Telliskivi on my mind

Telliskivi on yksi Tallinnan nopeiten kehittyviä trendikkäitä kaupunginosia, entistä teollisuusaluetta, jota remontoidaan kovaa kyytiä ravintoloiden ja liikkeiden käyttöön. Sitten viime maaliskuun reissun, ja silloisessa postauksessani näkyvä valkoinen ränsistynyt talokin oli ehditty jo purkaa, ja tilalle rakentaa kokonaan uusi toimistorakennus. Linnuntietä matkaa ei Telliskiveen ole vanhan kaupungin reunalta kuin ehkä kilometrin, mutta suoraan sinne ei rautatien vuoksi pääse. Kiertämällä teitä pitkin matkaa tulee lähemmäs kolme kilometriä.

Ja F-Hooneen lisäksi Telliskiven alueelta löytyy muitakin baareja ja ravintoloita. Bar Bistro Kukeke on edelleen kokeilematta, mutta tällä kertaa tuli vielä käytyä yksillä samalla sisäpihalla F-Hooneen kanssa sijaitsevassa Pudelissa. Varsinainen kohokohta oli kuitenkin nyt ruokailu tuossa yhdessä lempipaikoistani, mitä näiltä leveyksiltä löytyy. Ennen viime kesän Flow'n yhteydessä tekemääni visiittiä Sörnäisten Teurastamolle, en edes mitään vastaavaa ollut Suomesta löytänyt. Siellä kuin on aivan omanlaisensa fiilis.

Itseä oli kuumotellut jo syksystä saakka hummus-feta burgeri, kun luin 365 days with Ida -blogista hänen sellaista täällä syöneen. Itsehän olin nimenomaan Flow'ssa syönyt elämäni parhaan kasvishampurilaisen, johon tuli juurikin hummusta ja fetaa. F-Hooneen purilaiseen tuli vielä lisäksi falafelpihvi ja leipänä toimi pita.

Seurueemme ruokaa vaivasi tosin ikävä piirre, osan ruuat olivat jo aivan jäähtyneitä pöytään saapuessaan ja myös oma hampurilaiseni oli melko kylmä. Itseäni se ei kuitenkaan kovin paljon haitannut alkuun, sillä ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää! Burgeri nyt ei muutenkaan yleensä kovin kauaa lämpimänä säily, joten olen siihen jo tottunut. Kuitenkin kun se vielä jäähtyi entuudestaan, ja salaatit ja hummus loppuivat välistä, alkoi falafelpihvi pitaleivän kanssa maistua hieman puulta. Muutoin annos oli kyllä todella loistava, ja niin suuri se oli, että alkupalojen kanssa olin kyllä melkoisessa ähkyssä jälleen kerran, ja pihviä ja leipää jäi kyllä lautasellekin.





















Ja millaisten alkupalojen? Voi hyvänen aika miten hyviä pelmeneitä! Otimme porukalla jaettavaksi isohkon kulhollisen (25 kpl) lampaanlihalla täytettyjä pelmeneitä kermaisessa sienikastikkeessa, ja nuo olivat yksimielisesti koko seurueen mielestä parhaan makuista ruokaa koko iltana. Yksinkertaisesti taivaallista, ja niin hyviä, että niitä tilattiin vielä toinen 15 kpl satsi pöytään :) Pienemmän annoksen hinta oli 4,10€ ja isomman 6,70€, aah, voisin syödä pelkästään noita! Ainakin siis tiedän, mitä tilaan ensi kerrallakin. Jälkkäriksi tilasin creme bruleeta raparperisorbetilla, ja kuten ensimmäiselläkin kerralla, oli täällä taas aivan mielettömän hyvä jälkiruoka. Koska en ottanut ruokajuomaksi kuin vettä, niin ennen tippejä koko osuuteni pelmeneistä, burgeri ja jälkiruoka kustansivat yhteensä vain alle 16 euroa.

