Telliskivi on my mind

Telliskivi on yksi Tallinnan nopeiten kehittyviä trendikkäitä kaupunginosia, entistä teollisuusaluetta, jota remontoidaan kovaa kyytiä ravintoloiden ja liikkeiden käyttöön. Sitten viime maaliskuun reissun, ja silloisessa postauksessani näkyvä valkoinen ränsistynyt talokin oli ehditty jo purkaa, ja tilalle rakentaa kokonaan uusi toimistorakennus. Linnuntietä matkaa ei Telliskiveen ole vanhan kaupungin reunalta kuin ehkä kilometrin, mutta suoraan sinne ei rautatien vuoksi pääse. Kiertämällä teitä pitkin matkaa tulee lähemmäs kolme kilometriä.

Ja F-Hooneen lisäksi Telliskiven alueelta löytyy muitakin baareja ja ravintoloita. Bar Bistro Kukeke on edelleen kokeilematta, mutta tällä kertaa tuli vielä käytyä yksillä samalla sisäpihalla F-Hooneen kanssa sijaitsevassa Pudelissa. Varsinainen kohokohta oli kuitenkin nyt ruokailu tuossa yhdessä lempipaikoistani, mitä näiltä leveyksiltä löytyy. Ennen viime kesän Flow'n yhteydessä tekemääni visiittiä Sörnäisten Teurastamolle, en edes mitään vastaavaa ollut Suomesta löytänyt. Siellä kuin on aivan omanlaisensa fiilis.

Itseä oli kuumotellut jo syksystä saakka hummus-feta burgeri, kun luin 365 days with Ida -blogista hänen sellaista täällä syöneen. Itsehän olin nimenomaan Flow'ssa syönyt elämäni parhaan kasvishampurilaisen, johon tuli juurikin hummusta ja fetaa. F-Hooneen purilaiseen tuli vielä lisäksi falafelpihvi ja leipänä toimi pita.

Seurueemme ruokaa vaivasi tosin ikävä piirre, osan ruuat olivat jo aivan jäähtyneitä pöytään saapuessaan ja myös oma hampurilaiseni oli melko kylmä. Itseäni se ei kuitenkaan kovin paljon haitannut alkuun, sillä ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää! Burgeri nyt ei muutenkaan yleensä kovin kauaa lämpimänä säily, joten olen siihen jo tottunut. Kuitenkin kun se vielä jäähtyi entuudestaan, ja salaatit ja hummus loppuivat välistä, alkoi falafelpihvi pitaleivän kanssa maistua hieman puulta. Muutoin annos oli kyllä todella loistava, ja niin suuri se oli, että alkupalojen kanssa olin kyllä melkoisessa ähkyssä jälleen kerran, ja pihviä ja leipää jäi kyllä lautasellekin.





















Ja millaisten alkupalojen? Voi hyvänen aika miten hyviä pelmeneitä! Otimme porukalla jaettavaksi isohkon kulhollisen (25 kpl) lampaanlihalla täytettyjä pelmeneitä kermaisessa sienikastikkeessa, ja nuo olivat yksimielisesti koko seurueen mielestä parhaan makuista ruokaa koko iltana. Yksinkertaisesti taivaallista, ja niin hyviä, että niitä tilattiin vielä toinen 15 kpl satsi pöytään :) Pienemmän annoksen hinta oli 4,10€ ja isomman 6,70€, aah, voisin syödä pelkästään noita! Ainakin siis tiedän, mitä tilaan ensi kerrallakin. Jälkkäriksi tilasin creme bruleeta raparperisorbetilla, ja kuten ensimmäiselläkin kerralla, oli täällä taas aivan mielettömän hyvä jälkiruoka. Koska en ottanut ruokajuomaksi kuin vettä, niin ennen tippejä koko osuuteni pelmeneistä, burgeri ja jälkiruoka kustansivat yhteensä vain alle 16 euroa.

Lauantai-iltana koko ravintola oli aivan täynnä, ja siitä syystä mekin saimme varattua pöydän vasta kello 21. Kannattaa siis olla hyvissä ajoin liikkeellä, ja varata pöytä etukäteen, mikäli aikoo päästä tänne syömään myöhemmin illalla, etenkin viikonloppuna. Suurin osa asiakkaista vaikuttaa olevan paikallisia, kovin moneen muuta kieltä puhuvaan en Telliskiven alueella törmännyt. Pudeliin kylläkin saapui suomalainen seurue, kun me olimme jo lähdössä pois, mutta muuten tuo paikka vaikuttaa olevan erityisesti virolaisten suosiossa. F-Hooneen vessassa on muuten tuollainen hauska kauristapetti, johon on liimattu googly eyes -silmiä, melko hapokasta.

