Kesä vierähti, ja siinä samassa myös Flow Festival jäi taakse. Syksy tuli ja sekin on taittumassa kovaa vauhtia talvea kohti. Elämä kuitenkin maistuu mukavalta. Olen tuosta Budapestin reissusta lähtien ollut matkakumppanini, nykyisen tyttöystäväni kanssa, melko tiiviisti yhdessä.
Se tosin on tarkoittanut elämää kahden kaupungin välillä. Suurin osa kesälomastani menikin Helsingissä, samoin useammat viikonloput sen jälkeen olen ollut siellä, mitä Tampereella. Elämääni ilostuttavat hänen lisäkseen myös syyskuun alussa perheeseen tulleet kissanpojat, vekkulit ja niin suloiset kehrääjät. Instagramista kuvia heistä löytyykin melkoisesti :)
Kulumisieni päivittäminen liittyy viimeaikaisiin ajatuksiin jakaa joitakin musiikillisia kohokohtiani tältä vuodelta. Ja kuten varmasti arvata saattaa, oli Pet Shop Boysin keikka Flow'ssa tällä saralla se kaikkein kovin, se oli kuitenkin suuri unelma, joka vihdoin toteutui juuri oikeanlaisessa ympäristössä, ja ne visuaalit... HUH! Silläpä aloitan tämän muutaman postauksen sarjan juurikin näillä kolmella videolla, jotka taltioin tuolta elokuiselta keikalta. Ne on kuvattu iPhonella, joten kuvanlaatu on mikä on, mutta mielestäni se on kuitenkin riittävä.
Samalta YouTube -tililtä löytyy toki muutama muukin taltiointi kyseisiltä festivaaleilta, kuten myöskin Florence and the Machinen loistavasta setistä. Mielessä on ainakin vielä pari muuta postausta, jotka tulevat tässä lähiaikoina. Joten kannattaa taas hetken aikaa pysyä kuulolla!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Instagram. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Instagram. Näytä kaikki tekstit
torstai 12. marraskuuta 2015
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Neljäs kesä Budapestissä
Yllätys yllätys! Melkein puoli vuotta edellisestä postauksesta. Ajattelin ilahduttaa niitä, jotka ovat vielä jaksaneet pitää tän blogin seurannassa kaikesta huolimatta, ja tehdä pari kuvapostausta tämän kesän lomareissulta. Ikävä kyllä tämäkään ei tarkoita, että palaisin säännöllisesti kirjoittelun pariin. Mutta asiaan!
Ehkä vähemmän yllättäen matka suuntautui jälleen Budapestiin, eikä tämä toistuma vaivannut mua laisinkaan, päinvastoin. Jälleen kerran kaupunki otti mut avosylin vastaan, ja tarjosi kaiken mitä odotin, ja enemmän. Instagramin seuraajani tämän ovat jo tietysti huomanneetkin Budapest -kuvatulvasta johtuen :) Siellä siis paljon enemmän vielä kuvia.
Kävin uudelleen joissakin entuudestaan tutuissa paikoissa, kuten Linnavuorella, Gellertinvuorella ja Pyhän Tapanin basilikassa, joissa olin käynyt jo ensimmäisellä matkallani, mutta paljon uuttakin muutamaan päivään mahtui. Oikeastaan tämä matka oli tiivistelmä aiempien reissujen parhaimmistosta, sillä tahdoin esitellä kaupunkia matkaseuralleni, joka ei aiemmin vielä ollut kaupungissa käynyt. Matkaoppaan tehtävistäni suoriuduin kuulemma arvosanoin 11/10 :)
Oikeastaan sen lisäksi, että rakastan Budapestiä, matkaan vaikutti olennaisesti jälleen kerran jo sen hinta, ei siis pelkästään hintataso perillä. Olimme reissussa jälleen vajaat neljä päivää, ja lennot Ryanairilla kustansivat n. 120€. Majoituksena meillä oli tällä kertaa parvekkeellinen studioasunto Park Residencen kautta vain parin korttelin päässä päämetroasemalta, eikä senkään hinta nuppia kohti ollut kuin alle 150€. Varsin edullinen reissu siis, vaikka kyllä tämä vahvasti alkaa siltä vaikuttaa, että seuraavalla kerralla tuonne pitää mennä vähintäänkin viikoksi. Vasta nyt alan pikkuhiljaa siirtyä ydinkeskustasta enemmän sen ulkopuolelle, ja nähtävää siis riittäisi todella paljon sielläkin. Tällä matkalla ei muutenkaan tullut isommin törsättyä esim. shoppailuun, joskaan millään tasolla ei nuukailukaan matkaan kuulunut, ja silti sain viimeiset lähes puolet koko budjetistani (80000 ft, n. 270€) käytettyä vasta lentokentän taxfree-kaupassa. Joka päivä söimme vähintään kerran edullisessa ravintolassa (mm. kaksi kertaa Hummus Barissa) ja nautimme virvokkeita rauniobaareissa. Esimerkiksi yleisesti drinkkien hinta oli n. 3,5€ paikasta riippumatta, ja join ehkä elämäni parhaan mohiton Puder Barissa. Niin halpa on Budapest tälläisen etuoikeutetun suomalaisen näkökulmasta ja siitäkin huolimatta, että peräti kahdesti söimme tukevan aamiaisen hieman tyyriimmissä kahviloissa (Lotz Terem & Gerlóczy Kávéház).
Budapestin vinkkipostauksessani pari vuotta sitten suosittelin lentokenttäkuljetuksiin bussia (200E) ja metroa (M3), joka edelleenkin on omatoimimatkailijalle huokein ja erittäin kätevä tapa päästä kentälle ja takaisin. Nyt kuitenkin otimme lentokentältä Airport Shuttle -minibussin, sillä lentomme oli perillä niin myöhään, että tuo bussin ja metron yhteys ei olisi enää pelannut yhtä kätevästi. Tälle kyydillekään ei tullut hintaa kuin n. 7€ matkustajaa kohti, ja kuljettaja vei meidät, sekä kaksi muuta matkaseuruetta suoraan hotellien oven eteen. Jos Airport Shuttlen vielä ostaa etukäteen netissä, onnistuu kyyti vieläkin halvemmalla.
Mutta tässä siis muutamia kuvia viime viikolta. Tulossa on toinenkin, itselleni vielä mielenkiintoisempi postaus.
Ehkä vähemmän yllättäen matka suuntautui jälleen Budapestiin, eikä tämä toistuma vaivannut mua laisinkaan, päinvastoin. Jälleen kerran kaupunki otti mut avosylin vastaan, ja tarjosi kaiken mitä odotin, ja enemmän. Instagramin seuraajani tämän ovat jo tietysti huomanneetkin Budapest -kuvatulvasta johtuen :) Siellä siis paljon enemmän vielä kuvia.
Kävin uudelleen joissakin entuudestaan tutuissa paikoissa, kuten Linnavuorella, Gellertinvuorella ja Pyhän Tapanin basilikassa, joissa olin käynyt jo ensimmäisellä matkallani, mutta paljon uuttakin muutamaan päivään mahtui. Oikeastaan tämä matka oli tiivistelmä aiempien reissujen parhaimmistosta, sillä tahdoin esitellä kaupunkia matkaseuralleni, joka ei aiemmin vielä ollut kaupungissa käynyt. Matkaoppaan tehtävistäni suoriuduin kuulemma arvosanoin 11/10 :)
Oikeastaan sen lisäksi, että rakastan Budapestiä, matkaan vaikutti olennaisesti jälleen kerran jo sen hinta, ei siis pelkästään hintataso perillä. Olimme reissussa jälleen vajaat neljä päivää, ja lennot Ryanairilla kustansivat n. 120€. Majoituksena meillä oli tällä kertaa parvekkeellinen studioasunto Park Residencen kautta vain parin korttelin päässä päämetroasemalta, eikä senkään hinta nuppia kohti ollut kuin alle 150€. Varsin edullinen reissu siis, vaikka kyllä tämä vahvasti alkaa siltä vaikuttaa, että seuraavalla kerralla tuonne pitää mennä vähintäänkin viikoksi. Vasta nyt alan pikkuhiljaa siirtyä ydinkeskustasta enemmän sen ulkopuolelle, ja nähtävää siis riittäisi todella paljon sielläkin. Tällä matkalla ei muutenkaan tullut isommin törsättyä esim. shoppailuun, joskaan millään tasolla ei nuukailukaan matkaan kuulunut, ja silti sain viimeiset lähes puolet koko budjetistani (80000 ft, n. 270€) käytettyä vasta lentokentän taxfree-kaupassa. Joka päivä söimme vähintään kerran edullisessa ravintolassa (mm. kaksi kertaa Hummus Barissa) ja nautimme virvokkeita rauniobaareissa. Esimerkiksi yleisesti drinkkien hinta oli n. 3,5€ paikasta riippumatta, ja join ehkä elämäni parhaan mohiton Puder Barissa. Niin halpa on Budapest tälläisen etuoikeutetun suomalaisen näkökulmasta ja siitäkin huolimatta, että peräti kahdesti söimme tukevan aamiaisen hieman tyyriimmissä kahviloissa (Lotz Terem & Gerlóczy Kávéház).
