Vaatteet on mun aatteet

En oo pitkiin aikoihin kirjoitellut mitään vaatehankinnoistani, osittain sen vuoksi, että ei oo ihan hirveästi tullut mitään ostettua, mutta toisaalta ei ole ehtinytkään. Nyt kuitenkin on viimeisen kuukauden sisään taas tullut hieman shoppailtua, enimmäkseen netissä. Joten kun Turun reissulla oli mahdollisuus ottaa asukuvia, tuli kerralla poseerattua kaikkien uusien hankintojen kanssa :)

Kaikissa kuvissa on jalassa samat farkut. Tilasin noi mustat pillit H&M:n verkkokaupasta muutama viikko sitten, koska ihan pikimustia sopivia farkkuja mulla ei kaapissa enää ollut. Samoin vaaleansininen farkkupaita, kuten tuo burgundy kirjava kauluspaitakin, jota mun työkaveri nimitti kwanzapaidaksi, on samasta puljusta peräisin. Henkkamaukan netissä on ollut nyt koko ajan niin hyviä tarjouksia, että ei ole tullut liikkeissä edes käytyä.

Vaikka aika oli rajallinen talvilomareissulla, ostin Tallinnan Bershkasta kuitenkin edes jotain, nimittäin tuon raidallisen t-paidan, jossa on tasku toisen rinnan kohdalla. Punainen Cousteau -henkinen pipo taas on peruja siitä, kun katsoin muutama viikko takaperin tuon Wes Andersonin Steve Zissoun vedenalaisen maailman. Tilasin pipon heti elokuvalle perustetun fanisivuston, thelifeaquatic.orgin kautta. Myös mustat Converset ovat suhteellisen tuore ostos, sillä vanhat olivat niin huonossa hapessa, ja joutivat jo roskiin.

Ympyrä sulkeutuu, kun kuvat on otettu Turusta Voice of Finlandin finaalireissulta ja Maukka Perusjätkän videossa esiintyy saksofonia soittava nuori Michael Monroe, jonka tiimiin kisan voittaja Siru Airistola kuului :)

Suomen ääni

...on Tampereen oma Siru Airistola! Voice of Finlandin kolmas kausi huipentui kisan kaikkien aikojen tasokkaimpien laulajien kaksintaisteluun, kun odotetusti neljästä jäljelle jäivät vain Emma Schnitt ja Siru.

Sitä ennen kuitenkin kuultiin jokaiselta finalistilta yksi duetto valmentajansa kanssa ja yksi uusi biisi, joka oli varta vasten artistia varten sävelletty. Kuitenkin, kuten yleensäkin tämän kisan edetessä, nuo uudet kappaleet eivät pankkia räjäyttäneet, vaikka tämä paras kausi tähän mennessä olikin.

Mutta siihen syy ei oo laulajien, vaan tuottajien, jotka tekevät vain tusinabiisejä artisteille, jotka eivät vielä ole breikanneet isommin. Suomessa on muutenkin niin pieni määrä tuottajia, jotka kykenevät tekemään maailmanluokan biisejä, joita juuri tämä kaksikko vähintäänkin olisi tarvinnut, että lopputulos on väkisinkin hieman pliisu. Myöskään suomenkielellä lauletut kappaleet eivät koskaan itseäni puhuttele samalla tavalla, kuin englanninkieliset. Kaikesta huolimatta onneksi olkoon kahdelle kaikkien aikojen finalistille!

Pliisua ei kuitenkaan ollut paikan päällä. Meininki oli katossa, yleisö sai hillittömän tunnelman aikaan, ja oli upea olla osa tuota showta. Olenhan mä kahdesti aiemminkin ollut televisioyleisössä, ja silloinkin musiikin parissa, kun sekä PMMP että 22-Pistepirkko heittivät spesiaalikeikat YLE:ltäkin tulleessa Kosketuksessa tv-sarjassa. Noilla keikoilla oli kuitenkin vain n. 100 henkeä, ja tunnelma intiimimpi. Logomossa oli perjantaina liki 2000 ihmistä ;)

















Lavalla kävivät uudet biisinsä heittämässä myös Sunrise Avenue, joka ei millään tavalla minua puhuttele, mutta jonka ilmeisen tarttuva renkutus soi päässä vielä lauantaiaamunakin, kun hotellista heräsin, sekä Paloma Faith, jolta on aivan hiljattain tullut uusi albumi. Paloman edellisestä, 'Fall To Gracesta' pidin niin paljon, että nostin sen tuolloin vuoden 2012 parhaiden levyjen joukkoon. Uusi 'A Perfect Contradiction' on enemmänkin laulajan paluu soul- ja funkjuurille, eikä yhtä melodinen kuin edeltäjänsä. Tältä osin se ei ainakaan ensikuuntelulla vakuuttanut allekirjoittanutta, mutta voit tietysti kuunnella sen itse Spotifystä klikkaamalla linkkiä.

