Wolt laajensi Tampereella

Alkuvuodesta Wolt ja Foodora molemmat rantautuivat vihdoin Tampereelle. Kyseessä on siis pääsääntöisesti kännykän kautta käytettävä sovellus, jonka avulla voi tilata ruokaa useista ravintoloista kotiinkuljetettuna. Foodora toimii myös tietokoneen kautta selaimella. Homma toimii ainakin testaamani Woltin osalta siten, että tunnuksen luotuani syötin osoitetietoni, ja korttitietoni järjestelmään, jonka jälkeen tilaaminen onnistui käytännössä muutamalla painalluksella.

Alkuun kuljetusalueen rajat eivät aivan yltäneet omalle asuinalueelleni, mutta muutama viikko sitten huomasin Foodoran kuljettajan omalla pihalla, ja aloin tutkia asiaa uudelleen. Samalla selvisi, että molemmat palvelut olivat jo laajentaneet melko nopeasti toimitusaluettaan, ja tilaus onnistuisi.

Kesti kuitenkin tähän saakka, että sain aikaiseksi tätä kokeilla. Saavuin hetken aiemmin kotiin kylläkin rautatieasemalta, johon päättyi reilun viikon mittainen talvilomani Helsingissä, Tukholmassa ja Hankasalmella. Mukana oli kuitenkin rinkka, putkikassi ja kangaskassi, joiden kanssa ravintolaan meno ei houkuttanut. Niinpä heti kotiin päästyäni pistin Woltin laulamaan, ja kokeilin tehdä tilauksen Classic American Dineriin.

kaikki meni mainiosti, ja odotteluaikakin oli lyhyempi, mitä yleensä esimerkiksi pitsaa tilatessa. En aivan tarkkaa toimituksen kestoa laskenut, mutta sovellus arvioi sen 37 minuuttiin ennen tilausta, ja sen etenemistä pystyy seuraamaan kännykän ruudulta reaaliajassa. Ensimmäinen 25 minuuttia meni ruuan valmistukseen, ja tämän jälkeen kartalla näkyvä autokuvake lähti kulkemaan kohti asiakasta, eli minua. Luultavasti aika oli kuitenkin melko hyvin tuon luvatun puitteissa. Ainoa miinus tulee siitä, että ruoka oli valitettavasti jo hieman jäähtynyttä. Tämä ongelma tosin koskee yleensä kaikkia kotiinkuljetettuja ruokia, eikä ole vain Woltin ongelma. Omasta mielestäni asiakas ei edes voi odottaa saavansa täysin samanlaista annosta eteensä, kuin jos menisi ravintolaan istumaan. Itse olin todella tyytyväinen tähän palveluun, ja sen helppouteen. Kunhan vain Maka Sushi tai Hook ovat seuraavalla kerralla tilatessani avoinna, tuskin maltan odottaa sinne saakka!

Jos et ole vielä rekisteröitynyt Woltiin, syötä koodi JOONASV rekisteröityessäsi, ja siten me molemmat, sinä ja minä, saamme 5€ käyttörahaa seuraavaa tilaustamme varten. Melkoista verkostomarkkinointia, mutta mikäs siinä kun homma toimii ja kuka nyt ilmaisesta kieltäytyisi? :)

Seitsemän sunnuntaita

Viime sunnuntaina aukesi Ravintola 931:ssä Kehräsaaressa kiinnostava taidenäyttely. Kyseisessä paikassa on muutenkin ollut vaihtuvien artistien töitä esillä, mutta tällä kertaa se koskettaa itseäni hieman lähempää.

Seitsemän sunnuntaita nimellä kulkevan näyttelyn sisällöstä vastaa nimittäin tunnettu, ja usein blogissanikin mainitsemani tamperelainen keittiömestari Santeri Vuosaran alias Chef Santerin, sekä hänen vaimonsa Hannele. Esillä olevat teokset ovat heidän yhteisenä parisuhdetaideprojektinaan kehittelemiään ja toteuttamiaan, viimeisen kuluneen seitsemän sunnuntain aikana.

