Ruotsalaisen nykymusiikin arvostuspostaus osa 1

Vielä on hetki aikaa arvostaa länsinaapurista tulevaa loistavaa musiikkia. Sotshin talviolympialaiset alkavat parin viikon päästä, ja myöhemmin keväällä tulevat vielä tietenkin jääkiekon MM-kisat, jolloin ruotsalaiset ovat taas hetken verran pahimpia vihamiehiämme :)

Jos toissakesänä vaikutti siltä, että lähes kaikki uudet bändilöydöt tulivat tuolta Australian ja Uuden-Seelannin suunnalta, niin osittain jo viime vuonna, mutta erityisesti ihan viime aikoina on tullut bongattua erityisen paljon hyvää ruotsalaista musiikkia. Siksi ajattelin sitä jakaa myös täällä.

Spotifyä surffaillessa tällä viikolla löysin myös osan näistä artisteista, Ruotsista tietysti nekin. Frida Sundemo tulee Göteborgista, ja on julkaissut viime vuoden puolella jo useammankin biisin.







Fridan pehmeä ja kaunis laulu yhdistettynä puhtaan yksinkertaisiin, mutta tuottaja Joel Humlénin synteettisiin äänimattoihin ja tansittaviin rytmeihin tekee tästä todella miellyttävää kuunneltavaa. Tyyliltään tämä on hyvin samankaltaista kuin esimerkiksi Chvrchesin tai Young Galaxyn tuotanto. Olisiko tyylilaji sitten vain syntikkapoppia? Fridan äänestä tulee myös mieleen hiukan Noonie Bao, kai se on se ruotsalainen aksentti.

Spotifystä löytyy vielä muutamia biisejä enemmän, ja toistaiseksi omaksi suosikikseni on yli näiden muiden noussut hieno 'For You, Love'. Myös 'Indigon' jousisovitus on aivan jäätävän hieno, parempi ainakin kuin originaali!

Ruotsista tulevat myös kaksossisarukset, jotka tekevät musiikkia nimellä Say Lou Lou. Tai heidän isänsä on Australiasta, mutta äiti ruotsalainen. Mainitsinkin heistä itseasiassa jo pari viikkoa sitten, mutta ajattelin laittaa tähän vielä muutaman biisin lisää myös heiltä, postauksen henkeen sopien.

Viimeisimmät musiikkitärpit

Juuri tällä hetkellä kuuminta kamaa soittimessani ovat olleet brittiläinen Bastille sekä ranskalainen The Aikiu. Molemmat itselleni uusia bändilöytöjä, vaikka eivät bändeinä ihan märkäkorvia enää olekaan.

Muita ahkerasti soineita artisteja ovat olleet jo aiemmin hehkuttamani Noonie Bao, sekä The Mary Onettes. Jälkimmäisessä postauksessa mainitsemani Peacen debyyttilevy 'In Love' löytyy jo Spotifystä. Tyylillisesti siinä kolkutellaan kuitenkin enemmän perinteisen brittipopin, kuten The Stone Rosesin, Primal Screamin ja Happy Mondaysin ovilla, kuin nykyindien muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Rakkautta ruokaan ja musiikkiin

Tääkin viikonloppu on pyhitetty elämästä, ruuasta ja hyvästä musiikista nauttimiselle. Huomenna on Ravintolapäivä ja tänään kun on Putouksen vuoro, olisi tarkoitus tehdä taas pitsaa. Kasvispitsaa hiukan aiempien Napoli-kertojen innoittamana mutta pienellä twistillä.

Voice of Finland eilen oli sen sijaan monelta osaa pettymys, koska mun mielestä oikein mikään kaksintaisteluista ei mennyt kovin hyvin. Jotenkin kaikkien esitykset olivat melko heikkoja tällä kertaa. Tietenkin tuli edellisessä postauksessa jo tehtyä ensimmäinen virhearvio, kun ajattelin Katrin pärjäävän kisassa pidempään, mutta hävisi taistelun Jepalle. No, ainakin Tomas jatkaa vielä tässä vaiheessa.





Mitä tulee musiikista nauttimiseen, sehän tietysti soi mulla aina Spotifyssä kun kuljen ulkona, mutta bongasin jälleen tänään pitkästä aikaa taas sellaisen uuden artistin, joka yllätti mut aivan totaalisen positiivisesti ja josta en koskaan aiemmin ollut vielä kuullut.

Nuorgamin pohjoismaisessa artistiesittelyssä tuli vastaan ruotsalainen Noonie Bao. Artikkelissa häntä on verrattu mm. Robyniin, mutta vertaus on omasta mielestäni vähintäänkin outo, sillä yhtäläisyyttä löytyy vaikkapa Kate Bushiin huomattavasti enemmän. Jotkut biisit taas tuovat mieleen Enyan. 80-luku tulee siis vahvasti läpi tällä levyllä ja lisäksi kuulen Noonien äänessä myös hieman Karin Dreijer Anderssonia, joten ehkä se kuitenkin sitten on se ruotsalaisuus. Tykästyin jo ensimmäiseen biisiin kovin, mutta kuunneltuani koko levyn, huomasin sen olleen täsmäisku mun sydämeeni.





Aivan käsittämättömän kaunista ja monipuolista musiikkia, piru vie kun koko albumilla ei ole yhtään keskinkertaista biisiä! Levyn sisältö vaihtelee taidokkaasti pääosin särmikkäistä tanssiraidoista herkkiin ja lähes balladinomaisiin kappaleisiin, kuten taivaita kohti kurotteleva 'Big Boys Do Cry' tai 'No One Knows'. Myös tuo 'Do You Still Care?' sinkun huikea B-puoli, akustinen versio 'About To Tell' raidasta (yllä) on melkoinen pommi. Huh.

Baby, tell me who was dancing with you?
With you now, dancing with you now.
Who was dancing with you now?

Taas sitten täysin erilaiset diggailufiilikset toi kesällä Flow Festivalillekin tulevan Azealia Banksin uusi "biisi". Tälläistä lisää, perseet keikkumaan :) Ja jos olette menopärinöissä tänään, pyytäkää tätä deejiiltä!



Azealia tykkää räppäillä toisten biiseihin. Aivan kuten aiempi hitti '212' perustui Lazy Jayn biisiin, tämä on alun perin Baauerin kipale. Lopputuloksena on joka tapauksessa aina puhdasta kultaa.