Alennusmyynnin rippeet

Olin eilen kavereiden kanssa Europassa kahvittelemassa ja pelailemassa, jonka jälkeen jäätiin vielä kaupungille shoppailemaan. Joutui kyllä ihmettelemään, että alennusmyynnit jatkuvat edelleen. Tuntuu ainakin siltä, että tänä talvena ne olisivat jatkuneet poikkeuksellisen pitkään, ehkä oon vain väärässä?

Ja vaikka taaskaan ei ollut tarkoitus mitään ostaa, niin Henkkamaukan pilkkahintaiset t-paidat alerekissä oli vaikea ohittaa. Paitojahan mä olenkin nyt pääasiassa näistä aleista ostellut, mutta kolme perusteepparia lisää ei tee haittaa. Laatu noissa ei välttämättä mikään ihmeellinen oo, mutta ei se sitä ole normaalihintaisissakaan vaatteissa. Esimerkiksi vasta lokakuussa Cartsusta ostamani t-paita on jo täysin nukkavieru. On sitä tosin tullut käytettyäkin ahkerasti, mutta silti. Nämä paidat maksoivat kaikki vaivaiset 3-5€ / kpl joten laadultakaan ei suuria odotuksia ole. Joskus H&M:n paidat ovat tosin onnistuneet yllättämään positiivisestikin.

Eilispäivän päätteeksi tämän päivän (ja eilisillan) safkan seivasi jälleen pikkukiinalainen, eli Nguyen Cao Su. Nyt on viime aikoina tullut haettua sieltä useampaan kertaan eväät mukaan, yhdestä 6,5€ satsista kun syö parina päivänä ihan reilun kokoiset annokset. Ihan loistavaa settiä silloin kun ei huvita kotona kokkailla.

Ja loppuun vielä kevennyksenä viimeisin Ceephax Acid Crew:n musiikkivideo. Jenkinsonilta on aiemminkin biisejä tullut tänne postattua, mutta tuossa viime vuoden lopulla ilmestyi taas uusi. Olen kuunnellut ja katsellut tätä nyt muutamaan otteeseen ja kyllä tyypin musavideot ovat takuuvarmaa hämennysmatskua. 80-luvun vaatteet, retrosyntikat ja videopelit esiintyvät toistuvasti näissä videoissa. Siinä mielessä tämäkään ei tee poikkeusta :)

Back to square one

Tänä talvena alennusmyynnistä tehdyt löydöt on pelkästään kaikki olleet heräteostoksia. H&M:n nettikaupasta päätin katsoa, mitä oli tarjolla ihan ex-tempore, ja en kuluttanut sivuilla surffailuun hirveästi aikaa. Carlingsissa poikkesin ihan vain ohimennen ja torstaina kävin nopeasti kääntymässä töitten jälkeen KappAhlissa.

Siellä oli meneillään aletuotteiden poistoale, ja kantiskortilla sai kaikista jo alennetuista vaatteista vielä -50% hinnasta pois, joten tuli ostettua vielä vähän ruutua päälle. Minkäänlaista erityistarvetta mulla ei uusille paidoille tietenkään ollut, mutta kun nyt sai paitaa viidellä eurolla (!), niin pitihän sieltä käydä pari tuollaista pitkähihaista kauluspaitaa poistamassa. Molemmat ovat samanlaisia, toinen harmaa ja toinen sininen.





Voice of Finlandin toinen jakso oli perjantaina hiukan ensimmäistä vaisumpi, hyviä esityksiä ei kovin montaa ollut. Aivan selkeästi jatkoon valituista laulaminen vaikutti helpoimmalta kuitenkin amerikkalaislähtöiselle Johanna Johnsonille. Harmi vain, että hänetkin kaappasi Elastinen. Samassa tiimissä on nyt jo kolme koko kilpailun ylivoimaisinta laulajaa, jotka jälleen kerran joutuvat kisaamaan kaksintaistelussa vastakkain kauden myöhemmässä vaiheessa. Jotta tuo kisa pysyisi mielenkiintoisena loppuun saakka, osallistujien pitäisi jakautua tasaisemmin eri tiimeihin, sillä tälläkin kertaa kaikki tuolit kuitenkin kääntyivät.

