Näytetään tekstit, joissa on tunniste Solonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Solonen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. elokuuta 2014

Ei testi, vaan Palikkafesti

Ensinnäkin suuret kiitokset Blockfestille, koska teitte mun festariperjantaista vieläkin paremman.

Snoop Doggia lähdin katsomaan, mutta loppujen lopuksi kokonaisuus ratkaisi, eikä odotettu länsirannikon klassikkoräppärin setti yllättäen ollutkaan parasta festien perjantaissa. En tosin käynyt kaikkia bändejä katsomassa, mutta Solonen & Kosola, jotka räjäyttivät festarit käyntiin Lakeside -teltassa eilen iltapäivällä, taitavat kuitenkin viedä potin jälleen kerran.

Aivan loistavaa hiphoppia, ja melkein kolmasosa setin biiseistä oli myöskin freestyleä josta kaksikko on erityisen tunnettu. Räpissä freestyle on tavallaan hyvin samanlaista, mitä näyttelemisessä improvisaatio. En ehtinyt yhteen biisiin ihan ensiriimeistä mukaan, mutta alta löytyy myös puhelimella kuvattu video tilanteesta, jossa yleisöstä annetaan omia tavaroita Soloselle, ja mies tekee niistä räppiä. Kosola vetää beatboxia.

Timi Lexikonin pari viimeistä biisiä ehdin myös tsekata, ja KC/MD Mafia ja Tuuttimörkö oli livenä ihan yllättävän hyvä, ottaen huomioon, että en jaksa juurikaan heidän musiikkiaan kotona kuunnella. Myös Koksukoo, Eevil Stöö ja Kridlokk toastasivat mikrofoniin yhdessä ja vuoron perään eri biiseissä vakuuttavasti. Heidän jälkeensä esiintynyt kestosuosikkini Asa lunasti paikkansa Suomen parhaiden räppärien joukossa. Asia ei toki tullut mulle yllätyksenä, sillä vajaa 15 vuotta sitten ilmestynyt silloisella Avaimen nimellä julkaistu 'Punainen Tiili' oli todella tiukka lätty, ja on ihmeen hyvin kestänyt myös aikaa. Myös siltä kuultiin pari biisiä.



















Enimmäkseen aika kului chillaillessa keikkojen välillä oikein viihtyisäksi luodulla festarialueella, ja alueeseen liitetyllä Players Boatilla, jossa deejiit soittivat vanhaa hyvää oldschoolräppiä. Etenkin anniskelualueiden reunoille rakennetut puistomaiset tilat toivat mieleen parhaimmillaankin Flow Festivalin takapihan.

Koska festivaalin ruokatarjonta ei makkaraperunoineen ja pyttipannuineen vaikuttanut houkuttelevalta, ja kiinnostavien keikkojen välissä oli kuitenkin reilusti luppoaikaa, ennen KC/MD Mafian keikkaa lähdin käymään alueelta pois syömässä Ravinteli Huberissa. Safka oli jälleen täyden kympin arvoista, ja voin vannoa, että ensi kerralla lähden sinne syömään jotakin aivan muuta. Maistoin nimittäin paikan Iron Steakia haarukallisen, ja voin sanoa, että en edes muista, milloin olen yhtä taivaallista lihaa maistanut.

Snoop Dogg esiintyi tosiaan illan viimeisenä, ja odotin keikalta kieltämättä kohtuuttoman paljon. Toki vanhoja hittejä kuultiin jonkin verran, mutta setin pääpaino oli kuitenkin uudemmassa materiaalissa. Pääasiassa kuultiin näitä viime vuosien suurimpia eri tuottajien kanssa tehtyjä tanssilattiahittejä, sekä Snoop Lion nimellä tehtailtuja reggaeraitoja. Kaiken lisäksi en ehtinyt päästä tarpeeksi eteen keikalla, joten kuvat Snoopin keikalta ovat melko heikkolaatuisia. Ainoastaan se jäi tosiaan hiukan harmittamaan, että en käyttänyt minulle suotuja mediapassin tarjoamia mahdollisuuksia kunnolla hyväkseni. Varsinkin Snoopin keikkaa olisi hyvä ollut käydä kuvaamassa pressialueelta, mutta valitsin siinä vaiheessa ennemmin seuran, kuin sooloilun.

