Vähän toista kuin kotona, vai mitä Frank?

Olin tosiaan viime viikonlopun Tallinnassa. Tiivis kaksipäiväinen, aikainen lähtö lauantaina Tampereelta, ja takaisin kotona kymmenen jälkeen illalla sunnuntaina. Lisäksi olin vielä puoliksi flunssainen reissussa, mutta koska matka oli suunniteltu jo etukäteen, ei sitä tämän takia viitsinyt lähteä perumaankaan.

Alunperin se varsinainen ykkössyy lähteä Tallinnaan oli tietysti Tallinnan kissakahvila, Kassikohvik Nurri. Meillä oli sinne jo varauskin lauantai-iltapäivälle, mutta tällä tuurilla kuitenkin juuri viime torstaina kissat jouduttiin siirtämään rauhallisempiin olosuhteisiin kissataloon, josta ne sinne olivat tulleetkin. Syynä siirtoon oli kissojen stressitila, joka on johtunut erityisesti siitä, että Tallinnassa kahvilan kissat ovat olleet kaikki adoptoitavissa. Tampereen kissakahvilan, Purnauskisin etu, sekä asiakkaiden, että kissojen kannalta on se, että kissat asuvat vakituisesti kahvilassa. Sen sijaan asiakkaat voivat täällä katsella muita kodittomia kissoja, mikäli omasta lemmikistä haaveilevat. Jatkuva vaihtuvuus siis on stressannut Tallinnan kissoja.

Tilanne tietysti harmitti mua alkuun, mutta eläinten hyvinvointi on aina etusijalla, ja onneksi Tallinnassa on paljon tehtävää ja nähtävää muutenkin. Ja onpa taas yksi syy enemmän mennä Tallinnaan pian uudelleen, ja varmaan lähdenkin jo ennen kevättä siellä käymään. Jo alkujaan oli myös itsestäänselvää, että tämän reissun ohjelmaan tulisi kuulumaan myöskin F-Hoone, jossa kävin jo viime talvena edellisen kerran. Uusiakin paikkoja kuitenkin oli ehtinyt tulla vastaan, ja niistä yhtenä kiinnostavimpana tuoreeltaan Frank Bistro, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Kiitos tästä bongauksesta kuuluu Kaikki mitä rakastin -blogin Eevalle. Ellen olisi lukenut sieltä juttua Frankistä, olisi paljon jäänyt taas kokematta.















Frank on pienehkö ravintola aivan loistavalla sijainnilla parin kadun päässä vanhan kaupungin muurilta, osoitteessa Sauna 2. Myös Raatihuoneen torille on kivenheitto. Niinpä olinkin yllättynyt, että tälläinen paikka sieltä löytyy, sillä etenkin juomien osalta hintataso oli erittäin kohtuullinen. Bistrohenkisestä paikasta saa monenlaista ruokaa isoon ja pieneen nälkään, mutta yksi mainitsemisen arvoinen juttu on ehdottomasti sen drinkkilista. Miltei kaikki cocktailit saa kuudella eurolla, ja mausta päätellen myöskään alkoholia ei mitata täällä yhtä pilkuntarkasti, mitä Suomessa. Useimmat seurueemme maistamista drinkeistä kun olivat nimittäin aika vahvan makuisia, ja siltä ne myös tuntuivat :)

Meillä oli siis illaksi vielä pöytävaraus F-Hooneelle, joten menimme tänne ajoissa iltapäivällä, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä ravintolassa oli vielä hyvin tilaa. Mitä olen muilta kävijöiltä kuullut ja lukenut, on paikka etenkin ilta-aikaan täpösen täynnä, eli varaus kannattaa tietysti aina varmistaa, mikäli haluaa pelata varman päälle.

Tietysti juoma ja ruoka ovat ravintolassa tärkeintä, mutta paikka itsessään on vähintään kolmasosa nautintoa, ja tälläiset retrotyyliset paikat kyllä takuulla vetoavat allekirjoittaneeseen. Taidatte hyvin tietää. Seurueemme tilasi listalta monenlaisia pikkupurtavia ja erilaisia drinkkejä - itse otin hummusta papadam -leivällä, ja ranskalaisia. Juomaksi tilasin Grumpy Old Manin (koska saatan joskus hieman kiukutella) ja Tom Collinsin. Hummus toi tuulahduksen viime kesää ja Budapestiä mieleen, vaikka muuten Tallinna ei samanlaisia viboja itselläni aikaan saakaan. Käynti Frankissa oli todellakin kokemisen arvoinen, ja luultavasti tulen vielä täälläkin käymään, mikäli seuraavalla kerralla perillä on enemmän aikaa käytettävänä.







