Parhaat räppilevyt kautta aikojen

Päätin tehdä tälläisen postauksen, kun kuuntelin taannoin Kanye Westin viimevuotista 'Yeezusta'. Kehuin tuon albumin jo vuoden 2013 koontilevypostauksessa, mutta päätin nostaa sen jälleen esiin. Sillä vaikka se on jo itsessään todella kova levy, ja soinut satunnaisesti tänä vuonna, niin sen ansiosta olen tutustunut nyt myös aiempaan 'Watch The Throne' lättyyn, joka on jopa vielä tuota kovempi, instant classic sanoisin.

Tuo albumi on paljon helpommin lähestyttävä, ja sen saundi- ja looppimaailma todella lähellä omaa mukavuusaluettani. Paljon hyviä koukkuja ja upeita vokaaliosuuksia. Niinpä se on jo nyt lähellä saavuttaa sen statuksen, minkä vain kourallinen levyjä viimeisten 25 vuoden aikana on onnistunut lunastamaan. Vaikka 'Yeezus' on sellaisenaan todella hyvä, niin levyn raa'at ja rosoiset saundit kuitenkin vievät sen hieman itsestäni etäämmälle, kun nämä kaksi laitetaan rinnakkain. Jos olisin tuohon tutustunut jo vuonna 2011, olisi se takuulla jo heti kättelyssä päässyt vuoden kärkisijoille. Tälläisten onnistuneiden kokonaisuuksien takeenahan aina on, että koko levy on loistava, ei se muuten toimisi niin hyvin. Mutta jos joitakin lempiraitojani haluaa sieltä tietä, niin aivan ehdottomasti parhaiden biisien joukkoon kuuluvat mm. 'New Day', 'Who Gon Stop Me', 'Murder To Excellence', 'Why I Love You', 'Illest Motherf**ker Alive' ja 'H.A.M'.

Kaikesta huolimatta en voi sitä vielä tässä vaiheessa nostaa tuonne viiden kärkeen, koska kyseessä on sen verran uusi tuttavuus, mutta lähellä sitä se on, kymmenen parhaan joukossa ehdottomasti. Sen sijaan ne viisi kaikkien aikojen räppilevyä löytyvät alta, ei kuitenkaan missään erityisessä järjestyksessä. Ainoastaan De La Soulin 'AOI: Bionixia' ei Spotifystä löydy, sen jouduin upottamaan YouTubesta, eikä myöskään yhtä tuon Public Enemyn älpyn raitaa, mutta muuten kaikkia pystyy tätä kautta kuuntelemaan.









Tietysti itselle tärkeitä räppilevyjä, etenkin nuoruudessani ovat tehneet myöskin sellaiset tunnetut poppoot kuin 2 Live Crew, Run DMC, Beastie Boys ja A Tribe Called Quest.

Vaikka jokainen noista on tehnyt jäätävän kovaa, ja osittain uraauurtavaakin räppiä, ei miltään näistä bändeistä siitä huolimatta löydy aivan niin kovaa levykokonaisuutta, että pystyisin yhtä tiettyä niistä nostamaan näiden kovimpien joukkoon. Kaikkia viittä räppilevyä yhdistää nimittäin se, että ne ovat soineet uudestaan ja uudestaan, osa jopa vuosittain jo parinkymmenen vuoden ajan. The Rootsilta toki olisi voinut nostaa useitakin levyjä ylös, samoin Public Enemyltä. Ja tietysti N.W.A.:n debyyttilevy 'Straight Outta Compton' on samoin melko korkealla listalla, mutta 'Niggaz4Life' nyt vain on se levy, joka soi allekirjoittaneen kasettimankassa eniten vuosina 1991-92. A Tribe Called Questiltä lähelle kärkeä pääsivät 'Midnight Marauders' sekä 'Beats, Rhymes & Life'.

Bonuksena lopuksi tarjolla on myös loistava dokumentti N.W.A.:sta, The World's Most Dangerous Group.

Vellamo Tyylillä

Vuoden 2014 suomihiphop soundträkki on täällä, tsek! Kiitos kuuluu Rosvojen All Ears -blogin Miralle, joka esitteli nuorien Jyväskylän kollien ensimmäisen debyyttilevyn viime viikolla.

Itse en toki suomiräppiä liiemmin seuraakaan, joten uudet tuulet jäävät helposti huomaamattakin, mutta harvoin ihan tälläistä materiaalia esiin tuleekaan. Jos viime kesän positiivisen yllätys tällä saralla oli Solosen & Kosolan '13 kertaa kovempi ku kukaan', on sitä tänä vuonna äärimmäisen leppoisalta kuulostava, ja juuri omaan makuun toimiva Gettomasan & Ruubenin 'Vellamo LP'.