Kaikki Voice of Finlandin finaaliesitykset pääset katsomaan helposti tästä linkistä. Mahdollisuus päästä paikan päälle oli kyllä jotakin huikeaa, ja siitä tosiaan suurkiitos kuuluu Nelosen porukalle, jotka tekivät mulle näistä unelmista totta! Neljäs kausi on tosiasia, joten sitä ja ensi vuotta odotellessa :)

Mutta ei nyt liian pian kannata ensi talvea odottaa, vastahan tässä on kevät lähtenyt käyntiin ja lomailua piisaa. Mulla on tässä 1,5 kuukauden aikana vain kaksi viisipäiväistä työviikkoa, sillä sain sumplittua nuo ylijääneet talvilomapäivät siten, että teen lyhyempää viikkoa, ja muutenkin on vappua ja helatorstaita tulossa. Lisäksi olen toivonut kesälomia parissa osassa kesä- ja heinäkuulle, joten ehtii tässä ottaan välillä lungistikin.

Fever, can you hear me?

Oli mennyt itseltäni taas ihan kokonaan ohi, kun The Black Keys näemmä ilmoitti jo maaliskuussa tulevasta uudesta levystään. 'Turn Bluen' julkaisupäiväksi on kerrottu 13.5, eli ei mene enää pitkään.

Vaikka näissä uusissa biiseissä on jonkin verran vielä bändille tyypillistä saundia, tyylillisesti ollaan hieman kuitenkin lähdetty luomaan nahkaa. Ainakin näiden kahden biisin perusteella niitä blues- ja roots-sävyjä on hieman vähemmän, ja tilalle on tullut ripaus ehkä sellaista 60-luvun lopun psykedeliaa. Oli miten oli, erityisesti tuo levyn nimiraita vakuuttaa kyllä edelleen mut. Etenkin sen bassolinjat iskee itselle, ja haistan siinä jonkin verran arcadefiremaista tunnelmaa. Ei se välttämättä sattumaa ole, jos yksi viime vuoden ylivoimaisesti loistavimmista albumeista, 'Reflektor' olisi vaikuttanut myös The Black Keysin saundiin. Eikä tuo 'Fever' myöskään biisinä huono ole, tanssittava ehdottomasti, vähän ehkä enemmän sitä 60-luvun saundia.

Dan Auerbachin ja Patrick Carneyn kuva otettu Fanpop.comista. Näihin ohiolaiskaksikon biiseihin ei ole vielä julkaistu varsinaisia musiikkivideoita, mutta sen sijaan Lykke Lin tulevalta 'I Never Learn' albumilta 'No Rest For The Wicked', jonka postasin aiemmin audioraitana, sai virallisen videon tällä viikolla.

Kuume nousee myös, kun mennään kohti iltaa ja Voice of Finlandin finaalia. Turku, here I come!

Voitolla finaaliin

Voice of Finlandin finalistit ovat selvillä. Se mitä olen ennustanut useasti aiemminkin, todella tapahtui eilen. molemmat suosikkini, Emma ja Siru jatkavat semifinaalista pitkäperjantain finaaliin! Mahtava juttu.

Ja vielä mahtavammaksi tilanteen tekee se, että pääsen itse paikalle! Nelonen Media suuressa ystävällisyydessään tarjosi mulle tämän mahdollisuuden päästä Turkuun Logomoon todistamaan tätä upeaa kilpailua livenä ja paikan päälle. Odotan ensi viikkoa siis todella paljon. Suurkiitos Nelosen porukalle!

Kuten blogiani pidempään seuranneet muistavat, olen seurannut Voice of Finlandia alusta saakka. Niinpä en tiedä hienompaa tapaa summata tämä kolmas kausi, ja koko ohjelman historia, kuin näkemällä show paikan päällä! Kaikki aiemmat ohjelmasta kirjoittamani postaukset löytyvät kätevästi tägättynä tästä linkistä.

