Keikkaputkessa osa 2

Aww yiss, miten kompakti keikkapaketti eilinen Lost in Musicissa oli! Asiaa varmasti auttoi sekin, että sai olla (melkein) koko illan samassa paikassa, mutta tietenkin itse musiikki oli tärkeimmässä osassa.

En ollut alunperin ajatellut käydä Doriksen lisäksi missään muualla, mutta koska ilta tuntui pitkältä, ja Artturissa oli tarjolla tanskalaista electronicaa Sekuoian toimesta, päätin aloittaa iltani sieltä. Keikkapaikkana Artturi ei oikein vedä koskaan pisteitä kohtiin, ehkä se on se tila, joka ei ole oikein omiaan kunnon hikiseen tunnelmaan, tai sitten stage ikkunan edessä. Sekuoian musiikki on kuitenkin enemmänkin looperien ja koneiden käytön performanssia tai kuuntelumusiikkia, joten tämän tyyppiseen meininkiin se nyt jotenkin sopii. Keikka oli kuitenkin jälleen vain alle puolen tunnin mittainen, ehkäpä nuori herra Bech-Madseniakaan ei meno Artturissa niin paljoa innostanut, että olisi välittänyt esiintyä pidempään. Hieman vastahakoisesti hän kuitenkin encoren vetäisi.

Mutta tylsyys oli kaukana siinä vaiheessa, kun Delay Trees aloitti Doriksessa. Jälleen kerran lavan edusta ja yläkerta oli miltei täynnä yleisöä, joka sai kunnon vastineen panokselle lähteä katsomaan tätä Hämeenlinnan indieihmettä. Ja kun juuri ehdin kehumaan edellisillan keikkoja, niin tämä bändi varmisti, että rima Lost in Musicissä nousi jälleen hippusen korkeammalle. Setti oli kompakti ja toimiva kokonaisuus lähinnä tietysti alkuvuodesta ilmestynyttä 'Readymade' albumia, ja jonkin verran vanhempaa. Esimerkiksi 'HML', eli kaunis oodi tai rakkaustarina kotikaupungille, sekä myös ilmeisesti jonkin verran uutta (?) matskua. Tai sitten en vain tunnistanut kaikkia biisejä entuudestaan. Jokatapauksessa tähän mennessä soitannollisesti, tunnelmaltaan ja kauneudellaan festareiden parasta liveantia. Sytyin tähän nyt vielä enemmän kuin viimeksi Telakalla viime talvena, ja settikin oli tällä kertaa selkeästi pidempi (yeah!).



















Latvialaisen Colours of Bubblesin keikan katselin baarin perältä, sillä en ollut sille muutenkaan asettanut ihmeemmin odotuksia. Ja ei sekään nyt huono ollut, mutta hieman liian suoraviivaista rokkia mun makuuni.

Vaikka Delay Trees korjasi tällä kertaa potin, niin myös Kap Kap piti pintansa. Siitäkin huolimatta, että en aivan samanlaisessa transsissa tällä kertaa ollut, mitä viimeksi. Asiaan saattoi myös vaikuttaa esitystä häirinneet "esitanssijat". Setti käsitti sekalaisia biisejä sekä vanhemmilta, että tuoreemmalta alkuvuodesta ilmestyneeltä levyltä, ja soitto oli juuri niin hypnoottista, mitä tältä bändiltä voi odottaa. Sinänsä jos näitä esityksiä ruotii showmielessä, on Kap Kap illan bändeistä juuri se, joka eroaa edukseen nimenomaan livenä. Se nimittäin toimii selvästikin joka kerta keikalla paremmin, mitä levyltä kotona kuunneltuna. Delay Trees taas on mitä täydellisintä kuuntelumusiikkia, mutta onnistui tällä kertaa yllättämään myös vakuuttavalla esiintymisellään.

Ja tänään taas mennään, vuorossa on Telakka, Ochre Room, Pooma ja I Was A Teenage Satan Worshipper. Odotukset eivät ainakaan ole yhtään eilistä alempana, kun oikeastaan jokainen bändi on näkemisen arvoinen.

