En ollut alunperin ajatellut käydä Doriksen lisäksi missään muualla, mutta koska ilta tuntui pitkältä, ja Artturissa oli tarjolla tanskalaista electronicaa Sekuoian toimesta, päätin aloittaa iltani sieltä. Keikkapaikkana Artturi ei oikein vedä koskaan pisteitä kohtiin, ehkä se on se tila, joka ei ole oikein omiaan kunnon hikiseen tunnelmaan, tai sitten stage ikkunan edessä. Sekuoian musiikki on kuitenkin enemmänkin looperien ja koneiden käytön performanssia tai kuuntelumusiikkia, joten tämän tyyppiseen meininkiin se nyt jotenkin sopii. Keikka oli kuitenkin jälleen vain alle puolen tunnin mittainen, ehkäpä nuori herra Bech-Madseniakaan ei meno Artturissa niin paljoa innostanut, että olisi välittänyt esiintyä pidempään. Hieman vastahakoisesti hän kuitenkin encoren vetäisi.
Mutta tylsyys oli kaukana siinä vaiheessa, kun Delay Trees aloitti Doriksessa. Jälleen kerran lavan edusta ja yläkerta oli miltei täynnä yleisöä, joka sai kunnon vastineen panokselle lähteä katsomaan tätä Hämeenlinnan indieihmettä. Ja kun juuri ehdin kehumaan edellisillan keikkoja, niin tämä bändi varmisti, että rima Lost in Musicissä nousi jälleen hippusen korkeammalle. Setti oli kompakti ja toimiva kokonaisuus lähinnä tietysti alkuvuodesta ilmestynyttä 'Readymade' albumia, ja jonkin verran vanhempaa. Esimerkiksi 'HML', eli kaunis oodi tai rakkaustarina kotikaupungille, sekä myös ilmeisesti jonkin verran uutta (?) matskua. Tai sitten en vain tunnistanut kaikkia biisejä entuudestaan. Jokatapauksessa tähän mennessä soitannollisesti, tunnelmaltaan ja kauneudellaan festareiden parasta liveantia. Sytyin tähän nyt vielä enemmän kuin viimeksi Telakalla viime talvena, ja settikin oli tällä kertaa selkeästi pidempi (yeah!).
Latvialaisen Colours of Bubblesin keikan katselin baarin perältä, sillä en ollut sille muutenkaan asettanut ihmeemmin odotuksia. Ja ei sekään nyt huono ollut, mutta hieman liian suoraviivaista rokkia mun makuuni.
Vaikka Delay Trees korjasi tällä kertaa potin, niin myös Kap Kap piti pintansa. Siitäkin huolimatta, että en aivan samanlaisessa transsissa tällä kertaa ollut, mitä viimeksi. Asiaan saattoi myös vaikuttaa esitystä häirinneet "esitanssijat". Setti käsitti sekalaisia biisejä sekä vanhemmilta, että tuoreemmalta alkuvuodesta ilmestyneeltä levyltä, ja soitto oli juuri niin hypnoottista, mitä tältä bändiltä voi odottaa. Sinänsä jos näitä esityksiä ruotii showmielessä, on Kap Kap illan bändeistä juuri se, joka eroaa edukseen nimenomaan livenä. Se nimittäin toimii selvästikin joka kerta keikalla paremmin, mitä levyltä kotona kuunneltuna. Delay Trees taas on mitä täydellisintä kuuntelumusiikkia, mutta onnistui tällä kertaa yllättämään myös vakuuttavalla esiintymisellään.
Ja tänään taas mennään, vuorossa on Telakka, Ochre Room, Pooma ja I Was A Teenage Satan Worshipper. Odotukset eivät ainakaan ole yhtään eilistä alempana, kun oikeastaan jokainen bändi on näkemisen arvoinen.
