Designia, vintagea ja herkkuja

Tampereelle on tänä vuonna saapunut Kätkö Vintagen lisäksi toinenkin retrovaatteita- ja tavaraa myyvä putiikki rikastuttamaan kaupungin vintagetarjontaa. Aleksanterinkadulle Kaksiota vastapäätä tämän vuoden heinäkuussa avattu Forget Me Not on oikeastaan paluumuuttaja, sillä joitakin vuosia sitten liike sijaitsi suurin piirtein korttelin verran rautatieasemalle päin, mutta silloin konsepti oli hieman erilainen.

Nyt takaisin palannut kauppa avattiin uudella liikeidealla Tampereen parhaimmille sijainneille siis samaan kortteliin, jonka kivijalassa sijaitsevat jo ennestään monet designiin erikoistuneet liikkeet, kuten mm. SuperMukava, Vintage Garden ja Design Boulevard.

Vaatteiden, kenkien ja laukkujen lisäksi valikoimasta löytyy esimerkiksi vanhoja astioita, purnukoita, postikortteja ja kirjoja. Mutta vaikka osa on secondhandia, on myytävänä paljon uustuotantoa ja Designtoriltakin tuttujen pienyritysten koruja, pussukoita, sekä sarjakuvia ja eri bändien omakustannemusiikkia niin kasetteina kuin vinyyleinä. Retro kun nimittäin on tässä upeassa liikkeessä mieliinpainuvasti näkyvillä joka puolella. Kun Forget Me Notin, tai samassa liiketilassa sijaitsevan Oopsy Daisy -indiekahvilan oven avaa, tuntuu kuin hyppäisi 30-40 vuotta ajassa taaksepäin. Värit ovat vahvasti 70-lukua - ruskeaa, vihreää, oranssia, keltaista ja punaista on joka puolella. Omistajien omien sanojen mukaan heille mieleen ovat erityisesti 60-70-luvun huiput, lapsuusmuistoja herättävät printit, materiaalit ja nostalginen esineistö. Ja nostalgiahan se itsellekin iski vahvasti, sillä bongasin mm. samanlaisen seinäkellon, sekä lautasia, joita meillä on kotona ollut omassa lapsuudessani.

















Ja todellakin, kaupan puolella on näitä monenlaisia ihania tavaroita, vaikkapa tähän vuodenaikaan sopivasti pukinkonttiin. Itsekin tein hieman lahjahankintoja, mutta tuo kahvilapa se vasta symppis onkin! Kovin suuri se ei ole, mutta niin suloinen soppi, että täällä aika vierähtäisi herkkuja syödessä, ja juomia nauttiessa.

Kaikki Oopsy Daisyn leivonnaiset tehdään itse, ja hieman kotikutoinen fiilis niistä tuleekin, aivan kuten koko paikasta. Oikeastaan tuntuu, että olisi jonkun olohuoneessa kahvittelemassa. Valtaosa kahvilatuotteista on, jos nyt eivät aivan kaikki vegaanisia, niin ainakin kasvisruokavalioon sopivia. Itse nautiskelin todella hyvää soijamaitoon tehtyä kaakaota soijakermavaahdolla, ja saksanpähkinä-blondiekakkua, niin herkullista!

Suoraan sanottuna ihastuin tähän paikkaan niin kovin, että varsinkin kahvilla tai kaakaolla täytyy alkaa käymään useamminkin. Ja itseasiassa olenkin jo käynyt kahdesti, sillä poikkesin vielä kahvilan puolella uudelleen ennen Tornihotelliin menoakin. Sijainti on kuitenkin aivan loistava juuri Tampereen Sohossa, josta melkein kaikki muukin kiehtova täällä löytyy, eikä tälläistä konseptia toisaalta täältä vielä entuudestaan ole ollut. Kiitos Forget Me Notin pitäjille, olette tehneet omalta osaltanne tärkeää työtä, ja elävöittäneet kaupungin vaihtoehtoskeneä.

Tulevana viikonloppuna on muuten myös sitten seuraava Designtorikin Klubilla ja Pakkahuoneella. Perinteisesti tähän vuodenaikaan tapahtuma on kaksipäiväinen. Itse en ikävä kyllä sinne pääse, sillä olen tuolloin Tallinnassa.

