Keikkaputkessa osa 1

Ensimmäinen ilta Lost in Musicia on takana, ja lyhytunisen yön jäljiltä suhteellisen vähillä vaurioilla selvitty.

Kiire olikin loppujen lopuksi liioiteltua, kaikkialle pääse loppuunmyytyä Telakkaa lukuunottamatta helposti sisälle, ja jopa Doris oli alkuun melko täyden oloinen. Aina ei nimittäin ole itsestäänselvää, että siellä asiakkaita on illalla yhdeltätoista. Suuri osa tietysti näiden festareiden kävijöistä on Musiikki & Media -alan ammattilaisia.

Eivätkä Eva & Manu pettäneet tälläkään kertaa. Telakka oli takariviä myöten aivan täynnä, ja jäin itseasiassa vähän kuin eturiviin jumiin, sillä kesken siirtyminen kuvausten jälkeen ei enää onnistunut. No, mikäs siinä lähituntumassa loistavaa keikkaa tsekatessa. Kameran kanssa oli kyllä eilen ongelmia hieman jokaisella keikalla, ja osa kuvista on epätarkkoja, mutta toivottavasti fiilis välittyy niistä silti. Itse en kaikkiin aivan ole tyytyväinen.

Seuraavaksi oli vuorossa toinen illan odotetuimmista, nimittäin NEØV Klubin puolella. Olin nähnyt heidät aiemmin vain Doriksessa, joten isompi stage kiinnosti. Keikka oli kuitenkin keston osalta pettymys, sillä puolessa tunnissa bändi esitti vain kuusi kappaletta, joista kolme tulevalta levyltä. Olisin mielelläni kuunnellut heitä enemmänkin, toivottavasti bändi tulee pian uudelleen Tampereelle.

















Koska olen French Filmsin nähnyt kuitenkin jo kuuteen kertaan, päädyin skippaamaan Klubin seuraavan keikan, ja lähdin kaverini luokse Dorkaan tsekkaamaan melkoista mainetta tietyissä piireissä niittänyttä Gim Kordonia. Matkalla vastaan kävelikin French Filmsin jannuja, olivat vissiin juuri tulleet junalla Tampereelle. Itse en kuitenkaan vieläkään lämmennyt täysiä, vaikka keikka itsessään olikin juuri tuossa paikassa aivan omiaan. Ja kyllähän sieltä muutamia hyviä ralleja omaankin makuun löytyi, lähinnä ne, jotka ammensivat eniten sieltä vanhan suomipunkin hengestä, kuten vaikkapa 'Sä oot mun unelma, beibe', ja kyllähän 'Sateessa' -biisin kertsi sekin varsin tarttuva on.

Mutta pääsyy Dorikseen menemiseen oli kuitenkin tietysti Big Wave Riders, joka esitti yhtä biisiä lukuunottamatta tapahtuman showcase -hengessä ainoastaan uusia biisejä. Keikka oli ehdottomasti illan paras, vaikka matsku ei vielä tutuksi itselleni ole ehtinytkään tulla. Suuri osa kun näistä esitettiin nyt ensimmäistä kertaa. Olisin tietysti toivonut kuulevani enemmän lemppareitani, mutta siitä huolimatta aivan loistava setti, kiitos siitä ja toivottavasti seuraavalla Tampereen keikalla kuullaan vähän enemmän noita vanhempiakin kappaleita :)

Tänään ja huomenna ei tarvitse enää pomppia paikasta toiseen, tämä ilta meneekin Doriksessa kokonaan.

On aika kadota taas...

...musiikkiin. Kuten monet jo pidempään blogia lukeneista tietävät, Lost in Music on yksi näistä vuoden kohokohdista mulle Tampereella. Musiikkitapahtuma esittelee hurjan skaalan aivan erilaisia artisteja ääripäästä toiseen, ja kuten nytkin, paljon joutuu jättämään näkemättä, mutta paljon tästä myös saa.

