Lapinniemen Ansari

Samalla kun kävin kuvailemassa viikko sitten lauantaina Rauhaniemessä, poikkesin kahvittelemassa myös Lapinniemessä, joka on aivan lähietäisyydellä kansankylpylästä.

Sain nimittäin vinkin jo toista kuukautta sitten, että sinne, yhteen niistä harvoista jäljellä olevista vanhan ajan tehdasmiljöistä on tullut uutta puhtia. Keskellä nykyistä asuin- ja kylpyläaluetta, vanhassa kasvihuoneessa sijaitsi aiemmin pieni erikoisuus, Pub Vinyyli, jossa oli aktiivista musiikkitoimintaa.

Itse en siellä käynyt kuin kerran, mutta ajatus oli silti hauska. Viime talvena Aamulehti uutisoi kuitenkin, että pubin vuokrasopimusta ei ole jatkettu, ja toiminta loppuu. Rakennus itsessään oli erityisen kaunis, eikä se ehkä pubitoimintaan parhaiten sopinutkaan. Sen sijaan tilalle on nyt avattu uusi kahvila ja sisustusputiikki Lapinniemen Ansari. Paikkaa pyörittävät kangasalaisen Marjamäen Pajutilan omistajat









Sijainnillehan ei mitään mahda, hieman syrjässä se keskustasta väistämättäkin on. Ja siinä onkin se suurin syy, miksi siellä ei aiemminkaan tullut enempää aikaa vietettyä. Mutta viereen pääsee kuitenkin bussilla, joten päätin heti kun sopiva kuvauksellinen päivä sattui kohdalle, lähteä testaamaan tätä kahvilaa. Sitä hetkeä tosin sai tovin odotella, sillä halusin käydä täällä nimenomaan joko aurinkoisena, tai kunnon lumisena talvipäivänä. Kuten Rauhaniemi-postauksessa totesin, niin nyt siis vasta tuli sellainen ajankohta, että pääsin käymään paikan päällä.

Ja onneksi menin. Kahvila oli aivan hirmuisen sympaattinen paikka, juuri sellainen, missä viihdyn. Tiloja on peräti kaksi, molemmat eri tavalla sisustettuja, mutta en harmi kyllä päässyt ottamaan kuvia toisesta yksityistilaisuuden vuoksi. Myös tarjonta oli todella monipuolista ja maistuvaa. Tarjolla oli monenlaisia suolaisia piirakoita ja täytettyjä leivonnaisia, ja noita suussa sulavia amerikkalaistyylisiä kakkuja. Aika pitkälti samanlaisia kuin Daddy's Dinerin Cake Barissa Koskikeskuksessa, nyt vain myös miljöö on moninverroin viihtyisämpi.











Vaikka ovet ovat olleet jo avoinna parin kuukauden ajan, virallisesti Ansari aukeaa kuulemma nyt helmikuun alusta. Paikkaan on tulossa paljon myös musiikki-iltoja, erityisesti tiistaisin ja torstaisin jamitellaan. Tiistaisin tosin haitarin tahtiin, joka takaa tietysti sen, että itse pysyn silloin toisaalla :)

Mutta rokkiakin on tiettävästi luvassa. Näin ollen Pub Vinyylin perintö tavallaan elää edelleen Lapinniemen vanhassa kasvihuoneessa. Myöskin anniskeluoikeudet ovat tulollaan ja kesää vasten tarkoitus onkin avata käyttöön tuo huikea terassi, joka nyt oli vielä lumen peitossa. Kahvilan lähiympäristö on kuitenkin viihtyisä, vaikka taustalla on rumia elementtikerrostaloja, ja voin kuvitella ensi kesänä viihtyväni tällä terassilla kerran jos toisenkin.

Uudet Conssit!