Mutta myös Sofia Tarkkasen ääni vetosi muhun, ainoastaan riisuttu esitys vain kitarasäestyksellä oikein ei. En toisaalta usko, että tästä neidistä vielä kaikkea on irti saatukaan. Odotan siis innolla tulevaa, ja palan halusta kuulla enemmän, sillä samalla myös Mira sai ensimmäisen kilpailijan tiimiinsä. Elina Hjeltin Adele-veto oli myös ihan ok, mutta jäi silti samalla biisillä aika paljon edellisviikon Emma Schnittin varjoon.





Putouksen avaus oli Viikkokatsauksen, Idiots -kilpailuesittelyjen ja sketsihahmojen osalta jälleen takuuvarmaa katsottavaa. Olen ennenkin pitänyt Viikkokatsauksen uutisinserttejä lähes Studio Julmahuvin uutisten tasoisena, eivätkä ne nytkään pettäneet. Sananlaskujen uudelleenarviointi ja Zumbakallio olivat yksinkertaisesti loistavia. Idiotseista eniten naurattivat Kukko-poika ja Pelle Herman.

Sketsihahmot olivat yllättävän tylsiä, niitä kahta parasta lukuunottamatta :) Rasilaisen Jukan esittämä patologi Martin Niemi ja Iina Kuustosen Jäbä Leissön pistivät kovan kovaa vastaan. Ja ruutuahan Jäbälläkin on yllään... Nauroin molemmille vedet silmissä, mutta eipä noista muista taida vastukseksi ollakaan.

Ostoksia ja Voice of Finlandia

Lupasin kuvia uusista vaatehankinnoista, joten tässä tulee. Farkut siis H&M:stä, samoin kuin tuo musta ja burgundy t-paita. Kirsikanvärinen t-paita ja päällä oleva muuten samanlainen, mutta ruskea teeppari Cartsusta. Katsotaan vielä, että tuleeko enempää tehtyä aleostoksia. Lähdin nimittäin käväisemään pikku reissulla eilen ja kirjoittelin vähän matskua valmiiksi etukäteen. Siitä lisää myöhemmin.

Myös Voice of Finlandin kolmas kausi starttasi perjantaina. Juontajavaihdos näkyy tehneen pelkästään hyvää. Michael Monroeta lukuunottamatta nuorempi ja freesimpi tatsi sopii valmentajaosastoon hyvin, ja ainakin Elastinen ja kestosuosikkini Mira Luoti onnistuivat naurattamaan mua jälleen muutamaan otteeseen. Toisaalta ei voi mennä pieleen kun ei enää joudu katsomaan Lauri Tähkän naamaa ;)

Mitä kilpailijoihin tulee, niin mitään veret seisauttavaa ei oikeastaan vielä ensimmäisessä ohjelmassa nähty. Tosin olihan siellä kuitenkin pari laulajaa selvästi ylitse muiden, nimittäin Emma Schnitt ja Anni Saikku joista molemmista pystyi kuulemaan todellisen lahjakkuuden, Emma tulkitsi Adelea ja Anni Rihannaa. Kummankin äänissä oli sellaista kypsyyttä, että ei ikinä uskoisi näiden tyttöjen olevan hädin tuskin täysi-ikäisiä. Mutta kyllä miehistä Juho Schroderuksenkin riskin otto laulaa miehenä Adelea oli aika positiivinen yllätys. Saapa nähdä, mihin mies kauden edetessä pystyy. Ei hän tosin näille neidoille tule pärjäämään :)

Sopivia ja pieniä farkkuja

Alennusmyynneissä ei ole nyt tullut kauheasti pyörittyä, mutta eilen poikkesin ohimennen Carlingsiin, ja kuten aiemminkin olen sanonut, aina sieltä jotakin tarttuu mukaan. Tällä kertaa aivan naurettavan halpaan -50% hintaan pari yksiväristä t-paitaa á 7,5€. Tänään on noudettavissa myöskin mun viimeisin ennen joulua H&M:stä tilaamani alepaketti, uudet oikean kokoiset farkut ja pari t-paitaa lisää. En tietysti olisi niitä tilannut, jos olisin osannut arvata, että Cartsu palkitsee, mutta eihän perusteeppareita koskaan voi liikaa olla... *viheltel* :)

Tarkoitus olis jotain näistä esitelläkin, kunhan saan kuvia otettua. Mutta ihan peruskamaahan ne on.