Liikkelle panevana voimana oli kaikessa yksinkertaisuudessa vain löytää yhteistä aikaa tehdä yhdessä asioita, tehdä siitä yhdessä olemista konkretiaa kiireisen elämänrytmin keskellä. Idea tähän projektiin syntyi viime kesänä, ja numero seitsemän näytti olevan yhteinen nimittäjä monen asian suhteen - pariskunta vietti avajaisten jälkeen seitsemättä hääpäiväänsä, ja juuri sitä ennen näyttelyn ajankohdaksi oli osunut sunnuntai 7.12. Myös itse gallerian seinillä, eli ravintolassa on tilaa juurikin seitsemälle työlle.

Kantava teema töissä on tietysti parisuhde ja rakkaus, yhdessä tekemisen merkitys, siitä sydän-tematiikka. Se on kaikkien seitsemän teoksen yhdistävä tekijä. Yksi henkilökohtaisista lempitöistäni olivat taitelijapariskunnan Barcelonassa ottamista yhteisselfieistä sydämen muotoon yhdistetty kuvakollaasi. Toinen kiinnostava työ olivat maalatut laakerinlehdet, jotka oli yhdessä poimittu Kreetalla. Kuitenkin kaikkein mainioin minusta oli rautalangoista kokoon kursittu sydän.

Kaiken kaikkiaan seitsemän näistä on koettavissa livenä, joten en edes kaikkia halunnut julkaista kuvina, käykää ihmeessä itse tutustumassa näyttelyyn. Se on nähtävillä 1.1.2015 saakka. Hot tip! Ysärissä on myös kaupungin paras jätticappuccino ja parhaat salaatit! Minäkin söin jälkimmäisen jälleen kerran :)

Ensiapua rokinhimoon

Huolenaiheeni Hisserin ensisinkun jälkimainingeissa lokakuulla olivat ainakin ennenaikaisia. Olin siis tuolloin huolissani bändin jatkosta Koiviston siirryttyä sooloprojektinsa pariin, mutta maanantaina tulleet uutiset sekä riemastuttivat, että huojensivat.

Disco Ensemble lähtee nimittäin ensi vuoden huhtikuussa 11 kaupunkia käsittävälle Suomen kiertueelle läpimurtoalbuminsa 'First Aid Kitin' 10-vuotisjuhlan kunniaksi. Bändi soittaa kiertueella albumin kokonaisuudessaan, sekä ekstrana kappaleita muiltakin levyiltä. Vain hieman ennen kiertuetta 'First Aid Kitistä' ilmestyy myöskin juhlavuoden kunniaksi ensimmäistä kertaa vinyyliversio.

Tuo kyseinen levy kieltämättä on kirkkaasti DE:n paras kokonaisuus, vaikka erittäin lähellä sydäntäni ovat myöskin seuraavat albumit 'Magic Recoveries' sekä 'The Island Of Disco Ensemble'. Tältä löytyy kuitenkin niin kova arsenaali kovaa tykitystä, että keskinkertaisia biisejä ei juurikaan edes ole. Myös toissasyksyn keikka Tampereen Klubilla on kuitenkin edelleen niin väkevästi muistoissa, että se lienee paras koskaan kyseisessä paikassa todistamani live-esitys. Ja aika monta keikkaa siellä vuosien varrella on tullut todistettua.



Niinpä ei liene yllätys, että kun liput tulivat eilen aamulla myyntiin, varmistin välittömästi oman paikkani ensi huhtikuun loppuun tuonne kiertueen viimeiseen esitykseen Tampereelle. Ja kannattaa toimia ripeästi, sillä esimerkiksi Tavastian keikka on Tiketin ykkösenä nyt jo myös loppuunvarattu, ja Tampereenkin keikka juuri nyt kolmanneksi suosituin. Tsekkaa oman kaupunkisi päivämäärät ja keikkapaikat, ja ole todistamassa yhtä Suomen kovinta livebändiä, kun he soittavat parhaita kappaleitaan. Lippupakettivaihtoehtoja on useita, ja esimerkiksi samalla on mahdollista lunastaa itselleen niin ensiapulaukkuja, kuin albuminkin sekä vinyylinä että cd:nä.