Ihana Uhana

Vaikka kelit ei olleet eilen mitenkään mairittelevat, räntää ja vettä vihmoi taivaalta ja ilma tuntui kolealta, melkein syksyiseltä, lähdin silti käymään Pakkahuoneella ja Klubilla Designtorilla.

Keväästä ei siis paljon ollut merkkejä ilmassa, vaikka toukokuu on jo lähtenyt vauhdilla käyntiin. Onneksi sisällä kuitenkin tarkeni :) Minä suuntasin oikopäätä Uhana Designin myyntipisteelle katsomaan, josko kevät/kesä 2014 mallistossa olisi jotakin uusia kivoja printtejä. Ja olihan niitä!

Eniten kaikista olisin halunnut tuon lastenpaitoihin suunnitellun kipparinallen karkkeineen ja jädeineen, mutta se on vain lapsille, höh. Samaa printtiä saa myös kassina, mutta kun rosvokissa ja rosvokarhu mulla jo on, jätin kassit tällä kertaa ostamatta. Sen sijaan toiseksi paras kaikista oli kyllä tuo metsäpaita, jonka sitten valitsin.

Muuten ei mitään tarttunut matkaan. Kuolasin kyllä Roots Cultural Movementin pisteellä samaa "kalastajantakkia" pitkän aikaa, mikä White Trash Diseasen Natallakin on, mutta en raaskinut sitä edes Designtori-alennuksellakaan hankkia. Siitä piti 170 euron hintalappu vieläkin huolen.

Vilkaisu Valoa Festivalin tarjontaan

Valoa Festival tosiaan alkaa perjantaina, ja keikkapaikat olen jo ehtinyt oikeastaan päättää ennenkuin reilu viikko sitten sain iloisia uutisia. Vasta tuolloin kuitenkin varmistui osanottoni molempiin festaripäiviin.

Vaikka en mikään suuri suomiräpin fani olekaan, olisi tietysti ollut makea käydä katsastamassa ne parhaat, eli Solonen & Kosola perjantai-iltana Pakkahuoneella. Viime vuonna ilmestynyt 'Kolmetoista kertaa kovempi ku kukaan' kuitenkin on yksi suomiräpin ylivoimaisesti parhaita albumeita koskaan! Mutta koska festareiden ykkösnimi Sin Cos Tan, soittaa samaan aikaan Yo-talolla, on valinta mun osaltani selvä.

Ja kun nyt jälkimmäistä katsomaan menee, niin ajattelin Iisankin käydä katsastamassa. Reginan laulajan ensimmäinen soololevy ilmestyi vasta perjantaina, myös Spotifyyn, joten itsekin sen kuuntelin kertaalleen läpi. Jossain määrin voisin sanoa, että kyllä se Reginan päihittää. Sitä ennen taas kiinnostaa The New Tigers Artturissa, saapa nähdä, mahtuuko sinne. Uusinta viime vuonna julkaistua 'The Badgeria' ei Spotifystä löydy, mutta omaa nimeä kantava debyyttilevy kyllä.

Antero Lindgren olisi lauantaina Artturissa, ja vaikka se kiinnostaa kovasti, päivän aikataulut taitavat mennä sen verran päällekkäin muilta osin, että en ehdi vielä festivaaleille tuohon aikaan. Päivällä on tietysti Tampere Roller Derbyn koitos, mutta ennen iltaa on muutakin ohjelmaa.

Sen sijaan festareiden lauantai taitaa mennä konemusiikkiin keskittyen Klubilla ja Pakkahuoneella. En ole tätä vielä päättänyt varmaksi, sillä toisaalta alkuilta siellä ei hirveästi kiinnosta Colaa & Jimmua ja Lennoa lukuunottamatta, mutta koska ensimmäisen keikka-aika siirtyi aiemmaksi, en varmaankaan siiheksi edes sinne ehdi ja Yo-talolla taas olisi todella kova kattaus.

Lavalle siellä nousevat Kauko Röyhkä, Kakka-hätä 77 ja mm. viime vuoden henkilökohtaiseen levyjen TOP 10:n yltänyt Death Hawks. Voi kuitenkin tosiaan olla, että aikataulut eivät anna myöten, koska alkuilta kuitenkin menee Tammelan suunnassa ja viimeistään Pakkahuoneelle pitää ehtiä Huoratronia ja Jori Hulkkosta kuuntelemaan (ja tanssimaan). Huoratron ei petä koskaan, mutta koska olen nähnyt Akun jo sen verran monta kertaa, eniten odotan nimenomaan Jorin dj-settiä. Tietysti vanha tuttu, Tampereen oma Rico Tubbs on myöskin ilmeinen valinta, mikäli Yo-talolle ei tule mentyä.

