Pari uutta artistilöytöä tästä reilun viikon ajalta ovat norjalainen Philco Fiction sekä jenkkiläinen Cold War Kids. Jälkimmäinen näistä on jo tehnyt pidempää uraa, mutta Philco julkasisi debyyttinsä vasta pari vuotta sitten. Tosin pari levyä siltäkin on ehtinyt jo tulla.
Jos heinäkuussa uudet löydöt tulivat pääsääntöisesti tuolta Oseaanian suunnalta, nyt tuntuu että uusimpia löytöjä tulee aika paljon Skandinaviasta. Of Monsters And Menin ja Philco Fictionin lisäksi viime aikoina Spotifyssä on soinut tiuhaan jo hieman vanhempi bändi Whitest Boy Alive.
Valitsin jälleen pari suosikkiani YouTubesta per artisti, enemmän löytyy tietenkin Spotifystä.
Tänään on siis luvassa tuossa edellisessä postauksessani mainitsema dokkari- ja lyhytelokuvailta Aspinniemessä. Mutta älkääpä hyvät ihmiset unohtako että sunnuntaina on Designtori Ojakadulla. Lisäksi Keskustorilla on taas Moron Peräkonttikirppis. Itse olen suuntaamassa molempiin tänä viikonloppuna!
perjantai 31. elokuuta 2012
torstai 30. elokuuta 2012
Unelmia, sielun- ja ruumiinmessua
Käytiin eilen istuskelemassa alas ja pohdiskelemassa Monsters of Poppia jo etukäteen Café Europassa. Otettiin iPad kauniisiin käsiin ja tsekkailtiin biisejä ja tutkittiin päiväohjelmaa. Kahtena edellisvuonna on tullut otettua neljän päivän lippu, mutta tänä vuonna tarjonta ei kokonaisuudessaan yllä aiempien vuosien tasolle, joten itsellä taitaa nämä festarit typistyä 1-2 päivän mittaisiksi.
Ensiksi käytiin syömässä. Siitä on monta vuotta kun olen käynyt entisessä "pikkukiinalaisessa" Nguyen Cao Su:ssa, tarkalleen ottaen niin monta, että tässä uudessa Tuomiokirkonkadun ravintolassa en kertaakaan. Paikka oli aiemmin entisessä lokaatiossaan nähtävyys ja kulttimesta itsessään jonka ruokaa City-lehtikin vuolaasti palkitsi vuosittain.
Kuitenkin liike muutti korttelin itäänpäin ja kokki vaihtui ja itse ei vain tullut paljon syötyä kiinalaista muutamaan vuoteen kunnes nyt tässä kuussa on tullut testattua yhtä jos toistakin puljua joko pettymyksellä (Helsingissä) ja jopa edellinenkin tamperelainen paikka oli korkeintaan keskitasoa.
Oli mukava huomata että taso oli kaikkea muuta kuin laskenut. Oltiin ehkä menty lähemmäs yleisempää ravintolatasoa, mutta maku oli ehkä jopa parempi kuin aiemmin, ja hinnat olivat pysyneet kohtuullisina. Mukaan otettuna annokset lähtevät kuudesta eurosta ylöspäin ja niistä syö kaksi henkeä, paikalla syötynä seitsemästä. Itse otin kanaa ja cashewpähkinöitä ja menen vielä monta kertaa takaisinkin!
Huomenna olisi tarjolla taas kulttuuria. Hukkatila ry, Pirkanmaan elokuvakeskus ja Tampereen Arkkitehtuuriviikko järjestävät Aspinniemen kesäsiirtolassa ulkoilmaelokuvanäytöksen. Toiveena olisi paikalle päästä, jospa tuo sääennuste muuttuisi lupaavammaksi.
Tarjolla on tämän kesän kansainvälinen hittituote, Future Shorts-lyhytfilmejä sekä tämä todella mielenkiintoinen kekseliäästi nimetty Detroitin sielunmessu. Autioituminen ja tyhjät tilat ovat viime kuukausina omissa kuvissa ja blogitarinoissa puhuttaneet paljonkin ja nyt tarjolla olisi dokumentti, jossa kerrotaan kokonaisen kaupungin rappeutumisesta ja hiljaisesta autioitumisesta. Tätä odotan kuin huomisillan kuuta nousevaa :) Toivotaan että sää pysyy kuivana.
Ensiksi käytiin syömässä. Siitä on monta vuotta kun olen käynyt entisessä "pikkukiinalaisessa" Nguyen Cao Su:ssa, tarkalleen ottaen niin monta, että tässä uudessa Tuomiokirkonkadun ravintolassa en kertaakaan. Paikka oli aiemmin entisessä lokaatiossaan nähtävyys ja kulttimesta itsessään jonka ruokaa City-lehtikin vuolaasti palkitsi vuosittain.
Kuitenkin liike muutti korttelin itäänpäin ja kokki vaihtui ja itse ei vain tullut paljon syötyä kiinalaista muutamaan vuoteen kunnes nyt tässä kuussa on tullut testattua yhtä jos toistakin puljua joko pettymyksellä (Helsingissä) ja jopa edellinenkin tamperelainen paikka oli korkeintaan keskitasoa.
Oli mukava huomata että taso oli kaikkea muuta kuin laskenut. Oltiin ehkä menty lähemmäs yleisempää ravintolatasoa, mutta maku oli ehkä jopa parempi kuin aiemmin, ja hinnat olivat pysyneet kohtuullisina. Mukaan otettuna annokset lähtevät kuudesta eurosta ylöspäin ja niistä syö kaksi henkeä, paikalla syötynä seitsemästä. Itse otin kanaa ja cashewpähkinöitä ja menen vielä monta kertaa takaisinkin!
Huomenna olisi tarjolla taas kulttuuria. Hukkatila ry, Pirkanmaan elokuvakeskus ja Tampereen Arkkitehtuuriviikko järjestävät Aspinniemen kesäsiirtolassa ulkoilmaelokuvanäytöksen. Toiveena olisi paikalle päästä, jospa tuo sääennuste muuttuisi lupaavammaksi.
Tarjolla on tämän kesän kansainvälinen hittituote, Future Shorts-lyhytfilmejä sekä tämä todella mielenkiintoinen kekseliäästi nimetty Detroitin sielunmessu. Autioituminen ja tyhjät tilat ovat viime kuukausina omissa kuvissa ja blogitarinoissa puhuttaneet paljonkin ja nyt tarjolla olisi dokumentti, jossa kerrotaan kokonaisen kaupungin rappeutumisesta ja hiljaisesta autioitumisesta. Tätä odotan kuin huomisillan kuuta nousevaa :) Toivotaan että sää pysyy kuivana.
