Vuoden 2014 parhaat levyt

Vielä viime viikolla kirjoittelin, että tänä vuonna ei kovin montaa mainitsemisen arvoista albumia ole julkaistu. En tiedä, missä mielenhäiriössä tuon sanoin, sillä kun todella rupesin miettimään kulunutta 12 kuukautta, on tänäkin vuonna pelkästään jo omasta mielestäni kovia levyjä julkaistu niin paljon, että suurin osa noista lähes itsestäänselvistäkin listamenestyjistä jäi tämän TOP 10 ulkopuolelle.

Tapananihan on ollut listata vuoden kymmenen parasta albumia, ja tällä kertaa niiden joukosta tippui mm. sellaisia artisteja kuten Lana Del Rey, Röyksopp, Mø, Passenger, Sin Cos Tan ja Jungle. Monta muutakin vuoden mittaan kehumaani, mutta silti ei niin tärkeää julkaisua toki jäi parhaiden hännille, kuten esimerkiksi Azealia Banks, Metrik ja Klangkarussel. Jopa Basement Jaxx, jota Spotify väittää minun kuunnelleen tänä vuonna eniten, joutui väistymään listalta. Niinpä jouduinkin todenteolla miettimään muutamien merkitystä itselleni. Aika kaukana siis on ollut se tilanne, että vain muutamia hyviä levykokonaisuuksia olisi ilmestynyt.

Esimerkiksi noista edellä mainituista vielä kesällä suuresti suitsuttamani Röyksopp, joka heitti elämäni kovimman keikan Flow Festivalilla, Lana Del Rey, joka on jo useamman vuoden ajan kuulunut lempinaislaulajiini, joutui tekemään tänä vuonna tilaa Lykke Li:lle, ja jo ensin Flow'ssa skippaamani ja nyt vielä kärjestä tiputtamani Jungle ovat jokainen tehneet todella kovat levyt, mutta silti niitäkin parempia vain löytyi kymmenen edestä. Mukana on tietysti oma osansa konemusiikkia, joten myös siltä osin vuosi on siis ollut hyvä. Erityisen paljon sillä saralla sydäntä lämmittävät tuon saksalaisen kulttiduo Hardfloorin alkuvuodesta julkaisema yhdestoista levy 'The Art of Acid', joka on bändiltä ensimmäinen neljään vuoteen, sekä tietysti Aphex Twinin 'Syro'.

Tässä kuitenkin siis tulevat ne muutkin kaikista parhaimmat, TOP 10 olkaa hyvä.

Ultraviolence

Oli muuten lähellä, että eilisestä olisi tullut entistäkin ankeampi päivä. Suomen pelit jääkiekon MM-kisoissa ovat olleet pääsääntöisesti aivan karmeaa katsottavaa, ja hetken näytti siltä, että edes pelistä Kazakstania vastaan ei tule mitään. Ja vaikka se voitti sieltä tuli, niin silti aivan liian huonosti on pelattu, että edes parhaalla skenaariolla voitaisiin kuvitella tälläisen pelitavan riittävän mitalipeleihin saakka. Muutenkin sijoitus on vielä auki. Jos taas pelit päättyivät eiliseen, on se Suomen huonoin sijoitus 59 vuoteen. Se on käsittämättömän huono lopputulos!

Huonon kiekkomenestyksen lisäksi eilinen huikea hellepäivä vaihtui lyhyeen ukkosmyrskyyn, jonka hetken luulin jo estävän ensimmäisen Reggaeta & Makkaraa illan, mutta onneksi kyseessä oli vain lyhyt kuuro. Ulkona oli sateen jälkeenkin lämmintä, ja lähdettiin heti Jack The Roosteriin pelin jälkeen. Makkara maistui, ja kylkeen oli tarjolla tietysti Poppamiehen kastikkeita sekä coleslawta. Koska kuitenkin työaamu oli tiedossa, Raappanaa ei tullut jäätyä katsomaan, ja kylläpä miehen keikan pääsee sitten halutessaan Blockfestilläkin tsekkaamaan.

Perjantaina sitten vietetään perinteisesti taas Roosterin synttäreitä, viisi vuotta tulee täyteen!



Mutta tarkoitus oli postailla myös hieman musiikkia. Nimittäin Lana Del Reyn tulevalta albumilta julkaistiin ensimmäinen sinkku 'West Coast' jo hyvän aikaa sitten, mutta musiikkivideo siihen tuli vasta toissaviikolla.

