Lokakuun musiikkivideokatsaus

Musiikki on ollut viime aikoina blogissa vahvasti esillä, ja samalla meiningillä jatkuu. En ehtinyt perehtyä uusiin julkaisuihin aiemmin miltei koko lokakuussa, ja nyt kun olen ehtinyt niitä kuunnella, on näitä löytöjäkin tullut.

The Dø esimerkiksi julkaisi tämän uuden musiikkivideon 'Despair, Hangover & Ecstasy' viime viikolla. Suomalaisen Olivia Merilahden, ja ranskalaisen Dan Levyn duolta on Rosvojen 1000 Sparks -blogin mukaan tulossa uusi levykin vuoden vaihteen jälkeen.

Tuoreimpana näistä postauksen videoista on puolestaan jo pitkään diggailemani yhden Suomen kovimman bändin, Disco Ensemblen keulahahmon Miikka Koiviston sooloprojekti Hisser. Ensisingle 'Park Fiction' julkaistiin eilen, samoin tämä musiikkivideo. Kun ensimmäisen kerran luin miehen proggiksesta, jälleen Rosvoista (tällä kertaa Wincave -blogista) vajaa kuukausi sitten, olin samaan aikaan hieman säikähtänyt, että myös surullinen. Ensimmäistä siksi, että juuri Disco Ensemble on ollut se kovin juttu, ja toiseksi siksi, että sooloura tarkoittaa lähes aina sitä, että bändikuviot jäävät kokonaan sikseen.

Mitä itse biisiin tulee, kuulostaa se yllättävän kivalta. Elektronista musiikkia osasin kyllä odottaa, ovathan Miikan alaa nimenomaan koskettimet. Lisäksi tuo genre on yleensä nykyään melko luontainen suuntaus, kun rokkibändistä lähdetään sooloilemaan, mutta aivan omanlaistaan saundia hän on silti lähtenyt tekemään. Ei siis ole kopioitu entisiä maneereita, tai ei mieleeni edes tule mitään toista samalta kuulostavaa artistia. Salaa kuitenkin toivon tulevalta levyltä sitä DE:n räjähtävyyttä kuulevani, minkä Koiviston laulu on nimenomaan bändissä määrittänyt. 'Park Fiction' on siihen verrattuna nimittäin melkoista pehmopornoa :)

Vielä pidempiaikainen suosikkini taas jo yli 20 vuoden takaa, Orbital puolestaan ilmoitti nettisivuillaan lopettavansa lopullisesti. Veljeksistä Phil keskittyy levyjen soittoon, ja Paul jatkaa musiikin julkaisemista nimellä Eight Fifty Eight tai 8:58. Aivan selväksi tuon projektin kirjoitusasu ei itselleni vielä tullut, mutta se nähdään viimeistään ensi vuoden helmikuussa, kun ensimmäisen levyn pitäisi ilmestyä.

Myös Eight Fifty Eightiltä on saatu jo esimakua, kun ensimmäinen biisi ja musiikkivideo julkaistiin. Mielenkiintoista materiaalia on takuulla luvassa, vaikka tuo nyt kuultu ja nähty biisi ei vielä samalle tasolle Orbitalin kanssa pääsekään. Se nyt olisikin toisaalta lähes mahdotonta, sen verran paljon Hartnollien yhteinen musiikki on itseäni kaikkien näiden vuosien aikana puhutellut.

Uusi musiikkirakkaus

Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi aina vaan :)

Pitäisi kai hävetä, kun en ollut koskaan aiemmin kuullut malmölaisorkesteri This Is Headista aiemmin. Ei kuitenkaan pysty, kun viikonpäivät ovat kuluneet lähinnä ällistykseen ja mielettömän hyvistä biiseistä nautiskeluun. Tämä postaus ei siis keskity uuteen musiikkiin, vaan itselleni uuteen löytöön. This Is Head pääsee parhaiden ruotsalaisten indiebändien kärkiryhmään The Mary Onettesin ja Bye Bye Bicyclen kanssa. Tyylillisesti tämä ei ole samanlaista musiikkia, mutta ehkä kuitenkin näistä kahdesta lähempänä jälkimmäistä.

