Sähkövirtaa

Perjantai-iltana pistäydyin tosiaan Yo-talolla Sähköä-klubilla katsastamassa Streak and the Ravenin ja Zebra and Snaken keikat. Ensimmäistä näistä en ollut vielä aiemmin kertaakaan nähnyt livenä, jälkimmäisen jo useasti. Niinpä olikin positiivinen yllätys, miten hyvän keikan SATR heitti.

Ainoa miinus klubille tulee keikan liian aikaisesta alkamisajankohdasta. Illan artistien esiintymisjärjestyksen olisin itse keikauttanut päälaelleen, laittanut LCMDF:n ensimmäiseksi ja siirtänyt senkin aloitusaikaa vähintään tunnilla eteenpäin. Kävi lähes sääliksi perjantai-iltana kello kymmenen jälkeen alkaneen keikan vähäinen yleisö. Itse esitys kun tosiaan oli erittäinkin jees.

Toisena esiintyi Zebra and Snake, jolloin ihmisiäkin oli alkanut virrata paikalle jo vähän enemmän. Bändi aloitti puoli kahdentoista jälkeen, joka voisi olla sopiva aloitusaika ensimmäiselle esiintyjälle. Ikävä kyllä jokin oli ääniteknisesti auttamattomasti pielessä. Aloin jo pohdiskelemaan, että oliko keikalle eksynyt sama miksaaja, joka oli taannoin 22-pistepirkon keikalla samassa paikassa. Ja oliko miksaaja eri, kuin edellisen artistin setissä. No, ainakin Pirkot saivat tämän ansiosta nyt synninpäästön.

Äänimaailma levisi täysin käsiin. Lauluista ei saanut selvää, osa instrumenteista oli aivan liian kovalla ja peittivät toiset äänet alleen, basso ei kuulunut käytännössä lainkaan. Lopputulos oli niin karmeaa kuunneltavaa, että nautinto oli siitä kaukana. Hämmentävää on kuitenkin se, miten Yo-talolla taso on mennyt tälläiseksi. Tilana se on haastava akustiikaltaan, mutta oli siitä huolimatta kuitenkin pitkän aikaa yksi Tampereen parhaista keikkapaikoista. Nyt alkaa väkisinkin harkitsemaan, että viitsiikö sinne mennä bändejä katsomaan mikäli lopputulema on useimmiten pettymys.

Tätä olennaista ongelmaa lukuunottamatta meininki oli muutoin hyvä, biisilista toimiva ja uusiakin biisejä kuultiin, yleisökin oli mukana. LCMDF ei ole oikeastaan missään vaiheessa enää toiminut mulle sen jälkeen kun bändin tyyli ja nimi muuttui, ja sitä en ollut aikonutkaan jäädä katsomaan. Harmi kyllä en myöskään saanut Zebra and Snakesta tarpeeksi onnistuneita otoksia, joten kuvia julkaisen nyt ainoastaan SATR:in keikalta. Kesäyö oli lämmin. Kotimatkaa piristi jonkun todennäköisesti sydänsuruisen taitelijan spraymaalilla ikuistama mietelause työmaan vaneriaidassa ;)

Miehistä joiden nimi on Portugal ja Tom

Onpa ollu aika musiikkipainotteinen viikko postausten suhteen. Näitä uusia artistilöytöjä tulee tehtyä nykyisellään vähemmän, tuosta Spotifyn viimeisimmästä versiopäivityksestä johtuen, josta aiemmin avauduin. Aina välillä silti edelleen vahingossa törmää uusiin löytöihin.

Sellainen mulle on jenkkiläinen Mood Rings. Heiltä on ilmestynyt vasta tällä viikolla tuore albumi 'VPI Harmony', joka vaikuttaa parin ensimmäisen kuuntelun perusteella melko loistavalta. Tuollaista saman tyylistä dreampoppia hiukan Beach Housen ja The Mary Onettesin henkeen. Levyn kappaleista varsinkin 'Come Lay Down in Lined Arrangements' tai 'Perusha' tuovat jälkimmäisen vahvasti mieleen. Tuo musiikkivideonakin löytyvä 'The Line' taas ensimmäisen.