Lauantai-iltana koko ravintola oli aivan täynnä, ja siitä syystä mekin saimme varattua pöydän vasta kello 21. Kannattaa siis olla hyvissä ajoin liikkeellä, ja varata pöytä etukäteen, mikäli aikoo päästä tänne syömään myöhemmin illalla, etenkin viikonloppuna. Suurin osa asiakkaista vaikuttaa olevan paikallisia, kovin moneen muuta kieltä puhuvaan en Telliskiven alueella törmännyt. Pudeliin kylläkin saapui suomalainen seurue, kun me olimme jo lähdössä pois, mutta muuten tuo paikka vaikuttaa olevan erityisesti virolaisten suosiossa. F-Hooneen vessassa on muuten tuollainen hauska kauristapetti, johon on liimattu googly eyes -silmiä, melko hapokasta.

Pudel on siis samalla sisäpihalla, jossa F-Hoonekin sijaitsee, hieman vastapäätä ja sivummassa. Se on ensisijaisesti olutravintola, paikan nimihän tarkoittaa pulloa. Se oli myös oikein kivan tyylinen paikka, joskin todella pieni sellainen. Sisustus, tai varsinkin lamput toivat hiukan mieleen Meat Lovers Pubin, jossa kävin reilu vuosi sitten Vilnan reissullani, vaikka tuo paljon pelkistetympi olikin. Kesällä olis kiva vuokrata pyörä, ja ajella ympäri Tallinnan keskustaa, Telliskiveenkin pääsee käteevästi Vapaudenaukion läheltä radan alitse.

Kupu täyteen Pajalla

Kuten mainittua, Hotelli Tornin ravintolat sijaitsevat katutasossa vanhoissa veturitalleissa, jotka on restauroitu upeaan kuntoon. Puolet talleista on kokoustiloina, ja toisessa puolikkaassa sijaitsevat sekä pihviravintola Grill It!, että seurusteluravintola Paja Bar. Jälkimmäisen lasilattian alle on myös jätetty vanhat ratakiskot muistuttamaan paikan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Kiskot on valaistu, joten ne toimivat katseenvangitsijanakin.

Molemmista ravintoloista saa erityyppistä ruokaa, vaikka keittiö tietysti on hotellissa yhteinen. Paja Barin erikoisuutena ja jopa lähtökohtana toimii tamperelaisuus ja Manserock, joka näkyy oikeastaan kaikessa. Taustalla soi käytännössä mitä vain, missä Epe Heleniuksella on jollain tavalla ollut näppinsä joskus pelissä. Sisustus ja ruokalista on luotu yhteistyössä Popedan, Eppu Normaalin ja Yön kanssa, ja olinkin yllättynyt, että musiikki ei ollutkaan pelkästään jäänyt jumiin 80-luvulle, vaan se oli melko lavea läpileikkaus koko tamperelaisen rockin historiaa. Salista löytyy myös vinyyleitä soittava aito jukebox, josta voi itse valita myös vieläkin vanhempaa Manserockia, mikäli taustamusiikki ei miellytä. Aiheeseen liittyen seinät on somistettu julistein, kultalevyin ja soittimin. Löytyypä sieltä myös esiintymisasuja.

Lisäksi nuo bändit näkyvät Paja Barin ruokalistalla, sekä konkreettisesti, että mielikuvissa. Listalta löytyvät ruokien nimet ovat rock-henkisiä, ja osa niistä on nimetty edellä mainittujen artistien mukaan - on Juki Lewisin "Hot Rock -tikkuja", Paten lihapullia, Martti Syrjän moussakaa ja Juha Torvisen basilikajäätelöä. Lisäksi ruokalistat tuovat mieleen bändien vinyylialbumit. Meidän pöytäämme tulleissa etukansissa komeilivat Eppu Normaalin 'Kahdeksas ihme' ja Popedan 'H.Ö.N.Ö.'. Tarkkaavainen ruokalistan suunnittelija olisi tosin saanut jälkimmäisestä levystä enemmänkin irti, sillä levyltä löytyy mm. sellaisia kappaleita kuten 'Oodi makkaralle', 'Siankorvaa ja Raanavettä' sekä 'Tulta munille'. Näistä olisi saanut oivallisia annosten nimiä!