Kaiken kaikkiaan Blockfest -perjantai oli siis oikein mainio, ja juhlathan jatkuvat edelleen tänään. Itse en vain pääse paikalle koska lähden syvään etelään sukujuhliin. Toisaalta ei artistitarjontakaan niin kovin paljoa mua tänä toisena päivänä enää puhuttele.


















tiistai 27. toukokuuta 2014

Vellamo Tyylillä

Vuoden 2014 suomihiphop soundträkki on täällä, tsek! Kiitos kuuluu Rosvojen All Ears -blogin Miralle, joka esitteli nuorien Jyväskylän kollien ensimmäisen debyyttilevyn viime viikolla.

Itse en toki suomiräppiä liiemmin seuraakaan, joten uudet tuulet jäävät helposti huomaamattakin, mutta harvoin ihan tälläistä materiaalia esiin tuleekaan. Jos viime kesän positiivisen yllätys tällä saralla oli Solosen & Kosolan '13 kertaa kovempi ku kukaan', on sitä tänä vuonna äärimmäisen leppoisalta kuulostava, ja juuri omaan makuun toimiva Gettomasan & Ruubenin 'Vellamo LP'.

Gettomasan ja Ruubenin melodinen saundi on täydellisen letkeää kesämusiikkia, rytmit toimivia ja flow kohdillaan. Eikä tietysti turhaan, Gettomasalla on taskussaan räpin suomenmestaruus parin vuoden takaa. Parikymppisten jätkien lyriikoista paistaa läpi palava tekemisen into tehdä omaa juttua. Sanoitukset tuovat ehkä hiukan mieleen sen saman omasta kotikaupungista räppäämisen ylpeyden, mikä Nuorilla Herroilla, sittemmin Tulenkantajilla oli uransa alkutaipaleella. Nyt tosin räpätään Jyväskylästä eikä Rollosta.

Tämä levy on jo nyt soinut mulla muutamaan otteeseen, mutta tulee varmasti kesän edetessä pysymään soittolistalla, ja soimaan pussikaljasoundtrackinäkin Tampereen puistoissa. Bo!








torstai 10. huhtikuuta 2014

Nyt kolisee

Kun luin tästä ensimmäisen kerran Rumbasta kuukausi takaperin, kiinnostukseni heräsi heti. Olenhan yrittänyt suhtautua suomiräppiin viime vuosina jo hieman avoimemmin, ja J. Karjalaista on tullut vuosien varrella kuunneltua paljon. Ja viime viikolla se sitten ilmestyi, etukäteen paljon kohistu levy, jossa Jukan biisit ovat päässeet suomalaisten nykyhiphopin kärkinimien täydelliseen uudelleenkäsittelyyn.

Samplaaminen ja erityisesti laiton sellainen on aina kuulunut olennaisena osana hiphopkulttuuria päivästä yksi saakka, mutta tällä kertaa artistin ja levy-yhtiön tuki on ollut alusta alkaen tämän projektin juttu. Niinpä albumilta löytyy 13 biisiä, joista suurin osa eri alkuperäisteoksista, uudelleen rakenneltuna. Myös levyn nimi 'Nyt kolisee' on anagrammi Karjalaisen 'Et ole yksin' albumista, jonka biiseihin nämä versiot pohjautuvat.

Levyn koostamisessa päävastuu on ollut Palefacella ja mukana on pari henkilökohtaista (niistä harvoista) suomihiphop-suosikkiani, eli Solonen & Kosola sekä Asa, jotka muuten molemmat esiintyvät samana päivänä ensi elokuun ensimmäisenä päivänä Tampereella Blockfesteillä kuin Snoop Doggikin. Lippuhan tietenkin jo löytyy! Ja yllättävän hyvältä kuulostavat myös mm. Timo Pieni Huijaus sekä Don Johnson Big Bandista soolona irrotteleva Tommy Lindgren 'Mitätön' kappaleellaan. Lisäksi herra Miettisen oma tuotos lainaa melkoisesti 90-luvun triphopista, se on aika harvinaista suomalaisessa musiikissa.