Raporttia tulee ensi viikonlopun jälkeen. Sitä ennen tässä muutamia poimintoja festareille tulevilta artisteilta.

Valoa tunnelin päässä

Nimittäin Valoa Festival on tulossa. Festarit alkavat ensi viikon perjantaina, ja ne jakautuvat taas ympäri Tampereen keskustaa, keskittyen kuitenkin Yo-talon ja Tullikamarin alueille. Ohjelmaa on luvassa Artturissa, Yo-talolla, Telakalla, Klubilla ja Pakkahuoneella.

Eilen kävi kyllä varsin huvittava tapaus. Tiedustelin festivaalien järjestäjiltä kuvausakkredointia tapahtumaan, ja samalla selvisi, että olin voittanut jo viime kesänä festaripassin tapahtumaan! Kävin tuolloin katselemassa yhden suosikkibändini, Big Waver Ridersin keikkaa Laikun lavalla Valoa Pop Upissa, ja napsaisin Instagram-kilpailuun kuvan. Sillä kuvalla osui arpaonni kohdalle, mutta en koskaan huomannut tarkistaa voittoani kuvasta :D No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Arpajaisissa voittanut kuva oli tämä.



Olen tietysti tästä voitosta innoissani. Olin muutenkin pohdiskellut festareille osallistumista, vaikka ensi alkuun harmitti se, että perjantaina ei minulle ollut muuta isosti kiinnostavaa bändiä tiedossa kuin Sin Cos Tan, joka olikin samalla koko tapahtuman ehdoton ykkössuosikkini. Kun en toisaalta olisi halunnut lauantaitakaan missata, ja silti välttämättä ostaa kahden päivän passia, tämä oli nappiosuma mulle. Ja kun nyt kerran mennään, niin kyllähän sitä voisi perjantaina The New Tigersia ja Iisaakin käydä katsastamassa.

Lauantaina päivällä kutsuu puolestaan roller derby! Sain Nellinalta kutsun lähteä katsomaan elämäni ensimmäistä roller derbymatsia Tampere Areenalle, kun Tampere Roller Derby saa vieraakseen Harbor Girls Hamburgin Saksasta. Aika makea juttu päästä katsomaan tuollaista! Illalla suuntaan takuuvarmasti Klubille ja Pakkahuoneelle Jori Hulkkosen, Cola & Jimmun, Rico Tubbsin ja Huoratronin perässä.

Mitä löytyi Designtorilta?

Ajatus jakaa Designtori kahdelle päivälle oli ehdottomasti kävijäystävällisempi vaihtoehto. En tiedä sitten, mitä mieltä näytteilleasettajat ovat siitä, että joutuvat hommiin kahtenä päivänä. Ei luulisi haittaavan.

Aiempina vuosina Pakkahuone on yksinkertaisesti ollut aivan liian täynnä. Jakamalla tapahtuma useammalle päivälle, kävijämäärä oli saatu ilmeisen onnistuneesti tulemaan eri aikoina ostoksille. Tai ainakin eilen siellä seassa mahtui jopa kävelemään välillä :)











Ja mitä tarttui matkaan? Monella myyjällä oli ehdottomasti hyviä tarjouksia. Etenkin jos olet Superyellown ystävä, kannattaa vielä tänään suunnata paikan päälle. Heillä oli parhaimmillaan pipoja jopa viidellä eurolla, ja kalliimmatkin tuotteet olivat alkaen 10-15 euroa. Itse en tuollaisia käytä, joten jätin ne muille. Myös Pisama Designin tuotteet, sekä Erikaworksin ja Palonin korut herättivät mielenkiintoni, mutta tällä kertaa koruille ei ollut tiedossa sopivaa vastaanottajaa. Sieltä löytyy kuitenkin mielestäni tämän Designtorin parhaat joululahjaideat.

