Popittelut on popiteltu

Niin vain on jälleen yhdeksäs Monsters of Pop juhlittu. Eilen meni itsellä epätavallisen myöhään, sillä illan viimeinen bookkaus, Annie aloitti vasta puoli kahdelta, ja soitti levyjä liki puolitoista tuntia. Yöunet jäi vähiksi, mutta tuli juuri otettua tunnin kompensaatiotirsat. Piti myös lähteä tänään katsastamaan Tallipihan Sadonkorjuujuhlat, mutta ei sitten vain jaksanu. Poppi vaatii veronsa :)

Mutta kylläpä oli jälleen mainio ilta. Pohjoismaiset naiset veivät voiton molempina päivinä Klubilla - perjantaina Jennie ja eilen Annie. Toki Shivan Dragnkin oli aivan loistava, ja visuaalisesti heidän esityksensä oli koko Mopin paras, mutta silti vain taas yhdelle on paikka sydämessä lauantailtakin. Tairan lisäksi kokoonpanossa ei tällä kertaa ollut toista Flow'ssa nähdyistä soittajista, enkä tiedä, oliko tuolloin kyseessä vain ekstrajäsen. Biisithän Artturi säveltää tälle projektille kuitenkin itse. Paria viimeistä biisiä lukuunottamatta koko settilista oli juuri niin kaunista elektronista, jota odotin.

Ennen Tairaa & co.:ta lavan otti haltuun Iisa, jonka tosin olin jo nähnyt niin Valoa Festivaleilla alkuvuodesta, kuin Flow'ssakin. Sikäli tällä ei ollut itselleni niin paljon annettavaa, ja kyseessä olikin myös yksi vuoden viimeisiä livevetoja. Tämän keikan jälkeen he vetäytyvät tekemään uutta materiaalia.













Klubin ensimmäinen esiintyjä, brittiläinen Labyrinth Ear sai harmi kyllä esiintyä melko tyhjälle salille, joko kellonajasta johtuen, tai siitä, että Telakan aikataulu heiti melko paljon ja viimeinen bändi Teksti-TV 666 pääsi aloittamaan oman settinsä puoli tuntia myöhässä. Toisaalta kohdeyleisökin oli aivan eri.

Labyrinth Earin esitys oli, joko tästä johtuen, tai sitten vain heidän tyylistään, kuitenkin hiukan vaisu. Kun juuri mainitsin edellisessä postauksessa siitä, että joidenkin bändien musiikki toimii paremmin levyltä kuin livenä, niin tässä oli hyvä esimerkki siitä toisesta. Teksti-TV:n keikka multa meni myös hieman ohisektoriin, mutta tulipa sitäkin hetki seurattua. Ainakin kovaa bändi soitti, mutta ehkä keikkapaikka ei ollut omiaan, tai sitten se ei vain lähde. En kyllä suuremmin siitä ole edes levyltä kuunneltuna innostunut.

Mutta takaisin illan viimeiseen slottiin. En tiedä miten joku voi näyttää niin suloiselta ja täysin rauhalliselta dekkien ja mikserien takana kuin Annie. Hän saapui lavalle ja iski pöytään villin tusinan 80-luvun lopun ja 90-luvun alun house- ja teknoklassikoita, miksaillen väliin myös jonkin verran uudempaa musiikkia. Tätä oli odotettu, ja odotukset myös lunastettiin, pääsin jopa jonkin verran tanssimaan, sillä jotkin biiseistä vain olivat ylivertaisia. Mm. Hercules & Love Affairia, Inner Cityä, Samantha Foxia, Betty Boota (jälkimmäistä jopa parin biisin verran) kuultiin. Olipa mukava päästä pitkästä aikaa hiukan tanssimaankin :)

Seuraavana festarivuorossa onkin sitten Lost In Music, ja vaikka pahoja päällekkäisyyksiä onkin tiedossa, ei se silti estä muutaman bändin näkemistä, ja niidenkin kanssa täytyy vain suunnitella aikataulunsa tarkkaan torstain osalta. Tuskin Monsters of Pop on täältä mihinkään lähdössä, vaikka vaikutti, että jonkin verran yleisökatoa oli aiempiin vuosiin havaittavissa. Ensi vuonna kuitenkin olisi tulossa jo kymmenennet popit, siispä niitä odotellessa!