Uusi löytö oli myös brittiläinen Tom Odell. Tämä löytyi nimenomaan tuon Spotifyn Discover-ominaisuuden kautta. Ohjelma tarjosi mulle Tomin debyyttiä uutena levynä eilen, myös 'Long Way Down' on ilmestynyt alkuviikosta. Tässä tapauksessa mies ja piano toimivat juuri kuten pitää, rauhallisemmista kappaleista kuten vaikkapa 'Supposed To Be' ja levyn nimikkobiisistä 'Long Way Down' tulee yllättävänkin paljon mieleen Coldplayn ensimmäinen levy. Tomin levy oli piristävä yllätys musiikkirintamalla, tälläinen musiikki kun osuu mulle vähän harvemmin napakymppiin, mutta nyt meni.

Tämä levy on niitä harvoja poikkeuksia, jossa lähestulkoon jokaisessa kappaleessa on hittipotentiaalia. Näiden edellä mainittujen raitojen ja videobiisien lisäksi erityisesti lämpenen biiseille 'I Know', 'Sirens', 'Storms' ja 'Till I Lost'. 'Another Love':sta on myös hieno vaihtoehtoinen videoversio.







Ja sitten on tämä Portugal. The Man, joka on artistina jo vähän entuudestaan tutumpi. Jenkeistä sekin, nimittäin maan hipsteripääkaupungista Portlandista. Sen mukaista musiikkia se onkin. Alun perin kaikki jäsenet ovat kuitenkin lähtöisin Alaskasta, jossa bändikin on perustettu. En tiedä miksi pidän tuollaisia paikkoja kuin Alaska tai Uusi-Seelanti, jotenkin eksoottisempina kuin muita. Aika modernejahan nekin enimmäkseen kuitenkin ovat, vain aika kaukana minusta katsottuna. Kaukana se Portlandkin on... pitäisi joskus vielä päästä käymään. Eno, jota en oo pariinkymmeneen vuoteen nähnyt, nimittäin asuu siellä.

Myös Portugal. The Manilta tuli tämän kuun alussa uusi levy, 'Evil Friends', ja se kuulostaa omaan korvaani todella paljon paremmalta kuin mikään bändin aiemmasta tuotannosta. Tai sitten kuut (superkuu?) ja tähdet vain ovat juuri nyt oikeilla kohdilla. Aiemmin en tästä niin kauheasti innostunutkaan, mutta uudella levyllä onkin aivan eri saundi. Itse asiassa tällä lähes jokainen biisi on todella kova. Juuri tälläiset levyt ovat niitä, mitkä tekevät musiikin diggailusta niin mahtavaa. 'Evil Friends' on soinut mulla kerta toisensa jälkeen lähes jatkuvalla syötöllä viimeiset pari päivää.

Alla postattujen videoiden lisäksi erityisesti sellaiset biisit kuin 'Creep In A T-Shirt', 'Modern Jesus', 'Hip Hop Kids', 'Sea of Air', 'Waves' ja 'Holy Roller' ovat aivan ylivoimaisen hyviä biisejä! 'Someday Believers' taas on kuin Oasista suoraan 90-luvulta. Tuohon levyyn, kuten myös kahteen muuhun, pääset klikkaamalla levyn kansikuvia. Linkki vie suoraan Spotifyyn.

Tänään muuten alkaa vihdoin kesäloma, wuppi duppi duu! Hyvää lomaa mulle, illalla kutsuu Yo-talo.

Voimaa voimalaitoksesta

Elokuuta ja Flow:ssa vihdoin Kraftwerkin näkemistä odotellessa voi fiilistellä herrojen vanhoja live-esityksiä 70- ja 80-luvuilta. Melko humoristista, ja vaikka musiikki itsessään on tosissaan tehtyä ja keikatkin tarkkaan harkittuja, tuskin miehet itsekään näitä esiintymisiä liian vakavasti ovat tehneet :)

Suvilahteen Kraftwerk siis tuo 3D-shownsa, ja festivaalivieraille jaetaan 3D-lasit tätä spektaakkelia varten. Olen katsellut jonkin verran näitä sarjan esityksiä YouTubesta, mutta eihän niistä tietenkään kaikkea saa irti ilman sitä 3D:tä. Varsin kiinnostavalta kuitenkin vaikuttaa.

