Seitsemän sunnuntaita

Viime sunnuntaina aukesi Ravintola 931:ssä Kehräsaaressa kiinnostava taidenäyttely. Kyseisessä paikassa on muutenkin ollut vaihtuvien artistien töitä esillä, mutta tällä kertaa se koskettaa itseäni hieman lähempää.

Seitsemän sunnuntaita nimellä kulkevan näyttelyn sisällöstä vastaa nimittäin tunnettu, ja usein blogissanikin mainitsemani tamperelainen keittiömestari Santeri Vuosaran alias Chef Santerin, sekä hänen vaimonsa Hannele. Esillä olevat teokset ovat heidän yhteisenä parisuhdetaideprojektinaan kehittelemiään ja toteuttamiaan, viimeisen kuluneen seitsemän sunnuntain aikana.

Liikkelle panevana voimana oli kaikessa yksinkertaisuudessa vain löytää yhteistä aikaa tehdä yhdessä asioita, tehdä siitä yhdessä olemista konkretiaa kiireisen elämänrytmin keskellä. Idea tähän projektiin syntyi viime kesänä, ja numero seitsemän näytti olevan yhteinen nimittäjä monen asian suhteen - pariskunta vietti avajaisten jälkeen seitsemättä hääpäiväänsä, ja juuri sitä ennen näyttelyn ajankohdaksi oli osunut sunnuntai 7.12. Myös itse gallerian seinillä, eli ravintolassa on tilaa juurikin seitsemälle työlle.

Kantava teema töissä on tietysti parisuhde ja rakkaus, yhdessä tekemisen merkitys, siitä sydän-tematiikka. Se on kaikkien seitsemän teoksen yhdistävä tekijä. Yksi henkilökohtaisista lempitöistäni olivat taitelijapariskunnan Barcelonassa ottamista yhteisselfieistä sydämen muotoon yhdistetty kuvakollaasi. Toinen kiinnostava työ olivat maalatut laakerinlehdet, jotka oli yhdessä poimittu Kreetalla. Kuitenkin kaikkein mainioin minusta oli rautalangoista kokoon kursittu sydän.

Kaiken kaikkiaan seitsemän näistä on koettavissa livenä, joten en edes kaikkia halunnut julkaista kuvina, käykää ihmeessä itse tutustumassa näyttelyyn. Se on nähtävillä 1.1.2015 saakka. Hot tip! Ysärissä on myös kaupungin paras jätticappuccino ja parhaat salaatit! Minäkin söin jälkimmäisen jälleen kerran :)

Festivaalisafkaa

Kun on paljon menossa, kuten nyt vaikkapa filkkareilla viime viikolla, ei kotona ehdi samalla tavalla panostaa ruuanlaittoon. Niinpä ulkona tulikin käytyä syömässä poikkeuksellisen paljon, jopa mun käyntimäärillä mitattuna. Joinain päivinä tuli ihan istuttua ravintolassa, joinain taas haettua mukaan.

La Famillessa ja Ravintola 931:ssä kävin ennen viime keskiviikon Short Mattersiin menoa. Nuo lyhärit pyörivätkin silloin viereisessä Niagarassa. Ensimmäisessä lähinnä vain pikaisesti kakkukahvilla, mutta jälkimmäisessä aivan kunnolla syömässäkin. Kävin siellä ensimmäistä kertaa testaamassa salaattia vajaa kuukausi sitten, ennen elokuviin menoa silloinkin. Positiivisen ensikokemuksen saattelemana listalle jäi vielä monta vaihtoehtoa kokeiltavaksi, ja niinpä valinta osuikin tällä kertaa paahtopaistisalaattiin.







Jälleen kerran olin aivan äimänkäkenä, miten salaatti voi olla niin hyvää kuin se tuolla on. Olihan jo ensimmäisellä kerralla kokeilemani savulohisalaattikin hyvää, mutta nyt lähti miltei taju. Muistin myös jälleen, miksi musta ei täysin kasvissyöjää voisi koskaan tulla. Paahtopaistisalaatin ohessa tullut majoneesi sopi salaatin kylkeen täydellisesti, ja olipa tainnut ravintolan työntekijä lukaista aiemman postaukseni, sillä sain kuittia tuosta vähäisestä kastikkeen määrästä :) Sitä kuulemma voi hakea lisääkin tiskiltä, jos se loppuu. Eikä tuo halloumisalaattikaan tiettävästi paljon pahempaa ollut.

