Ensiapua rokinhimoon

Huolenaiheeni Hisserin ensisinkun jälkimainingeissa lokakuulla olivat ainakin ennenaikaisia. Olin siis tuolloin huolissani bändin jatkosta Koiviston siirryttyä sooloprojektinsa pariin, mutta maanantaina tulleet uutiset sekä riemastuttivat, että huojensivat.

Disco Ensemble lähtee nimittäin ensi vuoden huhtikuussa 11 kaupunkia käsittävälle Suomen kiertueelle läpimurtoalbuminsa 'First Aid Kitin' 10-vuotisjuhlan kunniaksi. Bändi soittaa kiertueella albumin kokonaisuudessaan, sekä ekstrana kappaleita muiltakin levyiltä. Vain hieman ennen kiertuetta 'First Aid Kitistä' ilmestyy myöskin juhlavuoden kunniaksi ensimmäistä kertaa vinyyliversio.

Tuo kyseinen levy kieltämättä on kirkkaasti DE:n paras kokonaisuus, vaikka erittäin lähellä sydäntäni ovat myöskin seuraavat albumit 'Magic Recoveries' sekä 'The Island Of Disco Ensemble'. Tältä löytyy kuitenkin niin kova arsenaali kovaa tykitystä, että keskinkertaisia biisejä ei juurikaan edes ole. Myös toissasyksyn keikka Tampereen Klubilla on kuitenkin edelleen niin väkevästi muistoissa, että se lienee paras koskaan kyseisessä paikassa todistamani live-esitys. Ja aika monta keikkaa siellä vuosien varrella on tullut todistettua.



Niinpä ei liene yllätys, että kun liput tulivat eilen aamulla myyntiin, varmistin välittömästi oman paikkani ensi huhtikuun loppuun tuonne kiertueen viimeiseen esitykseen Tampereelle. Ja kannattaa toimia ripeästi, sillä esimerkiksi Tavastian keikka on Tiketin ykkösenä nyt jo myös loppuunvarattu, ja Tampereenkin keikka juuri nyt kolmanneksi suosituin. Tsekkaa oman kaupunkisi päivämäärät ja keikkapaikat, ja ole todistamassa yhtä Suomen kovinta livebändiä, kun he soittavat parhaita kappaleitaan. Lippupakettivaihtoehtoja on useita, ja esimerkiksi samalla on mahdollista lunastaa itselleen niin ensiapulaukkuja, kuin albuminkin sekä vinyylinä että cd:nä.

Tässä vielä päivämäärät ja keikkapaikat lainattuna kiertueen Facebook -eventistä:

02.04.2015 Pori, Bar Kino
03.04.2015 Kouvola, House Of Rock
04.04.2015 Joensuu, Ravintola Kerubi
05.04.2015 Kuopio, Henry's Pub Kuopio
09.04.2015 Oulu, 45 Special
10.04.2015 Jyväskylä, Tanssisali Lutakko
11.04.2015 Lahti, Finlandia-klubi
17.04.2015 Turku, Klubi Turku
18.04.2015 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
24.04.2015 Helsinki, TAVASTIA-klubi
25.04.2015 Tampere, Klubi / Tampere / Soundi-klubi

Lokakuun musiikkivideokatsaus

Musiikki on ollut viime aikoina blogissa vahvasti esillä, ja samalla meiningillä jatkuu. En ehtinyt perehtyä uusiin julkaisuihin aiemmin miltei koko lokakuussa, ja nyt kun olen ehtinyt niitä kuunnella, on näitä löytöjäkin tullut.

The Dø esimerkiksi julkaisi tämän uuden musiikkivideon 'Despair, Hangover & Ecstasy' viime viikolla. Suomalaisen Olivia Merilahden, ja ranskalaisen Dan Levyn duolta on Rosvojen 1000 Sparks -blogin mukaan tulossa uusi levykin vuoden vaihteen jälkeen.

Tuoreimpana näistä postauksen videoista on puolestaan jo pitkään diggailemani yhden Suomen kovimman bändin, Disco Ensemblen keulahahmon Miikka Koiviston sooloprojekti Hisser. Ensisingle 'Park Fiction' julkaistiin eilen, samoin tämä musiikkivideo. Kun ensimmäisen kerran luin miehen proggiksesta, jälleen Rosvoista (tällä kertaa Wincave -blogista) vajaa kuukausi sitten, olin samaan aikaan hieman säikähtänyt, että myös surullinen. Ensimmäistä siksi, että juuri Disco Ensemble on ollut se kovin juttu, ja toiseksi siksi, että sooloura tarkoittaa lähes aina sitä, että bändikuviot jäävät kokonaan sikseen.

