Aloitin viime viikolla näiden ruotsalaisten artistien esittelyn, ja niin paljon on ollut muutakin kirjoitettavaa, että en ole ehtinyt tätä aiemmin julkaista. Mutta tässä kuitenkin tulee vihdoin kakkososa.
Aiemmin jo viime kesänä löysin Postiljonen nimisen orkesterin Skipped Heartbeats -blogin kautta. Sitäkin on tullut taas viime aikoina kuunneltua uudelleen, ja vaikka se viime vuoden parhaiden levyjen joukkoon ei minulla aivan päässyt, niin on kuitenkin varsin upeaa musiikkia ja ennen kaikkea sopi tähän arvostuspostaukseen.
Spotifystä löytyy koko albumi 'Skyer', ja YouTubesta videot sen parhaimpiin biiseihin.
Ruotsista tulee tietysti myös jo toisen levynsä 'Chiaroscuron', aivan hiljattain ulos saanut I Break Horses. Bändin saundissa koneet kuuluvat olennaisena osana musiikkiin Maria Lindénin eteerisen äänen lisäksi. Yhden maailman suurimmista indiemusiikkimedioista, Pitchforkin musiikkikriitikko Ian Cohen onkin kutsunut tätä musiikkia "tietokoneita varten tietokoneilla tehdyksi musiikiksi".
Monelle I Break Horses varmasti on jo tuttu entuudestaan, mutta itselleni se kuuluu kuitenkin vasta näihin aivan tuoreimpiin löytöihin. Kuulin siitä itse asiassa ensimmäistä kertaa vasta vajaa pari viikkoa sitten Rosvojen 1000 Sparks -blogin kautta. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia, että joskus on tuuristakin kiinni, että löytää juuri ne oikeat. Se tunne, kun sitten osuu nappiin, on kyllä mahtava.
Tietenkin tämä levy, kuten myös muutaman vuoden takainen debyytti 'Hearts' on ollut kuuntelussa useampaan kertaan tämän jälkeen. Uutukainen ei kuitenkaan ehkä ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, ja ainakin itse huomasin mieltyneeni ensilevyyn aika paljon enemmän.
Ja jos nämä edelliset bändit, mukaanlukien ne, jotka mainitsin tämän postauksen ensimmäisessä osassa, ovat painottuneet elektronisempaan suuntaan, niin NONONO taas vie homman hiukan rokimmalle levelille. Viime viikolla bongasin heidät Spotifyn kautta tuoreimman, vasta tänä vuonna julkaistun 'Hungry Eyes' biisinsä ansiosta. Bändiin perehdyttyäni hieman tarkemmin selvisi, että 'Pumpin Blood' on jopa ollut pienimuotoinen indiehitti viime vuonna. No, omiin korviini sekään ei ollut kantautunut tätä ennen.
Varsin loistavaa indiepoppia tämä tukholmalaiskolmikko kyllä tarjoilee. Hajontaa biisien välillä hieman on, mutta mielenkiinnolla jään kuitenkin heiltäkin odottamaan varsinaista debyyttialbumia.
Lisää biisejä löytyy ainakin Spotifystä. Heja Sverige!
perjantai 31. tammikuuta 2014
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Armas Katukeittiö & Deli
Viime lauantaina kävin ennen Rajatilaan menoa välissä pikaisesti syömässä Armas Katukeittiö & Delissä 365 days with Ida:n suosituksesta. Oli mun pitänyt sinne muutenkin mennä jo pidemmän aikaa, mutta se oli vain jotenkin jäänyt. Toissakesänä tuli muutaman kerran siellä asioitua, kun tilalla oli vielä enemmän maitokauppabisnekseen keskittynyt putiikki. Nyt kuitenkin Kauppahallin liikkeen sulkemisen jälkeen toiminta on muuttunut enemmän ravintolamaiseksi, ja se sopiikin tälle muuten niin kivalle liiketilalle paremmin.
Ja tosiaan, viininmyyntioikeudet ovat tulleet aivan hiljattain, ja nyt viinilistalla on laaja valikoima erilaisia pirkanmaalaisen Viinitallin tuontiviinejä. Miten mukava tuolla olisikaan istua ikkunapöydässä kaikessa rauhassa, nauttia hyvästä ruuasta ja siemailla hyvää viiniä.
Lauantaina oli tosiaan hieman aikataulu tiukoilla ja olin muutenkin itsekseni liikenteessä, joten en lähtenyt viinilinjalle. Sen sijaan pitihän sitä kasviskebabia nyt kokeilla, ja vaikka sillä ei oikeastaan kebabin kanssa mitään tekemistä ollut, niin olipa kyllä todella maukas annos! Ehdottomasti yksi parhaista koskaan syömistäni kasvisruuista, raikkaan makuinen ja vieläpä täyttävä. Pitaleivät tehdään luonnollisesti itse, ja kaikki mahdolliset raaka-aineet ovat yrityksen perusideologian mukaisesti tietenkin lähituotteita.
Hyvän ruuan ohella kuitenkin juuri tämä tila on niin viihtyisä ja todella hyvällä maulla sisustettu. Näistä tälläisistä paikoista, kuten Ravinteli Huber ja tämä, pitäisi useammankin puljun ottaa mallia. Tampereella ei kuitenkaan kovin paljon ole näin kivoja ravintoloita. Pitää mennä tännekin mahdollisimman pian uudestaan ihan ajan kanssa. Nyt viininmyyntioikeuksien myötä aukioloaikojakin on jatkettu, ja ne ovat etenkin keskiviikosta eteenpäin iltakäyntiä varten oikein suotuisat. Armas on avoinna klo 21 saakka!
Ja tosiaan, viininmyyntioikeudet ovat tulleet aivan hiljattain, ja nyt viinilistalla on laaja valikoima erilaisia pirkanmaalaisen Viinitallin tuontiviinejä. Miten mukava tuolla olisikaan istua ikkunapöydässä kaikessa rauhassa, nauttia hyvästä ruuasta ja siemailla hyvää viiniä.
Lauantaina oli tosiaan hieman aikataulu tiukoilla ja olin muutenkin itsekseni liikenteessä, joten en lähtenyt viinilinjalle. Sen sijaan pitihän sitä kasviskebabia nyt kokeilla, ja vaikka sillä ei oikeastaan kebabin kanssa mitään tekemistä ollut, niin olipa kyllä todella maukas annos! Ehdottomasti yksi parhaista koskaan syömistäni kasvisruuista, raikkaan makuinen ja vieläpä täyttävä. Pitaleivät tehdään luonnollisesti itse, ja kaikki mahdolliset raaka-aineet ovat yrityksen perusideologian mukaisesti tietenkin lähituotteita.