Mitä eilisiin esityksiin tulee, niin kyllähän nuo omat suosikkini jälleen kerran loistivat illan kirkkaimpina tähtinä. Emma lauloi jälleen sitä tummaa soulia, nimittäin Aretha Franklinin kappaleen '(You Make Me Feel) Like A Natural Woman' todella vakuuttavasti. Siru puolestaan tulkitsi Eric Carmenin 'All By Myselfin' siten että koko mies oli pelkkää hyytelöä niistä kaikista väristyksistä johtuen. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut Celine Dionin alkuperäisteos, muuten allekirjoittaneella olisi saattanut olla pieniä vaikeuksia biisivalintaa sulattaa ;)





Ja kuultiinhan sitä Kate Bushiakin, vaikka ei Sirun esittämänä, kuten edellisessä VoF-postauksessani toivoin. Erityisen positiivinen yllätys nähtiin nimittäin Tuuli Okkosen osalta, kun hän esitti 'A Man With A Child in His Eyesin'. Se oli valehtelematta häneltä kauden paras veto, ja vei hänet ansioitetusti eilisestä parivaljakosta päätyyn asti. Siispä myös Tuuli Okkonen, kuten myös Jussi Kari nähdään vielä finaalissa. Noita mainitsemiani kolmea esitystä lukuunottamatta eivät muut oikein menneet mielestäni aivan putkeen. Tiian esitys oli kyllä hieno, mutta koska valinta tapahtui hänen ja Sirun välillä, ei todellista kahta vaihtoehtoa edes ollut.

Nyt kannattaa siis äänestää, jos haluaa oman suosikkinsa voittavan. Tarkemmat äänestysohjeet löytyvät täältä ja äänestystapojahan on monta:

Äänestää voit soittamalla, tekstiviestillä, verkkopankilla, kuuntelemalla biisejä Deezerissä sekä katsomalla yksittäisiä esitysvideoita Nelonen.fi:ssä ja Ruudussa.

Tummia sävyjä ja kylmiä väreitä

En ole ehtinyt viime viikkoina hirveästi kirjoittaa Voice of Finlandista, mutta joka viikko olen ohjelman katsonut kyllä jälkikäteen. Ja vaikka paljon hyviä esityksiä matkalle on mahtunut, myös muutamia heikompia lempilaulajiltani on nähty. Mm. Anni Saikku on esittänyt kauden aikana kaksi huonoa biisiä, jotka eivät hänen äänelleen sopineet. Tästä seurauksena olikin sentimentaalinen pudotus kisasta viime viikolla.

Ainoat jotka eivät ole missään vaiheessa tuottaneet pettymystä, ovat olleet Emma Schnitt ja Siru Airistola. Olen ollut jo pidempään aivan varma, että nämä neidot nähdään finaalissa. Kerrankin myös Suomen kansa tuntuu olevan minun kanssani samaa mieltä, sillä molemmat pääsivät yleisöäänillä livelähetyksistä jatkoon.

Aivan varma ei voittajasta kuitenkaan voi olla, molemmat kun ovat niin mielettömiä laulajia, että biisivalinnalla tulee olemaan suuri merkitys. Kylmiä väreitä on jokatapauksessa luvassa loppuun asti. Sirulta haluaisin kuulla esimerkiksi Kate Bushia, koska hänen äänialansa siihen riittäisi. Emma taas on parhaimmillaan lämpimässä soulissa, ja sitä toivon vielä jatkossakin kuulevani.

Viime viikolla Emma lauloi jälleen ties kuinka monennen kerran tiensä mun sydämeen Emeli Sandén 'My Kind of Loven' avulla ja eilen Siru vakuutti huikealla versiolla Shirley Basseyn 'I (Who Have Nothing)':sta.

Toki Tiia Erämerikin jatkaa yhtenä suosikeistani, mutta ei tälle parhaalle kaksikolle vain ole vertaista. Pidän molemmista esiintyjistä niin paljon, että minua ei edes harmita, kumpi heistä voittaa, kunhan se jompi kumpi on :) Emman kuva on Iltasanomista, Sirun Voice of Finlandin Facebook -sivulta. Klikkaa kuvasta esityksiin.