Pudel on siis samalla sisäpihalla, jossa F-Hoonekin sijaitsee, hieman vastapäätä ja sivummassa. Se on ensisijaisesti olutravintola, paikan nimihän tarkoittaa pulloa. Se oli myös oikein kivan tyylinen paikka, joskin todella pieni sellainen. Sisustus, tai varsinkin lamput toivat hiukan mieleen Meat Lovers Pubin, jossa kävin reilu vuosi sitten Vilnan reissullani, vaikka tuo paljon pelkistetympi olikin. Kesällä olis kiva vuokrata pyörä, ja ajella ympäri Tallinnan keskustaa, Telliskiveenkin pääsee käteevästi Vapaudenaukion läheltä radan alitse.

Pieni pala Belgiaa Tampereella

Kun luin ensi kertaa viime talvena, että Tampereen keskeisimmillä paikoilla Tammerkoski -maisemassa Koskipuistossa sijaitseva vanha Verkatehtaan konttorirakennus oli myyty ravintolakäyttöön, olin asiasta varovaisen innostunut. Juuri sellaista käyttöä tälle arvokkaalle vanhalle rakennukselle olin toivonut jo pitkään. Talossa olivat kuitenkin majailleet mielestäni jo pidemmän aikaa talon arvokkuudelle sopimattomat vuokralaiset.

Rakennuksen sijainti on ideaalinen aivan Hämeensillan kupeessa, eikä sen koristeellista kaupungin teollisuushistorialle ominaista punatiilistä julkisivua voikaan olla huomaamatta, kun keskustassa liikkuu. Olen monesti puhunut, ja kirjoittanut täälläkin tämän alueen entisestä upeudesta, siitä millainen se olisi voinutkaan olla, mikäli kaikki tehdasrakennukset olisi säilytetty, ja Koskikeskusta ja Hotelli Ilvestä ei olisi koskaan rakennettu. Linkkaamani alkuperäisen postauksen kuva on näemmä hävinnyt Facebookista, mutta latasin sen vihdoin omaan palvelintilaan, ja täältä voi nähdä, millainen paikka kyseessä on ollut. Nyt noista vanhan Verkatehtaan rakennuksista on enää jäljellä tämän ravintolarakennuksen lisäksi vain entinen värjäämörakennus aivan kosken partaalla. Siinä toimii Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkaranta.

Toisaalta pienenä henkilökohtaisena pelkona tässä talokaupassa oli, että näin hienoon konttorirakennukseen perustettaisiin ravintola, joka olisi oman budjettini ulkopuolella. Kun kuitenkin selvisi, että sen osti Restamax, saatoin ottaa hiukan rennommin. Tosin tämän jälkeen julkistettiin Hans Välimäen ja Restamaxin yhteistyön tuloksena syntynyt uusi sisaryhtiö Gastromax, joka nosti melko paljon ketjun profiilia. Uuden yhteistyön hedelmiä on saatu Tampereellakin nauttia jo aiemmin Masu Asian Bistrossa, jossa itsekin kävin kesällä. Helsinkiin Hans on perustanut tänä vuonna uudet ravintolat Välimäen ja Rikhardsin, joista myös jälkimmäinen on tälläinen rennompi pubihenkinen paikka.

Oli siis odotettavissa, että juuri näitä ravintolatiloja tulee operoimaan nimenomaan Gastromax, ja niin myös kävi. Kesällä kuulin, että luvassa on belgialainen bistro ja pubi, joka kuulosti oikein kiinnostavalta. Ja kun sitten syksy vierähti hieman ohimennen tuossa, aukesi August von Trappe itsellenikin hieman yllättäen jo viime viikolla. Onneksi huomasin tilanteen Kipparin Morsiamen Instagramista, joten saman tien aloin miettiä sopivaa päivää, jotta itsekin pääsisin sinne tutustumaan mahdollisimman tuoreeltaan.

Rakennuksen tilat on jaettu kätevästi puoliksi siten, että kumpikaan ravintolan puoliskoista ei ole riippuvainen toisen aukiolosta. Näin oli myös viime sunnuntaina, jolloin kävimme paikan testaamassa. Ruokapuoli on avoinna sunnuntaisin ainoastaan klo 11-16, mutta pubi jatkoi puolille öin. Myös pubista saa kuitenkin purtavaa suppeammalta listalta, esimerkiksi monenlaisia snäcksejä.

