Lisää possua

...ja kanaa ja nautaa! Ajatus noista slidereista kuumotteli nimittäin ensimmäisen Pork and More -visiitin jälkeen siihen malliin kovasti, että kävin viime viikolla syömässä siellä vielä uudelleenkin.

Tällä kertaa jätin sidet sikseen ja keskityin pääruokaan. Toki maistoin alkupalaksi rapeaksi paneroitua kanan nahkaakin, joka snacks -listalla kulkee kieltämättä houkuttevammalla nimellä crispy chickeninä :) Oikein harmittaa arvostella tämän paikan ruokaa näin negatiivisesti, mutta nämä naposteltavat maistuivat pelkästään suolalta. Saatan olla yliherkkä liialle suolalle, mutta jos tuntuu kuin söisi sitä pelkästään, ei se mukavaakaan ole. Tosin on myös mahdollista, että kyseessä oli vain yksittäinen epäonnistunut taikinaerä, sillä tiettävästi ainakin tällä viikolla näitä maistanut Sivumaku -blogin Jani oli saanut kuorrutuksensa ilman liikaa suolaa.

Pääruokana sliderit jakoivat mun mielipiteeni. Täytteinä on kana, porsas sekä nauta. Kana oli ihan ok, ylikypsä possu taas setin heikoin esitys porkkanalisäkkeensä kanssa, mutta naudanlihaslideri räjäytti potin. Voi mikä makuelämys! Oikein harmitti, että syötävää oli niin vähän. Tällä reseptillä söisin mieluummin isommankin leivän, sillä Pork and Moren käyttämät leivät ovat erittäin maukkaita. Jos nyt vertaan tuota makumaailmaa aiemmalla kerralla syömääni brisketillä täytettyyn briossileipään, meni voitto selkeästi tälle sliderille. Tämän lihan makuun sopii pehmeä ja kuohkea sämpylä huomattavasti rapeaa toastia paremmin, myös majoneesi antaa kivaa mehevyyttä. Ruokajuomasta ei ollut moitteita, koska valitsin siksi mainion Samuel Adams Boston Lagerin.









Toivottavasti lista elää matkan varrella ja kyseessä on ainoastaan jonkinlainen alkukankeus, sillä nyt kaksi kertaa täällä käytyäni päällimmäisenä mielessä on se, että annoksien laadussa on aivan liikaa heittelyä. Itse ravintolaan mennessä toivon aina, että voin huoletta tilata listalta mitä vain, ja että se on hyvää. Etenkin, jos puhutaan kunnolla itse tehdystä ruuasta, eikä pakasteista kootuista ja lämmitetyistä annoksista, mitä tälläiset ruuat yleensä ravintoloissa ovat. Kuitenkaan tällä kertaa ne lähimaut ja laatu eivät harmillisesti maistuneet annoksista tarpeeksi. Katuruoka voi helposti muodostua huippukokeillekin Akilleen kantapääksi, sillä sen valmistaminen sujuu helposti lähes keneltä tahansa harrastelijakokilta tai vähänkin ruuan parissa työskentelemään tottuneelta.

Tällä hetkellä täyden synninpäästön siis saavat yksi slideri annoksen kolmesta erilaisesta, brisket -leipä sekä juustoranskalaiset. Ja kun kaikkein parasta tässä ravintolassa on tällä hetkellä sisustus, ollaan ikävä kyllä hieman liikaa hakoteillä ydinliiketoiminnasta. Annan paikalle aikaa nyt hiukan kehittyä ja menen ensi kerralla Huberiin, jonka ruokiin olen ollut joka kerta enemmän kuin tyytyväinen. Lisäksi Iron Steak on vielä testaamatta.

Ei testi, vaan Palikkafesti

Ensinnäkin suuret kiitokset Blockfestille, koska teitte mun festariperjantaista vieläkin paremman.

Snoop Doggia lähdin katsomaan, mutta loppujen lopuksi kokonaisuus ratkaisi, eikä odotettu länsirannikon klassikkoräppärin setti yllättäen ollutkaan parasta festien perjantaissa. En tosin käynyt kaikkia bändejä katsomassa, mutta Solonen & Kosola, jotka räjäyttivät festarit käyntiin Lakeside -teltassa eilen iltapäivällä, taitavat kuitenkin viedä potin jälleen kerran.

