Designia, vintagea ja herkkuja

Tampereelle on tänä vuonna saapunut Kätkö Vintagen lisäksi toinenkin retrovaatteita- ja tavaraa myyvä putiikki rikastuttamaan kaupungin vintagetarjontaa. Aleksanterinkadulle Kaksiota vastapäätä tämän vuoden heinäkuussa avattu Forget Me Not on oikeastaan paluumuuttaja, sillä joitakin vuosia sitten liike sijaitsi suurin piirtein korttelin verran rautatieasemalle päin, mutta silloin konsepti oli hieman erilainen.

Nyt takaisin palannut kauppa avattiin uudella liikeidealla Tampereen parhaimmille sijainneille siis samaan kortteliin, jonka kivijalassa sijaitsevat jo ennestään monet designiin erikoistuneet liikkeet, kuten mm. SuperMukava, Vintage Garden ja Design Boulevard.

Vaatteiden, kenkien ja laukkujen lisäksi valikoimasta löytyy esimerkiksi vanhoja astioita, purnukoita, postikortteja ja kirjoja. Mutta vaikka osa on secondhandia, on myytävänä paljon uustuotantoa ja Designtoriltakin tuttujen pienyritysten koruja, pussukoita, sekä sarjakuvia ja eri bändien omakustannemusiikkia niin kasetteina kuin vinyyleinä. Retro kun nimittäin on tässä upeassa liikkeessä mieliinpainuvasti näkyvillä joka puolella. Kun Forget Me Notin, tai samassa liiketilassa sijaitsevan Oopsy Daisy -indiekahvilan oven avaa, tuntuu kuin hyppäisi 30-40 vuotta ajassa taaksepäin. Värit ovat vahvasti 70-lukua - ruskeaa, vihreää, oranssia, keltaista ja punaista on joka puolella. Omistajien omien sanojen mukaan heille mieleen ovat erityisesti 60-70-luvun huiput, lapsuusmuistoja herättävät printit, materiaalit ja nostalginen esineistö. Ja nostalgiahan se itsellekin iski vahvasti, sillä bongasin mm. samanlaisen seinäkellon, sekä lautasia, joita meillä on kotona ollut omassa lapsuudessani.

















Ja todellakin, kaupan puolella on näitä monenlaisia ihania tavaroita, vaikkapa tähän vuodenaikaan sopivasti pukinkonttiin. Itsekin tein hieman lahjahankintoja, mutta tuo kahvilapa se vasta symppis onkin! Kovin suuri se ei ole, mutta niin suloinen soppi, että täällä aika vierähtäisi herkkuja syödessä, ja juomia nauttiessa.

Kaikki Oopsy Daisyn leivonnaiset tehdään itse, ja hieman kotikutoinen fiilis niistä tuleekin, aivan kuten koko paikasta. Oikeastaan tuntuu, että olisi jonkun olohuoneessa kahvittelemassa. Valtaosa kahvilatuotteista on, jos nyt eivät aivan kaikki vegaanisia, niin ainakin kasvisruokavalioon sopivia. Itse nautiskelin todella hyvää soijamaitoon tehtyä kaakaota soijakermavaahdolla, ja saksanpähkinä-blondiekakkua, niin herkullista!

Suoraan sanottuna ihastuin tähän paikkaan niin kovin, että varsinkin kahvilla tai kaakaolla täytyy alkaa käymään useamminkin. Ja itseasiassa olenkin jo käynyt kahdesti, sillä poikkesin vielä kahvilan puolella uudelleen ennen Tornihotelliin menoakin. Sijainti on kuitenkin aivan loistava juuri Tampereen Sohossa, josta melkein kaikki muukin kiehtova täällä löytyy, eikä tälläistä konseptia toisaalta täältä vielä entuudestaan ole ollut. Kiitos Forget Me Notin pitäjille, olette tehneet omalta osaltanne tärkeää työtä, ja elävöittäneet kaupungin vaihtoehtoskeneä.

Tulevana viikonloppuna on muuten myös sitten seuraava Designtorikin Klubilla ja Pakkahuoneella. Perinteisesti tähän vuodenaikaan tapahtuma on kaksipäiväinen. Itse en ikävä kyllä sinne pääse, sillä olen tuolloin Tallinnassa.

