Lykke Li latasi hiljattain yhden biisin lisää tulevalta 'I Never Learn' albumiltaan YouTubeen. Nyt alkaa kuulostamaan jälleen siltä, että homma on mallillaan. Eli aivan turhaan olin huolissani kun aiemmin pohdiskelin postauksessani, että millainen levy sieltä onkaan tulossa.
Myös Laurel Arnell-Cullenilta on tullut muutama viikko sitten uusi biisi YouTubeen. Kirjoitin Laurelista viime joulukuussa, ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, että tälle vuodelle todella oltaisiin saamassa levy ulos, vaikka edelleenkään en siihen mitään varmistusta ole saanut ja kyse on pelkästä spekulaatiosta.
Myös hiljattain arvioimani, ja maaliskuussa uuden 'Portico:' EP:nsä julkaissut The Mary Onettes latasi juuri tuoreen musiikkivideon 'Naive Dreamista' kyseiseltä levyltä. Ruotsi 2, Englanti 1. Viikonloppu lähestyy ja seuraavat kaksi viikkoa on vain pääsiäisen ansiosta neljän työpäivän pätkät. Keskiviikko 1, maanantai 0.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruotsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruotsi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Uusi musiikkirakkaus
Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi aina vaan :)
Pitäisi kai hävetä, kun en ollut koskaan aiemmin kuullut malmölaisorkesteri This Is Headista aiemmin. Ei kuitenkaan pysty, kun viikonpäivät ovat kuluneet lähinnä ällistykseen ja mielettömän hyvistä biiseistä nautiskeluun. Tämä postaus ei siis keskity uuteen musiikkiin, vaan itselleni uuteen löytöön. This Is Head pääsee parhaiden ruotsalaisten indiebändien kärkiryhmään The Mary Onettesin ja Bye Bye Bicyclen kanssa. Tyylillisesti tämä ei ole samanlaista musiikkia, mutta ehkä kuitenkin näistä kahdesta lähempänä jälkimmäistä.
Aiemmin Spotifystä oli helppo löytää uusia ja mielenkiintoisia artisteja, mutta viime vuonna esitelty uusi "Discover" välilehti, joka korvasi "What's New" osion, on huomattavasti vähentänyt tätä mahdollisuutta. Avauduinkin aiheesta tuolloin täällä blogissa. Spotify toki itse tarjoaa paljon artisteja, joista se luulee minun pitävän oman musiikinkuunteluni perusteella, mutta oikeastaan lähes kaikki noista ehdotuksista menevät yleensä syteen. Keinoäly ei vielä ole todellisuutta vuonna 2014 :)
Kuitenkin juuri tämän bändin löysin tuon Discover -ominaisuuden kautta. Olin aiemmin kuunnellut toista erittäin mielenkiintoista ruotsalaisbändiä Iberiaa, jonka koko levyn löysin Rosvojen 1000 Sparks -blogin ansiosta. Tuossa Jyrin postauksessa oli esittelyssä myös pari muuta aivan järkyn kovaa uutta ruotsalaistulokasta joista tykkäsin, kannattaa siis tsekata tuo linkki.
Jokatapauksessa, juuri Iberian ansiosta Spotify ehdotti minulle tätä. Ehkä en siis vain kuuntele oikeita bändejä, koska en löydä yleensä mitään varteenotettavaa :) Jos olisin bändin löytänyt vain aiemmin, olisi viime vuonna ilmestynyt 'The Album ID' päässyt takuuvarmasti listauksessani vuoden parhaiden levyjen joukkoon.
'The Album ID' on järjestyksessään jo bändin toinen levy, eikä debyytti '0001' juurikaan huonompi ole! Alla vielä muutamia musiikkivideoita bändin koko uralta, lisää löytyy levy-yhtiö Adrian Recordingsin YouTube -kanavalta.
