Seitsemän sunnuntaita

Viime sunnuntaina aukesi Ravintola 931:ssä Kehräsaaressa kiinnostava taidenäyttely. Kyseisessä paikassa on muutenkin ollut vaihtuvien artistien töitä esillä, mutta tällä kertaa se koskettaa itseäni hieman lähempää.

Seitsemän sunnuntaita nimellä kulkevan näyttelyn sisällöstä vastaa nimittäin tunnettu, ja usein blogissanikin mainitsemani tamperelainen keittiömestari Santeri Vuosaran alias Chef Santerin, sekä hänen vaimonsa Hannele. Esillä olevat teokset ovat heidän yhteisenä parisuhdetaideprojektinaan kehittelemiään ja toteuttamiaan, viimeisen kuluneen seitsemän sunnuntain aikana.

Liikkelle panevana voimana oli kaikessa yksinkertaisuudessa vain löytää yhteistä aikaa tehdä yhdessä asioita, tehdä siitä yhdessä olemista konkretiaa kiireisen elämänrytmin keskellä. Idea tähän projektiin syntyi viime kesänä, ja numero seitsemän näytti olevan yhteinen nimittäjä monen asian suhteen - pariskunta vietti avajaisten jälkeen seitsemättä hääpäiväänsä, ja juuri sitä ennen näyttelyn ajankohdaksi oli osunut sunnuntai 7.12. Myös itse gallerian seinillä, eli ravintolassa on tilaa juurikin seitsemälle työlle.

Kantava teema töissä on tietysti parisuhde ja rakkaus, yhdessä tekemisen merkitys, siitä sydän-tematiikka. Se on kaikkien seitsemän teoksen yhdistävä tekijä. Yksi henkilökohtaisista lempitöistäni olivat taitelijapariskunnan Barcelonassa ottamista yhteisselfieistä sydämen muotoon yhdistetty kuvakollaasi. Toinen kiinnostava työ olivat maalatut laakerinlehdet, jotka oli yhdessä poimittu Kreetalla. Kuitenkin kaikkein mainioin minusta oli rautalangoista kokoon kursittu sydän.

Kaiken kaikkiaan seitsemän näistä on koettavissa livenä, joten en edes kaikkia halunnut julkaista kuvina, käykää ihmeessä itse tutustumassa näyttelyyn. Se on nähtävillä 1.1.2015 saakka. Hot tip! Ysärissä on myös kaupungin paras jätticappuccino ja parhaat salaatit! Minäkin söin jälkimmäisen jälleen kerran :)

Tapahtumien Yö tulee taas

Huomenna torstaina vietetään Tampereella jälleen Teatterikesän yhteydessä tavaksi muodostunutta Tapahtumien Yötä. Ajankohta sopii tällä kertaa mulle kuin nenä päähän, sillä perjantai on vielä kesälomapäivä, ja ihan yhtä aikaisin ei tarvitse herätä, vaikka aamupäivällä käännänkin nokan kohti Helsinkiä ja Flow Festivalia.

Päivän ohjelman voi tsekata tunnista tuntiin tapahtuman kotisivuilta. Kaikkein eniten mua kiinnostaa jo iltapäivästä iltaan Onkiniemessä vanhan Suomen Trikoon tehdasrakennuksen ympäristössä järjestettävä Onkiniemi elää! -tapahtuma. Rakennuksessa toimii jo paljon erilaisia yrittäjiä ja toimijoita kulttuurin saralla. On muusikoita, käsityöläisiä ja muita taiteilijoita. Tavoitteena on myös kulttuuriyhdistys, jonka tarkoitus on koota lisää luovia toimijoita yhteen, ja ottaa käyttöön tehtaan tyhjillään olevat tilat. Juuri tälläistä hukkatilojen hyötykäyttöä kannatan itse, ja vapaa alueeseen tutustuminen onkin se tapahtuman kiinnostavin osuus. Tapahtumien Yönä tehtaan alapihalla esitetään livemusiikkia ja sisällä kulttuurikäytävässä nähtävissä on taidetta ja erilaisia näytöksiä.