Visaista hommaa

Sain kipinän lähteä kokeilemaan Artturin ruokia jo Valoa Festivalin aikaan, kun oltiin katsomassa The New Tigersia siellä festivaaliperjantaina. Silloin ei kuitenkaan tehnyt mieli ranskalaisia, joten päädyttiin kebabille.

En ollut koskaan aiemminkaan syönyt Artturissa, mutta Foursquaressa paikan vakiasiakkaat näyttivät jo vuosien ajan olevan yhtä mieltä siitä, että paikasta saa Tampereen parhaat ranskalaiset. Haaste täytyi ottaa vastaan.

Paikkanahan Artturi on oikein viihtyisä, ja kun huomasin, että siellä on vielä erilaisia pubivisailuita monta kertaa viikossa, lähdettiin porukalla koettamaan onneamme. Ja sitä oltaisiin kyllä tarvittukin :) Eilisen leffavisa oli yksinkertaisesti aivan liian kova pala purtavaksi, mutta ei me sentään aivan viimeiseksi jääty. Joutuu hetken aikaa kasailemaan itseään, mutta visailu on silti hauskaa hommaa. Tärkeintä ei ole voitto vaan jalo kilpa ;) Vajaa pari vuotta sitten, kun käytiin enemmän skabailemassa, meitä oli hieman eri porukka, vaikka ydinjoukko sama olikin. Niinpä tiimin nimen oli aika uusiutua, Keskisen Vesasta tuli nyt Team Vesa Keskinen.

Mutta takaisin ruoka-asiaan. Ranskalaisia siis täytyi kokeilla, mutta en halunnut syödä niitä pelkästään, joten tilasin annoksen lammaspullia ja maalaisranskiksia. Lihapullat olivat varsin jees noin niinkuin pubiruuaksi, mutta ranskalaiset olivat aika samanlaisia kuin vaikkapa Pancho Villassa. Eivät siis minun mielestäni päässeet lähellekään Tampereen parhaita, eli O'Connellsin ranuja. Lisäksi 9,20€ on ehkä tuosta annoksesta hiukan liikaa. Niin päräyttävää ruoka ei siis ollut, että lähtisin toista kertaa Artturiin syömään varta vasten, mutta sinne mennessäni vaikkapa kaljalle tai visailemaan, voin jatkossakin kuitenkin syödä.

Peurana Valoissa

Ensimmäinen ilta Valoa Festivalia on nyt takana. Iltaan mahtui niin keikkaa, kebabbia kuin kaljaakin :)

The New Tigers esiintyi Artturissa melko tyhjälle salille, joka yllätti ainakin mut. Omien kokemusten mukaan Artturi on ollut aina niin täynnä, että sinne on ollut vaikea sopia. Nyt tyhjiä pöytiä oli useita, ja niissä muissakin kosolti tilaa. Itse en tosin ollut remontin jälkeen siellä edes käynyt, joten yllätys oli positiivinen, kun paikka oli kokenut niinkin merkittävän kasvojen kohotuksen. Tilaa ja väljyyttä siis ainakin on, ja hinnat näin keskustapaikaksi erittäin kohtuulliset.

Eivät tietysti niin kohtuulliset kuin Hällänkellarissa, jonne Galatan kebabin kautta väännettiin itsemme Yo-talon keikkoja odotellessa. Oli kuitenkin pakko lähteä etuajassa pois kun 18-vuotiaat toivoivat deejiiltä Robinia...

Mutta Iisa vakuutti mut nyt. Kuten mainitsin, en ole liiemmin ollut innostunut Reginasta, eikä tämä uusi levykään nyt kuitenkaan kotikuuntelussa aivan kärkisijoja kolkutellut. Mutta livenä homma toimi todella upeasti. Itse asiassa mua ei vaivannut keikalla mikään, ja suhteellisen täysi Yo-talokin vaikutti olevan haltioissaan. Olin tosin odottanut mukaan bändiä, mutta ei meininki silti aivan taustanauhan varaan jäänyt, Iisalla oli mukanaan Sanna, joka lauloi stemmoja, soitti komppikitaraa ja rumpua. Mainio keikka, ehkäpä tästä voisi alkaa jonkinlainen kiinnostus Iisan soolouraa kohtaan :)









Sin Cos Tan aloitti hieman myöhässä, mutta milloinpa keikat ajallaan alkaisivat. Näiden festivaalien kanssa tosin ne useammin pitävät paikkansa, koska slotit ovat niin tiukilla, mutta viimeiset bändit aina pystyvät vähän enemmän vapauksia ottamaan.

