Valkoisia naisia ja mustia koskettimia

Mainitsinkin jo eilen alkuviikon hyvistä levyjulkaisuista. Maanantaina kun ilmestyi Foxesin levyn lisäksi myöskin Chromeon uusin albumi 'White Women'. Tämä bändi jos joku, on tehnyt pitkän linjan pioneerityötä kasarisaundin ylläpitämisessä, heitä voisi kutsua vaikkapa synafunkin sanansaattajiksi.

Ja uusi levy mielestäni liikkuu vielä entistäkin enemmän synteettisen saundin maailmassa mitä aiemmat. Orgaanista funkkiskittaa monesta biisistä löydy, lukuunottamatta jo ennakkoon kuultua enemmän 70-luvulta lainaavaa 'Over Your Shoulderia', jonka on kehuttu olevan jopa Daft Punkin 'Random Access Memoryn' raitoja parempaa. Toisaalta, vaikka Chromeon matsku on ehdottoman autenttista, ja ehkä monipuolisempaa, ovat esimerkiksi viime vuoden parhaisiin levyihin lukeutuneen venäläisen Tesla Boyn biisit vieläkin parempia.





Viikon sisään on ehtinyt myöskin ilmestyä The Black Keysin albumi 'Turn Blue', tarkalleen ottaen viime perjantaina, mutta sitä ei harmillisesti Spotifystä löydy. Eikä varmasti ole tulossakaan, sillä edellistä 'El Caminoakaan' siellä ei ole. Sen sijaan Groovesharkista tuo ainakin vielä löytyy.

Kuten kommentoin jo edellisessä The Black Keys -postauksessanikin, on tällä levyllä selkeästi enemmän sellaista hippikauden tunnelmaa. Osa levyn ns. hempeämmistä biiseistä on yllättävänkin herkän kuuloista tältä bändiltä, heti levyn ensimmäisestä raidasta 'Weight of Lovesta' lähtien. Minulle tulee levyn biiseistä hetkittäin mielleyhtymiä jopa jonnekin Eaglesin ja Airin suuntaan. 'In Our Prime' taas kuulostaa jo paikoin melkein Jimi Hendrixiltä. Ihan kiva liva, mutta suuria tunteita tämä albumi ei kuitenkaan allekirjoittaneessa saanut aikaan, ehkä juuri sen takia, että en ole suuremmin 60-luvun musiikin perään. Do the hippie shake, if you wish!

Love Sublime

Hampurin lahjalta nykydiskolle, Tensnakelta on tullut muutaman kuukauden sisään useampiakin uusia biisejä. Albumikin on tulollaan maaliskuussa, joten odotukset ovat korkealla. Tosin tälläiset dj- ja tanssimusiikkiartistit harvemmin julkaisevat tasavahvoja levykokonaisuuksia.

Potin räjäytti kuitenkin aivan äärimmäisen loistava aikamatkan 80-luvulle tekevä 'Love Sublime'. Mukana on herra Niemerskin viimeaikainen luottolaulaja Fiora ja biisiä on ollut myöskin tuottamassa funkin ja soulin kultasormi Nile Rodgers, jonka ehkä eniten viime aikoina on ollut esillä muuan Daft Punkin 'Random Access Memories' albumin kautta. Tuolla levyllähän bändi kahmi käsikaupalla myös Grammy -palkintoja. Tsekkaa gaalaesitys alta.

Eikä biisiä kuunnellessa vaikea ole kuvitella, että mukana on 80-luvun yksi nimekkäimmistä soultuottajista. Eroaahan tämä kuitenkin melkoisesti Tensnaken muusta tuotannosta, vaikka paljon tuttuakin on mukana. Oli miten oli, ja vaikka tiedän että monelle on pyhäinhäväistys sanoa näin, hakkaa 'Love Sublime' ne kaikki Daft Punkin biisit, joiden parissa herra Rodgers on työskennellyt.