Hyvän ruuan ohella kuitenkin juuri tämä tila on niin viihtyisä ja todella hyvällä maulla sisustettu. Näistä tälläisistä paikoista, kuten Ravinteli Huber ja tämä, pitäisi useammankin puljun ottaa mallia. Tampereella ei kuitenkaan kovin paljon ole näin kivoja ravintoloita. Pitää mennä tännekin mahdollisimman pian uudestaan ihan ajan kanssa. Nyt viininmyyntioikeuksien myötä aukioloaikojakin on jatkettu, ja ne ovat etenkin keskiviikosta eteenpäin iltakäyntiä varten oikein suotuisat. Armas on avoinna klo 21 saakka!
tiistai 28. tammikuuta 2014
Valoa tunnelin päässä
Nimittäin Valoa Festival on tulossa. Festarit alkavat ensi viikon perjantaina, ja ne jakautuvat taas ympäri Tampereen keskustaa, keskittyen kuitenkin Yo-talon ja Tullikamarin alueille. Ohjelmaa on luvassa Artturissa, Yo-talolla, Telakalla, Klubilla ja Pakkahuoneella.
Eilen kävi kyllä varsin huvittava tapaus. Tiedustelin festivaalien järjestäjiltä kuvausakkredointia tapahtumaan, ja samalla selvisi, että olin voittanut jo viime kesänä festaripassin tapahtumaan! Kävin tuolloin katselemassa yhden suosikkibändini, Big Waver Ridersin keikkaa Laikun lavalla Valoa Pop Upissa, ja napsaisin Instagram-kilpailuun kuvan. Sillä kuvalla osui arpaonni kohdalle, mutta en koskaan huomannut tarkistaa voittoani kuvasta :D No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Arpajaisissa voittanut kuva oli tämä.
Olen tietysti tästä voitosta innoissani. Olin muutenkin pohdiskellut festareille osallistumista, vaikka ensi alkuun harmitti se, että perjantaina ei minulle ollut muuta isosti kiinnostavaa bändiä tiedossa kuin Sin Cos Tan, joka olikin samalla koko tapahtuman ehdoton ykkössuosikkini. Kun en toisaalta olisi halunnut lauantaitakaan missata, ja silti välttämättä ostaa kahden päivän passia, tämä oli nappiosuma mulle. Ja kun nyt kerran mennään, niin kyllähän sitä voisi perjantaina The New Tigersia ja Iisaakin käydä katsastamassa.
Lauantaina päivällä kutsuu puolestaan roller derby! Sain Nellinalta kutsun lähteä katsomaan elämäni ensimmäistä roller derbymatsia Tampere Areenalle, kun Tampere Roller Derby saa vieraakseen Harbor Girls Hamburgin Saksasta. Aika makea juttu päästä katsomaan tuollaista! Illalla suuntaan takuuvarmasti Klubille ja Pakkahuoneelle Jori Hulkkosen, Cola & Jimmun, Rico Tubbsin ja Huoratronin perässä.
Eilen kävi kyllä varsin huvittava tapaus. Tiedustelin festivaalien järjestäjiltä kuvausakkredointia tapahtumaan, ja samalla selvisi, että olin voittanut jo viime kesänä festaripassin tapahtumaan! Kävin tuolloin katselemassa yhden suosikkibändini, Big Waver Ridersin keikkaa Laikun lavalla Valoa Pop Upissa, ja napsaisin Instagram-kilpailuun kuvan. Sillä kuvalla osui arpaonni kohdalle, mutta en koskaan huomannut tarkistaa voittoani kuvasta :D No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Arpajaisissa voittanut kuva oli tämä.
Olen tietysti tästä voitosta innoissani. Olin muutenkin pohdiskellut festareille osallistumista, vaikka ensi alkuun harmitti se, että perjantaina ei minulle ollut muuta isosti kiinnostavaa bändiä tiedossa kuin Sin Cos Tan, joka olikin samalla koko tapahtuman ehdoton ykkössuosikkini. Kun en toisaalta olisi halunnut lauantaitakaan missata, ja silti välttämättä ostaa kahden päivän passia, tämä oli nappiosuma mulle. Ja kun nyt kerran mennään, niin kyllähän sitä voisi perjantaina The New Tigersia ja Iisaakin käydä katsastamassa.
Lauantaina päivällä kutsuu puolestaan roller derby! Sain Nellinalta kutsun lähteä katsomaan elämäni ensimmäistä roller derbymatsia Tampere Areenalle, kun Tampere Roller Derby saa vieraakseen Harbor Girls Hamburgin Saksasta. Aika makea juttu päästä katsomaan tuollaista! Illalla suuntaan takuuvarmasti Klubille ja Pakkahuoneelle Jori Hulkkosen, Cola & Jimmun, Rico Tubbsin ja Huoratronin perässä.
maanantai 27. tammikuuta 2014
Viikonlopusta
Viikonloppu oli tiivis paketti kaikesta kotona hengailusta ja telkkarin katselusta huolimatta. Muutama tunti töitä molempina päivinä, kuuntelemassa teknohistoriikkia Galleria Rajatilassa ja kahdesti ulkona syömässä.
VoF:issa ei kovin paljoa kiinnostavia laulajia perjantaina nähty. Niistä vähistä ainoastaan Camilla Bäckman oli mielestäni lahjakas, mutta hänellä olikin jo enemmän musiikkitaustaa. Ei hänenkään esityksensä silti aivan tyylipuhdas ollut, mutta kuitenkin illan parasta. Putous oli kyllä jälleen aivan loistava, Viikkokatsauksen Tiputuspäivä -sketsi oli silkkaa parhautta, ja kyllä Tartu Minniin musavisailussakin hetkensä oli :)
Lauantaina kävin töiden jälkeen kuuntelemassa yhden Suomen vanhimmista dj:stä, DJ Joken settiä, sekä keskustelemassa Yokotain "Mustasäkki" -näyttelyssä Suomen teknokulttuurin noususta. Ensimmäisen tunnin ajan ennen DJ-settiä häneltä sai tosiaan kysellä kaikkea mielenkiintoista aiheeseen liittyen. Moni asia oli itselleni tuttua, mutta myös uusia näkökulmia haastattelun myötä ilmeni.
DJ-setti olikin sitten aivan huikeaa oldschool acidhousea, housea ja teknoa. Jos vain olisin ollut paikan päällä kavereiden kanssa, olisin takuuvarmasti lähtenyt mukaan tanssimaan. Sen sijaan tyydyin fiilistelemään meininkiä seinäruusun positiosta :) Seuraavan kerran Rajatilassa on dj- ja livemeininkiä 7.2.
Maistelin tänä viikonloppuna myöskin loistavia lähioluita. Keisarin tuoteperheen 66 American Pale Ale tuli jo testattua ensi kerran Ravinteli Huberissa pari kuukautta sitten, mutta nyt ostin sitä perjantaina kotiinkin. Lisäksi Året Runt ja Kellari -olut olivat erittäin mieluisia tuttavuuksia.
Keisari -oluet valmistaa siis Nokian Panimo tuosta naapurikaupungista, ja olen jo vuosia pitänyt heidän oluitaan Suomen parhaina. Voittipa yksi noista suosikeistani, Luomu Pils muutama vuosi sitten Vuoden luomutuotteen palkinnonkin. Muita Keisari -suosikkejani ovat olleet Münchener ja Dark. Kun vielä hintakin on kohtuullinen, valitsee tuotteen ruokakaupan hyllyltä mielellään. Panimon tuotteista oikeastaan vain perus Lager ei oikein puhuttele itseäni. Eikä Elowehnä, mutta se taas johtuu siitä, että en erityisemmin pidä muistakaan vehnäoluista.