Mitä itse biisiin tulee, kuulostaa se yllättävän kivalta. Elektronista musiikkia osasin kyllä odottaa, ovathan Miikan alaa nimenomaan koskettimet. Lisäksi tuo genre on yleensä nykyään melko luontainen suuntaus, kun rokkibändistä lähdetään sooloilemaan, mutta aivan omanlaistaan saundia hän on silti lähtenyt tekemään. Ei siis ole kopioitu entisiä maneereita, tai ei mieleeni edes tule mitään toista samalta kuulostavaa artistia. Salaa kuitenkin toivon tulevalta levyltä sitä DE:n räjähtävyyttä kuulevani, minkä Koiviston laulu on nimenomaan bändissä määrittänyt. 'Park Fiction' on siihen verrattuna nimittäin melkoista pehmopornoa :)

Vielä pidempiaikainen suosikkini taas jo yli 20 vuoden takaa, Orbital puolestaan ilmoitti nettisivuillaan lopettavansa lopullisesti. Veljeksistä Phil keskittyy levyjen soittoon, ja Paul jatkaa musiikin julkaisemista nimellä Eight Fifty Eight tai 8:58. Aivan selväksi tuon projektin kirjoitusasu ei itselleni vielä tullut, mutta se nähdään viimeistään ensi vuoden helmikuussa, kun ensimmäisen levyn pitäisi ilmestyä.

Myös Eight Fifty Eightiltä on saatu jo esimakua, kun ensimmäinen biisi ja musiikkivideo julkaistiin. Mielenkiintoista materiaalia on takuulla luvassa, vaikka tuo nyt kuultu ja nähty biisi ei vielä samalle tasolle Orbitalin kanssa pääsekään. Se nyt olisikin toisaalta lähes mahdotonta, sen verran paljon Hartnollien yhteinen musiikki on itseäni kaikkien näiden vuosien aikana puhutellut.

Heippa elokuu!

Vähän kyllä harmittaa, että törmäsin näin upeaan juttuun vasta liian myöhään. Lueskelin tuossa viime viikolla 'A Girl With A Fork In A World Of Soup' (huh!) -blogista, että Tampereen kaupunki on perustanut maisemapeltoja eri puolille kaupunkia. Suurimmassa osaa kasvaa nimenomaan auringonkukkia, eikä tuollaisiin peltoihin tämmöinen kaupunkilaispoika liian usein törmää!

Niinpä odotin sopivaa ajankohtaa, jolloin sää olisi ollut suotuisa ja olisin ehtinyt kaikelta muulta lähteä Tampere-ekskursiolle (näitä kun ei aivan keskustan liepeillä ole). Selvästi olisi kuitenkin kannattanut yrittää päästä menemään vähän aikaisemmin, sillä kylmät, lähes nollaan laskeneet yöt ja muut kaupunkilaiset olivat ehtineet tekemään paljolti tehtävänsä. Jonkin verran kuitenkin oli nuupahtaneita auringonkukkia jäljellä, vaikka suuri osa oli jo ehditty poimia. Ja olihan se nyt huisia näinkin pitkänä kulkea yli kaksimetrisessä kukkametsässä, jossa osa kukista ylitti selvästi oman pituuteni :)











Aiemmin tällä viikolla hain myöskin liput Monsters of Poppiin ja Lost In Musiciin. Syksyn paikallinen musiikkitarjonta on siis taas turvattu. Kirjoittelen molemmista tarkemmin lähempänä.

Nyt kohti Siivouspäivää, tulkaahan ostoksille Hämeenpuistoon! Mutta sitä ennen tähän loppuun vielä pari mahtavaa kotimaista biisiä. Kummatkaan eivät ole kappaleina uusia, vaan jostakin syystä sekä Disco Ensemble että Delay Trees ovat julkaisseet hiljattain musiikkivideot jo viime vuonna ilmestyneiltä levyiltään. DE:n 'Too Much Feeling' on yksi 'Warriors' levyn parhaimpiin kuuluvia biisejä ja DT:n 'Dream Surfer' puolestaan upean eteerinen, ja sopii näihin kauniisiin kukkaismaisemiin. Se löytyy puolestaan 'Doze' -levyltä. Molemmista vinkkasi alun perin Stopshakehoneygo! Tykkään.

Hyviä musiikkilöytöjä osa x

Bongasin tämän bändin eilen Anthony Bourdainin telkkariohjelmasta ja kiinnostuin välittömästi. Tänään tuli tutustuttua ja kuunneltua biisejä enemmänkin ja ajattelin jakaa innostukseni teillekin mikäli ette ohjelmaa nähneet.

Ume tulee Austinista, Teksasista ja soittaa melodista ja reipasta kitaravetoista poprockia, ja mitä nyt livetilanteista näki pätkiä, keikat ovat kutkuttavan energisiä. Löydän Umen musiikista joitain yhtymäkohtia myös Disco Ensembleen, ja ehkä juuri sen vuoksi innostuinkin tästä näin paljon. Lisäksi taas kerran tälläinen naislaulajan vetämä bändi puree omaan rokkihermoon ;)

Spotifystä ei Suomessa pysty kuuntelemaan kuin vanhempaa 'Sunshower EP':tä mutta Groovesharkista löytyy tuo loistava viime vuonna julkaistu debyyttilevy, 'Phantoms'. Kannattaa ehdottomasti kuunnella se näiden YouTube-pätkien lisäksi! Levyn huippukohdat koetaan mun mielestä aika lailla ennen puolta väliä; 'Burst' on ehkä levyn paras biisi 'The Pushin' ja 'Run Wildin' ohella.