Mulla on tavallaan ristiriitaiset tunteet tuosta esityksestä, sillä esiintymispaikkaa ei ole vielä ilmoitettu, ja tän kokoluokan bändi varmastikin esiintyy päälavalla. Tiloista kuitenkin Voimala jo nimensä ja historiansakin puolesta sopisi ehdottomasti esiintymispaikaksi parhaiten. Toisaalta mikäli show esitettäisiin siellä, tilaan ei kovin paljon yleisöä mahtuisi, ja itsekin joutuisi varmasti menemään paikalle monta tuntia etukäteen. Eli tällä kertaa taidan kuitenkin toivoa, että show nähdään ulkosalla.









Aiemminkin on tietysti monenlaista konemusiikkia tarjolla, tuoreeltaan heti perjantaina jälleen Lionheart Recordsin järjestämä Sähköä-klubi, tällä kertaa Yo-talolla. Olin jo menossa talvella Telakalle tsekkaamaan jo kertaalleen Sähköä-klubilla esiintynyttä Streak and the Ravenia, mutta tuolloin en lopulta onnistunutkaan pääsemään mestoille.

Tällä kertaa kyseisen bändin lisäksi esiintyy vieläkin suurempi suomalaissuosikkini Zebra and Snake, sekä aiemmin Le Corps Mince De Françoise nimellä tunnettu LCMDF. Luvassa on siis varsin kiinnostava keikkailta kesäloman aloitukseksi.

Ps- Flow:hun saapuvan Austran tuorein levy 'Olympia' on aivan hiljattain ilmestynyt Spotifyyn. Tsekkaa ulos! Sieltä löytyy myös niin LCMDF:ää, Zebra and Snakea kuin Streak and the Raveniakin.

Kesän soundtrack on pihvi

Kesän tuhdeimmat biitit ja kovimmat riimit tarjoilee suhteellisen kova yllätysnimi Solonen & Kosola. Äijien tuotanto on aiemmin jäänyt multa lähes täysin varjoon, vaikka itsekin olen ensimmäistä 'Spessujopo' hittiä täälläkin jakanut jopa pariin otteeseen. Heiltä ilmestyi reilu kuukausi takaperin yhteinen debyytti 'Kolmetoista kertaa kovempi ku kukaan', ja vaikka nimestä hiphopin battlehenkeen kuuluen paistaa omakehu, ei se ole tuulesta temmattua. Rumbakin sanailee, että kyseessä on Suomen lyömättömin freestyle-kaksikko. No, siltä todellakin vaikuttaa, vaikka en juurikaan voi itseäni modernin suomihiphopin kuuntelijaksi leimatakaan. Enimmäkseen positiivista ja leppoisaa kesämusiikkia.

Levyn flow on aivan omaa luokkaansa kotimaisella räppikentällä, lyyristä juhlaa josta paistaa rennon tekemisen meininki, ja saundipuolella todennäköisesti kukaan suomalainen ei ole vielä yltänyt yhtä koviin taustoihin. Biiteissä kuuluu vahvasti vanhankoulun jenkkigroovet, ei pelkästään hiphop, vaan myös soul ja funk. Tuotanto kumartaa vahvasti idoleille, vaikka Solonen & Kosola voivat todellakin kulkea pää pystyssä tämän mestariteoksen jälkeen. Suoria yhtymäkohtia löytyy aina niin Dr. Dre:stä Beastie Boysin kautta Cypress Hilliin kuin The Pharcydeenkin. Ässää jumalauta!