Tältä pohjalta ja tällä kokemuksella on kuitenkin helppo julistaa Ravintola 931 Tampereen salaattitarjonnan ykköseksi. Ei mistään saa salaattia tälläisellä hinta-laatusuhteella. Tietenkin Grelissä saa hyvää salaattia, ja hyväksi kakkoseksi se pääseekin, mutta siellä valinta on hyvin paljon itsestä kiinni, ja ei sielläkään hinta-määräsuhde pääse lähellekään tätä tasoa. Jos et ole näitä kokeillut, et oikeasti tiedä, miten iso salaatti voi ollakaan. 10 euroa tuosta on todellakin kustannustehokasta asiakkaalle. Pienet sille!









Ja vaikka minusta ei kasvissyöjää tulisikaan, niin pidän kuitenkin myös kasvisruuasta erittäin paljon. Lauantaina päivällä mulla oli Hopper Storiesin ja Arkiston aarteiden välissä reilu pari tuntia aikaa kulutettavaksi kaupungilla, joten hain Café Gopalista kasvissafkaa mukaan ja voi taivas miten hyvää se olikaan.

Olen vain kerran aiemmin käynyt Gopalissa syömässä noutopöydästä, eikä siitä kerrasta jäänyt mieleen mitään erityistä, ehkä sen vuoksi siellä ei ole tullut useammin käytyäkään. Nyt kuitenkin varsinkin paikan falafelpyörykät, manteliriisi ja hummus veivät kielen mennessään. Falafel taisi mennä kertaheitolla parhaaksi koskaan syömäkseni, myöskin kasvis-perunapaistos oli todella maistuvaa.

Mikään edullinen paikka Gopal ei ole, annoksille tuli hintaa liki 12 euroa kappaleelta, eikä ruuan määrä kuitenkaan mikään valtava ollut. Maku vei silti voiton, joten varmasti menen nyt tämän kokemuksen perusteella sinne uudelleenkin syömään. Tai ainakin haen sieltä falafelia mukaan pian uudelleen :)

Her

Eilen kävin vihdoin katsomassa tämän Joaquin Phoenixin viimeisimmän elokuvan.

Olin odottanut tätä jo kuukauden päivät, sillä traileri vaikutti jotenkin niin sympaattiselta ja siitä itsessään tuli jo hyvä mieli. Lisäksi Theodore Twombly on tyylikäs näky silmälaseineen ja viiksineen. Ja kaiken muun hyvän lisäksi elokuvan soundtrackista vastaa Arcade Fire ja siinä kuullaan mm. upea 'Supersymmetry'.

Her on aivan omanlaisensa tarina, sellainen josta ei ole takuulla tehty aiemmin elokuvaa. Kaikki totutut elokuvakaavat oli käännetty nurin, pirstottu sirpaleiksi ja palaset liimattu uudelleen yhteen niin kiehtovalla tavalla, että lopputulos oli taidetta. Kerronta, dialogi, kuvaus, lavastus, kaikki! Tosin makuasioitahan nämä on, koska ainakin muutama teini-ikäinen katsoja teatterista lähti kesken elokuvan pois.

Ehkäpä se oli nuoremmille katsojille hieman liian hidastempoinen. Ja rauhallinen se oli myös minun mielestäni, ainakin jos vertaa esimerkiksi viime syksynä näkemääni visuaalisesti erilaiseen Mood Indigoon, joka siis myös oli itselleni jotain ennen näkemätöntä, mutta eri lähtökohdista. Toisaalta se olikin aivan erilainen ja visuaalisesti huumaavan hengästyttävä, vaikka ei tässäkään kaikki ollut aivan realistista. Jonkin verran sellaisia elementtejä tässä oli, että elokuva luokitellaan myös sci-fiksi ja määrittelemättömään lähitulevaisuuteenhan tämä sijoittuukin.