Musiikki oli täydellistä. Uusia biisejäkin kuultiin kaksi kappaletta. Kyllä, siis uusia, vaikka edellinen albumikin 'Afterlife' ilmestyi vasta viime syksynä. Tosin, jos tuolla tahdilla syntyy tälläistä hittimateriaalia, mikäpä ettei niin kannattaisikin tehdä. Levy vuoteen tahti on melko kunnianhimoista.

Jo Villa Nahin ajoista itselle on tuttua hyvin minimalistinen performanssi, ja aika harvoin pelkät koneartistit tietysti mitään ihmeitä lavalla pystyvät yksin tekemään. Screenillä pyöri pääasiassa mustavalkoista autolla-ajovideota ja jonkin verran muita efektejä, mutta se tuki esitystä hyvin. Esiintyminen ei ehkä ole bändin vahvinta osaamista, mutta musiikki taas puhuttelee senkin edestä. Pistänpä tästä vinyylin levylautaselle ja fiilistelen jälleen, sillä syystä tai toisesta viimeisimmän levyn suosikkibiisiäni 'Heart On a Plate' ei keikalla kuultu.









Seuraavaksi suunta on Tampere Areenalle katsomaan kun Tampere Roller Derby ottaa mittaa Harbor Girls Hamburgista. Illalla on luvassa sellaisia kauniilta kuulostavia asioita kuten Kakka-hätää ja Huoratronia!

Iltaa odotellessa kannattaa tsekata Black Twigin ennakkokuuntelussa oleva ensi viikolla julkaistava kakkoslevy 'Heliogram'. Sen tarjoaa vielä viikon ajan ketkäpä muutkaan, kuin taas ne pirun musiikkikelmit, Rosvot!

Black Twig ja Delay Trees esiintyvät muuten molemmat parin viikon päästä Tampereella Telakalla, sitä en todellakaan haluaisi missata! Alla kepittelee Turun indielupaus The New Tigers Artturissa eilisiltana.

Vilkaisu Valoa Festivalin tarjontaan

Valoa Festival tosiaan alkaa perjantaina, ja keikkapaikat olen jo ehtinyt oikeastaan päättää ennenkuin reilu viikko sitten sain iloisia uutisia. Vasta tuolloin kuitenkin varmistui osanottoni molempiin festaripäiviin.

Vaikka en mikään suuri suomiräpin fani olekaan, olisi tietysti ollut makea käydä katsastamassa ne parhaat, eli Solonen & Kosola perjantai-iltana Pakkahuoneella. Viime vuonna ilmestynyt 'Kolmetoista kertaa kovempi ku kukaan' kuitenkin on yksi suomiräpin ylivoimaisesti parhaita albumeita koskaan! Mutta koska festareiden ykkösnimi Sin Cos Tan, soittaa samaan aikaan Yo-talolla, on valinta mun osaltani selvä.

Ja kun nyt jälkimmäistä katsomaan menee, niin ajattelin Iisankin käydä katsastamassa. Reginan laulajan ensimmäinen soololevy ilmestyi vasta perjantaina, myös Spotifyyn, joten itsekin sen kuuntelin kertaalleen läpi. Jossain määrin voisin sanoa, että kyllä se Reginan päihittää. Sitä ennen taas kiinnostaa The New Tigers Artturissa, saapa nähdä, mahtuuko sinne. Uusinta viime vuonna julkaistua 'The Badgeria' ei Spotifystä löydy, mutta omaa nimeä kantava debyyttilevy kyllä.