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Keskiviikon kepeät
Polkaistaan viikon puoliväli käyntiin jälleen yhdellä uusista löydöistäni. Aivan ensiksi pitää kyllä mainita jo aiemminkin useamman kerran (viimeksi eilen) kehumastani Eva & Manusta.
Uunituore levyhän nimittäin löytyy nimittäin Spotifystä ja yllätti mut positiivisesti. Harmillisen lyhyt se on, mutta onneksi tämä Of Monsters And Menin jatkaa kevyen keskiviikkomusiikin linjaa hienolla tavalla. Ja ainahan Evan & Manun voi pyöräyttää alusta uudelleen!
Of Monsters And Men puolestaan on niinkin uusi tuttavuus, että kuulin tuon 'Little Talks' kappaleen ensi kertaa viime viikonloppuna. Olen aina kritisoinut folkrockia, ja tuollaiset tylsät suuret hipsterisuosikit kuten Bon Iver tai Mumford & Sons ei ole koskaan iskenyt itselle.
Tietenkin olen aina tykännyt irkkumusasta, se poikkeuksena folkista, mutta uusi folkmusiikin buumi ei ole löytänyt tietään mun luokseni. Of Monsters And Men on kotoisin Islannista, joten eihän tuossa tarvitse kuin yksi konsonantti vaihtaa ;) Uusi diggailun kohde islantilaiselle listalleni!
Koko debyyttilevy 'My Head Is An Animal' löytyy tietenkin Spotifystä ja on kokonaisuutena aivan loistava. Valitsin kuitenkin tähän postaukseen aivan ylivoimaisesti suosikkini levyltä mutta valinta ei kuitenkaan ollut helppo, sillä heikkoja biisejä ei oikeastaan ole. Juuri tälläisistä albumeista tykkään! Ei täytebiisejä.
Vaikka musiikki onkin mulle elämä ja nautin ensisijaisesti itse suunnattomasti uuden ja hyvän musiikin löytämisestä, niin kai mä vähän salaa toivon että postailemalla musiikkia joku muukin mahdollisesti löytää itselleen tätä kautta vielä uusia tuttavuuksia :)
Lisää näitä uusia löytöjä tulossa vielä tällä viikolla. Nauttikaa!
Uunituore levyhän nimittäin löytyy nimittäin Spotifystä ja yllätti mut positiivisesti. Harmillisen lyhyt se on, mutta onneksi tämä Of Monsters And Menin jatkaa kevyen keskiviikkomusiikin linjaa hienolla tavalla. Ja ainahan Evan & Manun voi pyöräyttää alusta uudelleen!
Of Monsters And Men puolestaan on niinkin uusi tuttavuus, että kuulin tuon 'Little Talks' kappaleen ensi kertaa viime viikonloppuna. Olen aina kritisoinut folkrockia, ja tuollaiset tylsät suuret hipsterisuosikit kuten Bon Iver tai Mumford & Sons ei ole koskaan iskenyt itselle.
Tietenkin olen aina tykännyt irkkumusasta, se poikkeuksena folkista, mutta uusi folkmusiikin buumi ei ole löytänyt tietään mun luokseni. Of Monsters And Men on kotoisin Islannista, joten eihän tuossa tarvitse kuin yksi konsonantti vaihtaa ;) Uusi diggailun kohde islantilaiselle listalleni!
Koko debyyttilevy 'My Head Is An Animal' löytyy tietenkin Spotifystä ja on kokonaisuutena aivan loistava. Valitsin kuitenkin tähän postaukseen aivan ylivoimaisesti suosikkini levyltä mutta valinta ei kuitenkaan ollut helppo, sillä heikkoja biisejä ei oikeastaan ole. Juuri tälläisistä albumeista tykkään! Ei täytebiisejä.
Vaikka musiikki onkin mulle elämä ja nautin ensisijaisesti itse suunnattomasti uuden ja hyvän musiikin löytämisestä, niin kai mä vähän salaa toivon että postailemalla musiikkia joku muukin mahdollisesti löytää itselleen tätä kautta vielä uusia tuttavuuksia :)
Lisää näitä uusia löytöjä tulossa vielä tällä viikolla. Nauttikaa!
tiistai 28. elokuuta 2012
Hypertyreoosi
Mehustellaan vielä viime lauantaita tällä hauskalla Hanna Kokkosen taltioimalla Zombie Walk-kuvalla, ujo zombie-poika. Paljon enemmän kuvia koko päivästä löytyy täältä.
Viikonvaihde vaihtui leppoisissa merkeissä uuteen työviikkoon ja vaikka flunssa ei täysin vieläkään ole hellittänyt, rento sunnuntai meni ihan kotioloissa chillaillessa, kokkaillessa. Leivottiin myös herkullista mustikkapiirakkaa. Pitää myöntää että en ole koskaan aiemmin mustikkapiirakkaa tehnyt sillä olen enemmänkin omenapiirakkamiehiä :)
Tänään kävin kuulemassa tuomioni Taysissä ja pitää kyllä antaa täydet pisteet ammattinsa osaaville ihmisille. Ero työterveyslääkärin ja alan erikoislääkärin ohjaksissa on kuin yöllä ja päivällä. Harmittaa että jouduin näinkin kauan odottamaan pääsyä sisätautien polille. Oma fiilis on paljon parempi nyt.
Kilpirauhasen liikatoimintaa kutsutaan hypertyreoosiksi, siitä siis otsikko. Oma tautini määrittyi tarkemmin Basedowin taudiksi jota sairastaa n. 80% kaikista hypertyreoosia sairastavista. Päivittäistä lääkemäärääni myös pudotettiin hyvien ensiksi saatujen tulosten ansiosta ja vaikka niitä edelleenkin joudun kohtuullisen paljon syömään, on tämä kuitenkin askel eteenpäin. Tilannetta seurataan kontrolliverikokeilla parin kuukauden välein ainakin 1,5 vuoden ajan jolloin lääkehoito keskeytetään.
Syksy ja takkikelitkin saapuivat kertaheitolla. Tänä vuonna ei alkukesästä eikä loppukesästä oikeastaan ollut paljonkaan selkeitä väli-ilmoja jolloin olisi voinut pukeutua pelkästään pitkähihaiseen paitaan. Takista t-paitaan ja takaisin mentiin.
