Lokakuun musiikkivideokatsaus

Musiikki on ollut viime aikoina blogissa vahvasti esillä, ja samalla meiningillä jatkuu. En ehtinyt perehtyä uusiin julkaisuihin aiemmin miltei koko lokakuussa, ja nyt kun olen ehtinyt niitä kuunnella, on näitä löytöjäkin tullut.

The Dø esimerkiksi julkaisi tämän uuden musiikkivideon 'Despair, Hangover & Ecstasy' viime viikolla. Suomalaisen Olivia Merilahden, ja ranskalaisen Dan Levyn duolta on Rosvojen 1000 Sparks -blogin mukaan tulossa uusi levykin vuoden vaihteen jälkeen.

Tuoreimpana näistä postauksen videoista on puolestaan jo pitkään diggailemani yhden Suomen kovimman bändin, Disco Ensemblen keulahahmon Miikka Koiviston sooloprojekti Hisser. Ensisingle 'Park Fiction' julkaistiin eilen, samoin tämä musiikkivideo. Kun ensimmäisen kerran luin miehen proggiksesta, jälleen Rosvoista (tällä kertaa Wincave -blogista) vajaa kuukausi sitten, olin samaan aikaan hieman säikähtänyt, että myös surullinen. Ensimmäistä siksi, että juuri Disco Ensemble on ollut se kovin juttu, ja toiseksi siksi, että sooloura tarkoittaa lähes aina sitä, että bändikuviot jäävät kokonaan sikseen.

Mitä itse biisiin tulee, kuulostaa se yllättävän kivalta. Elektronista musiikkia osasin kyllä odottaa, ovathan Miikan alaa nimenomaan koskettimet. Lisäksi tuo genre on yleensä nykyään melko luontainen suuntaus, kun rokkibändistä lähdetään sooloilemaan, mutta aivan omanlaistaan saundia hän on silti lähtenyt tekemään. Ei siis ole kopioitu entisiä maneereita, tai ei mieleeni edes tule mitään toista samalta kuulostavaa artistia. Salaa kuitenkin toivon tulevalta levyltä sitä DE:n räjähtävyyttä kuulevani, minkä Koiviston laulu on nimenomaan bändissä määrittänyt. 'Park Fiction' on siihen verrattuna nimittäin melkoista pehmopornoa :)

Vielä pidempiaikainen suosikkini taas jo yli 20 vuoden takaa, Orbital puolestaan ilmoitti nettisivuillaan lopettavansa lopullisesti. Veljeksistä Phil keskittyy levyjen soittoon, ja Paul jatkaa musiikin julkaisemista nimellä Eight Fifty Eight tai 8:58. Aivan selväksi tuon projektin kirjoitusasu ei itselleni vielä tullut, mutta se nähdään viimeistään ensi vuoden helmikuussa, kun ensimmäisen levyn pitäisi ilmestyä.

Myös Eight Fifty Eightiltä on saatu jo esimakua, kun ensimmäinen biisi ja musiikkivideo julkaistiin. Mielenkiintoista materiaalia on takuulla luvassa, vaikka tuo nyt kuultu ja nähty biisi ei vielä samalle tasolle Orbitalin kanssa pääsekään. Se nyt olisikin toisaalta lähes mahdotonta, sen verran paljon Hartnollien yhteinen musiikki on itseäni kaikkien näiden vuosien aikana puhutellut.

Konemusiikin kirkkaimpia helmiä osa 2

BRAAP! Jatko-osaa pukkaa.

Edelleen jätin kaikkein tunnetuimmat poppilevyt odottelemaan myöhempään. Siltikään aivan kaikkia tälle listalle haluamani levyjä ei yksinkertaisesti vain Spotifystä löydy, joten kattavaa postausta tästä ei saa. Ainakin mm. Boards of Canada ja E-Z Rollers ovat sellaisia artisteja, jotka ovat allekirjoittaneeseen vaikuttaneet aikanaan väkevästi ja olisivat ansainneet paikkansa täällä. Onneksi edes London Elektricity edustaa tuota drum'n'bass osastoa.

Samoin kehtaan rehellisesti tunnustaa, että 2 Unlimitedin ensimmäinen levy oli aika vakuuttava kun sitä luukutti Hervannassa mankasta pitkin kesää '92 ;) The Prodigy taas jo edellisenä talvena muutti koko elämäni lopullisesti, niinpä debyyttilevy on itseoikeutetusti tällä listalla.

Linkki aukeaa tuttuun tapaan levyn kantta klikkaamalla.





















SECRET BONUS BEATS 1
SECRET BONUS BEATS 2

Lätkän MM

Ajoin parran taas pois, kyllästyn niin nopeasti ja vaihtelu virkistää. Viiksillä mennään taas.

Kirjottelen tässä kahvin lomassa vähän päivitystä. Joskus ihan ihmetyttää miten paljon asioita ehtii tapahtua lyhyelläkin välillä. Vaikka fiilikset eivät parhaasta päästä ole olleet, ajattelin viime viikolla että blogi varmaan tulee tästä elämäntilanteesta kärsimään. Kuitenkin kun tajuaa että kaikki puheet, teot ja yritykset saada nainen uskomaan miten haluaisin hänet takaisin ovat turhia, kai sitten jotenkin pystyy paremmin nousemaan ylös.