Upeinta täällä on ehdottomasti sisustus, jossa vanhaa rakennusta on kunnioitettu viimeisen päälle. Tiiliseinää on jätetty esiin paljon, ja koska rakennus on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen, näkyy se myös monenlaisina kiehtovina yksityiskohtina ja soppina, etenkin juuri pubin puolella. Sisustuksen on suunnitellut Jaana Ekman, joka on vastannut myös Masun interiööristä, ja kieltämättä jonkin verran yhteistä näissä oli, kuitenkin siten, että Augustissa näkyy selvä mannermaisuus. Vaikka en ole koskaan Belgiassa käynytkään, on Keski-Euroopassa muuten matkailtuani helppo kuvitella siellä tälläisiä paikkoja olevan.

















August von Trappen ruokalista on kunnianhimoisen laaja, ja sunnuntaille sitä olikin hieman supistettu, ilmeisesti lyhyestä aukiolosta johtuen. Laaja lista saattaa muodostua joskus ravintolalle ongelmaksi, kun vaihtoehtoja on liikaa. Toisaalta myös asiakkaan näkökulmasta laaja lista aiheuttaa täällä runsaudenpulan, sillä kaikkea tekisi takuulla mieli maistaa, sen verran herkulliselta tämän paikan ruuat paperilla näyttävät. Belgialaiset vaikutteet ovat listalla ilmeisiä, ja esimerkiksi belgian perunoiksi kutsuttuja frittejä on usean ruuan lisukkeena, kuten myöskin sinisimpukoita, joita on moneen lähtöön.

Itse olin kylläkin jo valinnut ennakkoon, mitä haluan juuri ensimmäisenä kokeilla, joten valinta oli sikäli helppo. Olin kesällä maistanut Tampere Food Festillä niin taivaallisia fish 'n' chipsejä Fisu & Ranet kojulla, että heti kun jokin ravintola tätä yhtä lempiannoksistani tarjoaa, piti sitä kokeilla. Ja vaikka von Trappen kala-annos ei ihan onnistunut samalla tavalla säväyttämään, oli se ehdottomasti paras Tampereella ravintolassa saamani annos sen jälkeen, kun Ruby & Fellas poisti omansa listaltaan. Makupalettia täydentämään oli tarjolla vielä pieni kupponen mallasviinietikkaa, sekä taivaallisen hyvää remouladea. Myös grillattu suolasitruuna oli erilainen lisä annokseen. Ainoastaan kala kaipasi hieman enemmän suolaa, mutta sen lisääminen onnistuu toki itseltäkin. Nälkä lähti, ja itselleni se on tärkeää ravintolassa asioidessani. Pientä haparointia oli kuitenkin havaittavissa, sillä toinen annoksista ei täysin vastannut listassa kuvattua, mutta tämä saattaa mennä ihan alkukankeudenkin piikkiin.

Tämä toinen erittäin herkulliselta kuulostava annos, ja myös leipäversiona omiin suosikkiruokiini lukeutuva wohveli Skagen oli kuitenkin jo pöytään saapuessaan selkeä pettymys nimenomaan kokonsa puolesta. Belgialainen vohveli ei ollut edes kokonaan rapumassan peitossa, ja mainittua muikunmätiä oli ainoastaan parin teelusikallisen verran. Lisäksi listan mukaan annokseen tulee keitetty kananmuna, mutta tähän oli vaihdettu kuitenkin uppomuna. Myös punasipuli oli annoksessa pehmeäksi marinoituna ja Skagen -tahnaan sekoitettuna. Tässä se kuitenkin toimisi raakana paremmin ja toisi hieman enemmän kaivattua suutuntumaa. Tämän kokoisen annoksen hintana 15 euroa olisi sopivampi, mutta 24,50€ oli tuosta vain hieman alkupalaa suuremmasta pääruoka-annoksesta meistä molemmista selvästi liikaa.

Olimme ottaneet seuralaiseni kanssa vieläpä alkupaloiksi ison etanapannun puoliksi, ja silti hänelle jäi alkupalan ja pääruuan jälkeen nälkä. Vitsailimmekin, että tässä meinaa nyt klassinen "Mäkkärin kautta kotiin" toteutua. Me tosin valitsimme Mäkkärin asemesta päivän toiseksi ruokapaikaksi turvallisen varman 2h+k Baarin, jossa se nälkä lopultakin lähti :) Itsekin testasin samalla vielä ensimmäistä kertaa paikan siivet, jotka olivat aivan todella loistavia, mutta siitä toisella kertaa enemmän!