Päivän asuna Melodican pipo, Stc Denimin farkkutakki (Fidan löytöjä, josta en ole muistanut edes mainita), Dressmanin farkkupaita, Topmanin housut ja tietenkin Conssit. Tuon farkkutakin ostin Flow:hun lähtöpäivänä Hervannan Fidasta neljällä eurolla. Henkariin kun oli päätynyt hieman reikäinen yksilö niin sain sen puoleen hintaan, mutta minua pieni kulutus ei haittaa.
Uusia levylöytöjäkin on tullut taas vastaan useita. Aloitan laittamalla pari hyvää biisiä The Shoesilta. Levy 'Crack My Bones' ei varsinaisesti ole uusi, vaan viime vuodelta, mutta itse löysin sen vasta hiljattain. Spotifystä ja YouTubesta löytyy runsaasti lisääkin, kannattaa tutustua.
Olin aiemmin kuullut bändiltä vain tanssittavamman 'Time To Dance' -kappaleen mutta itselle nämä rauhallisemmat raidat toimivat paremmin. Aivan mahtava bändilöytö tämäkin!
Ja Monsters of Pop on saanut myös vihdoin sivunsa auki tälle vuodelle. Sivulta löytyvät päiväkohtaiset esiintyjät, aikataulut ja lippujen hinnat. Tässä vielä ehdottoman kova Eva & Manun cover The Black Keysin 'Lonely Boy':sta!
Viikonvaihde vaihtui leppoisissa merkeissä uuteen työviikkoon ja vaikka flunssa ei täysin vieläkään ole hellittänyt, rento sunnuntai meni ihan kotioloissa chillaillessa, kokkaillessa. Leivottiin myös herkullista mustikkapiirakkaa. Pitää myöntää että en ole koskaan aiemmin mustikkapiirakkaa tehnyt sillä olen enemmänkin omenapiirakkamiehiä :)
Tänään kävin kuulemassa tuomioni Taysissä ja pitää kyllä antaa täydet pisteet ammattinsa osaaville ihmisille. Ero työterveyslääkärin ja alan erikoislääkärin ohjaksissa on kuin yöllä ja päivällä. Harmittaa että jouduin näinkin kauan odottamaan pääsyä sisätautien polille. Oma fiilis on paljon parempi nyt.
Kilpirauhasen liikatoimintaa kutsutaan hypertyreoosiksi, siitä siis otsikko. Oma tautini määrittyi tarkemmin Basedowin taudiksi jota sairastaa n. 80% kaikista hypertyreoosia sairastavista. Päivittäistä lääkemäärääni myös pudotettiin hyvien ensiksi saatujen tulosten ansiosta ja vaikka niitä edelleenkin joudun kohtuullisen paljon syömään, on tämä kuitenkin askel eteenpäin. Tilannetta seurataan kontrolliverikokeilla parin kuukauden välein ainakin 1,5 vuoden ajan jolloin lääkehoito keskeytetään.
Syksy ja takkikelitkin saapuivat kertaheitolla. Tänä vuonna ei alkukesästä eikä loppukesästä oikeastaan ollut paljonkaan selkeitä väli-ilmoja jolloin olisi voinut pukeutua pelkästään pitkähihaiseen paitaan. Takista t-paitaan ja takaisin mentiin.
Päivän asuna Melodican pipo, Stc Denimin farkkutakki (Fidan löytöjä, josta en ole muistanut edes mainita), Dressmanin farkkupaita, Topmanin housut ja tietenkin Conssit. Tuon farkkutakin ostin Flow:hun lähtöpäivänä Hervannan Fidasta neljällä eurolla. Henkariin kun oli päätynyt hieman reikäinen yksilö niin sain sen puoleen hintaan, mutta minua pieni kulutus ei haittaa.
Uusia levylöytöjäkin on tullut taas vastaan useita. Aloitan laittamalla pari hyvää biisiä The Shoesilta. Levy 'Crack My Bones' ei varsinaisesti ole uusi, vaan viime vuodelta, mutta itse löysin sen vasta hiljattain. Spotifystä ja YouTubesta löytyy runsaasti lisääkin, kannattaa tutustua.
Olin aiemmin kuullut bändiltä vain tanssittavamman 'Time To Dance' -kappaleen mutta itselle nämä rauhallisemmat raidat toimivat paremmin. Aivan mahtava bändilöytö tämäkin!
Ja Monsters of Pop on saanut myös vihdoin sivunsa auki tälle vuodelle. Sivulta löytyvät päiväkohtaiset esiintyjät, aikataulut ja lippujen hinnat. Tässä vielä ehdottoman kova Eva & Manun cover The Black Keysin 'Lonely Boy':sta!
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Koontia viikonlopulta osa 6
Tämä postaus ei etene kronologisessa järjestyksessä, sillä viikonlopun kohokohta, Zombie Walk oli kuitenkin se mitä odotin tässä kohtaa eniten. Zombie Walk kuvat on ottanut Sakari Karipuro.
Meidän alkuperäinen osallistujajoukko uhkasi typistyä muutaman sairastapauksen vuoksi, mutta itsehän sitkeänä osallistuin vaikka flunssa ei edelleenkään täysin ole hellittänyt tänäänkään.
Saatiin kuitenkin mukaan lähtemään korvaavat zombiet ja aloiteltiin täällä mun luona iltapäivällä maskeerauksen merkeissä. Meidän porukan varsinainen idea oli pieleen mennyt Bulgarian perheloma. "Perheeseemme" kuului myös mm. naispuolinen kaverini ja hänen poikansa. Mukana oli myös yksi väärään tarinaan eksynyt Punahilkka :)
Itse kävely lähti Koskipuistosta illalla seitsemältä. Aamulehti ehti kirjoittaa asiasta jo etukäteenkin.
Matka kulki ennakkoon suunnitellusti viime vuoden reittiä pitkin Hämeenkatua Hämeenpuistoon, jossa kulkue kääntyi kohti Näsinpuistoa. Joukko sai valtavan määrän huomiota ja kamerat räpsyivät joka kohdassa pitkin reittiä. Perillä Näsinpuistossa meille esiintyivät Tulenhaltijat tulishow:llaan sekä ovelasti nimetty, hyvin kokeellista musiikkia soittava bändi, Intrum Justitia. Hauskaa oli, ja mukana oli taas toinen toistaan hienompia zombieita, Vastavirralla on varmasti ollut huikeat viralliset jatkot!