Romanttisia elokuviahan maailma on täynnä, mutta tässä eronnut mies ystävystyy innovatiivisen käyttöjärjestelmän kanssa ja lopulta rakastuu siihen. Se, että tietokone, Samantha, jonka äänestä vastaa Scarlett Johansson saa entiseen suhteeseensa vielä takertuneen miehen näkemään kaikki maailman mahdollisuudet ja saa hänet jälleen nauttimaan elämästä, on olennainen osa elokuvan punaista lankaa. Nörttiaihe tai ei, tämä on aidosti hauska, realistinen, tunteita herättävä, erikoinen ja lämminhenkinen elokuva ihmissuhteista.

Leffa ei ilmeisesti ole täällä ottanut vielä samalla tavalla tuulta alleen kuin maailmalla, koska se pyöri Plevnan 8. salissa perjantai-iltana, mutta muualla siitä on tykätty. Siitä kertoo IMDB:n 8,4 pisteytys yli 60000 äänellä. Spike Jonze on aiemmin ohjannut mm. sellaisia klassikoita kuten Being John Malkovich ja Adaption, joista jälkimmäistä itse en jaksanut koskaan katsoa alkua pidemmälle. Ehkä pitäisi? Kaikki leffat kun ovat saaneet hyviä arvosteluja osakseen. Jonze on kunnostautunut myös musiikkivideoissa ohjattuaan niitä mm. Beastie Boysille, Björkille ja Chemical Brothersille.

Ennen elokuvaa käytiin kokeilemassa Kehräsaaressa Ravintola 931:n savulohisalaatti. Myös tätä on aikaisemmin 365 days with Idan -blogissa suositeltu, mutta itse en ollut tuolla koskaan syönyt mitään suolaista.



Ja aivan tajuttoman hyvää ja raikasta se olikin. En voinut kuin hämmästellä kaikessa yksinkertaisuudessa niin vähistä raaka-aineista tehdyn salaatin makua. Makua ja kokoa oli runsaasti, ja hintaakin salaateilla on vain 9,90€, maha tulee varmasti täyteen. Jos jotakin kritiikkiä pitäisi väkisin keksiä, on sitä salaatinkastikkeen määrä, sitä oli annosteltu annoksen kokoon nähden turhan nuukasti :) Mutta nälkä heräsi nyt myös päästä kokeilemaan paikan muita salaatteja, etenkin paahtopaisti- ja halloumisalaatit näyttivät ainakin paperilla todella kiehtovilta. Salaattien lisäksi 931:n listalla on lisäksi erittäin hyvältä kuulostavia lämpimiä leipiä.

Ja muistakaapa vielä huominen Ravintolapäivä! Tampereellekin on tullut runsaasti lisäyksiä viikon varrella, ja esimerkiksi raakaruokaa ja luomua on nyt tarjolla useissa paikoissa. Lähiruokapuoti Lempissä puolestaan on tarjolla japanilaisen keittiön herkkuja.

Tampereen suunta 931

Tällä viikolla onkin muuten tullut vain märehdittyä kotona illat, mutta eilen lähdin kaupunkiin töiden jälkeen. Kävin kiertelemässä kirppareilla, ja vaikka en löytänyt mitä lähdin etsimään, löysin kuitenkin jotain aivan todella siistiä Pelastusarmeijan kirpputorilta. Nimittäin nipun Neuvostoliitto -lehtiä vuosilta 1982-83!

En ollut koskaan moisesta julkaisusta kuullutkaan aiemmin, mutta selkeää neuvostopropagandaa ne sisältävät, ja historiallisesti aika kiinnostavia artikkeleita myös. Lehdistä saadaan lukea mm. suuren ja mahtavan Neuvostoliiton monipuolisesta luonnosta, teknologisesta ylivoimasta (avaruus- ja sotavarustelu), koulutuksellisesta kehityksestä (yliopistot) ja kaupunkien historiasta. Todella mielenkiintoista selattavaa, ja eurolla kappale lähtivät matkaan.