Ehkä kaikkein kutkuttavimpia ovat kuitenkin huhut albumin julkaisusta. 'Ultraviolencen' on sanottu nimittäin tulevan ulos jo kuukauden päästä. On lähes selvää jo etukäteen, että nyt kilpaillaan niistä vuoden levyjen kärkisijoista. Mutta vuoden loppuunhan on vielä aikaa, ja paljon voi vielä tapahtua.

Myös Sia Furlerin levy on tulossa viimein kesäkuussa. Sen, samoin kuin Foxesin levyn alkuperäinen julkaisu oli ilmoitettu jo maaliskuulle, kuten vuoden ensimmäisessä postauksessakin mainitsin, mutta niinpä vain molemmat siirtyivät näin pitkälle. Sian ensimmäiseen singleen 'Chandelieriin' on myöskin tullut jokseenkin häiritsevä musiikkivideo, joka itsessään on moderni tanssiesitys. En tiedä hämääkö mua enemmän esityksen erikoisuus, vai se, että sillä tanssiva Maddie Ziegler on vain 11-vuotias. Jokatapauksessa video sopisi paremmin vaikkapa Aphex Twinille, mutta kaikki kunnia on myönnettävä ainakin erikoisuuden tavoittelusta.

Loistokasta viikon alkua

Nyt se on täällä! Ihanaisen Foxesin debyyttialbumi 'Glorious' nimittäin. Virallinen julkaisupäivä on tänään, mutta se oli jo ennakkokuuntelussa perjantaista lähtien Spotifyssä. Kuvat ovat Foxesin Facebook -sivuilta.

Arvostelemani versio on siis Spotifystä löytyvä Deluxe -versio, jolla artisti vyöryttää kaiken kaikkiaan huikeat 16 maistuvaa, ja enimmäkseen itselleni uutta kappaletta kuultavaksi. Ottaen huomioon, miten pitkään olen diggaillut Foxesista näinkin uutena artistina, tämä levy on todennäköisesti yksi eniten ennakkoon odottamiani debyyttejä vuosikausiin. Kaikki hänestä kirjoittamani postaukset löydät kätevästi TÄÄLTÄ!

Parasta Louisa Rose Allenissa on tietysti ääni, siinä vain on jotain mielettömän terävää, joka uppoaa suoraan tikarin lailla sydämeen. Mutta myös tuotanto on sitä elektronista indietä, jolla mua on helppo kosiskella.





Levy lähtee jo heti ensimetreillä artistin ominaissaundillisesti liikkeelle 'Talking to Ghosts' kappaleella, jota seuraa sarja tuttuja biisejä. Virallinen ensisingle 'Youth', mieletön lähes gospelhenkinen 'Holding onto Heaven', ensimmäisiä häneltä kuulemiani, ja edelleen yksi parhaista, 'White Coats' sekä huikea, myös Fred Falken remiksaama tanssiraita 'Let Go for Tonight'. Sitten esiin kiepautetaan vähän reilummin uutta materiaalia, ja mikä oli erityisen mukava havaita, myös suurin osa levyn parhaimmistoon kuuluvista biiseistä.

'Night Glon' kuuleminen olikin ensimmäinen suuri hetki tällä levyllä, sillä rauhallinen biisi on todella avara ja siinä Louisan ääni pääsee mitä upeimmin esiin, ja varastaa koko shown. 'Night Owls Early Birds'iin on hienosti hierottu mukaan kasarivibaa, eikä pianolla mennä taaskaan pieleen. Etenkin kertsi rullaa ihan törkeän makeesti! Sitä kuuntelisi mielellään pidempäänkin.

'Glorious' oli ensimmäinen biisi, joka sai kylmät väreet menemään kauttaaltaan lievästä dubstep rytmiikistaan huolimatta. Se hyppäsi yhdeksi tämän artistin parhaista biiseistä 'White Coatsin', seuraavana järjestyksessä olevan 'Echon' ja levyltä puuttuvan 'Warriorin' oheen. Tällä biisillä britit olisivat voittaneet Euroviisutkin! :)

'Shaking Heads' menee myös, ei pelkästään levyn, vaan koko laulajan parhaiden kappaleiden joukkoon. 'Count the Saints' rauhoittaa vauhtia levyn normiversion viimeisenä kappaleena, mutta tavallaan valmistaa jälleen kohti tulevaa bonusversion ensimmäistä raitaa, ja nousee esiin levyn ylivoimaisesti mahtipontisimpana kappaleena.