Aivan loistavaa hiphoppia, ja melkein kolmasosa setin biiseistä oli myöskin freestyleä josta kaksikko on erityisen tunnettu. Räpissä freestyle on tavallaan hyvin samanlaista, mitä näyttelemisessä improvisaatio. En ehtinyt yhteen biisiin ihan ensiriimeistä mukaan, mutta alta löytyy myös puhelimella kuvattu video tilanteesta, jossa yleisöstä annetaan omia tavaroita Soloselle, ja mies tekee niistä räppiä. Kosola vetää beatboxia.

Timi Lexikonin pari viimeistä biisiä ehdin myös tsekata, ja KC/MD Mafia ja Tuuttimörkö oli livenä ihan yllättävän hyvä, ottaen huomioon, että en jaksa juurikaan heidän musiikkiaan kotona kuunnella. Myös Koksukoo, Eevil Stöö ja Kridlokk toastasivat mikrofoniin yhdessä ja vuoron perään eri biiseissä vakuuttavasti. Heidän jälkeensä esiintynyt kestosuosikkini Asa lunasti paikkansa Suomen parhaiden räppärien joukossa. Asia ei toki tullut mulle yllätyksenä, sillä vajaa 15 vuotta sitten ilmestynyt silloisella Avaimen nimellä julkaistu 'Punainen Tiili' oli todella tiukka lätty, ja on ihmeen hyvin kestänyt myös aikaa. Myös siltä kuultiin pari biisiä.



















Enimmäkseen aika kului chillaillessa keikkojen välillä oikein viihtyisäksi luodulla festarialueella, ja alueeseen liitetyllä Players Boatilla, jossa deejiit soittivat vanhaa hyvää oldschoolräppiä. Etenkin anniskelualueiden reunoille rakennetut puistomaiset tilat toivat mieleen parhaimmillaankin Flow Festivalin takapihan.

Koska festivaalin ruokatarjonta ei makkaraperunoineen ja pyttipannuineen vaikuttanut houkuttelevalta, ja kiinnostavien keikkojen välissä oli kuitenkin reilusti luppoaikaa, ennen KC/MD Mafian keikkaa lähdin käymään alueelta pois syömässä Ravinteli Huberissa. Safka oli jälleen täyden kympin arvoista, ja voin vannoa, että ensi kerralla lähden sinne syömään jotakin aivan muuta. Maistoin nimittäin paikan Iron Steakia haarukallisen, ja voin sanoa, että en edes muista, milloin olen yhtä taivaallista lihaa maistanut.

Snoop Dogg esiintyi tosiaan illan viimeisenä, ja odotin keikalta kieltämättä kohtuuttoman paljon. Toki vanhoja hittejä kuultiin jonkin verran, mutta setin pääpaino oli kuitenkin uudemmassa materiaalissa. Pääasiassa kuultiin näitä viime vuosien suurimpia eri tuottajien kanssa tehtyjä tanssilattiahittejä, sekä Snoop Lion nimellä tehtailtuja reggaeraitoja. Kaiken lisäksi en ehtinyt päästä tarpeeksi eteen keikalla, joten kuvat Snoopin keikalta ovat melko heikkolaatuisia. Ainoastaan se jäi tosiaan hiukan harmittamaan, että en käyttänyt minulle suotuja mediapassin tarjoamia mahdollisuuksia kunnolla hyväkseni. Varsinkin Snoopin keikkaa olisi hyvä ollut käydä kuvaamassa pressialueelta, mutta valitsin siinä vaiheessa ennemmin seuran, kuin sooloilun.

Kaiken kaikkiaan Blockfest -perjantai oli siis oikein mainio, ja juhlathan jatkuvat edelleen tänään. Itse en vain pääse paikalle koska lähden syvään etelään sukujuhliin. Toisaalta ei artistitarjontakaan niin kovin paljoa mua tänä toisena päivänä enää puhuttele.

Roska Tampere

Välillä jotain muutakin kuin reissupostauksia, nimittäin tämä tuli sopivaan saumaan, kun juuri olin päässyt sanomasta, että Suomessa ei ole mitään edes sinne päinkään baareja, kuin Budapestissa.

Tampere sai kuitenkin oman Roskabaarinsa aivan hiljattain, Helsingissähän on jo ollut yksi menestyksekkäästi vuosia. Tampereen avajaisia vietettiin viikkoa ennen Tammerfestejä, samaan aikaan kun itse olin Unkarissa. Tilatkin löytyivät erittäin hyvältä ja keskeiseltä paikalta, entisen Grooven paikalta Aleksanterinkadulta.