Lisää possua

...ja kanaa ja nautaa! Ajatus noista slidereista kuumotteli nimittäin ensimmäisen Pork and More -visiitin jälkeen siihen malliin kovasti, että kävin viime viikolla syömässä siellä vielä uudelleenkin.

Tällä kertaa jätin sidet sikseen ja keskityin pääruokaan. Toki maistoin alkupalaksi rapeaksi paneroitua kanan nahkaakin, joka snacks -listalla kulkee kieltämättä houkuttevammalla nimellä crispy chickeninä :) Oikein harmittaa arvostella tämän paikan ruokaa näin negatiivisesti, mutta nämä naposteltavat maistuivat pelkästään suolalta. Saatan olla yliherkkä liialle suolalle, mutta jos tuntuu kuin söisi sitä pelkästään, ei se mukavaakaan ole. Tosin on myös mahdollista, että kyseessä oli vain yksittäinen epäonnistunut taikinaerä, sillä tiettävästi ainakin tällä viikolla näitä maistanut Sivumaku -blogin Jani oli saanut kuorrutuksensa ilman liikaa suolaa.

Pääruokana sliderit jakoivat mun mielipiteeni. Täytteinä on kana, porsas sekä nauta. Kana oli ihan ok, ylikypsä possu taas setin heikoin esitys porkkanalisäkkeensä kanssa, mutta naudanlihaslideri räjäytti potin. Voi mikä makuelämys! Oikein harmitti, että syötävää oli niin vähän. Tällä reseptillä söisin mieluummin isommankin leivän, sillä Pork and Moren käyttämät leivät ovat erittäin maukkaita. Jos nyt vertaan tuota makumaailmaa aiemmalla kerralla syömääni brisketillä täytettyyn briossileipään, meni voitto selkeästi tälle sliderille. Tämän lihan makuun sopii pehmeä ja kuohkea sämpylä huomattavasti rapeaa toastia paremmin, myös majoneesi antaa kivaa mehevyyttä. Ruokajuomasta ei ollut moitteita, koska valitsin siksi mainion Samuel Adams Boston Lagerin.









Toivottavasti lista elää matkan varrella ja kyseessä on ainoastaan jonkinlainen alkukankeus, sillä nyt kaksi kertaa täällä käytyäni päällimmäisenä mielessä on se, että annoksien laadussa on aivan liikaa heittelyä. Itse ravintolaan mennessä toivon aina, että voin huoletta tilata listalta mitä vain, ja että se on hyvää. Etenkin, jos puhutaan kunnolla itse tehdystä ruuasta, eikä pakasteista kootuista ja lämmitetyistä annoksista, mitä tälläiset ruuat yleensä ravintoloissa ovat. Kuitenkaan tällä kertaa ne lähimaut ja laatu eivät harmillisesti maistuneet annoksista tarpeeksi. Katuruoka voi helposti muodostua huippukokeillekin Akilleen kantapääksi, sillä sen valmistaminen sujuu helposti lähes keneltä tahansa harrastelijakokilta tai vähänkin ruuan parissa työskentelemään tottuneelta.

Tällä hetkellä täyden synninpäästön siis saavat yksi slideri annoksen kolmesta erilaisesta, brisket -leipä sekä juustoranskalaiset. Ja kun kaikkein parasta tässä ravintolassa on tällä hetkellä sisustus, ollaan ikävä kyllä hieman liikaa hakoteillä ydinliiketoiminnasta. Annan paikalle aikaa nyt hiukan kehittyä ja menen ensi kerralla Huberiin, jonka ruokiin olen ollut joka kerta enemmän kuin tyytyväinen. Lisäksi Iron Steak on vielä testaamatta.

Enemmän possua

En tiedä, olenko odottanut mitään tamperelaista uutta ruokamullistusta näin pitkään ja hartaasti, kuin Ravinteli Pork and Moren saapumista Aleksanterinkadulle, mutta nyt se vihdoin on täällä!