Tietysti myös iki-ihana Uhana Design on siellä myymässä mm. Rosvokissa-, ja nyt uutuutena Rosvokarhukasseja! Tuo Uhanan pipo on kyllä sairaan makea myöskin, ehkä jossain vaiheessa raaskin ostaa sen, näin joulun alla ei tosin sovi vain itseä pelkästään ajatella :)

Sen sijaan ostin tietysti kaikki joulukorttini tuolta. Kun tarvitsen kortteja, luottokauppani on Polkka Jam. Heiltä löytyy aivan mahtavia kortteja, jotka todella erottuvat tavallisten joukosta. Lisäksi ostin myös pari Hanna-Riikka Heikkilän suunnittelemaa korttia Kanelikaupan myyntipisteestä. Kaksi Två oli paikan päällä vain eilen, mutta minun onnisti napata matkaan vielä tuo mustavalkoinen kiehtova printtipaita, joka oli viimeinen kokoani ja maksoi vain kympin! Enempää ei tällä kertaa tullut tuolta ostettua, mutta olin kyllä harkitsemassa uutta visiittiä sinne tänään. Saapa nyt vielä nähdä. Voi olla, että ei kuitenkaan tule lähdettyä.

Itsepäisyyspäivän pakinointia

Olen vissiin tässäkin suhteessa outolintu, koska mua ei koskaan ole kiinnostanut istua telkkarin ääressä, ja tuijottaa Linnan juhlia. Tänä vuonna jopa vielä vähemmän, kun ne järjestetään Tampere-talossa. Mutta sen ansiosta tai siitä huolimatta olen tehnyt itselleni tämän ylimääräisen vapaapäivän poikkeuksellisen mukavaksi. Ennustettu lumimyrskykään ei lämpimässä kodossa paljoa haittaa kun hain jo eilen syötävää ja juotavaa tarpeeksi varastoon, mm. kiinalaista ruokaa pikkukiinalaisesta.

Täällä ei myöskään katsella Tuntematonta sotilasta. Sen sijaan ajattelin chillata sohvalla ja maratoonata katsomattomia kesällä tilaamiani Aki Kaurismäki -elokuvia Linnanjuhlien sijasta. Mikään ei kuvaa suomalaisuutta paremmin, kuin Kaurismäen elokuvat. Siinä sitä itsepäisyyttä mulle :)





Huomenna sitten onkin jo muita suunnitelmia. Viikonloppuna Tampereella Pakkahuoneen ja Klubin täyttää poikkeuksellisesti molempina päivinä, sekä lauantaina että sunnuntaina joulun Designtori. Jälleen vuoden paras tapa hankkia vähän erilaisempia joululahjoja. Suurin osa näytteilleasettajista on paikalla molempina päivinä, mutta osa vain joko lauantaina tai sunnuntaina. Kannattaa tsekata linkistä ylempää. Huomenna olisi myöskin Klubin puolella illalla Hang The DJ!, mutta itse en ole vielä päättänyt, mennäkö vai eikö mennä.

Jack The Roosterin pikkujouluja puolestaan vietetään ensi viikon perjantaina, kutsuja saa Roosterin baaritiskiltä.

Aavemaista menoa

Tänään on Klubilla tarjolla perinteisen HTDJ-indiediskon ohessa melko kiinnostavaa livemusiikkia, nimittäin jo jonkinasteista underground-nostetta nauttivan helsinkiläisen Phantomin keikka. Itse kuulin koko bändistä vasta ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten tämän tapahtuman yhteydessä, ja tutustuin muutaman biisin verran enemmän. En osaa odottaa liveltä paljoakaan, mielestäni tälläinen musiikki ei ole parhaimmillaan kun se suuntautuu tanssilattialle, mutta yllätyksellehän on aina paikkansa. Ja kyllähän Klubilla sitten deejiiporukka pistää parastaan.

Eniten Phantomin musiikissa pidän kuitenkin Hanna Toivosen äänestä. Hänen ääniskaalansa ainakin vetoaa muhun vahvasti, ja toisaalta biisit ovat laadukkaita ja hyvin tuotettuja. Videotkin ovat upeita ja saundi kansainvälisen kuuloista konemusiikkia, muistuttaa ehkä hieman Gusgusia. Joten jos tälläinen putoilee, niin tsekkailkaapa alta. Soundcloudista löytyy vielä lisää biisejä.





