Valkoisia naisia ja mustia koskettimia

Mainitsinkin jo eilen alkuviikon hyvistä levyjulkaisuista. Maanantaina kun ilmestyi Foxesin levyn lisäksi myöskin Chromeon uusin albumi 'White Women'. Tämä bändi jos joku, on tehnyt pitkän linjan pioneerityötä kasarisaundin ylläpitämisessä, heitä voisi kutsua vaikkapa synafunkin sanansaattajiksi.

Ja uusi levy mielestäni liikkuu vielä entistäkin enemmän synteettisen saundin maailmassa mitä aiemmat. Orgaanista funkkiskittaa monesta biisistä löydy, lukuunottamatta jo ennakkoon kuultua enemmän 70-luvulta lainaavaa 'Over Your Shoulderia', jonka on kehuttu olevan jopa Daft Punkin 'Random Access Memoryn' raitoja parempaa. Toisaalta, vaikka Chromeon matsku on ehdottoman autenttista, ja ehkä monipuolisempaa, ovat esimerkiksi viime vuoden parhaisiin levyihin lukeutuneen venäläisen Tesla Boyn biisit vieläkin parempia.





Viikon sisään on ehtinyt myöskin ilmestyä The Black Keysin albumi 'Turn Blue', tarkalleen ottaen viime perjantaina, mutta sitä ei harmillisesti Spotifystä löydy. Eikä varmasti ole tulossakaan, sillä edellistä 'El Caminoakaan' siellä ei ole. Sen sijaan Groovesharkista tuo ainakin vielä löytyy.

Kuten kommentoin jo edellisessä The Black Keys -postauksessanikin, on tällä levyllä selkeästi enemmän sellaista hippikauden tunnelmaa. Osa levyn ns. hempeämmistä biiseistä on yllättävänkin herkän kuuloista tältä bändiltä, heti levyn ensimmäisestä raidasta 'Weight of Lovesta' lähtien. Minulle tulee levyn biiseistä hetkittäin mielleyhtymiä jopa jonnekin Eaglesin ja Airin suuntaan. 'In Our Prime' taas kuulostaa jo paikoin melkein Jimi Hendrixiltä. Ihan kiva liva, mutta suuria tunteita tämä albumi ei kuitenkaan allekirjoittaneessa saanut aikaan, ehkä juuri sen takia, että en ole suuremmin 60-luvun musiikin perään. Do the hippie shake, if you wish!

Perjantain biisinostot

Ajattelin perjantain kunniaksi nostaa esiin muutaman loistavan biisin (ja bändin), joita oon viime aikoina fiilistellyt. Foxesista kirjoitinkin jo vuoden ensimmäisessä postauksessa viimeksi, koska albumi on tulossa maaliskuussa, mutta myös Bombay Bicycle Clubilta sellaista on ilmeisesti lupa odottaa kuukauden sisään.

Chromeon osalta tarkkaa ilmestymisajankohtaa en ole onnistunut selvittämään, mutta levy heiltäkin on tulossa todennäköisesti kevääseen mennessä. Rosvojen suojeluksessa toimivan Wincave -blogin Lauri ehti jo kehuskella yksin 'Over Your Shoulderin' kitarariffiä paremmaksi kuin niitä, joita kuultiin Daft Punkin viime vuonna ilmestyneellä levyllä. Itse en silti ihan kahden ennakkoon julkaistun biisin perusteella nostaisi Chromeon levyä vielä samalle tasolle, vaikka loistava bändi muuten kyseessä onkin.

Mitä Foxesiin vielä tulee, on tämä video kuitenkin aivan uusi, ja siihen aivan äärimmäisen tiukka Fred Falken diskomiksaus julkaistiin myöskin vasta tällä viikolla. Siitä tulee varmasti hitti tanssilattioilla vuonna 2014. Varsin kiinnostava löytö on myöskin ruotsalais-australialainen Say Lou Lou. Vähän pidempään indieaalloilla keikkuneita artisteja taas edustavat sekä Viceroy, että jo viime vuoden puolella edellisen levynsä julkaissut Hellogoodbye.

Niin, eikä sovi unohtaa sitäkään, että Delay Treesin 'Readymade' on nyt virallisesti julkaistu. Tv:stä tulee tänään Voice of Finland ja huomenna alkaa MTV3:lla Putouksen viides kausi.

Autenttisen kasarisaundin ytimessä

Moskovalainen Tesla Boy kävi Tampereellakin Hang The DJ!:ssä vajaa kolme vuotta sitten soittamassa, ja kyseinen keikka lukeutuu yhteen parhaista konemusiikkikeikoista joilla olen koskaan ollut. Luonnollisesti myös HTDJ:n historian paras keikka tällöin on kyseessä. Illasta on jäänyt päällimmäisenä mieleen se, että tanssin tuolloin itseni aivan loppuun :)

Bändi oli päässyt jäämään taka-alalle, kunnes YouTube jostain evästeiden syövereistä tarjosi mulle uudempia biisejä ruudulle viime viikolla. Ja hitto vie miten hyvältä uusin levy kuulostaakaan, tämän autenttisemmaksi ei 80-luvun imitointi mene. Pidän tästä jopa enemmän kuin Chromeosta, joka ehkä on tyylillisesti lähin vertailukohta näistä uuskasarituotannoista. Musiikista tulee myös mieleen Kavinsky, joskin suurin ero tulee siitä, että edellinen on instrumentaalikamaa.

Tesla Boyn debyytti 'Modern Thrills' kuulosti vielä paikoittain hieman hajanaiselta. Uusi 'The Universe Made of Darkness' sen sijaan on aivan toisesta maailmasta. Kokonaisuus on paljon eheämpi ja hiotumman kuuloinen, ja ennen kaikkea tyylillisesti tosiaan kumartaa vahvemmin esikuviensa suuntaan. Ainoana poikkeuksena kasarisaundiin levyllä on jo nimensäkin mukainen '1991', joka kosiskelee 90-luvun alun tyyliä. Tuosta kappaleesta tulee varsinkin erityisesti mieleen kotimainen Shine 2009.



Muuten tunnelma lainaa enemmän 80-luvun amerikkalaisista elokuvasoundtrackeista kuin aikakauden eurooppalaisista diskokappaleista. Erityisesti 'Saturn - Interlude', 'Broken Doll', 'Split' ja huikea 'Paraffin' voisivat olla suoraan vaikkapa Paluu tulevaisuuteen -elokuvasta tai Miami Vicesta. 'M.C.H.T.E.' sekä 'Fantasy' ovat todellisia tanssilattiajyriä ja 'Untedetected' sekin soljuu heleästi kuin Karibianmeren aallot kokaiinipäisen levymogulin varpaisiin hiekkarannalla. 'Stars' on levyn biiseistä ehkä eurooppalaisin, eivätkä hyvät biisit näihin rajoitu. Itse asiassa on hämmentävää, miten täydellinen tämä levy on.

Alkuperäisestä bändistä ei ole jäljellä enää kuin pääasiallinen säveltäjä ja laulaja Anton Sevidov. Selvästi mies kuitenkin on onnistunut löytämään oman linjansa, syntetisaattorit kun eivät ole koskaan soineet näin mehevästi sitten 80-luvun. Varsinkin 'Invisiblen' leadisaundit pistävät perseen tutisemaan. Ainakin minut tämä yllätti takavasemmalta ja räjäytti pään katon läpi avaruuteen!