Ps- Tänään alkaa AVA:lla Maria Veitolan uusi tv-sarja 'Muotitietoinen'.

Itse en kovin hurahtanut noihin muotirealityjuttuihin ole mutta trailerin perusteella tulossa on aika mielenkiintoinen sarja. Olen myöskin hirveän huono seuraamaan säännöllisesti mitään televisiosta mutta yritän tällä kertaa parhaani :) Jokaisessa jaksossa myös on mukana joku suomalainen muotibloggari.

Viikonloppujen parhaimmistoa!

En kyllästy ihmettelemään tälläisiä lyhyitä pätkiä elämän aikajanassa kun pariin päivään mahtuu monta aivan ylivoimaisen huippua hetkeä. Kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua, vaikka osa olisikin etukäteen suunniteltua.

Yksi viikonlopun hienoimpia juttuja oli käydä vihdoinkin katsomassa uusi James Bond. Olen koko ikäni ollut todella kova James Bond-fani muutamaa lyhyttä (mm. Pierce Brosnan) kautta lukuunottamatta, mutta silloinkin olen ammentanut vanhoista hyvistä elokuvista.



Skyfall oli alusta loppuun silkkaa hyvyyttä. Henkilökohtaisesti se meni näistä uusista Daniel Craigin tähdittämistä elokuvista kärkeen, ja myös hyvin korkealle, jos ei jopa kaikkein korkeimmalle kaikkien aikojen Bondien joukossa. Liikaa juonipaljastuksia en halua jakaa, sillä tämä todella kannattaa mennä katsomaan itse! Ensimmäistä kertaa minkään elokuvan alussa muuten suositeltiin hauskasti olemaan jakamatta juonipaljastuksia mm. sosiaalisessa mediassa muiden elokuvanautinnon takaamiseksi :)

Sen verran voin kuitenkin kertoa, että Skyfall yhdistelee hienolla tavalla sekä näiden uudempien elokuvien toimintaosioita, mutta myöskin vanhaa kunnon herrasmiesmäistä Bondia Sean Conneryn tyyliin. Lisäksi todella hauskoja ovat useat pilke silmäkulmassa tehdyt pienet viittaukset vanhan hyvän ajan Bond-elokuviin.





Elokuvissa käytiin lauantaina, mutta sitä ennen viikonloppu oli jo alkanut mitä mahtavimmalla tavalla. Olihan Disco Ensemblen keikkaa jo tullut odotettuakin, mutta kun se sitten vihdoin oli totta, täytti se kaikki odotukset moneen kertaan. Koko keikka oli aivan mieletön, jopa uusista biiseistä huolimatta.

Ja onhan uudellakin levyllä tosiaan muutamia todella kovia raitoja joista kaikkia ei edes livenä kuultu ja siltikin toimi mainiosti. Kuitenkin iltaan mahtui reilusti vanhojakin hittejä. Mm. 'We Might Fall Apart', 'Bad Luck Charm', 'Headphones' ja 'Drop Dead Casanova' kuultiin. Tunnelma oli aivan koko ajan katossa!



Klubi oli tosiaan loppuunmyyty ja etualalla pääsi pogoilemaan ns. täysiä. Vähän harmitti edes pari biisiä olla aloillaan ja kuvata videota, mutta ehtihän tuota vielä hyppiäkin. Ehkä tunnelma niistä välittyy teillekin! Mulla oli muuten nyt päällä ensi kertaa reilu viikko sitten ostamani uusi Kappahlin raitapaita.

Vaikka mun uusi oma kamerani tulikin perjantaina, aion kyllä jatkossakin kuvata keikkavideot vanhalla Ixuksellani. Kameran mikrofonin taso jaksaa yllättää vieläkin joka kerta, etenkin kun noilla laadukkailla järkkäreilläkään ei oikein pysty videota tallentamaan äänen särkemättä. Sitten se onnistuu tuollaisella piskuisella taskuun sopivalla ja vieläpä vanhalla pokkarilla!





Klubilta lähdettiin rullakebab kainalossa kämpille. Pitää kyllä hiukan kehaista La Tooren rullakebabia vaikka se ei Hevalin tai Koikkarin tasolle pääsekään. Tuhti oli ja siitä riitti hyvin kahdelle yöpalaksi, enempään ei olisi edes pystynyt.



Talvi tosiaan tuli aikaiseen tänä vuonna. Perjantaina epäilin vielä töissä että nämä ensilumet sulavat saman tien pois viikonlopun aikana, mutta ainakaan vielä siitä ei ole merkkejä. Viikon puolivälin paikkeilla ennuste on menossa plussalle, joten oli ihan kiva päästä nauttimaan poikkeuksellisen tammikuisesta kelistä lokakuussa. Vaalipäivän vuoksi liputan t-paidallani :)

Käytiin nimittäin tänään ulkoilemassa ja kuvailemassa Pyhäjärven rannalla kirkkaassa talvisäässä. Päivästä jäi aika absurdi fiilis juurikin tuon äkkiä koittaneen yllätystalven takia.