Budapestin vinkkipostauksessani pari vuotta sitten suosittelin lentokenttäkuljetuksiin bussia (200E) ja metroa (M3), joka edelleenkin on omatoimimatkailijalle huokein ja erittäin kätevä tapa päästä kentälle ja takaisin. Nyt kuitenkin otimme lentokentältä Airport Shuttle -minibussin, sillä lentomme oli perillä niin myöhään, että tuo bussin ja metron yhteys ei olisi enää pelannut yhtä kätevästi. Tälle kyydillekään ei tullut hintaa kuin n. 7€ matkustajaa kohti, ja kuljettaja vei meidät, sekä kaksi muuta matkaseuruetta suoraan hotellien oven eteen. Jos Airport Shuttlen vielä ostaa etukäteen netissä, onnistuu kyyti vieläkin halvemmalla.
Mutta tässä siis muutamia kuvia viime viikolta. Tulossa on toinenkin, itselleni vielä mielenkiintoisempi postaus.
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
Pieni pala Belgiaa Tampereella
Kun luin ensi kertaa viime talvena, että Tampereen keskeisimmillä paikoilla Tammerkoski -maisemassa Koskipuistossa sijaitseva vanha Verkatehtaan konttorirakennus oli myyty ravintolakäyttöön, olin asiasta varovaisen innostunut. Juuri sellaista käyttöä tälle arvokkaalle vanhalle rakennukselle olin toivonut jo pitkään. Talossa olivat kuitenkin majailleet mielestäni jo pidemmän aikaa talon arvokkuudelle sopimattomat vuokralaiset.
Rakennuksen sijainti on ideaalinen aivan Hämeensillan kupeessa, eikä sen koristeellista kaupungin teollisuushistorialle ominaista punatiilistä julkisivua voikaan olla huomaamatta, kun keskustassa liikkuu. Olen monesti puhunut, ja kirjoittanut täälläkin tämän alueen entisestä upeudesta, siitä millainen se olisi voinutkaan olla, mikäli kaikki tehdasrakennukset olisi säilytetty, ja Koskikeskusta ja Hotelli Ilvestä ei olisi koskaan rakennettu. Linkkaamani alkuperäisen postauksen kuva on näemmä hävinnyt Facebookista, mutta latasin sen vihdoin omaan palvelintilaan, ja täältä voi nähdä, millainen paikka kyseessä on ollut. Nyt noista vanhan Verkatehtaan rakennuksista on enää jäljellä tämän ravintolarakennuksen lisäksi vain entinen värjäämörakennus aivan kosken partaalla. Siinä toimii Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkaranta.
Toisaalta pienenä henkilökohtaisena pelkona tässä talokaupassa oli, että näin hienoon konttorirakennukseen perustettaisiin ravintola, joka olisi oman budjettini ulkopuolella. Kun kuitenkin selvisi, että sen osti Restamax, saatoin ottaa hiukan rennommin. Tosin tämän jälkeen julkistettiin Hans Välimäen ja Restamaxin yhteistyön tuloksena syntynyt uusi sisaryhtiö Gastromax, joka nosti melko paljon ketjun profiilia. Uuden yhteistyön hedelmiä on saatu Tampereellakin nauttia jo aiemmin Masu Asian Bistrossa, jossa itsekin kävin kesällä. Helsinkiin Hans on perustanut tänä vuonna uudet ravintolat Välimäen ja Rikhardsin, joista myös jälkimmäinen on tälläinen rennompi pubihenkinen paikka.
Oli siis odotettavissa, että juuri näitä ravintolatiloja tulee operoimaan nimenomaan Gastromax, ja niin myös kävi. Kesällä kuulin, että luvassa on belgialainen bistro ja pubi, joka kuulosti oikein kiinnostavalta. Ja kun sitten syksy vierähti hieman ohimennen tuossa, aukesi August von Trappe itsellenikin hieman yllättäen jo viime viikolla. Onneksi huomasin tilanteen Kipparin Morsiamen Instagramista, joten saman tien aloin miettiä sopivaa päivää, jotta itsekin pääsisin sinne tutustumaan mahdollisimman tuoreeltaan.
Rakennuksen tilat on jaettu kätevästi puoliksi siten, että kumpikaan ravintolan puoliskoista ei ole riippuvainen toisen aukiolosta. Näin oli myös viime sunnuntaina, jolloin kävimme paikan testaamassa. Ruokapuoli on avoinna sunnuntaisin ainoastaan klo 11-16, mutta pubi jatkoi puolille öin. Myös pubista saa kuitenkin purtavaa suppeammalta listalta, esimerkiksi monenlaisia snäcksejä.
Upeinta täällä on ehdottomasti sisustus, jossa vanhaa rakennusta on kunnioitettu viimeisen päälle. Tiiliseinää on jätetty esiin paljon, ja koska rakennus on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen, näkyy se myös monenlaisina kiehtovina yksityiskohtina ja soppina, etenkin juuri pubin puolella. Sisustuksen on suunnitellut Jaana Ekman, joka on vastannut myös Masun interiööristä, ja kieltämättä jonkin verran yhteistä näissä oli, kuitenkin siten, että Augustissa näkyy selvä mannermaisuus. Vaikka en ole koskaan Belgiassa käynytkään, on Keski-Euroopassa muuten matkailtuani helppo kuvitella siellä tälläisiä paikkoja olevan.
August von Trappen ruokalista on kunnianhimoisen laaja, ja sunnuntaille sitä olikin hieman supistettu, ilmeisesti lyhyestä aukiolosta johtuen. Laaja lista saattaa muodostua joskus ravintolalle ongelmaksi, kun vaihtoehtoja on liikaa. Toisaalta myös asiakkaan näkökulmasta laaja lista aiheuttaa täällä runsaudenpulan, sillä kaikkea tekisi takuulla mieli maistaa, sen verran herkulliselta tämän paikan ruuat paperilla näyttävät. Belgialaiset vaikutteet ovat listalla ilmeisiä, ja esimerkiksi belgian perunoiksi kutsuttuja frittejä on usean ruuan lisukkeena, kuten myöskin sinisimpukoita, joita on moneen lähtöön.
Itse olin kylläkin jo valinnut ennakkoon, mitä haluan juuri ensimmäisenä kokeilla, joten valinta oli sikäli helppo. Olin kesällä maistanut Tampere Food Festillä niin taivaallisia fish 'n' chipsejä Fisu & Ranet kojulla, että heti kun jokin ravintola tätä yhtä lempiannoksistani tarjoaa, piti sitä kokeilla. Ja vaikka von Trappen kala-annos ei ihan onnistunut samalla tavalla säväyttämään, oli se ehdottomasti paras Tampereella ravintolassa saamani annos sen jälkeen, kun Ruby & Fellas poisti omansa listaltaan. Makupalettia täydentämään oli tarjolla vielä pieni kupponen mallasviinietikkaa, sekä taivaallisen hyvää remouladea. Myös grillattu suolasitruuna oli erilainen lisä annokseen. Ainoastaan kala kaipasi hieman enemmän suolaa, mutta sen lisääminen onnistuu toki itseltäkin. Nälkä lähti, ja itselleni se on tärkeää ravintolassa asioidessani. Pientä haparointia oli kuitenkin havaittavissa, sillä toinen annoksista ei täysin vastannut listassa kuvattua, mutta tämä saattaa mennä ihan alkukankeudenkin piikkiin.
Tämä toinen erittäin herkulliselta kuulostava annos, ja myös leipäversiona omiin suosikkiruokiini lukeutuva wohveli Skagen oli kuitenkin jo pöytään saapuessaan selkeä pettymys nimenomaan kokonsa puolesta. Belgialainen vohveli ei ollut edes kokonaan rapumassan peitossa, ja mainittua muikunmätiä oli ainoastaan parin teelusikallisen verran. Lisäksi listan mukaan annokseen tulee keitetty kananmuna, mutta tähän oli vaihdettu kuitenkin uppomuna. Myös punasipuli oli annoksessa pehmeäksi marinoituna ja Skagen -tahnaan sekoitettuna. Tässä se kuitenkin toimisi raakana paremmin ja toisi hieman enemmän kaivattua suutuntumaa. Tämän kokoisen annoksen hintana 15 euroa olisi sopivampi, mutta 24,50€ oli tuosta vain hieman alkupalaa suuremmasta pääruoka-annoksesta meistä molemmista selvästi liikaa.
Olimme ottaneet seuralaiseni kanssa vieläpä alkupaloiksi ison etanapannun puoliksi, ja silti hänelle jäi alkupalan ja pääruuan jälkeen nälkä. Vitsailimmekin, että tässä meinaa nyt klassinen "Mäkkärin kautta kotiin" toteutua. Me tosin valitsimme Mäkkärin asemesta päivän toiseksi ruokapaikaksi turvallisen varman 2h+k Baarin, jossa se nälkä lopultakin lähti :) Itsekin testasin samalla vielä ensimmäistä kertaa paikan siivet, jotka olivat aivan todella loistavia, mutta siitä toisella kertaa enemmän!
Vaikka esitän tässä arviossa asiat siten, kuin ne ovat, ja en mielelläni kirjoita mistään näin kriittisesti, haluan kuitenkin korostaa, että myös Augustissa maut olivat kuitenkin kohdallaan. Skagen wohvelissakaan ei sen puolesta ollut mitään vikaa, mutta luonnollisesti tälläisestä jää päällimmäisenä mieleen lievä pettymys. Omat fish 'n' chipsini tosiaan olivat kuitenkin täyttävä annos, joten pääruuissa kokoerot tuntuvat vaihtelevan melko lailla laidasta laitaan. Mikäli kaipaat siis tuhtia purtavaa, kannattaa tarjoilijalta ainakin varmistaa annoskoko etukäteen.