Vaikka esitän tässä arviossa asiat siten, kuin ne ovat, ja en mielelläni kirjoita mistään näin kriittisesti, haluan kuitenkin korostaa, että myös Augustissa maut olivat kuitenkin kohdallaan. Skagen wohvelissakaan ei sen puolesta ollut mitään vikaa, mutta luonnollisesti tälläisestä jää päällimmäisenä mieleen lievä pettymys. Omat fish 'n' chipsini tosiaan olivat kuitenkin täyttävä annos, joten pääruuissa kokoerot tuntuvat vaihtelevan melko lailla laidasta laitaan. Mikäli kaipaat siis tuhtia purtavaa, kannattaa tarjoilijalta ainakin varmistaa annoskoko etukäteen.

Ei tätä paikkaa kannata silti ohittaa, vaikka yksi kokeilemamme annos pettymys olikin. Myös palvelu oli erittäin ystävällistä ja hyvää paikan päällä. Annoin palautetta kuitenkin ravintolaan mieluummin sähköisesti ja myös itse aion käydä täällä kaikesta huolimatta uudelleenkin maistelemassa muita annoksia.









EDIT 28.1.2015: Kävin taannoin syömässä täällä uudelleen sunnuntaina, sillä olin lukenut 365 Days with Ida -blogista arvion aivan erilaisesta brunssista, mitä itse ensimmäisellä kerralla söimme, ja mitä tämän alkuperäisen kirjoituksen sisältö antaa ymmärtää. Suuri kiitos Augustin ravintolapäällikölle, joka otti reklamaationi tosissaan ja kutsui minut uudelleen syömään.

Oma aiempi käyntimme, josta kirjoitus on alunperin tehty, ajoittui ravintolan ensimmäiseen aukiolosunnuntaihin, ja brunssin tyyli haki silloin vielä paikkaansa. Nyt tarjolla on huomattavasti paremmin rahalle vastinetta, sillä kiinteään 27,90€ hintaan saa valita kolmesta eri hintaryhmästä yhden annoksen, ja näin siis saa todella kasattua eteensä kolmen ruokalajin aterian. Itse otin nyt alkuun tuon Skagen-vohvelin, pääruuaksi Winkkarin ja jälkiruuaksi Chocolat pot de Créme -suklaavanukkaan (kuva täällä). Jokainen annos hipoi täydellisyyttä, Skagen oli loistava, Winkkari oli tehty vasikanlihaan, perunapyree samettista ja voi maistui siinä vahvasti. Vaikka kyseessä on hyvin tavanomainen, itse jopa huoltoasemaruuaksi mieltämäni annos, oli se paras koskaan syömäni wieninleike. Myös jälkiruoka oli yksi parhaista missään syömistäni.

Nyt todella nautin ruuasta, ja asiaan tietysti vaikuttaa se, että se oli myös hinnoiteltu järkevästi. Vaikka itse emme tällä kertaa ruuasta joutuneetkaan maksamaan, voin tällä kokemuksella aivan vilpittömästi suositella sunnuntaibrunssia entistä enemmän, ja itsekin haluan mennä tänne nimenomaan uudelleen brunssille!

Japanilaista gastronomiaa Nomussa

Tästä kohistiin koko kesä. Luin itse kesäkuussa Kohokohdat -ruokaportaalista, että ravintoloitsija Leo Suzuki Marusekin takaa oli avaamassa uutta japanilaista ravintolaa Tampereelle.

Paikan konsepti on kuitenkin eri, mitä miehen toisessa paikassa, täällä kun rento ajanvietto, seurustelu ja pienten ruoka-annosten nauttiminen juomisen lomassa on pääroolissa. Nimeksi tuli Izakaya Nomu, ja Japanissa izakayat ovatkin vastaavia gastrobaareja, nomu taas tarkoittaa japaniksi juoda.