Tummia sävyjä ja kylmiä väreitä

En ole ehtinyt viime viikkoina hirveästi kirjoittaa Voice of Finlandista, mutta joka viikko olen ohjelman katsonut kyllä jälkikäteen. Ja vaikka paljon hyviä esityksiä matkalle on mahtunut, myös muutamia heikompia lempilaulajiltani on nähty. Mm. Anni Saikku on esittänyt kauden aikana kaksi huonoa biisiä, jotka eivät hänen äänelleen sopineet. Tästä seurauksena olikin sentimentaalinen pudotus kisasta viime viikolla.

Ainoat jotka eivät ole missään vaiheessa tuottaneet pettymystä, ovat olleet Emma Schnitt ja Siru Airistola. Olen ollut jo pidempään aivan varma, että nämä neidot nähdään finaalissa. Kerrankin myös Suomen kansa tuntuu olevan minun kanssani samaa mieltä, sillä molemmat pääsivät yleisöäänillä livelähetyksistä jatkoon.

Aivan varma ei voittajasta kuitenkaan voi olla, molemmat kun ovat niin mielettömiä laulajia, että biisivalinnalla tulee olemaan suuri merkitys. Kylmiä väreitä on jokatapauksessa luvassa loppuun asti. Sirulta haluaisin kuulla esimerkiksi Kate Bushia, koska hänen äänialansa siihen riittäisi. Emma taas on parhaimmillaan lämpimässä soulissa, ja sitä toivon vielä jatkossakin kuulevani.

Viime viikolla Emma lauloi jälleen ties kuinka monennen kerran tiensä mun sydämeen Emeli Sandén 'My Kind of Loven' avulla ja eilen Siru vakuutti huikealla versiolla Shirley Basseyn 'I (Who Have Nothing)':sta.

Toki Tiia Erämerikin jatkaa yhtenä suosikeistani, mutta ei tälle parhaalle kaksikolle vain ole vertaista. Pidän molemmista esiintyjistä niin paljon, että minua ei edes harmita, kumpi heistä voittaa, kunhan se jompi kumpi on :) Emman kuva on Iltasanomista, Sirun Voice of Finlandin Facebook -sivulta. Klikkaa kuvasta esityksiin.

Tänään onkin sitten kaverin synttäribileet, ja aukeaa mun Tallinnan tuliaiset :) Mä rakastan kotibileitä! Yhtään niin paljon en baaria odotakaan, ja tuskin jatkoille tulee lähdettyä, ellei sitten osa porukasta jostain syystä haluaisi lähteä jatkamaan iltaa Klubille. Siellä on nimittäin tänään Hang The DJ! ja keikalla Iisa!

Peurana Valoissa

Ensimmäinen ilta Valoa Festivalia on nyt takana. Iltaan mahtui niin keikkaa, kebabbia kuin kaljaakin :)

The New Tigers esiintyi Artturissa melko tyhjälle salille, joka yllätti ainakin mut. Omien kokemusten mukaan Artturi on ollut aina niin täynnä, että sinne on ollut vaikea sopia. Nyt tyhjiä pöytiä oli useita, ja niissä muissakin kosolti tilaa. Itse en tosin ollut remontin jälkeen siellä edes käynyt, joten yllätys oli positiivinen, kun paikka oli kokenut niinkin merkittävän kasvojen kohotuksen. Tilaa ja väljyyttä siis ainakin on, ja hinnat näin keskustapaikaksi erittäin kohtuulliset.

Eivät tietysti niin kohtuulliset kuin Hällänkellarissa, jonne Galatan kebabin kautta väännettiin itsemme Yo-talon keikkoja odotellessa. Oli kuitenkin pakko lähteä etuajassa pois kun 18-vuotiaat toivoivat deejiiltä Robinia...

Mutta Iisa vakuutti mut nyt. Kuten mainitsin, en ole liiemmin ollut innostunut Reginasta, eikä tämä uusi levykään nyt kuitenkaan kotikuuntelussa aivan kärkisijoja kolkutellut. Mutta livenä homma toimi todella upeasti. Itse asiassa mua ei vaivannut keikalla mikään, ja suhteellisen täysi Yo-talokin vaikutti olevan haltioissaan. Olin tosin odottanut mukaan bändiä, mutta ei meininki silti aivan taustanauhan varaan jäänyt, Iisalla oli mukanaan Sanna, joka lauloi stemmoja, soitti komppikitaraa ja rumpua. Mainio keikka, ehkäpä tästä voisi alkaa jonkinlainen kiinnostus Iisan soolouraa kohtaan :)









Sin Cos Tan aloitti hieman myöhässä, mutta milloinpa keikat ajallaan alkaisivat. Näiden festivaalien kanssa tosin ne useammin pitävät paikkansa, koska slotit ovat niin tiukilla, mutta viimeiset bändit aina pystyvät vähän enemmän vapauksia ottamaan.

