Peurana Valoissa

Ensimmäinen ilta Valoa Festivalia on nyt takana. Iltaan mahtui niin keikkaa, kebabbia kuin kaljaakin :)

The New Tigers esiintyi Artturissa melko tyhjälle salille, joka yllätti ainakin mut. Omien kokemusten mukaan Artturi on ollut aina niin täynnä, että sinne on ollut vaikea sopia. Nyt tyhjiä pöytiä oli useita, ja niissä muissakin kosolti tilaa. Itse en tosin ollut remontin jälkeen siellä edes käynyt, joten yllätys oli positiivinen, kun paikka oli kokenut niinkin merkittävän kasvojen kohotuksen. Tilaa ja väljyyttä siis ainakin on, ja hinnat näin keskustapaikaksi erittäin kohtuulliset.

Eivät tietysti niin kohtuulliset kuin Hällänkellarissa, jonne Galatan kebabin kautta väännettiin itsemme Yo-talon keikkoja odotellessa. Oli kuitenkin pakko lähteä etuajassa pois kun 18-vuotiaat toivoivat deejiiltä Robinia...

Mutta Iisa vakuutti mut nyt. Kuten mainitsin, en ole liiemmin ollut innostunut Reginasta, eikä tämä uusi levykään nyt kuitenkaan kotikuuntelussa aivan kärkisijoja kolkutellut. Mutta livenä homma toimi todella upeasti. Itse asiassa mua ei vaivannut keikalla mikään, ja suhteellisen täysi Yo-talokin vaikutti olevan haltioissaan. Olin tosin odottanut mukaan bändiä, mutta ei meininki silti aivan taustanauhan varaan jäänyt, Iisalla oli mukanaan Sanna, joka lauloi stemmoja, soitti komppikitaraa ja rumpua. Mainio keikka, ehkäpä tästä voisi alkaa jonkinlainen kiinnostus Iisan soolouraa kohtaan :)









Sin Cos Tan aloitti hieman myöhässä, mutta milloinpa keikat ajallaan alkaisivat. Näiden festivaalien kanssa tosin ne useammin pitävät paikkansa, koska slotit ovat niin tiukilla, mutta viimeiset bändit aina pystyvät vähän enemmän vapauksia ottamaan.

Musiikki oli täydellistä. Uusia biisejäkin kuultiin kaksi kappaletta. Kyllä, siis uusia, vaikka edellinen albumikin 'Afterlife' ilmestyi vasta viime syksynä. Tosin, jos tuolla tahdilla syntyy tälläistä hittimateriaalia, mikäpä ettei niin kannattaisikin tehdä. Levy vuoteen tahti on melko kunnianhimoista.

Jo Villa Nahin ajoista itselle on tuttua hyvin minimalistinen performanssi, ja aika harvoin pelkät koneartistit tietysti mitään ihmeitä lavalla pystyvät yksin tekemään. Screenillä pyöri pääasiassa mustavalkoista autolla-ajovideota ja jonkin verran muita efektejä, mutta se tuki esitystä hyvin. Esiintyminen ei ehkä ole bändin vahvinta osaamista, mutta musiikki taas puhuttelee senkin edestä. Pistänpä tästä vinyylin levylautaselle ja fiilistelen jälleen, sillä syystä tai toisesta viimeisimmän levyn suosikkibiisiäni 'Heart On a Plate' ei keikalla kuultu.









Seuraavaksi suunta on Tampere Areenalle katsomaan kun Tampere Roller Derby ottaa mittaa Harbor Girls Hamburgista. Illalla on luvassa sellaisia kauniilta kuulostavia asioita kuten Kakka-hätää ja Huoratronia!

Iltaa odotellessa kannattaa tsekata Black Twigin ennakkokuuntelussa oleva ensi viikolla julkaistava kakkoslevy 'Heliogram'. Sen tarjoaa vielä viikon ajan ketkäpä muutkaan, kuin taas ne pirun musiikkikelmit, Rosvot!

Black Twig ja Delay Trees esiintyvät muuten molemmat parin viikon päästä Tampereella Telakalla, sitä en todellakaan haluaisi missata! Alla kepittelee Turun indielupaus The New Tigers Artturissa eilisiltana.