Ja ensi viikolla se alkaa! Kirjoitin aiemmin murheissani noiden esiintymisaikataulujen päällekkäisyydestä, mutta olen onnistunut suurelta osin selättämään ne eniten harmittamaan jäävät vaihtoehdot. Perjantain työtkin sain sovittua siten, että en joudu menemään aivan aamukahdeksalta toimistolle, joten voin ihan rauhassa nauttia torstain keikkatarjonnasta. Ja nautintoa se onkin, sillä juuri torstai on SE päivä koko festivaaleilla.

Ilta alkaa pikaisella visiitillä Telakalle, jossa pääsen näkemään ihanat Evan & Manun uudelleen, Mustalahden keikka oli hyvä, mutta ei takuulla tule pärjäämään Telakan akustiikalle. Sieltä pitää rientää fiilistelemään yhtä festarien eniten odottaamani, eli NEØV:in keikkaa Klubille. Ja onpa siellä myös French Films, jota en edes ehdi kokonaan katsoa, koska taas on kiire, tällä kertaa Dorikseen. Onneksi olen French Filmsin nähnyt jo niin monta kertaa, että tämä ei itseäni bändin kovuudesta huolimatta niin kovasti harmita. Torstai-illan päättää siten mun osaltani yksi ehdottomasti kovimmista suomalaisista, eli Big Wave Riders.







Odotan tätä niin paljon, sillä en ole nähnyt heitä yli vuoteen! Bändi on työskennellyt myös uuden materiaalin parissa, ja saattaapa levy olla jo lähes valmiskin. Ensi vuoden puolella sen pitäisi nimittäin ilmestyä. Harmi kyllä tähän mennessä mitään esimakua siltä ei vielä ole nettiin valunut, mutta keikalla varmasti tullaan uuttakin materiaalia kuulemaan. Jotain päällekkäisyyksiä aiempien blogipostausten kanssa näissä tämän jutun musavideoissa saattaa ollakin, koska olen useimmat viralliset videot jo linkittänyt aiemmin tänne :)

Perjantai-ilta meneekin sitten täysin Doriksessa, Zebra & Snake on pakko uhrata Delay Treesin ja pari vuotta sitten samassa paikassa pankin räjäyttäneen Kap Kapin alttarille, mutta kaksi vastaan yksi, ei mitään jakoa :) Molemmilta illan lemppareiltahan on tullut uudet levyt tämän vuoden puolella, ja jälkimmäisen 'Flux of Solace' löytyy myös Spotifystä! Vaikka tämä albumi ei debyyttilevy 'Holy Are You'n tasolle ihan pääsekään, niin jo levyn toinen biisi 'C.S'. lähti viemään mua samanlaiseen shamanistiseen tunnelmaan, jonka parin vuoden takainen Doriksen keikkakin. Tätä todella odotan. Muuten perjantain alkuilta on vielä täysin avoinna muille vaihtoehdoille, mutta mitään hirveän mielenkiintoista sinne ei silti ole tarjolla, menen todennäköisesti fiiliksen mukaan.

Lauantaina festivaalini huipentuvat Telakalle, samoin kuin perjantaina, saatan käydä jossakin jo alkuillasta, mutta pääsyy on Telakka, ja erityisesti I Was A Teenage Satan Worshipper. Samassa paikassa ennen sitä esiintyvät myös Ochre Room ja itselleni uusi tuttavuus Pooma, joten eiköhän noitakin tule mentyä katsomaan. Etenkin Pooman Spotifystä löytyvä vanhempi levy vaikuttaa todella kiinnostavalta. Mitenköhän lienee bändin linja pysynyt näin monta vuotta samana? Toisaalta, Rosvot -portaalin #KOVAAPASKAA -blogin järjestämä varjotapahtuma olisi O'Harasissa samaan aikaan ja sieltä ehtisi vielä IWATSW:iksi Telakalle... Hmm!