Gettomasan ja Ruubenin melodinen saundi on täydellisen letkeää kesämusiikkia, rytmit toimivia ja flow kohdillaan. Eikä tietysti turhaan, Gettomasalla on taskussaan räpin suomenmestaruus parin vuoden takaa. Parikymppisten jätkien lyriikoista paistaa läpi palava tekemisen into tehdä omaa juttua. Sanoitukset tuovat ehkä hiukan mieleen sen saman omasta kotikaupungista räppäämisen ylpeyden, mikä Nuorilla Herroilla, sittemmin Tulenkantajilla oli uransa alkutaipaleella. Nyt tosin räpätään Jyväskylästä eikä Rollosta.

Tämä levy on jo nyt soinut mulla muutamaan otteeseen, mutta tulee varmasti kesän edetessä pysymään soittolistalla, ja soimaan pussikaljasoundtrackinäkin Tampereen puistoissa. Bo!

Nyt kolisee

Kun luin tästä ensimmäisen kerran Rumbasta kuukausi takaperin, kiinnostukseni heräsi heti. Olenhan yrittänyt suhtautua suomiräppiin viime vuosina jo hieman avoimemmin, ja J. Karjalaista on tullut vuosien varrella kuunneltua paljon. Ja viime viikolla se sitten ilmestyi, etukäteen paljon kohistu levy, jossa Jukan biisit ovat päässeet suomalaisten nykyhiphopin kärkinimien täydelliseen uudelleenkäsittelyyn.

Samplaaminen ja erityisesti laiton sellainen on aina kuulunut olennaisena osana hiphopkulttuuria päivästä yksi saakka, mutta tällä kertaa artistin ja levy-yhtiön tuki on ollut alusta alkaen tämän projektin juttu. Niinpä albumilta löytyy 13 biisiä, joista suurin osa eri alkuperäisteoksista, uudelleen rakenneltuna. Myös levyn nimi 'Nyt kolisee' on anagrammi Karjalaisen 'Et ole yksin' albumista, jonka biiseihin nämä versiot pohjautuvat.

Levyn koostamisessa päävastuu on ollut Palefacella ja mukana on pari henkilökohtaista (niistä harvoista) suomihiphop-suosikkiani, eli Solonen & Kosola sekä Asa, jotka muuten molemmat esiintyvät samana päivänä ensi elokuun ensimmäisenä päivänä Tampereella Blockfesteillä kuin Snoop Doggikin. Lippuhan tietenkin jo löytyy! Ja yllättävän hyvältä kuulostavat myös mm. Timo Pieni Huijaus sekä Don Johnson Big Bandista soolona irrotteleva Tommy Lindgren 'Mitätön' kappaleellaan. Lisäksi herra Miettisen oma tuotos lainaa melkoisesti 90-luvun triphopista, se on aika harvinaista suomalaisessa musiikissa.

Ei tämä levy silti kovin montaa kuuntelua kestä, tai pääse itselläni korkealla suomiräpin levyjen joukkoon, mutta idea sen taustalla on hauska, ja toivottavasti muutkin artistit innostuisivat tästä. Kokeilevuus ja uudet innovaatiot kiinnostavat aina. Mutta jos et hiphopista pidä lainkaan, tuskin tämäkään iskee.

Bonuksena täytyi postata myös tuo Kasmirin 'Vadelmavene'. Ihan vain, koska se on täydellisen kesäinen ralli, ja varmasti ehdolla yhtenä vahvimmista tulevan kesän joka terassilla soivista Suomi-biiseistä. Terassitkin ovat jo auenneet, mutta ihan vielä kelit eivät ole itseäni vakuuttaneet. Niitä korkeampia lämpöasteita odotellessa...

Snoop Dogg Tampereelle!

No huh huh! Harvoin tulee tälläinen tunne kuin tänä aamuna, kun Blockfest ilmoitti, että Snoop Dogg a.k.a. Snoopzilla tulee tänä vuonna festareille!

En ole aiemmin Blockfesteille osallistunut vaikka se on hyvin lähellä näiden kulttiartistien osalta pariin otteeseen ollut. Nyt taitaa kuitenkin käydä niin, että meikäläisen on pakko lähteä lippuostoksille. Ainoa mikä olisi itselle kovempi juttu, olisi jos Dr. Dre, Ice Cube ja MC Ren tulisivat keikalle yhtäaikaa Eazy-E:n hologrammin kanssa :)

En siis ole edelleenkään maailman suurin Snoop Dogg-fani, ja vaikka itselle kovin räppikausi oli ohi jo silloin, kun mies 90-luvun alkupuolella singahti tähtitaivaalle, niin hiphoptaustan omaavana miehen uraa on kuitenkin tullut seurattua. Pitkän uran aikana on ehtinyt kuitenkin tulla melko paljon merkittäviä biisejä. Se flowhan noissa biiseissä on jutun ydin, hemmetin rentoja vetoja. Ja onhan hän nyt sen verran kulttihahmo, että show tulee varmasti olemaan mieliinpainuva. Ja ihan sama vaikka ei olisi, silti Snoop fucking Dogg!