Ei tätä paikkaa kannata silti ohittaa, vaikka yksi kokeilemamme annos pettymys olikin. Myös palvelu oli erittäin ystävällistä ja hyvää paikan päällä. Annoin palautetta kuitenkin ravintolaan mieluummin sähköisesti ja myös itse aion käydä täällä kaikesta huolimatta uudelleenkin maistelemassa muita annoksia.
EDIT 28.1.2015: Kävin taannoin syömässä täällä uudelleen sunnuntaina, sillä olin lukenut 365 Days with Ida -blogista arvion aivan erilaisesta brunssista, mitä itse ensimmäisellä kerralla söimme, ja mitä tämän alkuperäisen kirjoituksen sisältö antaa ymmärtää. Suuri kiitos Augustin ravintolapäällikölle, joka otti reklamaationi tosissaan ja kutsui minut uudelleen syömään.
Oma aiempi käyntimme, josta kirjoitus on alunperin tehty, ajoittui ravintolan ensimmäiseen aukiolosunnuntaihin, ja brunssin tyyli haki silloin vielä paikkaansa. Nyt tarjolla on huomattavasti paremmin rahalle vastinetta, sillä kiinteään 27,90€ hintaan saa valita kolmesta eri hintaryhmästä yhden annoksen, ja näin siis saa todella kasattua eteensä kolmen ruokalajin aterian. Itse otin nyt alkuun tuon Skagen-vohvelin, pääruuaksi Winkkarin ja jälkiruuaksi Chocolat pot de Créme -suklaavanukkaan (kuva täällä). Jokainen annos hipoi täydellisyyttä, Skagen oli loistava, Winkkari oli tehty vasikanlihaan, perunapyree samettista ja voi maistui siinä vahvasti. Vaikka kyseessä on hyvin tavanomainen, itse jopa huoltoasemaruuaksi mieltämäni annos, oli se paras koskaan syömäni wieninleike. Myös jälkiruoka oli yksi parhaista missään syömistäni.
Nyt todella nautin ruuasta, ja asiaan tietysti vaikuttaa se, että se oli myös hinnoiteltu järkevästi. Vaikka itse emme tällä kertaa ruuasta joutuneetkaan maksamaan, voin tällä kokemuksella aivan vilpittömästi suositella sunnuntaibrunssia entistä enemmän, ja itsekin haluan mennä tänne nimenomaan uudelleen brunssille!
Rakennuksen sijainti on ideaalinen aivan Hämeensillan kupeessa, eikä sen koristeellista kaupungin teollisuushistorialle ominaista punatiilistä julkisivua voikaan olla huomaamatta, kun keskustassa liikkuu. Olen monesti puhunut, ja kirjoittanut täälläkin tämän alueen entisestä upeudesta, siitä millainen se olisi voinutkaan olla, mikäli kaikki tehdasrakennukset olisi säilytetty, ja Koskikeskusta ja Hotelli Ilvestä ei olisi koskaan rakennettu. Linkkaamani alkuperäisen postauksen kuva on näemmä hävinnyt Facebookista, mutta latasin sen vihdoin omaan palvelintilaan, ja täältä voi nähdä, millainen paikka kyseessä on ollut. Nyt noista vanhan Verkatehtaan rakennuksista on enää jäljellä tämän ravintolarakennuksen lisäksi vain entinen värjäämörakennus aivan kosken partaalla. Siinä toimii Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkaranta.
Toisaalta pienenä henkilökohtaisena pelkona tässä talokaupassa oli, että näin hienoon konttorirakennukseen perustettaisiin ravintola, joka olisi oman budjettini ulkopuolella. Kun kuitenkin selvisi, että sen osti Restamax, saatoin ottaa hiukan rennommin. Tosin tämän jälkeen julkistettiin Hans Välimäen ja Restamaxin yhteistyön tuloksena syntynyt uusi sisaryhtiö Gastromax, joka nosti melko paljon ketjun profiilia. Uuden yhteistyön hedelmiä on saatu Tampereellakin nauttia jo aiemmin Masu Asian Bistrossa, jossa itsekin kävin kesällä. Helsinkiin Hans on perustanut tänä vuonna uudet ravintolat Välimäen ja Rikhardsin, joista myös jälkimmäinen on tälläinen rennompi pubihenkinen paikka.
Oli siis odotettavissa, että juuri näitä ravintolatiloja tulee operoimaan nimenomaan Gastromax, ja niin myös kävi. Kesällä kuulin, että luvassa on belgialainen bistro ja pubi, joka kuulosti oikein kiinnostavalta. Ja kun sitten syksy vierähti hieman ohimennen tuossa, aukesi August von Trappe itsellenikin hieman yllättäen jo viime viikolla. Onneksi huomasin tilanteen Kipparin Morsiamen Instagramista, joten saman tien aloin miettiä sopivaa päivää, jotta itsekin pääsisin sinne tutustumaan mahdollisimman tuoreeltaan.
Rakennuksen tilat on jaettu kätevästi puoliksi siten, että kumpikaan ravintolan puoliskoista ei ole riippuvainen toisen aukiolosta. Näin oli myös viime sunnuntaina, jolloin kävimme paikan testaamassa. Ruokapuoli on avoinna sunnuntaisin ainoastaan klo 11-16, mutta pubi jatkoi puolille öin. Myös pubista saa kuitenkin purtavaa suppeammalta listalta, esimerkiksi monenlaisia snäcksejä.
Upeinta täällä on ehdottomasti sisustus, jossa vanhaa rakennusta on kunnioitettu viimeisen päälle. Tiiliseinää on jätetty esiin paljon, ja koska rakennus on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen, näkyy se myös monenlaisina kiehtovina yksityiskohtina ja soppina, etenkin juuri pubin puolella. Sisustuksen on suunnitellut Jaana Ekman, joka on vastannut myös Masun interiööristä, ja kieltämättä jonkin verran yhteistä näissä oli, kuitenkin siten, että Augustissa näkyy selvä mannermaisuus. Vaikka en ole koskaan Belgiassa käynytkään, on Keski-Euroopassa muuten matkailtuani helppo kuvitella siellä tälläisiä paikkoja olevan.
August von Trappen ruokalista on kunnianhimoisen laaja, ja sunnuntaille sitä olikin hieman supistettu, ilmeisesti lyhyestä aukiolosta johtuen. Laaja lista saattaa muodostua joskus ravintolalle ongelmaksi, kun vaihtoehtoja on liikaa. Toisaalta myös asiakkaan näkökulmasta laaja lista aiheuttaa täällä runsaudenpulan, sillä kaikkea tekisi takuulla mieli maistaa, sen verran herkulliselta tämän paikan ruuat paperilla näyttävät. Belgialaiset vaikutteet ovat listalla ilmeisiä, ja esimerkiksi belgian perunoiksi kutsuttuja frittejä on usean ruuan lisukkeena, kuten myöskin sinisimpukoita, joita on moneen lähtöön.
Itse olin kylläkin jo valinnut ennakkoon, mitä haluan juuri ensimmäisenä kokeilla, joten valinta oli sikäli helppo. Olin kesällä maistanut Tampere Food Festillä niin taivaallisia fish 'n' chipsejä Fisu & Ranet kojulla, että heti kun jokin ravintola tätä yhtä lempiannoksistani tarjoaa, piti sitä kokeilla. Ja vaikka von Trappen kala-annos ei ihan onnistunut samalla tavalla säväyttämään, oli se ehdottomasti paras Tampereella ravintolassa saamani annos sen jälkeen, kun Ruby & Fellas poisti omansa listaltaan. Makupalettia täydentämään oli tarjolla vielä pieni kupponen mallasviinietikkaa, sekä taivaallisen hyvää remouladea. Myös grillattu suolasitruuna oli erilainen lisä annokseen. Ainoastaan kala kaipasi hieman enemmän suolaa, mutta sen lisääminen onnistuu toki itseltäkin. Nälkä lähti, ja itselleni se on tärkeää ravintolassa asioidessani. Pientä haparointia oli kuitenkin havaittavissa, sillä toinen annoksista ei täysin vastannut listassa kuvattua, mutta tämä saattaa mennä ihan alkukankeudenkin piikkiin.
Tämä toinen erittäin herkulliselta kuulostava annos, ja myös leipäversiona omiin suosikkiruokiini lukeutuva wohveli Skagen oli kuitenkin jo pöytään saapuessaan selkeä pettymys nimenomaan kokonsa puolesta. Belgialainen vohveli ei ollut edes kokonaan rapumassan peitossa, ja mainittua muikunmätiä oli ainoastaan parin teelusikallisen verran. Lisäksi listan mukaan annokseen tulee keitetty kananmuna, mutta tähän oli vaihdettu kuitenkin uppomuna. Myös punasipuli oli annoksessa pehmeäksi marinoituna ja Skagen -tahnaan sekoitettuna. Tässä se kuitenkin toimisi raakana paremmin ja toisi hieman enemmän kaivattua suutuntumaa. Tämän kokoisen annoksen hintana 15 euroa olisi sopivampi, mutta 24,50€ oli tuosta vain hieman alkupalaa suuremmasta pääruoka-annoksesta meistä molemmista selvästi liikaa.