Tässä vielä päivämäärät ja keikkapaikat lainattuna kiertueen Facebook -eventistä:

02.04.2015 Pori, Bar Kino
03.04.2015 Kouvola, House Of Rock
04.04.2015 Joensuu, Ravintola Kerubi
05.04.2015 Kuopio, Henry's Pub Kuopio
09.04.2015 Oulu, 45 Special
10.04.2015 Jyväskylä, Tanssisali Lutakko
11.04.2015 Lahti, Finlandia-klubi
17.04.2015 Turku, Klubi Turku
18.04.2015 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
24.04.2015 Helsinki, TAVASTIA-klubi
25.04.2015 Tampere, Klubi / Tampere / Soundi-klubi

Designia, vintagea ja herkkuja

Tampereelle on tänä vuonna saapunut Kätkö Vintagen lisäksi toinenkin retrovaatteita- ja tavaraa myyvä putiikki rikastuttamaan kaupungin vintagetarjontaa. Aleksanterinkadulle Kaksiota vastapäätä tämän vuoden heinäkuussa avattu Forget Me Not on oikeastaan paluumuuttaja, sillä joitakin vuosia sitten liike sijaitsi suurin piirtein korttelin verran rautatieasemalle päin, mutta silloin konsepti oli hieman erilainen.

Nyt takaisin palannut kauppa avattiin uudella liikeidealla Tampereen parhaimmille sijainneille siis samaan kortteliin, jonka kivijalassa sijaitsevat jo ennestään monet designiin erikoistuneet liikkeet, kuten mm. SuperMukava, Vintage Garden ja Design Boulevard.

Vaatteiden, kenkien ja laukkujen lisäksi valikoimasta löytyy esimerkiksi vanhoja astioita, purnukoita, postikortteja ja kirjoja. Mutta vaikka osa on secondhandia, on myytävänä paljon uustuotantoa ja Designtoriltakin tuttujen pienyritysten koruja, pussukoita, sekä sarjakuvia ja eri bändien omakustannemusiikkia niin kasetteina kuin vinyyleinä. Retro kun nimittäin on tässä upeassa liikkeessä mieliinpainuvasti näkyvillä joka puolella. Kun Forget Me Notin, tai samassa liiketilassa sijaitsevan Oopsy Daisy -indiekahvilan oven avaa, tuntuu kuin hyppäisi 30-40 vuotta ajassa taaksepäin. Värit ovat vahvasti 70-lukua - ruskeaa, vihreää, oranssia, keltaista ja punaista on joka puolella. Omistajien omien sanojen mukaan heille mieleen ovat erityisesti 60-70-luvun huiput, lapsuusmuistoja herättävät printit, materiaalit ja nostalginen esineistö. Ja nostalgiahan se itsellekin iski vahvasti, sillä bongasin mm. samanlaisen seinäkellon, sekä lautasia, joita meillä on kotona ollut omassa lapsuudessani.

















Ja todellakin, kaupan puolella on näitä monenlaisia ihania tavaroita, vaikkapa tähän vuodenaikaan sopivasti pukinkonttiin. Itsekin tein hieman lahjahankintoja, mutta tuo kahvilapa se vasta symppis onkin! Kovin suuri se ei ole, mutta niin suloinen soppi, että täällä aika vierähtäisi herkkuja syödessä, ja juomia nauttiessa.

Kaikki Oopsy Daisyn leivonnaiset tehdään itse, ja hieman kotikutoinen fiilis niistä tuleekin, aivan kuten koko paikasta. Oikeastaan tuntuu, että olisi jonkun olohuoneessa kahvittelemassa. Valtaosa kahvilatuotteista on, jos nyt eivät aivan kaikki vegaanisia, niin ainakin kasvisruokavalioon sopivia. Itse nautiskelin todella hyvää soijamaitoon tehtyä kaakaota soijakermavaahdolla, ja saksanpähkinä-blondiekakkua, niin herkullista!

Suoraan sanottuna ihastuin tähän paikkaan niin kovin, että varsinkin kahvilla tai kaakaolla täytyy alkaa käymään useamminkin. Ja itseasiassa olenkin jo käynyt kahdesti, sillä poikkesin vielä kahvilan puolella uudelleen ennen Tornihotelliin menoakin. Sijainti on kuitenkin aivan loistava juuri Tampereen Sohossa, josta melkein kaikki muukin kiehtova täällä löytyy, eikä tälläistä konseptia toisaalta täältä vielä entuudestaan ole ollut. Kiitos Forget Me Notin pitäjille, olette tehneet omalta osaltanne tärkeää työtä, ja elävöittäneet kaupungin vaihtoehtoskeneä.