Mullistus lienee hieman ylimitoitettu termi kuvaamaan tätä uudistusta, mutta ainakaan aivan vastaavaa ruokaa ei mistään muualtakaan tästä kaupungista saa. Ravinteli Berthan ja Huberin pitäjien kuopus on tekijöidensä näköinen paikka, joka jatkaa samaa ideologiaa, jolle tielle Huberissa lähdettiin jo reilu vuosi sitten ravintolan esitellessä ensi kertaa asiakkailleen hampurilaisensa. Yksinkertaista, maistuvaa amerikkalaistyyppistä ruokaa hienostelematta, mutta hyvistä raaka-aineista. Ja todella krouvia safkaa Pork and More tarjoaakin. Listalta löytyy vain muutama pääruoka ja lisuke, mutta sekin on aivan tarpeeksi. Huomionarvoista on myös se, että kaikki makkarat hodarinakkeja myöten tehdään itse.

Paikan tunnelma on aivan jostakin muualta, mihin tässä kaupungissa on totuttu, sisustukseen on jälleen kerran panostettu ja ravintolassa on jollakin tavalla hyvin kodikas fiilis. Sellainen entisajan tehdastyömaaruokalan tuntu lisättynä muutamalla designyksityiskohdalla. Myös astioiden kanssa idea on mietitty loppuun, ja ruoka tarjoillaan hauskasti peltisiltä grillausalustoilta. Aitoa ja rehtiä amerikan barbequen meininkiä, suoraan grillistä pöytään.

Huomioitavaa, joka tekee paikasta ihanan rahvaanomaisen, on myös mahdollisuus tilata kaikkia hanaoluita, jotka myös ovat erityisen hyviä (mm. Sierra Nevada Pale Ale, Samuel Adams Boston Lager ja Keisari 66 American Pale Ale), kannuittain. Tämä loistava vaihtoehto laskee yksikköhinnan erittäin kuluttajaystävälliseksi, tuli sitten juotua enemmän itse, tai jaettua juomat kaveriporukalla.











Ravintola ei ole kovin iso, ja torstaina iltapäivästä käydessämme se täyttyikin nopeasti. Pöytävarauksia isommille seurueille otetaan vastaan, mutta pääasiassa sinne voi vain mennä suoraan syömään ilman varausta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että täyttä on. Myös ruuan mukaan ottaminen onnistuu heti ensi viikosta alkaen.

Jos jotakin olisi keksittävä, mitä odotin enemmän, niin kaikesta etukäteen kehutusta amerikkalaisuudesta ja savustamisesta huolimatta ainakaan omasta naudan rintapalastani en onnistunut käytännössä maistamaan savunmakua lainkaan, jonka taas esimerkiksi Ravinteli Huberin ruuissa maistaa kaikessa lihassa. Grillauksen tuntua siinä ei myöskään ollut, vaikka mahdottoman herkullista se muuten olikin. Ennakkohehkutusten perusteella odotin nimenomaan vielä runsaammin barbeque -henkistä ruokaa. Hintataso on myös odotuksiani korkeampi, mutta annokset ovat myös maukkaita ja täyttäviä. Tilaamani leipä oli kuitenkin listan kallein annos (16€) ja juustoranskalaiset sen lisäksi (5€). Chilillä hintaa tulee hieman vielä lisää.

Vaikka paikka on selkeästi profiloitunut liharuokaan, erityisesti possuun, ei kasvissyöjänkään tarvitse kääntyä kannoiltaan. Snacks ja Sides -listoilta löytyy useita lisukkeita, joista vegetaristikin voi nautiskella. Lisäksi päälistan hot dog on mahdollista saada kasvischili-täytteellä. Kaverini kehuikin sitä erittäin mainioksi.

Loppujen lopuksi on pakko myöntää, että vaikka odotukset olivat korkealla ennakkoon, mikä ei tietysti ole yleensä hyvä asia, Pork and More lunasti ne yllättävän hyvin. Lähdin pois ääriäni myöten täynnä, joten joku pieniruokaisempi varmasti halkeaisi. Ensi kerralla jätän vielä ranskalaiset pois, sillä pelkällä leivällä ja oluellakin pärjää takuuvarmasti pitkälle, ainakin ilta-aikaan. Olin kahden vaiheilla tuon naudanrinnan ja kolmen eri sliderin välillä, joten se lienee seuraava valintani, ehkäpä jo hyvinkin pian!