Oltiin eilen mun yhden parhaista ystävistäni kanssa kaupungilla, mutta käsistähän se lähti. Shoppailtua tuli sekä ikkunoista, että ihan konkreettisestikin. Varsinaisesti piti kyllä ensin mennä vaan syömään, ja kyllä me Napolissa käytiinkin. Mä otin tietenkin Garibaldin, en mä enää oikein muita välitä edes syödä :)

Mä olin tossa aiemmin viime kuussa napannut Grouponilta lahjakortin Nollakolmeen, ja vaikka oon kymmeniä kertoja kävellyt tuon liikkeen ohi, en ollut vielä kertaakaan aiemmin astunut sisään. Kyseessä on siis miesten trendivaatteisiin keskittynyt liike Aleksanterinkadulla, aika lailla Café Europan ja Napolin välissä. Ja todella helmi mesta onkin kyseessä, erityisesti tykkäsin paikan sisustuksesta ja vaatteiden esillepanosta. Eniten esillä oli Conversen, Leviksen, Leen ja Minimumin kuteita, mutta monia muitakin merkkejä rekeiltä löytyy. Nollakolmen valikoimassa on keskitytty erityisesti laadukkaisiin vaatteisiin.

Kuten otsikosta saattaa voida päätellä, päädyin käyttämään lahjakorttini uusiin Converseihin. Olin jo vähän aikaa miettinyt hankkia vaihteeksi lyhytvartiset tossut, sellaisia mulla ei ole nimittäin ollut pariinkymmeneen vuoteen. Mä oon nyt juuri innostunut viininpunaisesta, ja niitäkin kokeilin, mutta koska omaa kokoa ei ollut varastossa, päädyin kuitenkin toiseksi parhaaseen sävyyn, eli laivastonsiniseen.

Mä kun oon tässä shoppaillu vähän enemmän viime aikoina, Tukholman lisäks netissäkin, niin Koskikeskuksessa kiertelin lähinnä kaverin seurana. Käytiin vielä jälkkärillä Daddy's Dinerin kakkubaarissa, mutta vaikka suklainen juustokakku jonka otin, olikin herkullista, niin oli se jo vähän liikaa. Tuli meinaan sellainen ähky että ei mitään rajaa, joskus pitäis osata lopettaa ajoissa :) Hullut Päivätkin alkavat tänään, mutta kuvastosta ei kyllä löytynyt itselle tällä kertaa yhtään mitään, perinteisesti käynkin todennäköisesti vain Herkussa.

Canon PowerShot G15

Ei oo tullutkaan vähään aikaan testailtua kameroita, mutta oon varaillut pari eri laitetta Canonilta käyttööni nyt maaliskuulle. Talvilomakin lähenee kovaa kyytiä ja kaikenlaista pientä reissun tynkää on tiedossa. Osin senkin takia on enemmän mielenkiintoa kokeilla kuvailemista, samat kuvauspaikat kun käyvät nopeasti tylsiksi :)



Tuoreimpana mulle tuotiin eilen duuniin PowerShot G15, joka vaikuttaa ainakin ensi tuntumalta todella pätevältä taskukameralta, ehkä jopa pätevimmältä testaamistani tähän saakka. Eihän sitä tietenkään voi verrata järjestelmäkameraan, kuten ensimmäisenä lainassa olleeseen EOS 1100 D:hen, mutta kompaktiutensa ja painonsa puolesta tässä yhdistyy laadun ja koon parhaat puolet.

Café Europa on hyvä ja haasteellinen testauspaikka valaistuksensa vuoksi kameroille, sillä toistaiseksi tosiaan millään kameralla juuri tuota EOS 1100D:tä lukuunottamatta eivät sisäkuvat siellä ole onnistuneet ilman salamaa. G15 yllätti sikäli positiivisesti, että kuvat joita otin, onnistuivat, vaikka istuttiin pelaamassa Scrabblea ehkä kahvilan hämärimmässä nurkassa.



Europan lisäksi käytiin vähän ikkunashoppailemassa Koskikeskuksessa, ja pitihän sitä tietysti käväistä kakkukahvilla Daddy's Dinerissa. Kuten viime kerrallakin, runsaudenpula iski tiskillä, ja vaikka olin ajatellut lähteä kokeilemaan jotakin niistä herkullisen näköisistä juustokakuista, päädyin kuitenkin kokeilemaan porkkanakakkua, josta en yleensä edes erityisemmin pidä.

