkaisi myös siitä sunnuntaina lisää teaseriä. Hanki siis Spotify! :)
Antti bloggaa että "Bändiin on vaikea olla rakastumatta, jos sattuu pitämään tarttuvasta, tuoreesta ja kertosäekeskeisestä popmusiikista." Ja minähän tykkään, tykkäätkö sinäkin?
Tämä vuosi on ollut sen verran huikea levyvuosi, että sitä 10 euron kuukausimaksun maksamista vastaan olisi lähes mahdoton keksiä mitään kunnollisia kriteereitä. Ja hinta pelkälle tietokoneelle on kuitenkin puolet vähemmän. Eikä ole enää montaa viikkoa, kun myös Arcade Firen levy ilmestyy, bändi julkaisi myös siitä sunnuntaina lisää teaseriä. Hanki siis Spotify! :)
perjantai 27. syyskuuta 2013
Kivisiä ruusuja ja mokkaa
On taas nostalgiapostauksen aika. Innostuin tällä viikolla Nuorgamista ja Rosvoista lukiessani tästä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla esitetystä The Stone Rosesin ilmeisen elämänmakuisesta dokumentista. Katselin Niagaran nettisivuiltakin, josko sitä tänne tulisi myöhemmin näytille, mutta en ainakaan löytänyt tälle vahvistusta. Pitänee siis löytää vaihtoehtoinen tapa nähdä tämä.
The Stone Roses, vaikka ei koskaan itselleni aivan yhtä iso juttu ollutkaan kuin vaikkapa Happy Mondays, on kuitenkin yksi 80- ja 90-luvun taitteen Madchester -musiikkiskenen merkittävimpiä nimiä, ja kaikki etenkin tuohon aikakauteen liittyvät musiikkihistoriikit kiinnostavat. Noiden vuosien musiikki kun on yli genrerajojen yksi isoimmista merkkipaaluista koko musiikin historiassa, etenkin sitten 60-luvun lopun.
Tästä dokumentistakin innoittuneena meillä oli töissä teemana myös parina päivänä kuunnella kaikkien merkittävien 90-luvun brittipop-artistien tuotantoa. Edellä mainittujen bändien lisäksi Spotifyssä soi mm. The Charlatans, Inspiral Carpets, Primal Scream, EMF, Oasis sekä Suede.
Sueden vanhan tuotannon jälkeen sain vihdoinkin aikaiseksi myös tsekata ensi kertaa tänä vuonna ilmestyneen 'Bloodsport' -albumin. Kaipa mulla oli sellaista pientä skeptisyyttä aiemmin, epäilin levyn vesittävän ne hyvät muistot, joita bändin vanhoista hiteistä oli jäljellä. Ja ehkä tämän takia välttelin sen kuuntelemista alitajuisesti, mutta sepä osoittautuikin todella hyväksi! Saundiin Bernard Butlerin puuttuminen ei ole merkittävästi vaikuttanut, ja samat koukut ja melodiat ovat bändin musiikissa selvästi kuultavissa vielä tälläkin vuosituhannella. Brett Andersonin ainutlaatuinen ääni taas on kuin kirsikka kermakakun päällä, aivan kuten aiemmin tällä viikolla kehumani Brian Molkon äänikin.
Jos et ole vielä tutustunut tähän levyyn, voit kuunnella sen Spotifystä klikkaamalla alta levyn kantta.
Tänä viikonloppuna täällä vietetään jälleen Tampereen päivää, peräti kahtena peräkkäisenä päivänä. Paljon on kaikenlaista ohjelmaa tarjolla, katso menovinkit täältä! Harmillisesti kyllä en ole maisemissa, joten jää nyt itseltä nämä juhlallisuudet tänä vuonna kokematta.
The Stone Roses, vaikka ei koskaan itselleni aivan yhtä iso juttu ollutkaan kuin vaikkapa Happy Mondays, on kuitenkin yksi 80- ja 90-luvun taitteen Madchester -musiikkiskenen merkittävimpiä nimiä, ja kaikki etenkin tuohon aikakauteen liittyvät musiikkihistoriikit kiinnostavat. Noiden vuosien musiikki kun on yli genrerajojen yksi isoimmista merkkipaaluista koko musiikin historiassa, etenkin sitten 60-luvun lopun.
Tästä dokumentistakin innoittuneena meillä oli töissä teemana myös parina päivänä kuunnella kaikkien merkittävien 90-luvun brittipop-artistien tuotantoa. Edellä mainittujen bändien lisäksi Spotifyssä soi mm. The Charlatans, Inspiral Carpets, Primal Scream, EMF, Oasis sekä Suede.
Sueden vanhan tuotannon jälkeen sain vihdoinkin aikaiseksi myös tsekata ensi kertaa tänä vuonna ilmestyneen 'Bloodsport' -albumin. Kaipa mulla oli sellaista pientä skeptisyyttä aiemmin, epäilin levyn vesittävän ne hyvät muistot, joita bändin vanhoista hiteistä oli jäljellä. Ja ehkä tämän takia välttelin sen kuuntelemista alitajuisesti, mutta sepä osoittautuikin todella hyväksi! Saundiin Bernard Butlerin puuttuminen ei ole merkittävästi vaikuttanut, ja samat koukut ja melodiat ovat bändin musiikissa selvästi kuultavissa vielä tälläkin vuosituhannella. Brett Andersonin ainutlaatuinen ääni taas on kuin kirsikka kermakakun päällä, aivan kuten aiemmin tällä viikolla kehumani Brian Molkon äänikin.
Jos et ole vielä tutustunut tähän levyyn, voit kuunnella sen Spotifystä klikkaamalla alta levyn kantta.
Tänä viikonloppuna täällä vietetään jälleen Tampereen päivää, peräti kahtena peräkkäisenä päivänä. Paljon on kaikenlaista ohjelmaa tarjolla, katso menovinkit täältä! Harmillisesti kyllä en ole maisemissa, joten jää nyt itseltä nämä juhlallisuudet tänä vuonna kokematta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)