Jälkkäridrinksuille mentiin vielä naapuriin Barmaciaan, jossa tuli vedettyä jopa hieman överiksi, ja tilattua sekä runsaasti kehuja saanut mojito, sekä vesimelonidaiquiri. Edeltävä olikin aivan käsittämättömän hyvä, takuuvarmasti paras koskaan juomani mojito jopa ulkomailla maistamiani myöten, eikä tuoreesta vesimelonista tehty daiquirikaan jäänyt hännille. En tosin ole käynyt Kuubassa, mutta siitäkin huolimatta aivan huikean hyvä cocktail jälleen kerran. Ensimmäisen kerranhan täällä viime keväänä käydessäni testasin tequilaa ja ihan perusmargaritaa, ja kyllä nämä ne päihittivät mennen tullen.

Taas kerran pitää lämmöllä ajatella tuota Tampereen Sohon seutua, on se vaan niin parasta, mitä tämän kaupungin kulinaristiselle kulttuurille on koskaan tapahtunut.

Roska Tampere

Välillä jotain muutakin kuin reissupostauksia, nimittäin tämä tuli sopivaan saumaan, kun juuri olin päässyt sanomasta, että Suomessa ei ole mitään edes sinne päinkään baareja, kuin Budapestissa.

Tampere sai kuitenkin oman Roskabaarinsa aivan hiljattain, Helsingissähän on jo ollut yksi menestyksekkäästi vuosia. Tampereen avajaisia vietettiin viikkoa ennen Tammerfestejä, samaan aikaan kun itse olin Unkarissa. Tilatkin löytyivät erittäin hyvältä ja keskeiseltä paikalta, entisen Grooven paikalta Aleksanterinkadulta.

Olinkin aina ollut sitä mieltä, että Groove oli hieman väliinputoaja Tampereen baariskenessä. Sijainti oli loistava, mutta sitä ei aina osattu aivan hyödyntää, sillä musiikkilinja alakerrassa oli hyvin tietynlaiselle kohderyhmälle suunnattua. Yläkerrassa puolestaan soi satunnaisesti erittäin hyvä suomirokki, mutta yläkerta itsessään oli todella tylsä, ja sovinnainen paikka, eikä siten kovin viihtyisäkään. Kuitenkin juuri yläkerrassa viihdyin enemmän.

Nyt Roskan auettua, vanhat sisustukset on revitty täysin pois, ja jäljelle on jätetty mahdollisimman karu ja teollinen tila. Tuolien ja pöytien virkaa toimittavat eurolavat ja kaapelikelat, myös muutama vanha auton penkki sieltä löytyy. Jälkimmäinen toikin heti ensimmäisenä hiukan mieleeni Tallinnan Red Emperor Barin. Miesten vessan seinät on vuorattu pornolehtien sivuilla lattiasta kattoon, herkkänahkaiset ja konservatiivit pysyköön siis täältä poissa. Voisin kuvitella, että vastaavasti naistenvessaa puolestaan komistavat alastomat miehet.













Tämä on juuri sitä, millaista muutosta itse kaipaan baariskeneen. Että rikotaan totuttua kaavaa, ja tehdään asiat eri tavalla, mitä on aiemmin nähty. Näin saadaan hommasta mielenkiintoisempaa ja monipuolisempaa. Suomessa usein byrokratia ja lainsäädäntö ylipäänsä pistävät hanttiin, ja sen vuoksi täällä ei pystytä aivan samanlaisia baareja toteuttamaankaan, kuin vaikkapa Unkarissa. Mutta ainakin lähelle näiden kanssa voidaan päästä ja Roska on hyvä esimerkki yrittämisestä.

Roska on avoinna vain keskiviikosta lauantaihin, ja alakerran yökerho tanssilattioineen on avoinna ainostaan klo 23 eteenpäin. Luvassa on kuitenkin kuulopuheiden mukaan varsin messevää musiikkiselektiota, myös indiempää matskua kuin Grooven aikana, joka pysyy paremmin ainakin oman makuni kanssa linjassa.