Tulevana viikonloppuna on muuten myös sitten seuraava Designtorikin Klubilla ja Pakkahuoneella. Perinteisesti tähän vuodenaikaan tapahtuma on kaksipäiväinen. Itse en ikävä kyllä sinne pääse, sillä olen tuolloin Tallinnassa.

Tapahtumapaikkojen huippu

Vaikka Tornihotelli tarjoaa Tampereella laadukasta majoitusta ja hyvää ruokaa täysin uudella tasolla ihan vain yksityisille, on se kunnostautunut kuitenkin erityisen hyvin kokouspaikkana. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, entisten veturitallien toinen pääty on pyhitetty kokonaan kongressikeskukselle.

Tallien alakerrassa on neljä suurta ja yksi vieläkin suurempi tila, joista jokainen on kaavan mukaan nimetty rautatieteeman mukaisesti. Tilat kulkevat nimillä Raide 1-5 ja lisäksi tallien yläkerrassa on vielä pienempiä kokoustiloja. Kaikenkaikkiaan vanhassa veturitallissa on 10 kokoustilaa, joissa on neliöitä yhteensä 1250 ja maksimissaan noin 1600 asiakaspaikkaa. Alakerran salit ovat yhdisteltävissä nimittäin kaikki viisi jopa yhdeksi kokonaisuudeksi, jolloin tilaa on mahdollista järjestää todella suuriinkin tapahtumiin. Pelkästään alakerran tilassa on mahdollista järjestää 1000 hengen tapahtumia, jopa keikkoja. Olin itseasiassa yllättynyt, miten suuri tämä veturitalli sisältä oikeastaan onkaan, ulkoapäin se ei näytä lainkaan niin suurelta, mutta toisaalta, onhan niihin täytynyt mahtua aikanaan suuria vetureitakin sisälle. Lisäksi tälläinen vanha halli, teollinen tila kiehtoo allekirjoittanutta suunnattomasti. Alakerran vanhoissa halleissa oli upea tunnelma.

Näiden kokoustilojen lisäksi hotellin uudessa osassa on sielläkin vielä kolme kokoustilaa, Puisto, Koski ja Tammi, jotka on kaikki sisustettu teeman mukaisesti. Nämä tilat ovat erityisesti pienempiä palavereja varten, kun taas Paja Kongressi palvelee jo hieman isompaa tarvetta.























Kaikkein merkittävin ja omasta mielestäni innovatiivisin juttu Tornissa on kuitenkin Visio Klubi, josta ohimennen mainitsin jo keskiviikon postauksessa. Kyseessä on yleinen tila hotellin 17. kerroksessa, jonne pääsevät sekä kaikki Up -huoneiden ja sviittien asiakkaat, mutta josta muidenkin, kuin hotellivieraiden on myös mahdollista vuokrata itselleen työskentelytilaa joko yhdeksi päiväksi, viikoksi tai jopa kuukaudeksi. Visio -passi maksaa yhdeltä päivältä 50€, viikolta 150€ ja kuukaudelta 500€ ja se sisältää myös muiden hotellipalveluiden rajattoman käytön voimassaoloaikanaan.

Eli käytännössä tällä hintaa saat Visio Klubilta paikan, voit istua sohvalla, tai työskentelyyn tarkoitetulla työpisteellä, Klubilla on verkkopistokkeet läppäreille ja hotellissa luonnollisesti langaton netti. Lisäksi Visio -passin hinta on kokonaisuudessaan hyvitettävää hotellirahaa, eli maksaessasi 50€ ostatkin oikeasti lahjakortin itsellesi, jonka voit käyttää vaikkapa missä tahansa hotellin ravintolassa syömiseen. Tavallaan Visio Klubi on siis ilmainen etu, jonka saa sijoittamalla muihin hotellin palveluihin.

Tila toimii kuitenkin siis myös ylemmissä kerroksissa majoittuvien hotellivieraiden kirjastona, ja hotellin teeman mukaisesti siellä on tunnettujen ja hieman tuntemattomampienkin tamperelaisten kirjailijoiden teoksia luettavissa. Tai tietenkin mukavissa nojatuoleissa voi vain istua ja ihailla Tampereen maisemia korkeuksista käsin.