Ja illalla tiedän itse ainakin meneväni jälleen katsomaan roskaelokuvaa Niagaraan Cinemadromen järjestämään iltaan. Lemmen Yö -teemalla kulkevassa näytöksessä esitetään Alfonso Brescian ohjaama törkyinen Poppea - Rooman huora vuodelta 1972. Luvassa on takuulla epäsoveliasta pehmopornoa ja komediaa.

Sitä sovinnaisempaa ohjelmaa kuitenkin on koko Tapahtumien Yö täynnä, joten jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Esimerkiksi juuri Kehräsaaressa on jo päivällä markkinatapahtumaa ja alueen putiikit ovat avoinna poikkeuksellisesti iltakymmeneen saakka. Myös Kyttälän Designkorttelin puodit ovat avoinna kahdeksaan, ja Pikilinnan sisäpihalla Tammelassa on jälleen myyjäiset, jotka olivat viime vuonnakin todella sympaattiset.

Itseä kiinnostaisi myöskin käynti Lenin -museossa, jonne pääsee ilmaiseksi. Olen toki käynyt varsinaisen näyttelyn katsomassa muutaman kerran, mutta nyt siellä on mahdollista ottaa osaa Millaisen Lenin-museon sinä haluat -kyselyyn. Museohan on menossa remonttiin ensi vuoden jälkeen, jonka jälkeen näyttelyä ollaan käsittääkseni laajentamassa kokonaisvaltaisemmin koskemaan Neuvostoliittoa. Ainakin, jos niin äänestetään :)

Mutta loppuun lyhyt pätkä tuosta Cinemadromessa huomeniltana nähtävästä elokuvasta.

Her

Eilen kävin vihdoin katsomassa tämän Joaquin Phoenixin viimeisimmän elokuvan.

Olin odottanut tätä jo kuukauden päivät, sillä traileri vaikutti jotenkin niin sympaattiselta ja siitä itsessään tuli jo hyvä mieli. Lisäksi Theodore Twombly on tyylikäs näky silmälaseineen ja viiksineen. Ja kaiken muun hyvän lisäksi elokuvan soundtrackista vastaa Arcade Fire ja siinä kuullaan mm. upea 'Supersymmetry'.

Her on aivan omanlaisensa tarina, sellainen josta ei ole takuulla tehty aiemmin elokuvaa. Kaikki totutut elokuvakaavat oli käännetty nurin, pirstottu sirpaleiksi ja palaset liimattu uudelleen yhteen niin kiehtovalla tavalla, että lopputulos oli taidetta. Kerronta, dialogi, kuvaus, lavastus, kaikki! Tosin makuasioitahan nämä on, koska ainakin muutama teini-ikäinen katsoja teatterista lähti kesken elokuvan pois.

Ehkäpä se oli nuoremmille katsojille hieman liian hidastempoinen. Ja rauhallinen se oli myös minun mielestäni, ainakin jos vertaa esimerkiksi viime syksynä näkemääni visuaalisesti erilaiseen Mood Indigoon, joka siis myös oli itselleni jotain ennen näkemätöntä, mutta eri lähtökohdista. Toisaalta se olikin aivan erilainen ja visuaalisesti huumaavan hengästyttävä, vaikka ei tässäkään kaikki ollut aivan realistista. Jonkin verran sellaisia elementtejä tässä oli, että elokuva luokitellaan myös sci-fiksi ja määrittelemättömään lähitulevaisuuteenhan tämä sijoittuukin.







Romanttisia elokuviahan maailma on täynnä, mutta tässä eronnut mies ystävystyy innovatiivisen käyttöjärjestelmän kanssa ja lopulta rakastuu siihen. Se, että tietokone, Samantha, jonka äänestä vastaa Scarlett Johansson saa entiseen suhteeseensa vielä takertuneen miehen näkemään kaikki maailman mahdollisuudet ja saa hänet jälleen nauttimaan elämästä, on olennainen osa elokuvan punaista lankaa. Nörttiaihe tai ei, tämä on aidosti hauska, realistinen, tunteita herättävä, erikoinen ja lämminhenkinen elokuva ihmissuhteista.