Ainakin alkuun yleisö on löytänyt paikan hyvin, Tammerfestien aikaan ei kysyntään osattu edes täysin vastata, mutta meininki oli yökerhon puolella ollut sitä vastoin entistä kovempi, ja lämpötila tapissa. Täytyy mennä kyllä tuo yökerhopuolikin testaamaan joku päivä, nyt kun lomalla sopivasti olen, ja tietysti muutenkin! Käyn aivan äärimmäisen vähän ilta-aikaan baareissa, ja syynä yleensä on ollut nimenomaan kiinnostavien baarien puute tässä kaupungissa. Nyt kun tänne vihdoin on saatu jotain tälläistä erilaista ja normaalista poikkeavaa, omaan makuuni sopivaa, niin täytyy omalta osaltakin yrittää panostaa ulkona käymiseen ihan eri tavalla.

Muutenkin tämä vahvistaa kosken itäpuolen jo entuudestaan väkevää tarjontaa niin ravintola- kuin baaripuolellakin. Kun vielä elokuussa Café Europan, Barmacian ja Minibaarin viereen aukeaa Ravinteli Huberin ja Berthan omistajien possuravintola Pork and More, alkaa Tampereen Sohon tarjonta hipoa täydellisyyttä.

Seuraa Roskan menestystarinaa Facebookissa ja Instagramissa! :)

Leipäteksti

Euroviisujen voittaja oli itselleni todellinen yllätys, ja muitakin yllätysmenestyjiä kärkeen mahtui. Mm. Hollanti, Unkari ja Ukraina sijoittuivat kaikki hämmentävän hyvin, kun taas omat suosikkini pärjäsivät melko heikosti ainakin odotuksiini nähden. Conchita Wurst tuli takavasemmalta, veti huomiotaherättävän shownsa diivan elkein ja näytti voittavan lähes kaikkien maiden äänet puolelleen. Aivan tälläistä suosiota en ennakkoon uskonut hänen saavan, mutta vuoden päästä viisuja lauletaan nyt kuitenkin Itävallassa. Ja kun isoin shokkivaikutus on ehtinyt väistyä, pystyn kyllä myöntämään, että Itävallan kappaleessa oli paljon perinteistä Euroviisuhenkeä.

Ja kun näitä viisuja nyt kisattiin Kööpenhaminassa, tuntui myös tanskalaisen voileivän syöminen tällä viikolla sopivalta idealta. Kuului tavallaan rooliin :) Uudet ruokapaikat Tampereen Sohossa eivät nimittäin rajoitu pelkästään Barmaciaan, vaan aivan sen ja Minibaarin viereen huhtikuussa aukesi myös toinen Tivoli smørrebrød & øl. Itse huomasin sen vasta reilu pari viikkoa sitten, ja koska olen aina saanut aivan loistavaa ruokaa Siperian Tivolissa, päätin tietysti käydä vaihtelun vuoksi syömässä sielläkin.

Tivolin leipälista on kunnioitusta herättävän laaja, ja runsaudenpula iskee joka kerta, kun sinne menee syömään. Kuitenkin aikani pohdittua valintani kohdistui Suutari Hedbergin häränpaistileipään, jonka olen muistaakseni syönyt ennenkin. Siihen tulee palvattua häränpaistia ja remouladea, ja maku on jotain aivan taivaallista. Nyt kuitenkin puhutaan vain kylmistä leivistä, joiden päällä on pino täytteitä.

Uusi sijainti sopii itselleni entistäkin paremmin, vaikka toisaalta Finlaysonin vanhan tehdasmiljöön atmosfääri on jotakin aivan erityistä. Samaan tunnelmaan ei Aleksanterinkadun ravintola mitenkään pääse, mutta muuten tuolla suunnalla on kaikki, mitä kulinaristi voi toivoa. Todennäköisimmin valitsen siis tämän ravintolan näistä kahdesta jatkossakin, kun mieleni tekee tanskalaista voileipää.

Kävin myöskin uudelleen Bar Burritossa, ja valitsin nyt lukijan suosituksesta täytteeksi lammasbolognesen, kiitos vinkistä Dirty Cars And Million Cows -blogin Pirkko! Sille otin kaikkien muiden lisukkeiden ohella savuisen valkosipulikastikkeen. Ruoka oli jälleen todella hyvää, myös lammas toimi burritossa hyvin. Seuraavalla kerralla pitänee testata vielä possunniskaa, vaikka se naudanposki oli kyllä jotakin ylimaallisen hyvää.