Reippaan ulkoilun jälkeen oli parasta tulla lämmittämään kamiinaa ja paistaa hiillosmakkaraa, onnistuuhan tämä noinkin oikein mukavasti. Enemmän kuvia tämän päivän reissusta on luvassa seuraavaan postaukseen, kunhan ehdin niitä hieman jäsennellä. Tulin vasta pari tuntia sitten kotiinkin viikonlopun riennoista.

Lunta!

Ensilumi tuli Tampereelle viime yönä.



...ja lisää kissoja lumessa :)

Kieltämättä on todella kova ikävä kunnollista kameraa. En olis vielä alkuviikosta uskonut että todellisuus iskee päin näköä näinkin nopeasti. Olen kyllä yrittänyt ottaa useitakin kuvia mutta niiden laaduttomuus on vaikuttanut heti jopa motivaatioon kirjoittaa tänne!

En tiedä kuinka paljon muutosta hyvällä tuurilla vielä tänään saapuva PowerShot A2300 asioihin tuo, erityisesti nyt kun on taas entistä pimeämpää ja sunnuntaina siirretään kellotkin talviaikaan.





Illalla kuuden jälkeen ei eilen ollut vielä edes pimeää, vaan hädin tuskin hämärää kun lähdin kaupungille syömään. Gringos Locosissa on kanta-asiakastarjouksena Ravintola.fi-kortilla vielä kuun loppuun saakka maanantaista torstaihin klo 17-20 välillä kaikki samanlaiset pääruuat kaksi yhden hinnalla.

Kuten kuvista näkyy, kamerasta ei kuitenkaan ulkokuvissa ollut kovin paljon iloa ja salama taas tekee kuvista elottomia. Näissäkin kuvissa olen joutunut vielä lisäämään kuviin kirkautta jälkikäteen. Tässä suhteessa kyllä aiemmin lainaamani Canon EOS 1100D oli ylivoimainen, se kun ei kaivannut edes salamaa hyviin yökuviin. Tällä hetkellä kyseisen EOS-mallin saa halvimmillaan 300 eurolla joten rahalle saisi vastinetta, mutta itse en vielä lähde siihen mukaan sillä henkilökohtaisesti mua kiinnostaisi pienempi kamera kuten esimerkiksi jokin tuota PowerShot G1 X:tä vastaava laite.



Gringosissa tilasin Hamburguesa al Ajot, eli tuhdin valkosipuliset hampurilaiset (sori työkaverit! :) ). Valkosipulia oli burgerin välissä murskattuna ja lisäksi sitä oli vielä tukevan makuisessa majoneesissa. Valkosipulin ystävänä ruoka oli ihan maukasta ja täytti sinänsä odotukset, mutta muuten burgerin taso ei ollut mitään erityisen mainittavaa. En tiedä johtuiko sitten tarjoushintaisista ruuista vai mistä, mutta toisaalta siihen on syynsä että en ole tuolla muutamaan vuoteen käynyt syömässä.

Jos kuitenkin haluaa mahansa täyteen edullisesti vielä ensi viikolla, eikä ole tälläinen ruokasnobi kuin minä, suosittelen käymään syömässä jotakin muuta kuin burgeria!

Illalla sitten! Klubi on loppuunmyyty ja tunnelma tulee oleen tiivis, mahtavaa \,,/

And you lose just who you are
When the wave crashes your heart.
And it hurts with every step,
How you wish to be someone else.
And it hurts with every step,
How you wish to be someone else, just for a while.

Kadonnutta musiikkia etsimässä

Lost In Music on tältä vuodelta mun osalta ohitse ja täytyy myöntää että muutama todella mahtava keikka näihinkin kemuihin mahtui.

Yhteenvetona festareiden ylivoimaisesti TOP3-keikat tarjosivat aina yhtä mieletön 22-Pistepirkko, juuri arvostetun EBBA-palkinnon pokannut French Films sekä hypnoottisen happorokin itsevaltias Kap Kap. Konemusiikin veteraani Jori Hulkkosen ja Villa Nahistakin tutun laulaja Juho Paalosmaan Sin Cos Tan kolkuttelee tosin sijoja parhaimmillaan jopa Depeche Modemaisilla biiseillään.





Ainoastaan ohuesti harmittaa missatut The Flaming Sideburnsin ja Eva & Manun keikat, mutta samaan aikaan oli kyllä ehdottomasti muuten hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Kuulin sitä paitsi yhdeltä tutulta että jälkimmäiselle ei ollut enää edes sopinut eikä päässyt festaripassilla.



Lopulta kuvasaldo lähenteli useaa sataa joista ehkä hyvin onnistuneita otoksia oli alle sata. Tästä johtuen en edes yritä kaikilta käymiltäni keikoilta laittaa kuvia vaan keskityn karsimaan tänne vain niiden parhainta satoa.