Musiikki oli täydellistä. Uusia biisejäkin kuultiin kaksi kappaletta. Kyllä, siis uusia, vaikka edellinen albumikin 'Afterlife' ilmestyi vasta viime syksynä. Tosin, jos tuolla tahdilla syntyy tälläistä hittimateriaalia, mikäpä ettei niin kannattaisikin tehdä. Levy vuoteen tahti on melko kunnianhimoista.

Jo Villa Nahin ajoista itselle on tuttua hyvin minimalistinen performanssi, ja aika harvoin pelkät koneartistit tietysti mitään ihmeitä lavalla pystyvät yksin tekemään. Screenillä pyöri pääasiassa mustavalkoista autolla-ajovideota ja jonkin verran muita efektejä, mutta se tuki esitystä hyvin. Esiintyminen ei ehkä ole bändin vahvinta osaamista, mutta musiikki taas puhuttelee senkin edestä. Pistänpä tästä vinyylin levylautaselle ja fiilistelen jälleen, sillä syystä tai toisesta viimeisimmän levyn suosikkibiisiäni 'Heart On a Plate' ei keikalla kuultu.









Seuraavaksi suunta on Tampere Areenalle katsomaan kun Tampere Roller Derby ottaa mittaa Harbor Girls Hamburgista. Illalla on luvassa sellaisia kauniilta kuulostavia asioita kuten Kakka-hätää ja Huoratronia!

Iltaa odotellessa kannattaa tsekata Black Twigin ennakkokuuntelussa oleva ensi viikolla julkaistava kakkoslevy 'Heliogram'. Sen tarjoaa vielä viikon ajan ketkäpä muutkaan, kuin taas ne pirun musiikkikelmit, Rosvot!

Black Twig ja Delay Trees esiintyvät muuten molemmat parin viikon päästä Tampereella Telakalla, sitä en todellakaan haluaisi missata! Alla kepittelee Turun indielupaus The New Tigers Artturissa eilisiltana.

Perjantaibiisien aatelia

The Wolf of Wall Street oli enimmäkseen aivan huippu pätkä, himmeää bilettämistä! Paljon humoristisempikin, mitä odotin. En kuitenkaan ihan allekirjoita sitä, että elokuvan olisi tarvinnut olla niin pitkä, vaikka missään nimessä se ei pitkästyttävä ollutkaan. Kyllä sitä silti olisi hiukan voinut tiivistää, ja loppua kohti tuntui, että ote alkoi vähän lipsua. Siihen asti paketti oli ollut tiiviimmin hanskassa. Pari juttua olisi myös voinut voinut jättää tekemättäkin, mutta kokonaisuutena kuitenkin 4 tähden raina. Ja kyllä Leonardo DiCaprio jälleen osoitti vahvuutensa henkilöroolin esittämisessä. Jokohan Leon olisi aika vihdoin saada se kauan kaivattu Oscar?

Mutta nyt on perjantai, ja sen kunniaksi muutama tarkkaan valittu perjantaibiisi :)

Iisan valitsin listalle koska Valoa Festival alkaa tänään ja Iisa esiintyy illalla Yo-talolla. 'Perjantai' löytyy myös hänen tuoreelta albumiltaan, muut biisit ovat sen sijaan pääasiassa vähän vanhempaa matskua. Viceroy & French Horn Rebellion on tullut jo kertaalleen tänä vuonna postattuakin, mutta so not sanois Nykäsen Matti!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vilkaisu Valoa Festivalin tarjontaan

Valoa Festival tosiaan alkaa perjantaina, ja keikkapaikat olen jo ehtinyt oikeastaan päättää ennenkuin reilu viikko sitten sain iloisia uutisia. Vasta tuolloin kuitenkin varmistui osanottoni molempiin festaripäiviin.

Vaikka en mikään suuri suomiräpin fani olekaan, olisi tietysti ollut makea käydä katsastamassa ne parhaat, eli Solonen & Kosola perjantai-iltana Pakkahuoneella. Viime vuonna ilmestynyt 'Kolmetoista kertaa kovempi ku kukaan' kuitenkin on yksi suomiräpin ylivoimaisesti parhaita albumeita koskaan! Mutta koska festareiden ykkösnimi Sin Cos Tan, soittaa samaan aikaan Yo-talolla, on valinta mun osaltani selvä.