Mitä tulee pieniin annoksiin, sellaisista ei kyllä voi puhua. Tänne kannattaakin lähteä isommalla porukalla jakamaan näitä ruokia, sillä itse olin syömässä kahdestaan kaverin kanssa, ja tilaamani kolme annosta oluineen täyttivät mahan niin maan perusteellisesti, siitäkin huolimatta, että kaverini maistoi alkupaloistani ja jätin vielä ranskalaisia syömättäkin. Alkuun otin tulisesti maustettuja avokado-tonnikalamakeja (Kihada Avocado Yukke Maki), sillä listalla oli tärkeä merkintä siitä, että kala oli MSC-sertifioitua. En ole tonnikalaa syönyt yli kahteen vuoteen, joten tämä erityisesti miellytti minua. Seuraavana ruokalajina valintani kohdistui jo aiemmin parissa yhteydessä kehuttuun burgeriin (Chicken Teriyaki with Japanslaw), ja niille otin lisukkeeksi merileväranskalaiset (Nori Shio Fries), sekä Miso Shiso -dipin.









Makit olivat todella maukkaita, ja jotenkin aivan eri makuisia, mitä olen koskaan aiemmin syönyt. Tonnikala yllätti tulisuudellaan, mutta ei silti ollut liian polttavaa. Burgeri oli aivan loistava, ja juuri tuo japanilainen coleslaw toi sitä kaivattua raikkautta ja kruunasi annoksen. Olen jotenkin jännällä tavalla mieltynyt tuon tyyliseen kaalisalaattiin, sillä hieman samanlainen täyte tulee 4 Delin Asian Dogiin Kauppahallissa, ja kyseinen hodari on oma suosikkini siellä. Todella vahva esitys, samoin kuin merilevällä maustetut ranskalaiset. Ja kun kyseessä on kokonaisesta perunasta itse tehdyt ranut, on makua enemmän kuin pakasteessa. Miso Shiso oli kyllä viimeinen silaus tähän mahtavaan annokseen, mutta kuten sanottua, olisin pärjännyt vähemmälläkin itsekseni. Kylkeen maistelin listan oluita, joista erityisesti vihreä tee -olut Iki oli aivan mielettömän hyvää. Jos pieni pullo sitä ei maksaisi yli seitsemää euroa, menisin juomaan näitä sinne enemmänkin :)

Makua oli siis todella viimeisen päälle, asiakaspalvelu oli aivan loistavaa ja ravintola viihtyisä. Voin lämpimästi suositella tätä ravintolaa kaikille japanilaisen ruuan ystäville. Tsekkaa myös 365 days with Idan kirjoitus Nomusta.

Nyt onkin sitten kaikki to-do listalla muhineet Tampereen uutuuspaikat tullu testattua. Toinen Bar Burrito, 2h+k baari, Sitko ja tämä Nomu, tietysti kävin myös somekohun saattelemana Raholan Kebab ja Pizza Kioskissa, vaikka se ei uusi paikka olekaan. Lievää ravintolaähkyä onkin jo alkanut olla. En kuitenkaan ole edes kirjoittanut niistä paikoista, joissa myös on tullut käytyä, ja jotka ovat olleet jo entuudestaan tuttuja :) Kuitenkin uusintakierrokselle näihin täytyy jossain vaiheessa lähteä, mutta sitä ennen varmaankin tulee jonkinlaista raporttia tästä viikonlopusta, ehkä ravintoloistakin, minä lähden nimittäin viikonlopuksi Helsinkiin.

I Never Learn

Näin siinä voi käydä, kun pihtailee postauksiaan liian kauan :) Kirjoitin tämän jo viikko sitten, mutta koska filkkarit olivat itselläni viime viikon painopisteenä, ehti Ida julkaista oman postauksensa prikulleen samoista biiseistä jo sunnuntaina. No, mitäpä tuosta, tässä tulee siitäkin huolimatta minun versioni aiheesta.

Lykke Li julkaisee kolmannen albuminsa toukokuussa. En ole aivan varma vielä tuon ensimmäisen sinkun 'Love Me Like I'm Not Made Of Stone' osalta, että mitä olisin siitä mieltä. Riippuen tietysti levyn kokonaissaundista, ja luulenkin että kyseessä on vain tietoinen valinta julkaista maistiaisena ensin tälläinen riisutumpi kappale.

Hän tosin sanoi NME:n haastattelussa, että haluaisi tulla vakavammin otetuksi singer/songwriterina poptähden asemesta, joten ehkä hän haluaa tällä levyllä esitellä perinteisempää kitara ja nainen komboa. En kuitenkaan usko itse, että aivan niin suurta linjamuutosta on tulossa, sillä ensimmäisenä levyltä jo viikko sitten julkaistu lyhyt klippi nimiraita 'I Never Learn' kappaleesta taas on tuttua hemmetin kaunista ja isoa Lykke Li-saundia.