Ennen Telliskiven alueelle lähtöä käytiin vielä toisessa, tutummassa paikassa, eli Red Emperor Barissa pelaamassa biljardia ja megajengaa. Red Emperor oli edelleen aivan pilkkahintainen baari, oluen hinnat ovat kahdesta eurosta ylöspäin, ja kalleimmat siiderit, eli Westonsin luomuomena oli sekin vain alle neljä euroa. Westonsissa on kuitenkin 8,2% alkoholia, Somersby (0,33l) maksoi 2,20€.

Bilis maksoi euron, jengasta ei tarvinnut maksaa mitään. Kyseessä on siis tiiliskiven kokoisista puupalikoista koostuva Huojuva torni, ja vaikka olin jo aivan varma pariin otteeseen, että häviän pelin, niin ei sittenkään käynyt! Suurin osa paikan graffiteista oli maalattu uusiksi sitten edellisen visiitin, ja muutenkin erikoislaatuinen hostellin baari oli kokenut pieniä kosmeettisia muutoksia. Eikä siellä biljardipöytiä edes vielä toissakesänä ollut. Pari tuntia siellä taisi miltei vierähtää, jonka jälkeen suunta otettiin F-Hoonetta kohti.

Hetkiä Helsingissä

Olin tosiaan viime viikonlopun Helsingissä haistelemassa pääkaupungin tuulia, ja fiilistelemässä mm. hyviä drinksuja ja Rakkautta & Anarkiaa dokkarin. Tietysti muutakin tuli tehtyä, käytyä lauantaina kävelemässä merenrannalla Hietalahdessa, Eirassa ja Ullanlinnassa, tehtyä hyvää ruokaa ja syötyä jälleen Döner Harjussa.

Tällä kertaa pääsin vihdoin maistamaan siellä lammasta, ensimmäisellä kerrallahan tarjolla oli ainoastaan gyrosta. Ja hyvää oli, annoskateus tosin iski viereisten pöytien lautasannosten kanssa, itse otin vain leivän.

Heti perjantai-iltana suuntasin kuitenkin linja-autoasemalta kohti Liberty or Deathia Erottajalla, joka oli alkanut kiinnostamaan mua viime Flow'n jälkeen. Join siellä parhaan koskaan saamani drinkin, ja Helsinkiin päästessä ajatus täällä käymisestä kuumotteli mielessä. Hiukan harmillisesti heillä ei ollut raaka-aineita aivan samanlaiseen juomaan, mutta tekivät hieman samantyyppisen sitrusginidrinkin, ja hyvää sekin oli, jos nyt ei aivan samanlaista.

Juomia tuli kumottua täällä useampikin, ja jokainen oli omalla tavallaan hyvää. Kaikkein parasta tässä drinkkibaarissa on kuitenkin tunnelma, baaritiski täynnä selvästi työstään innostuneita baarimikkoja palvelemassa asiakkaita, ennen kaikkea juuri loistava asiakaspalvelu, ja taustalla soiva 30-40 luvun soul. Helsingissä tietysti hinnat ovat omaa luokkansa, ja kaikki drinkit kustantavat 12 euroa + (vapaavalintainen) tippi. En myöskään yleensä koskaan tippaa Suomessa, mutta täällä se oli täysin ansaittua.











Lauantaina kävin myöskin testaamassa nyt Kahvila Suvannon noutopöytäaamiaisen. Kävin tuolla viime toukokuussa tuoreeltaan silloin, kun tein tuon päiväreissun Helsinkiin, ja olipa kerrassaan maistuva ja kotoisa aamupala. Itse tehtyä tuoretta leipää, lohi-perunasalaattia, brietä, konjakkijuustoa ja monenlaisia leikkeleitä, puuroakin olisi ollut, mutta se jäi ottamatta. Jälkiruuaksi oli vielä porkkanakakkua. Kahvi oli aivan älyttömän hyvää, ehkä parhaita koskaan juomiani. Syyskuun tuotteena Suvannossa oli Johan & Nyströmin paahtamaa Sumatra Gayo Mountainia Indonesiasta. Oi miten odotan, että pitkään odottamani Mokkamestarien kahvilamyymälä vihdoin avaa ovensa uudelleen tällä viikolla Tampereella.