Markkinoille on tullut myöskin uutuus, Luomu tumma lager, joka oli niin taivaallista, että ostin sitä vielä lauantainakin lisää ruokajuomaksi. Se toimi hyvin palan painikkeena, sillä iltapalaksi maistui jälleen itse tehty purilainen. Ehtihän tässä miltei kaksi viikkoa vierähtääkin edellisestä burgerikokemuksesta ;)
Sunnuntaina tuli vielä käytyä Ruby & Fellasin viimeisessä Burger Sundayssä. Otin nyt Greek Burgerin uudelleen, mutta vehnäsämpylällä ja tässä todella oli hampurilaislistan ylivoimainen voittaja, ehdottomasti! Päivän hanatarjouksena oli vieläpä pintti London Prideä vitosella, joten olipa olutvoittoinen viikonloppu! :)
VoF:issa ei kovin paljoa kiinnostavia laulajia perjantaina nähty. Niistä vähistä ainoastaan Camilla Bäckman oli mielestäni lahjakas, mutta hänellä olikin jo enemmän musiikkitaustaa. Ei hänenkään esityksensä silti aivan tyylipuhdas ollut, mutta kuitenkin illan parasta. Putous oli kyllä jälleen aivan loistava, Viikkokatsauksen Tiputuspäivä -sketsi oli silkkaa parhautta, ja kyllä Tartu Minniin musavisailussakin hetkensä oli :)
Lauantaina kävin töiden jälkeen kuuntelemassa yhden Suomen vanhimmista dj:stä, DJ Joken settiä, sekä keskustelemassa Yokotain "Mustasäkki" -näyttelyssä Suomen teknokulttuurin noususta. Ensimmäisen tunnin ajan ennen DJ-settiä häneltä sai tosiaan kysellä kaikkea mielenkiintoista aiheeseen liittyen. Moni asia oli itselleni tuttua, mutta myös uusia näkökulmia haastattelun myötä ilmeni.
DJ-setti olikin sitten aivan huikeaa oldschool acidhousea, housea ja teknoa. Jos vain olisin ollut paikan päällä kavereiden kanssa, olisin takuuvarmasti lähtenyt mukaan tanssimaan. Sen sijaan tyydyin fiilistelemään meininkiä seinäruusun positiosta :) Seuraavan kerran Rajatilassa on dj- ja livemeininkiä 7.2.
Maistelin tänä viikonloppuna myöskin loistavia lähioluita. Keisarin tuoteperheen 66 American Pale Ale tuli jo testattua ensi kerran Ravinteli Huberissa pari kuukautta sitten, mutta nyt ostin sitä perjantaina kotiinkin. Lisäksi Året Runt ja Kellari -olut olivat erittäin mieluisia tuttavuuksia.
Keisari -oluet valmistaa siis Nokian Panimo tuosta naapurikaupungista, ja olen jo vuosia pitänyt heidän oluitaan Suomen parhaina. Voittipa yksi noista suosikeistani, Luomu Pils muutama vuosi sitten Vuoden luomutuotteen palkinnonkin. Muita Keisari -suosikkejani ovat olleet Münchener ja Dark. Kun vielä hintakin on kohtuullinen, valitsee tuotteen ruokakaupan hyllyltä mielellään. Panimon tuotteista oikeastaan vain perus Lager ei oikein puhuttele itseäni. Eikä Elowehnä, mutta se taas johtuu siitä, että en erityisemmin pidä muistakaan vehnäoluista.
Markkinoille on tullut myöskin uutuus, Luomu tumma lager, joka oli niin taivaallista, että ostin sitä vielä lauantainakin lisää ruokajuomaksi. Se toimi hyvin palan painikkeena, sillä iltapalaksi maistui jälleen itse tehty purilainen. Ehtihän tässä miltei kaksi viikkoa vierähtääkin edellisestä burgerikokemuksesta ;)
Sunnuntaina tuli vielä käytyä Ruby & Fellasin viimeisessä Burger Sundayssä. Otin nyt Greek Burgerin uudelleen, mutta vehnäsämpylällä ja tässä todella oli hampurilaislistan ylivoimainen voittaja, ehdottomasti! Päivän hanatarjouksena oli vieläpä pintti London Prideä vitosella, joten olipa olutvoittoinen viikonloppu! :)
lauantai 25. tammikuuta 2014
Lapinniemen Ansari
Samalla kun kävin kuvailemassa viikko sitten lauantaina Rauhaniemessä, poikkesin kahvittelemassa myös Lapinniemessä, joka on aivan lähietäisyydellä kansankylpylästä.
Sain nimittäin vinkin jo toista kuukautta sitten, että sinne, yhteen niistä harvoista jäljellä olevista vanhan ajan tehdasmiljöistä on tullut uutta puhtia. Keskellä nykyistä asuin- ja kylpyläaluetta, vanhassa kasvihuoneessa sijaitsi aiemmin pieni erikoisuus, Pub Vinyyli, jossa oli aktiivista musiikkitoimintaa.
Itse en siellä käynyt kuin kerran, mutta ajatus oli silti hauska. Viime talvena Aamulehti uutisoi kuitenkin, että pubin vuokrasopimusta ei ole jatkettu, ja toiminta loppuu. Rakennus itsessään oli erityisen kaunis, eikä se ehkä pubitoimintaan parhaiten sopinutkaan. Sen sijaan tilalle on nyt avattu uusi kahvila ja sisustusputiikki Lapinniemen Ansari. Paikkaa pyörittävät kangasalaisen Marjamäen Pajutilan omistajat
Sijainnillehan ei mitään mahda, hieman syrjässä se keskustasta väistämättäkin on. Ja siinä onkin se suurin syy, miksi siellä ei aiemminkaan tullut enempää aikaa vietettyä. Mutta viereen pääsee kuitenkin bussilla, joten päätin heti kun sopiva kuvauksellinen päivä sattui kohdalle, lähteä testaamaan tätä kahvilaa. Sitä hetkeä tosin sai tovin odotella, sillä halusin käydä täällä nimenomaan joko aurinkoisena, tai kunnon lumisena talvipäivänä. Kuten Rauhaniemi-postauksessa totesin, niin nyt siis vasta tuli sellainen ajankohta, että pääsin käymään paikan päällä.
Ja onneksi menin. Kahvila oli aivan hirmuisen sympaattinen paikka, juuri sellainen, missä viihdyn. Tiloja on peräti kaksi, molemmat eri tavalla sisustettuja, mutta en harmi kyllä päässyt ottamaan kuvia toisesta yksityistilaisuuden vuoksi. Myös tarjonta oli todella monipuolista ja maistuvaa. Tarjolla oli monenlaisia suolaisia piirakoita ja täytettyjä leivonnaisia, ja noita suussa sulavia amerikkalaistyylisiä kakkuja. Aika pitkälti samanlaisia kuin Daddy's Dinerin Cake Barissa Koskikeskuksessa, nyt vain myös miljöö on moninverroin viihtyisämpi.
