Vuoden 2014 parhaat levyt

Vielä viime viikolla kirjoittelin, että tänä vuonna ei kovin montaa mainitsemisen arvoista albumia ole julkaistu. En tiedä, missä mielenhäiriössä tuon sanoin, sillä kun todella rupesin miettimään kulunutta 12 kuukautta, on tänäkin vuonna pelkästään jo omasta mielestäni kovia levyjä julkaistu niin paljon, että suurin osa noista lähes itsestäänselvistäkin listamenestyjistä jäi tämän TOP 10 ulkopuolelle.

Tapananihan on ollut listata vuoden kymmenen parasta albumia, ja tällä kertaa niiden joukosta tippui mm. sellaisia artisteja kuten Lana Del Rey, Röyksopp, Mø, Passenger, Sin Cos Tan ja Jungle. Monta muutakin vuoden mittaan kehumaani, mutta silti ei niin tärkeää julkaisua toki jäi parhaiden hännille, kuten esimerkiksi Azealia Banks, Metrik ja Klangkarussel. Jopa Basement Jaxx, jota Spotify väittää minun kuunnelleen tänä vuonna eniten, joutui väistymään listalta. Niinpä jouduinkin todenteolla miettimään muutamien merkitystä itselleni. Aika kaukana siis on ollut se tilanne, että vain muutamia hyviä levykokonaisuuksia olisi ilmestynyt.

Esimerkiksi noista edellä mainituista vielä kesällä suuresti suitsuttamani Röyksopp, joka heitti elämäni kovimman keikan Flow Festivalilla, Lana Del Rey, joka on jo useamman vuoden ajan kuulunut lempinaislaulajiini, joutui tekemään tänä vuonna tilaa Lykke Li:lle, ja jo ensin Flow'ssa skippaamani ja nyt vielä kärjestä tiputtamani Jungle ovat jokainen tehneet todella kovat levyt, mutta silti niitäkin parempia vain löytyi kymmenen edestä. Mukana on tietysti oma osansa konemusiikkia, joten myös siltä osin vuosi on siis ollut hyvä. Erityisen paljon sillä saralla sydäntä lämmittävät tuon saksalaisen kulttiduo Hardfloorin alkuvuodesta julkaisema yhdestoista levy 'The Art of Acid', joka on bändiltä ensimmäinen neljään vuoteen, sekä tietysti Aphex Twinin 'Syro'.

Tässä kuitenkin siis tulevat ne muutkin kaikista parhaimmat, TOP 10 olkaa hyvä.

Keikkaputkessa osa 1

Ensimmäinen ilta Lost in Musicia on takana, ja lyhytunisen yön jäljiltä suhteellisen vähillä vaurioilla selvitty.

Kiire olikin loppujen lopuksi liioiteltua, kaikkialle pääse loppuunmyytyä Telakkaa lukuunottamatta helposti sisälle, ja jopa Doris oli alkuun melko täyden oloinen. Aina ei nimittäin ole itsestäänselvää, että siellä asiakkaita on illalla yhdeltätoista. Suuri osa tietysti näiden festareiden kävijöistä on Musiikki & Media -alan ammattilaisia.

Eivätkä Eva & Manu pettäneet tälläkään kertaa. Telakka oli takariviä myöten aivan täynnä, ja jäin itseasiassa vähän kuin eturiviin jumiin, sillä kesken siirtyminen kuvausten jälkeen ei enää onnistunut. No, mikäs siinä lähituntumassa loistavaa keikkaa tsekatessa. Kameran kanssa oli kyllä eilen ongelmia hieman jokaisella keikalla, ja osa kuvista on epätarkkoja, mutta toivottavasti fiilis välittyy niistä silti. Itse en kaikkiin aivan ole tyytyväinen.

Seuraavaksi oli vuorossa toinen illan odotetuimmista, nimittäin NEØV Klubin puolella. Olin nähnyt heidät aiemmin vain Doriksessa, joten isompi stage kiinnosti. Keikka oli kuitenkin keston osalta pettymys, sillä puolessa tunnissa bändi esitti vain kuusi kappaletta, joista kolme tulevalta levyltä. Olisin mielelläni kuunnellut heitä enemmänkin, toivottavasti bändi tulee pian uudelleen Tampereelle.

