Daddy'sin kakku oli kuitenkin ehdottomasti parasta koskaan syömääni porkkanakakkua ja kokoakin sillä oli huikeat neljä kerrosta. Kuorrute oli juuri niin yltiömakeaa kuin odottaa sopii, mutta suolaisen ja makean tasapaino oli hyvin kohdillaan. Juustokakut ja muut herkut jäivät vielä odottelemaan seuraavaa kertaa, kantapaikkahan tästä on vahvasti muodostumassa.



Tigerista löytyi monenlaista pikkukrääsää, mm. mukavia posliinikoristeisia viinipullon sulkijakorkkeja. Tigerin Original-perunalastut ovat muuten parhaita perunalastuja ikinä, TJEU! Päivän asuna oli vähän vanhempaa vaatetta, H&M:n vihreä neule tuoreimpana ja ainoana jonka olen ostanut tämän vuoden puolella. Ei ole kyllä tullutkaan shoppailtua viime aikoina kovin paljoa, kun tarvetta on niin kovin vähän. Odotan vain kevättä ja kesää, että ilmat lämpenevät ja pystyy pukeutumaan vähän kevyemmin.

Kakkujen juhlaa

Uskomatonta! Mä oon aivan mykistynyt. Miksei oo kukaan kertonu mulle tästä jo aikasemmin? ;)

Tampereen jenkkiravintolabisnes laajeni loppuvuodesta 2012, kun uudistettuun Koskikeskuksen kolmanteen kerrokseen avattiin Daddy's Diner. Alkuperäinen Daddy's on ollut Pirkkalassa jo vuosia, mutta sinne asti ei ole koskaan tullut lähdettyä, täältä kun on ihan noita American Dinereitakin löytynyt. Kuitenkin tämä paikka vei heti ensivisiitillä yhdellä osa-alueella pisimmän oljenkorren Tampereen kahvila- ja jenkkiraflakilpailussa, ja se on täydellinen kakkubaari!

Leuka nimittäin tippui lattiaan, kun näin tuon toinen toistaan upeampia kakkuja notkuvan herkkutiskin. Löytyy useita erilaisia juustokakkuja monenlaisilla kuorrutteilla Amerikan tyyliin, vaahtokarkki- ja suklaakakkuja, omena- ja limepiiraita, muffinseja ja brownieita. Aivan tajuton valikoima erilaisia!

Mikään muu ravintola, tai edes kahvila ei tässä kaupungissa varmasti tarjoa vastaavaa valikoimaa erilaisia kakkuja tai jälkiruokia, kaikki näyttävät enemmän kuin syötävän hyviltä. Olisin heti halunnut maistella kaikkia, mutta jo nyt valitsemani Oreo-keksikakku oli todella täyttävä. Tuo baari on melkoinen laihduttajan painajainen, ja koituu varmaan itsellenikin kohtaloksi, vaikka en edes laihduta. Pakko mennä maistelemaan noita enemmänkin :) Samoin ruokapuoli näytti sen verran kutkuttelevalta, että muutakin ruokaa täytyy mennä kokeilemaan mahdollisimman pian. Kakkukahveille nyt voi vaan poiketa vaikka ohimennen. Hinnat vaihtelevat n. 5-7 euron välillä kakkupalalta, ja hintaan kuuluu myös kahvi.











Kaupungille lähdin alun perin leffan takia, nimittäin jo aiemmin hehkuttamani mm. Matrixista tuttujen Wachowskin sisarusten ohjaaman ja käsikirjoittaman Pilvikartaston, joka tuli eilen ensi-iltaan.

Visuaalisesti se tarjosi pääasiallisesti kaikkea odottamaani ja oli jopa monin paikoin parempi mitä odotin. Tarinakokonaisuuden osalta se ehkä jäi vähän tyngäksi, mutta oli ensinnäkin paljon huumoripitoisempi ja viihteellisempi mitä uskalsin kuvitella. Elokuvassa hypitään useissa eri aikakausissa ja erityisesti 1800-luvulle, vuosiin 1936 ja -73, ja 2144 sijoittuvat kohtaukset olivat visuaalisesti Pilvikartaston parhainta antia. Vajaa kolmetuntinen vierähtikin nopeasti. En halua spoilata liikaa, sillä tämä on oikeasti todella oivallinen ja hauska science fiction elokuva, jos pystyy turhat maskeeraus- ja lavastuskritiikit jättämään taka-alalle.