Sen sijaan pieniä farkkuja tarjoaa tällä kertaa Monica Birkenes. En uskaltanut edellisiin levyodotuksiin laittaa Mr Little Jeansia, jolta olen odottanut levyä jo pidemmän aikaa. Sellaista kun ei vieläkään ole suoranaisesti luvattu. Myös tämä nimi muistui vain mieleeni, kun olen kuunnellut Ms Mr:iä niin paljon.

Olen aiemmin postannut tänne pari kappaletta neidiltä, 'Runawayn' ja 'Oh Sailorin'. Etenkin jälkimmäinen on aivan jäätävän kova raita. Koska uudempia kappaleita ei hirveästi kuitenkaan ole ilmestynyt (jota toiveikkaana pidän hiljaisen levyntekoprosessin merkkinä :) ), muistutan näistä loistavista muistakin biiseistä. Spotifystä ja Soundcloudista löytyy vielä jonkin verran enemmän kuunneltavaa.

Forever21 & 21Men alennusmyynnit!

Pysäyttäkää painokoneet! Forever21 verkkokaupassa on vielä tämän viikon aivan mahtavat alet menossa. Useista tuotteista kaksi yhden hinnalla tarjouksia, älkää missatko tätä mahdollisuutta!

Niin kuin olen tässä toistellut jo useaan kertaan että Liettuan reissu on tulossa enkä alennusmyynteihin haksahda, niin tuntuu että nettikaupat vetävät nyt aivan liikaa puoleensa vaikka en täältä Tampereen kaupoista mitään kummoista löytänytkään.

Mutta kun saa postikuluineen 27 eurolla neuletakin, kaulus(ruutu)paidan, olkaimet ja huivin, kuinka tuollaista diiliä voisi vastustaa? Kyselee epätiatone Tampesterista!

Hopi hopi ostoksille!

Alennusmyyntejä ja Amerikan meininkiä

Tänään oli tarkoitus lähteä kaupungille shoppailemaan ja katselemaan hiukan alennusmyyntien tarjontaa. Suurta intohimoa ei nyt ole ostella vaatteita täältä, kun lempiliikkeiden alet siintävät mielessä vajaan kahden viikon päästä.

Kuulin sitten tänään töissä paikallisradiosta mainoksen uudesta amerikkalaistyylisestä ravintolasta, Sticky Wingersistä. Ruokalistan perusteella paikka vaikutti todella lupaavalta, muutenkin kun tämä kaupunki kaipaa hiukan vaihtelua ravintolatarjontaansa. Tietenkin näitä siipi- ja burgeripaikkoja on Tampereella yllin kyllin, melkein joka korttelissa yksi, Helsingin sanomatkin uutisoi viime keväänä että täällä syödään lähes puolet Suomen kanansiivistä. Mutta sellaisia kuten Classic American Diner, joissa on myös panostettu vintagetyyliseen sisustukseen ja tunnelmaan, on liian vähän.





Jo ensivaikutelma ravintolaan mennessä toi mieleen vanhat yökerhot joita tässä tilassa on ollut, eteistilaa oli sen verran valtavasti, eikä se tuonut mieleen ensimmäisenä ruokaravintolaa. Katutasossa onkin erikseen sporttibaari joka on myös amerikkalaiseen tyyliin sisustettu, ja jossa voi seurata urheilua ja juoda maukkaita tuontioluita. Tämä puoli pitää vielä tulevaisuudessa käydä testaamassa aivan erikseen. Seitsemän on onnennumeroni.



Baarin vierestä nousevat raput yläkertaan, varsinaiseen ruokaravintolaan. Tämä paikka oli paljon avarampi ja jotenkin rouheamman oloinen kuin American Diner ja myös yläkerta mielestäni sopisi hyvin vaikkapa vain kaljalla istumiseen ja vaikkapa pienen hiukopalan nappaamiseen esimerkiksi erillisessä "pystybaarissa".