Olimme ottaneet seuralaiseni kanssa vieläpä alkupaloiksi ison etanapannun puoliksi, ja silti hänelle jäi alkupalan ja pääruuan jälkeen nälkä. Vitsailimmekin, että tässä meinaa nyt klassinen "Mäkkärin kautta kotiin" toteutua. Me tosin valitsimme Mäkkärin asemesta päivän toiseksi ruokapaikaksi turvallisen varman 2h+k Baarin, jossa se nälkä lopultakin lähti :) Itsekin testasin samalla vielä ensimmäistä kertaa paikan siivet, jotka olivat aivan todella loistavia, mutta siitä toisella kertaa enemmän!
Vaikka esitän tässä arviossa asiat siten, kuin ne ovat, ja en mielelläni kirjoita mistään näin kriittisesti, haluan kuitenkin korostaa, että myös Augustissa maut olivat kuitenkin kohdallaan. Skagen wohvelissakaan ei sen puolesta ollut mitään vikaa, mutta luonnollisesti tälläisestä jää päällimmäisenä mieleen lievä pettymys. Omat fish 'n' chipsini tosiaan olivat kuitenkin täyttävä annos, joten pääruuissa kokoerot tuntuvat vaihtelevan melko lailla laidasta laitaan. Mikäli kaipaat siis tuhtia purtavaa, kannattaa tarjoilijalta ainakin varmistaa annoskoko etukäteen.
Ei tätä paikkaa kannata silti ohittaa, vaikka yksi kokeilemamme annos pettymys olikin. Myös palvelu oli erittäin ystävällistä ja hyvää paikan päällä. Annoin palautetta kuitenkin ravintolaan mieluummin sähköisesti ja myös itse aion käydä täällä kaikesta huolimatta uudelleenkin maistelemassa muita annoksia.
EDIT 28.1.2015: Kävin taannoin syömässä täällä uudelleen sunnuntaina, sillä olin lukenut 365 Days with Ida -blogista arvion aivan erilaisesta brunssista, mitä itse ensimmäisellä kerralla söimme, ja mitä tämän alkuperäisen kirjoituksen sisältö antaa ymmärtää. Suuri kiitos Augustin ravintolapäällikölle, joka otti reklamaationi tosissaan ja kutsui minut uudelleen syömään.
Oma aiempi käyntimme, josta kirjoitus on alunperin tehty, ajoittui ravintolan ensimmäiseen aukiolosunnuntaihin, ja brunssin tyyli haki silloin vielä paikkaansa. Nyt tarjolla on huomattavasti paremmin rahalle vastinetta, sillä kiinteään 27,90€ hintaan saa valita kolmesta eri hintaryhmästä yhden annoksen, ja näin siis saa todella kasattua eteensä kolmen ruokalajin aterian. Itse otin nyt alkuun tuon Skagen-vohvelin, pääruuaksi Winkkarin ja jälkiruuaksi Chocolat pot de Créme -suklaavanukkaan (kuva täällä). Jokainen annos hipoi täydellisyyttä, Skagen oli loistava, Winkkari oli tehty vasikanlihaan, perunapyree samettista ja voi maistui siinä vahvasti. Vaikka kyseessä on hyvin tavanomainen, itse jopa huoltoasemaruuaksi mieltämäni annos, oli se paras koskaan syömäni wieninleike. Myös jälkiruoka oli yksi parhaista missään syömistäni.
Nyt todella nautin ruuasta, ja asiaan tietysti vaikuttaa se, että se oli myös hinnoiteltu järkevästi. Vaikka itse emme tällä kertaa ruuasta joutuneetkaan maksamaan, voin tällä kokemuksella aivan vilpittömästi suositella sunnuntaibrunssia entistä enemmän, ja itsekin haluan mennä tänne nimenomaan uudelleen brunssille!
maanantai 10. marraskuuta 2014
Pasta homma
Montakohan erilaista sananmuunnosta pystyn vielä keksimään pasta-aiheisille postauksilleni? :)
Mutta fakta on, että olen tänä syksynä jotenkin ollut tavallista enemmän hulluna pastaruokiin, siis nimenomaan itse tehtynä. Sen lisäksi, että olen tehnyt sitä itse, osallistuin myös työpaikan Italialaiseen iltaan Villa Sofiassa. En kuitenkaan käytännössä koskaan syö ravintolassa pastaa, sillä se ei vain yleensä ole kovinkaan kummoista, tai ainakaan lähellekään yhtä hyvää kuin kotona tehty. Omassa pastatrendissä kovin piikki on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan lempipasta-annokseni, jonka valmistaminen on kasvanut viime kuukausina määrällisesti eksponentiaalisesti. Siihen ei tarvitse mitään muuta, kuin hyvän perusraaka-aineen, oli se sitten kuiva- tai tuorepastaa, parmesania, voita, Herbamarea ja mustapippuria. Olen syönyt tuollaisia annoksia varmaankin lähes pari kertaa viikossa jo pidemmän aikaa.
Olen kuitenkin myös kokkaillut monipuolisempiakin lisukkeita pastalle, joista toisesta eilen mainitsinkin. Tein nimittäin pitkästä aikaa kunnon tomaatti-valkoviinikastikkeen hitaasti hauduttamalla. Se oli myös hyvin yksinkertainen, mutta maistuvat lisuke pastalle. Siihen tuli vain sipulia, valkosipulia, pari pientä kuivattua chiliä, purkki someuskottavaa Mutti -soosia, muutama desi valkoviiniä, sekä suolaa, sokeria ja mustapippuria. Seos sai porista kaikessa rauhassa kolmisen tuntia, lisäsin ainostaan kevyesti pintapaistetut itse tehdyt lihapullat sekaan aikaisessa vaiheessa. Ja hyvää oli, söin tätä eilen kahdesti, ja sitä jäi vielä tälle päivälle evääksikin.
Mitä aiempiin syksyn pastakokeiluihin tulee, olen tehnyt hieman samalla idealla bolognesen, jossa korvasin parmesanin manchegolla ja käytin kastikkeessa myös tuoretta korianteria. Mielenkiintoinen, mutta yllättävän toimiva kombo! Lisäksi viimeksi Helsingissä käydessäni tuorepastan kumppaniksi paistettiin nopeasti vain tuoretta tomaattia ja valkosipulia. Kuten nyt näille lihapullillenikin, sille valikoitui silloin lisukkeeksi pinjansiemenet.
Pasta on siinä mielessä kiitollinen ruoka, että hyvä annos on äärimmäisen helppo tehdä - kunhan pitää huolen, että ei keitä pastaa yli, ja käyttää tarpeeksi laadukkaita raaka-aineita. Nokkelimmat pokkelimmat tietysti tekevät pastansakin itse, mutta minulta ei siihen välttämättä riittäisi mielenkiintoa. Yksi tärkeimmistä asioista on varmastikin myös hyvä parmesan -juusto, ja sitä pitää olla reilusti. Paras lopputulos tulee tietysti lisäämällä annokseen myös reilusti tuoreita yrttejä ennen tarjoilua. Tällä kertaa mulla ei ollut mitään yrttiä käytettävissä, ja käytin loput persiljatkin lauantain pasta-annokseen, josta myös löytyy kuva Instagramistani, kuten edellisistäkin, mutta tietenkin erityisesti basilika ja rucola sopivat pastan kanssa mainiosti. Muitakin voi kokeilla rohkeasti!
Mutta fakta on, että olen tänä syksynä jotenkin ollut tavallista enemmän hulluna pastaruokiin, siis nimenomaan itse tehtynä. Sen lisäksi, että olen tehnyt sitä itse, osallistuin myös työpaikan Italialaiseen iltaan Villa Sofiassa. En kuitenkaan käytännössä koskaan syö ravintolassa pastaa, sillä se ei vain yleensä ole kovinkaan kummoista, tai ainakaan lähellekään yhtä hyvää kuin kotona tehty. Omassa pastatrendissä kovin piikki on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan lempipasta-annokseni, jonka valmistaminen on kasvanut viime kuukausina määrällisesti eksponentiaalisesti. Siihen ei tarvitse mitään muuta, kuin hyvän perusraaka-aineen, oli se sitten kuiva- tai tuorepastaa, parmesania, voita, Herbamarea ja mustapippuria. Olen syönyt tuollaisia annoksia varmaankin lähes pari kertaa viikossa jo pidemmän aikaa.
Olen kuitenkin myös kokkaillut monipuolisempiakin lisukkeita pastalle, joista toisesta eilen mainitsinkin. Tein nimittäin pitkästä aikaa kunnon tomaatti-valkoviinikastikkeen hitaasti hauduttamalla. Se oli myös hyvin yksinkertainen, mutta maistuvat lisuke pastalle. Siihen tuli vain sipulia, valkosipulia, pari pientä kuivattua chiliä, purkki someuskottavaa Mutti -soosia, muutama desi valkoviiniä, sekä suolaa, sokeria ja mustapippuria. Seos sai porista kaikessa rauhassa kolmisen tuntia, lisäsin ainostaan kevyesti pintapaistetut itse tehdyt lihapullat sekaan aikaisessa vaiheessa. Ja hyvää oli, söin tätä eilen kahdesti, ja sitä jäi vielä tälle päivälle evääksikin.