Lisää aaveteemaa tarjoaa juhannuksena Tullin alueelle rakentuva kaupunkifestivaali Valtteri Festival. Tapahtuman nimi on peräisin Tullikamarilla tiettävästi asustelevasta Valtteri-kummituksesta. Virallisen perimätiedon mukaan Valtteri oli punakaartin 13-vuotias lapsisotilas, joka sai taisteluissa surmansa tullikamarin läheisyydessä. Lyhyt elämä jäi sen verran kesken, että Valtterin haamu jäi asumaan tullikamarille, missä häneen ja hänen kepposiinsa voi edelleen illan ja yön hämärinä tunteina törmätä.

Itselle juhannussuunnitelmat ovat vielä hiukan auki, enkä ole edes varma, olenko maisemissa tuolloin. Tarjolla on kuitenkin iso liuta ihan kiinnostavia bändejä ja artisteja, joskaan ei nyt mitään must-see juttuja. Valtterissa keikkailevista bändeistä, noi ska-bändit on molemmat uusia tuttavuuksia, ja olisi voinut olla kiva nähdä, mutta itseltä jäänee nyt väliin. Eniten olisi The Skintsin ja Skindredin lisäksi kiinnostanut Red Snapper, Eva & Manu, Nicole Willis ja Antero Lindgren. 22-pistepirkko tietenkin myös, mutta onneksi näin bändin juuri, ja toisaalta koska mukana on tuo torvisoittokunta, ei se nyt niin paljon sitten itseä kiinnostakaan. Päiväaikaan Tullinaukio täyttyy ilmaiskonserteistakin, joten ne kannattaa ainakin käydä katsomassa, jos kaupungissa on, eikä viitsi iltalippuihin sijoittaa.

Uusia vaatteita ja menovinkkejä

Mun ensimmäinen näistä kahdesta tilauksesta Asokselta tuli eilen, ja ehkä vähän pientä säkääkin oli mukana. Tälläisessä sekatilauksessa, jossa on entuudestaan tuntemattomia vaatemerkkejä, on aina riskinsä. Nyt kuitenkin kaikista tuli ihan istuvaa kokoa, mitä nyt housut ovat vyötäröltä vähän löysät.

Postasin pientä teaseria jo maanantaina, mutta tilauksessa oli siis nuo viininpunaiset shortsit, keltainen t-paita ja kankaiset purjehduskengät. Myöskin ohut neulepipo vielä näille viileämmille kevätkeleille, ilmat saisisivat kyllä lämmetä jo toden teolla. En hirveästi tykkää käyttää shortseja, sen verran pillifarkkumies oon, mutta ovat kuitenkin helteellä varsin tarpeelliset, eivätkä maksaneet paljoa.



Asukokonaisuudesta tulee vähän mieleen sellainen keskieurooppalainen turistin asu ja kelpaisihan sitä tallustella noissa tamineissa alppien rinteillä jodlaillen ja Edelweissejä poimien :) Tälläisenä kalkkilaivan kapteenina nuo vitivalkoiset koivet eivät kyllä näytä kovin edustavilta tuossa kuvassa, mutta onneksi ne saavat edes hieman väriä sitten kesällä, jos vain aurinko paistaa. Tilasin tosiaan Asokselta vielä vähän muutakin oheiskamaa erikseen, ja mikäs siinä tilatessa kun postikulut ovat ilmaiset. Hyvä mesta.

Tälle viikolle on tarjolla monenlaista menovinkkiä. Ensinnäkin tänään on Finnkinon teattereissa Superpäivä, jos johonkin näytökseen vielä ehtii ja mahtuu. Itselle ei nyt sellaisia elokuvia ollut, yhteen kiinnostavaan näytökseen taas ei enää löytynyt tarpeeksi hyviä paikkoja. Huomenna Klubilla soittaa juuri uuden levynsä julkaissut French Films, ja sunnuntaina samoihin tiloihin, sekä Pakkahuoneelle aukeaa päivän ajaksi kevään Designtori. Laukontorilla puolestaan on koko viikonlopun ajan Kalamarkkinat. Odottelen täällä jo muikkuroveen kuvat silmissä, toivottavasti myös ilmat paranisivat siihen mennessä.

Loppuun vielä uutta Azealia Banksia ja Basement Jaxxia, todelliset friikkisirkusvideot.

Designtorin satoa

Joulukuun Designtori on aina loistava mahdollisuus hankkia hieman tavanomaisesta tavaravirrasta poikkeavia joululahjoja läheisille. Jotakin tarttui itsellenikin mukaan.