Itseasiassa olin myös nähnyt nää levyltä poimitut musiikkivideotkin, ja vaikka niissä taso on lähes sama kuin muissakin, löytyy levyltä kosolti vielä paljon parempia täsmäiskuja hiphopin ytimeen. Lähestulkoon jokainen biisi on timmi, mutta erityisesti sieltä täytyy nostaa esiin levyn nimikkoraidan lisäksi 'Onko ketään kotona', timmisti funkkaava 'Niin paljon mun mielessäin', rento kotibilemehustelu 'Kaikki mun houmiit' ja melko klassinen hiphopjyrä 'Se on Kosola'. 'Vapaat tyylit pt 3' on levyn parhaana raitana silkkaa riimien ilotulitusta ja levyn päättää sielukas rakkauden tunnustus 'Jos tää jää tähän'.

Näin vahvasti mulle ei yksikään suomalainen hiphop-levy ole iskenyt sitten Asan ensimmäisten levyjen tai Foetida mixtapen. Noi viralliset YouTube-videot on kyllä laadukkaita mutta epäviralliset aika tuhnusen kuulosia, mutta levy löytyy toki Spotifystä parhaalla laadulla. Tämä soi tänä kesänä vielä paljon!





Bongasin myöskin jälleen hyviä diilejä Kätkö Vintagen Facebookissa, ja koska kauppa on auki vain kuuteen, piti vielä eilen rynnistää kiireesti töiden jälkeen sinne alennusmyynteihin. Ja kyllähän mä jotain kuitenkin löysinkin, nimittäin tuollaisen hienon oranssinruskean ruutukauluspaidan, vain kympillä! Mä en itse asiassa ole nykyisin enää shoppaillut niin paljoa vaatteita kuin aiemmin, ja siitäkin vähästä aika ison osan olenkin Kätköön keskittänyt. Kun sieltä vieläpä näin paljon kaikkea hyvää löytyy, niin miksi edes ostaa kaikkea uutena? Tekstiilien laatu on kuitenkin varmasti parempaa kuin nykyään.

Pelagokin sai juhannukseksi tavaratelineensä takaisin kiinni, käytännöllisyyden vuoksi, sillä kun oli kätevä kuskata juomia kylmälaukussa. Väliaikaisratkaisuhan tässä on kyseessä, mutta ei se nyt enää niin rumalta näytäkään, kuin alkuun. Ehkä se saa vielä hetken olla tuossa kiinni... Sellainen wanhanajan puinen kaljakori olis aika jees ratkaisu pyörän koriksi.

Hedonistiseurakunnan sunnuntaimässy

Osa on saattanut jo Instagrammeista huomatakin tuoreimpia ruokakuvia, mutta tässä hiukan taustaa eilisen mässäilyistä. Makkaran syönti sai jäädä juhannuspäivään, kolme päivää niitä tulikin jo popsittua, joten oli ihan tarpeen saada jotain muutakin ruokaa välillä.

Niinpä sitten väsäsinkin eilen päivälliseksi kanahampurilaiset. Vaikka ravintolassa arvostankin itse tehtyä sämpylää ja pihviä, kotona pyrin menemään useimmiten näissä asioissa sieltä, missä aita on matalin. Useimmiten teenkin kana- tai kasvisburgeria, sillä niihin löytyy hyvän makuisia valmispihvejä. Lihapihvit teen kyllä aina itse naudanlihasta, mutta harvemmin tosiaan tulee sellaisia kotona väsäiltyä. Nytkin sämpylän väliin valikoitui Kariniemen Kananpojan paneroidut pihvit.



Näiden lisäksi purilaisten pohjalle tuli ketsuppi-sriracha-majoneesiseos, tomaattia ja Kartanon salaattia. Pihvin päälle cheddaria, maustekurkkua ja kannen alle sekoitus majoneesia, mietoa Tabascoa ja Poppamiehen Jalosavua. Oikein loistava lopputulos.

Olen ostanut nyt pari kertaa Lidlistä Grillimaisteri-hampurilaissämpylöitä, ja vaikka kyseessä onkin perus seesam-vehnäpulla, niin toistaiseksi parhaan makuinen sellainen, joita olen kaupasta löytänyt. Vähän asian vierestä, mutta parhaat hodarisämpylät taas löytyvät Ikean pakastekaapeista.