Olinkin aina ollut sitä mieltä, että Groove oli hieman väliinputoaja Tampereen baariskenessä. Sijainti oli loistava, mutta sitä ei aina osattu aivan hyödyntää, sillä musiikkilinja alakerrassa oli hyvin tietynlaiselle kohderyhmälle suunnattua. Yläkerrassa puolestaan soi satunnaisesti erittäin hyvä suomirokki, mutta yläkerta itsessään oli todella tylsä, ja sovinnainen paikka, eikä siten kovin viihtyisäkään. Kuitenkin juuri yläkerrassa viihdyin enemmän.

Nyt Roskan auettua, vanhat sisustukset on revitty täysin pois, ja jäljelle on jätetty mahdollisimman karu ja teollinen tila. Tuolien ja pöytien virkaa toimittavat eurolavat ja kaapelikelat, myös muutama vanha auton penkki sieltä löytyy. Jälkimmäinen toikin heti ensimmäisenä hiukan mieleeni Tallinnan Red Emperor Barin. Miesten vessan seinät on vuorattu pornolehtien sivuilla lattiasta kattoon, herkkänahkaiset ja konservatiivit pysyköön siis täältä poissa. Voisin kuvitella, että vastaavasti naistenvessaa puolestaan komistavat alastomat miehet.













Tämä on juuri sitä, millaista muutosta itse kaipaan baariskeneen. Että rikotaan totuttua kaavaa, ja tehdään asiat eri tavalla, mitä on aiemmin nähty. Näin saadaan hommasta mielenkiintoisempaa ja monipuolisempaa. Suomessa usein byrokratia ja lainsäädäntö ylipäänsä pistävät hanttiin, ja sen vuoksi täällä ei pystytä aivan samanlaisia baareja toteuttamaankaan, kuin vaikkapa Unkarissa. Mutta ainakin lähelle näiden kanssa voidaan päästä ja Roska on hyvä esimerkki yrittämisestä.

Roska on avoinna vain keskiviikosta lauantaihin, ja alakerran yökerho tanssilattioineen on avoinna ainostaan klo 23 eteenpäin. Luvassa on kuitenkin kuulopuheiden mukaan varsin messevää musiikkiselektiota, myös indiempää matskua kuin Grooven aikana, joka pysyy paremmin ainakin oman makuni kanssa linjassa.

Ainakin alkuun yleisö on löytänyt paikan hyvin, Tammerfestien aikaan ei kysyntään osattu edes täysin vastata, mutta meininki oli yökerhon puolella ollut sitä vastoin entistä kovempi, ja lämpötila tapissa. Täytyy mennä kyllä tuo yökerhopuolikin testaamaan joku päivä, nyt kun lomalla sopivasti olen, ja tietysti muutenkin! Käyn aivan äärimmäisen vähän ilta-aikaan baareissa, ja syynä yleensä on ollut nimenomaan kiinnostavien baarien puute tässä kaupungissa. Nyt kun tänne vihdoin on saatu jotain tälläistä erilaista ja normaalista poikkeavaa, omaan makuuni sopivaa, niin täytyy omalta osaltakin yrittää panostaa ulkona käymiseen ihan eri tavalla.

Muutenkin tämä vahvistaa kosken itäpuolen jo entuudestaan väkevää tarjontaa niin ravintola- kuin baaripuolellakin. Kun vielä elokuussa Café Europan, Barmacian ja Minibaarin viereen aukeaa Ravinteli Huberin ja Berthan omistajien possuravintola Pork and More, alkaa Tampereen Sohon tarjonta hipoa täydellisyyttä.

Seuraa Roskan menestystarinaa Facebookissa ja Instagramissa! :)

Grillaten ja bailaten

Melkoiset pari viikkoa MM-kisoja, huh huh. Viikko sitten en olisi millään uskonut tähän, mutta niin vain ollaan taas finaaleissa hakemassa kolmatta maailmanmestaruutta. Hieman skeptisesti kuitenkin suhtaudun edelleen, koska vastassa on Venäjä, joka ei ole hävinnyt yhtä ainutta ottelua koko kisoissa. Myös Suomi hävisi Venäjälle jo kertaalleen. Eväät ovat kuitenkin olemassa siellä jossain sen jälkeen, kun Leijonat pystyi päihittämään kaksi jääkiekon jättimaata. Joten ei kun kaljat kylmään ja odottelemaan, josko tänään vielä torilla tavataan!