Kaunista sadetta

NEØV:iltä ilmestyi tänään jälleen uusi maistiainen tulevalta levyltä. Toinen sinkku ja musiikkivideo 'The Rain People' kertoo laulaja ja kitaristi Anssi Neuvosen mukaan tytöstä ja sellaisesta yhteydestä, kun ei tarvitse sanoa mitään. Kun on sanomattakin mahdollista tietää, että näkee esimerkiksi sateen samalla tavalla jonkun kanssa. Näin hän kertoi Soundin haastattelussa. Kaunis mielikuva, joka sopii bändin herkkään ja maalailevaan musiikkiin. Myös video on jo totuttuun tapaan todella hieno, ja unenomainen. Sen on ohjannut jälleen Appu Jasu, joka vastasi edellisestäkin videosta.

Tuo ensimmäinen sinkku tulossa olevalta albumilta, 'Laketownhan' julkaistiin jo huhtikuussa. Ja kuten edellinenkin, on tämä uusi kappale todella upea, ja erottuu reippaamman poljentonsa ansiosta bändin linjasta. Melodiat ovat kuitenkin sitä mielettömän hyvää NEØV:ia, enkä malta odottaa uutta levyä. Näillä ansioilla ei ole epäilystäkään, etteikö tämäkin levy nousisi mun omista suosikeista vuoden parhaiden joukkoon, kuten debyyttinsäkin.

Ja eihän tässä enää ole kuin kuukausi Lost In Musiciin, ja samalla siihen, että näen bändin ensi kertaa hieman isommalla stagella, Klubilla. Doriksessa tuli nähtyä pari keikkaa viime vuonna.

Musiikkifestivaalin kadonnut punainen lanka

Huomenna alkaa Monsters of Pop, mutta puhun silti ensin vähän Lost In Musicista. Sydän on murtunut.

Mulla oli nimittäin jo varattuna festaripassi tuonne, sellaisen kun saa taas Veikkaus-kortilla opiskelijahintaan (27€), mutta jätin sen hakematta koska...

En edes ymmärrä mitä keikkasuunnittelijalla on ollut mielessä, kun kaikki kiinnostavat indielupaukset on lätkäisty esiintymään torstaina samaan aikaan. Mulla on siis Lost In Music -historiani vaikeimmat valinnat tällä kertaa edessä, kun torstaina Doriksessa esiintyvät Big Wave Riders, Gim Kordon ja Teksti-TV 666, Klubilla NEØV ja pitkästä aikaa keikkaileva French Films sekä Telakalla Eva & Manu ja Damn Seagulls. Tämä on niin epäreilua, etenkin koska BWR:ltä ja NEØV:iltä on tietääkseni tulossa uudet levytkin näillä näppäimillä. Vielä tosin pieni toivonkipinä on, mikäli artistit esiintyvät eri järjestyksessä. Onneksi edes näin Evan & Manun juuri.



Myös perjantaina päällekkäisyyttä on vähän, mutta silloin valinta on helpohkompi. Doris kutsuu varmuudella, sillä siellä esiintyvät parin vuoden takainen kovin yllättäjä ja ehkä yksi Lost In Musicin kovimpia, Kap Kap yhdessä Delay Treesin kanssa. Päällekkäin olisi mennyt Zebra and Snake Yo-talolla, mutta kestän tämän tappion.

Lauantaille ei sitten olekaan taas jäänyt oikein mitään kummoista katsottavaa edes, mutta kestosuosikkini I Was A Teenage Satan Worshipperin menen ehdottomasti Telakalle yytsimään.