Muutenkin artistina, hänen suosionsa on rakentunut sellaisten jopa indiehiteiksi muodostuneiden kappaleiden kuten ensilevyn 'I'm Good, I'm Gone', 'Tonight', 'Little Bit' ja 'Breaking It Up' sekä artistin suuren maailman tietoisuuteen nostaneen loistavan kakkoslevy 'Wounded Rhymesin' suurien raitojen kuten 'I Follow Rivers', 'Get Some', 'Sadness Is A Blessing' ja 'I Made You Move' varaan. Ainakin nimenomaan nuo aiempien levyjen moniulotteiset ja suuren saundin kappaleet ovat olleet eniten omaan makuuni.

Kuriositeettina mukana on viime vuonna vähintäänkin mielenkiintoisen levyn 'The Big Dreamin' julkaisseen David Lynchin 'I'm Waiting Here', jonka lauluosuuksista Lykke Li vastaa. Mulle itselleni tulee monista tuon levyn biiseistä todella vahvat Twin Peaks vibat, ja tämä on niiden biisien kärjessä. Eihän se tietysti sattumaa ole.

Her

Eilen kävin vihdoin katsomassa tämän Joaquin Phoenixin viimeisimmän elokuvan.

Olin odottanut tätä jo kuukauden päivät, sillä traileri vaikutti jotenkin niin sympaattiselta ja siitä itsessään tuli jo hyvä mieli. Lisäksi Theodore Twombly on tyylikäs näky silmälaseineen ja viiksineen. Ja kaiken muun hyvän lisäksi elokuvan soundtrackista vastaa Arcade Fire ja siinä kuullaan mm. upea 'Supersymmetry'.

Her on aivan omanlaisensa tarina, sellainen josta ei ole takuulla tehty aiemmin elokuvaa. Kaikki totutut elokuvakaavat oli käännetty nurin, pirstottu sirpaleiksi ja palaset liimattu uudelleen yhteen niin kiehtovalla tavalla, että lopputulos oli taidetta. Kerronta, dialogi, kuvaus, lavastus, kaikki! Tosin makuasioitahan nämä on, koska ainakin muutama teini-ikäinen katsoja teatterista lähti kesken elokuvan pois.

Ehkäpä se oli nuoremmille katsojille hieman liian hidastempoinen. Ja rauhallinen se oli myös minun mielestäni, ainakin jos vertaa esimerkiksi viime syksynä näkemääni visuaalisesti erilaiseen Mood Indigoon, joka siis myös oli itselleni jotain ennen näkemätöntä, mutta eri lähtökohdista. Toisaalta se olikin aivan erilainen ja visuaalisesti huumaavan hengästyttävä, vaikka ei tässäkään kaikki ollut aivan realistista. Jonkin verran sellaisia elementtejä tässä oli, että elokuva luokitellaan myös sci-fiksi ja määrittelemättömään lähitulevaisuuteenhan tämä sijoittuukin.







Romanttisia elokuviahan maailma on täynnä, mutta tässä eronnut mies ystävystyy innovatiivisen käyttöjärjestelmän kanssa ja lopulta rakastuu siihen. Se, että tietokone, Samantha, jonka äänestä vastaa Scarlett Johansson saa entiseen suhteeseensa vielä takertuneen miehen näkemään kaikki maailman mahdollisuudet ja saa hänet jälleen nauttimaan elämästä, on olennainen osa elokuvan punaista lankaa. Nörttiaihe tai ei, tämä on aidosti hauska, realistinen, tunteita herättävä, erikoinen ja lämminhenkinen elokuva ihmissuhteista.

Leffa ei ilmeisesti ole täällä ottanut vielä samalla tavalla tuulta alleen kuin maailmalla, koska se pyöri Plevnan 8. salissa perjantai-iltana, mutta muualla siitä on tykätty. Siitä kertoo IMDB:n 8,4 pisteytys yli 60000 äänellä. Spike Jonze on aiemmin ohjannut mm. sellaisia klassikoita kuten Being John Malkovich ja Adaption, joista jälkimmäistä itse en jaksanut koskaan katsoa alkua pidemmälle. Ehkä pitäisi? Kaikki leffat kun ovat saaneet hyviä arvosteluja osakseen. Jonze on kunnostautunut myös musiikkivideoissa ohjattuaan niitä mm. Beastie Boysille, Björkille ja Chemical Brothersille.