Leffa ei ilmeisesti ole täällä ottanut vielä samalla tavalla tuulta alleen kuin maailmalla, koska se pyöri Plevnan 8. salissa perjantai-iltana, mutta muualla siitä on tykätty. Siitä kertoo IMDB:n 8,4 pisteytys yli 60000 äänellä. Spike Jonze on aiemmin ohjannut mm. sellaisia klassikoita kuten Being John Malkovich ja Adaption, joista jälkimmäistä itse en jaksanut koskaan katsoa alkua pidemmälle. Ehkä pitäisi? Kaikki leffat kun ovat saaneet hyviä arvosteluja osakseen. Jonze on kunnostautunut myös musiikkivideoissa ohjattuaan niitä mm. Beastie Boysille, Björkille ja Chemical Brothersille.

Ennen elokuvaa käytiin kokeilemassa Kehräsaaressa Ravintola 931:n savulohisalaatti. Myös tätä on aikaisemmin 365 days with Idan -blogissa suositeltu, mutta itse en ollut tuolla koskaan syönyt mitään suolaista.



Ja aivan tajuttoman hyvää ja raikasta se olikin. En voinut kuin hämmästellä kaikessa yksinkertaisuudessa niin vähistä raaka-aineista tehdyn salaatin makua. Makua ja kokoa oli runsaasti, ja hintaakin salaateilla on vain 9,90€, maha tulee varmasti täyteen. Jos jotakin kritiikkiä pitäisi väkisin keksiä, on sitä salaatinkastikkeen määrä, sitä oli annosteltu annoksen kokoon nähden turhan nuukasti :) Mutta nälkä heräsi nyt myös päästä kokeilemaan paikan muita salaatteja, etenkin paahtopaisti- ja halloumisalaatit näyttivät ainakin paperilla todella kiehtovilta. Salaattien lisäksi 931:n listalla on lisäksi erittäin hyvältä kuulostavia lämpimiä leipiä.

Ja muistakaapa vielä huominen Ravintolapäivä! Tampereellekin on tullut runsaasti lisäyksiä viikon varrella, ja esimerkiksi raakaruokaa ja luomua on nyt tarjolla useissa paikoissa. Lähiruokapuoti Lempissä puolestaan on tarjolla japanilaisen keittiön herkkuja.

Tampereen suunta 931

Tällä viikolla onkin muuten tullut vain märehdittyä kotona illat, mutta eilen lähdin kaupunkiin töiden jälkeen. Kävin kiertelemässä kirppareilla, ja vaikka en löytänyt mitä lähdin etsimään, löysin kuitenkin jotain aivan todella siistiä Pelastusarmeijan kirpputorilta. Nimittäin nipun Neuvostoliitto -lehtiä vuosilta 1982-83!

En ollut koskaan moisesta julkaisusta kuullutkaan aiemmin, mutta selkeää neuvostopropagandaa ne sisältävät, ja historiallisesti aika kiinnostavia artikkeleita myös. Lehdistä saadaan lukea mm. suuren ja mahtavan Neuvostoliiton monipuolisesta luonnosta, teknologisesta ylivoimasta (avaruus- ja sotavarustelu), koulutuksellisesta kehityksestä (yliopistot) ja kaupunkien historiasta. Todella mielenkiintoista selattavaa, ja eurolla kappale lähtivät matkaan.

Illaksi päädyttiin vielä pelailemaan Scrabblea ja Yatzyä Ravintola 931:n Kehräsaareen. Jos paikan suhteen pitää nostaa jotain erityistä esiin hyvän lautapelivalikoiman lisäksi, on sitä erittäin kuluttajaystävällinen hinnoittelu. Muutenkin ne ovat kohdallaan, mutta esimerkiksi jättikokoinen kuppi cappuccinoa maksaa vain 3,70€ kun normaalikokoiset erikoiskahvit maksavat useimmissa kahviloissa vähintään tuon saman.