Koska olen French Filmsin nähnyt kuitenkin jo kuuteen kertaan, päädyin skippaamaan Klubin seuraavan keikan, ja lähdin kaverini luokse Dorkaan tsekkaamaan melkoista mainetta tietyissä piireissä niittänyttä Gim Kordonia. Matkalla vastaan kävelikin French Filmsin jannuja, olivat vissiin juuri tulleet junalla Tampereelle. Itse en kuitenkaan vieläkään lämmennyt täysiä, vaikka keikka itsessään olikin juuri tuossa paikassa aivan omiaan. Ja kyllähän sieltä muutamia hyviä ralleja omaankin makuun löytyi, lähinnä ne, jotka ammensivat eniten sieltä vanhan suomipunkin hengestä, kuten vaikkapa 'Sä oot mun unelma, beibe', ja kyllähän 'Sateessa' -biisin kertsi sekin varsin tarttuva on.

Mutta pääsyy Dorikseen menemiseen oli kuitenkin tietysti Big Wave Riders, joka esitti yhtä biisiä lukuunottamatta tapahtuman showcase -hengessä ainoastaan uusia biisejä. Keikka oli ehdottomasti illan paras, vaikka matsku ei vielä tutuksi itselleni ole ehtinytkään tulla. Suuri osa kun näistä esitettiin nyt ensimmäistä kertaa. Olisin tietysti toivonut kuulevani enemmän lemppareitani, mutta siitä huolimatta aivan loistava setti, kiitos siitä ja toivottavasti seuraavalla Tampereen keikalla kuullaan vähän enemmän noita vanhempiakin kappaleita :)

Tänään ja huomenna ei tarvitse enää pomppia paikasta toiseen, tämä ilta meneekin Doriksessa kokonaan.

On aika kadota taas...

...musiikkiin. Kuten monet jo pidempään blogia lukeneista tietävät, Lost in Music on yksi näistä vuoden kohokohdista mulle Tampereella. Musiikkitapahtuma esittelee hurjan skaalan aivan erilaisia artisteja ääripäästä toiseen, ja kuten nytkin, paljon joutuu jättämään näkemättä, mutta paljon tästä myös saa.

Ja ensi viikolla se alkaa! Kirjoitin aiemmin murheissani noiden esiintymisaikataulujen päällekkäisyydestä, mutta olen onnistunut suurelta osin selättämään ne eniten harmittamaan jäävät vaihtoehdot. Perjantain työtkin sain sovittua siten, että en joudu menemään aivan aamukahdeksalta toimistolle, joten voin ihan rauhassa nauttia torstain keikkatarjonnasta. Ja nautintoa se onkin, sillä juuri torstai on SE päivä koko festivaaleilla.

Ilta alkaa pikaisella visiitillä Telakalle, jossa pääsen näkemään ihanat Evan & Manun uudelleen, Mustalahden keikka oli hyvä, mutta ei takuulla tule pärjäämään Telakan akustiikalle. Sieltä pitää rientää fiilistelemään yhtä festarien eniten odottaamani, eli NEØV:in keikkaa Klubille. Ja onpa siellä myös French Films, jota en edes ehdi kokonaan katsoa, koska taas on kiire, tällä kertaa Dorikseen. Onneksi olen French Filmsin nähnyt jo niin monta kertaa, että tämä ei itseäni bändin kovuudesta huolimatta niin kovasti harmita. Torstai-illan päättää siten mun osaltani yksi ehdottomasti kovimmista suomalaisista, eli Big Wave Riders.