Illaksi päädyttiin vielä pelailemaan Scrabblea ja Yatzyä Ravintola 931:n Kehräsaareen. Jos paikan suhteen pitää nostaa jotain erityistä esiin hyvän lautapelivalikoiman lisäksi, on sitä erittäin kuluttajaystävällinen hinnoittelu. Muutenkin ne ovat kohdallaan, mutta esimerkiksi jättikokoinen kuppi cappuccinoa maksaa vain 3,70€ kun normaalikokoiset erikoiskahvit maksavat useimmissa kahviloissa vähintään tuon saman.

Pitkältä tuntuneen viikon jälkeen viikonloppu on vihdoin alkamassa ja huomenna onkin bilehommaa luvassa, kun on kaverin tuparit. Myös Klubilla olisi Hang The Dj! ja LCMDF dj-vieraana, jos sinne sattuisi pääsemään.

Pieniä ja suuria tekoja

Designviikot ovat hieno tapa tuoda pieniä yrityksiä paremmin näkyville, vaikka pienyrittäjiä sekä laadukasta käsityötä ja designia voi tietysti tukea muulloinkin.

Itse kävin tiistaina katsastamassa ns. Kehräsaaren korttelijuhlan, joskin se erosi normaalista ainoastaan siten, että tapahtuman aikaan erilaiset design- ja käsityöputiikit olivat avoinna myöhemmälle iltaan mitä yleensä. Myöskin tuotteita oli tapahtuman kunniaksi laitettu alennukseen. Kehräsaari on kuin pieni keidas keskustassa, ja vaikka sisäpihaa ei ehkä riittävästi ole osattu hyödyntää, löytyy sen rakennuksista monenlaista ravintoa mielelle ja maarulle.

On Ravintola 931, elokuvateatteri Niagara, siipiravintola Hook Wings, Gringos Locos, Stefan's Steakhouse, Pikku Putiikit, Jofiel, Tampereen Kulta- ja Jalokivipaja, lastenvaateliike Kuopus, Parturi-kampaamo Rasta, radiotoimitus ja terveyspalveluita, sekä tietysti aivan vieressä Tampereen paras ravintolalaiva Suvi ja viihtyisä Laukontori.













Pikku Putiikeissa myytiin mm. loput Uhana Designin makeat rosvokissapaidat pois kuljeksimasta. Alun perin en ollut ajatellut tuota paitaa hankkia lainkaan, koska olin jo ostanut talvella kangaskassin samalla printillä. 20 euron diiliin oli kuitenkin ihan pakko tarttua ;) Niinpä mulla on nyt molemmat.

Iskin silmäni myös jälleen todella hauskaan vanhojen levyjen uusiokäyttötapaan. Vinyylilevyistä oli tehty muistikirjan kansia, joiden välissä oli tietysti se itse kirja, harmillisesti en painanut tuotemerkkiä tosin mieleeni. Ehkäpä täytyy vielä joku kerta käydä sellainen poistamassa.

EDIT: Tuotehan on siis Risakon LP-kirja.



Myös Aleksis Kiven kadulle, kivenheiton päähän Kehräsaaresta on tullut lyhyessä ajassa elävään kaupunkikulttuuriin sopivia liikkeitä. Putiikki Rannalla muutti aiemmin Hallituskadun kulmaan, sitä vastapäätä aukesi vasta alkukesästä hienolla konseptilla toimiva lähiruokaan ja luomuun keskittynyt Tila Kaupungissa ruokakauppa. Sen vieressä on heti Ravinteli Huber, ja alapuolella uusi designliike Dom Dom, sekä Culinaria Keittiöelämää keittiö- ja elintarvikeliike. Vilpittömästi toivon kaikille pienille toimijoille onnea ja menestystä, liike-elämä kun ei ole helppoa, etenkään erikoistuville yrityksille, mutta jokainen näistä tekee tärkeää työtä kulttuurin edistämiseksi, pieniä ja suuria tekoja.