Amerikkalaistyyppisen aterian jälkeen teki mieli jatkaa hyväksi havaitulla jälkkärilinjalla, joten ensin ajattelin tehdä jäätelön kylkeen omenapiirakkaa. Tässäkin päätin kuitenkin mennä helpommalla, ja tehdä pelkkää omena-kaurapaistosta, mutta kaupassa tuli dilemma. Koska toinen meistä halusi suolapähkinöitä ja itse tehtyä kinuskikastiketta, ostin tarpeet molempiin. Kotona en kuitenkaan pystynyt valitsemaan näiden kahden väliltä, joten päätin laittaa omaan annokseeni vähän kaikkea ;) Niinpä annoksen kuorrutukset menivät hiukan överiksi, koska omassa annoksessani oli omena-kaneli-kaurapaistosta, suolapähkinöitä ja kinuskikastiketta. Tarkoitus oli laittaa annokseen vielä kermavaahtoakin, mutta minä mokoma unohdin sen jääkaappiin :(

Loppupäivä menikin sulatellessa näitä mässyjä ja Sopranosia katsellessa (Jamesin muistolle). Unohdinkin mainita, että palasin jo juhannuksena sarjan pariin siitä, mihin jäin reilu vuosi sitten.

Kesäfiilistelyy!

Auringon paahteessa lepposaa pistelyy, tätä kesäfiilistelyy,
ja kun näät tai kuulet kilistelyy ja se kuulostaa hyvältä ni messiin iskeydy.
Auringon paahteessa riimien pistelyy, sitä kesäfiilistelyy,
kesä, aurinko ja ihmiset risteytyy, lepposta soundii helppo nauttii niinku risteilyy.

-Chebaleba feat. Ricowamos / Kesäfiilistelyy

Onpa ollu rentouttava juhannus kerrassaan. Varmasti olis ollu ihan mahtavaa olla mökilläkin, saunoa ja grillata avotulella, tehdä muurikkalättyjä, mutta kaupungissakin voi nykyään ihan hyvin viettää varsin mukavaa keskikesän juhlaa. Ilmat vaihtelivat kohtuullisesta loistavaan ja varsinkin juhannusaaton ja -päivän illoiksi keli muuttui aina todella lämpimäksi.









Makkaraa tuli tosiaan syötyä taas lähes kiintiön verran, melkeinpä joka päivä. Tehtiin jo aattona sellainen vähän erilainen perunasalaatti ja siitä riitti vielä seuraavallekin päivälle. Juhannusaattona suunnattiinkin ruuan jälkeen Tahmelan rantaan fiilistelemään Pispalan Juhannusta, ja siellä oli kyllä hyvä meininki. Tahmela ja sen ranta kun ovat muutenkin yksi lempialueistani Tampereella, ja kun aurinkokin paistoi iltapäivästä jo täydeltä terältä, oli rento fiilis chillailla ja kuunnella musiikkia. Loppuillaksi suunnattiin Härmälän Campingille, jossa ilta vierähti reilusti yli puolen yön.

Torstaina tosin oli vielä vähän koleampaa kun käytiin katsomassa Eva & Manun keikka Valtterilla, mutta ei silti kylmä ollut. Suomen kesä on vain niin kummallinen, että säät vaihtelevat toukokuun huippuhelteistä tälläiseen epävakaisempaan. Loma-ajalta toivon silti vähän tasaisempaa säätä, kiitos :)







Juhannuspäivän makkara-annoksen jälkeen laiskotti hirmuisesti, mutta Antero Lindgrenin keikka Valtterilla kiinnosti, ja niinpä lähdettiinkin käymään parilla Passionin terassilla. Siitä oli hyvät näkymät lavalle, ja kylmä tarjousolut viilensi kuumana päivänä mukavasti.