Odotan tätä niin paljon, sillä en ole nähnyt heitä yli vuoteen! Bändi on työskennellyt myös uuden materiaalin parissa, ja saattaapa levy olla jo lähes valmiskin. Ensi vuoden puolella sen pitäisi nimittäin ilmestyä. Harmi kyllä tähän mennessä mitään esimakua siltä ei vielä ole nettiin valunut, mutta keikalla varmasti tullaan uuttakin materiaalia kuulemaan. Jotain päällekkäisyyksiä aiempien blogipostausten kanssa näissä tämän jutun musavideoissa saattaa ollakin, koska olen useimmat viralliset videot jo linkittänyt aiemmin tänne :)

Perjantai-ilta meneekin sitten täysin Doriksessa, Zebra & Snake on pakko uhrata Delay Treesin ja pari vuotta sitten samassa paikassa pankin räjäyttäneen Kap Kapin alttarille, mutta kaksi vastaan yksi, ei mitään jakoa :) Molemmilta illan lemppareiltahan on tullut uudet levyt tämän vuoden puolella, ja jälkimmäisen 'Flux of Solace' löytyy myös Spotifystä! Vaikka tämä albumi ei debyyttilevy 'Holy Are You'n tasolle ihan pääsekään, niin jo levyn toinen biisi 'C.S'. lähti viemään mua samanlaiseen shamanistiseen tunnelmaan, jonka parin vuoden takainen Doriksen keikkakin. Tätä todella odotan. Muuten perjantain alkuilta on vielä täysin avoinna muille vaihtoehdoille, mutta mitään hirveän mielenkiintoista sinne ei silti ole tarjolla, menen todennäköisesti fiiliksen mukaan.

Lauantaina festivaalini huipentuvat Telakalle, samoin kuin perjantaina, saatan käydä jossakin jo alkuillasta, mutta pääsyy on Telakka, ja erityisesti I Was A Teenage Satan Worshipper. Samassa paikassa ennen sitä esiintyvät myös Ochre Room ja itselleni uusi tuttavuus Pooma, joten eiköhän noitakin tule mentyä katsomaan. Etenkin Pooman Spotifystä löytyvä vanhempi levy vaikuttaa todella kiinnostavalta. Mitenköhän lienee bändin linja pysynyt näin monta vuotta samana? Toisaalta, Rosvot -portaalin #KOVAAPASKAA -blogin järjestämä varjotapahtuma olisi O'Harasissa samaan aikaan ja sieltä ehtisi vielä IWATSW:iksi Telakalle... Hmm!

Tyhjää

Eva & Manu julkaisivat viime perjantaina toisen musiikkivideon 'Cinnamon Hearts' älpyltään. Biisi on 'Empty', ja se kertoo menettämisestä ja yksinäisyydestä. Video on ehkä hieman karu päähenkilöstään johtuen, mutta tilanteeseen on haettu kontrastia varmasti ihan tarkoituksellisestikin. Karski mieskin voi tuntea syvää surua ja pahaa oloa yksin. Eikä sitä todellista sielun yksinäisyyttä ja kaipuun tunnetta voikaan helposti ymmärtää, kuin toinen ihminen, jolta puuttuu se, joka toisi iloa ja valoa elämään ja täyttäisi sydämen onnella.

Evaa & Manua pääsee jälleen katsomaan reilun viikon päästä torstaina Tampereen Telakalla Lost in Music -festivaalien yhteydessä. Biisin sanat on otettu 'Cinnamon Hearts' albumin sisäpahveista.

Musiikkifestivaalin kadonnut punainen lanka

Huomenna alkaa Monsters of Pop, mutta puhun silti ensin vähän Lost In Musicista. Sydän on murtunut.

Mulla oli nimittäin jo varattuna festaripassi tuonne, sellaisen kun saa taas Veikkaus-kortilla opiskelijahintaan (27€), mutta jätin sen hakematta koska...