Ja kun nyt jälkimmäistä katsomaan menee, niin ajattelin Iisankin käydä katsastamassa. Reginan laulajan ensimmäinen soololevy ilmestyi vasta perjantaina, myös Spotifyyn, joten itsekin sen kuuntelin kertaalleen läpi. Jossain määrin voisin sanoa, että kyllä se Reginan päihittää. Sitä ennen taas kiinnostaa The New Tigers Artturissa, saapa nähdä, mahtuuko sinne. Uusinta viime vuonna julkaistua 'The Badgeria' ei Spotifystä löydy, mutta omaa nimeä kantava debyyttilevy kyllä.

Antero Lindgren olisi lauantaina Artturissa, ja vaikka se kiinnostaa kovasti, päivän aikataulut taitavat mennä sen verran päällekkäin muilta osin, että en ehdi vielä festivaaleille tuohon aikaan. Päivällä on tietysti Tampere Roller Derbyn koitos, mutta ennen iltaa on muutakin ohjelmaa.

Sen sijaan festareiden lauantai taitaa mennä konemusiikkiin keskittyen Klubilla ja Pakkahuoneella. En ole tätä vielä päättänyt varmaksi, sillä toisaalta alkuilta siellä ei hirveästi kiinnosta Colaa & Jimmua ja Lennoa lukuunottamatta, mutta koska ensimmäisen keikka-aika siirtyi aiemmaksi, en varmaankaan siiheksi edes sinne ehdi ja Yo-talolla taas olisi todella kova kattaus.

Lavalle siellä nousevat Kauko Röyhkä, Kakka-hätä 77 ja mm. viime vuoden henkilökohtaiseen levyjen TOP 10:n yltänyt Death Hawks. Voi kuitenkin tosiaan olla, että aikataulut eivät anna myöten, koska alkuilta kuitenkin menee Tammelan suunnassa ja viimeistään Pakkahuoneelle pitää ehtiä Huoratronia ja Jori Hulkkosta kuuntelemaan (ja tanssimaan). Huoratron ei petä koskaan, mutta koska olen nähnyt Akun jo sen verran monta kertaa, eniten odotan nimenomaan Jorin dj-settiä. Tietysti vanha tuttu, Tampereen oma Rico Tubbs on myöskin ilmeinen valinta, mikäli Yo-talolle ei tule mentyä.

Raporttia tulee ensi viikonlopun jälkeen. Sitä ennen tässä muutamia poimintoja festareille tulevilta artisteilta.

Valoa tunnelin päässä

Nimittäin Valoa Festival on tulossa. Festarit alkavat ensi viikon perjantaina, ja ne jakautuvat taas ympäri Tampereen keskustaa, keskittyen kuitenkin Yo-talon ja Tullikamarin alueille. Ohjelmaa on luvassa Artturissa, Yo-talolla, Telakalla, Klubilla ja Pakkahuoneella.

Eilen kävi kyllä varsin huvittava tapaus. Tiedustelin festivaalien järjestäjiltä kuvausakkredointia tapahtumaan, ja samalla selvisi, että olin voittanut jo viime kesänä festaripassin tapahtumaan! Kävin tuolloin katselemassa yhden suosikkibändini, Big Waver Ridersin keikkaa Laikun lavalla Valoa Pop Upissa, ja napsaisin Instagram-kilpailuun kuvan. Sillä kuvalla osui arpaonni kohdalle, mutta en koskaan huomannut tarkistaa voittoani kuvasta :D No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Arpajaisissa voittanut kuva oli tämä.



Olen tietysti tästä voitosta innoissani. Olin muutenkin pohdiskellut festareille osallistumista, vaikka ensi alkuun harmitti se, että perjantaina ei minulle ollut muuta isosti kiinnostavaa bändiä tiedossa kuin Sin Cos Tan, joka olikin samalla koko tapahtuman ehdoton ykkössuosikkini. Kun en toisaalta olisi halunnut lauantaitakaan missata, ja silti välttämättä ostaa kahden päivän passia, tämä oli nappiosuma mulle. Ja kun nyt kerran mennään, niin kyllähän sitä voisi perjantaina The New Tigersia ja Iisaakin käydä katsastamassa.

Lauantaina päivällä kutsuu puolestaan roller derby! Sain Nellinalta kutsun lähteä katsomaan elämäni ensimmäistä roller derbymatsia Tampere Areenalle, kun Tampere Roller Derby saa vieraakseen Harbor Girls Hamburgin Saksasta. Aika makea juttu päästä katsomaan tuollaista! Illalla suuntaan takuuvarmasti Klubille ja Pakkahuoneelle Jori Hulkkosen, Cola & Jimmun, Rico Tubbsin ja Huoratronin perässä.