Aiemmin päivällä tuli pistäydyttyä Chilifesteillä Keskustorilla ja vaikka ruokatarjontaa olisi ollut vaikka minkälaista, niin mihinkäpä sitä tamperelainen siivistään pääsisi? :) Ruuaksi tuli valittua Siipiweikkojen siipiä. Ehkä helppo ratkaisu, eikä ne olleet ravintolan tasoa vastaavia, mutta maistuivat kuitenkin.
Jälkiruuaksi oli aivan pakko maistaa chilijäätelöä joka oli todella mukava uusi tuttavuus. Valitsimme sitruunajäätelön Lemon Drop- sekä suklaajäätelön Aji Cristal-chililajikkeilla. Viilensi ja lämmitti kiehtovalla tavalla samalla kertaa, kumpikin lajike lämmittää ja toimii hiukan eri tavalla.
Muita makuvaihtoehtoja olisi ainakin ollut appelsiini, minttu ja mansikka. Harmi että chilijäätelöä ei ole jatkuvasti missään myynnissä. Ehkä Jack The Rooster voisi ottaa sitä jälkiruokavalikoimaansa.
Tulihan sieltä tietysti ostettua kotiin viemisiksikin jotakin. Chipotle chili- ja sinappisipsit olivat todella hyviä, habanerosipsit sen sijaan jäivät tiskiin sillä olivat hieman turhan tujuja. Niitä oli joskus aiemminkin tullut maistettua.
Poppamiehen kojusta mukaan tarttui kolmen pullon Savutrio-kokoelma. Savuchiliä ostin jo viime vuonna, mutta tulisempi Savunaga on herättänyt tuskanhikea jo nimensä puolesta. Naga Morich kun on se maailman tulisin chili. Paketissa on myös täysin chilitön pullo Jalosavu-savuaromia joka kelpaa kotikeittiööni mainiosti. Rakastan savun makua ja hajua.
Yksi viikonlopun kohokohdista oli kuitenkin ehdottomasti Aki Kaurismäen 'Ariel' perjantai-iltana. Klassikko vuodelta 1988 joka esitettiin Pyynikin Näkötornin edustalla ulkoilmaesityksenä. Olen muutenkin fanittanut Akin leffoja jo aika nuoresta kollista saakka ja olohuoneen seinäni on sisustettu pelkästään Kaurismäki-elokuvien julisteilla. Arielia en kuitenkaan ollut aiemmin nähnyt laisinkaan ja se paljastuikin todella hyväksi pätkäksi! Osallistujiakin oli sankoin joukoin.
Otettiin retkituolit kainaloon ja suunnattiin perjantai-iltana harjulle. Eväänä oli termarillinen lämmintä kaakaota ja itse tehtyjä kolmioleipiä. Hämärtyvä ilta oli mitä otollisin elokuvan katsomiseen ja hiukan harmittaakin että tälläisiä ei täällä järjestetä useammin. Ottaisin ehdottomasti osaa useamminkin mikäli tilaisuus tarjoutuisi.
Alkoholia ei ole tullut otettua flunssan aikaan, kun olen juonut aika vahvaa yskänlääkettäkin mutta siitä huolimatta (tai sen vuoksi?) oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava viikonloppu, ja vaikka syksy on vääjäämättä tulossa, saatiin siitä nauttia lämpimässä säässä, jopa illalla ulkona oli yllättävän lämmin. Tiistaina olisi tarkoitus mennä kilpirauhasen osalta tarkempiin tutkimuksiin Taysiin joten ihan hyväkin ottaa pari päivää rauhallisemmin.
Ensimmäinen mies kuussa, Neil Armstrong kuoli myös viikonloppuna 82-vuoden iässä. Rauha hänen muistolleen.
Meidän alkuperäinen osallistujajoukko uhkasi typistyä muutaman sairastapauksen vuoksi, mutta itsehän sitkeänä osallistuin vaikka flunssa ei edelleenkään täysin ole hellittänyt tänäänkään.
Saatiin kuitenkin mukaan lähtemään korvaavat zombiet ja aloiteltiin täällä mun luona iltapäivällä maskeerauksen merkeissä. Meidän porukan varsinainen idea oli pieleen mennyt Bulgarian perheloma. "Perheeseemme" kuului myös mm. naispuolinen kaverini ja hänen poikansa. Mukana oli myös yksi väärään tarinaan eksynyt Punahilkka :)
Itse kävely lähti Koskipuistosta illalla seitsemältä. Aamulehti ehti kirjoittaa asiasta jo etukäteenkin.
Matka kulki ennakkoon suunnitellusti viime vuoden reittiä pitkin Hämeenkatua Hämeenpuistoon, jossa kulkue kääntyi kohti Näsinpuistoa. Joukko sai valtavan määrän huomiota ja kamerat räpsyivät joka kohdassa pitkin reittiä. Perillä Näsinpuistossa meille esiintyivät Tulenhaltijat tulishow:llaan sekä ovelasti nimetty, hyvin kokeellista musiikkia soittava bändi, Intrum Justitia. Hauskaa oli, ja mukana oli taas toinen toistaan hienompia zombieita, Vastavirralla on varmasti ollut huikeat viralliset jatkot!
Aiemmin päivällä tuli pistäydyttyä Chilifesteillä Keskustorilla ja vaikka ruokatarjontaa olisi ollut vaikka minkälaista, niin mihinkäpä sitä tamperelainen siivistään pääsisi? :) Ruuaksi tuli valittua Siipiweikkojen siipiä. Ehkä helppo ratkaisu, eikä ne olleet ravintolan tasoa vastaavia, mutta maistuivat kuitenkin.
Jälkiruuaksi oli aivan pakko maistaa chilijäätelöä joka oli todella mukava uusi tuttavuus. Valitsimme sitruunajäätelön Lemon Drop- sekä suklaajäätelön Aji Cristal-chililajikkeilla. Viilensi ja lämmitti kiehtovalla tavalla samalla kertaa, kumpikin lajike lämmittää ja toimii hiukan eri tavalla.
Muita makuvaihtoehtoja olisi ainakin ollut appelsiini, minttu ja mansikka. Harmi että chilijäätelöä ei ole jatkuvasti missään myynnissä. Ehkä Jack The Rooster voisi ottaa sitä jälkiruokavalikoimaansa.
Tulihan sieltä tietysti ostettua kotiin viemisiksikin jotakin. Chipotle chili- ja sinappisipsit olivat todella hyviä, habanerosipsit sen sijaan jäivät tiskiin sillä olivat hieman turhan tujuja. Niitä oli joskus aiemminkin tullut maistettua.