En edes ymmärrä mitä keikkasuunnittelijalla on ollut mielessä, kun kaikki kiinnostavat indielupaukset on lätkäisty esiintymään torstaina samaan aikaan. Mulla on siis Lost In Music -historiani vaikeimmat valinnat tällä kertaa edessä, kun torstaina Doriksessa esiintyvät Big Wave Riders, Gim Kordon ja Teksti-TV 666, Klubilla NEØV ja pitkästä aikaa keikkaileva French Films sekä Telakalla Eva & Manu ja Damn Seagulls. Tämä on niin epäreilua, etenkin koska BWR:ltä ja NEØV:iltä on tietääkseni tulossa uudet levytkin näillä näppäimillä. Vielä tosin pieni toivonkipinä on, mikäli artistit esiintyvät eri järjestyksessä. Onneksi edes näin Evan & Manun juuri.



Myös perjantaina päällekkäisyyttä on vähän, mutta silloin valinta on helpohkompi. Doris kutsuu varmuudella, sillä siellä esiintyvät parin vuoden takainen kovin yllättäjä ja ehkä yksi Lost In Musicin kovimpia, Kap Kap yhdessä Delay Treesin kanssa. Päällekkäin olisi mennyt Zebra and Snake Yo-talolla, mutta kestän tämän tappion.

Lauantaille ei sitten olekaan taas jäänyt oikein mitään kummoista katsottavaa edes, mutta kestosuosikkini I Was A Teenage Satan Worshipperin menen ehdottomasti Telakalle yytsimään.

Mutta mitä tulee Monsters of Poppiin, niin mitä enemmän olen kuunnellut tuota Jennie Abrahamsonin uusinta 'Gemini Gemini' levyä, sitä enemmän olen alkanut odottaa tämän perjantain keikkaa. On se aivan huikea levy, ei siitä mihinkään pääse, ja tuosta 'Wolfista' tykkään erityisesti! Nauttikaapa, ja muistutuksena, että Jennien pääsee kyllä näkemään muuallakin. Eilen oli jo keikka Tavastialla, mutta tänään ehtii vielä Ouluun, huomenna Turkuun ja lauantaina Vaasaan! Tämän päivän Aamulehdessä Jennietä oli myöskin suitsutettu melko majesteettisin sanoin.

Jennie Abrahamson piti kyllästymisen takia pienen tauon musiikkiympyröistä, pääsi sitten kiertämään Yhdysvaltoja Peter Gabrielin kanssa, palasi tänä vuonna Gemini Gemini -albumillaan ja todisti olevansa maailman vahvin ehdokas Kate Bushin työn jatkajaksi.

Niin ja muistakaa myös mun Monsters of Pop -soittolistani Spotifystä :)

Syksyn sävyjä

Tampereella juhlittiin eilen kesän päätöstä eli Venetsialaisia, kuten varmaan kaikkialla muuallakin. Itse en kuitenkaan mennyt kuuntelemaan Pepe Willbergiä tai Jukka Poikaa maksusta, tai edes Veeti Kalliota ilmaiseksi. Minä menin Mustalahteen Evan & Manun keikalle. Myös Venetsialaisten ilotulitus järjestettiin Näsinneulasta ja Mustalahdesta käsin, joten oltiin ihan paraatipaikalla. Kuin asiaankuuluvasti keikka alkoi heti ilotulituksen jälkeen, vaikka oikeasti näillä kahdella tapahtumalla ei ollut mitään tekemistä keskenään.

Ja olipa mahtava päästä kuulemaan näitä uuden levyn biisejä. Toki vanhaltakin levyltä kuultiin 'Montreal', sekä encoren huipennuksena tietenkin 'Feet In The Water', mutta muuten setti nojasi täysin uuteen materiaaliin. Myöskin toivomani 'Guardian' (ensimmäinen encore) sekä 'There Is Nobody Like You' tulivat.















Eva & Manu ovat niin sympaattisia tyyppejä! Koska olin lauantai-iltaan mennessä kuunnellut levyn Spotifystä varmaankin jo kymmeneen kertaan, kävin keikan jälkeen tietenkin poistamassa merkkaritiskistä levyn vinyylinä siinä toivossa, että saisin siihen jälleen nimmarit, kuten ensilevyyn pari vuotta sitten Telakalla. Ja onnistuihan se. Taas saa kärsiä ja hävetä omaa typerää virnistystä, riemuidiootti (Nelliinaa jälleen lainatakseni) vauhdissa. Työkaverini eli kuvausassarini ( :) ) ei ikävä kyllä onnistunut taltioimaan tätä tilannetta mun kamerallani, joten joudutte tyytymään huonolaatuiseen kännyselfieen.