Torstai oli vielä aika hiljainen päivä klubeilla ja kaupungissa, mutta kävin kuitenkin Pakkahuoneella katsastamassa juuri uuden levynsä 'Fiestan' julkaisseen Don Johnson Big Bandin. Lavalla oli mukana soittamassa kitaraa Petteri Sariola joka oli itselle tuttu jo Tommy Lindgrenin viime vuoden Lost In Music-kokoonpanosta, samoin kuin toinen vierailija Felix Zenger.



Lavalla nähtiin myös hetki aiemmin oman keikkansa Klubin puolella lopettanut nuori räppilupaus Noah Kin, joka kyllä vaikutti aika pätevältä kaverilta. Keikka oli ihan hyvä vaikka yleisöä olikin illan ensimmäisellä Pakkahuoneen keikalla vähänlaisesti. Silti uuden levyn biisit jättivät myös livenä (kuten levylläkin) hiukan kylmäksi ja keikan kohokohtia olivat ehdottomasti hiukan vanhemmat biisit ja erityisesti edellisen levyn 'Running Man'.



Torstai-illan varsinaisia kiinnostuksen kohteita itselle olivat myöskin juuri uuden levynsä 'The Writing On The Wall' julkaissut konemusiikkipoppoo TV OFF, virolainen Iiris sekä Warriors salanimellä Henry's Pubissa esiintynyt Disco Ensemble.

Myös pari vuotta sitten Lost In Musicissa esiintynyt Iiris kuului omiin kiinnostuksen kohteisiini. TV OFF ja Iiris esiintyivät Yo-talolle jonne lähdinkin Pakkahuoneelta heti DJBB:n keikan jälkeen.



Yo-talo oli lähes tyhjillään joka oli omiaan oman väsymyksen ohella latistamaan tunnelmaa. Itse TV OFF:in keikka oli todella kova, säälitti vain hiukan bändinkin puolesta joutua esiintymään niin tyhjälle salille. Bändin laulajalla Saralla on todella omaperäinen ja ihastuttava ääni, olen nähnyt heidät kerran aiemminkin ja tehnyt pari remiksiäkin erääseen kilpailuun.

Koska meininki oli sen verran vaisua ja väsymys kävi ylivoimaiseksi, päädyinkin lähtemään jo kesken illan ja jätin Iiriksen ja Warriorsin tsekkaamatta. Disco Ensembleen kun on muutenkin liput ensi perjantaille jo odottamassa!



Perjantai-iltana laitoin päälle uuden Kätköstä löytämäni raitapaidan. Kaikenlaista merkkarikamaa oli tietenkin myynnissä mutta hienoja paitoja tai ei, tuli ostettua vain tämä sikamagee Pirkkojen hihamerkki.

Kuten mainittua, perjantain (ja koko festarien) keikkojen kohokohtia olivat 22-Pistepirkko ja French Films joiden keikalta tämän postauksen ensimmäiset kuvatkin ovat.



Perjantain ensimmäisestä keikasta omalla kohdallani vastasi kuitenkin Sin Cos Tan Pakkahuoneen puolella joka oli aivan hemmetin hyvä. Esiintyminen oli tarkkaan harkitun viileää, Hulkkonen tuskin otti kertaakaan katsekontaktia yleisöön koko keikan aikana :)

Sama tosin oli myös Flow:ssa, jossa pääsin heidät näkemään jo aiemmin. Albumin pitäisi vielä ilmestyä tämän vuoden puolella.



22-Pistepirkko esiintyi Klubin puolella ja oli jälleen aivan jäätävän huikea. Sedät näyttivät kyllä mallia nuoremmilleen että miten sitä rokkia soitetaan. Jo kunnioitettavaan 31-vuoden ikään ehtinyt bändi ei ole koskaan tinkinyt omasta tyylistään ja onkin mielestäni jonkinlainen indiedinosaurus. Suosio onkin ollut varmasti ulkomailla aina suurempaa kuin kotimaassa.



Itse olen nähnyt heidät nyt kolme tai neljä kertaa (en muista!) livenä ja vahvimpana on jäänyt mieleen reilu 2,5 vuotta sitten Akun Tehtaalla taltioitu huikea Kosketuksessa-keikka jonka muuten vihdoin pitäisi tulla YLE Teemalta ulos ensi vuoden puolella. Ylöjärvellä bändi esiintyi kunnioitettavat kolme tuntia joista televisioon on varmaankin tulossa harmillisesti vain tunnin kooste.



Ennen kuin kuulin French Filmsistä, olin pitänyt Pirkkoja Suomen parhaimpana rokkibändinä pitkään. French Films horjutti asemaa siis hetken, mutta viimeistään nyt herrat lunastivat paikkansa takaisin. Ja miten hienoa olikaan pystyä katsomaan molemmat suomalaiset suosikkibändeistäni samana iltana!



Ennen French Filmsiä Pakkahuoneen puolella esiintyi Stig joka oli kyllä aivan yhtä huono kuin levylläkin, kantria ja iskelmää pikkutuhmilla lyriikoilla varustettuna. Uusista kappaleista ainoastaan 'Ryypyn' Hevoshullu remix toimii itselle, kantrista en muutenkaan ole koskaan välittänyt.