Poppamiehen kojusta mukaan tarttui kolmen pullon Savutrio-kokoelma. Savuchiliä ostin jo viime vuonna, mutta tulisempi Savunaga on herättänyt tuskanhikea jo nimensä puolesta. Naga Morich kun on se maailman tulisin chili. Paketissa on myös täysin chilitön pullo Jalosavu-savuaromia joka kelpaa kotikeittiööni mainiosti. Rakastan savun makua ja hajua.
Yksi viikonlopun kohokohdista oli kuitenkin ehdottomasti Aki Kaurismäen 'Ariel' perjantai-iltana. Klassikko vuodelta 1988 joka esitettiin Pyynikin Näkötornin edustalla ulkoilmaesityksenä. Olen muutenkin fanittanut Akin leffoja jo aika nuoresta kollista saakka ja olohuoneen seinäni on sisustettu pelkästään Kaurismäki-elokuvien julisteilla. Arielia en kuitenkaan ollut aiemmin nähnyt laisinkaan ja se paljastuikin todella hyväksi pätkäksi! Osallistujiakin oli sankoin joukoin.
Otettiin retkituolit kainaloon ja suunnattiin perjantai-iltana harjulle. Eväänä oli termarillinen lämmintä kaakaota ja itse tehtyjä kolmioleipiä. Hämärtyvä ilta oli mitä otollisin elokuvan katsomiseen ja hiukan harmittaakin että tälläisiä ei täällä järjestetä useammin. Ottaisin ehdottomasti osaa useamminkin mikäli tilaisuus tarjoutuisi.
Alkoholia ei ole tullut otettua flunssan aikaan, kun olen juonut aika vahvaa yskänlääkettäkin mutta siitä huolimatta (tai sen vuoksi?) oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava viikonloppu, ja vaikka syksy on vääjäämättä tulossa, saatiin siitä nauttia lämpimässä säässä, jopa illalla ulkona oli yllättävän lämmin. Tiistaina olisi tarkoitus mennä kilpirauhasen osalta tarkempiin tutkimuksiin Taysiin joten ihan hyväkin ottaa pari päivää rauhallisemmin.
Ensimmäinen mies kuussa, Neil Armstrong kuoli myös viikonloppuna 82-vuoden iässä. Rauha hänen muistolleen.
Mr Moon, Mr Moon maybe your time is coming.
Mr Moon, Mr Moon what's happening in the room?
We’ll search our hearts before you die, let the times fade away.
It was given as a promise to each and every man.
torstai 23. elokuuta 2012
Jessie Ware - Devotion
Nyt on kyllä tiuha päivitysväli :)
Syynä tähän hehkutukseen on se, että juuri postattuani edellisen, Nuorgam kirjoitti vuolaan artikkelin Jessie Waren uudesta albumista. Siis juuri tuo yksi itseäni eniten kiehtonut uusi löytöni, josta ohimennen postasin yhden biisinkin reilu kuukausi takaperin.
En tiedä mistä se johtuu, mutta mulla on koko ikäni ollut jonkinlainen fiksaatio naisartistien suuntaan. Olisi vissiin asiaa herra Freudille :)
Uusi levy löytyy tietenkin Spotifystä, mutta tässä pari suosikkiani jo aiemmin postatun 'Wildest Moments':in lisäksi Spotifyttömille. Aivan huikeaa musiikkia. Nuorgam tosin kirjoitti jo sen verran tyhjentävästi, ja allekirjoitan suuren osan siitä, että ei tässä paljoa sanottavaa jää. Itse asiassa levy veti mut jo itsessään sanattomaksi.
Tämän vuoden kolme täydellisintä ja hienointa naisartistien levyä on ehdottomasti Jessie Waren lisäksi Emeli Sandén 'Our Version Of Events' sekä Paloma Faithin 'Fall To Grace'. Vuoden lopussa saattaa tulla kovasti toistoa, mikäli teen jälleen koosteen vuoden 2012 levyistä, sillä olen näistä ehtinyt hehkuttaa niin paljon jo pitkin vuotta.
Kuten Nuorgaminkin artikkelissa, Jessietä verrataan 80- ja 90-lukujen naisartisteihin, allekirjoitan tämän täysin. En pidä tätä mitenkään negatiivisena asiana, ja tuskin tässä edes erityisen tahallisesta ryöstöyrityksestä on kysymys. Jessie on kuitenkin 80-luvun lapsi itsekin ja kasvanut näiden kahden vuosikymmenen musiikin parissa.
Etenkin juuri näissä valitsemissani YouTube-linkeissä, erityisesti Runningissa on jopa jotain Sademaista. Yksinkertaisesti laitettuna, sairaan kaunista!
Syynä tähän hehkutukseen on se, että juuri postattuani edellisen, Nuorgam kirjoitti vuolaan artikkelin Jessie Waren uudesta albumista. Siis juuri tuo yksi itseäni eniten kiehtonut uusi löytöni, josta ohimennen postasin yhden biisinkin reilu kuukausi takaperin.
En tiedä mistä se johtuu, mutta mulla on koko ikäni ollut jonkinlainen fiksaatio naisartistien suuntaan. Olisi vissiin asiaa herra Freudille :)
Uusi levy löytyy tietenkin Spotifystä, mutta tässä pari suosikkiani jo aiemmin postatun 'Wildest Moments':in lisäksi Spotifyttömille. Aivan huikeaa musiikkia. Nuorgam tosin kirjoitti jo sen verran tyhjentävästi, ja allekirjoitan suuren osan siitä, että ei tässä paljoa sanottavaa jää. Itse asiassa levy veti mut jo itsessään sanattomaksi.
Tämän vuoden kolme täydellisintä ja hienointa naisartistien levyä on ehdottomasti Jessie Waren lisäksi Emeli Sandén 'Our Version Of Events' sekä Paloma Faithin 'Fall To Grace'. Vuoden lopussa saattaa tulla kovasti toistoa, mikäli teen jälleen koosteen vuoden 2012 levyistä, sillä olen näistä ehtinyt hehkuttaa niin paljon jo pitkin vuotta.
Kuten Nuorgaminkin artikkelissa, Jessietä verrataan 80- ja 90-lukujen naisartisteihin, allekirjoitan tämän täysin. En pidä tätä mitenkään negatiivisena asiana, ja tuskin tässä edes erityisen tahallisesta ryöstöyrityksestä on kysymys. Jessie on kuitenkin 80-luvun lapsi itsekin ja kasvanut näiden kahden vuosikymmenen musiikin parissa.