Katuruokaa ja cocktaileja

Jos Bar Burriton safka oli positiivinen kokemus, niin Barmacia sitä vasta onkin. Toki se on enemmän profiloitunut drinkkibaariksi kuin ruokaravintolaksi, mutta vaikka ero on muutenkin häilyvä näiden kahden välillä, niin kyllä sieltä meksikolaista katuruokaa saa, ja vieläpä todella loistavaa sellaista.

Barmacia pomppasi ainakin itselle alkuvuodesta ihan puskista Tampereen Sohoon Café Europan ja Minibaarin viereen Aleksanterinkadulle. Kerran kävellessäni ohitse katselin vain, että onpa kivan näköinen paikka. Ja useammankin kerran olen siitä ehtinyt ohi mennä, kunnes vihdoin sain ylipuhuttua kaverin testausreissulle mukaan. Ravintolan nimi on tietysti sanaleikki, joka tulee pharmacian ja baarin yhdistelmästä, ulkona kadullakin apteekkikyltin näköinen valomainos johdattaa kulkijoita oikeaan suuntaan. Barmacia kuuluu samaan Gastropub -ketjuun, joka tarjoaa Tampereella monenlaisia omasta tyylistä tinkimättömiä elämyksiä asiakkaille.

Tila ei ole järin suuri, mutta jos sinne istumaan sopii, niin sisään kannattaa poiketa. Pöytävarauksia sinne ei nimittäin ole mahdollista tehdä. Korkea ja kapea tila on sisustettu myöskin omintakeisen hauskasti. Toinen seinä on vuorattu suurilla tyylikkäillä mustavalkovalokuvilla, jotka toinen omistajista on itse ottanut Väli- ja Etelä-Amerikan matkoillaan. Vastapuolella puolestaan on peilejä, jotka täyttävät koko seinän ja yltävät kattoon saakka.

Paikan erikoisuutena on itse maustetut juomasekoitukset. Käynnin hetkellä vanhoissa lääkepulloissa maustui hyllykaupalla erilaisia makuelämyksiä. Tequilaa ei tarjoilla sitruunan viipaleen ja suolan kanssa, vaan esimerkiksi ottamani shotti oli jo itsessään saanut makua kokonaisesta limestä. Tuli myös tilattua margaritat, pyhittääksemme käynti aidolle elämykselle. Ensi kerralla kiinnostaa ainakin vesimeloni-daiquiri.















Parasta oli kuitenkin ruoka. Tällä kertaa tuli jaettua nacholautanen, mutta jo sekin pomppasi täysin eri levelille, kuin mikään koskaan syömäni nachoannos. En toki ole käynyt Meksikossa, mutta tämä on varmasti lähimpänä aitoa meksikolaista, kuin mikään vastaava.

Barmaciassa kaikki salsaa ja guacamolea myöten tehdään itse. Nachotkin leikataan itse tortilloista, joten niitä kaikille tuttuja tyypillisiä ylisuolattuja paksuja maissilastun koppuroita ei täältä löydy. Myös liha oli jotain aivan muuta, mihin olin tottunut. Ei jauhelihaa, vaan ylikypsää porsasta vahvoilla meksikolaisilla mauilla. Kaikki maistui tuoreilta ja puhtailta raaka-aineilta niin, että melkein voisi itkun tirauttaa kaikkien niiden huonojen aiemmin syötyjen texmexruokien vuoksi. Täällä veitsi- ja haarukkaetiketit nakataan nurkkaan (ei kuitenkaan lusikkaa).

Listalta ei montaa ruokavaihtoehtoa nachojen lisäksi löydy, tostadoja ja possuleipää lähinnä, sekä erilaisia maustettuja popcorneja kyllä. Siis juuri täydellistä pientä naposteltavaa samalla kun poikkeaa drinkille. Käyntikokemus oli niin loistava, että en malttaisi edes odottaa, koska pääsen tänne uudelleen :)

Jotenkin on nyt sellainen fiilis, että kun huominen on taas vapaapäivä, ja lauantainakin tulee liikuttua kaupungilla, että tekisi mieli mennä joko tänne tai Bar Burritoon heti uusiksi...