Keikan jälkeen suunnattiin jäätelölle Koskipuistoon, tällä kertaa Makuunista valikoitui toinen Ben & Jerry'sin core-uutuusjäätelöistä, eli Blondie Brownie. Kokeilin viimeksi Karamel Sutraa, ja näissä kaikissa on keskellä karamellisydän. Molemmat uutuusjäätelöt ovat tosin hitusen liian makeita omaan makuun, eikä aiempien suosikkieni voittanutta ole vielä löytynyt. Ihan hyviä jäätelöitä ne silti ovat ;)









Pitkä viikonloppu on tuntunut kerrankin todella pitkältä, itseä on tullut ulkoilutettua tarpeeksi ja mölkkyä tuli pelattua molempina päivinä. Se on kyllä hauskaa ajanvietettä ja ehkäpä tänäänkin voisi vielä harkita uutta matsia. Tiedän kyllä, että tuossa yhdessä kuvassa palikat on väärässä aloitusjärjestyksessä, mutta ei se oo aina niin justiinsa :)

Nythän tässä on enää viisi työpäivää ennen kolmen viikon kesälomaa, kyllä kelpaa. Flow:n nurkille säästin vielä pari päivää ja loput jätin odottelemaan sopivampaa käyttötarkoitusta syksymmälle.

Juhannustunnelmissa

Juhannus on alkamassa. Vielä kun tän työpäivän loputkin tunnit suorittaa alta pois, saa ottaa jo esimakua viikon päästä alkavaan kesälomaan pitkän viikonlopun kautta.

Päivän fiilistä verotti ainoastaan synkän pilvinen aamu, ja tieto James Gandolfinin poismenosta. Lepää rauhassa "Tony". True Romance on yksi mun kaikkien aikojen suosikkielokuvista, ja Tony Sopranon rooli käsinkosketeltavan hienoa. Harvoin uppoudun mihinkään televisiosarjaan niin paljoa, että se tuntuu yhtä todenmukaiselta, kuin The Sopranos mulle oli. Ainahan kuolema on tietenkin surullinen, mutta erityisen murheellista on, että ilman isää jäi mm. vasta viime syksynä syntynyt tytär.

Mutta suru-uutisia tulee ja menee. Toivottavasti sadepilvetkin väistyisivät illaksi, positiivisena puolena kun tässä päivässä on kuitenkin se, että Eva & Manu heittävät Valtteri Festivalilla ilmaiskeikan. Sinne siis olisi tarkoitus suunnata, ja aloittaa tämä juhannuksen vietto kunnolla. Alunperin oli ajatuksena lähteä mökille, mutta koska ei saatu kyytejä järjestymään sinne tarpeeksi ajoissa, ne suunnitelmat kariutuivat ja tästäkin tuli yksi kaupunkijuhannus muiden jatkoksi. Mutta eipä haittaa, täälläkin on onneksi vaihtoehtoja runsaasti jo edellä mainitusta Valtterista Pispalan Juhannuksen kautta tietenkin saunomiseen, ja Pelago kulkee. Eilen hain juomat ja kuusi pakettia makkaraa :) Mukavaa jussia kaikille!





R.I.P. James Gandolfini

TJ 8 ja ensimmäinen kuva-arvoitus

Loma alkaa läheneen, tän päivän jälkeen enää seitsemän työaamua!

Yhden reissun suunnitelmat oli jo paketissa aiemmin, lopulta hotellikin varattuna. Tuntuu kivalta päästä välillä Suomesta pois, edes hetkeksi. Alun perin ei ollut tarkoitus tehdä kuin yksi matka, mutta viime viikkoina aloin haaveilemaan vielä toisestakin kohteesta. Jotenkin tuntuis niin tylsältä jäädä vain Suomeen, joten varasin tuossa vielä sen toisen, lyhyemmän reissun. En oikein malta odottaa!

Mutta kiusallanikin panttaan edelleen tarkempaa tietoa lomasuunnitelmistani :) Ajattelin tosin heittää tässä muutamia vinkkejä ensimmäisestä kohteesta kuva-arvoitusten kautta. Arvaaminen (tai Googlettaminen) ei ole vaikeaa, etenkin jos itse olet paikassa joskus käynyt.