Ennen elokuvaa käytiin kokeilemassa Kehräsaaressa Ravintola 931:n savulohisalaatti. Myös tätä on aikaisemmin 365 days with Idan -blogissa suositeltu, mutta itse en ollut tuolla koskaan syönyt mitään suolaista.



Ja aivan tajuttoman hyvää ja raikasta se olikin. En voinut kuin hämmästellä kaikessa yksinkertaisuudessa niin vähistä raaka-aineista tehdyn salaatin makua. Makua ja kokoa oli runsaasti, ja hintaakin salaateilla on vain 9,90€, maha tulee varmasti täyteen. Jos jotakin kritiikkiä pitäisi väkisin keksiä, on sitä salaatinkastikkeen määrä, sitä oli annosteltu annoksen kokoon nähden turhan nuukasti :) Mutta nälkä heräsi nyt myös päästä kokeilemaan paikan muita salaatteja, etenkin paahtopaisti- ja halloumisalaatit näyttivät ainakin paperilla todella kiehtovilta. Salaattien lisäksi 931:n listalla on lisäksi erittäin hyvältä kuulostavia lämpimiä leipiä.

Ja muistakaapa vielä huominen Ravintolapäivä! Tampereellekin on tullut runsaasti lisäyksiä viikon varrella, ja esimerkiksi raakaruokaa ja luomua on nyt tarjolla useissa paikoissa. Lähiruokapuoti Lempissä puolestaan on tarjolla japanilaisen keittiön herkkuja.

Armas Katukeittiö & Deli

Viime lauantaina kävin ennen Rajatilaan menoa välissä pikaisesti syömässä Armas Katukeittiö & Delissä 365 days with Ida:n suosituksesta. Oli mun pitänyt sinne muutenkin mennä jo pidemmän aikaa, mutta se oli vain jotenkin jäänyt. Toissakesänä tuli muutaman kerran siellä asioitua, kun tilalla oli vielä enemmän maitokauppabisnekseen keskittynyt putiikki. Nyt kuitenkin Kauppahallin liikkeen sulkemisen jälkeen toiminta on muuttunut enemmän ravintolamaiseksi, ja se sopiikin tälle muuten niin kivalle liiketilalle paremmin.

Ja tosiaan, viininmyyntioikeudet ovat tulleet aivan hiljattain, ja nyt viinilistalla on laaja valikoima erilaisia pirkanmaalaisen Viinitallin tuontiviinejä. Miten mukava tuolla olisikaan istua ikkunapöydässä kaikessa rauhassa, nauttia hyvästä ruuasta ja siemailla hyvää viiniä.

Lauantaina oli tosiaan hieman aikataulu tiukoilla ja olin muutenkin itsekseni liikenteessä, joten en lähtenyt viinilinjalle. Sen sijaan pitihän sitä kasviskebabia nyt kokeilla, ja vaikka sillä ei oikeastaan kebabin kanssa mitään tekemistä ollut, niin olipa kyllä todella maukas annos! Ehdottomasti yksi parhaista koskaan syömistäni kasvisruuista, raikkaan makuinen ja vieläpä täyttävä. Pitaleivät tehdään luonnollisesti itse, ja kaikki mahdolliset raaka-aineet ovat yrityksen perusideologian mukaisesti tietenkin lähituotteita.

Hyvän ruuan ohella kuitenkin juuri tämä tila on niin viihtyisä ja todella hyvällä maulla sisustettu. Näistä tälläisistä paikoista, kuten Ravinteli Huber ja tämä, pitäisi useammankin puljun ottaa mallia. Tampereella ei kuitenkaan kovin paljon ole näin kivoja ravintoloita. Pitää mennä tännekin mahdollisimman pian uudestaan ihan ajan kanssa. Nyt viininmyyntioikeuksien myötä aukioloaikojakin on jatkettu, ja ne ovat etenkin keskiviikosta eteenpäin iltakäyntiä varten oikein suotuisat. Armas on avoinna klo 21 saakka!

Vuosi 2012 pähkinänkuoressa

VAROITUS: Sisältää rasittavaa avautumista, joten jos et jaksa lukea, skippaa suoraan seuraavaan boldattuun kohtaan :)

Nyt kun elettyä elämää katselee taaksepäin, tämä vuosi oli yksi elämäni raskaimmista. Kaikista viime aikaisista positiivisista postauksista huolimatta.