Mutta mitä tulee Monsters of Poppiin, niin mitä enemmän olen kuunnellut tuota Jennie Abrahamsonin uusinta 'Gemini Gemini' levyä, sitä enemmän olen alkanut odottaa tämän perjantain keikkaa. On se aivan huikea levy, ei siitä mihinkään pääse, ja tuosta 'Wolfista' tykkään erityisesti! Nauttikaapa, ja muistutuksena, että Jennien pääsee kyllä näkemään muuallakin. Eilen oli jo keikka Tavastialla, mutta tänään ehtii vielä Ouluun, huomenna Turkuun ja lauantaina Vaasaan! Tämän päivän Aamulehdessä Jennietä oli myöskin suitsutettu melko majesteettisin sanoin.

Jennie Abrahamson piti kyllästymisen takia pienen tauon musiikkiympyröistä, pääsi sitten kiertämään Yhdysvaltoja Peter Gabrielin kanssa, palasi tänä vuonna Gemini Gemini -albumillaan ja todisti olevansa maailman vahvin ehdokas Kate Bushin työn jatkajaksi.

Niin ja muistakaa myös mun Monsters of Pop -soittolistani Spotifystä :)

Record Store Day tulee

Ensi lauantain kansainvälinen Record Store Day osuu tällä kertaa kätevästi pääsiäispyhien väliin, lankalauantaille. Koko lauantain on siis mahdollista shoppailla levykaupoissa ympäri maailman, ja tehdä myös erityisen jänniä levylöytöjä. Jotku bändit ja levy-yhtiöt kun julkaisevat päivän kunniaksi aivan omia erikoispainoksia. Myös Music Finland ja The Line of Best Fit julkaisevat kokoelmalevyn, joka olisi kelvannut allekirjoittaneelle paremmin kuin hyvin. Ikävä kyllä tuota levyä ei käsittääkseni Suomen levykaupoista saa, vaan se on tehty nimenomaan promotarkoituksessa maailman markkinoille.

Kyseessä on 10" vinyyli, jolta löytyy sellaisia loistavia suomalaisia artisteja ja bändejä kuin Jaakko Eino Kalevi, Mirel Wagner, Satellite Stories, The New Tigers, Beastmilk sekä yhden viime vuoden parhaista levyistä julkaissut NEØV. Olisin todellakin halunnut tämän levyn saada itselleni, mutta ehkä vähän harmitusta lievittää tieto siitä, että jälkimmäinen julkaisee tänä vuonna kakkoslevynsä 'Dominiquen'.

Tänään julkaistiin niin tuolta kyseiseltä Record Store Day -kokoelmalta, kuin bändin tulevalta albumiltakin löytyvä mahtipontinen 'Laketown'. Mitään vähempäähän tältä Kuopion lupaukselta Suomi-indielle ei toki voisi odottaakaan, kuin näin upean ensimmäisen singlen? The New Tigers -yhtyeen Appu Jasun ohjaama video tekee myöskin hienosti kunniaa tälle kappaleelle.

Kaikuvien puiden metsässä

No niin! Ei mennyt kauaa tuosta vuoden ekasta postauksesta, jossa kerroin odottavani Delay Treesin ensi perjantaina ilmestyvää albumia. Perkeleen Rosvot piru vie tarjoavat sen ennakkokuunteluun TÄÄLLÄ. Hyvä juttu!

Ja aijettä mikä levy! 'Perfect Heartache' toki kuuluu levyn kärkeen, mutta hitto vie miten hyvältä se muutenkin kuulostaa! Pari kertaa olen sen vasta ehtinyt kuunnella läpi, ja sieltä löytyy sekä menevämpää, että myös sitä rauhallista matskua. Ai hemmetti että tykkään tuosta äänimaailmasta. Mutta etenkin nopeampitempoisemmat, heleä 'Fireworks', tummasti rokkaava 'Steady' ja jäätävän kaunis 'The Howl' räjäyttivät pankin.

'Woods' ja uhkean mahtipontinen, levyn lopettava 'The Atlantic' ovat biisien rauhallisimmasta päästä. Tavattoman kaunista unelmointimusiikkia joka toimii erityisesti kahden jälkeen yöllä (ensikuuntelun ajankohtana). On tästä bändistä kyllä kuoriutunut parissa vuodessa melkoinen orkesteri. Lähinnä mulle tuli noista rauhallisemmista biiseistä mieleen NEØV. Vahva haastaja genressään, mutta onneksi molemmille on tässä maassa tilaa.