Antero Lindgren olisi lauantaina Artturissa, ja vaikka se kiinnostaa kovasti, päivän aikataulut taitavat mennä sen verran päällekkäin muilta osin, että en ehdi vielä festivaaleille tuohon aikaan. Päivällä on tietysti Tampere Roller Derbyn koitos, mutta ennen iltaa on muutakin ohjelmaa.

Sen sijaan festareiden lauantai taitaa mennä konemusiikkiin keskittyen Klubilla ja Pakkahuoneella. En ole tätä vielä päättänyt varmaksi, sillä toisaalta alkuilta siellä ei hirveästi kiinnosta Colaa & Jimmua ja Lennoa lukuunottamatta, mutta koska ensimmäisen keikka-aika siirtyi aiemmaksi, en varmaankaan siiheksi edes sinne ehdi ja Yo-talolla taas olisi todella kova kattaus.

Lavalle siellä nousevat Kauko Röyhkä, Kakka-hätä 77 ja mm. viime vuoden henkilökohtaiseen levyjen TOP 10:n yltänyt Death Hawks. Voi kuitenkin tosiaan olla, että aikataulut eivät anna myöten, koska alkuilta kuitenkin menee Tammelan suunnassa ja viimeistään Pakkahuoneelle pitää ehtiä Huoratronia ja Jori Hulkkosta kuuntelemaan (ja tanssimaan). Huoratron ei petä koskaan, mutta koska olen nähnyt Akun jo sen verran monta kertaa, eniten odotan nimenomaan Jorin dj-settiä. Tietysti vanha tuttu, Tampereen oma Rico Tubbs on myöskin ilmeinen valinta, mikäli Yo-talolle ei tule mentyä.

Raporttia tulee ensi viikonlopun jälkeen. Sitä ennen tässä muutamia poimintoja festareille tulevilta artisteilta.

Valoa tunnelin päässä

Nimittäin Valoa Festival on tulossa. Festarit alkavat ensi viikon perjantaina, ja ne jakautuvat taas ympäri Tampereen keskustaa, keskittyen kuitenkin Yo-talon ja Tullikamarin alueille. Ohjelmaa on luvassa Artturissa, Yo-talolla, Telakalla, Klubilla ja Pakkahuoneella.

Eilen kävi kyllä varsin huvittava tapaus. Tiedustelin festivaalien järjestäjiltä kuvausakkredointia tapahtumaan, ja samalla selvisi, että olin voittanut jo viime kesänä festaripassin tapahtumaan! Kävin tuolloin katselemassa yhden suosikkibändini, Big Waver Ridersin keikkaa Laikun lavalla Valoa Pop Upissa, ja napsaisin Instagram-kilpailuun kuvan. Sillä kuvalla osui arpaonni kohdalle, mutta en koskaan huomannut tarkistaa voittoani kuvasta :D No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Arpajaisissa voittanut kuva oli tämä.



Olen tietysti tästä voitosta innoissani. Olin muutenkin pohdiskellut festareille osallistumista, vaikka ensi alkuun harmitti se, että perjantaina ei minulle ollut muuta isosti kiinnostavaa bändiä tiedossa kuin Sin Cos Tan, joka olikin samalla koko tapahtuman ehdoton ykkössuosikkini. Kun en toisaalta olisi halunnut lauantaitakaan missata, ja silti välttämättä ostaa kahden päivän passia, tämä oli nappiosuma mulle. Ja kun nyt kerran mennään, niin kyllähän sitä voisi perjantaina The New Tigersia ja Iisaakin käydä katsastamassa.

Lauantaina päivällä kutsuu puolestaan roller derby! Sain Nellinalta kutsun lähteä katsomaan elämäni ensimmäistä roller derbymatsia Tampere Areenalle, kun Tampere Roller Derby saa vieraakseen Harbor Girls Hamburgin Saksasta. Aika makea juttu päästä katsomaan tuollaista! Illalla suuntaan takuuvarmasti Klubille ja Pakkahuoneelle Jori Hulkkosen, Cola & Jimmun, Rico Tubbsin ja Huoratronin perässä.