Etenkin juuri näissä valitsemissani YouTube-linkeissä, erityisesti Runningissa on jopa jotain Sademaista. Yksinkertaisesti laitettuna, sairaan kaunista!
You’ll be my night light, there when I go to sleep.
You’ll be my night light, baby when I dream.
Under the moonlight, shining on the sea,
You’ll be my night light, watching over me.
Lohenpunainen nokka
Niinhän siinä vaan kävi, että tää koko viikon arponut flunssa eilen notkahti eteenpäin. Yskin koko päivän töissä eikä Strepsilsistä ollut enää apua. Tiistaisten verikokeiden tuloksetkin kuulen vasta tänään lääkärissä, töihin en mennyt.
Oli vain pakko tulla tekemään tämä yksi postaus, koska olin unohtanut asioita edellisestä, ja uusiakin menovinkkejä on ehtinyt tulla vastaan.
Hupia ennen kuitenkin tiukkaa asiaa, sillä sain katsottua boksilta nyt viime maanantaina tulleen Ulkolinjan, Norjalaista lohta Chilestä. Vaikka en ole kasvissyöjä, olen kiinnostunut ruuanlaitosta ja kaikesta siihen liittyvästä aina teollisuuteen asti. Sivuutin aihetta viimeksi tammikuussa tässä postauksessa.
Olen itse ostanut yleensä nimenomaan norjalaista kasvatettua merilohta, ja luottanut sen alkuperämainintaan joka todennäköisesti edelleenkin pitää paikkansa, mutta se mikä tässä dokumentissa pysäytti, oli lohenkasvatuksen vaikutukset luontoon. Olin kyllä aiemmin kokenut lohen tehokasvatuksen epäeettisenä siitä huolimatta että söin sitä, mutta ajatellut asiaa enemmänkin itse lohien kannalta.
Dokumentti käsittelee tilannetta luonnon, erityisesti alkuperäisen kala- ja kasvikannan, työntekijöiden ja paikallisten asukkaiden kautta Chilessä, mutta sisällöstä on hyvä lukea rivien välistä myös lopputuotteen vaikutusta kuluttajaan. Tuollaista toimintaa on kuitenkin todella vaikea tukea. Itse pyrin jatkossa ostamaan kotimaista kasvatettua kirjolohta mahdollisuuksien puitteissa, mutta aina alkuperää ei pysty varmistamaan. Tuosta ylläolevasta linkistä dokumentin ehtii vielä katsomaan kolmen viikon ajan.
Mutta sitten ne hauskemmat asiat. Toivon, että oma olo ja ilmat paranevat siihen malliin että pääsisin huomenna Pyynikille katsomaan Arielin. Viimeistään lauantaina olisi syytä olla kunnossa Zombiewalkia varten. Tosin eiköhän kunnon tujaus chiliruokaa karkoita viimeisetkin pöpöt :)
Näiden jo mainittujen lisäksi Tampereen Design-viikot alkavat jälleen perjantaina ja jatkuvat reilun viikon päättyen perinteiseen Ojakadun Designtoriin ensi viikon sunnuntaina. Linkistä tarkempia tietoja.
Kaikkien muiden tapahtumien kisäksi tulevana lauantaina vietetään Tampereella sen historian ensimmäisiä Venetsialaisia, Ratinassa. Tapahtumaan kuuluu ilotulitus ja siellä esiintyy Von Hertzen Brothers Takon tehtaan katolta käsin. Harmillista että samalle päivälle on jo niin monta päällekkäisyyttä, mutta katsotaan miten tänne ehtisi.
Nyt kaupan kautta hakemaan mehua ja nenäliinoja ja takaisin punkan pohjille.
Oli vain pakko tulla tekemään tämä yksi postaus, koska olin unohtanut asioita edellisestä, ja uusiakin menovinkkejä on ehtinyt tulla vastaan.
Hupia ennen kuitenkin tiukkaa asiaa, sillä sain katsottua boksilta nyt viime maanantaina tulleen Ulkolinjan, Norjalaista lohta Chilestä. Vaikka en ole kasvissyöjä, olen kiinnostunut ruuanlaitosta ja kaikesta siihen liittyvästä aina teollisuuteen asti. Sivuutin aihetta viimeksi tammikuussa tässä postauksessa.
Olen itse ostanut yleensä nimenomaan norjalaista kasvatettua merilohta, ja luottanut sen alkuperämainintaan joka todennäköisesti edelleenkin pitää paikkansa, mutta se mikä tässä dokumentissa pysäytti, oli lohenkasvatuksen vaikutukset luontoon. Olin kyllä aiemmin kokenut lohen tehokasvatuksen epäeettisenä siitä huolimatta että söin sitä, mutta ajatellut asiaa enemmänkin itse lohien kannalta.
Dokumentti käsittelee tilannetta luonnon, erityisesti alkuperäisen kala- ja kasvikannan, työntekijöiden ja paikallisten asukkaiden kautta Chilessä, mutta sisällöstä on hyvä lukea rivien välistä myös lopputuotteen vaikutusta kuluttajaan. Tuollaista toimintaa on kuitenkin todella vaikea tukea. Itse pyrin jatkossa ostamaan kotimaista kasvatettua kirjolohta mahdollisuuksien puitteissa, mutta aina alkuperää ei pysty varmistamaan. Tuosta ylläolevasta linkistä dokumentin ehtii vielä katsomaan kolmen viikon ajan.
Mutta sitten ne hauskemmat asiat. Toivon, että oma olo ja ilmat paranevat siihen malliin että pääsisin huomenna Pyynikille katsomaan Arielin. Viimeistään lauantaina olisi syytä olla kunnossa Zombiewalkia varten. Tosin eiköhän kunnon tujaus chiliruokaa karkoita viimeisetkin pöpöt :)
Näiden jo mainittujen lisäksi Tampereen Design-viikot alkavat jälleen perjantaina ja jatkuvat reilun viikon päättyen perinteiseen Ojakadun Designtoriin ensi viikon sunnuntaina. Linkistä tarkempia tietoja.
Kaikkien muiden tapahtumien kisäksi tulevana lauantaina vietetään Tampereella sen historian ensimmäisiä Venetsialaisia, Ratinassa. Tapahtumaan kuuluu ilotulitus ja siellä esiintyy Von Hertzen Brothers Takon tehtaan katolta käsin. Harmillista että samalle päivälle on jo niin monta päällekkäisyyttä, mutta katsotaan miten tänne ehtisi.