Asiasta toiseen, mutta musiikin parissa pysyen. YLE Teema näyttää huomenna ja maanantaina kaksiosaisen livekoosteen viime kesän Flow Festivalilta. Molempien esitysajat ovat 21.20 mutta näkee ne myöskin Areenasta, vaikkapa jo etukäteen. Yle-verolle vastinetta, sekin taas nousi.

Vuoden 2013 parhaat levyt

Nakit [x], perunasalaatti [x], cocktailpiirakat [x], dippi ja sipsit [x]. Tervetuloa uusi vuosi!

Mutta palataan sitä ennen vielä ajassa taaksepäin. Tänä vuonna on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon hyvää musiikkia, enemmän ainakin kuin monena aiempana vuonna. En tee yhtä kattavaa postausta tästä, kuin kahtena edellisenä kertana, sillä olen käsitellyt suurinta osaa näistä levyistä jo omissa postauksissaan aiemmin.

Aivan kaikkia hyviä levyjä en kuitenkaan ole arvostellut, ja toisaalta kaikki arvostelemani hyvät levyt eivät välttämättä kaikista kehuistani huolimatta pääse sille levelille, että niitä voisi vuoden parhaiden joukkoon lukea.

En esimerkiksi ole maininnut täällä sanallakaan David Bowien alkuvuonna ilmestyneestä 'The Next Day':stä, josta on muodostunut ehkä yllättäenkin uusi suosikkini Bowien levyistä 'Let's Dancen' rinnalle. Tällä uudella levyllä on paikka paikoin vähintään yhtä hyviä raitoja kuin vaikkapa edellisen nimikkoraita tai aiempi lempikappaleeni 'Cat People (Putting Out Fire)'. 'The Next Day':llä takuuvarmoja biisejä ovat mm. 'Love is Lost', 'Boss of Me', 'How Does The Grass Grow?' ja '(You Will) Set The World On Fire'. Ja onhan Bowie featuroimassa yhdellä vuoden kärkipaikoista kisailevista albumeistakin, nimittäin Arcade Firen 'Reflektorilla'.





En myöskään ole maininnut Kanye Westin 'Yeezusta', joka aika yllättäen oli todella toimiva ja kaikessa häröydessään kutkuttavan kiehtova albumi. Lempiraitojani ovat mm. 'I Am God', 'New Slaves', 'Guilt Trip' sekä 'Bound 2'. Koko albumilla ehkä parasta on loistava samplejen käyttö, vaikka se osin on kyseenalaistakin. En ole kuitenkaan mikään Kanye West fani, vaikka pari vuotta sitten miehen showta Flow:ssa hetken seurasinkin. En myöskään ollut kuunnellut yhtään albumia ennen tätä kokonaan, tai ylipäänsä pysty vertaamaan albumin raitoja aiempiin, mutta 'Yeezuksessa' vain on jotain todella toimivaa. Ei sekään silti TOP 10:n yllä.

Hyviä levyjä on tullut siis niin paljon, että sinne eivät myöskään pääse muuten loistavat levyt tänä vuonna julkaisseet kestosuosikkini Pet Shop Boys, ei yksi entisaikojen lempiartisteistani µ-Ziq tai yhden vuoden kiinnostavimmista tanssittavista indielätyistä tehnyt Phoenix. Eikä myöskään toinen ranskalainen, samoista kaveripiireistä lähtenyt ja isoin odotuksin vastaanotettu Daft Punk, useasti kehumani The Naked and Famous tai vasta ostamani Sin Cos Tan. Ei edes suuri suomalainen suosikkini French Films, toinenkin oikein reipasta rokkia tekevä Satellite Stories tai ehkäkin kaikkien aikojen hiphoplevyn julkaissut freestyleräpin voimaduo Solonen & Kosola. Myöskään mahtavia yksittäisiä hittibiisejä sisältävä Chvrchesin levy ei aivan pysty ylittämään sitä maagista ylivoimaisesti parhaiden levykokonaisuuksien rajapyykkiä.