Huominen Kyttälän korttelijuhla vaihtuikin illanviettoon ystävien kesken ihan kotiympyröissä. Lauantaina onkin sitten jälleen Siivouspäivä. Toukokuussa tuli käytyä kiertelemässä muiden myyjien kojuja, tällä kertaa ajattelin mennä itse myymään vaatteita, mikäli ilmat ovat suotuisat!

Kaikella rakkaudella

Wow! Ensimmäinen fiilis leffan jälkeen. Tälläistä oloa ei usein tule kotimaisen elokuvan jälkeen. Mä kun oon vähän snobi elokuvien suhteen ja täällä vain harvoin osataan tehdä pätkiä jotka ovat niin hyviä, että vetoavat muhun. Eikä 'Kaikella rakkaudellakaan' silti täydellinen ollut, mutta hyvä kokonaisuus.

Käytiin siis eilen Niagaran vitosen tiistaissa katsomassa tämä uusi suomalainen pätkä, jossa ns. isoista nimistä näyttelevät pääosissa Krista Kosonen, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman.



Elokuva kertoo valokuvaajan ja lappalaisnaisen yhteisen tarinan, mutta ollen kuitenkin harvinaisen epätavallinen jotta ennalta-arvattavia kohtia ei kauheasti matkan varrelle sovi. Valokuvaaja rakastuu naiseen, mutta naisella on entuudestaan tarpeeksi muitakin ongelmia, jotta tarinan kulkua voisi millään tavoin verrata niihin romanttisiin komedioihin, jossa kaikki tapahtuu helposti ja huolettomasti. Tässä onkin enemmän elämän makua. Näyttelijäsuoritukset ovat kohtuullisen onnistuneita, ja turhaa dialogia on vältetty, jopa hetkittäin kaurismäkeläiseen malliin. Roolihahmojen vuorovaikutus toimii.

Ylivoimaisesti hienoimmaksi puoleksi nousee kuitenkin henkeäsalpaavat maisemat ja onnistuneet kuvakulmat. Elokuva on kuvattu kokonaisuudessaan Suomen ja Norjan Lapissa, joten puitteet ovat valmiiksi olemassa. Luonto näyttäytyy kauniina ja merkittävänä osana näiden henkilöiden arkea, muu on vain plussaa. Pienet yksityiskohdat ja lämminhenkinen tunnelma tekevät tästä onnistuneen elokuvan. Harvoin yllätyn positiivisesti elokuvaa katsoessani, varsinkaan suomalaista. Vahva suositus!







Tehtiin treffit 931:n, eli teatterin "lämpiöön". Safkaa en ole koskaan tuolla kokeillut, vaikka sellaistakin saa, mutta muffinsit ainakin ovat hyviä. 931 on toiminut usein myös Ravintolapäivän aikaan pop-up ravintolana, jossa tarjolla on ollut muutakin ruokaa kuin vain listan tavaraa. Kannattaa tsekata joskus. Tästä päästäänkin kätevästi aasinsiltaa tulevaan Ravintolapäivään, joka on jo seuraavan kerran vajaan parin viikon kuluttua. Alustavia suunnitelmia oli toisaalle, mutta toivottavasti olisin silloin kaupungissa.

Muutenkin tykkään ravintolan askeettisesta sisustustuksesta. Pehmeitä sohvia ja tuoleja voisi tosin olla enemmän, se ainoa sohvaryhmä kun on aina buukattu. Kävisin varmaan muuten hengailemassa useamminkin, mutta eihän tuo mikään Europa ole... ;)



Leffan jälkeen oli maha täynnä karkkia, mutta se ei silti estänyt herkuttelun jatkamista. Iltapalaksi sain aivan mielettömän hyvää salaattia, jossa oli mm. fetaa, oliiveja, omenaa ja paahdettuja auringonkukan siemeniä. Pitäisi itsekin tehdä pitkästä aikaa salaattia joku kerta, talvella vain tulee syötyä sitä yleensä harvemmin. Ideoin heti jo tästä pastasalaatista pastatonta versiota, johon lisäisin sekaan enemmän erilaisia salaatteja ja pähkinöitä. Njamm!