Tänään onkin sitten kaverin synttäribileet, ja aukeaa mun Tallinnan tuliaiset :) Mä rakastan kotibileitä! Yhtään niin paljon en baaria odotakaan, ja tuskin jatkoille tulee lähdettyä, ellei sitten osa porukasta jostain syystä haluaisi lähteä jatkamaan iltaa Klubille. Siellä on nimittäin tänään Hang The DJ! ja keikalla Iisa!

Per mare, per terram

En muista koska olisin joutunut näin paljon vekslaamaan lomasuunnitelmia kuin nyt tälle talvilomalle, eivätkä ne kaikkein kiinnostavimmat toteutuneetkaan. Halpoja lentoja kyllä olisi ollut, mutta en vieläkään ole innostunut lähtemään reissuihin itsekseni, ja kenelläkään ei ollut tähän saumaan mahdollista lähteä mukaankaan.

Tulin kuitenkin juuri eilen illalla takaisin Tampereelle, viimeisimpänä takana on risteily Viking Gracella. Varasin tämän reissun pääasiassa sen takia, että laivalla oli keikalla Jenni Vartiainen. Ja kun tämä laiva muutenkin jätti vuoden takaisen kokemuksen perusteella hyvän fiiliksen, oli valinta helppo tehdä.

Ja hyvä risteily se olikin. Jennin keikka oli aivan huikea, ja laivan kaksikerroksinen Club Vogue yökerho toimii yllättävän hyvin myös ihan kunnollisena keikka-areenana. Samaa ei voi kaikista laivoista sanoa, ja onhan Grace nyt ihan omaa luokkaansa näillä vesillä. Ainoastaan Silja Linen Helsingin laivat ovat jokseenkin vertailukelpoisia ja sen verran viihtyisiä, että pelkälle risteilylle viitsii lähteä.

















Jenni veti bändinsä kanssa pääasiassa tietenkin edellisen levyn, 'Terran' kappaleita, mutta myös muutamia vanhempiakin biisejä. Ainakin 'Mustaa kahvia', 'Ihmisten edessä', 'Duran Duran', 'Missä muruseni on', 'Nettiin' ja 'En haluu kuolla tänä yönä' kuultiin. Ja onhan hän nyt niin kaunis, kirjoitin lievästi herkässä tunnetilassa keikan jälkeen tämän avoimen kirjeenkin Jennille, jonka julkaisin mm. blogin Facebook -sivulla :)

Avoin kirje Jenni Vartiaiselle.

Jos se nyt tuli jollekin yllätyksenä, niin Jenni Vartiainen, olet täydellinen! Siitä huolimatta, että edustat kaikkea sitä, mitä yleensä musiikkibisneksessä halveksun.

Et sävellä tai sanoita omia biisejäsi, olet alunperin formaatin tuote, mutta sinulle tehdyt biisit ovat loistavia ja olet jumalainen ilmestys, kauneinta mitä tiedän.

Jenni, olet parasta, mitä suomalainen popmusiikki voi tarjota. Kiitos!

Laivaristeily ei tietysti ole mitään ilman kunnon aamiaista. Aika usein valitsenkin erikoisaamiaisen, kuten nytkin, sillä tarjolla on aina paljon enemmän erilaisia herkkuja kuin normaaliaamiaisella, skumpasta puhumattakaan :) En edes viitsinyt kajota perinteisiin coctailpiirakoihin, pekoniin, lihapulliin ja nakkeihin kun tarjolla oli mm. mätiä, skagenia, lohimoussea, valko- ja sinihomejuustoja, croissanttia, prinsessa- ja mantelikakkuja, kiiviä, appelsiiniä, verigreippiä, rypäleitä. Gracella erikoisaamiainen tarjoillaan kaiken lisäksi aivan ylimmän kannen näköalaravintolassa Oscarissa, jossa Tukholman saaristoa on mukava seurata aamiaista syödessä.















Mutta jotta risteilyn plussat eivät olisi jääneet vain näiden varaan, laivalle mennessäni huomasin risteilyohjelmasta, että Voice of Finlandin ensimmäisen kauden voittaja, silloinen suosikkini Mikko Sipola esiintyisi myös laivalla, ja peräti kahden keikan verran. Positiivinen yllätys, olin aivan fiiliksissä. Mikon ääni on aivan huikea, ja ehkäkin paras mies ja kitara -kombo, jota ikinä olen kuullut. Voicen lisäksi kävin pari vuotta sitten katsomassakin Mikkoa täällä Tampereella Ruby & Fellasissa ja Jack The Roosterissa. Mukana laivalla oli myös rumpali ja basisti.