Kauas on tultu herran alkupään hauskoista ja ironisista R&B kappaleista Edu Kehäkettusen kanssa mutta vielä alemmas on vajonnut Mikkolan Matti, joka Stigin bändissäkin esiintyi. Tehosekoittimen kultaiset hitit ovat muisto vain, mutta toisaalta valtayleisö näyttää edelleen suhtautuvan näihin biiseihin aika suurella innolla. No, kaikkia ei voi aina miellyttää :)



22-Pistepirkon ja French Filmsin keikkojen jälkeen mua olisi ollut lähes mahdoton vakuuttaa lähes millään musiikilla, olkoonkin että Pariisin Kevät on mielestäni yksi suomenkielisen popin parhaita saavutuksia tänä päivänä. Kirjoitinkin bändistä pienen arvion uuden levyn ilmestyttyä viime helmikuussa.



Kaverini halusi mua enemmän katsastaa Pariisin Kevään setin Pakkahuoneen puolella, joten lähdin sitä myös itse katsomaan. Koko setti oli lähes yksinomaan hittikimaraa ja vähän vanhempiakin biisejä kuultiin. Tosiaan hieman kylmäksi se kuitenkin jätti niin huikeiden aiempien keikkojen jälkeen ja paremmin se toimikin viimeksi kun kävin katsomassa Yo-talolla 1,5 vuotta sitten. Pienempi klubiympäristö sopii tällekin bändille isoa lavaa paremmin.



Itselleni illan päätti kovasti odottamani The Soundsin DJ-setti, jota tosin en katsonut loppuun saakka sillä Klubi oli niin täynnä ihmisiä että tanssiminen siellä oli lähes mahdotonta. Hyviä biisivalintoja kyllä kuultiin mutta olisin kaivannut että Maja Ivarsson olisi ottanut tilanteen haltuun ja toastannut biisien päälle.



Lauantaina vuorossa oli Doris, ja päällä supertyylikäs Original Heteroes-paita. Evan & Manun jätin tosiaan näkemättä, sillä olin vasta Monsters of Popissa heitä katsomassa. Doriksessa esiintyi siis Kiki Paun ja Barry Andrewsin diskon ohella festareiden bändeistä kolmen kärkeen kirinyt Kap Kap jolta on kuulemma tulossa uusi levy alkuvuodesta. Edellinen 'Holy Are You' on yksi englanninkielisen Suomi-rokin parhaita levyjä!





Bändit olisi ehdottomasti kannattanut laittaa toiseen esiintymisjärjestykseen, sillä Kap Kapin keikan aikaan Doriksssa oli vain kourallinen yleisöä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan itseäni haitannut koska bändi veti niin hurmoksellisen shown. Analogisyntetisaattorit pulputtivat hapoissaan ja rumpali nakutti kellontarkasti niin huikeita rytmejä että tajunta alkoi väkisinkin laajentua. Lähes epileptisesti lavalla liikehtinyt laulaja oli vielä kuin piste i:n päälle.



Itselle Barry Andrewsin disko ei oikein iskenyt ja istuttiinkin keikan ajan pöydässä juttelemassa kaverin kanssa. Melko unelias meininki keikalla olikin ja yleisö enimmäkseen istui lattian reunoilla fiilistelemässä. Tälläisellä musiikilla olisi ollut parempi aloittaa ilta, kuin keskeyttää edellisen artistin ansiosta hyvässä nosteessa ollut vauhti.



Illan viimeisenä artistina esiintyi Kiki Pau joka myös veti varsin mallikkaan setin. Takki oli kuitenkin jo huikean ensimmäisen keikan ansiosta hiukan tyhjä, ja niinpä mielestäni Kap Kapin show olisi itseoikeutetusti kuulunut puolen yön nurkille.

Hyvä ilta kuitenkin kaiken kaikkiaan, ja koko festareihin mahtui siis runsaasti todella hyviä keikkoja. Nyt vain odottelemaan että pari viikonlopun esiintyjistä pistää levynsä ulos. Myös French Filmsiltä on odotettavissa uutta levyä ensi vuoden puolella.

Ruskaa pakkasella osa 2

Sunnuntaina suunnattiin Tampereen taidemuseoon, jossa oli esillä kaksi näyttelyä; J. M. W. Turnerin Matkalla ja Pekka Luukkolan Maiseman aika.

Viikset muuten lähtivät jälleen ennen kaupunkikierrosta.



Päästiin sinne sopivasti pientä vesikuuroakin karkuun joka tosin loppui melkein ennen kuin ehti alkaakaan samalla kun siirryttiin viereiseen Amurin työläismuseokortteliin kahville.

Jos Tampereella pitäisi valita perinteisistä kahviloista yksi, olisi Amurin Helmi ehdottomasti ykkönen, jopa Café Europan ylitse. Lisäksi se on myös edullisempi kuin ydinkeskustan kahvilat. Todellinen helmi siis :) Itse otin kahvin kanssa korvapuustin ja pari vanhan ajan pikkuleipää.









