Vance Joy, Australiasta

Nuorgamin lopetettua (RIP) sosiaalisessa musiikkimediassa on jäätävän kokoinen aukko, jonka täyttäminen ei ole helppoa. Onneksi Rosvot kokosi aiemmin tänä vuonna yhteen nipun hyviä, ja suurimman osan jopa itselle aiemmin tuntemattomia musiikkiblogeja.

Olen aiemminkin löytänyt tämän syksyn aikana sitä kautta paljon kiinnostavia uusia musiikkilöytöjä, mutta vasta reilu viikko sitten Echoes -blogista bongaamani minulle uusi tuttavuus Vance Joy onnistui nostamaan fiilikset sille tasolle, mitä se parhaimmillaan on Nuorgamin aikana ollut.

Aivan mielettömän upeaa folkpoppia joka ei juurikaan kalpene Of Monsters and Menin, Mumford & Sonsin tai The Tallest Man On Earthin rinnalla. Sen sijaan mielestäni Vance on jopa parempaa kuin artikkelissa verratut The Lumineers tai Passenger, ja toisaalta ei aivan pääse vaikkapa Huskyn tasolle. Mutta Australiastahan tämäkin James Keogh syntymänimellä kulkeva nuorimies on kotoisin. Tsekkaa EP alta.

Chvrcheshan se vasta rokkaa!

En muistanutkaan kirjoitella tästä aivan loistavasta bändilöydöstä, kun sitä viime viikolla ensi kertaa kuulin. Osa on tietysti taas, että "vitsi mikä n00b kun ei tienny Chvrchesia", mutta eihän sitä kaikkea voi aina tietää :) Pääasia että nyt tiedän, ja eipä bändiltä huonoa biisiä ole vielä vastaan tullut.

Kyseessä on siis skotlantilainen elektropop-pumppu, joka on jo ollut pari vuotta olemassa. Albumia ei vielä kuitenkaan ole ilmestynyt, mutta Spotifystä löytyy kokonainen 'Recover EP', jolta osa näistä biiseistä on tähänkin postaukseenkin peräisin. Biisit lupaavat tulevaisuudesta kyllä todella hyvää. Ehkä eniten mulle tulee Chvrchesista mieleen yksi toinen suurista suosikeistani, The Naked And Famous.

Eräs toinen viime aikoina paljon soineita artisteja on Passenger, johon olen vasta uusimman 'All The Little Lights' -levyn myötä tutustunut. Artistina Mike Rosenberg on kuitenkin tehnyt tätä folksoundia huomattavasti pidempään, kuin monet viimeisen vuoden aikana bongaamani uudet löydöt. Tavallaan kai hänet voisi siis nostaa jonkinlaiseen pioneerin asemaankin, ja onhan noissa biiseissä paljon samaa tunnelmaa kuin monissa aiemminkin hehkuttamissani folksuosikeissani. Kuten vaikkapa nyt Husky, Of Monsters And Men, Mumford & Sons tai The Tallest Man On Earth. Ja kyllä vanhemmatkin levyt hyviä ovat, etenkin 'Flight Of The Crow', joka on ehkä jopa miehen paras. Uusimmalta täytyy silti nostaa esiin biiseinä suosikkini 'Circles', nimiraita 'All The Little Lights' ja se tunnetuin radiohitti 'Let Her Go'.

Viime aikaisista Flow Festivalin uusista bändikiinnityksistä Austra oli yksi mieleisimpiä lisäyksiä. Vaikka tuossa on pieni katkos ollutkin, niin 'Feel It Break' -levyä tuli kuunneltua pari vuotta sitten aika paljon.

The Tallest Man On Earth

Voisin kutsua itseäni vähän myöhäisherännäiseksi, sillä vasta tänään tutustuin tähän itselleni uuteen artistiin, ja vieläpä aika perustavanlaatuisesti. Pari yksittäistä biisiä olin Herra Matssonilta jo ennenkin kuullut, mutta sattumalta huomioni kiinnittyi vasta tänään erityisesti tuohon 'Wind And Walls' kappaleeseen, ja sitä myöten nälkä kasvoi nopeasti.