Pitäisi kai hävetä, kun en ollut koskaan aiemmin kuullut malmölaisorkesteri This Is Headista aiemmin. Ei kuitenkaan pysty, kun viikonpäivät ovat kuluneet lähinnä ällistykseen ja mielettömän hyvistä biiseistä nautiskeluun. Tämä postaus ei siis keskity uuteen musiikkiin, vaan itselleni uuteen löytöön. This Is Head pääsee parhaiden ruotsalaisten indiebändien kärkiryhmään The Mary Onettesin ja Bye Bye Bicyclen kanssa. Tyylillisesti tämä ei ole samanlaista musiikkia, mutta ehkä kuitenkin näistä kahdesta lähempänä jälkimmäistä.
Aiemmin Spotifystä oli helppo löytää uusia ja mielenkiintoisia artisteja, mutta viime vuonna esitelty uusi "Discover" välilehti, joka korvasi "What's New" osion, on huomattavasti vähentänyt tätä mahdollisuutta. Avauduinkin aiheesta tuolloin täällä blogissa. Spotify toki itse tarjoaa paljon artisteja, joista se luulee minun pitävän oman musiikinkuunteluni perusteella, mutta oikeastaan lähes kaikki noista ehdotuksista menevät yleensä syteen. Keinoäly ei vielä ole todellisuutta vuonna 2014 :)
Kuitenkin juuri tämän bändin löysin tuon Discover -ominaisuuden kautta. Olin aiemmin kuunnellut toista erittäin mielenkiintoista ruotsalaisbändiä Iberiaa, jonka koko levyn löysin Rosvojen 1000 Sparks -blogin ansiosta. Tuossa Jyrin postauksessa oli esittelyssä myös pari muuta aivan järkyn kovaa uutta ruotsalaistulokasta joista tykkäsin, kannattaa siis tsekata tuo linkki.
Jokatapauksessa, juuri Iberian ansiosta Spotify ehdotti minulle tätä. Ehkä en siis vain kuuntele oikeita bändejä, koska en löydä yleensä mitään varteenotettavaa :) Jos olisin bändin löytänyt vain aiemmin, olisi viime vuonna ilmestynyt 'The Album ID' päässyt takuuvarmasti listauksessani vuoden parhaiden levyjen joukkoon.
'The Album ID' on järjestyksessään jo bändin toinen levy, eikä debyytti '0001' juurikaan huonompi ole! Alla vielä muutamia musiikkivideoita bändin koko uralta, lisää löytyy levy-yhtiö Adrian Recordingsin YouTube -kanavalta.
torstai 27. maaliskuuta 2014
Ruotsalaisia indiehelmiä osa 2
Maanantaina kirjoitin jälleen jo viime vuonna mut vakuuttaneesta Ruotsin ehkäkin parhaasta bändistä, The Mary Onettesista. Samana päivänä ilmestyi myös vasta tammikuussa löytämäni tukholmalaisen NONONO:n debyytti 'We Are Only What We Feel', josta tuolloin myöskin kirjoitin.
Vaikka miellän molemmat indieksi, on näillä bändeillä kuitenkin selkeästi erilainen tyyli. Siinä missä ensimmäinen on unenomaista ja maalailevaa, on NONONO huomattavasti terävämpää, tanssittavampaa ja ehkä paikka paikoin popimpaakin. Joistakin biiseistä tulee mieleen myöskin The Sounds, mutta ehkä se johtuu vain laulaja Stina Wäpplingin äänestä, tai siitä, että hän ylipäänsä on nainen. Ehkä siinä ruotsalaisessa aksentissa on jotain? :)
Joka tapauksessa jälleen osoitus Ruotsin ylivoimaisesta asemasta musiikkirintamalla. Näiden kahden bändin lisäksi tänä vuonna kun on luvassa vielä monta hyvää ruotsalaista levyä. Mutta sitä ennen nautitaan nyt tästä! Aiempaan postaukseen linkittämästäni 'Hungry Eyesistä' löytyy muuten nyt myöskin musiikkivideo.