Paja Barilla, ja koko Tornihotellilla on vielä yksi ässä hihassaan, ja ne ovat Pyynikin Käsityöläispanimon varta vasten suunnittelemat ja tekemät oluet - Paja Tender ja Paja Vasara. Näitä kahta olutta saa vain alakerran baarista, jälkimmäistä tosin huoneiden minibaareistakin, mutta esimerkiksi Moro Sky Barissa niitä ei ole, mikä kieltämättä on hieman sääli. Paja Vasaran pohjana toimii panimon oma portteri, joka valittiin heinäkuussa Berliinissä Global Craft Beer -festivaaleilla maailman parhaaksi käsityöläisportteriksi. Tornin tarpeisiin sen makua on vain hieman vielä hiottu, ja alkoholiprosentti hilattu 8,8%:n, joka symbolisoi hotellin korkeutta, 88 metriä. Valitsin tuon oluen itsekin, ja huomasin prosentit vasta pöydässä. Niinpä ystävällinen tarjoilija kertoi minulle tämän tarinan.

Me siis selailimme ensiksi baaripuolen ruokalistaa, mutta koska molemmat halusivat kunnon liharuokaa, ja minä erityisesti burgeria, päädyimmekin tilaamaan kaikesta huolimatta Grill It!:in listalta. Alkupalaksi jaoimme hieman erilaisemman talon platterin, siihen nimittäin tuli mm. kampasimpukkaa, mustekalaa, riimihärkää, vuohenjuustomoussea ja tomaattikeittoa. Ja kaikki maistuivat niin herkulliselta, ja kampasimpukkakin oli valmistettu juuri oikein. Olen joutunut aiemmin pettymään juuri tuon ruuan kanssa, mutta en tällä kertaa.

Pääruuaksi söin paikan burgerin, ja jos alkupalassa olivat maut kohdillaan, niin sitä ne todellakin olivat myös tässä. Tuo annos meni kertaheitolla omiin kaikkien aikojen TOP 5 purilaiskokemuksiin. Ja minä jos kuka hampurilaisista jotakin tiedän, kuten pidempään blogia lukeneet tietävät. Pihvi oli täydellisen medium, ranskalaiset selvästi itse tehtyjä ja mahtavan rapsakoita, ihan rehellisesti kaupungin parhaita ranskalaisia, kyllä, O'Connells on nyt selätetty. Kastikkeet olivat maukkaita ja salaatit raikkaita. Myös kylkeen tullut coleslaw oli herkullista.

Jos jotakin jäin kaipaamaan, niin ranskalaisille olisi voinut tulla pieni dippikastike, lautaselle olisi mahtunut. Mutta ei se annoksesta silti pisteitä vie pois. Ajatellaan vaikkapa, että siitä olisi tullut vielä plussaa! Annos oli myös niin suuri, että alkuruuasta johtuen en edes jaksanut kaikkea syödä, mikä tietysti hieman jäi harmittamaan, sillä oikeasti olisin halunnut nuolla koko lautasen puhtaaksi. Tätä burgeria kannattaa siis lähteä syömään, vaikka ei hotellissa yöpyisikään. Kaiken lisäksi siitä saa S-Etukortilla muutaman euron alennuksen.























Ruuan jälkeen pistäydyttiin ennen nukkumaanmenoa vielä yksillä ylhäällä Moro Sky Barissa, 25. kerroksessa katselemassa öisiä Tampereen valoja. Tunnelma oli vielä huomattavasti väkevämpi, mitä ensimmäistä kertaa päiväaikaan siellä käydessäni. Todellakin tänne pitää tulla vain baarinkin takia. Kun nyt olen miettinyt muutamaan otteeseen Liberty or Deathissa Helsingissä käytyäni, että mistä muualta kuin Masu Asian Bistrosta Tampereella saisi kunnollisia drinkkejä, niin tämä ainakin nyt menee kokeltavien paikkojen listalle. Seuralaiseni nauttima basilika-ginimojito (!) oli mielenkiintoinen, mutta erittäin maukas juoma. Itse tyydyin kuitenkin tällä kertaa ihan vain olueen.

Moro Sky Barin unisex-vessassa on muuten upea kattokruunu, ja peiliä kiertävät lamput, kuten entisaikojen elokuvatähtien pukuhuoneessa. Tietysti sieltä on myös suuri ikkuna, josta näkee maisemia.