Juimaleissön, Snoop Dogg Tampereella, 1.8.2014!

Lepää rauhassa Adam Yauch

Jos eilistä kiekkohuumaa jokin lievensi, oli se vain hetki ennen peliä lukemani uutinen että Beastie Boysin perustajajäsen Adam 'MCA' Yauch oli kuollut jo vuosia sairastamaansa imusolmukesyöpään. Tiesin syövästä, mutta kuvittelin sen olleen parempaan päin pitkän taistelun ansiosta.

Beastie Boys on ollut yksi niistä nuoruuteni suurista hiphopnimistä jotka tekivät nuoreen Joonakseen vaikutuksen. Ei ehkä suurin, mutta sen vaikutusta ei silti voi vähätellä. Kun näin aikanaan joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten 'Pass The Mic' musiikkivideon, innostuin siitä niin että sen jälkeen itselläni roikkui Volkswagenin merkki kaulassa :) (Edit: Public Enemyn ansiosta myös toisinaan keittiön seinäkello  ;) )

Don Johnson Big Bandin Tommy Lindgren kirjoitti hienon muistokirjoituksen Adamille Nuorgamissa, joten koenkin vain tarpeelliseksi kertoa tässä vain oman osani ja käppäillä muistojen poluille mukana itselleni merkittävimmät Beastie Boys kappaleet.

Mukana ei ehkä ole kaikki ne kuuluisimmat hitit, jotka eivät ole iskeneet täysillä, mutta ne mitä itse olen eniten fiilistellyt. Niin suosittu levy kuin 'Hello Nasty' olikin, se on kokonaisuutena mielestäni Beastie Boysin uran sukellus syvimmälle kuraan.

Oli kuitenkin hienoa että bändi teki niinkin loistavan paluun oldschooljuurilleen kuin Adamin viimeisimmäksi jäänyt 'Hot Sauce Committee Part Two'. Lepää rauhassa.

Hip hop hurraa!

Oli pakko postailla tänne tää Karri Koiran uus biisi, koska mä oon kovasti tälläisenä 80- ja 90-lukujen ystävänä diggaillut siitä et suomiräpissä ollaan viime aikoina lainattu aika paljon sieltä 90-luvun alun Amerikan länsirannikon saundista, lähinnä Dr. Dreltä ja Snoop Doggilta.



Aiemmin tätä aurinkoisen letkeetä kesäsaundia kuultiin viime syksynä Chebaleban ja Jaren ja VilleGallen toimesta, jonka biisissä tosin samat Karri Koira ja Ruudolf feattaavat.





En oo suuressa määrin suomiräpin ystävä, vaikka omaan musiikkihistoriaani hiphop vahvasti kuuluukin. Kovin räpin diggailu itsellä ajoittuu 80- ja 90-lukujen taitteeseen, ennen kuin kuulin ensimmäisiä teknobiisejä. Tuolloin tutustuin ensi kertaa Public Enemyyn ja Run DMC:hen. Public Enemy olikin ykkösnimi niihin aikoihin, ja vähän myöhemmin mukaan tulivat sellaiset bändit kuin N.W.A. ja 2 Live Crew.

Muutenkin pidän nykypäivän musiikissa kaikista lainoista joissa kierrätetään vanhaa saundia, ja varmasti kukaan ei pysty kiistämään että edellä postattu 'Amerikankotka liitää' kumartaa vaikkapa seuraavien biisien suuntaan.







Suomenkielisessä räpissä ei ole oikeastaan ollut kuin kaksi tekijää, jotka ovat onnistuneet puhuttelemaan mua kunnolla aiemmin, Asa ja Steen1. Näistäkin lähinnä Asan taustat ovat olleet mun kriittiselle musadiggariasenteelle tarpeeksi hyviä, Steenissä taas ovat kiehtoneet enemmänkin lyriikat.

Viimeisen parin vuoden aikana kuvioihin on kuitenkin tullut reilusti hyviä uusia tekijöitä, kuten SMC Lähiörotat sekä ryhmänä että itsenäisinä sooloartisteina ja Ruger Hauer, jotka saavat allekirjoittaneen olemaan luottavaisin mielin suomiräpin tulevaisuudesta.

Kyllästetään teitä vielä parilla suosikkibiisilläni. Kesää odotellessa!