Aamiaisen jälkeen suunta olikin jo sitten Kaurismäkien perustamaan Elokuvateatteri Andorraan Eerikinkadulle, jossa pyöri Amir Escandarin Tuulensieppaajat. Tämä näytettiin jo yhdesti Tampere Film Festivaleilla viime talvena, mutta tuolloin en päässyt sitä katsomaan aikaisen ajankohdan vuoksi. Joten nyt se piti nähdä, kun näin sopiva tilaisuus sille tarjoutui. Andorra on kiehtovan tunkkainen tuulahdus ajalta, kun isompi osa elokuvateattereista oli itsenäisiä, ja pieniä yhden tai kahden salin paikkoja. Tälläiseen paikkaan on aivan eri fiilis mennä elokuvaan kuin Finnkinon jättimäisiin multiplex-saleihin. Myös itse dokumentti oli todella kiinnostava ja elämänmakuinen. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän, jos mahdollisuus siihen tulee eteen.

Tuulensieppaajat on ryhmä nuoria miehiä São Paulon faveloista. He ovat pixador-maalareita, jotka maalaavat viestejään uskomattomiin paikkoihin kiipeillen talojen seiniä pitkin. Taiteensa kautta Tuulensieppaajat haastavat heitä ahdistavaa yhteiskuntaa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun liki yhteiskunnan ulkopuolella elävät miehet kutsutaan Berliinin taidebiennaaliin. Jo matkalle lähtö tuottaa vaikeuksia: ystävyksistä yksi on paperiton, toinen lukutaidoton. Perillä heidän taiteensa ei mahdu taidetapahtuman asettamiin rajoihin.

Amir Escandarin vahva esikoisohjaus on myös kasvukertomus. Miehet käyvät läpi paitsi suhdetta toisiinsa, myös vanhempiinsa ja omaan vanhemmuteensa.

-Ulla Simonen / DocPoint

Elokuvan jälkeen suunta oli Hietalahteen ja Elmun Baariin, sillä ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Erityisesti baarin terassi satamanosturien katveessa veti puoleensa. Terassipöydät ja penkit on rakennettu eurolavoista ja kaapelikeloista, siis juuri mun makuuni hieman erikoislaatuisempi paikka. Maisemaa halkovat nosturien lisäksi vanhat teollisuushallit, uudet toimistotalot, Länsisatamasta lähtevät Tallinnan laivat, ja Ruoholahden asuinalue. Hietalahden torilta on vain kivenheitto tänne.

Nämä olivat niitä reissun parhaita puolia, paljon tuli nähtyä, mutta paljon jäi tietenkin näkemättä. Onneksi Helsinkiin on suht helppo lähteä, aina kun mieli tekee. En ole siellä kovin paljoa elämäni aikana käynyt vain huvin vuoksi, mutta asian pystyy onneksi muuttamaan. Drinkkibaareja ja ravintoloita ainakin riittää vielä koettavaksi :)

Ässä taskussa

Eilen tuli postissa mun uusi Jukka Ässä -paita jonka tilasin reilu viikko sitten. Olisin toivonut, että se ehtisi jo festareille, mutta kusti poljeskeli viisi arkipäivää Suomen sisällä. No tuli kuitenkin lopulta, joten hyvä niin.

Jukka Ässä julkaisi uusien merkkareiden lisäksi myös toisen levynsä 'Ihmisten Jälkeen' reilu viikko sitten, ja uusi paitaprintti oli omaan mieleen. Myös huivi on hauska idea, eikä mitenkään kovin yllättävä jätkien futisfaniuden tuntien. Sitä en kuitenkaan hankkinut. Matskua voit tilata Exogenicin ja Gaean nettikaupasta, TÄÄLTÄ!



Itse levyyn en vielä ole päässyt sisälle aivan ensilevyn tavalla. Iskelmä ja suomipop on mulle hieman vaikeita genrejä sulatettavaksi ja niinpä tämä uutuus on kokonaisuutena ehkä vähän liian aikuismaista omaan makuuni, muutamaa biisiä lukuunottamatta. Muuten kyllä radioystävällistä materiaalia ja toivon pojille vilpittömästi suurempaa menestystä. Sitäpaitsi, kyllä tätäkin ihan mielellään kuuntelisi vaikkapa pubissa tuopin äärellä.