Vaikka paikan hampurilaiset vaikuttavatkin äärimmäisen houkuttelevilta, olin jo etukäteen päättänyt kokeilla kuitenkin siipiä. Tässä suhteessa olen äärimmäinen puristi, sillä lempipaikkani Kehräsaaren Hookin siipiä on lähes mahdoton ylittää, niin legendaarinen paikka ja maukkaat ruuat sieltä saa. Sticky Wingers olikin joutumassa siis melkoiseen tulikasteeseen ;)



Tilasin listalta maustepaneroituja suuria siipiä Honey BBQ-kastikkeessa. Itse broilerin liha näissä oli todella mehevää ja maukasta, mutta harmikseni maustepanerointiin ja kastikkeeseen oli selvästi lurahtanut tuhti annos suolaa, sillä se peitti kaikki muut maut hyvin pitkälti alleen. Suolapitoisuus, lieneekö ollut moka (tarjoilija ohitti kommenttini olankohautuksella, kun reklamoin) vai normaali maustesekoitus, oli todella hurja. Tämän kokemuksen perusteella en kaikesta huolimatta ainakaan enää näitä jättisiipiä tänne lähde syömään.



Siipien lisäksi halusin maistaa paikan valkosipuli-parmesan ranskalaisia. Mainostavat että tekevät nämä itse tuoreena perunoista. Palan painikkeeksi kelpasi huurteinen olut maailman toiselta puolelta Australiasta.

Ranskalaiset tuotiinkin pöytään jo ikään kuin alkuruokana, joka oli mielestäni typerää, asiakkaan toivomusta olisi voitu kysellä tämän osalta jo etukäteen, etenkin kun paikka on uusi ja moni siellä asiakkaana ensi kertaa. Siihen mennessä kun siivet tulivat pöytään, ranskalaiset olivat jo täysin jäähtyneitä eivätkä maistuneet enää kovin hyviltä. Muutenkin vaikutti siltä että parmesania oli säästelty turhankin paljon, sillä itse en sitä ainakaan annoksessani maistanut.



Eli melko negatiiviselta kokemukseltahan tämä ruokien osalta kuulostaa. Kuitenkin tunnelma oli täyden kympin arvoinen ja olut hyvää joten haluan antaa paikalle uuden mahdollisuuden. Ja jos ruoka on vieläkin pettymys, voin sittenkin käydä täällä pelkästään paikan hengen takia vaikka vain oluella. Sinänsä en voi moittia että paikka huono olisi ja ehkä kokeilla oli vain huono päivä :) Positiivisena puolena kai pitää mainita sekin että annokset olivat niin suuria että emme edes kahdestaan jaksaneet syödä kaikkea, vaan siipiä oli pakko jättää syömättä.

Mitä sitten shoppailuun tulee, hyviä tarjouksia kyllä tuli vastaan ja kiersimme useita kauppoja, mm. H&M, Jack & Jones, Carlingsit ja Koskikeskuksen putiikit läpi, mutta sinänsä huonolla menestyksellä että en löytänyt mitään niin miellyttävää että se olisi ollut pakko saada. Dressmanista kyllä ostin puoleen hintaan harmaan farkkupaidan jota olin jo kuukausia katsellut (koska multa löytyy niin monia harmaita farkkuja), mutta en ollut ollut valmis maksamaan siitä täyttä hintaa. Nyt sen siis sain -50% alennuksella. Tyttöystäväni löysi hienon mustavalkoraidallisen topin ja mustan neulemekon. En malta odottaa että pääsen näkemään ne käytössä!

En muuten tainnut muistaakaan mainita että viime viikkoisen palkkapäiväni vuoksi eksyin jälleen myös shoppailemaan Topmanin verkkokauppaan *shrug* ja nyt odottelen postin tuovan minulle uudet housut, raitapaidan ja huivin ;)

Tänään on iPodissa soinut upea UNKLE:n 'Never, Never, Land'. Yksi parhaista downtempo-levyistä kautta aikojen. Alla pari maistiaista levyltä.