Pakkahuone ja Klubi olivat kuitenkin tupaten täynnä asiakkaita, ja toivonkin että moni löysi sieltä itselleen ja perheilleen monenmoista kivaa. Koko tapahtuman yksi innovatiivisimmista ja omasta mielestäni hauskimmista ideoista oli KaksiTvån pipopaja, jossa ammattilaisten opastuksessa oli mahdollista ommella itselleen oma pipo.

Muita perinteisiä ja huomioni kiinnittäneitä näytteilleasettajia olivat mm. jo useampaan kertaan suitsuttamani kotikaupunkilainen Kätkö Vintage, sekä ilmeisesti LempiVäri Jewellery, jonka hauskat värikynäkorut ovat todella huippu lahjaidea. Ja tietysti Coston pisteen ohitin pariinkin kertaan hammasta purren, tosin lakkeja oli muuten Vikingin laivallakin, ja maahintaa edullisemmin.







Innovatiivisimpiin ideoihin luen myös mukaan ehdottomasti VinyLampin sekä Tärähtäneiden Ämmien jääkaappimagneetit, joissa liikennemerkit on pistetty täysin uusiksi. Mikä oiva ja aina hymyä herättävä lahjaidea kavereille. Jos innostuit juuri nyt, magneetteja toki saa tilattua ämmien nettikaupastakin!

VinyLamp puolestaan on taas kerran niin erilainen ja uudenlainen idea vanhojen vinyylilevyjen kierrätykseen, että eihän tuota voi kuin mainostaa. Iso peukku näille ideasammoille jotka jaksoivat yllättää mut positiivisesti tämän joulun Designtorilla.



Itselle ei mukaan tosin tarttunut enempää kuin nämä pari magneettia ja kivasti kulunut, ilmeisesti Tommy Hilfigerin (jonka huomasin vasta kotona :) ) vyö Kätkö Vintagen pisteestä. Vyölle oli toki erityisesti käyttöäkin ja magneetit olisin halunnut ostaa kaikki. Loppujen lopuksi budjettini tuli kuitenkin täyteen kaikista hankinnoista, kun päätin toripäiväni Asematunnelin pitseriaan :)

Kadonnutta musiikkia etsimässä

Lost In Music on tältä vuodelta mun osalta ohitse ja täytyy myöntää että muutama todella mahtava keikka näihinkin kemuihin mahtui.

Yhteenvetona festareiden ylivoimaisesti TOP3-keikat tarjosivat aina yhtä mieletön 22-Pistepirkko, juuri arvostetun EBBA-palkinnon pokannut French Films sekä hypnoottisen happorokin itsevaltias Kap Kap. Konemusiikin veteraani Jori Hulkkosen ja Villa Nahistakin tutun laulaja Juho Paalosmaan Sin Cos Tan kolkuttelee tosin sijoja parhaimmillaan jopa Depeche Modemaisilla biiseillään.





Ainoastaan ohuesti harmittaa missatut The Flaming Sideburnsin ja Eva & Manun keikat, mutta samaan aikaan oli kyllä ehdottomasti muuten hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Kuulin sitä paitsi yhdeltä tutulta että jälkimmäiselle ei ollut enää edes sopinut eikä päässyt festaripassilla.



Lopulta kuvasaldo lähenteli useaa sataa joista ehkä hyvin onnistuneita otoksia oli alle sata. Tästä johtuen en edes yritä kaikilta käymiltäni keikoilta laittaa kuvia vaan keskityn karsimaan tänne vain niiden parhainta satoa.



Torstai oli vielä aika hiljainen päivä klubeilla ja kaupungissa, mutta kävin kuitenkin Pakkahuoneella katsastamassa juuri uuden levynsä 'Fiestan' julkaisseen Don Johnson Big Bandin. Lavalla oli mukana soittamassa kitaraa Petteri Sariola joka oli itselle tuttu jo Tommy Lindgrenin viime vuoden Lost In Music-kokoonpanosta, samoin kuin toinen vierailija Felix Zenger.