Niitä vuoden kaikkein parhaita albumeita onkin huomattavasti vaikeampi pistää parhausjärjestykseen, eivätkä ne alla sellaisessa olekaan, mutta kymmenen kärkeen ehdottomasti kuuluvat kuitenkin mm. alla olevat levyt.

Mutta eivät kaikki uutiset ole niin iloisia. Vaikka vuosi päättyy näin hienosti upeiden levyjen ja hyvän musiikin osalta, niin newyorkilaisbändi School of Seven Bells on menettänyt yhden perustajajäsenistään, Benjamin Curtisin viime sunnuntaina. Curtisilla todettiin aiemmin syöpä, ja vaikka toivoa alkuun oli, ei hoidoista lopulta ollut kuitenkaan apua. On aina surullista, kun hieno ihminen lähtee liian aikaisin. Toivottavasti tämän loistavan bändin ura voisi kuitenkin vielä jossain vaiheessa jatkua, mutta onneksi ainakin musiikin muisto elää.

R.I.P. Benjamin Curtis (23.9.1978 – 29.12.2013)

Kadotuksen keikkakollaasi

Lost In Music on takana tältä vuodelta. Monia hyviä bändejä oli tarjolla, myös paljon huonoja. Niistä hyvistäkin joutui tinkimään, enkä loppujen lopuksi tullut menneeksi kaikille niillekään keikoille joita etukäteen suunnittelin.

Sen sijaan näin Miaun, Tallin Daggersin, Death Hawksin, The Blankon, Damn Seagullsin, Shiny Darklyn ja Neøvin. Husky Rescue olikin peruuttanut jo aiemmin, ja tästä johtuen tuli skippailtua enemmänkin Yo-talon keikkoja, mm. Miriam Bryant jäi näkemättä. Korvaajaksi oli buukattu Phantom, jonka olen tänä kesänä nähnyt jo kahdesti, joten Husky Rescuen slotin vapautuessa pääsin tsekkaamaan Damn Seagullsin joka olisi muuten jäänyt kokonaan kokematta.

Aika yllättäen Neøvin keikka lukeutuikin tämän vuoden Lost In Musicin ehdottomiin kohokohtiin mm. Damn Seagullsin ja Death Hawksin kanssa. Edellisellä kerralla pojat soittivat huomattavasti vaisummin, nyt meininki oli enemmän kohdallaan ja tosin Doriksessa yleisöäkin enemmän. Suurimmaksi osaksi meininki tänä vuonna kaikilla keikkapaikoilla vaikutti kuitenkin entistä vaisummalta, tai sitten syy oli vain itsessäni :) Kaikesta huolimatta elävä musiikki on aina mahtavaa, ja kokemisen arvoista.

Loppuun vielä kuvia tältä vuodelta. Fiiliksiä latistaa reissun ja musiikintäyteisen viikon jälkeen oikeastaan vain se, että Nuorgam ilmoitti lopettavansa toimintansa. Tämä on suuri menetys kaikille musiikin diggareille, sen verran kovan musiikillisen murroksen tämä nettimedia sai aikaan. Kehuin saittia väkevästi jo blogini alkutaipaleella vajaa pari vuotta sitten, jään syvästi kaipaamaan!

Lost In Music

Ajattelin olla Lost In Musicin kanssa edes vähän aikaisemmassa, mitä Monsters of Popin kanssa. Ensi keskiviikkonahan ne taas alkaa. Siinä missä MOP on suunnattu indiekansalle, Lost In Music on selkeästi enemmän valtavirralle. Tarjonta on myöskin huomattavasti hajanaisempaa, niin tyylillisesti kuin sijaintinsa puolesta, ja pienemmillä keikkapaikoilla tyylejäkin rikotaan rohkeasti. Muistin virkistykseksi tunnelmia ja arvioita viime vuoden festareista löytyy täältä.