Levynjulkkareita juhlistetaankin Tampereella Klubilla ensi viikon perjantaina, 21.2, ja lavalle kipuaa myös toinen paikallinen Ochre Room sekä Koria Kitten Riot. Jos vain tuonne menen, niin tulossa onkin taas melkoinen keikkaviikonloppu, kun seuraavana päivänä Telakalla esiintyvät Delay Trees ja Black Twig.





Syynä siihen, että höyhenenkevyt suomipoppi ei ole juuri nyt uponnut, voi olla sekin, että viime päivinä on viikonlopun festareiden lisäksi tullut kuunneltua pikkasen rokimpaa kotimaista matskua. Listalla on soinut mm. Pää Kii, Melrose ja Peer Günt. Jälkimmäisistä tulee aina hyvällä tapaa mieleen Aki Kaurismäen elokuvat Calamari Union ja Hamlet liikemaailmassa. Nekin boksit on muuten tullut katseltua nyt jo melkein kokonaan.

Ja sitten muistutusluonteista asiaa! Ensi sunnuntaina on jo seuraava Ravintolapäivä! Kaikki maistelemaan herkkuja, muissakin kaupungeissa. Tampereen ravintolat löytyvät TÄÄLTÄ!

Itsepäisyyspäivän pakinointia

Olen vissiin tässäkin suhteessa outolintu, koska mua ei koskaan ole kiinnostanut istua telkkarin ääressä, ja tuijottaa Linnan juhlia. Tänä vuonna jopa vielä vähemmän, kun ne järjestetään Tampere-talossa. Mutta sen ansiosta tai siitä huolimatta olen tehnyt itselleni tämän ylimääräisen vapaapäivän poikkeuksellisen mukavaksi. Ennustettu lumimyrskykään ei lämpimässä kodossa paljoa haittaa kun hain jo eilen syötävää ja juotavaa tarpeeksi varastoon, mm. kiinalaista ruokaa pikkukiinalaisesta.

Täällä ei myöskään katsella Tuntematonta sotilasta. Sen sijaan ajattelin chillata sohvalla ja maratoonata katsomattomia kesällä tilaamiani Aki Kaurismäki -elokuvia Linnanjuhlien sijasta. Mikään ei kuvaa suomalaisuutta paremmin, kuin Kaurismäen elokuvat. Siinä sitä itsepäisyyttä mulle :)





Huomenna sitten onkin jo muita suunnitelmia. Viikonloppuna Tampereella Pakkahuoneen ja Klubin täyttää poikkeuksellisesti molempina päivinä, sekä lauantaina että sunnuntaina joulun Designtori. Jälleen vuoden paras tapa hankkia vähän erilaisempia joululahjoja. Suurin osa näytteilleasettajista on paikalla molempina päivinä, mutta osa vain joko lauantaina tai sunnuntaina. Kannattaa tsekata linkistä ylempää. Huomenna olisi myöskin Klubin puolella illalla Hang The DJ!, mutta itse en ole vielä päättänyt, mennäkö vai eikö mennä.

Jack The Roosterin pikkujouluja puolestaan vietetään ensi viikon perjantaina, kutsuja saa Roosterin baaritiskiltä.

Vaihtoehtoviikonloppu

Huhhei! Taas yks viikonloppu lusittuna, ja kylläpä tulikin tarpeeseen. Paljon oli tekemistä, ja paljon jäi tekemättä. Jotain ihmeen univelkaa kai mulla sitten oli, kun lauantai meni melkein kokonaan nukkuessa :) Ehti siinä tietysti paljon vielä tehdäkin.

Perjantaina kävin katsomassa 'I Hired A Contract Killerin' Pyynikin näkötornilla. Ensimmäistä kertaa illan viileys tuntui todella syksyiseltä, onhan elokuu pian ohi, mutta takki piti vetää jossain vaiheessa päälle. Pyynikiltä laskettelin keskustaan ja Dorikseen, jossa NEØV esiintyi. Biisit olivat takuuvarmaa matskua jo levyltä, ja niistä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Mutta jokainen, joka on Dorkassa käynyt ennen viimeisiä tunteja tietää, että eihän siellä yleisöä juurikaan puolilta öin ole. Tilanne ei varmasti oo etenkään bändille kovin mieltä ylentävä, jos ei muille asiakkaillekaan. Johtuiko sitten tuosta, vai bändin tyylistä, mutta kovin energiseksi keikka ei päässyt yltymään. Seuraavan kerran NEØV keikkailee Tampereella Lost In Musicissa, joten keikkakunnon voi ottaa uudelleen tarkistukseen.