Mitä aiempiin syksyn pastakokeiluihin tulee, olen tehnyt hieman samalla idealla bolognesen, jossa korvasin parmesanin manchegolla ja käytin kastikkeessa myös tuoretta korianteria. Mielenkiintoinen, mutta yllättävän toimiva kombo! Lisäksi viimeksi Helsingissä käydessäni tuorepastan kumppaniksi paistettiin nopeasti vain tuoretta tomaattia ja valkosipulia. Kuten nyt näille lihapullillenikin, sille valikoitui silloin lisukkeeksi pinjansiemenet.
Pasta on siinä mielessä kiitollinen ruoka, että hyvä annos on äärimmäisen helppo tehdä - kunhan pitää huolen, että ei keitä pastaa yli, ja käyttää tarpeeksi laadukkaita raaka-aineita. Nokkelimmat pokkelimmat tietysti tekevät pastansakin itse, mutta minulta ei siihen välttämättä riittäisi mielenkiintoa. Yksi tärkeimmistä asioista on varmastikin myös hyvä parmesan -juusto, ja sitä pitää olla reilusti. Paras lopputulos tulee tietysti lisäämällä annokseen myös reilusti tuoreita yrttejä ennen tarjoilua. Tällä kertaa mulla ei ollut mitään yrttiä käytettävissä, ja käytin loput persiljatkin lauantain pasta-annokseen, josta myös löytyy kuva Instagramistani, kuten edellisistäkin, mutta tietenkin erityisesti basilika ja rucola sopivat pastan kanssa mainiosti. Muitakin voi kokeilla rohkeasti!
maanantai 22. syyskuuta 2014
Kaksion baarissa
Voi jestaan pojat! Huomasin tuossa reilu pari viikkoa sitten, että Kaksion baarin remppa oli ohi, ja entinen pelkkä baari olikin kasvanut täysiveriseksi ruokapaikaksi ja sporttibaariksi. Naapurioven takana sijaitseva 2h+k:han alkaa olla Tampereella jo jonkinlainen instituutio. Kymmenen vuoden ikäisenä se on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kaupungin viihtyisimmistä ruokapaikoista. Tyylikäs, rento paikka, mainio ja kuitenkin kohtuuhintainen ruoka.
Useasti vuosien varrella täällä blogissa olenkin todennut, että tuosta varsinaisesta ruokaravintolasta on saanut Tampereen parhaat etanat, ja tajusinkin, että en edelleenkään ole koskaan siellä käynnistä blogannut. Tässä on vain nyt tullut, ja vielä tulossakin niin paljon uusia juttuja Tampereelta, että hetki vielä menee, mutta lupaan kirjoittaa toisestakin puolesta jutun vielä tämän syksyn aikana.
Varsinaiseen ravintolaan mennään punaisesta ovesta, ja tähän baariin viereisestä vihreästä ovesta. Ja nyt siis jälkimmäisen oven takana on tarjolla aivan eri menu, selkeästi enemmän painottuen pubi- ja katuruokaan. Listalta löytyy iso liuta erilaisia leipiä, hampurilaisia, hot dogeja, mutta myös monenlaista sormiruokaa ja siipiä! Urheilubaarin statushan paikalla on, ja itsekin siellä käydessäni menossa oli Ilveksen peli Kärppiä vastaan.
Lista on itseasiassa niin laaja, että sitä jo etukäteen Facebookista silmäillessäni iski välittömästi valinnanvaikeus. Tietysti hampurilaiset ovat se omin juttu, mutta toisaalta sormiruokalista näytti todella koukuttavalta. Sitten se iski, täältä saa Reubenin! Kaksion Reuben ei tosin ole aidosti alkuperäinen, sillä siinä ei ole emmental -tyypistä juustoa eikä hapankaalia, mutta se onkin tuunattu enemmän isomman asiakaskunnan makuun, ja hapankaalin asemesta välissä on taivaallista coleslawta, sekä emmentalia korvaamassa Aura-juusto.
Voitte arvata ilmeeni, kun tuo leipä tuotiin mulle pöytään. En ole koskaan todistanut omin silmin näin suurta leipää, saati saanut sellaista omalle lautaselle, ja sekin oli vain puolikas leivänpalanen :) Kyseessä on sama tuote, jota käytetään naapuriravintolan parilaleipiin, mutta baarin Reuben vetää kaikilla mittareilla pidemmän korren, sillä täyte on niin mehevää, että kuvia reunoja jää jäljelle vähemmän. Ja se maku, jotain käsittämättömän hyvää. Liha on kaksi vuorokautta kypsytettyä naudan entrecoteta, lisäksi edellä mainittujen täytteiden oheen tulee kolmen pippurin kastiketta, paistettua sipulia ja suolakurkkua. Taivaallista, ehdottomasti parasta koskaan syömääni tuollaista leipää, ja olen sentään syönyt erilaisia leipiä Tivolissa monet kerrat.
Mutta se koko... tuo on oikeasti aivan mahdoton vetää kokonaan, vaikka omistaja sellaisen vasta väittikin itse suorittaneensa edellisenä päivänä. Jos tämä kuva ei todista mielestäsi mitään, katso toinen kuva Instagramista, jossa on 20€ seteli vertailun vuoksi. Pienempään nälkään uskoisin sen olevan mahdollista kuitenkin jakaa vaikkapa kahden kesken, ja ainakin take away onnistuu mainiosti. Reuben on listan leivistä hintavin (16,90€), mutta hinta-koko-laatusuhteeltaan täysin sen väärti. Se on myös listan ainoa noin suuri leipä, joten kuuma vinkki niille, joiden maha on pohjaton, tai jotka haluavat jakaa leivän ja saada hyvän vastineen rahoilleen. Paikan listalle jäi vielä niin monta annosta kokeilematta, että tännekin on kyllä pakko palata.
Mitä tulee sisustukseen, on tämä jälleen kerran viihtyisyydessään aivan mahtava. Olen aina pitänyt erityisesti vanhalla puolella siitä, että siellä on tamperelaiselle ah niin rakasta punaista tiiliseinää näkyvissä. Baarin puolella myös tuolit, pöydät ja valaisimet on vaihdettu, ja paikka on kaikkea muuta kuin tylsä sporttibaari.
Oh yeah, drunk octopus wants to fight!
Useasti vuosien varrella täällä blogissa olenkin todennut, että tuosta varsinaisesta ruokaravintolasta on saanut Tampereen parhaat etanat, ja tajusinkin, että en edelleenkään ole koskaan siellä käynnistä blogannut. Tässä on vain nyt tullut, ja vielä tulossakin niin paljon uusia juttuja Tampereelta, että hetki vielä menee, mutta lupaan kirjoittaa toisestakin puolesta jutun vielä tämän syksyn aikana.
Varsinaiseen ravintolaan mennään punaisesta ovesta, ja tähän baariin viereisestä vihreästä ovesta. Ja nyt siis jälkimmäisen oven takana on tarjolla aivan eri menu, selkeästi enemmän painottuen pubi- ja katuruokaan. Listalta löytyy iso liuta erilaisia leipiä, hampurilaisia, hot dogeja, mutta myös monenlaista sormiruokaa ja siipiä! Urheilubaarin statushan paikalla on, ja itsekin siellä käydessäni menossa oli Ilveksen peli Kärppiä vastaan.
Lista on itseasiassa niin laaja, että sitä jo etukäteen Facebookista silmäillessäni iski välittömästi valinnanvaikeus. Tietysti hampurilaiset ovat se omin juttu, mutta toisaalta sormiruokalista näytti todella koukuttavalta. Sitten se iski, täältä saa Reubenin! Kaksion Reuben ei tosin ole aidosti alkuperäinen, sillä siinä ei ole emmental -tyypistä juustoa eikä hapankaalia, mutta se onkin tuunattu enemmän isomman asiakaskunnan makuun, ja hapankaalin asemesta välissä on taivaallista coleslawta, sekä emmentalia korvaamassa Aura-juusto.
Voitte arvata ilmeeni, kun tuo leipä tuotiin mulle pöytään. En ole koskaan todistanut omin silmin näin suurta leipää, saati saanut sellaista omalle lautaselle, ja sekin oli vain puolikas leivänpalanen :) Kyseessä on sama tuote, jota käytetään naapuriravintolan parilaleipiin, mutta baarin Reuben vetää kaikilla mittareilla pidemmän korren, sillä täyte on niin mehevää, että kuvia reunoja jää jäljelle vähemmän. Ja se maku, jotain käsittämättömän hyvää. Liha on kaksi vuorokautta kypsytettyä naudan entrecoteta, lisäksi edellä mainittujen täytteiden oheen tulee kolmen pippurin kastiketta, paistettua sipulia ja suolakurkkua. Taivaallista, ehdottomasti parasta koskaan syömääni tuollaista leipää, ja olen sentään syönyt erilaisia leipiä Tivolissa monet kerrat.
Mutta se koko... tuo on oikeasti aivan mahdoton vetää kokonaan, vaikka omistaja sellaisen vasta väittikin itse suorittaneensa edellisenä päivänä. Jos tämä kuva ei todista mielestäsi mitään, katso toinen kuva Instagramista, jossa on 20€ seteli vertailun vuoksi. Pienempään nälkään uskoisin sen olevan mahdollista kuitenkin jakaa vaikkapa kahden kesken, ja ainakin take away onnistuu mainiosti. Reuben on listan leivistä hintavin (16,90€), mutta hinta-koko-laatusuhteeltaan täysin sen väärti. Se on myös listan ainoa noin suuri leipä, joten kuuma vinkki niille, joiden maha on pohjaton, tai jotka haluavat jakaa leivän ja saada hyvän vastineen rahoilleen. Paikan listalle jäi vielä niin monta annosta kokeilematta, että tännekin on kyllä pakko palata.