Jack the Rooster oli perjantaina tosiaan panostanut 5-vuotissynttäreihin poikkeuksellisen hienosti. Esimerkiksi viime vuonna ruokapuoli ei ollut kovin kummoinen, ainoastaan salaattia, mutta nyt oli kolmea erilaista wrappia, kahta erilaista salaattia ja kahta brownieta. Lisäksi kaikille kutsun esittäneille vieraille oli tarjolla neljä drinkkilippua, valikoiduista tuotteista toki, kuten yleensäkin.

Bileet olivat todella hyvät, eivätkä vähiten siksi, että ilmat ovat olleet nyt niin mahtavia. Terassilla tarkeni yöhön saakka t-paidalla, mutta lopulta siirryttiin sisätiloihin odottamaan illan esiintyjää, Noora Louhimoa, joka esiintyi Roosterin housebändin kanssa. Show oli todella väkevä! Noora on nykyisin Suomen ainoan itselleni toimivan rockyhtyeen, vahvasti kasarivaikutteisen Battle Beastin, solisti, ja veti liudan 80-luvun klassikoita, kuten Bon Jovia, Billy Idolia, W.A.S.P.:ia, Samantha Foxia ja Sandraa äärimmäisen hienosti. Onpa kyllä melkoinen mimmi, ja mikä ääni! Koko meidän porukka nautti bileistä täysin rinnoin. Kuvamateriaalia ei ikävä kyllä ole tiedossa, sillä jätin kameran kotiin ihan tarkoituksella, jotta sain keskittyä puhtaasti juhlimiseen.









Eilen ilma vain parani entisestään. Oli toukokuun kuumin päivä, ja Särkänniemessä oli tiedossa Chef Santerin järjestämä Chill & Grill -pallogrillillä grillauskilpailu, jossa iso prosentti Tampereen ravintolaskenen ylivoimaisesti parhaimmista kokeista aina Näsinneulan Reino Sarkasta Huberin ja Berthan Mika Roitoon ja Ravintola C:n Ilkka Isotaloon kisasivat itseään Chefiä vastaan. Myös itse Hans Välimäki kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Ruokia oli maistelemassa ja arvostelemassa Aamulehden Moron keräämä harrastajaraati, jotka lopulta äänestivät Reino Sarkan voittoon. Reino sai kahdeksasta äänestä peräti viisi ykkössijaa. Mutta vaikka itse Chef ei kilpailua voittanut, oli sitä hauska seurata Midhillin terassilta. Maistamatta ruokia olisin kyllä voinut helposti äänestää Mika Roitoa, sillä raadille tarjoiltiin Ravinteli Huberin listalta parasta koskaan syömääni hampurilaista, nyt tosin vain pallogrillillä valmistettuna.

Mutta jos Huberissa saa sitä parasta burgeria, niin melko lähelle, ellei toiseksi kaikkien aikojen burgereista pääsee kyllä tuo Midhillin purilainen. Kävin ensimmäistä kertaa maistamassa sitä heti tuoreeltaan viime kesänä, mutta oli ilahduttavaa huomata, että laatu oli edelleen takuuvarmasti samaa, mitä vuosi sitten. Ja nyt kun Särkänniemen alueelle pääsee ilman sisäänpääsymaksua, helpottuu myös Midhillissä asiointi tulevaisuudessa. Melko varmasti tulen menemään sinne syömään tänä kesänä ainakin vielä kertaalleen. Periaatteessa Välimäen kyllä kannattaisi miettiä ravintolan pystyttämistä keskustaankin, sillä täällä Tampereella meillä ei talvikaudella ole mahdollista tätä herkkua maistella, toisin kuin Helsingissä, jossa ravintola löytyy City-Käytävästä.

Hampurilainen siis oli todellakin aivan huikea makuelämys, mutta onhan Särkänniemessä monta muutakin hyvää syytä mennä vaikka vain viettämään aikaa. Myös Minetti on tehnyt sopimuksen huvipuiston kanssa, ja myy yksinoikeudella Suomen parhaita jäätelöitä jokaisessa myyntipisteessään. Itsekin ehdin nauttia vielä yhden pallon kermakirsikkajäätelöä. Sitä on tullut aiemminkin maistettua, ja se kuuluu lafkalta aivan kärkisuosikkeihini.

Midhillissä tuli myös oluen ohella maistettua brändin omaa mandariinin makuista soodaa. Hyvää, joskin hiukan tyyristä se oli. Nuo juomat on tehty oikeaan mehupohjaan, ja melko aidolta tuo omani maistuikin.