Lauantai meni tosiaan nukkuessa pitkästi yli puolen päivän. Liikkeelle kun pääsin, lähdettiin Hookiin syömään. Olin kaivannut siipiä jo edellisestä kerrasta saakka, olihan siitä jo päässyt melkein kuukausi vierähtämäänkin ;) Tällä kertaa tuli tosin tilattua melkoinen setti hiilaripaskaa™ kylkeen (termin on lanseerannut Halvalla Hyvää -blogin Mammea), sen kyllä huomasi ähkystä. Johtui varmaankin siitä, että ruuan jälkeen ramaisi niin mukavasti, ja pienet päikkärit olivat paikallaan ennen Zombie Walkia.

Tosiaan nyt oli kolmas vuosi Zombie Walkia Tampereella, mutta en itse ehtinyt tällä kertaa panostaa valmisteluun tarpeeksi, että olisin lähtenyt kadulle laahustamaan. Sen sijaan päätin seurata menoa linssin toiselta puolelta, ja muutamia kuvia räpsinkin parhaista asuista. Vaikuttaa kyllä, että suosio oli muutenkin laskussa, sillä osanottajia tuntui olevan paljon vähemmän kuin aiempina vuosina. Aamulehden mukaan zombeja olisi ollut nyt vain parisataa.









Viikonlopun suurin yleisömagneettihan Tampereella oli Blockfest, joka oli myynyt jälleen loppuun jo ennakkoon. Se näkyi kadulla, elämää tuli tähänkin kaupunkiin taas ihan eri tavalla. Joka puolella oli räppikansaa liikeellä. Vaihtoehtoisemman musiikin ystäville tarjolla oli Nalkalan rannassa, Blockfestien läheisyydessä konemusiikkia, jossa itsekin kävin pussikaljoittelemassa. Jo aiemmin useampaan otteeseen mainitsemani Hukkatila Ry on vuokrannut Klingendahlin vanhan pumppaamorakennuksen ja sitä kautta tänä kesänä on ollut mahdollista parkkeerata itsensä Nalkalaan useampana päivänä erilaisten tapahtumien tiimoilta. Ja vielähän on kesää jäljellä noista syksyviboista huolimatta. Itse asiassa alkuviikon sääennuste lupaa melkoista intiaanikesää, ja sehän vain sopii!

Ja lämpöö piisasi tänäänkin, käytiin Roosterin terassilla kun oltiin ensin syöty kotona ja katsastettu Designtorin tarjonta uudessa lokaatiossa, Sorinaukiolla. Ruuaksi tein jälleen burgeria, tosin eri täytteillä kuin viime viikonloppuna. Tein silloin useamman pihvin ja pakastin niistä pari. Nyt oli sitten valmiiksi maustettuja burgerpihvejä, joiden lisäksi laitoin viskikastiketta, majoneesia, sinappia, ketsuppia, tomaattia, salaattia, maustekurkkua, cheddaria ja Aura-juustoa purilaisen väliin. Lisäksi eilisestä Hookin satsista oli jäänyt sipulirenkaita ja ristikkoperunoita hampurilaisen kanssa syötäväksi.





Designtorin uusi sijainti oli tälläisenä aurinkoisena päivänä todella toimiva, itse kun olen aiemminkin pitänyt juuri Ojakadun Designtoreja kaikkein parhaimpina. Pakkahuone on paikkana hieman tylsä, ja aina niin täynnäkin. Mitään ei kuitenkaan tarttunut tällä kertaa matkaan luomusitruunalimua lukuunottamatta. Pientä miinusta järjestäjille kuitenkin turhan ahtaaksi jätetystä isosta teltasta, jossa oli paikoin hankala mahtua kulkemaan. Aukiolla olisi ollut paljon enemmänkin tilaa levittää myyntikojuja laajemmalle alueelle. Niinpä mm. Ruohonjuurella, Kätkö Vintagella ja Uhana Designilla olikin yhdet torin parhaista myyntipisteistä, ne kun olivat isosta teltasta erillään.