Aiemmin Spotifystä oli helppo löytää uusia ja mielenkiintoisia artisteja, mutta viime vuonna esitelty uusi "Discover" välilehti, joka korvasi "What's New" osion, on huomattavasti vähentänyt tätä mahdollisuutta. Avauduinkin aiheesta tuolloin täällä blogissa. Spotify toki itse tarjoaa paljon artisteja, joista se luulee minun pitävän oman musiikinkuunteluni perusteella, mutta oikeastaan lähes kaikki noista ehdotuksista menevät yleensä syteen. Keinoäly ei vielä ole todellisuutta vuonna 2014 :)

Kuitenkin juuri tämän bändin löysin tuon Discover -ominaisuuden kautta. Olin aiemmin kuunnellut toista erittäin mielenkiintoista ruotsalaisbändiä Iberiaa, jonka koko levyn löysin Rosvojen 1000 Sparks -blogin ansiosta. Tuossa Jyrin postauksessa oli esittelyssä myös pari muuta aivan järkyn kovaa uutta ruotsalaistulokasta joista tykkäsin, kannattaa siis tsekata tuo linkki.

Jokatapauksessa, juuri Iberian ansiosta Spotify ehdotti minulle tätä. Ehkä en siis vain kuuntele oikeita bändejä, koska en löydä yleensä mitään varteenotettavaa :) Jos olisin bändin löytänyt vain aiemmin, olisi viime vuonna ilmestynyt 'The Album ID' päässyt takuuvarmasti listauksessani vuoden parhaiden levyjen joukkoon.

'The Album ID' on järjestyksessään jo bändin toinen levy, eikä debyytti '0001' juurikaan huonompi ole! Alla vielä muutamia musiikkivideoita bändin koko uralta, lisää löytyy levy-yhtiö Adrian Recordingsin YouTube -kanavalta.

Ruotsalaisen nykymusiikin arvostuspostaus osa 2

Aloitin viime viikolla näiden ruotsalaisten artistien esittelyn, ja niin paljon on ollut muutakin kirjoitettavaa, että en ole ehtinyt tätä aiemmin julkaista. Mutta tässä kuitenkin tulee vihdoin kakkososa.

Aiemmin jo viime kesänä löysin Postiljonen nimisen orkesterin Skipped Heartbeats -blogin kautta. Sitäkin on tullut taas viime aikoina kuunneltua uudelleen, ja vaikka se viime vuoden parhaiden levyjen joukkoon ei minulla aivan päässyt, niin on kuitenkin varsin upeaa musiikkia ja ennen kaikkea sopi tähän arvostuspostaukseen.

Spotifystä löytyy koko albumi 'Skyer', ja YouTubesta videot sen parhaimpiin biiseihin.









Ruotsista tulee tietysti myös jo toisen levynsä 'Chiaroscuron', aivan hiljattain ulos saanut I Break Horses. Bändin saundissa koneet kuuluvat olennaisena osana musiikkiin Maria Lindénin eteerisen äänen lisäksi. Yhden maailman suurimmista indiemusiikkimedioista, Pitchforkin musiikkikriitikko Ian Cohen onkin kutsunut tätä musiikkia "tietokoneita varten tietokoneilla tehdyksi musiikiksi".

Monelle I Break Horses varmasti on jo tuttu entuudestaan, mutta itselleni se kuuluu kuitenkin vasta näihin aivan tuoreimpiin löytöihin. Kuulin siitä itse asiassa ensimmäistä kertaa vasta vajaa pari viikkoa sitten Rosvojen 1000 Sparks -blogin kautta. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia, että joskus on tuuristakin kiinni, että löytää juuri ne oikeat. Se tunne, kun sitten osuu nappiin, on kyllä mahtava.

Tietenkin tämä levy, kuten myös muutaman vuoden takainen debyytti 'Hearts' on ollut kuuntelussa useampaan kertaan tämän jälkeen. Uutukainen ei kuitenkaan ehkä ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, ja ainakin itse huomasin mieltyneeni ensilevyyn aika paljon enemmän.





Ja jos nämä edelliset bändit, mukaanlukien ne, jotka mainitsin tämän postauksen ensimmäisessä osassa, ovat painottuneet elektronisempaan suuntaan, niin NONONO taas vie homman hiukan rokimmalle levelille. Viime viikolla bongasin heidät Spotifyn kautta tuoreimman, vasta tänä vuonna julkaistun 'Hungry Eyes' biisinsä ansiosta. Bändiin perehdyttyäni hieman tarkemmin selvisi, että 'Pumpin Blood' on jopa ollut pienimuotoinen indiehitti viime vuonna. No, omiin korviini sekään ei ollut kantautunut tätä ennen.

Varsin loistavaa indiepoppia tämä tukholmalaiskolmikko kyllä tarjoilee. Hajontaa biisien välillä hieman on, mutta mielenkiinnolla jään kuitenkin heiltäkin odottamaan varsinaista debyyttialbumia.

Lisää biisejä löytyy ainakin Spotifystä. Heja Sverige!