Ainoastaan torstai-illan esitys meni puoliksi päällekkäin Jennin kanssa, joten jouduin poistumaan keikalta kesken, mutta onneksi mies esiintyi uudelleen vielä perjantaina iltapäivällä. Kun sitten keikan lopuksi selvisi, että Mikko on tulossa vielä illaksi Tampereelle, jälleen Ruby & Fellasiin, oli loppuillan ohjelmakin jo selvä :) Tampereelle VR toi jälleen myöhässä, kuten aina Turusta tullessa, eikä koko matkalla tarkastettu edes matkalippuja, mutta ehdin juuri ja juuri kesken ensimmäistä biisiä tuoppini kanssa eturiviin istumaan. Ja Rubyssä mies veti sen perinteisen soolokeikan, ja oli muuten ehdottomasti viikon paras keikka näistä kolmesta!

Loma alkaa olla lusittu, vaikka sairasloman vuoksi muutama päivä jäikin vielä talteen myöhemmäksi. Juuri nyt ei kuitenkaan ole enempää suunnitelmia. Kirjoittelen kyllä lomasta vielä enemmänkin, kunhan ehdin.

0600-Kuumat-Purilaiset

Hyvää maanantaita! Nyt löyty saitti meikäläisen makuun, PornBurger.me nääs.

Eipä voisi paljon oikeampaa yleisöä sivusto kosiskella, kuin tälläistä hampurilaisten suurkuluttajaa. Ja kyllähän tälläisestä ruokapornosta vesi herahtaa kielelle varmaan itse kullekin. Näin sivuston ylläpitäjä, purilaisperverssiksi ja donitsi-intoilijaksi itseään kutsuva Mathew Ramsey kuvailee blogiaan:

“PornBurger.Me”… Sounds a little dirty, right? Maybe even a bit naughty? Good. Welcome, perverts. This is not a health food blog, nor is it chock-full of recipes. Rather, it’s a year long venture into the dark arts of hamburgery. My goal? In short; pure carnal pleasure. In long; to concoct, photograph, and devour one sin-tillating burger a week, as an exercise in both my culinary and photographic passions. Let’s get weird.

Niinkuin nyt olettaa saattaa, eivät omat tuotokseni, tai edes niistä otetut kuvat yllä edellisen blogin kuvien burgereihin millään, mutta tulipa myös jälleen tehtyä perjantaina pitkästä aikaa kotona hampurilaista.

Oma lähestymistapa kotipurilaisten tekemiseen on huomattavasti krouvimpi. Ostin männäviikolla pitkästä aikaa Kariniemen Kananpojan paneroituja pihvejä, jotka jo vuosia ovat olleet lähes ainoita eineksiä, joita olen kaupasta ostanut. Olen aiemminkin käyttänyt samoja pihvejä usein helppona ratkaisuna kanahampurilaista tehdessä.

Tällä kertaa väliin valikoitui kuitenkin muutakin - nimittäin pekonia, paneroituja sipulirenkaita, irlantilaista cheddaria, salaattia, tomaattia ja suolakurkkua. Kastikkeiden virkaa toimittivat Heinzin ketsuppi, Los Torosin sinappi ja kastike jonka sekoitin valmiista majoneesista, Poppamiehen Bourbon BBQ omena-chipotlekastikkeesta ja valkosipulimurskasta. Kylkeen vielä noita hyviä Rainbowin BBQ-Ristikkoperunoita, niin ilta meni mukavasti Voice of Finlandin parissa.

Tällä kaudella ohjelmassa on nähty monia uudistuksia kuten Kaappaus ja samoin tämä Knock-Out vaihe alkoi kahdella showlla peräkkäisinä päivinä, joten ohjelmaa sai katsoa myös lauantaina. Silloin Sofia Tarkkanen yllätti mut totaalisesti äärimmäisen upealla The Black Keysin 'Lonely Boy' -tulkinnallaan. Whoa! Ensi viikolle odottamistani laulajista jäivät ainakin vielä Anni Saikun ja Tiia Erämeren esitykset. Alan kyllä olemaan melko vakuuttunut, että Emma Schnitt vie tänä vuonna voiton.