Vaikka miellän molemmat indieksi, on näillä bändeillä kuitenkin selkeästi erilainen tyyli. Siinä missä ensimmäinen on unenomaista ja maalailevaa, on NONONO huomattavasti terävämpää, tanssittavampaa ja ehkä paikka paikoin popimpaakin. Joistakin biiseistä tulee mieleen myöskin The Sounds, mutta ehkä se johtuu vain laulaja Stina Wäpplingin äänestä, tai siitä, että hän ylipäänsä on nainen. Ehkä siinä ruotsalaisessa aksentissa on jotain? :)
Joka tapauksessa jälleen osoitus Ruotsin ylivoimaisesta asemasta musiikkirintamalla. Näiden kahden bändin lisäksi tänä vuonna kun on luvassa vielä monta hyvää ruotsalaista levyä. Mutta sitä ennen nautitaan nyt tästä! Aiempaan postaukseen linkittämästäni 'Hungry Eyesistä' löytyy muuten nyt myöskin musiikkivideo.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Ruotsalaisia indiehelmiä osa 1
Kyllä se Ruotsin indien ykkösnyrkki taitaa sittenkin olla Jönköpingin superryhmä The Mary Onettes. Viime vuoden albumi 'Hit The Waves' hipoi jo täydellisyyttä, ja laskinkin sen vuoden lopussa 10 parhaan levyn joukkoon.
Ja nyt bändiltä on tullut jo uusi EP, 'Portico:'. Viime vuonna ilmestynyt albumi oli kuitenkin saundiltaan erilainen aiempiin nähden ja selvästikin bändi on nyt palannut yhdistämään vanhaa ja uutta tyyliään. Tämä levy liikkuu paljon reippaammissa, hetkittäin jopa spacerockia muistuttavissa sfääreissä ja ottaa hieman pesäeroa edellisen levyn popimpaan linjaan. Ainoastaan upeat 'Everything Everything' ja 'Your Place' kuulostavat hieman tutulta, ja ehkä ei niin yllättäen siten ovat eniten myös omaan makuuni. Alkupään 'Silence Is A Gun' ja 'Naive Dream' ovat nekin aivan loistavia, samoin kuin viimeinen raita 'Portico: 2014', joka sekin on instrumentaalina kuin parhaasta elokuvasoundtrackista. Eipä tästä levystä muutenkaan mitään pahaa sanottavaa kyllä ole.
Olen myös hiukan hämilläni, sillä luulin että ilmestymispäivän piti olla vasta parin viikon päästä. Wikipediassa tai edes bändin nettisivuilla diskografiassa ei koko julkaisusta ole mitään mainintaa. Bongasin sen kuitenkin jo viime viikonloppuna Spotifystä, ja bändin levy-yhtiön sivulla puolestaan cd:n julkaisupäivän on ilmoitettu olleen jo 4.3, vinyyli on kylläkin tulossa juuri tuolloin huhtikuun alkupuolella.
Kyseessä on vain alle puolen tunnin mittainen teos, joten väkisinkin siitä jää nälkä, mutta biisien taso vain on niin mielettömän kova. Huikea bändi kerrassaan, kun tästäkään en löytänyt mitään varmaa julkaisutietoa etukäteen, on paha lähteä arvuuttelemaan, että onko kokonaista levyä kenties odotettavissa vielä. Toisaalta seitsemän biisin EP on harvinaisen pitkä sellaisekseen.
Ja nyt bändiltä on tullut jo uusi EP, 'Portico:'. Viime vuonna ilmestynyt albumi oli kuitenkin saundiltaan erilainen aiempiin nähden ja selvästikin bändi on nyt palannut yhdistämään vanhaa ja uutta tyyliään. Tämä levy liikkuu paljon reippaammissa, hetkittäin jopa spacerockia muistuttavissa sfääreissä ja ottaa hieman pesäeroa edellisen levyn popimpaan linjaan. Ainoastaan upeat 'Everything Everything' ja 'Your Place' kuulostavat hieman tutulta, ja ehkä ei niin yllättäen siten ovat eniten myös omaan makuuni. Alkupään 'Silence Is A Gun' ja 'Naive Dream' ovat nekin aivan loistavia, samoin kuin viimeinen raita 'Portico: 2014', joka sekin on instrumentaalina kuin parhaasta elokuvasoundtrackista. Eipä tästä levystä muutenkaan mitään pahaa sanottavaa kyllä ole.