Nyt kaupan kautta hakemaan mehua ja nenäliinoja ja takaisin punkan pohjille.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Ravintoa mielelle ja maarulle
Tällä viikolla Tampereella on mahdollista saada sekä henkinen, että fyysinen nälkä täytettyä mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla.
Ensinnäkin tänään alkavat Pirkanmaan elokuvakeskuksen ja Tampereen kaupunginkirjaston järjestämät Aki Kaurismäen Ariel-elokuvan ulkoilmaesitykset. Elokuvan voi käydä kolmena iltana katsomassa kolmen euron hintaan eri puolilla Tamperetta oman mielen mukaan, itse olen todennäköisesti menossa vasta perjantaina. Klikkaa yllä olevaa linkkiä tarkempia tietoja varten.
Perjantaina taas alkavat viikonlopun kestävät Chilifestit Keskustorilla ja sen ympäristössä. Tapahtuma on kasvanut eksponentiaalisesti kahdessa vuodessa Jack The Roosterin takapihalta kaiken aikaa laajemmalle alueelle. Vaikka itse en ole tappotulisen ruuan ystävä, löytyy sieltä paljon ruokaa ja ostettavaa, katseltavaa mullekin. Aika usein on tullut syötyä jotain pientä, ja ostettua kojuista kotiinviemisiksi mm. erilaisia kastikkeita. Ehdottomasti viikonlopun tärppejä.
Lauantaina vihdoin onkin sitten aiemmin hehkuttamani Zombie Walk! Tapahtuma oli tuossa hetken vaakalaudalla tänä vuonna vaadittujen järjestysmiesten puuttumisen vuoksi, mutta asia on saatu järjestykseen ja nyt vaan toivotaan kuivia ilmoja lauantaille. Video on viime vuodelta.
Näiden lisäksi tarjolla olisi lauantaina sekä Aspinniemessä konemusiikkitapahtumaa että Klubin illassa Hang The DJ!:tä mutta pelkäänpä pahoin että kumpaankaan näistä ei enää pysty itse venymään aikataulullisesti. Katsotaan!
Eilen käytiin vihdoinkin kokeilemassa Tampereelle keväällä rantautunut uusi kreikkalais-italialainen ravintola Etrusco. Mulla oli ollut toukokuulta saakka Citydeal-lahjakortti tänne, joka oli umpeutumassa elokuun loppuun, joten se piti käyttää.
Kortilla sai kolmen ruokalajin illallisen kahdelle ja alkupalaksi tuli kreikkalainen salaatti herkullisella pitaleivällä, tsatzikilla ja munakoisodipillä varustettuna. Erityisesti juuri leipä, feta ja dippi olivat annoksen parhaimmistoa, enkä normaalisti edes pidä munakoisosta :)
Pääruuaksi oli erilaisia mezejä; lampaan jauhelihapihviä, karitsan karetta, sisäfilettä ja kahdenlaista souvlakia itse tehtyjen yrttilohkoperunoiden kera. Ruoka oli todella maukasta, joskaan ei mitään rajoja rikkovan hyvää, mutta lopulta perusmaut ja hyvin maustettu liha toimii joka kerta. Erityisesti karitsan kare, jauhelihapihvi, souvlaki ja perunat toimivat, ja alkupalalta oli jäänyt sitä ihanaa dippiä...
Tässä vaiheessa maha alkoi olla jo aika täynnä ja jälkiruuaksi kuuluva suklaakakku ensin hieman hirvitti, mutta onneksi se oli sopivan kokoinen. Kakku oli rakennettu jonkinlaisen pähkinäpohjan päälle ja suklaa siinä oli todella tiivistä, jos tiedätte Ikean suklaakakut, niin hiukan samanlaista mutta todella paljon maukkaampaa. Vähän kuin olisi suklaata syönyt, tajuttoman hyvää!
Kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen ja kyllähän siitä sellainen pieni ajatus jäi mennä joku kerta ihan kokeilemaan herkkuja listaltakin.
Koska ravintolan ruoka oli todella lihapainotteinen, teki kotona mieli tehdä täksi päiväksi kasvisruokaa, ja niinpä täytinkin paprikan quinoalla, pinjansiemenillä, sipulilla ja kesäkurpitsalla :)
Ensinnäkin tänään alkavat Pirkanmaan elokuvakeskuksen ja Tampereen kaupunginkirjaston järjestämät Aki Kaurismäen Ariel-elokuvan ulkoilmaesitykset. Elokuvan voi käydä kolmena iltana katsomassa kolmen euron hintaan eri puolilla Tamperetta oman mielen mukaan, itse olen todennäköisesti menossa vasta perjantaina. Klikkaa yllä olevaa linkkiä tarkempia tietoja varten.
Perjantaina taas alkavat viikonlopun kestävät Chilifestit Keskustorilla ja sen ympäristössä. Tapahtuma on kasvanut eksponentiaalisesti kahdessa vuodessa Jack The Roosterin takapihalta kaiken aikaa laajemmalle alueelle. Vaikka itse en ole tappotulisen ruuan ystävä, löytyy sieltä paljon ruokaa ja ostettavaa, katseltavaa mullekin. Aika usein on tullut syötyä jotain pientä, ja ostettua kojuista kotiinviemisiksi mm. erilaisia kastikkeita. Ehdottomasti viikonlopun tärppejä.
Lauantaina vihdoin onkin sitten aiemmin hehkuttamani Zombie Walk! Tapahtuma oli tuossa hetken vaakalaudalla tänä vuonna vaadittujen järjestysmiesten puuttumisen vuoksi, mutta asia on saatu järjestykseen ja nyt vaan toivotaan kuivia ilmoja lauantaille. Video on viime vuodelta.
Näiden lisäksi tarjolla olisi lauantaina sekä Aspinniemessä konemusiikkitapahtumaa että Klubin illassa Hang The DJ!:tä mutta pelkäänpä pahoin että kumpaankaan näistä ei enää pysty itse venymään aikataulullisesti. Katsotaan!
Eilen käytiin vihdoinkin kokeilemassa Tampereelle keväällä rantautunut uusi kreikkalais-italialainen ravintola Etrusco. Mulla oli ollut toukokuulta saakka Citydeal-lahjakortti tänne, joka oli umpeutumassa elokuun loppuun, joten se piti käyttää.