Ruokaa länsirannikolta

Turussa kun olin, piti tietysti kokeilla kaupungin hampurilaistarjontaa. Yritin jo etukäteen selvitellä paikan paremmin tuntevilta, että mistä saa kaupungin parhaat purilaiset. Internet tietysti tarjoaa oivan pohjan tarkastella useammankin paikan arvosteluja, mutta itse halusin luottaa nykyisiin ja entisiin paikallisiin tuttuihin, ja kyselin mielipiteitä heiltä Facebookissa.

Näistä kaksi valikoitui edukseen. Nimittäin lähellä rautatieasemaa sijaitseva Kortteliravintola Kerttu, jonka viikonlopun hampparibuffa sai huimaa kannatusta, sekä täl pual jokke Martinsillan lähellä oleva Sloppy Joe West Coast Grill, joka siis oikeasti oli tois pual jokke, ainakin Kerttuun ja hotelliini nähden :)

Koska hampurilaisbuffettia ei perjantaina ollut tarjolla, valitsin näistä kahdesta vaihtoehdosta jälkimmäisen, enkä vähiten paikan omistajien aiempien näyttöjen perusteella. Sloppy Joe'ta nimittäin pyörittää Dahlin pariskunta, jotka Tampereella tunnetaan ehkä parhaiten Sorsapuiston lähellä sijaitsevasta ravintola Hella & Huoneesta. Nykyään tuota tosin pyörittää yksin Arto Rastas, joka on noussut enemmän viime aikoina esiin Le Potin ja lähiaikoina Keskustorille avattavan Bar Burriton kautta. Lisäksi Sloppy Joen paikalla sijaitsi aiemmin saman pariskunnan pyörittämä Le Porc, myöskin ranskalaisen keittiön herkkuja tarjoava ravintola. Käydessäni täällä pitkäperjantaina, oli Herra Dahl nytkin keittiössä, ja valmisti annokset itse meille.







Toki konsepti on nyt aivan eri kuin fine diningissa, sillä kokki itse on palannut juurilleen, ja tarjoaa nyt amerikkalaista pikaruokaa laadukkaista ja tuoreista raaka-aineista. Kuitenkin tinkimättä asiakasystävällisestä hinnoittelusta. Montgomery Dahl on syntynyt Seattlessa ja tullut aikanaan Lontoon kautta Suomeen.

Sloppyssä on tarjolla kokonainen kirjo Cal-Mex (California-Mexico, joka oli muuten uusi termi itselle) tyyppisiä ruokavaihtoehtoja, mutta koska olin burgerille ollut menossa, sellaisen myöskin tilasin. Omalle lautaselleni päätyi Mojo Burger, johon tulee pihvin lisäksi BBQ-jauhelihakastiketta, juustoa, herkkukurkkumajoneesia, salaattia, tomaattia ja friteerattua sipulia. Itseasiassa kaikkiin paikan hampurilaisiin tulee tuota sipulia, joka toimii mielestäni aina purilaisessa kuin purilaisessa. Niinpä lähtökohdat olivat enemmän kuin kohdillaan annoksessani.

Lopputulos ei aivan päässyt vaikkapa Ravinteli Huberin tai Midhillin tasolle, mutta toisaalta hintakin oli lähempänä Zarillon tai Pancho Villan annoksia, joiden purilaisista tuo oli valovuosia edellä.

Myös Sloppyn jälkiruokien hinnat ovat erittäin kuluttajaystävälliset, vai kuinka monesta ravintolasta saa jälkiruuan neljällä eurolla? En tiedä yhtään! Harvoin otan jälkkäriä ravintolassa, mutta nyt oli pakko kokeilla kahta erilaista jäätelösandwichiä. Toisessa oli suklaakeksin välissä minttujäätelöä, ja toisessa suklaajäätelöä maapähkinävoikeksin välissä. Erityisesti jälkimmäinen oli enemmän omaan makuuni, mutta ei minttujäätelökään todellakaan heikko esitys ollut. Lisäksi ruuan yhteydessä saa espresson parilla eurolla, tai laten kahdella ja puolella, eikä kyse ole mistään automaattikahvista. Jos olet Turusta, tai siellä käymässä, kannattaa ehdottomasti ottaa muutama sivuaskel sillan toiselle puolelle, ja käydä syömässä Sloppy Joe West Coast Grillissä!