Sunnuntain puolella

Ulkokuvista ei ehkä heti uskoisi, että ne on otettu aamulla puoli neljän aikaan. Kesäyö on <3.

En ollut ihan pilkkuun saakka Klubilla lauantai-iltana, vaan lähdin kotiin jo kolmen aikaan. Siinä yössä oli se kesän ensimmäisen omin silmin todistetun auringonnousun taika. Valoisat yöt kun ovat sellaista harvinaista herkkua, varsinkin Etelä-Suomessa, enkä ollut vielä viimeiseen muutamaan viikkoon valvonut näin myöhään. Se tunne, kun istuttiin Klubin terassilla valoisassa kesäyössä, eikä pimeys laskeutunut lainkaan, oli jälleen jotain niin hienoa. Sama tunne valtaa mut joka kerta, enkä millään malttanut kotiin tultuakaan mennä nukkumaan, vaan nappasin kameran mukaan ja lähdin vielä rantaan kuvailemaan.

Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää,
valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.
Olen unohtanut mistä tähän kuljin,
verhoudun unohduksen kaapuun.
Vaan muistan ilmalaivueita,
taivaanrantaan lentäneitä.

-Pariisin Kevät / Kesäyö

Yllä olevat kuvat ovat siis matskua sunnuntaiaamulta. Yöunet jäivät tietysti taas lyhyiksi, mutta onneksi sunnuntaista tuli kolea sadepäivä, ja sai vain löhöillä kotona ilman kiirettä. Ruuaksi tehtiin tuollaista savulohi-halloumisalaattia johon tuli lisäksi couscousia, pinjansiemeniä ja valkosipulikrutonkeja. Koko komeuden kruunasi tsatsikikastike. Jälkkäriksi oli mutakakkua ja vaniljajäätelöä.

Hirttosilmukassa

Phantom onnistui kuin onnistuikin yllättämään mut positiivisesti, keikka ylitti nimittäin mun odotukseni. On totta, että biisit eivät olleet niin tanssittavia, että live olisi toiminut parhaiten juuri tuossa ympäristössä, mutta kaikesta huolimatta biisit, laulu ja visuaalit tekivät tuosta ison osan.

Toivosen laulu oli tosiaankin vaikuttavaa kuunneltavaa, ja Xbox Kinect-tekniikan avulla toteutetut visuaalit purivat omaan makuhermoon hienosti. Taustascreenillä olevat grafiikat kun muuttuivat laulajan liikkeiden mukaan reaaliajassa. Myös säveltäjä-tuottaja Koskisen itse rakentama Ufoksi kutsuttu midi theremin, sekin liiketunnistuksella toimivana, toi esitykseen oman värinsä. Keikan jälkeen HTDJ-deejiit vetivät Klubin täyteen, ja pitkästä aikaa pääsin itsekin irroittelemaan tanssilattialle oikein kunnolla.

Mulla ei ollut tarkoituksella mitään muuta kameraa mukana kuin iPhone, joka sekin on jo niin vanha, että kuvan laatu ei mitenkään päätä huimaa. Niinpä kuvat ovat hämäryydestä johtuen todella rakeisia. Toisaalta juuri sen takia niissä on omanlainen viehätyksensä, joten latasin tänne pari huonompilaatuistakin otosta. Oikeastaan tuo rakeisuus luo näihin sen kiehtovan lo-fi fiiliksen, ja tekee näistä jopa omalla tavallaan modernia teknotaidetta. Ei siis tekotaiteellista, vaan teknotaiteellista :)

Aavemaista menoa

Tänään on Klubilla tarjolla perinteisen HTDJ-indiediskon ohessa melko kiinnostavaa livemusiikkia, nimittäin jo jonkinasteista underground-nostetta nauttivan helsinkiläisen Phantomin keikka. Itse kuulin koko bändistä vasta ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten tämän tapahtuman yhteydessä, ja tutustuin muutaman biisin verran enemmän. En osaa odottaa liveltä paljoakaan, mielestäni tälläinen musiikki ei ole parhaimmillaan kun se suuntautuu tanssilattialle, mutta yllätyksellehän on aina paikkansa. Ja kyllähän Klubilla sitten deejiiporukka pistää parastaan.