Ja eivät nuo muutkaan biisit paljoa tälle kalpene, mutta näin väkevää ja täydellisestä nykykasaria kuulee äärimmäisen harvoin! Näen jo itseni siemailemassa kylmää drinkkiä Torremolinoksen kesäillassa :)

Perjantain biisinostot

Ajattelin perjantain kunniaksi nostaa esiin muutaman loistavan biisin (ja bändin), joita oon viime aikoina fiilistellyt. Foxesista kirjoitinkin jo vuoden ensimmäisessä postauksessa viimeksi, koska albumi on tulossa maaliskuussa, mutta myös Bombay Bicycle Clubilta sellaista on ilmeisesti lupa odottaa kuukauden sisään.

Chromeon osalta tarkkaa ilmestymisajankohtaa en ole onnistunut selvittämään, mutta levy heiltäkin on tulossa todennäköisesti kevääseen mennessä. Rosvojen suojeluksessa toimivan Wincave -blogin Lauri ehti jo kehuskella yksin 'Over Your Shoulderin' kitarariffiä paremmaksi kuin niitä, joita kuultiin Daft Punkin viime vuonna ilmestyneellä levyllä. Itse en silti ihan kahden ennakkoon julkaistun biisin perusteella nostaisi Chromeon levyä vielä samalle tasolle, vaikka loistava bändi muuten kyseessä onkin.

Mitä Foxesiin vielä tulee, on tämä video kuitenkin aivan uusi, ja siihen aivan äärimmäisen tiukka Fred Falken diskomiksaus julkaistiin myöskin vasta tällä viikolla. Siitä tulee varmasti hitti tanssilattioilla vuonna 2014. Varsin kiinnostava löytö on myöskin ruotsalais-australialainen Say Lou Lou. Vähän pidempään indieaalloilla keikkuneita artisteja taas edustavat sekä Viceroy, että jo viime vuoden puolella edellisen levynsä julkaissut Hellogoodbye.

Niin, eikä sovi unohtaa sitäkään, että Delay Treesin 'Readymade' on nyt virallisesti julkaistu. Tv:stä tulee tänään Voice of Finland ja huomenna alkaa MTV3:lla Putouksen viides kausi.

Uusia hankintoja

Mun edellinen käsimatkatavaran enimmäismitat täyttävä ikivanha vetolaukku alkoi olemaan aika huonossa hapessa. Itse asiassa oli pitänyt ostaa uusi jo ennen kesän Budapestin matkaa, mutta se sitten jäi kun päätinkin ottaa silloin lisämaksusta laukun ruumaan.

Ennen Liettuaan lähtöä uuden laukun hankinta oli siis aivan välttämätöntä, ja kävinkin katselemassa niitä paikallisista liikkeistä. Nettikaupat pistivät kuitenkin jälleen ylivoimaisesti kampoihin Tampereen hinnoille, ja päädyinkin tilaamaan omani Amazonista. Positiivisten arvioiden perusteella päädyin Cabin Maxin Metziin, joka on täyteen pakattuna mitoiltaan 55x40x20 cm kokoinen selkäreppu ja täyttää myös Ryanairin käsimatkatavarasäädökset. Matka sujui sen kanssa ongelmitta, painoakin kertyi miltei täydet 10 kg, mutta siitä huolimatta taakka ei tuntunut selässä kannettuna miltään. Ensimmäisen kokemuksen perusteella siis todella hyvä ostos, ja kelpaa jatkossakin halpalentoyhtiöiden matkustamoon.

Ostin myöskin reissusta itselleni talvitakin, vaikka olin ajatellut jättää shoppailut tältä erää sikseen. Mutta kun kaikkea on kuitenkin enemmän ja paremmin tarjolla kuin koti-Suomessa, on vaikea hillitä itseään. Olin pakannut uuden laukun jo menomatkalla melko täyteen, joten tuon takin osto tuotti hieman harmaita hiuksia. Sain kuitenkin entisen syystakkini juuri ja juuri mahtumaan vielä laukkuun paluumatkaa varten.