Pitkältä tuntuneen viikon jälkeen viikonloppu on vihdoin alkamassa ja huomenna onkin bilehommaa luvassa, kun on kaverin tuparit. Myös Klubilla olisi Hang The Dj! ja LCMDF dj-vieraana, jos sinne sattuisi pääsemään.

Tiilenpäitä lukemassa

Perjantaina oli pitkästä aikaa taas se päivä, kun lähdin kaupungille istumaan iltaa tärkeimpien ystävieni kanssa. He ovat niitä, joiden kanssa mulla on aina hyvä olla, ja jotka ovat olleet tukenani ja turvanani aina kun olen tarvinnut tosiystäviä. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt jo kulua aivan liikaa aikaa, viimeksi näin heitä heinäkuussa. Onneksi seuraavaan kertaan on enää kuukausi.

Käytiin ensin syömässä Stefan's Steakhousessa, ja vaikka kyseessä on pihvipaikka, oli tarkoituksenani kokeilla, mitäpä muutakaan kuin paikan burgeria. Ei ole tosiaan aiemmin tullut tuolla käytyä, vaikka ravintola on jo muutaman vuoden ollut pystyssä. Useimmille tamperelaissyntyinen, mutta käytännössä amerikkalainen Stefan Richter on tuttu Amerikan Top Chefistä.



Kehräsaaren täydellisessä vanhan ajan teollisuusmiljöössä sijaitseva ravintola oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Tiloissa sijaitsi aikanaan Fall's niminen baari, jossa tuli vietettyä hetki jos toinenkin, myös terassi oli siihen aikaan Tampereen paras, kun kilpailevaa ravintolatoimintaa ei koskimaisemissa juurikaan ollut. Sisätilat yllättivät mieluisasti, nimittäin aiemmin valkoiseksi rapatusta seinästä oli kaivettu tiilet esiin, ja teollinen henki näkyi upeasti sisustuksessa. Mukaan oli tuotu espanjalaistyylistä maalaisromantiikkaa, joka yhdistelmänä miellytti ainakin minua erittäin paljon.

Half pounder, eli reilun parinsadan gramman pihvillä varustettu "burger" oli ruokana erittäin maukas ohessa tulleine parmesan-ranskalaisineen, mutta ei se silti parhaiden hampurilaisten joukkoon päässyt. Ensinnäkin kyseessä on perinteisen purilaisen jonkinlainen fuusioversio - sämpylä oli täysjyvää, salaatti oli korvattu rucolalla ja esimerkiksi kurkku oli tuoretta. Niinpä se ei maistunut juurikaan hampurilaiselta, ja vaikka liha oli Angus-härän kokolihaa, lopputuloksena oli ennemminkin tasavahva ravintola-annos. Itsehän olen hampurilaisfanaatikkona näiden suhteen melko puristinen, ja peräänkuulutan perinteikkyyttä. Ehkä jopa herkullisemmalta vaikutti kasvissyöjäystäväni valitsema bataattiburger, joka kuulemma todellakin oli maukas. Näistä asetelmista haluan ehdottomasti mennä tuonne toistekin.









Miinusta tulee kuitenkin siitä, että oma medium-pihvini oli keskeltä raaka ja ranskalaiset tavallista pakastetavaraa. Nyt kun olen syönyt useassa paikassa poikkeuksellisen hyviä ranskalaisia, parmesan ja persilja eivät riitä nostamaan bulkkitavaraa niiden yläpuolelle, eikä sitä juustoa kovin paljoa ollut. Kuitenkin myös vaikkapa Huberissa ja Midhillissä medium myös tarkoittaa mediumia. Kaikesta huolimatta ateria oli erittäin maistuva, palvelu todella loistavaa, ja kuten todettua, ympäristö paikallaan.