Designviikko kuitenkin vasta alkoi, ja jatkuu koko ensi viikon. Itseä erityisesti kiinnostavat Kehräsaaren korttelijuhla tiistaina, samoin kuin Kyttälän korttelijuhla perjantaina. Koko ohjelman löydät edellisestä linkistä. Muita viikon menotärppejä on Roosterissa huomenna vietettävä kesän viimeinen Reggaeta ja Makkaraa -ilta ja tulevana viikonloppuna kaksipäiväiset Venetsialaiset. Jälkimmäisistä lauantain Pink Floyd -tribuuttikeikka ja Orkidean dj-setti vaikuttavat erityisen kiinnostavilta.

Silmäys taakse ja katse eteenpäin

Sunnuntaina oli tosiaan myöskin Ravintolapäivä, mutta viikonloppuun mahtui niin paljon ohjelmaa, että oli järkevää taas vähän pilkkoa näitä postauksia.

Eikä muuten satanut, vaikka aurinko ei koko aikaa paistellutkaan. Oli siis aivan kelpo päivä kiertää nautiskelemassa ulkoilmaravintoloissa. Pelago vei ruokamatkailijaa ympäri keskustan, ja useammassakin paikassa tuli syötyä ainakin vähän. Loppumatka kotiin meni ähkyn siivittämänä :)

Osan paikoista olin valinnut etukäteen, ja osan jätin fiiliksen varaan. Yksi paikoista vaikutti kuitenkin olevan ylitse muiden, ainakin, mikäli tulkintoja tekee asiakasmäärän osalta. Tampellan alueellakin tuli nimittäin poikettua katsastamassa Meatlovers United BBQ, mutta jonoa oli kymmeniä metrejä, joten jouduin sen jättämään välistä. Onneksi mieluisia vaihtoehtoja oli kosolti.











Kävin mm. UNICEF:in Reilu Ravintolassa Hämeenpuistossa nauttimassa kasvisruokaa, linssi- ja tomaattipataa riisillä. Tallipihalla taas oli koko viikonlopun ajan ollut Suomi-Venäjä-Seuran järjestämät Pietarilaiset Markkinat, ja sen yhteydessä myös sunnuntaina Katukeittiö Pikku Pietari, josta hain annoksen suussa sulavan maukkaita pelmeneitä.

Myös Juhannuskylän Jooneksessa, jossa tuli käytyä vuosi sitten, oli pitkä jono kadulla, joten jatkoin matkaani. Tällä kertaa Jooneksessa tarjoilu tapahtui kadun puolella suoraan ikkunasta, kun edellisellä kertaa myyntipiste oli sisäpihalla. Kehräsaaressa pojat olivat perustaneet Cafe Hydrogenin, ja tuoneet palan perinteistä Lappeenrantaa Tampereen ytimeen. Tarjolla oli nimittäin kaupungin kuuluisinta pikaruokaa, Vety ja Atomi lihapiirakkaa, jotka olivat allekirjoittaneelle uusi kokemus. Itse otin tietenkin Vetyn, eli lihapiirakan kinkulla ja keitetyllä kananmunalla, kaikkine mausteineen. Maitolasilla totta kai.









Matkan varrella kävin katsastamassa Muffinsikahvilaa ja pihakirppistä Polvikadulla, mutta jätin ostokset tekemättä, sillä tarkoitus oli jatkaa matkaani Tavara-aseman MINI-muffareihin, jossa minihameisiin pukeutuneet tytöt myivät minimuffinseja Mini Cooperista käsin. ISWYDT!

Tämän myyntipisteen taustalla oli hiukan poliittistakin taka-ajatusta, nimittäin takana olevan vanhan tavara-aseman purkamisesta kiistellään Tampereella oikein tosissaan, ja muffinsien syönnin yhteydessä oli tilaisuus allekirjoittaa vetoomus tavara-aseman säilyttämiseksi. Kaupunki haluaa purkaa sen tehdäkseen suoran autotien junaradan varteen, mutta osa tamperelaisia vastustaa tätä, allekirjoittanut mukaanlukien. Itse joukkoliikenteen ja pyöräilyn suosijana olen sitä mieltä, että yksityisautoille ei kuuluisi antaa enempää tilaa keskustoista. Varsinkaan, jos sen vuoksi pitäisi purkaa hienoja vanhoja rakennuksia ja iso osa kaupungin historiaa ja identiteettiä. Kaupunkikultuurille pitää jättää tilaa toimia, ja tuhoamisen asemesta rahoittaa sitä, rakentaa keskusta ihmisten ehdoilla, ei autojen.