Olen myös hiukan hämilläni, sillä luulin että ilmestymispäivän piti olla vasta parin viikon päästä. Wikipediassa tai edes bändin nettisivuilla diskografiassa ei koko julkaisusta ole mitään mainintaa. Bongasin sen kuitenkin jo viime viikonloppuna Spotifystä, ja bändin levy-yhtiön sivulla puolestaan cd:n julkaisupäivän on ilmoitettu olleen jo 4.3, vinyyli on kylläkin tulossa juuri tuolloin huhtikuun alkupuolella.
Kyseessä on vain alle puolen tunnin mittainen teos, joten väkisinkin siitä jää nälkä, mutta biisien taso vain on niin mielettömän kova. Huikea bändi kerrassaan, kun tästäkään en löytänyt mitään varmaa julkaisutietoa etukäteen, on paha lähteä arvuuttelemaan, että onko kokonaista levyä kenties odotettavissa vielä. Toisaalta seitsemän biisin EP on harvinaisen pitkä sellaisekseen.
perjantai 31. tammikuuta 2014
Ruotsalaisen nykymusiikin arvostuspostaus osa 2
Aloitin viime viikolla näiden ruotsalaisten artistien esittelyn, ja niin paljon on ollut muutakin kirjoitettavaa, että en ole ehtinyt tätä aiemmin julkaista. Mutta tässä kuitenkin tulee vihdoin kakkososa.
Aiemmin jo viime kesänä löysin Postiljonen nimisen orkesterin Skipped Heartbeats -blogin kautta. Sitäkin on tullut taas viime aikoina kuunneltua uudelleen, ja vaikka se viime vuoden parhaiden levyjen joukkoon ei minulla aivan päässyt, niin on kuitenkin varsin upeaa musiikkia ja ennen kaikkea sopi tähän arvostuspostaukseen.
Spotifystä löytyy koko albumi 'Skyer', ja YouTubesta videot sen parhaimpiin biiseihin.
Ruotsista tulee tietysti myös jo toisen levynsä 'Chiaroscuron', aivan hiljattain ulos saanut I Break Horses. Bändin saundissa koneet kuuluvat olennaisena osana musiikkiin Maria Lindénin eteerisen äänen lisäksi. Yhden maailman suurimmista indiemusiikkimedioista, Pitchforkin musiikkikriitikko Ian Cohen onkin kutsunut tätä musiikkia "tietokoneita varten tietokoneilla tehdyksi musiikiksi".
Monelle I Break Horses varmasti on jo tuttu entuudestaan, mutta itselleni se kuuluu kuitenkin vasta näihin aivan tuoreimpiin löytöihin. Kuulin siitä itse asiassa ensimmäistä kertaa vasta vajaa pari viikkoa sitten Rosvojen 1000 Sparks -blogin kautta. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia, että joskus on tuuristakin kiinni, että löytää juuri ne oikeat. Se tunne, kun sitten osuu nappiin, on kyllä mahtava.
Tietenkin tämä levy, kuten myös muutaman vuoden takainen debyytti 'Hearts' on ollut kuuntelussa useampaan kertaan tämän jälkeen. Uutukainen ei kuitenkaan ehkä ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, ja ainakin itse huomasin mieltyneeni ensilevyyn aika paljon enemmän.