Itse en nyt keskiviikkona ota festivaaleihin osaa, osittain siitä syystä, että mielenkiintoisia keikkoja ei olisi ollutkaan tarjolla, mutta eniten sen vuoksi, että tulen vasta illalla takaisin reissusta. Torstaista eteenpäin sen sijaan joka päivä on jotakin mielenkiintoista, ja parin bändin osalta joutuu jopa tekemään valintoja.

Aivan viimeisen päälle lukkoon en ole ohjelmaani lyönyt, joten siksi tästäkin postauksesta löytyy joitakin sellaisia bändejä, jotka esiintyvät yhtä aikaa. Ehkä vaikein valinta osuu torstai-iltaan, jolloin Doriksessa esiintyy juuri hiljattain O'Hara'sissa esiintynyt Tallinn Daggers ja pian uuden levynsä pihalle saava Satellite Stories, joista jälkimmäisen uudet biisit ovat olleet todella tykkejä. Daggersista pidän silti enemmän, mutta Oulun poikien keikka jäi Flowssakin näkemättä. Muutoin ainoastaan NEØV, Husky Rescue ja Damn Seagulls osuvat lauantaina vähän liian lähekkäin. Todennäköisesti päädynkin itse Yo-talon keikalle, sillä siellä on Husky Rescuen lisäksi myös melko kiinnostava Miriam Bryant.

Pitää vähän pohtia, mihin sitä venyisi. Kaikki aikataulut ja esiintyjät löydät täältä!

Vaihtoehtoviikonloppu

Huhhei! Taas yks viikonloppu lusittuna, ja kylläpä tulikin tarpeeseen. Paljon oli tekemistä, ja paljon jäi tekemättä. Jotain ihmeen univelkaa kai mulla sitten oli, kun lauantai meni melkein kokonaan nukkuessa :) Ehti siinä tietysti paljon vielä tehdäkin.

Perjantaina kävin katsomassa 'I Hired A Contract Killerin' Pyynikin näkötornilla. Ensimmäistä kertaa illan viileys tuntui todella syksyiseltä, onhan elokuu pian ohi, mutta takki piti vetää jossain vaiheessa päälle. Pyynikiltä laskettelin keskustaan ja Dorikseen, jossa NEØV esiintyi. Biisit olivat takuuvarmaa matskua jo levyltä, ja niistä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Mutta jokainen, joka on Dorkassa käynyt ennen viimeisiä tunteja tietää, että eihän siellä yleisöä juurikaan puolilta öin ole. Tilanne ei varmasti oo etenkään bändille kovin mieltä ylentävä, jos ei muille asiakkaillekaan. Johtuiko sitten tuosta, vai bändin tyylistä, mutta kovin energiseksi keikka ei päässyt yltymään. Seuraavan kerran NEØV keikkailee Tampereella Lost In Musicissa, joten keikkakunnon voi ottaa uudelleen tarkistukseen.









Lauantai meni tosiaan nukkuessa pitkästi yli puolen päivän. Liikkeelle kun pääsin, lähdettiin Hookiin syömään. Olin kaivannut siipiä jo edellisestä kerrasta saakka, olihan siitä jo päässyt melkein kuukausi vierähtämäänkin ;) Tällä kertaa tuli tosin tilattua melkoinen setti hiilaripaskaa™ kylkeen (termin on lanseerannut Halvalla Hyvää -blogin Mammea), sen kyllä huomasi ähkystä. Johtui varmaankin siitä, että ruuan jälkeen ramaisi niin mukavasti, ja pienet päikkärit olivat paikallaan ennen Zombie Walkia.