Mitä tulee sisustukseen, on tämä jälleen kerran viihtyisyydessään aivan mahtava. Olen aina pitänyt erityisesti vanhalla puolella siitä, että siellä on tamperelaiselle ah niin rakasta punaista tiiliseinää näkyvissä. Baarin puolella myös tuolit, pöydät ja valaisimet on vaihdettu, ja paikka on kaikkea muuta kuin tylsä sporttibaari.
Oh yeah, drunk octopus wants to fight!
perjantai 22. elokuuta 2014
Tampereen Designviikko
Tänään alkaa Tampereella jälleen Designviikko, joka kestää aina ensi perjantaihin saakka. Viikkoa juhlitaan erinäisin pienin tapahtumin, joissa mukana olevilla yrityksillä näkyvä rooli.
Itselle tietysti se kaikkein kiinnostavin osa tätä viikkoa on nyt tulevana sunnuntaina jälleen ulkosalla Sorin aukiolla järjestettävä Designtori. Mikäli ilmat vain suosivat ulkoilua, pitänee käydä ehdottomasti katsastamassa Uhana Designin syysmallistoa. Itseä kiinnostavat erityisesti nuo syyspipot, joita saa useassa värissä, mutta valikoimassa on myös ainakin uudenlaisia printticollegeja ja toppeja naisille. Pipon hankinnassa oleellista mulle on tietysti se, miten se istuu mun päähäni. Ja toisaalta kolmatta punaista en taida viitsiä sentään ostaa :)
Lisäksi molempina viikonlopun päivinä tapahtuu Särkänniemessä jotain todella mielenkiintoista. Näsinneula Goes Street Food rantautuu betonisesta norsunluutornistaan alas huvipuistoon, jossa Neulan huippukokit tarjoilevat laadukasta katuruokaa ravintolan tyylin mukaisesti lähituotteista, ja vielä erittäin edulliseen hintaan. Lisää tietoja Särkänniemen virallisesta omasta blogista!
Molemmat tuotekuvat on otettu Uhana Designin Instagramista. Mainos Särkänniemen blogista.
Itselle tietysti se kaikkein kiinnostavin osa tätä viikkoa on nyt tulevana sunnuntaina jälleen ulkosalla Sorin aukiolla järjestettävä Designtori. Mikäli ilmat vain suosivat ulkoilua, pitänee käydä ehdottomasti katsastamassa Uhana Designin syysmallistoa. Itseä kiinnostavat erityisesti nuo syyspipot, joita saa useassa värissä, mutta valikoimassa on myös ainakin uudenlaisia printticollegeja ja toppeja naisille. Pipon hankinnassa oleellista mulle on tietysti se, miten se istuu mun päähäni. Ja toisaalta kolmatta punaista en taida viitsiä sentään ostaa :)
Lisäksi molempina viikonlopun päivinä tapahtuu Särkänniemessä jotain todella mielenkiintoista. Näsinneula Goes Street Food rantautuu betonisesta norsunluutornistaan alas huvipuistoon, jossa Neulan huippukokit tarjoilevat laadukasta katuruokaa ravintolan tyylin mukaisesti lähituotteista, ja vielä erittäin edulliseen hintaan. Lisää tietoja Särkänniemen virallisesta omasta blogista!
Molemmat tuotekuvat on otettu Uhana Designin Instagramista. Mainos Särkänniemen blogista.
perjantai 8. elokuuta 2014
Viikonlopun mässyt ja lässytykset
Eiliset sateet ja ukkoset yllättivät allekirjoittaneen täysin, vähän niinkuin talvi autoilijat ja syksy VR:n. Muutenkin aikataulu oli hieman tiukoilla, sillä pari viikkoa sitten tilaamani uudet Deal with it -aurinkolasini (kuva Instagramissa) saapuivat ja harmillisesti oli pakko skipata Onkiniemen meiningit sittenkin, jotta ehtisin hakea lasit postista ennen festareille lähtöä. Toivottavasti sinne pääsisi joskus toisenkin kerran tutustumaan.
Sen sijaan kävin leffassa ja Lenin-museossa. Jälkimmäisessä pääsin askartelemaan jääkaappimagneetteja vanhoista matkailumainoksista, ja mikä parasta, näkemään neuvostohenkisen matkailufilmin 80-luvun alusta. Propagandaa sekin tietyllä tavalla, mutta kyllä siinä maassa markkinoida osattiin. Vaikka kaikki autot olivat Ladoja, lomaelämä oli saatu näyttämään niin onnelliselta ja ihanalta. Näkemieni markkinointivideoiden perusteella esimerkiksi Sotshi ei 70-80 luvulla hävennyt sen ajan Italialle tai Espanjalle lainkaan matkailukohteena. Melkoista luksusta oli sen ajan matkustajille myös Neuvostoliitossa tarjolla, vaikka aivan varmasti melko pienelle kansanosalle. Tietysti myös suomalaiset reissasivat paljon itänaapurissa.
Osallistuin tietenkin myös viime postauksessa mainitsemaani kyselyyn museon tulevaisuudesta. Lisäksi oli mahdollista myös poimia mieleisiä valmiita aiheita naulaseinältä ja tiputtaa niitä keräilylaatikkoon. Näiden tietojen pohjalta uuden museon näyttelyitä tullaan loppujen lopuksi muovaamaan.
Lupasin kyllä että en kirjoittaisi Flow'sta enempää ennen festareita, mutta eteen tuli muutama muuttuja joka sai mut kirjoittamaan vielä tän. Olen juuri näillä näppäimillä lähdössä kohti Helsinkiä, mutta vielä ehtii :)
Ensinnäkin kaikkien ravintolakojujen ruokalistat julkistettiin tällä viikolla etukäteen. Eniten kiinnostavat Fafa'sin falafelit, Richard McCormickin useasta eri ravintolapisteestä saatavat fatan -täytteiset kasvisruuat (Food Truck, New York Ninja, Tokyo Girl), vihdoin tarjolla olevat Taco Botin tacot, Street Gastron leivät, Tasty Dogsin hodarit ja Soul Mama's Kitchenin vegesetit. Kaiken kruunaavat Raw Spotin raakakakut, Brooklyn Cafe & Brklyn Bakeryn cupcaket ja Good Life Coffeen kahvi! Hyviä vaihtoehtoja on niin paljon, että jos johonkin on liian pitkä jono, aina voi mennä hakemaan ruokansa toisesta pisteestä ilman että jää harmittamaan. Ai että, näistä tulee niin mahtavat mässyfestit, hyvää safkaa kolme päivää putkeen!
Viime viikolla selvisi myös festarien tarkempi keikka-aikataulu, ja olin hetkellisesti murheen murtama, sillä joutuisin valitsemaan St. Lucian ja Junglen, sekä Action Bronsonin ja Röyksoppin väliltä. Bronsonia hehkuttelin jo aiemmin kesällä, ennenkuin edes tiesin näistä päällekkäisyyksistä.
Koska Röyksoppilla on aivan erityislaatuinen paikka sydämessäni, ja mukana on vielä kaiken lisäksi Robyn, showsta on luvassa myöskin melkoisen upea. Olin siis aivan varma, että joudun skippaamaan Bronsonin kokonaan, mutta nyt kuitenkin sain tietää, että edeltävät heittävät peräti parituntisen keikan. Se mahdollistaisi siis teoriassa myös sen, että ehtisin Action Bronsonia edes hetken katsomaan. Ja kun vielä lisäksi huomasin, että tuolloin ensimmäisen postaamani Fuck That's Delicious -ruokashown kaksi seuraavaa osaa oli ilmestynyt YouTubeen, lämpesin miehen karismalle niin paljon uudelleen että aloin vakavasti harkita jopa osan Röyksoppin keikan missaamista. Asiaan vaikuttaa myös juuri nettiin upattu uusi loistava biisi 'Easy Rider'.
Tässä kun festarien ajankohta on tullut lähemmäksi, olen ehtinyt ruveta arpomaan enemmän myös Junglen ja St. Lucian välillä. Musiikillisesti jälkimmäinen tuntuu nyt juuri toimivan paremmin, mutta toisaalta ensimmäisen live kiinnostaa todella kovasti. No, tuleva sunnuntai ja sen hetkinen fiilis siihen lopulliseen päätökseen vaikuttaa, joten jää vielä nähtäväksi mitä keikkoja tulee katsottua ja kuinka paljon. Nyt festaroimaan!
Sen sijaan kävin leffassa ja Lenin-museossa. Jälkimmäisessä pääsin askartelemaan jääkaappimagneetteja vanhoista matkailumainoksista, ja mikä parasta, näkemään neuvostohenkisen matkailufilmin 80-luvun alusta. Propagandaa sekin tietyllä tavalla, mutta kyllä siinä maassa markkinoida osattiin. Vaikka kaikki autot olivat Ladoja, lomaelämä oli saatu näyttämään niin onnelliselta ja ihanalta. Näkemieni markkinointivideoiden perusteella esimerkiksi Sotshi ei 70-80 luvulla hävennyt sen ajan Italialle tai Espanjalle lainkaan matkailukohteena. Melkoista luksusta oli sen ajan matkustajille myös Neuvostoliitossa tarjolla, vaikka aivan varmasti melko pienelle kansanosalle. Tietysti myös suomalaiset reissasivat paljon itänaapurissa.