Vaikka ovet ovat olleet jo avoinna parin kuukauden ajan, virallisesti Ansari aukeaa kuulemma nyt helmikuun alusta. Paikkaan on tulossa paljon myös musiikki-iltoja, erityisesti tiistaisin ja torstaisin jamitellaan. Tiistaisin tosin haitarin tahtiin, joka takaa tietysti sen, että itse pysyn silloin toisaalla :)
Mutta rokkiakin on tiettävästi luvassa. Näin ollen Pub Vinyylin perintö tavallaan elää edelleen Lapinniemen vanhassa kasvihuoneessa. Myöskin anniskeluoikeudet ovat tulollaan ja kesää vasten tarkoitus onkin avata käyttöön tuo huikea terassi, joka nyt oli vielä lumen peitossa. Kahvilan lähiympäristö on kuitenkin viihtyisä, vaikka taustalla on rumia elementtikerrostaloja, ja voin kuvitella ensi kesänä viihtyväni tällä terassilla kerran jos toisenkin.
Sain nimittäin vinkin jo toista kuukautta sitten, että sinne, yhteen niistä harvoista jäljellä olevista vanhan ajan tehdasmiljöistä on tullut uutta puhtia. Keskellä nykyistä asuin- ja kylpyläaluetta, vanhassa kasvihuoneessa sijaitsi aiemmin pieni erikoisuus, Pub Vinyyli, jossa oli aktiivista musiikkitoimintaa.
Itse en siellä käynyt kuin kerran, mutta ajatus oli silti hauska. Viime talvena Aamulehti uutisoi kuitenkin, että pubin vuokrasopimusta ei ole jatkettu, ja toiminta loppuu. Rakennus itsessään oli erityisen kaunis, eikä se ehkä pubitoimintaan parhaiten sopinutkaan. Sen sijaan tilalle on nyt avattu uusi kahvila ja sisustusputiikki Lapinniemen Ansari. Paikkaa pyörittävät kangasalaisen Marjamäen Pajutilan omistajat
Sijainnillehan ei mitään mahda, hieman syrjässä se keskustasta väistämättäkin on. Ja siinä onkin se suurin syy, miksi siellä ei aiemminkaan tullut enempää aikaa vietettyä. Mutta viereen pääsee kuitenkin bussilla, joten päätin heti kun sopiva kuvauksellinen päivä sattui kohdalle, lähteä testaamaan tätä kahvilaa. Sitä hetkeä tosin sai tovin odotella, sillä halusin käydä täällä nimenomaan joko aurinkoisena, tai kunnon lumisena talvipäivänä. Kuten Rauhaniemi-postauksessa totesin, niin nyt siis vasta tuli sellainen ajankohta, että pääsin käymään paikan päällä.
Ja onneksi menin. Kahvila oli aivan hirmuisen sympaattinen paikka, juuri sellainen, missä viihdyn. Tiloja on peräti kaksi, molemmat eri tavalla sisustettuja, mutta en harmi kyllä päässyt ottamaan kuvia toisesta yksityistilaisuuden vuoksi. Myös tarjonta oli todella monipuolista ja maistuvaa. Tarjolla oli monenlaisia suolaisia piirakoita ja täytettyjä leivonnaisia, ja noita suussa sulavia amerikkalaistyylisiä kakkuja. Aika pitkälti samanlaisia kuin Daddy's Dinerin Cake Barissa Koskikeskuksessa, nyt vain myös miljöö on moninverroin viihtyisämpi.
Vaikka ovet ovat olleet jo avoinna parin kuukauden ajan, virallisesti Ansari aukeaa kuulemma nyt helmikuun alusta. Paikkaan on tulossa paljon myös musiikki-iltoja, erityisesti tiistaisin ja torstaisin jamitellaan. Tiistaisin tosin haitarin tahtiin, joka takaa tietysti sen, että itse pysyn silloin toisaalla :)
Mutta rokkiakin on tiettävästi luvassa. Näin ollen Pub Vinyylin perintö tavallaan elää edelleen Lapinniemen vanhassa kasvihuoneessa. Myöskin anniskeluoikeudet ovat tulollaan ja kesää vasten tarkoitus onkin avata käyttöön tuo huikea terassi, joka nyt oli vielä lumen peitossa. Kahvilan lähiympäristö on kuitenkin viihtyisä, vaikka taustalla on rumia elementtikerrostaloja, ja voin kuvitella ensi kesänä viihtyväni tällä terassilla kerran jos toisenkin.
perjantai 24. tammikuuta 2014
Alakulttuurien ylistys
Tänään alkaa Galleria Rajatilassa Hämeenpuistossa mielenkiintoinen Yokotain järjestämä näyttely "Mustasäkki", joka kertoo suomalaisen dj-kulttuurin historiasta. Rajatilan näyttely on esillä parin viikon ajan, joten jos aihe kiinnostaa, suosittelen käymään katsomassa. Itse menen tietenkin ehdottomasti heti viikonloppuna, jos vain töiltä ehdin. Molempina päivinä on tarkoitus mennä nimittäin taas ylitöihin.
Ehkä täysin sattumalta, ja erillään tästä näyttelystä, aiheesta on myös hiljattain ilmestynyt kiinnostava kirja, joka syväluotaa asiaa vieläkin kattavammin. DJ-Kirja julkaistiin joulukuussa, ja sen ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa päivässä. Huiman suosion saattelemana siitä on tilattu heti jo toinen painos, ja se ilmestyy helmikuussa. Silloin saan vihdoin myös kirjan itselleni.
Isommalla hommat tietysti on olleet ulkomailla. Linkkasin muutama viikko sitten Berliinin Tresorista kertovaan aivan mahtavaan dokumenttiin. Mutta näitä historiikkeja on tehty useampiakin, ja nyt vuorossa on hollantilaisen enimmäkseen astetta rankempaa teknosaundia, mutta myös hiphopia julkaisevan Djax Recordsin tekemä dvd-dokumentti nimeltään Underground Nation, joka on kokonaisuudessaan julkaistu myös YouTubessa. Tässä ei ole samalla tavalla haastatteluja kuin edellisessä, mutta ajan suurnimiä nähdään kyllä, ja mukana on runsaasti kallisarvoista kuvamateriaalia teknomusiikin kultavuosilta 90-luvun puolivälistä. Ei pelkästään Euroopasta, vaan myös Miss Djaxin matkoilta teknon synnyinseuduille Detroitiin ja Chicagoon.
Underground Nation julkaistiin viisi vuotta sitten levy-yhtiön 20-vuotisjuhlan kunniaksi ja se kertoo samalla Saskia Slegersin tarinan. Nimellä Miss Djax paremmin tunnettu Slegers perusti Djax Recordsin vuonna 1989, ja on siitä asti levyjen julkaisun ohella soittanut aktiivisesti levyjä ja tehnyt myös itse musiikkia aivan näihin päiviin saakka. Itselläkin on ollut kunnia tanssia Djaxin tiimin tahtiin Jyväskylän Heliopolis -reiveissä kesällä 1994.