Kiertelin kyllä useissa muissakin liikkeissä, ja hypistelin ja sovittelin ties mitä, mutta tieto melko täydestä Cabin Maxista ei houkutellut tekemään enempää ostoksia. H&M:ssä (joita koko Liettuasta löytyy vielä toistaiseksi vain yksi, toinenkin on tulossa Vilnaan), näin tuon yhden makeimmista näkemistäni neuletakeista ikinä, tosin naisten osastolla. Kaikesta huolimatta jätin senkin ostamatta, kuvan sentään otin. Talvitakki löytyi tietenkin luottokaupastani Pull and Bearista ja siinä on myöskin irrotettava vuori, joten olen voinut käyttää sitä jo nyt. Talvella se lämmittää sitten paremmin.











Kauppakeskuksia Liettuassa on joka lähtöön, ja vaikka Kaunasin Akropolis on edelleenkin ehkä paras niistä jossa koskaan olen shoppaillut, on Vilnan keskustan liepeilläkin useita suuria kauppakeskuksia. Sielläkin on Akropolis, mutta omasta mielestäni se ei ole käynnin arvoinen. Suurin se ehkä on, mutta melkoisen tylsä verrattuna Kaunasin vastaavaan. Sen sijaan kannattaa ennemmin käydä vaikkapa Panoramassa ja Gedomino9:ssä, kunhan sen remontti kokonaan valmistuu.

Näihinkään eivät shoppailumahdollisuudet Vilnassa rajoitu, ainakin sellaisia isompia ostoskeskuksia kuin Ozas ja Europa on tiettävästi kehuttu. Mikään näistä ei kuitenkaan Gedominoa lukuunottamatta sijaitse keskustassa, joten niihin pitää lähteä varta vasten. Johdinautot ja bussit kulkevat kaikkien lähelle kuitenkin melko kätevästi, kunhan reittikartan ensin ottaa haltuun. Bussilipun ostaminen englanninkielellä tuotti myös päänvaivaa. Helpointa lienee ostaa kertalippu kuljettajalta, mutta niissä ei ole vaihto-oikeutta. Itse valitsimmekin lopulta 24 tunnin kortin, kunhan ensin saimme tulkkausapua :)

Olen muistaakseni ennenkin kehuskellut sitä, että Itä-Euroopan vaatekaupoista bongaa aina mielettömän hyviä biisejä, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Budapestissa bongasin esimerkiksi viime kerralla Reflexin Daft Punk-remiksin, ja nyt mm. tuon Franck Rogerin sekä yhden lempiremiksaajani RAC:in miksauksen Ms Mr:n loistavasta 'Think of You' kipaleesta. Etenkin jälkimmäinen on aivan törkeän kova, ja soinut reissusta palattuani monta kertaa joka päivä.

Unia vedessä

Waauu! Ihan sattumalta huomasin, että viime vuonna ensi kertaa "löytämältäni" australialaiselta Snakadaktalilta ilmestyy albumi 'Sleep In The Water' elokuun alussa. Tätä on todellakin odotettu.

Levylle ei näemmä ole päätynyt aiempaa suosikkikappalettani 'Dance Bearia', mutta eipä hätää. Näiden molempien uudelta levyltä kuulemieni maistiaisten perusteella luvassa on aivan älyttömän hyvä platta. Nauttikaa näistä albumia odotellessa, ja Spotifystä tietysti löytyy lisää Snakadaktalia.

Bonuksena loppuun vielä paras Daft Punkilta koskaan kuulemani remiksaus. Biisi on uusimmalta 'Random Access Memories' levyltä, ja version takana on ranskalainen Reflex, jonka alkuperä kuuluu hyvin biisin saundissa. Tämä versio tuo ehkä hieman mieleen takavuosien kestosuosikin, Aeroplanen (ranskalainen toki sekin) miksauksen Friendly Firesin 'Parisista', joka toimii itseasiassa vieläkin kuin junan vessa. Itse kuulin tämän ensi kertaa Budapestin Bershkassa ja jouduin hiukan tekemään taustatyötä selvittääkseni biisin alkuperän, Shazam tai Soundhoud kun eivät biisiä tunnistaneet ;)

Lähimuistia ja etämuistia

Niinhän se on, että mitaleista pelataan. Eilisen lätkäpeli oli kyllä ensihehkutusten jälkeen melkoinen trilleri. Leijonat tykittivät Petri Kontiola etunenässä kolme maalia ensimmäisessä erässä, mutta toisessa erässä Slovakia tuli melkein tasoihin. Kolmannessa erässä en pysynyt enää paikallani, jännitys oli liikaa. Ruotsi-Kanada pelin tuloksiakin seurasin vain netistä, ja kyllä tänä vuonna altavastaajat ovat pääasiassa yllättäneet joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Niin moni ns. suuri jääkiekkomaa jäi neljän kärjestä ulkopuolelle. USA tiputti Venäjän, Sveitsi Tsekin, Suomi Slovakian ja Ruotsi Kanadan!