Loppuilta jatkui Gastropub Nordicissa Otavalankadulla. En selvästi käy siellä tarpeeksi, koska en muistanutkaan miten viihtyisä paikka se on. Edellisestä visiitistä on varmaankin ehtinyt kulua jo kolme vuotta. Paikan ruokiakin on kovasti kehuttu, mutta tällä kertaa olut sai toimittaa jälkiruuan virkaa, sillä mahaan ei puolen paunan purilaisen jälkeen olisi mitään kiinteätä voinut edes yrittää laittaa :)

Pieniä ja suuria tekoja

Designviikot ovat hieno tapa tuoda pieniä yrityksiä paremmin näkyville, vaikka pienyrittäjiä sekä laadukasta käsityötä ja designia voi tietysti tukea muulloinkin.

Itse kävin tiistaina katsastamassa ns. Kehräsaaren korttelijuhlan, joskin se erosi normaalista ainoastaan siten, että tapahtuman aikaan erilaiset design- ja käsityöputiikit olivat avoinna myöhemmälle iltaan mitä yleensä. Myöskin tuotteita oli tapahtuman kunniaksi laitettu alennukseen. Kehräsaari on kuin pieni keidas keskustassa, ja vaikka sisäpihaa ei ehkä riittävästi ole osattu hyödyntää, löytyy sen rakennuksista monenlaista ravintoa mielelle ja maarulle.

On Ravintola 931, elokuvateatteri Niagara, siipiravintola Hook Wings, Gringos Locos, Stefan's Steakhouse, Pikku Putiikit, Jofiel, Tampereen Kulta- ja Jalokivipaja, lastenvaateliike Kuopus, Parturi-kampaamo Rasta, radiotoimitus ja terveyspalveluita, sekä tietysti aivan vieressä Tampereen paras ravintolalaiva Suvi ja viihtyisä Laukontori.













Pikku Putiikeissa myytiin mm. loput Uhana Designin makeat rosvokissapaidat pois kuljeksimasta. Alun perin en ollut ajatellut tuota paitaa hankkia lainkaan, koska olin jo ostanut talvella kangaskassin samalla printillä. 20 euron diiliin oli kuitenkin ihan pakko tarttua ;) Niinpä mulla on nyt molemmat.

Iskin silmäni myös jälleen todella hauskaan vanhojen levyjen uusiokäyttötapaan. Vinyylilevyistä oli tehty muistikirjan kansia, joiden välissä oli tietysti se itse kirja, harmillisesti en painanut tuotemerkkiä tosin mieleeni. Ehkäpä täytyy vielä joku kerta käydä sellainen poistamassa.

EDIT: Tuotehan on siis Risakon LP-kirja.



Myös Aleksis Kiven kadulle, kivenheiton päähän Kehräsaaresta on tullut lyhyessä ajassa elävään kaupunkikulttuuriin sopivia liikkeitä. Putiikki Rannalla muutti aiemmin Hallituskadun kulmaan, sitä vastapäätä aukesi vasta alkukesästä hienolla konseptilla toimiva lähiruokaan ja luomuun keskittynyt Tila Kaupungissa ruokakauppa. Sen vieressä on heti Ravinteli Huber, ja alapuolella uusi designliike Dom Dom, sekä Culinaria Keittiöelämää keittiö- ja elintarvikeliike. Vilpittömästi toivon kaikille pienille toimijoille onnea ja menestystä, liike-elämä kun ei ole helppoa, etenkään erikoistuville yrityksille, mutta jokainen näistä tekee tärkeää työtä kulttuurin edistämiseksi, pieniä ja suuria tekoja.

Huominen Kyttälän korttelijuhla vaihtuikin illanviettoon ystävien kesken ihan kotiympyröissä. Lauantaina onkin sitten jälleen Siivouspäivä. Toukokuussa tuli käytyä kiertelemässä muiden myyjien kojuja, tällä kertaa ajattelin mennä itse myymään vaatteita, mikäli ilmat ovat suotuisat!