Tänä vuonna Djax Records siis täyttää 25 vuotta, ja se on melkoinen ikä mille tahansa näin marginaaliselle musiikille omistautuneelle taholle. Ja vaikka labelin julkaisutahti ei mikään hurja olekaan, niin itse asiassa mulle ei tule edes mieleen alalta yhtään toista levy-yhtiötä, joka olisi pysynyt pystyssä näin pitkään.
Ehkä täysin sattumalta, ja erillään tästä näyttelystä, aiheesta on myös hiljattain ilmestynyt kiinnostava kirja, joka syväluotaa asiaa vieläkin kattavammin. DJ-Kirja julkaistiin joulukuussa, ja sen ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa päivässä. Huiman suosion saattelemana siitä on tilattu heti jo toinen painos, ja se ilmestyy helmikuussa. Silloin saan vihdoin myös kirjan itselleni.
Isommalla hommat tietysti on olleet ulkomailla. Linkkasin muutama viikko sitten Berliinin Tresorista kertovaan aivan mahtavaan dokumenttiin. Mutta näitä historiikkeja on tehty useampiakin, ja nyt vuorossa on hollantilaisen enimmäkseen astetta rankempaa teknosaundia, mutta myös hiphopia julkaisevan Djax Recordsin tekemä dvd-dokumentti nimeltään Underground Nation, joka on kokonaisuudessaan julkaistu myös YouTubessa. Tässä ei ole samalla tavalla haastatteluja kuin edellisessä, mutta ajan suurnimiä nähdään kyllä, ja mukana on runsaasti kallisarvoista kuvamateriaalia teknomusiikin kultavuosilta 90-luvun puolivälistä. Ei pelkästään Euroopasta, vaan myös Miss Djaxin matkoilta teknon synnyinseuduille Detroitiin ja Chicagoon.
Underground Nation julkaistiin viisi vuotta sitten levy-yhtiön 20-vuotisjuhlan kunniaksi ja se kertoo samalla Saskia Slegersin tarinan. Nimellä Miss Djax paremmin tunnettu Slegers perusti Djax Recordsin vuonna 1989, ja on siitä asti levyjen julkaisun ohella soittanut aktiivisesti levyjä ja tehnyt myös itse musiikkia aivan näihin päiviin saakka. Itselläkin on ollut kunnia tanssia Djaxin tiimin tahtiin Jyväskylän Heliopolis -reiveissä kesällä 1994.
Tänä vuonna Djax Records siis täyttää 25 vuotta, ja se on melkoinen ikä mille tahansa näin marginaaliselle musiikille omistautuneelle taholle. Ja vaikka labelin julkaisutahti ei mikään hurja olekaan, niin itse asiassa mulle ei tule edes mieleen alalta yhtään toista levy-yhtiötä, joka olisi pysynyt pystyssä näin pitkään.
torstai 23. tammikuuta 2014
Ruotsalaisen nykymusiikin arvostuspostaus osa 1
Vielä on hetki aikaa arvostaa länsinaapurista tulevaa loistavaa musiikkia. Sotshin talviolympialaiset alkavat parin viikon päästä, ja myöhemmin keväällä tulevat vielä tietenkin jääkiekon MM-kisat, jolloin ruotsalaiset ovat taas hetken verran pahimpia vihamiehiämme :)
Jos toissakesänä vaikutti siltä, että lähes kaikki uudet bändilöydöt tulivat tuolta Australian ja Uuden-Seelannin suunnalta, niin osittain jo viime vuonna, mutta erityisesti ihan viime aikoina on tullut bongattua erityisen paljon hyvää ruotsalaista musiikkia. Siksi ajattelin sitä jakaa myös täällä.
Spotifyä surffaillessa tällä viikolla löysin myös osan näistä artisteista, Ruotsista tietysti nekin. Frida Sundemo tulee Göteborgista, ja on julkaissut viime vuoden puolella jo useammankin biisin.
Fridan pehmeä ja kaunis laulu yhdistettynä puhtaan yksinkertaisiin, mutta tuottaja Joel Humlénin synteettisiin äänimattoihin ja tansittaviin rytmeihin tekee tästä todella miellyttävää kuunneltavaa. Tyyliltään tämä on hyvin samankaltaista kuin esimerkiksi Chvrchesin tai Young Galaxyn tuotanto. Olisiko tyylilaji sitten vain syntikkapoppia? Fridan äänestä tulee myös mieleen hiukan Noonie Bao, kai se on se ruotsalainen aksentti.
Spotifystä löytyy vielä muutamia biisejä enemmän, ja toistaiseksi omaksi suosikikseni on yli näiden muiden noussut hieno 'For You, Love'. Myös 'Indigon' jousisovitus on aivan jäätävän hieno, parempi ainakin kuin originaali!
Ruotsista tulevat myös kaksossisarukset, jotka tekevät musiikkia nimellä Say Lou Lou. Tai heidän isänsä on Australiasta, mutta äiti ruotsalainen. Mainitsinkin heistä itseasiassa jo pari viikkoa sitten, mutta ajattelin laittaa tähän vielä muutaman biisin lisää myös heiltä, postauksen henkeen sopien.
Jos toissakesänä vaikutti siltä, että lähes kaikki uudet bändilöydöt tulivat tuolta Australian ja Uuden-Seelannin suunnalta, niin osittain jo viime vuonna, mutta erityisesti ihan viime aikoina on tullut bongattua erityisen paljon hyvää ruotsalaista musiikkia. Siksi ajattelin sitä jakaa myös täällä.
Spotifyä surffaillessa tällä viikolla löysin myös osan näistä artisteista, Ruotsista tietysti nekin. Frida Sundemo tulee Göteborgista, ja on julkaissut viime vuoden puolella jo useammankin biisin.
Fridan pehmeä ja kaunis laulu yhdistettynä puhtaan yksinkertaisiin, mutta tuottaja Joel Humlénin synteettisiin äänimattoihin ja tansittaviin rytmeihin tekee tästä todella miellyttävää kuunneltavaa. Tyyliltään tämä on hyvin samankaltaista kuin esimerkiksi Chvrchesin tai Young Galaxyn tuotanto. Olisiko tyylilaji sitten vain syntikkapoppia? Fridan äänestä tulee myös mieleen hiukan Noonie Bao, kai se on se ruotsalainen aksentti.
Spotifystä löytyy vielä muutamia biisejä enemmän, ja toistaiseksi omaksi suosikikseni on yli näiden muiden noussut hieno 'For You, Love'. Myös 'Indigon' jousisovitus on aivan jäätävän hieno, parempi ainakin kuin originaali!
Ruotsista tulevat myös kaksossisarukset, jotka tekevät musiikkia nimellä Say Lou Lou. Tai heidän isänsä on Australiasta, mutta äiti ruotsalainen. Mainitsinkin heistä itseasiassa jo pari viikkoa sitten, mutta ajattelin laittaa tähän vielä muutaman biisin lisää myös heiltä, postauksen henkeen sopien.