Kupu täyteen Pajalla

Kuten mainittua, Hotelli Tornin ravintolat sijaitsevat katutasossa vanhoissa veturitalleissa, jotka on restauroitu upeaan kuntoon. Puolet talleista on kokoustiloina, ja toisessa puolikkaassa sijaitsevat sekä pihviravintola Grill It!, että seurusteluravintola Paja Bar. Jälkimmäisen lasilattian alle on myös jätetty vanhat ratakiskot muistuttamaan paikan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Kiskot on valaistu, joten ne toimivat katseenvangitsijanakin.

Molemmista ravintoloista saa erityyppistä ruokaa, vaikka keittiö tietysti on hotellissa yhteinen. Paja Barin erikoisuutena ja jopa lähtökohtana toimii tamperelaisuus ja Manserock, joka näkyy oikeastaan kaikessa. Taustalla soi käytännössä mitä vain, missä Epe Heleniuksella on jollain tavalla ollut näppinsä joskus pelissä. Sisustus ja ruokalista on luotu yhteistyössä Popedan, Eppu Normaalin ja Yön kanssa, ja olinkin yllättynyt, että musiikki ei ollutkaan pelkästään jäänyt jumiin 80-luvulle, vaan se oli melko lavea läpileikkaus koko tamperelaisen rockin historiaa. Salista löytyy myös vinyyleitä soittava aito jukebox, josta voi itse valita myös vieläkin vanhempaa Manserockia, mikäli taustamusiikki ei miellytä. Aiheeseen liittyen seinät on somistettu julistein, kultalevyin ja soittimin. Löytyypä sieltä myös esiintymisasuja.

Lisäksi nuo bändit näkyvät Paja Barin ruokalistalla, sekä konkreettisesti, että mielikuvissa. Listalta löytyvät ruokien nimet ovat rock-henkisiä, ja osa niistä on nimetty edellä mainittujen artistien mukaan - on Juki Lewisin "Hot Rock -tikkuja", Paten lihapullia, Martti Syrjän moussakaa ja Juha Torvisen basilikajäätelöä. Lisäksi ruokalistat tuovat mieleen bändien vinyylialbumit. Meidän pöytäämme tulleissa etukansissa komeilivat Eppu Normaalin 'Kahdeksas ihme' ja Popedan 'H.Ö.N.Ö.'. Tarkkaavainen ruokalistan suunnittelija olisi tosin saanut jälkimmäisestä levystä enemmänkin irti, sillä levyltä löytyy mm. sellaisia kappaleita kuten 'Oodi makkaralle', 'Siankorvaa ja Raanavettä' sekä 'Tulta munille'. Näistä olisi saanut oivallisia annosten nimiä!























Paja Barilla, ja koko Tornihotellilla on vielä yksi ässä hihassaan, ja ne ovat Pyynikin Käsityöläispanimon varta vasten suunnittelemat ja tekemät oluet - Paja Tender ja Paja Vasara. Näitä kahta olutta saa vain alakerran baarista, jälkimmäistä tosin huoneiden minibaareistakin, mutta esimerkiksi Moro Sky Barissa niitä ei ole, mikä kieltämättä on hieman sääli. Paja Vasaran pohjana toimii panimon oma portteri, joka valittiin heinäkuussa Berliinissä Global Craft Beer -festivaaleilla maailman parhaaksi käsityöläisportteriksi. Tornin tarpeisiin sen makua on vain hieman vielä hiottu, ja alkoholiprosentti hilattu 8,8%:n, joka symbolisoi hotellin korkeutta, 88 metriä. Valitsin tuon oluen itsekin, ja huomasin prosentit vasta pöydässä. Niinpä ystävällinen tarjoilija kertoi minulle tämän tarinan.

Me siis selailimme ensiksi baaripuolen ruokalistaa, mutta koska molemmat halusivat kunnon liharuokaa, ja minä erityisesti burgeria, päädyimmekin tilaamaan kaikesta huolimatta Grill It!:in listalta. Alkupalaksi jaoimme hieman erilaisemman talon platterin, siihen nimittäin tuli mm. kampasimpukkaa, mustekalaa, riimihärkää, vuohenjuustomoussea ja tomaattikeittoa. Ja kaikki maistuivat niin herkulliselta, ja kampasimpukkakin oli valmistettu juuri oikein. Olen joutunut aiemmin pettymään juuri tuon ruuan kanssa, mutta en tällä kertaa.