Tämän jälkeen tässä pidemmässä levyversiossa ensimmäisenä bonusbiisinä on Grammynkin voittaneesta Zeddin 'Claritystä' ehdottomasti paras kuulemani versio. Kappaleessa on vain Louisa ja piano. Alkuperäisestä en niin paljoa piittaakaan, mutta tämä on todella hieno. Deluxe -versiolle mahtuu vielä jo aiemmin sinkkuna julkaistu 'Beauty Queen', loistava sekin, sekä uusista kappaleista 'Home', 'In Her Arms' ja 'The Unknown'.

Oli huojentavaa todeta, että jokin näin paljon odottamani ei tuottanut pettymystä. Tiedän jo nyt, että 'Glorious' tulee pysymään itselläni vuoden lopussa kymmenen parhaan levyn joukossa, riippumatta siitä, mitä tänä vuonna on vielä tulossa. Sillä vaikka levyä on tehty hurjan pitkään, biisilista on saatu onnistuneesti kasaan siten, että linja pysyy tasaisena. Siinä missä esimerkiksi lähes yhtä paljon odottamani, ja hieman samantyylistä musiikkia oleva Mr. Little Jeansin maaliskuussa julkaistu 'Paperknife' oli melkoinen pettymys, eikä tarjonnut mitään uutta, ovat vanhat ja uudet biisit Foxesin levyllä täydellisesti tasapainossa.

Perjantain biisinostot

Ajattelin perjantain kunniaksi nostaa esiin muutaman loistavan biisin (ja bändin), joita oon viime aikoina fiilistellyt. Foxesista kirjoitinkin jo vuoden ensimmäisessä postauksessa viimeksi, koska albumi on tulossa maaliskuussa, mutta myös Bombay Bicycle Clubilta sellaista on ilmeisesti lupa odottaa kuukauden sisään.

Chromeon osalta tarkkaa ilmestymisajankohtaa en ole onnistunut selvittämään, mutta levy heiltäkin on tulossa todennäköisesti kevääseen mennessä. Rosvojen suojeluksessa toimivan Wincave -blogin Lauri ehti jo kehuskella yksin 'Over Your Shoulderin' kitarariffiä paremmaksi kuin niitä, joita kuultiin Daft Punkin viime vuonna ilmestyneellä levyllä. Itse en silti ihan kahden ennakkoon julkaistun biisin perusteella nostaisi Chromeon levyä vielä samalle tasolle, vaikka loistava bändi muuten kyseessä onkin.

Mitä Foxesiin vielä tulee, on tämä video kuitenkin aivan uusi, ja siihen aivan äärimmäisen tiukka Fred Falken diskomiksaus julkaistiin myöskin vasta tällä viikolla. Siitä tulee varmasti hitti tanssilattioilla vuonna 2014. Varsin kiinnostava löytö on myöskin ruotsalais-australialainen Say Lou Lou. Vähän pidempään indieaalloilla keikkuneita artisteja taas edustavat sekä Viceroy, että jo viime vuoden puolella edellisen levynsä julkaissut Hellogoodbye.

Niin, eikä sovi unohtaa sitäkään, että Delay Treesin 'Readymade' on nyt virallisesti julkaistu. Tv:stä tulee tänään Voice of Finland ja huomenna alkaa MTV3:lla Putouksen viides kausi.

Vuoden 2014 musiikkiodotuksia

Se on sitten 2014. Hesarin Nyt -liitteessä oli hauska kuva aiheesta. Aina ei tule ajatelleeksi kaikkea.

Alkuvuodelle on luvassa erityisen mielenkiintoisia levyjulkaisuja. Ensimmäisenä 'Readymade' levynsä ehtii pistää ulos kotimainen Delay Trees jo ensi viikolla. Esimakua saatiin loppuvuodesta aivan huikeasta kesän mieleen tuovasta 'Perfect Heartache' kappaleesta, joka toivottavasti antaa lupauksen vähän reippaammasta levystä edelliseen 'Dozeen' verrattuna. Ja älkää ymmärtäkö väärin, tykkäsin edeltäjästä todella paljon. Se on upean kaunis ja toistaiseksi mielestäni paras Delay Trees levy, mutta nyt on ehkä odotettavissa jotakin vielä parempaa.