Levy on prässätty 180 grammaiselle vinyylille, ja se myös soi hienosti. Ja kuten ensimmäisenkin levyn kanssa, samaan hintaan sai vielä cd-levyn, joka oli sujautettu kotelon sisälle. En muistanut tätä itsekään aiemmin, ennen kuin luin tuon parin vuoden takaisen postauksen, ja löysin cd:n jälleen kerran. Kiva yllätys!

Kansitaide on toinen kiva syy ostaa vinyyliä. On niin eri juttu selata kuunnellessa levyn kansia, kuin vain soittaa sitä digitaalisena koneelta. Ja hienot nuo gatefold -kannet ovatkin. Etu- ja takakannessa on kuvat artisteista, sisäaukeamalla puolestaan kaikki lyriikat ja lisää upeita valokuvia, ihan parasta!

Kiitos keikasta, ja kiitos musiikista Eva & Manu, olette ihan mahtavia!

Eva & Manu ja sielukkaat syntikat

Kirjoitin vasta 'Cinnamon Hearts' biisistä pari viikkoa sitten, ja ehkä hieman yllätykseksenikin kakkoslevy tuli näinkin pian ulos. Myös albumi kulkee ensimmäisen sinkun nimellä.

Ja kun hieman ehdin ruotia bändin uutta saundia, sain siihenkin varsin pätevät perustelut. Debyyttilevyhän syntyi kaksikon reppureissuilla Euroopassa, usein vain pelkästään akustisen kitaran avulla. Kun sitten aika tuli asettua Suomeen, mahdollisuudetkin kasvattaa meininkiä isommaksi jo sävellysvaiheessa lisääntyivät, myös levyn parissa häärineellä Tuomo Prättälällä on lopputuloksessa osansa. YLEX:n haastattelussa Manu toteaakin:

Olemme aina olleet kiinnostuneita syntikkasoundeista, rumpukoneista sekä elektronisemmasta tyylistä, joten halusimme kokeilla uuden levyn kanssa jotain uutta. Emme halunneet toistaa samaa.

Kaikesta huolimatta omia juuria ei ole unohdettu. Kokonaisuus vaihtelee näistä syntikkapoppirallatuksista tuttuihin rauhallisiin folktunnelmiin, ja jo heti levyn kaunis avausraita 'Empty' tuo ne turvalliset fiilikset, jotka tekivät aikanaan tästä duosta oman suosikkini. Levyn kauneimmista tunnelmista avausraidan lisäksi vastaavat huikeat 'Between Us', 'Guardian' ja 'Kathey', jotka eivät jälkimmäistä lukuunottamatta todellakaan tuo ensimmäistä levyä enää mieleen, vaan molemmista biiseistä kuulee, että nyt on hypätty kinttupoluilta suureen maailmaan. Rinkka on vaihtunut matkalaukkuun. Etenkin jälkimmäinen on valkoista nykysoulia parhaimmillaan, ja tämän kaksikon sävyttämänä mua ei edes vaivaa samat asiat, jotka ovat pitäneet mut Tuomon omasta musiikista erillään.

Ehkä eniten ensilevyn linjoilla kulkevat täysin akustiset 'Papi' ja tuo levyn viimeinen raita, aivan mielettömän nätti 'Kathey'. Ja vaikka koko levy mennäänkin pääasiassa taas syntikoiden saattelemana, alan olemaan jo täysin sinut tämän uuden saundin kanssa. Ne ovat ne laulut ja kauniit melodiat, jotka lopulta tekevät Evasta & Manusta juuri sen, mikä tässä on niin hyvää.