Osallistuin tietenkin myös viime postauksessa mainitsemaani kyselyyn museon tulevaisuudesta. Lisäksi oli mahdollista myös poimia mieleisiä valmiita aiheita naulaseinältä ja tiputtaa niitä keräilylaatikkoon. Näiden tietojen pohjalta uuden museon näyttelyitä tullaan loppujen lopuksi muovaamaan.
Lupasin kyllä että en kirjoittaisi Flow'sta enempää ennen festareita, mutta eteen tuli muutama muuttuja joka sai mut kirjoittamaan vielä tän. Olen juuri näillä näppäimillä lähdössä kohti Helsinkiä, mutta vielä ehtii :)
Ensinnäkin kaikkien ravintolakojujen ruokalistat julkistettiin tällä viikolla etukäteen. Eniten kiinnostavat Fafa'sin falafelit, Richard McCormickin useasta eri ravintolapisteestä saatavat fatan -täytteiset kasvisruuat (Food Truck, New York Ninja, Tokyo Girl), vihdoin tarjolla olevat Taco Botin tacot, Street Gastron leivät, Tasty Dogsin hodarit ja Soul Mama's Kitchenin vegesetit. Kaiken kruunaavat Raw Spotin raakakakut, Brooklyn Cafe & Brklyn Bakeryn cupcaket ja Good Life Coffeen kahvi! Hyviä vaihtoehtoja on niin paljon, että jos johonkin on liian pitkä jono, aina voi mennä hakemaan ruokansa toisesta pisteestä ilman että jää harmittamaan. Ai että, näistä tulee niin mahtavat mässyfestit, hyvää safkaa kolme päivää putkeen!
Viime viikolla selvisi myös festarien tarkempi keikka-aikataulu, ja olin hetkellisesti murheen murtama, sillä joutuisin valitsemaan St. Lucian ja Junglen, sekä Action Bronsonin ja Röyksoppin väliltä. Bronsonia hehkuttelin jo aiemmin kesällä, ennenkuin edes tiesin näistä päällekkäisyyksistä.
Koska Röyksoppilla on aivan erityislaatuinen paikka sydämessäni, ja mukana on vielä kaiken lisäksi Robyn, showsta on luvassa myöskin melkoisen upea. Olin siis aivan varma, että joudun skippaamaan Bronsonin kokonaan, mutta nyt kuitenkin sain tietää, että edeltävät heittävät peräti parituntisen keikan. Se mahdollistaisi siis teoriassa myös sen, että ehtisin Action Bronsonia edes hetken katsomaan. Ja kun vielä lisäksi huomasin, että tuolloin ensimmäisen postaamani Fuck That's Delicious -ruokashown kaksi seuraavaa osaa oli ilmestynyt YouTubeen, lämpesin miehen karismalle niin paljon uudelleen että aloin vakavasti harkita jopa osan Röyksoppin keikan missaamista. Asiaan vaikuttaa myös juuri nettiin upattu uusi loistava biisi 'Easy Rider'.
Tässä kun festarien ajankohta on tullut lähemmäksi, olen ehtinyt ruveta arpomaan enemmän myös Junglen ja St. Lucian välillä. Musiikillisesti jälkimmäinen tuntuu nyt juuri toimivan paremmin, mutta toisaalta ensimmäisen live kiinnostaa todella kovasti. No, tuleva sunnuntai ja sen hetkinen fiilis siihen lopulliseen päätökseen vaikuttaa, joten jää vielä nähtäväksi mitä keikkoja tulee katsottua ja kuinka paljon. Nyt festaroimaan!
maanantai 4. elokuuta 2014
Terveellistä herkuttelua
Niinkuin Instagramin seuraajani ovat huomanneet, kaiken tuon roskaruokailun välissä söin viime viikolla muutamana päivänä ihan suht terveellisesti, joka tietysti mulle on melko harvinaista :)
Tietysti kesähelteetkin vaikuttivat asiaan, sillä lämmintä ruokaa ei määrättä jaksa kuumina päivinä syödä. Lähinnä halusin kuitenkin testailla erilaisia smoothieita, ja kolmena päivänä, viimeksi eilen tulikin kokeiltua sekä punaista- että vihreää smoothieta. Kuvien laatu nyt ei taaskaan päätä huimaa, kun ne on otettu puhelimella ja käsitelty Instagramin läpi. Itse juomista tarttui ajatuksiin jotain sellaista, joka herätti kipinän tehdä näitä toistekin.
Mulla ei kunnollista blenderiä ole. Kaapin perukoilta tosin löytyy vanha yleiskone, jonka ainoa toimiva osa oli juurikin se tehosekoitin, mutta nämä smoothiet onnistuivat ihan tavallisella sauvasekoittimella.
Punaisen smoothien raaka-aineina oli tuoreita mansikoita (jälleen torilta), mustikoita, puolukoita, persikkaa, banaania ja kookosmaitoa. Toinen punainen smoothie sisälsi muuten samoja raaka-aineita hiukan eri suhteessa, mutta mansikan sijasta siinä oli omenaa.
Vihreään smoothieen tuli tuoreita herneitä (torilta), vihreitä rypäleitä, avokado, päärynää, kurkkua ja alfaalfan ituja.
Kuten arvata saattaa, oli punaiset olivat makeampia, mutta makeutta vihreäänkin smoothieen toivat maukkaat herneet ja rypäleet. Kumpaankaan ei tullut lisättyä sokeria, vaikka niinkin tietysti voi halutessaan tehdä.
Tietysti kesähelteetkin vaikuttivat asiaan, sillä lämmintä ruokaa ei määrättä jaksa kuumina päivinä syödä. Lähinnä halusin kuitenkin testailla erilaisia smoothieita, ja kolmena päivänä, viimeksi eilen tulikin kokeiltua sekä punaista- että vihreää smoothieta. Kuvien laatu nyt ei taaskaan päätä huimaa, kun ne on otettu puhelimella ja käsitelty Instagramin läpi. Itse juomista tarttui ajatuksiin jotain sellaista, joka herätti kipinän tehdä näitä toistekin.
Mulla ei kunnollista blenderiä ole. Kaapin perukoilta tosin löytyy vanha yleiskone, jonka ainoa toimiva osa oli juurikin se tehosekoitin, mutta nämä smoothiet onnistuivat ihan tavallisella sauvasekoittimella.
Punaisen smoothien raaka-aineina oli tuoreita mansikoita (jälleen torilta), mustikoita, puolukoita, persikkaa, banaania ja kookosmaitoa. Toinen punainen smoothie sisälsi muuten samoja raaka-aineita hiukan eri suhteessa, mutta mansikan sijasta siinä oli omenaa.
Vihreään smoothieen tuli tuoreita herneitä (torilta), vihreitä rypäleitä, avokado, päärynää, kurkkua ja alfaalfan ituja.
Kuten arvata saattaa, oli punaiset olivat makeampia, mutta makeutta vihreäänkin smoothieen toivat maukkaat herneet ja rypäleet. Kumpaankaan ei tullut lisättyä sokeria, vaikka niinkin tietysti voi halutessaan tehdä.
perjantai 25. heinäkuuta 2014
Eväspuoli kunnossa
No ei ny mitkään reissarit, vaan kun tätä matskua reissusta nyt vaan riittää, niin aattelin tehdä omansa myös Budapestin ravintolakokemuksistakin, pääpiirteittäin.
Ekassa reissupostauksessa kerroinkin jo, miten söin Corvintetőssä hampurilaisen ja ranskalaiset, ja vaikka mua kuinka olis houkuttanu syödä burgereita enemmänkin, pitäydyin niistä tällä reissulla noin muuten. Peter suositteli mulle pari vuotta sitten Manga Cowboy nimistä paikkaa, joka sijaitsee Raday utcalla, ja itse pidinkin kyseisen paikan burgeria silloin loistavana. Sen taso kuitenkin on kuulopuheiden mukaan laskenut, ja tällä hetkellä Budapestin parhaan hampurilaisen saisi Andrassy utilla sijaitsevasta Ring Cafésta. Tiedä häntä, koska en kokeillut. Burger Kingit ja mäkkäritkin houkuttivat, mutta ruuan osalta jätin ne aivan omaan arvoonsa.
Sen sijaan yksihän mua tälle reissulle eniten kuumotelluimmista seteistä liittyi Hummus Bariin. Paikka, joka vei täysin sydämeni viime kesän reissulla, oli yksi niistä neljästä pääsyystä matkustaa. Yksi oli tietysti itse Budapest kaupunkina, toinen sen baarit, sitten kissakahvila ja lopulta myöskin Hummus Bar.
Kävinkin jälleen syömässä niissä kahteen otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla olin niin innoissani ja nälissäni, että unohdin ottaa kuvan järkkärillä. Instagramiin tuokin falafel ja hummusannos tuli kuitenkin taltioitua. Toisella kertaa söin lammaskebabin laffaleipään käärittynä, ja kun vielä tilasin todellisen guilty pleasuren, eli ranskalaiset hummusdipillä, kokemus oli täydellinen. Hummusta tuli yhtenä iltana haettua myös ruokakaupasta dippailtavaksi. Kuten viime vuonna totesin, ravintolan hinnat ovat erittäin kohtuulliset ja nytkin molemmilla kerroilla annokseni tulivat maksamaan palvelumaksuineen ja juomineen kuuden ja puolen ja seitsemän ja puolen euron välistä. Toisella kerralla valitsin oluen, toisella heidän itse tekemänsä sitruunalimonadinsa.