Ja jos nämä edelliset bändit, mukaanlukien ne, jotka mainitsin tämän postauksen ensimmäisessä osassa, ovat painottuneet elektronisempaan suuntaan, niin NONONO taas vie homman hiukan rokimmalle levelille. Viime viikolla bongasin heidät Spotifyn kautta tuoreimman, vasta tänä vuonna julkaistun 'Hungry Eyes' biisinsä ansiosta. Bändiin perehdyttyäni hieman tarkemmin selvisi, että 'Pumpin Blood' on jopa ollut pienimuotoinen indiehitti viime vuonna. No, omiin korviini sekään ei ollut kantautunut tätä ennen.
Varsin loistavaa indiepoppia tämä tukholmalaiskolmikko kyllä tarjoilee. Hajontaa biisien välillä hieman on, mutta mielenkiinnolla jään kuitenkin heiltäkin odottamaan varsinaista debyyttialbumia.
Lisää biisejä löytyy ainakin Spotifystä. Heja Sverige!
Aiemmin jo viime kesänä löysin Postiljonen nimisen orkesterin Skipped Heartbeats -blogin kautta. Sitäkin on tullut taas viime aikoina kuunneltua uudelleen, ja vaikka se viime vuoden parhaiden levyjen joukkoon ei minulla aivan päässyt, niin on kuitenkin varsin upeaa musiikkia ja ennen kaikkea sopi tähän arvostuspostaukseen.
Spotifystä löytyy koko albumi 'Skyer', ja YouTubesta videot sen parhaimpiin biiseihin.
Ruotsista tulee tietysti myös jo toisen levynsä 'Chiaroscuron', aivan hiljattain ulos saanut I Break Horses. Bändin saundissa koneet kuuluvat olennaisena osana musiikkiin Maria Lindénin eteerisen äänen lisäksi. Yhden maailman suurimmista indiemusiikkimedioista, Pitchforkin musiikkikriitikko Ian Cohen onkin kutsunut tätä musiikkia "tietokoneita varten tietokoneilla tehdyksi musiikiksi".
Monelle I Break Horses varmasti on jo tuttu entuudestaan, mutta itselleni se kuuluu kuitenkin vasta näihin aivan tuoreimpiin löytöihin. Kuulin siitä itse asiassa ensimmäistä kertaa vasta vajaa pari viikkoa sitten Rosvojen 1000 Sparks -blogin kautta. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia, että joskus on tuuristakin kiinni, että löytää juuri ne oikeat. Se tunne, kun sitten osuu nappiin, on kyllä mahtava.
Tietenkin tämä levy, kuten myös muutaman vuoden takainen debyytti 'Hearts' on ollut kuuntelussa useampaan kertaan tämän jälkeen. Uutukainen ei kuitenkaan ehkä ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, ja ainakin itse huomasin mieltyneeni ensilevyyn aika paljon enemmän.
Ja jos nämä edelliset bändit, mukaanlukien ne, jotka mainitsin tämän postauksen ensimmäisessä osassa, ovat painottuneet elektronisempaan suuntaan, niin NONONO taas vie homman hiukan rokimmalle levelille. Viime viikolla bongasin heidät Spotifyn kautta tuoreimman, vasta tänä vuonna julkaistun 'Hungry Eyes' biisinsä ansiosta. Bändiin perehdyttyäni hieman tarkemmin selvisi, että 'Pumpin Blood' on jopa ollut pienimuotoinen indiehitti viime vuonna. No, omiin korviini sekään ei ollut kantautunut tätä ennen.
Varsin loistavaa indiepoppia tämä tukholmalaiskolmikko kyllä tarjoilee. Hajontaa biisien välillä hieman on, mutta mielenkiinnolla jään kuitenkin heiltäkin odottamaan varsinaista debyyttialbumia.