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Alennusmyynnin rippeet
Olin eilen kavereiden kanssa Europassa kahvittelemassa ja pelailemassa, jonka jälkeen jäätiin vielä kaupungille shoppailemaan. Joutui kyllä ihmettelemään, että alennusmyynnit jatkuvat edelleen. Tuntuu ainakin siltä, että tänä talvena ne olisivat jatkuneet poikkeuksellisen pitkään, ehkä oon vain väärässä?
Ja vaikka taaskaan ei ollut tarkoitus mitään ostaa, niin Henkkamaukan pilkkahintaiset t-paidat alerekissä oli vaikea ohittaa. Paitojahan mä olenkin nyt pääasiassa näistä aleista ostellut, mutta kolme perusteepparia lisää ei tee haittaa. Laatu noissa ei välttämättä mikään ihmeellinen oo, mutta ei se sitä ole normaalihintaisissakaan vaatteissa. Esimerkiksi vasta lokakuussa Cartsusta ostamani t-paita on jo täysin nukkavieru. On sitä tosin tullut käytettyäkin ahkerasti, mutta silti. Nämä paidat maksoivat kaikki vaivaiset 3-5€ / kpl joten laadultakaan ei suuria odotuksia ole. Joskus H&M:n paidat ovat tosin onnistuneet yllättämään positiivisestikin.
Eilispäivän päätteeksi tämän päivän (ja eilisillan) safkan seivasi jälleen pikkukiinalainen, eli Nguyen Cao Su. Nyt on viime aikoina tullut haettua sieltä useampaan kertaan eväät mukaan, yhdestä 6,5€ satsista kun syö parina päivänä ihan reilun kokoiset annokset. Ihan loistavaa settiä silloin kun ei huvita kotona kokkailla.
Ja loppuun vielä kevennyksenä viimeisin Ceephax Acid Crew:n musiikkivideo. Jenkinsonilta on aiemminkin biisejä tullut tänne postattua, mutta tuossa viime vuoden lopulla ilmestyi taas uusi. Olen kuunnellut ja katsellut tätä nyt muutamaan otteeseen ja kyllä tyypin musavideot ovat takuuvarmaa hämennysmatskua. 80-luvun vaatteet, retrosyntikat ja videopelit esiintyvät toistuvasti näissä videoissa. Siinä mielessä tämäkään ei tee poikkeusta :)
Ja vaikka taaskaan ei ollut tarkoitus mitään ostaa, niin Henkkamaukan pilkkahintaiset t-paidat alerekissä oli vaikea ohittaa. Paitojahan mä olenkin nyt pääasiassa näistä aleista ostellut, mutta kolme perusteepparia lisää ei tee haittaa. Laatu noissa ei välttämättä mikään ihmeellinen oo, mutta ei se sitä ole normaalihintaisissakaan vaatteissa. Esimerkiksi vasta lokakuussa Cartsusta ostamani t-paita on jo täysin nukkavieru. On sitä tosin tullut käytettyäkin ahkerasti, mutta silti. Nämä paidat maksoivat kaikki vaivaiset 3-5€ / kpl joten laadultakaan ei suuria odotuksia ole. Joskus H&M:n paidat ovat tosin onnistuneet yllättämään positiivisestikin.
Eilispäivän päätteeksi tämän päivän (ja eilisillan) safkan seivasi jälleen pikkukiinalainen, eli Nguyen Cao Su. Nyt on viime aikoina tullut haettua sieltä useampaan kertaan eväät mukaan, yhdestä 6,5€ satsista kun syö parina päivänä ihan reilun kokoiset annokset. Ihan loistavaa settiä silloin kun ei huvita kotona kokkailla.
Ja loppuun vielä kevennyksenä viimeisin Ceephax Acid Crew:n musiikkivideo. Jenkinsonilta on aiemminkin biisejä tullut tänne postattua, mutta tuossa viime vuoden lopulla ilmestyi taas uusi. Olen kuunnellut ja katsellut tätä nyt muutamaan otteeseen ja kyllä tyypin musavideot ovat takuuvarmaa hämennysmatskua. 80-luvun vaatteet, retrosyntikat ja videopelit esiintyvät toistuvasti näissä videoissa. Siinä mielessä tämäkään ei tee poikkeusta :)
tiistai 21. tammikuuta 2014
Relevanttia Elephanttia
Lontoolaisten Amelia Rivasin ja Christian Pinchbeckin Elephant on yksi mun tuoreimmista viimeaikaisista musiikkilöydöistäni. En ollut lähestulkoon uskoa korviani, kun kuulin koko 'Shapeshifterin' sinkun ja 'Elusive Youthin' ensimmäistä kertaa. Taas kerran jotain näin huikeaa musiikkia, upeaa!
'Skyscraper' taas tuo jollain tavalla mieleen Julee Cruisen Twin Peaksin soundtrackillä, ainakin jotakin samalla tavalla vahvasti elokuvamaista siinä on. Luin jostakin arviosta, että duon musiikkia verrattiin mm. Lana Del Reyhin, mutta itse en kyllä yhtäläisyyksiä juurikaan löydä.
Näiden parin musiikkivideon lisäksi bändillä on muutamia muitakin huiman hyviä biisejä. Niitä löytyy lisää esimerkiksi Spotifystä ('Skyscraper' / 'Shapeshifter' / 'Elusive Youth' ).
Ilmeisesti kyseessä on ennemmin yhdessä ollut pariskunta, nyt kaiketi vain musiikkia tekevät ex-kumppanit. Hyvä että saivat välinsä kuntoon ja kanavoivat yhteiset intressinsä musiikkiin! Sellaista tutinaa vähän on, että Elephant vielä tänä vuonna saa debyyttilevynsä julkaistuksi. Odotan (mielenki)innolla!
'Skyscraper' taas tuo jollain tavalla mieleen Julee Cruisen Twin Peaksin soundtrackillä, ainakin jotakin samalla tavalla vahvasti elokuvamaista siinä on. Luin jostakin arviosta, että duon musiikkia verrattiin mm. Lana Del Reyhin, mutta itse en kyllä yhtäläisyyksiä juurikaan löydä.
Näiden parin musiikkivideon lisäksi bändillä on muutamia muitakin huiman hyviä biisejä. Niitä löytyy lisää esimerkiksi Spotifystä ('Skyscraper' / 'Shapeshifter' / 'Elusive Youth' ).
Ilmeisesti kyseessä on ennemmin yhdessä ollut pariskunta, nyt kaiketi vain musiikkia tekevät ex-kumppanit. Hyvä että saivat välinsä kuntoon ja kanavoivat yhteiset intressinsä musiikkiin! Sellaista tutinaa vähän on, että Elephant vielä tänä vuonna saa debyyttilevynsä julkaistuksi. Odotan (mielenki)innolla!
maanantai 20. tammikuuta 2014
Talven rauhassa
Talvi antoi odottaa itseään pitkään. En sinänsä pistänyt pahakseni lämpimiä ilmoja, mutta toisaalta pidän lumesta ja sen tuomasta valosta. Lisäksi ei sekään ole mieltä ylentävää, kun taivas on on viikkokaupalla harmaa.