Yhtenä päivänä kävin kokeilemassa Szeráj Török Étteremissä kebabannoksen, jonka Peter oli maininnut Budapestin parhaaksi. Tosin ei hänkään luvannut, että Unkarista kunnollista kebabia saisi, mutta kuitenkin parhaasta sieltä saatavasta oli kyse. Mielestäni esitys oli varsin kelvollinen. Ravintolasta olisi saanut valita vaikka minkälaisia lisukkeita annokselle, mutta itse valitsin turvallisen riisin. Annos oli perushyvä, ja erittäin täyttävä, mutta ei kieltämättä aivan pärjännyt edes Tampereen parhaille, Saksan reissulla syömästäni puhumattakaan.
Kävin myös testaamassa Budapestin tiettävästi ainoan raakaruokapaikan, Mannaturalin. Kyseessä oli tosin enemmän vain vegaaniseen ruokaan keskittynyt ravintola, kuin täysiverinen raakaravintola, joten Vilnan Raw 42'n tätä ei voi verrata. Valitsin maisteluannoksen, johon tuli hieman kaikkea ravintolan listalta. Ruoka oli parhaimmillaan todella loistavaa, ja etenkin jälleen varsin edullista. Ja kun jälkiruokatarjouksena oli vielä kaksi raakakakkua yhden hinnalla, niin pitihän sitäkin yrittää. Tulin tuosta niin täyteen, että en edes jaksanut suklaakakkua syödä enää kokonaan :) Kaiken kaikkiaan hintaa pääruualle ja kahdelle kakulle tuli siis n. 7,5€.
En edes muista enää, mitä kaikkea lautasellani muuta oli, mutta ainakin kurpitsat, kaalit ja siemenet näyttelivät isoa osaa annoksissa. Jälkiruokana oli tosiaan suklaa-luumukakku, sekä kookos-suklaakakku, jonka tarkoitus oli muistuttaa hieman Bountyn makua. Jälkimmäinen upposikin paremmin, mutta suurin syy kakun lautaselle jäämiseen oli yksinkertaisesti vain se, että tulin näistä niin täyteen.
Ja kun Unkarissa oli joka päivä kunnon helle, ei ruokaa tullut kovin paljon edes syötyä. Sen sijaan McDonaldsista ja Starbucksista hain frappeja tai pirtelöitä useammankin kerran, samoin kaupasta tuli ostettua ginger alea.
Ruuasta päästäänkin kätevästi aasinsiltaa siihen tosiasiaan, että huomenna alkavat Tampereella kaksipäiväiset Tampere Food Festit, joita jo ohimennen mainostinkin raakakakkukurssipostauksen yhteydessä pari viikkoa sitten. Tapahtuma on osa Kukkaisviikkojen avajaisia, ja tarjolla on todella kiinnostavia katuruokakojuja myymässä omia erikoisuuksiaan. Tiedän ainakin missä syön viikonlopun molempina päivinä! :) Lisäksi molempina päivinä on musiikillista oheistoimintaa torin lähellä, lauantaina Tampere Puistoreggae ja sunnuntaina Kuilu Open Air 2. Etenkin Puistoreggae oli viime vuonna todella jees!
Tänään sen sijaan Hukkatilan Takaterassilla Finlaysonilla pääsee kuuntelemaan maailmanmusiikkia, kun terassin valtaavat muusikot ja deejiit illaksi. Terassilta kuuluu maailma -tapahtuma alkaa klo 16.
Ekassa reissupostauksessa kerroinkin jo, miten söin Corvintetőssä hampurilaisen ja ranskalaiset, ja vaikka mua kuinka olis houkuttanu syödä burgereita enemmänkin, pitäydyin niistä tällä reissulla noin muuten. Peter suositteli mulle pari vuotta sitten Manga Cowboy nimistä paikkaa, joka sijaitsee Raday utcalla, ja itse pidinkin kyseisen paikan burgeria silloin loistavana. Sen taso kuitenkin on kuulopuheiden mukaan laskenut, ja tällä hetkellä Budapestin parhaan hampurilaisen saisi Andrassy utilla sijaitsevasta Ring Cafésta. Tiedä häntä, koska en kokeillut. Burger Kingit ja mäkkäritkin houkuttivat, mutta ruuan osalta jätin ne aivan omaan arvoonsa.
Sen sijaan yksihän mua tälle reissulle eniten kuumotelluimmista seteistä liittyi Hummus Bariin. Paikka, joka vei täysin sydämeni viime kesän reissulla, oli yksi niistä neljästä pääsyystä matkustaa. Yksi oli tietysti itse Budapest kaupunkina, toinen sen baarit, sitten kissakahvila ja lopulta myöskin Hummus Bar.
Kävinkin jälleen syömässä niissä kahteen otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla olin niin innoissani ja nälissäni, että unohdin ottaa kuvan järkkärillä. Instagramiin tuokin falafel ja hummusannos tuli kuitenkin taltioitua. Toisella kertaa söin lammaskebabin laffaleipään käärittynä, ja kun vielä tilasin todellisen guilty pleasuren, eli ranskalaiset hummusdipillä, kokemus oli täydellinen. Hummusta tuli yhtenä iltana haettua myös ruokakaupasta dippailtavaksi. Kuten viime vuonna totesin, ravintolan hinnat ovat erittäin kohtuulliset ja nytkin molemmilla kerroilla annokseni tulivat maksamaan palvelumaksuineen ja juomineen kuuden ja puolen ja seitsemän ja puolen euron välistä. Toisella kerralla valitsin oluen, toisella heidän itse tekemänsä sitruunalimonadinsa.
Yhtenä päivänä kävin kokeilemassa Szeráj Török Étteremissä kebabannoksen, jonka Peter oli maininnut Budapestin parhaaksi. Tosin ei hänkään luvannut, että Unkarista kunnollista kebabia saisi, mutta kuitenkin parhaasta sieltä saatavasta oli kyse. Mielestäni esitys oli varsin kelvollinen. Ravintolasta olisi saanut valita vaikka minkälaisia lisukkeita annokselle, mutta itse valitsin turvallisen riisin. Annos oli perushyvä, ja erittäin täyttävä, mutta ei kieltämättä aivan pärjännyt edes Tampereen parhaille, Saksan reissulla syömästäni puhumattakaan.
Kävin myös testaamassa Budapestin tiettävästi ainoan raakaruokapaikan, Mannaturalin. Kyseessä oli tosin enemmän vain vegaaniseen ruokaan keskittynyt ravintola, kuin täysiverinen raakaravintola, joten Vilnan Raw 42'n tätä ei voi verrata. Valitsin maisteluannoksen, johon tuli hieman kaikkea ravintolan listalta. Ruoka oli parhaimmillaan todella loistavaa, ja etenkin jälleen varsin edullista. Ja kun jälkiruokatarjouksena oli vielä kaksi raakakakkua yhden hinnalla, niin pitihän sitäkin yrittää. Tulin tuosta niin täyteen, että en edes jaksanut suklaakakkua syödä enää kokonaan :) Kaiken kaikkiaan hintaa pääruualle ja kahdelle kakulle tuli siis n. 7,5€.
En edes muista enää, mitä kaikkea lautasellani muuta oli, mutta ainakin kurpitsat, kaalit ja siemenet näyttelivät isoa osaa annoksissa. Jälkiruokana oli tosiaan suklaa-luumukakku, sekä kookos-suklaakakku, jonka tarkoitus oli muistuttaa hieman Bountyn makua. Jälkimmäinen upposikin paremmin, mutta suurin syy kakun lautaselle jäämiseen oli yksinkertaisesti vain se, että tulin näistä niin täyteen.
Ja kun Unkarissa oli joka päivä kunnon helle, ei ruokaa tullut kovin paljon edes syötyä. Sen sijaan McDonaldsista ja Starbucksista hain frappeja tai pirtelöitä useammankin kerran, samoin kaupasta tuli ostettua ginger alea.
Ruuasta päästäänkin kätevästi aasinsiltaa siihen tosiasiaan, että huomenna alkavat Tampereella kaksipäiväiset Tampere Food Festit, joita jo ohimennen mainostinkin raakakakkukurssipostauksen yhteydessä pari viikkoa sitten. Tapahtuma on osa Kukkaisviikkojen avajaisia, ja tarjolla on todella kiinnostavia katuruokakojuja myymässä omia erikoisuuksiaan. Tiedän ainakin missä syön viikonlopun molempina päivinä! :) Lisäksi molempina päivinä on musiikillista oheistoimintaa torin lähellä, lauantaina Tampere Puistoreggae ja sunnuntaina Kuilu Open Air 2. Etenkin Puistoreggae oli viime vuonna todella jees!
Tänään sen sijaan Hukkatilan Takaterassilla Finlaysonilla pääsee kuuntelemaan maailmanmusiikkia, kun terassin valtaavat muusikot ja deejiit illaksi. Terassilta kuuluu maailma -tapahtuma alkaa klo 16.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)