Ja niin täynnä olin illallisesta, että edes aamulla ei vielä ollut kauhea nälkä. Solo -aamiainen tarjoillaan samassa Grill It! -ravintolassa, jossa kävin aiemmin jo lounaalla, ja jonka listalta tilasimme illallisen. Ns. kylmässä pöydässä oli monenlaisia leikkeleitä, ilmakuivattua kinkkua, aitoa salamia ja savulohta, juustoa, salaattia, suolakurkkua, kurkkua, paprikaa ja tomaattia. Leipiä oli useaa sorttia, ja ne leivotaan paikan päällä itse. Lisäksi lämpimistä ruuista löytyi tietenkin pekonia, munakasta, mustaamakkaraa ja Teivon Lihan pikkunakkeja. Myös puuroa, muroja ja myslejä oli tarjolla, samoin kuin monenlaisia tuoreita hedelmiä. Ja niin kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi, niin jälkiruuaksi oli vielä sini- ja valkohomejuustoja sekä kahdenlaisia leivoksia, joista erityisesti suklaamoussekakku vei kielen mennessään.

Solo -aamiaisella kahvi tai tee tarjoillaan pöytään, vaikka kyllä sitä automaatistakin saa itse hakea. Tarjolla ollut appelsiinimehu myös saa erityismaininnan multa, sillä liian usein näillä hotelliaamiaisilla mehu on lantrattu liian laihaksi, mutta täällä sekin maistui kunnolla appelsiinilta.

Tuhdin aamiaisen jälkeen ehdin vielä hetken löhöillä, kunnes piti lähteä töihin. Niin kovasti miellyin tähän pieneen arjen piristykseen, että jätin hotellin haikein mielin taakseni, olisin totta vie viihtynyt siellä paljon pidempäänkin!

Kun Burger King palasi Manseen

Niin se päivä sitten koitti, kun Burger King avasi jälleen Tampereella, 30 vuoden tauon jälkeen. Aikanaan yksi toimipiste sijaitsi Hämeenkadulla Commercen talossa, samassa liiketilassa jossa sittemmin on sijainnut McDonalds. Tamperelainen -lehti julkaisi pari vuotta sitten pienen historiikin Keskustorin ravintolaan liittyen. Tarina ei kerro, miksi Burger King ei 80-luvun alkumetreillä ottanut Suomessa tuulta alleen, sillä myös Helsingin ravintola lakkautettiin myöhemmin seuraavana vuonna samasta syystä, kannattamattomuuden takia.

Ketju kuitenkin palasi takaisin Suomeen viime vuonna, ja itsekin olen käynyt Helsingin ravintolassa tänä vuonna jo kolmesti, joka on poikkeuksellisen paljon multa pikaruokapaikaksi. Nyt Tampereen toimipisteen avattua tuli eilisestä käynnistä neljäs BK -visiitti tälle vuodelle, eikä se välttämättä siihen jää. Maistoin tällä kertaa Chicken Tendercrisp -hampurilaista, sillä aiemmin olin syönyt aina pelkästään Whoppereita ja pariin otteeseen Smokehousen. Yksi Burger Kingin etuja verrattuna kilpailijoihinsa onkin erilaiset kanahampurilaisvaihitoehdot. Kun Mäkkärissä tai Hesessä joutuu tyytymään yhteen, on BK:ssa niitä aiakin kolme tai neljä.

Chicken Tendercrisp oli oikein hyvä, sillä siinä on kokonaista kanafilettä paneroituna, ei siis mitään jauhettua massaa, vaan kokolihaa. Eihän se silti lihapurilaisille vertoja vedä, koska olen aika puristi, mitä hampurilaisiin tulee, ja perinteisemmät burgerit ovat sikäli parhaita. Ensi kerralla onkin pakko saada taas Smokehouse!

Kävin tällä viikolla myös hankkimassa täydennyksiä Halloween -asuuni, asianmukaiset bileet kun on nimittäin lauantaina tiedossa. Tänään kuitenkin lähden Kissakahvila Purnauskisin avajaiskarnevaaleihin ja toivon mukaan pääsen itse kahvilaankin huomenna. Hauskaa Halloweenia! :)