Lavalla nähtiin myös hetki aiemmin oman keikkansa Klubin puolella lopettanut nuori räppilupaus Noah Kin, joka kyllä vaikutti aika pätevältä kaverilta. Keikka oli ihan hyvä vaikka yleisöä olikin illan ensimmäisellä Pakkahuoneen keikalla vähänlaisesti. Silti uuden levyn biisit jättivät myös livenä (kuten levylläkin) hiukan kylmäksi ja keikan kohokohtia olivat ehdottomasti hiukan vanhemmat biisit ja erityisesti edellisen levyn 'Running Man'.



Torstai-illan varsinaisia kiinnostuksen kohteita itselle olivat myöskin juuri uuden levynsä 'The Writing On The Wall' julkaissut konemusiikkipoppoo TV OFF, virolainen Iiris sekä Warriors salanimellä Henry's Pubissa esiintynyt Disco Ensemble.

Myös pari vuotta sitten Lost In Musicissa esiintynyt Iiris kuului omiin kiinnostuksen kohteisiini. TV OFF ja Iiris esiintyivät Yo-talolle jonne lähdinkin Pakkahuoneelta heti DJBB:n keikan jälkeen.



Yo-talo oli lähes tyhjillään joka oli omiaan oman väsymyksen ohella latistamaan tunnelmaa. Itse TV OFF:in keikka oli todella kova, säälitti vain hiukan bändinkin puolesta joutua esiintymään niin tyhjälle salille. Bändin laulajalla Saralla on todella omaperäinen ja ihastuttava ääni, olen nähnyt heidät kerran aiemminkin ja tehnyt pari remiksiäkin erääseen kilpailuun.

Koska meininki oli sen verran vaisua ja väsymys kävi ylivoimaiseksi, päädyinkin lähtemään jo kesken illan ja jätin Iiriksen ja Warriorsin tsekkaamatta. Disco Ensembleen kun on muutenkin liput ensi perjantaille jo odottamassa!



Perjantai-iltana laitoin päälle uuden Kätköstä löytämäni raitapaidan. Kaikenlaista merkkarikamaa oli tietenkin myynnissä mutta hienoja paitoja tai ei, tuli ostettua vain tämä sikamagee Pirkkojen hihamerkki.

Kuten mainittua, perjantain (ja koko festarien) keikkojen kohokohtia olivat 22-Pistepirkko ja French Films joiden keikalta tämän postauksen ensimmäiset kuvatkin ovat.



Perjantain ensimmäisestä keikasta omalla kohdallani vastasi kuitenkin Sin Cos Tan Pakkahuoneen puolella joka oli aivan hemmetin hyvä. Esiintyminen oli tarkkaan harkitun viileää, Hulkkonen tuskin otti kertaakaan katsekontaktia yleisöön koko keikan aikana :)

Sama tosin oli myös Flow:ssa, jossa pääsin heidät näkemään jo aiemmin. Albumin pitäisi vielä ilmestyä tämän vuoden puolella.



22-Pistepirkko esiintyi Klubin puolella ja oli jälleen aivan jäätävän huikea. Sedät näyttivät kyllä mallia nuoremmilleen että miten sitä rokkia soitetaan. Jo kunnioitettavaan 31-vuoden ikään ehtinyt bändi ei ole koskaan tinkinyt omasta tyylistään ja onkin mielestäni jonkinlainen indiedinosaurus. Suosio onkin ollut varmasti ulkomailla aina suurempaa kuin kotimaassa.



Itse olen nähnyt heidät nyt kolme tai neljä kertaa (en muista!) livenä ja vahvimpana on jäänyt mieleen reilu 2,5 vuotta sitten Akun Tehtaalla taltioitu huikea Kosketuksessa-keikka jonka muuten vihdoin pitäisi tulla YLE Teemalta ulos ensi vuoden puolella. Ylöjärvellä bändi esiintyi kunnioitettavat kolme tuntia joista televisioon on varmaankin tulossa harmillisesti vain tunnin kooste.



Ennen kuin kuulin French Filmsistä, olin pitänyt Pirkkoja Suomen parhaimpana rokkibändinä pitkään. French Films horjutti asemaa siis hetken, mutta viimeistään nyt herrat lunastivat paikkansa takaisin. Ja miten hienoa olikaan pystyä katsomaan molemmat suomalaiset suosikkibändeistäni samana iltana!