Työläismuseokorttelissa on Amurin viimeinen vanhan ajan puutalokortteli ja kahvila sijaitsee sen reunalla. Täälläkin voi sukeltaa pois keskustan hälystä ja unohtaa ajankulun. Kesällä sisäpihan terassi on erityisen viihtyisä paikka.



Päivän asuna oli jälleen valtaosa Henkkamaukkaa; nimittäin viime viikolla ostamistani uusista hankinnoista toinen neule ja kaulahuivi, molemmat samasta puljusta. Lisäksi jalassa H&M:n farkut. Farkkuliivi sentään oli Fidan kirpputorikamaa, ja jalassa tietenkin Converset.



Myös Laukontorin Kalamarkkinat oli ujutettu taktisesti samalle ajankohdalle Tampereen päivien kanssa. Matkalla torille tuli haettua Mäkkäristä euron ranskalaiset ja yllätyin itsekin miten täydellisesti ne sopivat muikkujen kanssa.

Tuo rannassa nautittu fish 'n chips annos kun meni kertaheitolla aiempien syömieni ravintola-annoksienkin ohitse. Suosittelen, neulamuikut ovat taivaallisia valkosipulikastikkeen kanssa!



Ilma oli parantunut huomattavasti puolesta päivästä ja kaunis syksyinen aurinko helli vielä alkuillasta kun käytiin kiertelemässä kauppoja.

Tarkoitus ei ollut nytkään ostaa mitään, mutta olin bongannut tuon mustan neulepipon JC:ssä jo aiemmin ja se oli kummitellut nyt useamman päivän mielessä. Niinpä se täytyi kuitenkin käydä poistamassa. Kuten kuvasta näkyy, päädyin vielä päivän kolmansille kahveille Europaan :) Kofeiiniöverit, viri viri tööt tööt.



Canonin EOS 1100D tultiin eilen hakemaan töistä ja nyt kun joutui taas jo ottamaan kuvia vanhalla Ixuksella, kriittisyys kuvien laadusta heräsi ennenkuulumattomaksi. Oli oikeastaan ärsyttävä huomata, miten huonon näköisiä sillä otetut kuvat ovatkaan.

No, pakkohan se on tottua taas... alla oleva kuva on jo otettu vanhalla kameralla. Mielessä on kyllä edes korvata kesällä Budapestissa hajonnut Ixus uudella jo varmaankin lähiaikoina, mutta eihän se vedä vertoja järkkäreille.



Klubilla tuli myös käytyä eilen hakemassa Lost In Music- ja Disco Ensemble-liput, ja samalla osallistuttua musavisaan joka meni kyllä todellakin penkin alle. Pari Happy Hour-suklaalattea tuli myös nautittua siinä sivussa. Koko päivänä taisi tulla juotua yhteensä taas viisi vai kuusi mukia kahvia.

Joonaksen kahvipäiväkirja kuittaa :)

Voi pojat, voi pojat!

Olen tässä nyt viikon aikana kuunnellut pariin otteeseen Disco Ensemblen uutta 'Warriors'-albumia ja yrittänyt päästä siihen "sisään", ikävä kyllä lähes tuloksetta.

Melkein itku pääsee kun sitten taas kuuntelee vaikkapa jo edellistä 'The Island Of Disco Ensemble'-lättyä, puhumattakaan vanhemmista hiteistä. Näiden seuraavien YouTube-videoiden lisäksi kun tuolla levyllä on läjäpäin hyviä biisejä. Itse asiassa täytebiisejä ei juurikaan ole, kun taas uudelta levyltä niitä hyviä joutuu etsimään kamman kanssa.









Kyllähän uudella levyllä on sellaisia ihan kelvollisia raitoja kuten 'Eartha Kitt', 'I've Seen The Future', '1000 Years' ja 'Your Shadow' joista jälkimmäinen oli jo viime vuonna ensimmäinen 'Warriors':ilta kuulemani raita. Silti edes mikään näistä ei yllä aiempien biisien tasolle millään muotoa.

Tästä huolimatta, kuten aiemmin kerroin, odotan lokakuun lopun keikkaa siinä toivossa että se ei keskittyisi pelkästään uuden levyn materiaaliin.



Ennen DE:n keikkaa ehtii vielä kuitenkin tapahtua paljon. Lost In Music valtaa jälleen kaupungin 17.-21.10. toinen toistaan paremmilla ja monipuolisemmilla keikoilla. Palaan lähempänä tuohon festariin mutta mainittakoon että Eva & Manu lupasivat myös tulla tuolloin Tampereelle bändin kanssa.

Buukkasin seuraavan lomapäivän sopivasti tuolle perjantaille jotta pääsee taas fiilistelemään Tampereen festaritarjontaa ilman murheita aikaisista aamuherätyksistä. Varmasti pitää viimeistään silloin käydä jälleen Watamissa sushillakin :)

Vaikka uusi levy ei juurikaan innostanut, ei se vie sitä vankalle rakentunutta fanipohjaa pois. Tässä vielä liuta ylivoimaisista lempibiiseistäni bändin vanhemmasta tuotannosta.





