Kortilla sai kolmen ruokalajin illallisen kahdelle ja alkupalaksi tuli kreikkalainen salaatti herkullisella pitaleivällä, tsatzikilla ja munakoisodipillä varustettuna. Erityisesti juuri leipä, feta ja dippi olivat annoksen parhaimmistoa, enkä normaalisti edes pidä munakoisosta :)
Pääruuaksi oli erilaisia mezejä; lampaan jauhelihapihviä, karitsan karetta, sisäfilettä ja kahdenlaista souvlakia itse tehtyjen yrttilohkoperunoiden kera. Ruoka oli todella maukasta, joskaan ei mitään rajoja rikkovan hyvää, mutta lopulta perusmaut ja hyvin maustettu liha toimii joka kerta. Erityisesti karitsan kare, jauhelihapihvi, souvlaki ja perunat toimivat, ja alkupalalta oli jäänyt sitä ihanaa dippiä...
Tässä vaiheessa maha alkoi olla jo aika täynnä ja jälkiruuaksi kuuluva suklaakakku ensin hieman hirvitti, mutta onneksi se oli sopivan kokoinen. Kakku oli rakennettu jonkinlaisen pähkinäpohjan päälle ja suklaa siinä oli todella tiivistä, jos tiedätte Ikean suklaakakut, niin hiukan samanlaista mutta todella paljon maukkaampaa. Vähän kuin olisi suklaata syönyt, tajuttoman hyvää!
Kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen ja kyllähän siitä sellainen pieni ajatus jäi mennä joku kerta ihan kokeilemaan herkkuja listaltakin.
Koska ravintolan ruoka oli todella lihapainotteinen, teki kotona mieli tehdä täksi päiväksi kasvisruokaa, ja niinpä täytinkin paprikan quinoalla, pinjansiemenillä, sipulilla ja kesäkurpitsalla :)
tiistai 21. elokuuta 2012
Tulitikkutehtaan poika
Perjantaina kävin Kolkoksella Santalahdessa, ja nyt vuorossa oli tehdä tikusta asiaa, käydä nimittäin vanhalla Tulitikkutehtaalla joka sijaitsee melkein edellisen naapurissa. Aiemmalla kerralla ei vain aika antanut myöten molempiin.
Illalla ja aamulla alkaa jo olla syksyisen kylmää ja sainkin nyt tilaisuuden käyttää ensi kertaa toukokuussa Designtorilta ostamaani Melodican pipoa, sekä itselleni synttärilahjaksi Varustelekasta tilaamiani Saksan armeijan kenttäpaitaa ja maastotakkia. Näissä voisi lähteä vaikka hirvimettälle!
En tiedä onko se tämä syksy vai sainko hengitettyä kunnon homeannoksen viime perjantaina Kolkoksella, haju oli meinaan todella ilmeinen. Nyt vaan on alkuviikon ollut orastavan flunssainen olo. Tän sairauden kanssa ei sais nousta kuumetta koska lääkehoidon vuoksi valkosolut saattavat vähetä merkittävästi tai jopa kadota kokonaan ja sillä taas on omat seurauksensa. Pitänee käydä varmistamassa asia lääkäriltä kaupunkireissulla tänään.
No, mutta asiaan :) Tulitikkutehdas on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin edellinen, lahoja ovia ja kattopalkkeja roikkuu siellä täällä ja sain puikkelehtia ja limboilla ympäri tiloja päästäkseni eteenpäin. Lattia on joiltain kohdin auki ja kasvillisuuskin on ottanut tontista ylivallan sitten noiden Aikamatkan sivustolle otettujen kuvien, oli aika pikkupoikamainen olo. Tämä taidetaan muutenkin purkaa näistä ensimmäisenä. Matkalla tehtaalle veturimiehet heiluttivat.
Täällä en ollut käynyt aiemmin, vaikka kyseessä ehkä vielä merkittävämpi kulttipaikka onkin ja on siellä järjestetty myös joskus teknobileitä. Nyt paikka oli kuitenkin lähinnä surullinen ilmestys, eikä sen paikalleen jättämiseksi syntynyt samanlaista sympatiaa mitä Kolkoksella, jossa tiiliseinät ovat kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa.
Hienoja graffiteja täältäkin kuitenkin löytyi, joskaan ei ehkä aivan yhtä paljon kuin Kolkokselta. Tässä kuvasatoa eilisillalta.
Illalla ja aamulla alkaa jo olla syksyisen kylmää ja sainkin nyt tilaisuuden käyttää ensi kertaa toukokuussa Designtorilta ostamaani Melodican pipoa, sekä itselleni synttärilahjaksi Varustelekasta tilaamiani Saksan armeijan kenttäpaitaa ja maastotakkia. Näissä voisi lähteä vaikka hirvimettälle!
En tiedä onko se tämä syksy vai sainko hengitettyä kunnon homeannoksen viime perjantaina Kolkoksella, haju oli meinaan todella ilmeinen. Nyt vaan on alkuviikon ollut orastavan flunssainen olo. Tän sairauden kanssa ei sais nousta kuumetta koska lääkehoidon vuoksi valkosolut saattavat vähetä merkittävästi tai jopa kadota kokonaan ja sillä taas on omat seurauksensa. Pitänee käydä varmistamassa asia lääkäriltä kaupunkireissulla tänään.
No, mutta asiaan :) Tulitikkutehdas on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin edellinen, lahoja ovia ja kattopalkkeja roikkuu siellä täällä ja sain puikkelehtia ja limboilla ympäri tiloja päästäkseni eteenpäin. Lattia on joiltain kohdin auki ja kasvillisuuskin on ottanut tontista ylivallan sitten noiden Aikamatkan sivustolle otettujen kuvien, oli aika pikkupoikamainen olo. Tämä taidetaan muutenkin purkaa näistä ensimmäisenä. Matkalla tehtaalle veturimiehet heiluttivat.
Täällä en ollut käynyt aiemmin, vaikka kyseessä ehkä vielä merkittävämpi kulttipaikka onkin ja on siellä järjestetty myös joskus teknobileitä. Nyt paikka oli kuitenkin lähinnä surullinen ilmestys, eikä sen paikalleen jättämiseksi syntynyt samanlaista sympatiaa mitä Kolkoksella, jossa tiiliseinät ovat kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa.
Hienoja graffiteja täältäkin kuitenkin löytyi, joskaan ei ehkä aivan yhtä paljon kuin Kolkokselta. Tässä kuvasatoa eilisillalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)