Ennen French Filmsiä Pakkahuoneen puolella esiintyi Stig joka oli kyllä aivan yhtä huono kuin levylläkin, kantria ja iskelmää pikkutuhmilla lyriikoilla varustettuna. Uusista kappaleista ainoastaan 'Ryypyn' Hevoshullu remix toimii itselle, kantrista en muutenkaan ole koskaan välittänyt.

Kauas on tultu herran alkupään hauskoista ja ironisista R&B kappaleista Edu Kehäkettusen kanssa mutta vielä alemmas on vajonnut Mikkolan Matti, joka Stigin bändissäkin esiintyi. Tehosekoittimen kultaiset hitit ovat muisto vain, mutta toisaalta valtayleisö näyttää edelleen suhtautuvan näihin biiseihin aika suurella innolla. No, kaikkia ei voi aina miellyttää :)



22-Pistepirkon ja French Filmsin keikkojen jälkeen mua olisi ollut lähes mahdoton vakuuttaa lähes millään musiikilla, olkoonkin että Pariisin Kevät on mielestäni yksi suomenkielisen popin parhaita saavutuksia tänä päivänä. Kirjoitinkin bändistä pienen arvion uuden levyn ilmestyttyä viime helmikuussa.



Kaverini halusi mua enemmän katsastaa Pariisin Kevään setin Pakkahuoneen puolella, joten lähdin sitä myös itse katsomaan. Koko setti oli lähes yksinomaan hittikimaraa ja vähän vanhempiakin biisejä kuultiin. Tosiaan hieman kylmäksi se kuitenkin jätti niin huikeiden aiempien keikkojen jälkeen ja paremmin se toimikin viimeksi kun kävin katsomassa Yo-talolla 1,5 vuotta sitten. Pienempi klubiympäristö sopii tällekin bändille isoa lavaa paremmin.



Itselleni illan päätti kovasti odottamani The Soundsin DJ-setti, jota tosin en katsonut loppuun saakka sillä Klubi oli niin täynnä ihmisiä että tanssiminen siellä oli lähes mahdotonta. Hyviä biisivalintoja kyllä kuultiin mutta olisin kaivannut että Maja Ivarsson olisi ottanut tilanteen haltuun ja toastannut biisien päälle.



Lauantaina vuorossa oli Doris, ja päällä supertyylikäs Original Heteroes-paita. Evan & Manun jätin tosiaan näkemättä, sillä olin vasta Monsters of Popissa heitä katsomassa. Doriksessa esiintyi siis Kiki Paun ja Barry Andrewsin diskon ohella festareiden bändeistä kolmen kärkeen kirinyt Kap Kap jolta on kuulemma tulossa uusi levy alkuvuodesta. Edellinen 'Holy Are You' on yksi englanninkielisen Suomi-rokin parhaita levyjä!





Bändit olisi ehdottomasti kannattanut laittaa toiseen esiintymisjärjestykseen, sillä Kap Kapin keikan aikaan Doriksssa oli vain kourallinen yleisöä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan itseäni haitannut koska bändi veti niin hurmoksellisen shown. Analogisyntetisaattorit pulputtivat hapoissaan ja rumpali nakutti kellontarkasti niin huikeita rytmejä että tajunta alkoi väkisinkin laajentua. Lähes epileptisesti lavalla liikehtinyt laulaja oli vielä kuin piste i:n päälle.



Itselle Barry Andrewsin disko ei oikein iskenyt ja istuttiinkin keikan ajan pöydässä juttelemassa kaverin kanssa. Melko unelias meininki keikalla olikin ja yleisö enimmäkseen istui lattian reunoilla fiilistelemässä. Tälläisellä musiikilla olisi ollut parempi aloittaa ilta, kuin keskeyttää edellisen artistin ansiosta hyvässä nosteessa ollut vauhti.



Illan viimeisenä artistina esiintyi Kiki Pau joka myös veti varsin mallikkaan setin. Takki oli kuitenkin jo huikean ensimmäisen keikan ansiosta hiukan tyhjä, ja niinpä mielestäni Kap Kapin show olisi itseoikeutetusti kuulunut puolen yön nurkille.

Hyvä ilta kuitenkin kaiken kaikkiaan, ja koko festareihin mahtui siis runsaasti todella hyviä keikkoja. Nyt vain odottelemaan että pari viikonlopun esiintyjistä pistää levynsä ulos. Myös French Filmsiltä on odotettavissa uutta levyä ensi vuoden puolella.