Huomenna on siis se päivä kun en näe matseja, vähän harmittaa. Mutta peukku on koko ajan pystyssä ja haave finaalista elää vahvana. Sunnuntaina ollaan taas asemissa! Euroviisufinaalinkin näkeminen on vielä hiukan epävarmaa, mutta Norja, Malta ja Suomi sinne kaikki pääsivät. Toisaalta nyt kun on molemmat semifinaalit nähnyt, ainakin melkein kokonaan, ei finaalin näkemättä jääminen niin paljoa harmittaisi. Voisin vaihtaa sen päikseen lätkän Suomi-Ruotsi välierän kanssa minä tahansa päivänä :)





Ja sitten siihen tärkeämpään asiaan. Paljon kohistu ja ennakkoonkin Groovesharkiin ja erinäisiin epämääräisiin paikkoihin valunut Daft Punkin uusin levy julkaistiin virallisesti vihdoinkin tänään. 'Random Access Memories' löytyy myöskin Spotifystä.

Itse ehdin ensimmäisen 'Get Lucky' -sinkun lisäksi kuuntelemaan levyn ennakkoon Groovesharkista jo pariin otteeseen ennen tätä päivää. Levyn saundi eroaa jopa yllättävän paljon siitä totutusta Ranskahousesta, jonka pioneereja Daft Punk on. Bändin tavoitteena on ollutkin luoda levystä kunnianosoitus 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun amerikkalaiselle musiikille, erityisesti siis juuri discolle ja funkille. Osia siitä on toki ennenkin ollut aistittavissa useissa bändin kappaleista, mutta yleensä aiemmin on tavoiteltu futuristisia mielikuvia, kun nyt mennään ajassa selvästi taaksepäin. Saundista on varmasti paljon kiittäminen tuotantotiimissä häärinyttä klassisen Chic-bändin Nile Rodgersia.

Vaikka 'Random Access Memories' harppaa aikamoisen tyylimuutoksen, itse olen ehtinyt levyyn jo tykästyä kovastikin. Olen lisäksi löytänyt levyltä ensisinglen lisäksi useampia helmiä. Erityisesti 80-lukulaisesta discosta progressiivisesti acid rockiksi kehittyvä yli yhdeksänminuuttinen 'Giorgio by Moroder' on silkkaa saundien ilotulitusta. Biisissä myös Giorgio Moroder itse kertoo historiastaan. 'Lose Yourself To Dance' taas on toinen levyn kahdesta raidasta, jolla Pharrell Williams on mukana. Mieleen tulee hyvin vahvasti 80-luvun Prince, ja pidän siitä jopa 'Get Lucky':ä enemmän. Levyllä esiintyy myös useita muita vierailevia artisteja, ja hyviä biisejä on monia muitakin, mutta tällä kuuntelulla nuo kolme ovat nousseet erityisesti esiin. Jos disco, funk ja vocoderit tippuu, laitahan levy alta soimaan!

Massiivinen musiikkipostaus

Olen viimeisen viikon ajan kuunnellut useampaan kertaan ranskalaisen Phoenixin loistavaa uutta levyä. Tai 'Bankrupt!' on itse asiassa julkaistu jo huhtikuun puolella, mutta itse huomasin sen vasta viime viikolla. Levyn nimikkoraita on melko erikoisen kokeellista elektronista musiikkia, mutta muilta osin uutukainen on erittäin tiukka ja varsinkin tanssittava indielätty. Mahtavaa!