Liikaa upeita rakennuksia tästä kaupungista on jo purettukin. Aiheesta voisi kirjoittaa oman postauksenkin, mutta koska mulla ei ole lähdeaineistoa tarpeeksi korkeassa resoluutiossa, tyydyn hyppäämään hetkeksi sivupolulle Ravintolapäivästä, ja laittamaan muutaman esimerkin Tampereelta puretuista taloista. Lähes pääsääntöisesti kaikkien näiden tilalle on rakennettu keskustan rumimpiin kuuluvia taloja. Vai miltä mielestäsi näyttää nykyään tämän talon tilalla oleva McDonaldsin ja AleBarin rakennus? Tai Sokoksen tavaratalo ja sitä vastapäätä oleva KappAhlin elementtikompleksi, jonka tieltä tämä ja tämä rakennus on härskisti purettu. Samoin Kauppa-Hämeen talo joutui jyrän alle jo 60-luvulla, ja sen Hämeenkadun puoleinen julkisivu näytti tältä. Nyt tilalla on Apple-liikettä ja Halosen tavaratalo.

Hämeenpuiston ja Kauppakadun kulmasta on saanut aikanaan lähteä näin kaunis rakennus, ja Yo-talon vierestä John Blomin Tukku- ja Vähittäiskauppahuone. Amuri on menettänyt mahdollisuuden olla elävä ja vetovoimainen turistialue sen jälkeen kun nämä rakennukset on hävitetty. Koskikeskuksen tieltä tuhottiin Verkatehdas, jonka rakennuksia olisi kauppakeskusta suunnitellessa voitu hyödyntää Finlaysonin tai Turun Hansakorttelin tapaan ja jopa enimmäkseen säästetyn Finlaysonin tehdasalueen keskeltä on purettu upea holvikaari. Näin ollen tästä surullisesta historiasta johtuen, koska vanhojen rakennusten purkamisen on joskus loputtava, ja päättäjien herättävä säilyttämään se vähä mitä säästettävissä on, olen toki itse allekirjoittanut adressin jo aikaa sitten.





Koskipuistossa istuuduin alas Café Malamin teltalle, sen verran hyvältä tuo sitruuna-marenkipiirakka näytti, ja sitä se myös oli. Ei ihme, että tämän jälkeen joutui vähän sulattelemaan, mutta kyllä nämä Ravintolapäivät silti kivasti tätä kaupunkielämää piristävät!

Tällä viikolla kaupungissa tapahtuisi jälleen kaikenlaista mielenkiintoista. Nyt esimerkiksi näyttää siltä, että joudun kokonaan skippaamaan Tampereen Zombie Walkin ensimmäistä kertaa, sillä en ole ehtinyt lainkaan valmistella sitä etukäteen, saati ostaa sitä varten tarvikkeita. Huomisesta eteenpäin on jälleen eri puolilla kaupunkia Aki Kaurismäen ulkoilmanäytöksiä. Vuosi sitten kävin Pyynikin näkötornilla katsomassa 'Arielin', ja nyt tarjolla olisi vieläpä 'I Hired A Contract Killer', jota en edes ole vielä nähnyt. Sitä kun ei ole noilla juuri ostamillani dvd-bokseillakaan. Lisäksi perjantaina alkuillasta olisi Klubilla jo edellämainitun Tavara-aseman säilyttämiseksi tukikonsertti, sekä loppuillasta Doriksessa vasta hiljattain Skipped Heartbeats -blogin kautta löytämäni suomalaisen NEØVin keikka. Lauantaina Klubilla tanssitaan puolestaan syksyn ensimmäisiä Hang The DJ!-karkeloita. Saa nähdä ehtiikö joka paikkaan :)

Myös Design On Tampereen Designviikko pyörähtää perjantaina käyntiin ja siihen liittyen sunnuntaina on taasen seuraava Designtori, tällä kertaa ulkoilmassa Sorin aukiolla. Kaikki kiinnostaa!