 

Olin eilen luottoystäväni kanssa kaupungilla parantamassa jälleen maailmaa. Käytiin syömässä Sokoksella salaatit, jonka jälkeen oli tarkoitus mennä Cine Atlakseen jäätelölle.

Vähänpä tiesin, sillä Koskikeskuksen remontti on ulottunut jo sinne asti ja mitään kahvilatoimintaa teatterissa ei ollut. Se kyllä harmitti, sillä Tampereella ei muutenkaan ole mitään kunnollista jäätelöbaaria. Ben & Jerry's voisi kyllä avata oman liikkeensä tännekin.

Tietääkseni mistään muualta ei kunnon perinteisiä annoksia täällä saa, edes ravintoloista. Tokihan jäätelöä saa mistä tahansa, mutta tuossa muodossa. Jouduttiin siis tyytymään Sundaehen McDonaldsissa.



Mukaan tarttui myös Elisan liikkestä jonkin aikaa harkitsemani Canal+ kanavakortti, lähinnä pian alkavien jääkiekon MM-kisojen vuoksi.

Kyllä, lätkän MM-kisat ja olympialaiset ovat heikkouteni. Kävinpä viime toukokuussa kylpemässä Keskustorilla suihkulähteessä. Suomikrääsää, paitoja, lakkeja tai leijonasymboleita multa ei tule kyllä koskaan löytymään. Ne jos mitkä ovat mauttomia. Nyt on hyvä odottaa kisoja Antero Mertarannan selostamana, ilman kesketyksiä. Kisakatsomo valmistautuu! :)

Ja tuleehan sieltä paljon elokuviakin, joten kokeillaan nyt tämä tarjousaika kolme kuukautta ja harkitaan sitten jatkoa. Alustavasti olin kylläkin suunnitellut ottavani paketin vain kisoja varten, mutta mielihän voi muuttua.

Edit: Ai niin, ja aiemmin kehuskelemani Orbitalin uusin albumi 'Wonky' löytyy nyt Spotifystä. Tätä lisäystä kirjoitellessa tosin soi jo Miike Snown 'Happy To You'.

Aamun YouTube hetki

Eilen illalla lähti käyntiin hedelmällinen päivitysketju Facebookissa. Mulle selvisi että nuoruuteni yksi suurimmista konemusiikin suosikeistani, Orbital on julkaisemassa tänä vuonna uutta levyä. Postasin siis tämän uuden biisin seinälleni ja siitä alkoi vanhojen biisien jatkumo joka vei minut aikamatkalle hyviin muistoihin. Bändiin on hyvä lähteä tutustumaan vaikkapa 20-vuotis juhlakokoelman kautta.



Musiikin diggailuni eteni nuorena aika nopeasti popimmasta teknosta alalajeihin ja syvemmälle alakulttuureihin. Tietenkään aivan täysin underground artistista ei voida puhua jos videoita soitetaan MTV:llä. Hitusen alle kaksikymmentä vuotta sitten olin kuitenkin jo päässyt sisälle euroteknon maailmasta tälläisiin vakavasti otettavampiin artisteihin jotka olivat tulleet muokkaamaan koko tulevaa musiikkimakuani peruuttamattomasti.



Biisit kuten Lush tai Halcyon olivat niitä jotka veivät minut lopulta täysin mukanaan. Debyyttilevy oli ollut ihan ok, mutta ei mitään tajuntaa räjäyttävää paria irtoraitaa lukuunottamatta. Toinen levy, Orbital II, tai epävirallisemmin ruskea albumi sitten vei jalat alta. Tämän aikakauden Orbitalia on tullut tanssittua lukemattomat yöt läpi hämyisissä varastohalleissa.



Orbital oli ehdottomasti yksiä tuon aikakauden suurimpia nimiä itselleni, jos nyt yhtä tiettyä ylitse Aphex Twinin ei tuohon aikaan voinut ollakaan. Älä turhaan lausu herrasi nimeä ja sitä rataa :)



Aikakausi oli kuitenkin lyhyehkö, kuten muutenkin koko muuttuva konemusiikin kirjo. Alalajeja tuli kovaa kyytiä ja kaikkea kiinnostavaa musiikkia oli tarjolla. Jo vuoden 1994 Snivilisation levyn aikaan Orbitalin merkittävimmät vuodet olivat osaltani ohitse. Tosin tämä 'Forever' on ehdottomasti yksi bändin uran hienoimpia biisejä.

Toki jokaiselta myöhemmältäkin levyltä hetkensä löytyivät, tässä niistä muutamia.







'In Sides' levyn synkeys ei aikanaan puhutellut laajemmin, mutta tuo 'The Girl With The Sun In Her Head' oli pitkään yksi ylivoimaisista suosikkibiiseistäni 90-luvulla. Silti tällä ensimmäinen levyn biisillä on kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta lämpöinen paikka sydämessäni. Kiitos Orbital