Vappuna en päässyt Hang The DJ:hin, sillä oli niin paljon muutakin ohjelmaa, mutta näitä biisejä pitää kyllä toivoa seuraavaksi kerraksi, joka onkin jo ensi lauantaina. Vaikka koko levy on varsin kelvollinen ja raikkaan kuuloinen, ehdottomiin suosikkiraitoihini lukeutuvat ensimmäiseksi singleksikin lohkaistu 'Entertainment' sekä 'Trying To Be Cool', 'Drakkar Noir', 'Chloroform' ja 'Don't'.



Toinen hyvä uutuus huhtikuulta on hiukan elektronisempi, kanadalaisen Young Galaxyn 'Ultramarine'. Kehuskelin vasta skotlantilaista Chvrchesia pari viikkoa sitten ja suhteellisen tuoreena bändinä se kuitenkin muistuttaa aika paljon The Naked And Famousin ohella myöskin tätä bändiä.

Aiemmat levyt ovat olleet selkeästi syntetisaattoripainotteisempia, mutta uusimmalta löytyy paljon laajempi kirjo eri tyylisiä kappaleita, ja erittäin hyviä sellaisia. Olin yksittäisiä vanhempia biisejä kuullut aiemminkin, mutta vasta tällä levyllä äänimaailma on hioutunut sellaiseen muotoon, että se on itselle enemmän mieleen. Erityisesti raidat 'Fall For You', 'New Summer', 'Fever' ja 'Hard To Tell' toimivat.



Meinasin myöskin säikähtää viime perjantaina, kun French Filmsin 'White Orchidia' ei heti tuotu Spotify-käyttäjien saataville. Bändi nimittäin ilmoitti sen ilmestyvän samaan aikaan levyn maailmanjulkaisun kanssa. Tästä pettyneenä törmäsin siihen kuitenkin sellaisessa uudessa musiikkipalvelussa kuin Deezer. Olen kuullut tuosta ensimmäisen kerran vasta muutama viikko sitten, enkä kovinkaan paljoa siihen vielä perehtynyt. Ulkonäöllisesti se näyttäisi toimivan hieman samalla tavalla kuin Grooveshark.

Tulevaisuuden skenaario, jossa levy-yhtiöt siirtäisivät katalogejaan vain yhteen tiettyyn paikkaan, olisi tietysti pieni sääli. Itse en ainakaan olisi valmis maksamaan kahdesta päällekkäisestä palvelusta. Nythän tämäkin levykin onneksi löytyy jo Spotifystä, joten huoleni oli turha. Kuten ylempiäkin kuvia, klikkaamalla alla olevaa levynkantta, pääset Valkoista orkideaa kukkiville niityille.



Loppuun vielä muutama tykki konemaisempi tanssibiisi lisää, joita olen viime viikkoina fiilistellyt, muun muassa Ceephax Acid Crew:n uusin. Viime kesänä linkkailinkin jo edellisen 'Mediterranean Acidin' lomapostaukseeni, mutta tämä video on vähintään yhtä hyvä! Myös Alex Metricin videossa on siistiä animaatiota, Disclosuren pätkässä puolestaan on helmiä hylättyjä rakennuksia. Todennäköisesti Detroitista, joka lienee yksi maailman absurdeimpia näkyjä noiden mestojen osalta.

Googlettamalla löytyy runsaasti saitteja ja valokuvia. Kirjoitin aiheesta Detroitin osalta myös viime syksynä. Muutenkin olen täällä varmasti jo kyllästymiseen asti kohkannut hylätyistä tiloista :) Disclosurea on muutenkin tullut kuunneltua paljon, suhteellisen tuore konemusalöytö mulle, ja iskee niinkuin häkä päähän. Siis muutkin biisit kuin tuo 'White Noise', erityisesti 'Tenderly' ja 'Flow' pistävät punttiin vibaa.

Viime aikoina paljon kohutusta Daft Punkin uudesta 'Get Lucky' -kappaleesta tehty epävirallinen amatöörivideo taas on niin mahtava, että ei mitään järkeä. Harmi, että pidän virallisesta kappaleesta, jossa mukana on Pharrell Williams, paljon enemmän. Sen voit kuunnella täältä. Flow:hunkin tulevalta Australta puolestaan tuli uusi musiikkivideo jo hieman vanhempaan 'Home' -kappaleeseen.