Kuten mainitsin viimeksi, Eva & Manu tulevat myös Lost In Musiciin lokakuussa, jolloin heidät voi nähdä Telakalla. Sitä ennen on mahdollisuus katsastaa uuden levyn meininki Mustalahden sataman keikkakesän päätöksessä, jo huomenna lauantaina! Kiinnostaisi kyllä nähdä heidät ensimmäistä kertaa bändin kanssa.

Kanelisydämiä

Huomasin vasta tänään Facebookissa, että Eva & Manun kakkoslevyn ensimmäiseen sinkkuun 'Cinnamon Heartsiin' on tullut musiikkivideokin jo toista kuukautta sitten.

Pitää tunnustaa, että aivan loistavan, orgaanissaundisen debyytin jälkeen en ensiksi tämän biisin kuultuani ollut kovinkaan mielissäni duon uuteen ehkä tavanomaisempaankin tyyliin, mutta jostakin kumman syystä tämä video sai mut lopulta alkamaan tykkäämään biisistäkin. Todella hieno video, tykkään todella paljon!

Eva & Manu tulevat muuten Tampereelle syksyllä ainakin Lost In Musiciin. Ehkä heillä on siihen mennessä jo lisää uusia biisejä soitettavana, ja ehkäpä alan sittenkin lämmetä tälle uudelle matskulle entisestään. Nähtäväksi jää, aion kyllä mennä keikalle ehdottomasti, jos mitään muuta ei mene päällekkäin.

Tänään puolestaan kutsuvat Chilifestit, jonne olen kohta lähdössä. Huomiseen Ravintolapäivään on ehditty ilmoittaa nyt myös niin paljon kiinnostavia yhden päivän ravintoloita, että runsauden pula iskee aivan hulluna. Ainakin haluaisin käydä Kupposen Onnea lisäksi Meatlovers United BBQ:ssa, jonne en vuosi sitten jaksanut jonottaa. Myös La Negrita, Mexican food kiinnostaa ja sopivasti Pyynikin suunnalla on myös Timppa & Friends make food!, jossa voisi hyvin pistäytyä jälkkärillä. Viikonloppukin näyttää vielä toistaiseksi poutaiselta.

Tarkoitus on mennä myös katsomaan The Expendables 3 saman kaverin kanssa, jonka kanssa ollaan kaksi ensimmäistäkin osaa katsottu. Viikonloppuun kuuluu siis myös äijämeininkiä - tulista ruokaa ja actionleffaa :)

Kesäfiilistelyy!

Auringon paahteessa lepposaa pistelyy, tätä kesäfiilistelyy,
ja kun näät tai kuulet kilistelyy ja se kuulostaa hyvältä ni messiin iskeydy.
Auringon paahteessa riimien pistelyy, sitä kesäfiilistelyy,
kesä, aurinko ja ihmiset risteytyy, lepposta soundii helppo nauttii niinku risteilyy.

-Chebaleba feat. Ricowamos / Kesäfiilistelyy

Onpa ollu rentouttava juhannus kerrassaan. Varmasti olis ollu ihan mahtavaa olla mökilläkin, saunoa ja grillata avotulella, tehdä muurikkalättyjä, mutta kaupungissakin voi nykyään ihan hyvin viettää varsin mukavaa keskikesän juhlaa. Ilmat vaihtelivat kohtuullisesta loistavaan ja varsinkin juhannusaaton ja -päivän illoiksi keli muuttui aina todella lämpimäksi.









Makkaraa tuli tosiaan syötyä taas lähes kiintiön verran, melkeinpä joka päivä. Tehtiin jo aattona sellainen vähän erilainen perunasalaatti ja siitä riitti vielä seuraavallekin päivälle. Juhannusaattona suunnattiinkin ruuan jälkeen Tahmelan rantaan fiilistelemään Pispalan Juhannusta, ja siellä oli kyllä hyvä meininki. Tahmela ja sen ranta kun ovat muutenkin yksi lempialueistani Tampereella, ja kun aurinkokin paistoi iltapäivästä jo täydeltä terältä, oli rento fiilis chillailla ja kuunnella musiikkia. Loppuillaksi suunnattiin Härmälän Campingille, jossa ilta vierähti reilusti yli puolen yön.