Tämän jälkeen kuuntelin putkeen miehen jokaikisen levyn ja EP:n, jotka muuten kaikki löytyvät Spotifystäkin, ja sain todellisen superannoksen indiefolkia. Hemmetin hyvältähän tuo kuulostaa, jaa karheasta äänestä tuli hetkittäin mieleen (ja tämä ei ole negatiivista mun tapauksessani) kotimaisittain J. Karjalaisen mies ja kitara-combot. Matssonin musiikki sopi täydellisesti torstain työaamuun ja rauhoitti hektisessä työkiireessä mielen. Nyt kun olen lopultakin päässyt folksaundin maailmaan sisälle (Mumford & Sons, Of Monsters And Men, Husky, Wake Owl, The Lighthouse And The Whaler jne.), tulen palaamaan The Tallest Man On Earthiinkin vielä uudelleen ja uudelleen.

Ei uudenvuoden lupauksia

...tai voisin kai mä luvata kuuntelevani vain hyvää musiikkia tänä vuonna, mutta sitä lupausta olis tosi vaikea pitää :)

Vuosi vaihtui kosteissa tunnelmissa, laulaen ja hyvin syöden. Tarjolla oli tosi hyviä kotitekoisia burgereita. Tequilaa kyllä kului paljon ja myöhään tuli valvottua, pahoittelut kaverin naapureille. Vuoden vaihtuessa juotiin skumppaa parvekkeella ja yritettiin nähdä jotain ilotulituksesta. Tiistai menikin vaan lepäillessä, joka olikin kyllä tarpeen. Uh huh, Scorpion tequilasta ei kuitenkaan tule niin paha krapula, kuin voisi luulla. On se ihme ainetta :)

Kaikille tamperelaisille kuuma ravintolavinkki. Ruby and Fellasissa saa koko tammikuun ajan ruokalistalta kaksi pääruokaa yhden hinnalla. Itse pitää mennä käymään vähintään kerran, sillä tykkään paikasta ja heidän ruuistaan todella paljon. Erityisesti Fish & Chipsit ovat aivan mielettömän hyviä.

Tässä taas muutama ihan mahtava artisti ja biisi jotka olen viime päivinä bongannut. Kaksi ensimmäistä löysin loistavasta Skipped Heartbeats-blogista, loput ihan Spotifyn kautta. Jälkimmäisestä löytyy kokonaiset Huskyn ja The Lighthouse and the Whalerin levytkin. Molemmat on mulle uusia tuttavuuksia ja erityisesti (yllättäen australialainen ;) ) Husky tuo hyvällä tavalla mieleen esimerkiksi Of Monsters And Menin tai Mumford & Sonsin. Voi hitto että meikäläinen onkin hurahtanut kaikkien odotusten vastaisesti folkpoppiin, mutta minkäs teet kun tulee liikaa hyviä biisejä ;)

The winner takes it all...

...and the winner is Canon EOS 1100D!

Tässä aiemmin lupaamani kuvapostaus viime viikonlopun ylimääräisestä kuvasaldosta. Näistä löytyy enemmän yksityiskohtaisia lähikuvia kohteista jotka eivät päätyneet varsinaisiin päiväpostauksiin.

Lopussa luvassa musiikillinen yllätysmuna-kimara :)

































Tässä vielä yllätysmunia kansalle.

Yksi mahtava biisi Of Monsters And Meniltä, joka jäi edellisestä postauksesta mainitsematta. Kyseinen albumi on ollut jo usean viikon ajan kestosoitossa soittolistallani ja jatkaa vain porskuttamistaan. Käsittämättömän hieno albumi.



Syy miksi se tuli mieleen, oli Mumford & Sonsin uusi albumi joka on soinut Spotifyssä tällä viikolla ahkerasti. Tiedän että kyseessä on hipsteriystävällistä musiikkia, mutta en kuitenkaan missään vaiheessa syttynyt debyyttilevylle hittibiisiä 'Little Lion Mania' enempää.



Koko uusi levy on kuitenkin huomattava parannus aiempaan. Todella melodista ja reipasta, tarttuvaa folkpoppia. Kannattaa kuunnella koko levy ajan kanssa. Levyltä löytyy lukuisa määrä hittipotentiaalia omaavaa materiaalia, tämä vielä toinen vahva ehdokas sillä saralla.



Adelen uusi James Bond-biisi on herättänyt myös suuria tunteita mussa viime päivinä. Kyseinen biisi meni kertaheitolla vähintäänkin kaikkien aikojen Bond-tunnarien TOP3:n, ellei kärkeen. Rakastuin enkä malttaisi odottaa elokuvaa enää kolmea viikkoa!