Eniten Phantomin musiikissa pidän kuitenkin Hanna Toivosen äänestä. Hänen ääniskaalansa ainakin vetoaa muhun vahvasti, ja toisaalta biisit ovat laadukkaita ja hyvin tuotettuja. Videotkin ovat upeita ja saundi kansainvälisen kuuloista konemusiikkia, muistuttaa ehkä hieman Gusgusia. Joten jos tälläinen putoilee, niin tsekkailkaapa alta. Soundcloudista löytyy vielä lisää biisejä.





Lisää aaveteemaa tarjoaa juhannuksena Tullin alueelle rakentuva kaupunkifestivaali Valtteri Festival. Tapahtuman nimi on peräisin Tullikamarilla tiettävästi asustelevasta Valtteri-kummituksesta. Virallisen perimätiedon mukaan Valtteri oli punakaartin 13-vuotias lapsisotilas, joka sai taisteluissa surmansa tullikamarin läheisyydessä. Lyhyt elämä jäi sen verran kesken, että Valtterin haamu jäi asumaan tullikamarille, missä häneen ja hänen kepposiinsa voi edelleen illan ja yön hämärinä tunteina törmätä.

Itselle juhannussuunnitelmat ovat vielä hiukan auki, enkä ole edes varma, olenko maisemissa tuolloin. Tarjolla on kuitenkin iso liuta ihan kiinnostavia bändejä ja artisteja, joskaan ei nyt mitään must-see juttuja. Valtterissa keikkailevista bändeistä, noi ska-bändit on molemmat uusia tuttavuuksia, ja olisi voinut olla kiva nähdä, mutta itseltä jäänee nyt väliin. Eniten olisi The Skintsin ja Skindredin lisäksi kiinnostanut Red Snapper, Eva & Manu, Nicole Willis ja Antero Lindgren. 22-pistepirkko tietenkin myös, mutta onneksi näin bändin juuri, ja toisaalta koska mukana on tuo torvisoittokunta, ei se nyt niin paljon sitten itseä kiinnostakaan. Päiväaikaan Tullinaukio täyttyy ilmaiskonserteistakin, joten ne kannattaa ainakin käydä katsomassa, jos kaupungissa on, eikä viitsi iltalippuihin sijoittaa.

Viikon kuvat

Tällä viikolla on tullut kaverihengailtua kaupungilla lähes joka päivä, Pelago on toiminut luottovälineenä ja kulkenut hienosti. Parina päivänä tuli istuskeltua Europassa, ja tulipa O'Connellsissakin taas käytyä syömässä maailman parhaita ranskalaisia. Se on jännä, että vaikka oon kymmenissä tai sadoissa paikoissa syönyt elämäni aikana ranskalaiset perunat, niin paikallinen pubi tekee silti ne parhaimmat!

Eilen käytiin myös pitkästä aikaa Nanda Devissä. Otin jo toista kertaa peräjälkeen kasvisruokaa, joka on siellä aivan käsittämättömän hyvää. Tietenkin tykkään muutenkin intialaisesta ruuasta, mutta näiden kertojen jälkeen liharuuan syöminen intialaisessa ravintolassa tuntuu vain turhalta, maut kun tulevat muutenkin mausteista. Lisäksi kasvisruoka on edullisempaakin, ja annokset silti erittäin täyttäviä. Eilenkin pois lähtiessä joutui taas pitelemään mahasta, eikä syynä ollut pelkästään hauska seura :)

Viimeistään se taivaallinen naan-leipä taisi olla viimeinen niitti! Nandassa olen nyt kokeillut maustettuja vihanneksia ja cashewpähkinää kermaisessa yrttikastikkeessa sekä maustettuja vihanneksia kookoskermakastikkeessa, molemmista vahva suositus.