Tämän viikon perjantaina on myöskin seuraava Hang The Dj! ja tarkoitus olisi sinne mennä vaikka alkuillasta olenkin vielä lupautunut kaverin muuttoavuksi. Katsotaan nyt, harvoinhan noita on viitsinyt jättää välistä...

Viikonlopulle osuu vieläpä Tampere-päivä, jolloin on kaikenlaista tapahtumaa ja ilmainen sisäänpääsy museoihin yms. Myöskin viimeinen viikonloppu kun on tuo Canonin EOS 1100D lainassa. Viikonloppuun mahtuu taas saunailtaa eli ns. ilmaisen viinan bileet jotka viime kerralla kostautuivat rankalla kädellä. Toivottavasti sunnuntaina ei olisi aivan yhtä huono olo O:)

Kuumia koiria kylmässä syysyössä

Onpa viikonloppu mennyt raukeissa ja varsin rauhallisissa merkeissä. Kunnon yöunia, herkuttelua, tv-sarjoja ja leffoja. Mutta tälläiset viikonloputkin ovat välillä tarpeen, ja oikeastaan parasta elämässä.



Aloitin viikonlopun katsomalla rästiin jääneet loput Walking Deadit alta pois. Ollut tässä niin kiirettä että sarja jäi itseltä "katkolle" 2. kauden muutaman viimeisen jakson osalta. Aika yllättäviä käänteitä on pariin edelliseen jaksoon mahtunut ja vielä on kauden finaalijakso odottamassa tuossa että painan 'Play'.



Eilen katseltiin myös boksilta 'Poika raidallisessa pyjamassa', joka oli hieman pitkäveteinen.

Natsien hirmuteot ovat tulleet jo aiemmin tutuiksi, mutta tämä jätti loppuratkaisuja lukuunottamatta hiukan kylmäksi. Roman Polanskin 'Pianisti', Stefan Ruzowitzkyn 'Väärentäjä' tai jo aiemminkin ohimennen mainitsemani Christian Duguayn 'Hitler - Pahuuden nousu' ovat kaikki huomattavasti tasokkaammin tehtyjä sekä enemmän tunteisiin vetoavia elokuvia.



Jo toista lauantaita putkeen tuli tehtyä ruuaksi tortilloita, nyt tosin kanasta enemmän fajitas-tyyppistä settiä. Helppoa ja mukavaa kun ei huvita käyttää liikaa aikaa kokkailuun ja haluaa ottaa rennosti. Jälkiruuaksi oli lettuja, mansikkasosetta ja kermavaahtoa. Namskis!



Kissa-munis vahti vieressä lettujen valmistumista. Jäipä noista molemmista vielä syötävää eikä tarvitse tänään kauheasti alkaa mitään kokkailemaan. Sunnuntai sujuu siis edelleen leppoisissa merkeissä kotioloissa leffojen, sarjojen ja löhöilyn merkeissä. Ei sillä, oikeasti tykkään ruuanlaitosta todella paljon.



Ilta vierähtikin sitten kotoa poissa kamiinan lämmössä punaviinia nautiskellen ja hyvää musiikkia™ eli Disco Ensembleä luukutellen. Pojat ovat tulossa Klubille keikalle lokakuun lopussa ja liput ovat olleet vakaassa harkinnassa. Sen verran kovan keikan viime vuoden Lost In Musicissa heittivät!



Iltapalaksi hoitui legendaarinen paikallisherkku Kuuma koira lengedaaristakin legendaarisemmalta Vaakon Nakilta! Kyseessä on alun perin nokialaisiin grilliperinteisiin nojautuva tuote joka on sittemmin levinnyt kuntarajojenkin ulkopuolelle.

Valinnaisesti joko aimo pätkä höyrymakkaraa tai pari nakkia laitetaan sokerimunkin (siis kyllä!) väliin ja mukaan tavalliset hodarimausteet.



Piti elää näin vanhaksi että sain aikaiseksi tuota kokeilla, ihan mielenkiinnostakin, sillä en ollut missään sitä aiemmin maistanut. Omaan makuun kurkkusalaattia ja muita mausteita olisi välissä saanut olla enemmänkin, mutta loppujen lopuksi mielikuva jäi kuitenkin enemmän plussan kuin miinuksen puolelle. Grilliruokaahan se on, joka ei herättele omaa kulinaristista makuhermoa erityisemmin. Mukaan lähti vielä ranskalaiset chili-cheddarkastikkeessa.

Matkalla grillille Vastavirran lämpömittari näytti +2 astetta. Nyt ei puhuta enää syksystä vaan talvi on jo pian täällä!



Ai niin, meinasi unohtua. Two Door Cinema Clubilta on muutama päivä sitten julkaistu ainakin ensikuuntelulla aivan loistavalta kuulostava uusi albumi 'Beacon'. Käykää tsekkaamassa!





Nyt sohvalle, Walking Dead loppuun, tsiläks ja kolmatta kautta odottelemaan!