Ei tämä levy silti kovin montaa kuuntelua kestä, tai pääse itselläni korkealla suomiräpin levyjen joukkoon, mutta idea sen taustalla on hauska, ja toivottavasti muutkin artistit innostuisivat tästä. Kokeilevuus ja uudet innovaatiot kiinnostavat aina. Mutta jos et hiphopista pidä lainkaan, tuskin tämäkään iskee.

Bonuksena täytyi postata myös tuo Kasmirin 'Vadelmavene'. Ihan vain, koska se on täydellisen kesäinen ralli, ja varmasti ehdolla yhtenä vahvimmista tulevan kesän joka terassilla soivista Suomi-biiseistä. Terassitkin ovat jo auenneet, mutta ihan vielä kelit eivät ole itseäni vakuuttaneet. Niitä korkeampia lämpöasteita odotellessa...








tiistai 4. helmikuuta 2014

Vilkaisu Valoa Festivalin tarjontaan

Valoa Festival tosiaan alkaa perjantaina, ja keikkapaikat olen jo ehtinyt oikeastaan päättää ennenkuin reilu viikko sitten sain iloisia uutisia. Vasta tuolloin kuitenkin varmistui osanottoni molempiin festaripäiviin.

Vaikka en mikään suuri suomiräpin fani olekaan, olisi tietysti ollut makea käydä katsastamassa ne parhaat, eli Solonen & Kosola perjantai-iltana Pakkahuoneella. Viime vuonna ilmestynyt 'Kolmetoista kertaa kovempi ku kukaan' kuitenkin on yksi suomiräpin ylivoimaisesti parhaita albumeita koskaan! Mutta koska festareiden ykkösnimi Sin Cos Tan, soittaa samaan aikaan Yo-talolla, on valinta mun osaltani selvä.

Ja kun nyt jälkimmäistä katsomaan menee, niin ajattelin Iisankin käydä katsastamassa. Reginan laulajan ensimmäinen soololevy ilmestyi vasta perjantaina, myös Spotifyyn, joten itsekin sen kuuntelin kertaalleen läpi. Jossain määrin voisin sanoa, että kyllä se Reginan päihittää. Sitä ennen taas kiinnostaa The New Tigers Artturissa, saapa nähdä, mahtuuko sinne. Uusinta viime vuonna julkaistua 'The Badgeria' ei Spotifystä löydy, mutta omaa nimeä kantava debyyttilevy kyllä.

Antero Lindgren olisi lauantaina Artturissa, ja vaikka se kiinnostaa kovasti, päivän aikataulut taitavat mennä sen verran päällekkäin muilta osin, että en ehdi vielä festivaaleille tuohon aikaan. Päivällä on tietysti Tampere Roller Derbyn koitos, mutta ennen iltaa on muutakin ohjelmaa.

Sen sijaan festareiden lauantai taitaa mennä konemusiikkiin keskittyen Klubilla ja Pakkahuoneella. En ole tätä vielä päättänyt varmaksi, sillä toisaalta alkuilta siellä ei hirveästi kiinnosta Colaa & Jimmua ja Lennoa lukuunottamatta, mutta koska ensimmäisen keikka-aika siirtyi aiemmaksi, en varmaankaan siiheksi edes sinne ehdi ja Yo-talolla taas olisi todella kova kattaus.

Lavalle siellä nousevat Kauko Röyhkä, Kakka-hätä 77 ja mm. viime vuoden henkilökohtaiseen levyjen TOP 10:n yltänyt Death Hawks. Voi kuitenkin tosiaan olla, että aikataulut eivät anna myöten, koska alkuilta kuitenkin menee Tammelan suunnassa ja viimeistään Pakkahuoneelle pitää ehtiä Huoratronia ja Jori Hulkkosta kuuntelemaan (ja tanssimaan). Huoratron ei petä koskaan, mutta koska olen nähnyt Akun jo sen verran monta kertaa, eniten odotan nimenomaan Jorin dj-settiä. Tietysti vanha tuttu, Tampereen oma Rico Tubbs on myöskin ilmeinen valinta, mikäli Yo-talolle ei tule mentyä.