Onko Villa Nahin jälkeistä elämää?

Niinpä. Kaikkihan tätä ovat jo hehkuttaneet, mutta mä en oikein ole ehtinyt päästä sisälle. Siitä yksinkertaisesta syystä tietysti, että Sin Cos Tanin kakkoslevyä ei ole Spotifystä löytynyt. Eikä löydy edelleenkään, kokonaan.

Mulle kuitenkin Spotify on tärkeä kanava tutustua mahdollisimman moneen uuteen levyyn ja mielellään myös uusiin artisteihin. Ja vaikka myönnänkin tehneeni aikanaan tietoisen valinnan vähentää levyjen ostamista kun siirryin Spotifyn Premium -käyttäjäksi, ostelen kuitenkin satunnaisesti eri toten vinyylijulkaisuja. Kunhan ensin olen kuunnellut levyä ja havainnut sen ostamisen arvoiseksi.

Uuden levyn kanssa bändi otti toisenlaisen lähestymislinjan musiikin nettijakelua kohtaan ja boikotoi Spotifyä tuoreeltaan. Levyn arvioinnissa on kestänyt senkin vuoksi näin pitkään, mutta lopulta hekin myöntyivät ja laittoivat tarjolle seitsemän kappaleen samplerin kaikkiaan yhdentoista raidan albumilta. Ihan kiva ideahan sekin on, jotta saa edes vähän laajempaa tuntumaa albumiin. Ymmärrän myös bändin periaatteet, koska artistien mitättömistä Spotify-tuloista on puhuttu paljon sosiaalisessa mediassa. Sikäli on tärkeää myös välillä ostaa levyjä. Toisaalta saman vaivan ajaisi biisien lataaminen ennemmin YouTubeen, jolloin ne tavoittaisivat vieläkin laajemman yleisön.



Mutta hyvältähän nuo biisit kuulostavat, itse asiassa ihan helvetin hyvältä. Mielestäni huomattavasti kypsemmältä kuin debyytillä. Erittäin kaunista ja heleää, hitto vie. Ja vaikka en ensimmäistä bändin omalla nimellä kulkevaa albumia omista, niin 'Afterlifen' pistän kyllä vakavasti harkintaan. Omistanhan loistavan Villa Nahin 'Origin' -vinyylinkin, jota muutama vuosi sitten odotin kuin kuuta nousevaa. Jos olen sitä odottanut niin paljon, pitäisi minun olla tästäkin vähintäänkin täysin liekeissä. Kuitenkin johtuen tästä pitkittyneestä pihtailusta, fiilikseni eivät aivan vielä ole kohonneet sille tasolle, mitä levyn ostamiseen vaaditaan.

Olen nähnyt molemmat kokoonpanot livenä pariin kertaan ja vakuuttunut. Kirjoitinkin jälkimmäisestä ensimmäisiä kertoja täällä ja täällä. Vaadittiin kuitenkin vielä toinen levyllinen tätä matskua, että pystyin vilpittömästi nostamaan bändin sille tasolle, minkä se ansaitsee. Mielestäni näiden biisien osalta Hulkkosen ja Paalosmaan voi lukea esimerkiksi sellaisten suuruuksien, kuin Neil Tennantin, Chris Lowen ja Karl Bartoksen joukkoon.

Siitäkin huolimatta, että tuolla samplerilla olisi kaikki levyn seitsemän parasta kappaletta, ja loput neljä olisivat täytettä, kokoelma onnistui kuitenkin siinä, mikä sen tarkoituskin oli - herättämään mielenkiinnon. Sehän vain vahvistaa Spotifyn merkitystä musiikinjakelukanavana. Ehkäpä tämä levy löytää tiensä mun hyllyyni jo jouluksi. Ikävä kyllä Spotifyttömät joutuvat tyytymään täysin vain tähän yhteen levyltä lohkaistuun musiikkivideoon, joka ei edes pääse noista Spotifyn biiseistä kolmen parhaan biisin joukkoon.