Lisää biisejä löytyy ainakin Spotifystä. Heja Sverige!
torstai 23. tammikuuta 2014
Ruotsalaisen nykymusiikin arvostuspostaus osa 1
Vielä on hetki aikaa arvostaa länsinaapurista tulevaa loistavaa musiikkia. Sotshin talviolympialaiset alkavat parin viikon päästä, ja myöhemmin keväällä tulevat vielä tietenkin jääkiekon MM-kisat, jolloin ruotsalaiset ovat taas hetken verran pahimpia vihamiehiämme :)
Jos toissakesänä vaikutti siltä, että lähes kaikki uudet bändilöydöt tulivat tuolta Australian ja Uuden-Seelannin suunnalta, niin osittain jo viime vuonna, mutta erityisesti ihan viime aikoina on tullut bongattua erityisen paljon hyvää ruotsalaista musiikkia. Siksi ajattelin sitä jakaa myös täällä.
Spotifyä surffaillessa tällä viikolla löysin myös osan näistä artisteista, Ruotsista tietysti nekin. Frida Sundemo tulee Göteborgista, ja on julkaissut viime vuoden puolella jo useammankin biisin.
Fridan pehmeä ja kaunis laulu yhdistettynä puhtaan yksinkertaisiin, mutta tuottaja Joel Humlénin synteettisiin äänimattoihin ja tansittaviin rytmeihin tekee tästä todella miellyttävää kuunneltavaa. Tyyliltään tämä on hyvin samankaltaista kuin esimerkiksi Chvrchesin tai Young Galaxyn tuotanto. Olisiko tyylilaji sitten vain syntikkapoppia? Fridan äänestä tulee myös mieleen hiukan Noonie Bao, kai se on se ruotsalainen aksentti.
Spotifystä löytyy vielä muutamia biisejä enemmän, ja toistaiseksi omaksi suosikikseni on yli näiden muiden noussut hieno 'For You, Love'. Myös 'Indigon' jousisovitus on aivan jäätävän hieno, parempi ainakin kuin originaali!
Ruotsista tulevat myös kaksossisarukset, jotka tekevät musiikkia nimellä Say Lou Lou. Tai heidän isänsä on Australiasta, mutta äiti ruotsalainen. Mainitsinkin heistä itseasiassa jo pari viikkoa sitten, mutta ajattelin laittaa tähän vielä muutaman biisin lisää myös heiltä, postauksen henkeen sopien.
Jos toissakesänä vaikutti siltä, että lähes kaikki uudet bändilöydöt tulivat tuolta Australian ja Uuden-Seelannin suunnalta, niin osittain jo viime vuonna, mutta erityisesti ihan viime aikoina on tullut bongattua erityisen paljon hyvää ruotsalaista musiikkia. Siksi ajattelin sitä jakaa myös täällä.
Spotifyä surffaillessa tällä viikolla löysin myös osan näistä artisteista, Ruotsista tietysti nekin. Frida Sundemo tulee Göteborgista, ja on julkaissut viime vuoden puolella jo useammankin biisin.
Fridan pehmeä ja kaunis laulu yhdistettynä puhtaan yksinkertaisiin, mutta tuottaja Joel Humlénin synteettisiin äänimattoihin ja tansittaviin rytmeihin tekee tästä todella miellyttävää kuunneltavaa. Tyyliltään tämä on hyvin samankaltaista kuin esimerkiksi Chvrchesin tai Young Galaxyn tuotanto. Olisiko tyylilaji sitten vain syntikkapoppia? Fridan äänestä tulee myös mieleen hiukan Noonie Bao, kai se on se ruotsalainen aksentti.
Spotifystä löytyy vielä muutamia biisejä enemmän, ja toistaiseksi omaksi suosikikseni on yli näiden muiden noussut hieno 'For You, Love'. Myös 'Indigon' jousisovitus on aivan jäätävän hieno, parempi ainakin kuin originaali!
Ruotsista tulevat myös kaksossisarukset, jotka tekevät musiikkia nimellä Say Lou Lou. Tai heidän isänsä on Australiasta, mutta äiti ruotsalainen. Mainitsinkin heistä itseasiassa jo pari viikkoa sitten, mutta ajattelin laittaa tähän vielä muutaman biisin lisää myös heiltä, postauksen henkeen sopien.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)