Pääruuaksi söin paikan burgerin, ja jos alkupalassa olivat maut kohdillaan, niin sitä ne todellakin olivat myös tässä. Tuo annos meni kertaheitolla omiin kaikkien aikojen TOP 5 purilaiskokemuksiin. Ja minä jos kuka hampurilaisista jotakin tiedän, kuten pidempään blogia lukeneet tietävät. Pihvi oli täydellisen medium, ranskalaiset selvästi itse tehtyjä ja mahtavan rapsakoita, ihan rehellisesti kaupungin parhaita ranskalaisia, kyllä, O'Connells on nyt selätetty. Kastikkeet olivat maukkaita ja salaatit raikkaita. Myös kylkeen tullut coleslaw oli herkullista.

Jos jotakin jäin kaipaamaan, niin ranskalaisille olisi voinut tulla pieni dippikastike, lautaselle olisi mahtunut. Mutta ei se annoksesta silti pisteitä vie pois. Ajatellaan vaikkapa, että siitä olisi tullut vielä plussaa! Annos oli myös niin suuri, että alkuruuasta johtuen en edes jaksanut kaikkea syödä, mikä tietysti hieman jäi harmittamaan, sillä oikeasti olisin halunnut nuolla koko lautasen puhtaaksi. Tätä burgeria kannattaa siis lähteä syömään, vaikka ei hotellissa yöpyisikään. Kaiken lisäksi siitä saa S-Etukortilla muutaman euron alennuksen.























Ruuan jälkeen pistäydyttiin ennen nukkumaanmenoa vielä yksillä ylhäällä Moro Sky Barissa, 25. kerroksessa katselemassa öisiä Tampereen valoja. Tunnelma oli vielä huomattavasti väkevämpi, mitä ensimmäistä kertaa päiväaikaan siellä käydessäni. Todellakin tänne pitää tulla vain baarinkin takia. Kun nyt olen miettinyt muutamaan otteeseen Liberty or Deathissa Helsingissä käytyäni, että mistä muualta kuin Masu Asian Bistrosta Tampereella saisi kunnollisia drinkkejä, niin tämä ainakin nyt menee kokeltavien paikkojen listalle. Seuralaiseni nauttima basilika-ginimojito (!) oli mielenkiintoinen, mutta erittäin maukas juoma. Itse tyydyin kuitenkin tällä kertaa ihan vain olueen.

Moro Sky Barin unisex-vessassa on muuten upea kattokruunu, ja peiliä kiertävät lamput, kuten entisaikojen elokuvatähtien pukuhuoneessa. Tietysti sieltä on myös suuri ikkuna, josta näkee maisemia.

Ja niin täynnä olin illallisesta, että edes aamulla ei vielä ollut kauhea nälkä. Solo -aamiainen tarjoillaan samassa Grill It! -ravintolassa, jossa kävin aiemmin jo lounaalla, ja jonka listalta tilasimme illallisen. Ns. kylmässä pöydässä oli monenlaisia leikkeleitä, ilmakuivattua kinkkua, aitoa salamia ja savulohta, juustoa, salaattia, suolakurkkua, kurkkua, paprikaa ja tomaattia. Leipiä oli useaa sorttia, ja ne leivotaan paikan päällä itse. Lisäksi lämpimistä ruuista löytyi tietenkin pekonia, munakasta, mustaamakkaraa ja Teivon Lihan pikkunakkeja. Myös puuroa, muroja ja myslejä oli tarjolla, samoin kuin monenlaisia tuoreita hedelmiä. Ja niin kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi, niin jälkiruuaksi oli vielä sini- ja valkohomejuustoja sekä kahdenlaisia leivoksia, joista erityisesti suklaamoussekakku vei kielen mennessään.

Solo -aamiaisella kahvi tai tee tarjoillaan pöytään, vaikka kyllä sitä automaatistakin saa itse hakea. Tarjolla ollut appelsiinimehu myös saa erityismaininnan multa, sillä liian usein näillä hotelliaamiaisilla mehu on lantrattu liian laihaksi, mutta täällä sekin maistui kunnolla appelsiinilta.

Tuhdin aamiaisen jälkeen ehdin vielä hetken löhöillä, kunnes piti lähteä töihin. Niin kovasti miellyin tähän pieneen arjen piristykseen, että jätin hotellin haikein mielin taakseni, olisin totta vie viihtynyt siellä paljon pidempäänkin!