Nyt kuitenkin on ollut kiperiä pakkaspäiviä ja oikein talvisen näköistä. Mutta mikä parasta, aurinko on paistellut päivisin. Tätä olen odottanut monestakin syystä, enkä vähiten sen vuoksi, että ulkona olisi optimaaliset kuvauskelit. Ja kun en viikolla juurikaan ehdi aurinkoa nähdä, niin viikonloppuna pääsen myös siitä nauttimaan.
Mulla oli jo pidempään ollut tarkoitus mennä Lapinniemen ja Rauhaniemen suuntaan kuvailemaan, mutta ilmat eivät olleet sitä varten kovin otolliset aiemmin. Rauhaniemellä on mulle nostalginen vaikutus, sillä olen asunut siellä pikkupoikana. Rannassa on tullut vietettyä monet kesäpäivät, Käpylässä on tullut leikittyä monet leikit ja olenpa tuolla oppinut ajamaan polkupyörälläkin ilman apupyöriä.
Rauhaniemen kansankylpylä on myös suosittu saunapaikka, ja vetää uimareita puoleensa talvellakin. Avantouimarit käyvät tuolla ahkerasti, mutta itseä ei avantoon meno houkuta. Sieltä niemen kärjestä on kuitenkin upeat maisemat Näsijärven ulapalle, jopa talvellakin. Näsijärvi meni vasta tällä viikolla täysin umpeen, joten aika tuoreeltaan pääsin paikan päälle ottamaan näitä talvikuvia. Hengitys huurtui partakarvoihin ja poskia kuumotti koko eilisen illan, mutta tuon seesteisen tunnelman näkeminen ja ikuistaminen olivat täysin käymisen väärti.
Nyt kuitenkin on ollut kiperiä pakkaspäiviä ja oikein talvisen näköistä. Mutta mikä parasta, aurinko on paistellut päivisin. Tätä olen odottanut monestakin syystä, enkä vähiten sen vuoksi, että ulkona olisi optimaaliset kuvauskelit. Ja kun en viikolla juurikaan ehdi aurinkoa nähdä, niin viikonloppuna pääsen myös siitä nauttimaan.
Mulla oli jo pidempään ollut tarkoitus mennä Lapinniemen ja Rauhaniemen suuntaan kuvailemaan, mutta ilmat eivät olleet sitä varten kovin otolliset aiemmin. Rauhaniemellä on mulle nostalginen vaikutus, sillä olen asunut siellä pikkupoikana. Rannassa on tullut vietettyä monet kesäpäivät, Käpylässä on tullut leikittyä monet leikit ja olenpa tuolla oppinut ajamaan polkupyörälläkin ilman apupyöriä.
Rauhaniemen kansankylpylä on myös suosittu saunapaikka, ja vetää uimareita puoleensa talvellakin. Avantouimarit käyvät tuolla ahkerasti, mutta itseä ei avantoon meno houkuta. Sieltä niemen kärjestä on kuitenkin upeat maisemat Näsijärven ulapalle, jopa talvellakin. Näsijärvi meni vasta tällä viikolla täysin umpeen, joten aika tuoreeltaan pääsin paikan päälle ottamaan näitä talvikuvia. Hengitys huurtui partakarvoihin ja poskia kuumotti koko eilisen illan, mutta tuon seesteisen tunnelman näkeminen ja ikuistaminen olivat täysin käymisen väärti.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Samaa pastaa eri paketissa
Viikonloppuna on tullut syötyä lähes pelkästään pastaa, jos eilisillan bileitä ei lasketa. Oli muuten sellaiset kemut ja ennen kaikkea tarjoilut, että huhhutihuijaa :) Monenlaisia piirakoita, pikkusuolaisia naposteltavia, muffinseja ja upea kakku. Kiitos emännälle ja onnea uuteen kotiin!
Putouskin piti katsoa boksilta vasta tänään ja kyllä tämän kauden ehdottomasti parhaisiin hetkiin lukeutuu tuo Voi Elämää -sarja, aina yhtä loistava Viikkokatsaus, ja tietysti sketsihahmot yllätystehtävää yhtään väheksymättä. Iina Kuustosen imitaatio on niin loistavaa, että Kutri Hölinä kuulostaa juuri esikuvaltaan ja Krista Sickfreak naurattaa jo nimeään myöten :)
Voice of Finland ei aiheuttanut perjantai-iltana mitään tajutonta wow -efektiä, yhtä esitystä lukuunottamatta. Se antoi odottaa itseään ihan viimeiseen asti, kirjaimellisestikin, sillä Tiia Erämeri esiintyi viimeisenä. Tämä 21-vuotias laulaja yllätti mut kyllä todellisesti upealla lauluäänellään, en olisi osannut todellakaan sellaista odottaa.
Ja oli ensimmäinenkin Maya Kurjen veto illan parhaimmistoa. Teknisesti esitykessä ei ollut mitään vikaa, kyllä tämä nainen laulaa osaa, mutta mua jäi vaivaamaan jatkuvasti vaihdeltu ääniala. Kyllähän se taitoa vaatii osata ns. kikkailla äänellä, mutta ehkä sitä oli tuossa esityksessä kuitenkin hiukan liikaa.
Nämä pari osallistujaa veivät mielestäni siis pisimmän korren, mutta niinhän siinä vain kävi, että molemmat menivät, Mayalla tosin ei vaihtoehtojakaan ollut, jälleen Elastisen tiimiin. Koko kuvio alkaa olla lähes surkuhupaisa, sillä muilla valmentajilla ei ole yhtään edes lähellekään yhtä tasokasta laulajaa, kun Elastisella niitä on jo seitsemän (!). Kovin montaa esitystä moneltakaan suosikeistani siis ei ehditä kuulemaan.
Mitä ruokaan tulee, niin kotona tosiaan on tullut mentyä pelkistetymmin, mutta yksinkertaisuus ei aina ole pahasta. Esimerkiksi juuri pastan suhteen usein tuntuu, että mitä helpommalla menee, sen parempaa saa, kunhan maut ovat puhtaita. Yleensä kun olen tehnyt kotona pastaruokia, olen useimmiten tehnyt niistä kermaisia, mutta tein nyt jo toista kertaa eilen salami-parmesan pastaa, johon ei todellakaan tule muuta kuin salamia ja parmesania :) Tietysti hieman voita, öljyä, Herbamarea ja mustapippuria mausteeksi. Vain pasta kypsennetään ja kaikki muu pyöräytellään lopuksi sekaan.
Siitäkin huolimatta, että raaka-aineita tulee noin vähän, maku on aivan loistava, taisi mennä kertaheitolla parhaaksi tekemäkseni pasta-ateriaksi, parmesania pitää tietysti olla reilusti. Koristeeksi laitoin hieman tuorepinaattia pintaan, mutta makuun se ei juuri vaikuta. Pinaatti ei tuoreena maistu kovinkaan paljon miltään.
Ja vielä tuotakin helpompi oli tämän päivän pasta. Käytin valmista vihreää pestoa, ja maustettuja fetakuutioita, molemmat Lidlistä, se lisäsin ne valmiin pastan joukkoon. Näissä ei tarvinnut itse edes leikellä tai raastaa mitään, sen kuin pisti sekoittaen! Hiukan lisää makua tuli pinjansiemenistä, jotka sopivat fetan kanssa hyvin yhteen.