Raporttia tulee ensi viikonlopun jälkeen. Sitä ennen tässä muutamia poimintoja festareille tulevilta artisteilta.















tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kesän soundtrack on pihvi

Kesän tuhdeimmat biitit ja kovimmat riimit tarjoilee suhteellisen kova yllätysnimi Solonen & Kosola. Äijien tuotanto on aiemmin jäänyt multa lähes täysin varjoon, vaikka itsekin olen ensimmäistä 'Spessujopo' hittiä täälläkin jakanut jopa pariin otteeseen. Heiltä ilmestyi reilu kuukausi takaperin yhteinen debyytti 'Kolmetoista kertaa kovempi ku kukaan', ja vaikka nimestä hiphopin battlehenkeen kuuluen paistaa omakehu, ei se ole tuulesta temmattua. Rumbakin sanailee, että kyseessä on Suomen lyömättömin freestyle-kaksikko. No, siltä todellakin vaikuttaa, vaikka en juurikaan voi itseäni modernin suomihiphopin kuuntelijaksi leimatakaan. Enimmäkseen positiivista ja leppoisaa kesämusiikkia.

Levyn flow on aivan omaa luokkaansa kotimaisella räppikentällä, lyyristä juhlaa josta paistaa rennon tekemisen meininki, ja saundipuolella todennäköisesti kukaan suomalainen ei ole vielä yltänyt yhtä koviin taustoihin. Biiteissä kuuluu vahvasti vanhankoulun jenkkigroovet, ei pelkästään hiphop, vaan myös soul ja funk. Tuotanto kumartaa vahvasti idoleille, vaikka Solonen & Kosola voivat todellakin kulkea pää pystyssä tämän mestariteoksen jälkeen. Suoria yhtymäkohtia löytyy aina niin Dr. Dre:stä Beastie Boysin kautta Cypress Hilliin kuin The Pharcydeenkin. Ässää jumalauta!

Itseasiassa olin myös nähnyt nää levyltä poimitut musiikkivideotkin, ja vaikka niissä taso on lähes sama kuin muissakin, löytyy levyltä kosolti vielä paljon parempia täsmäiskuja hiphopin ytimeen. Lähestulkoon jokainen biisi on timmi, mutta erityisesti sieltä täytyy nostaa esiin levyn nimikkoraidan lisäksi 'Onko ketään kotona', timmisti funkkaava 'Niin paljon mun mielessäin', rento kotibilemehustelu 'Kaikki mun houmiit' ja melko klassinen hiphopjyrä 'Se on Kosola'. 'Vapaat tyylit pt 3' on levyn parhaana raitana silkkaa riimien ilotulitusta ja levyn päättää sielukas rakkauden tunnustus 'Jos tää jää tähän'.

Näin vahvasti mulle ei yksikään suomalainen hiphop-levy ole iskenyt sitten Asan ensimmäisten levyjen tai Foetida mixtapen. Noi viralliset YouTube-videot on kyllä laadukkaita mutta epäviralliset aika tuhnusen kuulosia, mutta levy löytyy toki Spotifystä parhaalla laadulla. Tämä soi tänä kesänä vielä paljon!





Bongasin myöskin jälleen hyviä diilejä Kätkö Vintagen Facebookissa, ja koska kauppa on auki vain kuuteen, piti vielä eilen rynnistää kiireesti töiden jälkeen sinne alennusmyynteihin. Ja kyllähän mä jotain kuitenkin löysinkin, nimittäin tuollaisen hienon oranssinruskean ruutukauluspaidan, vain kympillä! Mä en itse asiassa ole nykyisin enää shoppaillut niin paljoa vaatteita kuin aiemmin, ja siitäkin vähästä aika ison osan olenkin Kätköön keskittänyt. Kun sieltä vieläpä näin paljon kaikkea hyvää löytyy, niin miksi edes ostaa kaikkea uutena? Tekstiilien laatu on kuitenkin varmasti parempaa kuin nykyään.

Pelagokin sai juhannukseksi tavaratelineensä takaisin kiinni, käytännöllisyyden vuoksi, sillä kun oli kätevä kuskata juomia kylmälaukussa. Väliaikaisratkaisuhan tässä on kyseessä, mutta ei se nyt enää niin rumalta näytäkään, kuin alkuun. Ehkä se saa vielä hetken olla tuossa kiinni... Sellainen wanhanajan puinen kaljakori olis aika jees ratkaisu pyörän koriksi.