Tosiaan nyt oli kolmas vuosi Zombie Walkia Tampereella, mutta en itse ehtinyt tällä kertaa panostaa valmisteluun tarpeeksi, että olisin lähtenyt kadulle laahustamaan. Sen sijaan päätin seurata menoa linssin toiselta puolelta, ja muutamia kuvia räpsinkin parhaista asuista. Vaikuttaa kyllä, että suosio oli muutenkin laskussa, sillä osanottajia tuntui olevan paljon vähemmän kuin aiempina vuosina. Aamulehden mukaan zombeja olisi ollut nyt vain parisataa.









Viikonlopun suurin yleisömagneettihan Tampereella oli Blockfest, joka oli myynyt jälleen loppuun jo ennakkoon. Se näkyi kadulla, elämää tuli tähänkin kaupunkiin taas ihan eri tavalla. Joka puolella oli räppikansaa liikeellä. Vaihtoehtoisemman musiikin ystäville tarjolla oli Nalkalan rannassa, Blockfestien läheisyydessä konemusiikkia, jossa itsekin kävin pussikaljoittelemassa. Jo aiemmin useampaan otteeseen mainitsemani Hukkatila Ry on vuokrannut Klingendahlin vanhan pumppaamorakennuksen ja sitä kautta tänä kesänä on ollut mahdollista parkkeerata itsensä Nalkalaan useampana päivänä erilaisten tapahtumien tiimoilta. Ja vielähän on kesää jäljellä noista syksyviboista huolimatta. Itse asiassa alkuviikon sääennuste lupaa melkoista intiaanikesää, ja sehän vain sopii!

Ja lämpöö piisasi tänäänkin, käytiin Roosterin terassilla kun oltiin ensin syöty kotona ja katsastettu Designtorin tarjonta uudessa lokaatiossa, Sorinaukiolla. Ruuaksi tein jälleen burgeria, tosin eri täytteillä kuin viime viikonloppuna. Tein silloin useamman pihvin ja pakastin niistä pari. Nyt oli sitten valmiiksi maustettuja burgerpihvejä, joiden lisäksi laitoin viskikastiketta, majoneesia, sinappia, ketsuppia, tomaattia, salaattia, maustekurkkua, cheddaria ja Aura-juustoa purilaisen väliin. Lisäksi eilisestä Hookin satsista oli jäänyt sipulirenkaita ja ristikkoperunoita hampurilaisen kanssa syötäväksi.





Designtorin uusi sijainti oli tälläisenä aurinkoisena päivänä todella toimiva, itse kun olen aiemminkin pitänyt juuri Ojakadun Designtoreja kaikkein parhaimpina. Pakkahuone on paikkana hieman tylsä, ja aina niin täynnäkin. Mitään ei kuitenkaan tarttunut tällä kertaa matkaan luomusitruunalimua lukuunottamatta. Pientä miinusta järjestäjille kuitenkin turhan ahtaaksi jätetystä isosta teltasta, jossa oli paikoin hankala mahtua kulkemaan. Aukiolla olisi ollut paljon enemmänkin tilaa levittää myyntikojuja laajemmalle alueelle. Niinpä mm. Ruohonjuurella, Kätkö Vintagella ja Uhana Designilla olikin yhdet torin parhaista myyntipisteistä, ne kun olivat isosta teltasta erillään.

Designviikko kuitenkin vasta alkoi, ja jatkuu koko ensi viikon. Itseä erityisesti kiinnostavat Kehräsaaren korttelijuhla tiistaina, samoin kuin Kyttälän korttelijuhla perjantaina. Koko ohjelman löydät edellisestä linkistä. Muita viikon menotärppejä on Roosterissa huomenna vietettävä kesän viimeinen Reggaeta ja Makkaraa -ilta ja tulevana viikonloppuna kaksipäiväiset Venetsialaiset. Jälkimmäisistä lauantain Pink Floyd -tribuuttikeikka ja Orkidean dj-setti vaikuttavat erityisen kiinnostavilta.