Putouskin piti katsoa boksilta vasta tänään ja kyllä tämän kauden ehdottomasti parhaisiin hetkiin lukeutuu tuo Voi Elämää -sarja, aina yhtä loistava Viikkokatsaus, ja tietysti sketsihahmot yllätystehtävää yhtään väheksymättä. Iina Kuustosen imitaatio on niin loistavaa, että Kutri Hölinä kuulostaa juuri esikuvaltaan ja Krista Sickfreak naurattaa jo nimeään myöten :)
Voice of Finland ei aiheuttanut perjantai-iltana mitään tajutonta wow -efektiä, yhtä esitystä lukuunottamatta. Se antoi odottaa itseään ihan viimeiseen asti, kirjaimellisestikin, sillä Tiia Erämeri esiintyi viimeisenä. Tämä 21-vuotias laulaja yllätti mut kyllä todellisesti upealla lauluäänellään, en olisi osannut todellakaan sellaista odottaa.
Ja oli ensimmäinenkin Maya Kurjen veto illan parhaimmistoa. Teknisesti esitykessä ei ollut mitään vikaa, kyllä tämä nainen laulaa osaa, mutta mua jäi vaivaamaan jatkuvasti vaihdeltu ääniala. Kyllähän se taitoa vaatii osata ns. kikkailla äänellä, mutta ehkä sitä oli tuossa esityksessä kuitenkin hiukan liikaa.
Nämä pari osallistujaa veivät mielestäni siis pisimmän korren, mutta niinhän siinä vain kävi, että molemmat menivät, Mayalla tosin ei vaihtoehtojakaan ollut, jälleen Elastisen tiimiin. Koko kuvio alkaa olla lähes surkuhupaisa, sillä muilla valmentajilla ei ole yhtään edes lähellekään yhtä tasokasta laulajaa, kun Elastisella niitä on jo seitsemän (!). Kovin montaa esitystä moneltakaan suosikeistani siis ei ehditä kuulemaan.
Mitä ruokaan tulee, niin kotona tosiaan on tullut mentyä pelkistetymmin, mutta yksinkertaisuus ei aina ole pahasta. Esimerkiksi juuri pastan suhteen usein tuntuu, että mitä helpommalla menee, sen parempaa saa, kunhan maut ovat puhtaita. Yleensä kun olen tehnyt kotona pastaruokia, olen useimmiten tehnyt niistä kermaisia, mutta tein nyt jo toista kertaa eilen salami-parmesan pastaa, johon ei todellakaan tule muuta kuin salamia ja parmesania :) Tietysti hieman voita, öljyä, Herbamarea ja mustapippuria mausteeksi. Vain pasta kypsennetään ja kaikki muu pyöräytellään lopuksi sekaan.
Siitäkin huolimatta, että raaka-aineita tulee noin vähän, maku on aivan loistava, taisi mennä kertaheitolla parhaaksi tekemäkseni pasta-ateriaksi, parmesania pitää tietysti olla reilusti. Koristeeksi laitoin hieman tuorepinaattia pintaan, mutta makuun se ei juuri vaikuta. Pinaatti ei tuoreena maistu kovinkaan paljon miltään.
Ja vielä tuotakin helpompi oli tämän päivän pasta. Käytin valmista vihreää pestoa, ja maustettuja fetakuutioita, molemmat Lidlistä, se lisäsin ne valmiin pastan joukkoon. Näissä ei tarvinnut itse edes leikellä tai raastaa mitään, sen kuin pisti sekoittaen! Hiukan lisää makua tuli pinjansiemenistä, jotka sopivat fetan kanssa hyvin yhteen.
perjantai 17. tammikuuta 2014
Tampereen suunta 931
Tällä viikolla onkin muuten tullut vain märehdittyä kotona illat, mutta eilen lähdin kaupunkiin töiden jälkeen. Kävin kiertelemässä kirppareilla, ja vaikka en löytänyt mitä lähdin etsimään, löysin kuitenkin jotain aivan todella siistiä Pelastusarmeijan kirpputorilta. Nimittäin nipun Neuvostoliitto -lehtiä vuosilta 1982-83!
En ollut koskaan moisesta julkaisusta kuullutkaan aiemmin, mutta selkeää neuvostopropagandaa ne sisältävät, ja historiallisesti aika kiinnostavia artikkeleita myös. Lehdistä saadaan lukea mm. suuren ja mahtavan Neuvostoliiton monipuolisesta luonnosta, teknologisesta ylivoimasta (avaruus- ja sotavarustelu), koulutuksellisesta kehityksestä (yliopistot) ja kaupunkien historiasta. Todella mielenkiintoista selattavaa, ja eurolla kappale lähtivät matkaan.
Illaksi päädyttiin vielä pelailemaan Scrabblea ja Yatzyä Ravintola 931:n Kehräsaareen. Jos paikan suhteen pitää nostaa jotain erityistä esiin hyvän lautapelivalikoiman lisäksi, on sitä erittäin kuluttajaystävällinen hinnoittelu. Muutenkin ne ovat kohdallaan, mutta esimerkiksi jättikokoinen kuppi cappuccinoa maksaa vain 3,70€ kun normaalikokoiset erikoiskahvit maksavat useimmissa kahviloissa vähintään tuon saman.
Pitkältä tuntuneen viikon jälkeen viikonloppu on vihdoin alkamassa ja huomenna onkin bilehommaa luvassa, kun on kaverin tuparit. Myös Klubilla olisi Hang The Dj! ja LCMDF dj-vieraana, jos sinne sattuisi pääsemään.
En ollut koskaan moisesta julkaisusta kuullutkaan aiemmin, mutta selkeää neuvostopropagandaa ne sisältävät, ja historiallisesti aika kiinnostavia artikkeleita myös. Lehdistä saadaan lukea mm. suuren ja mahtavan Neuvostoliiton monipuolisesta luonnosta, teknologisesta ylivoimasta (avaruus- ja sotavarustelu), koulutuksellisesta kehityksestä (yliopistot) ja kaupunkien historiasta. Todella mielenkiintoista selattavaa, ja eurolla kappale lähtivät matkaan.
Illaksi päädyttiin vielä pelailemaan Scrabblea ja Yatzyä Ravintola 931:n Kehräsaareen. Jos paikan suhteen pitää nostaa jotain erityistä esiin hyvän lautapelivalikoiman lisäksi, on sitä erittäin kuluttajaystävällinen hinnoittelu. Muutenkin ne ovat kohdallaan, mutta esimerkiksi jättikokoinen kuppi cappuccinoa maksaa vain 3,70€ kun normaalikokoiset erikoiskahvit maksavat useimmissa kahviloissa vähintään tuon saman.
Pitkältä tuntuneen viikon jälkeen viikonloppu on vihdoin alkamassa ja huomenna onkin bilehommaa luvassa, kun on kaverin tuparit. Myös Klubilla olisi Hang The Dj! ja LCMDF dj-vieraana, jos sinne sattuisi pääsemään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)