Maaliskuulle puolestaan on merkitty alustavat julkaisupäivät upean Sia Furlerin uuden ja jo pari vuotta sitten mut vakuuttaneen brittilaulaja Foxesin debyyttilevylle. Jo pelkästään ennakkoon kuultujen biisien perusteella jälkimmäisestä on takuulla tulossa todella vahva albumi. Jo toissakesäiset 'Warriors' ja 'White Coats' vakuuttivat, mutta myös alla postaamani 'Echo' sekä 'Beauty Queen' ovat upeita kappaleita. Kuitenkin kun kuuntelee Foxesin YouTube-kanavalta muitakin, ei huonoja biisejä tunnu löytyvän!

'Youth' sekä 'Holding Onto Heaven' tuovat hiukan mieleen Emeli Sandén, jolta muuten myöskin on luvassa uusi levy tänä vuonna, ja jonka debyytti oli itselläni vuoden 2012 parhaiden levyjen joukossa. Myös Metronomyltä on luvassa maaliskuussa uutta lättyä ja sitten on nämä määrittelemättömät julkaisupäivät. Esimerkiksi toinenkin mun vuoden 2012 parhaiden levyjen listalle päässeistä, australialainen Husky lupailee kakkoslevyä tälle vuodelle ja tietysti toivoa sopii myöskin, että Laurelilta saadaan debyytti ulos vielä tämän vuoden puolella.

Näillä odotuksilla on hyvä aloittaa musiikkivuosi 2014.

Hyvän musiikin päivä

Australialaisen Van Shen olisi helposti voinut lisätä eilen tämän kesän positiivisiin levy-yllättäjiin, mutta niin tuoreita osa näistä on että en ollut vielä kuunnellut siinä vaiheessa koko levyä. Tänä aamuna sen kuuntelin kokonaisuudessaan ensi kertaa.

Kaiken lisäksi sen tosiaan voi ynnätä vielä sinne maapallon kaakonkulman artistilistaan mitä eilen hehkuttelin!

'Idea Of Happiness' on Van She:n toinen levy, joka on vasta julkaistu heinäkuun alussa. En vain kyllästy kertomaan miten mieletöntä on kuinka paljon hyvää uutta musiikkia olen tänä kesänä löytänyt. Van Shekin on näitä uusia artistituttavuuksia jota kautta vasta löysin koko levyn. Musiikki on elämä.

Lupasin myös jakaa enemmänkin tätä hyvää musiikkia, joten tässä sitä tulee. Ensin ihan muutenkin tuoreita biisejä tämän vuoden puolelta, ja lopuksi pari vähän vanhempaa.

Zulu Winterin 'Language' oli jo eilisen albumipostauksen ohessa, mutta halusin nostaa sieltä vielä tämän raidan yhtenä levyn vahvimpina kappaleina. Tykkään!

Foxes on lontoolaisen Louisa Rose Allenin pseudonyymi, ja yksi ehdottomasti eniten kolahtaneista uusista löydöistä. Varmasti myös yksi lähitulevaisuuden nousevia kykyjä. Erityisesti tuo 'Warrior' oli se joka herätti mun mielenkiintoni, mutta lisäsin 'White Coats':inkin listaan musiikkivideon takia.

Electric Guest on yksi harvoista jenkkibändilöydöistä, loistavan Imagine Dragonsin ohella, jota hehkutin aiemmin keväällä. Helmiä mahdollisuuksien maasta.

St. Lucia on myös amerikkalainen artisti jolta kaikki kuulemani biisit, joita ei montaa ole vielä löytynyt, ovat iskeneet mun indiemusahermoon. Hipster hurraa!

Lopuksi jo lähes kulttiasemaan päässyt Klaxons, joka on myös soinut mulla vähän niinkuin myöhäisherännäisenä viime viikkoina useampaan kertaan.

Tiesin bändin jo aiemmin, sillä Singstarissakin mulla on 'It's Not Over Yet', uusintaversiointi yhdestä 90-luvun kovista anthemeista Gracen alkuperäisversiosta. Näistä 'Golden Skans' on ehdottomasti kovin kaikista!

Tälle päivälle näyttää sääennuste aika houkuttelevalta. Pussikalja kiinnostaa, saapa nähdä vaihtuuko mun rauhallinen koti-ilta sittenkin kesähedonismiin ;)

EDIT: Tämä ihana Bloggeri oli taas hukannut ton Klaxonsin videon. Nyt lisätty takaisin.