Valopäänä festaroimassa

Kylläpä eilisilta rokkas!

Loppuunmyyty Yo-talo repesi, kun Kakka-Hätä 77 nousi lauteille. Kauko Röyhkän takia suurin osa ilmeisesti oli paikalle tullut, mutta itse en ehtinyt kuulla kuin neljä viimeistä biisiä, suosikkini 'Lauran' kuitenkin kuulin. Onneksi olin saanut pressipassin, sillä muuten olisi jäänyt huikea keikka näkemättä. Ilman sitä en nimittäin olisi sisälle päässytkään kun Kakka-Hädän pojat piiskasivat tunnelman kattoon. Kamerakin säästyi kuin ihmeen kaupalla olutkylvystä, mutta lähellä se oli! Aivan mieletön keikka. Ja jos hiukan kritisoin Pää Kiin keikkaa viime Flowssa, niin tällä kertaa turhat yleisölle vittuilut oli jätetty pois ja bändi teki mitä pitikin, roiski punkrokkia menemään!











Death Hawksia en ehtinyt jäädä katsomaan, sillä lähdin heti Kakka-Hädän keikan jälkeen Klubin suuntaan, jossa Mansen oma Rico Tubbs oli jo aloittanut soittamaan. Ja vaikka en edes liiemmin dubstepistä tykkää, taisi olla adrenaliinit vielä edellisestä keikasta sen verran huipussaan, että nyt toimi sekin! Sen lopun mitä ehdin tuostakin keikasta kuulla, Riku soitti todella väkevän setin. Ehdin jopa tanssiakin lyhyen hetken.

Ja sitten se illan kruunu. Huoratron ei jättänyt ketään kylmäksi. Vaikka jälleen kerran Pakkahuoneelle olisi mahtunut enemmänkin väkeä, mielestäni Akun parhaat keikat ovat aina hieman pienemmissä tiloissa, niin koko se paikalla ollut yleisö oli kyllä mukana. Räävittömän tärykalvojen puhkonnan siivittämänä mies ohjasi ylhäisestä yksinäisyydestään yleisöä kuin marionettinukkeja käsillään, ja antoi musiikin tehdä tehtävänsä. Meininki oli taas taattua. Enhän mä Huoratronia kotona juurikaan kuuntele, ei se ole sellaista musiikkia, jonka laittaa soimaan kun haluaa rentoutua, mutta live-elämys on joka kerta kyllä täysin kokemisen arvoista.







Lopuksi jäin kuuntelemaan vielä hetkeksi Jori Hulkkosen deejiisettiä, mutta takki oli Huoratronin keikan jälkeen aika tyhjä. Tuntui itsekin siltä, kuin olisi jo kaikkensa antanut, joten suuntasin jälleen Galatan kautta kämpille. Kiitos Valoa Festivalin poppoolle kemuista ja passeista!

Eilen päivällä käytiin tietysti myös katsomassa, kun Tampere Roller Derbyn A- ja B-joukkueet voittivat molemmissa peleissään Harbor Girls Hamburgin. Suurkiitos Nelliinalle kutsusta, oli mukava tutustua lajiin, ja etenkin A-joukkueen pelissä oli vähän enemmän meininkiäkin. Kiinnostaisi kyllä lähteä kesäaikaan katsomaan Kesäklassikkoa Helsinkiin, kun Kallio Rolling Rainbow ja Helsinki Roller Derby ottavat perinteisesti mittaa toisistaan. Ulkona kun voi samalla vaikka pussikaljoitella :)

Peurana Valoissa

Ensimmäinen ilta Valoa Festivalia on nyt takana. Iltaan mahtui niin keikkaa, kebabbia kuin kaljaakin :)

The New Tigers esiintyi Artturissa melko tyhjälle salille, joka yllätti ainakin mut. Omien kokemusten mukaan Artturi on ollut aina niin täynnä, että sinne on ollut vaikea sopia. Nyt tyhjiä pöytiä oli useita, ja niissä muissakin kosolti tilaa. Itse en tosin ollut remontin jälkeen siellä edes käynyt, joten yllätys oli positiivinen, kun paikka oli kokenut niinkin merkittävän kasvojen kohotuksen. Tilaa ja väljyyttä siis ainakin on, ja hinnat näin keskustapaikaksi erittäin kohtuulliset.

Eivät tietysti niin kohtuulliset kuin Hällänkellarissa, jonne Galatan kebabin kautta väännettiin itsemme Yo-talon keikkoja odotellessa. Oli kuitenkin pakko lähteä etuajassa pois kun 18-vuotiaat toivoivat deejiiltä Robinia...

Mutta Iisa vakuutti mut nyt. Kuten mainitsin, en ole liiemmin ollut innostunut Reginasta, eikä tämä uusi levykään nyt kuitenkaan kotikuuntelussa aivan kärkisijoja kolkutellut. Mutta livenä homma toimi todella upeasti. Itse asiassa mua ei vaivannut keikalla mikään, ja suhteellisen täysi Yo-talokin vaikutti olevan haltioissaan. Olin tosin odottanut mukaan bändiä, mutta ei meininki silti aivan taustanauhan varaan jäänyt, Iisalla oli mukanaan Sanna, joka lauloi stemmoja, soitti komppikitaraa ja rumpua. Mainio keikka, ehkäpä tästä voisi alkaa jonkinlainen kiinnostus Iisan soolouraa kohtaan :)









Sin Cos Tan aloitti hieman myöhässä, mutta milloinpa keikat ajallaan alkaisivat. Näiden festivaalien kanssa tosin ne useammin pitävät paikkansa, koska slotit ovat niin tiukilla, mutta viimeiset bändit aina pystyvät vähän enemmän vapauksia ottamaan.

Musiikki oli täydellistä. Uusia biisejäkin kuultiin kaksi kappaletta. Kyllä, siis uusia, vaikka edellinen albumikin 'Afterlife' ilmestyi vasta viime syksynä. Tosin, jos tuolla tahdilla syntyy tälläistä hittimateriaalia, mikäpä ettei niin kannattaisikin tehdä. Levy vuoteen tahti on melko kunnianhimoista.

Jo Villa Nahin ajoista itselle on tuttua hyvin minimalistinen performanssi, ja aika harvoin pelkät koneartistit tietysti mitään ihmeitä lavalla pystyvät yksin tekemään. Screenillä pyöri pääasiassa mustavalkoista autolla-ajovideota ja jonkin verran muita efektejä, mutta se tuki esitystä hyvin. Esiintyminen ei ehkä ole bändin vahvinta osaamista, mutta musiikki taas puhuttelee senkin edestä. Pistänpä tästä vinyylin levylautaselle ja fiilistelen jälleen, sillä syystä tai toisesta viimeisimmän levyn suosikkibiisiäni 'Heart On a Plate' ei keikalla kuultu.









Seuraavaksi suunta on Tampere Areenalle katsomaan kun Tampere Roller Derby ottaa mittaa Harbor Girls Hamburgista. Illalla on luvassa sellaisia kauniilta kuulostavia asioita kuten Kakka-hätää ja Huoratronia!

Iltaa odotellessa kannattaa tsekata Black Twigin ennakkokuuntelussa oleva ensi viikolla julkaistava kakkoslevy 'Heliogram'. Sen tarjoaa vielä viikon ajan ketkäpä muutkaan, kuin taas ne pirun musiikkikelmit, Rosvot!

Black Twig ja Delay Trees esiintyvät muuten molemmat parin viikon päästä Tampereella Telakalla, sitä en todellakaan haluaisi missata! Alla kepittelee Turun indielupaus The New Tigers Artturissa eilisiltana.