Etenkin viime aikoina on joutunut repimään taas kaikki muistot auki ja kelailemaan näitä juttuja. Kaikki mitä viime vuoden lopussa tapahtui, lupasi tästä vuodesta jotain uskomattoman hienoa, mutta toisin kävi. Kontrasti vuoden sisällä omaan olotilaan on huomattavan suuri. Erityisesti tunnepuolella olen kokenut niin paljon takapakkia, isoimpana kesällä päättynyt parisuhteeni.

Tunteiden vuoristorataahan tämä on ollut koko syksyn, yritystä rakentaa kaikki alusta uudelleen tai korjata asioita. Helppoa se ei ole ollut, eikä siitä myöskään ole mitään tullutkaan. Myös mun sairastumiseni tänä vuonna, joka nyt tosin pysyy lääkkeillä kohtuullisesti kontrollissa, on lisännyt tämän vuoden painolastia. Työelämässäkin paineet ovat kasvaneet, mutta siitä kai pitäisi toisaalta olla tyytyväinen että töitä riittää enemmän kuin ehtii tehdä.

Monta kertaa näiden asioiden vuoksi olen miettinyt koko blogin pitämisen mielekkyyttä, mutta ainakin toistaiseksi oon kitkutellut menemään. Siinä olette auttaneet erityisesti kaikki Te lukijat, jotka jätätte silloin tällöin kommentteja. Niitä on ollut aina kiva lukea :)

Ja toisaalta, ei kaikki kuitenkaan ole ollut huonostikaan...

...mä olen kokenut paljon hienojakin asioita. Pääsin vuoden ensimmäisellä puoliskolla matkustelemaan edes hieman ja näkemään maailmaa sen verran, että nälkä heräsi päästä kokemaan lisää.

Flow, ja erityisesti Kristiina Männikön ja Irene Kostasin dj-setti menee näinkin yksinkertaisena ja pienenä elämyksenä vuoden kärkikokemusten joukkoon. Aivan ainutlaatuisen kova juttu!

Olen myös löytänyt tänä vuonna enemmän uusia kiinnostavia artisteja musiikkirintamalla, mitä moneen vuoteen. Suurin osa mitä loistavimpia löytöjä. Lisäksi erityisesti mainitsemisen arvoista on tietenkin ollut valokuvausmahdollisuuksien kehittyminen parempaan suuntaan, olenhan saanut lainata Canonilta erilaisia kameroita tarpeisiini.

Tältä pohjalta nostan vielä kerran lasini, ja uskon vakaasti että seuraava vuosi ei mitenkään voi olla näin huono. Kaikkeen löytyy varmasti ratkaisut kunhan tarpeeksi aikaa kuluu. Singstar ja pleikkari odottaa laukussa, tequilat ja Solit auton takapaksissa, ja kun työpäivä loppuu, suunnataan nokka kohti Armonkalliota ja uudenvuoden vietto saa alkaa! Illalla olis Hang The DJ!:kin, mutta kotibileet tuskin niin aikaisin päättyvät että sinne enää tulee mentyä.

Viime aikojen kiinnostavimpia uutisia on ollut mm. Ryanairin suunnitelmat vihdoin avata suora reitti Tampereelta Espanjan Gironaan, Barcelonan lähistölle. Talvilomani aikaan lentoja ei vielä lennetä, mutta olen miettinyt lomani siirtoa sittenkin tai jospa kesällä jotakin tapahtuisi. En kuitenkaan halua niin pitkälle vielä elämääni suunnitella, mutta Barcelona on kuitenkin ollut viimeiset vuodet se kohde, jonne haluaisin eniten. Listaan tähän vielä tänä syksynä erityisesti matkakuumettani lisänneitä linkkejä lukemistani blogeista. Miten tuohon kaupunkiin ei voisi rakastua?

Nelliinan Barcelona 1
Nelliinan Barcelona 2
Nelliinan Barcelona 3
Nelliinan Barcelona 4

Idan Barcelona 1
Idan Barcelona 2

Hansin Barcelona 1
Hansin Barcelona 2
Hansin Barcelona 3
Hansin Barcelona 4

Myös Norwegian avaa reitin Helsingistä sekä Prahaan että Dubrovnikiin, molemmat mua jo vuosikausia kiinnostaneita kohteita. Toivottavasti mulla on mahdollisuus nähdä vielä paljon maailmaa, vaikka kaikkea ei ensi vuoden aikana ehdikään kokea.

Palataan asiaan ensi vuonna! :)