Torstaina tosin oli vielä vähän koleampaa kun käytiin katsomassa Eva & Manun keikka Valtterilla, mutta ei silti kylmä ollut. Suomen kesä on vain niin kummallinen, että säät vaihtelevat toukokuun huippuhelteistä tälläiseen epävakaisempaan. Loma-ajalta toivon silti vähän tasaisempaa säätä, kiitos :)







Juhannuspäivän makkara-annoksen jälkeen laiskotti hirmuisesti, mutta Antero Lindgrenin keikka Valtterilla kiinnosti, ja niinpä lähdettiinkin käymään parilla Passionin terassilla. Siitä oli hyvät näkymät lavalle, ja kylmä tarjousolut viilensi kuumana päivänä mukavasti.

Keikan jälkeen suunnattiin jäätelölle Koskipuistoon, tällä kertaa Makuunista valikoitui toinen Ben & Jerry'sin core-uutuusjäätelöistä, eli Blondie Brownie. Kokeilin viimeksi Karamel Sutraa, ja näissä kaikissa on keskellä karamellisydän. Molemmat uutuusjäätelöt ovat tosin hitusen liian makeita omaan makuun, eikä aiempien suosikkieni voittanutta ole vielä löytynyt. Ihan hyviä jäätelöitä ne silti ovat ;)









Pitkä viikonloppu on tuntunut kerrankin todella pitkältä, itseä on tullut ulkoilutettua tarpeeksi ja mölkkyä tuli pelattua molempina päivinä. Se on kyllä hauskaa ajanvietettä ja ehkäpä tänäänkin voisi vielä harkita uutta matsia. Tiedän kyllä, että tuossa yhdessä kuvassa palikat on väärässä aloitusjärjestyksessä, mutta ei se oo aina niin justiinsa :)

Nythän tässä on enää viisi työpäivää ennen kolmen viikon kesälomaa, kyllä kelpaa. Flow:n nurkille säästin vielä pari päivää ja loput jätin odottelemaan sopivampaa käyttötarkoitusta syksymmälle.

Juhannustunnelmissa

Juhannus on alkamassa. Vielä kun tän työpäivän loputkin tunnit suorittaa alta pois, saa ottaa jo esimakua viikon päästä alkavaan kesälomaan pitkän viikonlopun kautta.

Päivän fiilistä verotti ainoastaan synkän pilvinen aamu, ja tieto James Gandolfinin poismenosta. Lepää rauhassa "Tony". True Romance on yksi mun kaikkien aikojen suosikkielokuvista, ja Tony Sopranon rooli käsinkosketeltavan hienoa. Harvoin uppoudun mihinkään televisiosarjaan niin paljoa, että se tuntuu yhtä todenmukaiselta, kuin The Sopranos mulle oli. Ainahan kuolema on tietenkin surullinen, mutta erityisen murheellista on, että ilman isää jäi mm. vasta viime syksynä syntynyt tytär.

Mutta suru-uutisia tulee ja menee. Toivottavasti sadepilvetkin väistyisivät illaksi, positiivisena puolena kun tässä päivässä on kuitenkin se, että Eva & Manu heittävät Valtteri Festivalilla ilmaiskeikan. Sinne siis olisi tarkoitus suunnata, ja aloittaa tämä juhannuksen vietto kunnolla. Alunperin oli ajatuksena lähteä mökille, mutta koska ei saatu kyytejä järjestymään sinne tarpeeksi ajoissa, ne suunnitelmat kariutuivat ja tästäkin tuli yksi kaupunkijuhannus muiden jatkoksi. Mutta eipä haittaa, täälläkin on onneksi vaihtoehtoja runsaasti jo edellä mainitusta Valtterista Pispalan Juhannuksen kautta tietenkin saunomiseen, ja Pelago kulkee. Eilen hain juomat ja kuusi pakettia makkaraa :) Mukavaa jussia kaikille!





R.I.P. James Gandolfini