Designia, vintagea ja herkkuja

Tampereelle on tänä vuonna saapunut Kätkö Vintagen lisäksi toinenkin retrovaatteita- ja tavaraa myyvä putiikki rikastuttamaan kaupungin vintagetarjontaa. Aleksanterinkadulle Kaksiota vastapäätä tämän vuoden heinäkuussa avattu Forget Me Not on oikeastaan paluumuuttaja, sillä joitakin vuosia sitten liike sijaitsi suurin piirtein korttelin verran rautatieasemalle päin, mutta silloin konsepti oli hieman erilainen.

Nyt takaisin palannut kauppa avattiin uudella liikeidealla Tampereen parhaimmille sijainneille siis samaan kortteliin, jonka kivijalassa sijaitsevat jo ennestään monet designiin erikoistuneet liikkeet, kuten mm. SuperMukava, Vintage Garden ja Design Boulevard.

Vaatteiden, kenkien ja laukkujen lisäksi valikoimasta löytyy esimerkiksi vanhoja astioita, purnukoita, postikortteja ja kirjoja. Mutta vaikka osa on secondhandia, on myytävänä paljon uustuotantoa ja Designtoriltakin tuttujen pienyritysten koruja, pussukoita, sekä sarjakuvia ja eri bändien omakustannemusiikkia niin kasetteina kuin vinyyleinä. Retro kun nimittäin on tässä upeassa liikkeessä mieliinpainuvasti näkyvillä joka puolella. Kun Forget Me Notin, tai samassa liiketilassa sijaitsevan Oopsy Daisy -indiekahvilan oven avaa, tuntuu kuin hyppäisi 30-40 vuotta ajassa taaksepäin. Värit ovat vahvasti 70-lukua - ruskeaa, vihreää, oranssia, keltaista ja punaista on joka puolella. Omistajien omien sanojen mukaan heille mieleen ovat erityisesti 60-70-luvun huiput, lapsuusmuistoja herättävät printit, materiaalit ja nostalginen esineistö. Ja nostalgiahan se itsellekin iski vahvasti, sillä bongasin mm. samanlaisen seinäkellon, sekä lautasia, joita meillä on kotona ollut omassa lapsuudessani.

















Ja todellakin, kaupan puolella on näitä monenlaisia ihania tavaroita, vaikkapa tähän vuodenaikaan sopivasti pukinkonttiin. Itsekin tein hieman lahjahankintoja, mutta tuo kahvilapa se vasta symppis onkin! Kovin suuri se ei ole, mutta niin suloinen soppi, että täällä aika vierähtäisi herkkuja syödessä, ja juomia nauttiessa.

Kaikki Oopsy Daisyn leivonnaiset tehdään itse, ja hieman kotikutoinen fiilis niistä tuleekin, aivan kuten koko paikasta. Oikeastaan tuntuu, että olisi jonkun olohuoneessa kahvittelemassa. Valtaosa kahvilatuotteista on, jos nyt eivät aivan kaikki vegaanisia, niin ainakin kasvisruokavalioon sopivia. Itse nautiskelin todella hyvää soijamaitoon tehtyä kaakaota soijakermavaahdolla, ja saksanpähkinä-blondiekakkua, niin herkullista!

Suoraan sanottuna ihastuin tähän paikkaan niin kovin, että varsinkin kahvilla tai kaakaolla täytyy alkaa käymään useamminkin. Ja itseasiassa olenkin jo käynyt kahdesti, sillä poikkesin vielä kahvilan puolella uudelleen ennen Tornihotelliin menoakin. Sijainti on kuitenkin aivan loistava juuri Tampereen Sohossa, josta melkein kaikki muukin kiehtova täällä löytyy, eikä tälläistä konseptia toisaalta täältä vielä entuudestaan ole ollut. Kiitos Forget Me Notin pitäjille, olette tehneet omalta osaltanne tärkeää työtä, ja elävöittäneet kaupungin vaihtoehtoskeneä.

Tulevana viikonloppuna on muuten myös sitten seuraava Designtorikin Klubilla ja Pakkahuoneella. Perinteisesti tähän vuodenaikaan tapahtuma on kaksipäiväinen. Itse en ikävä kyllä sinne pääse, sillä olen tuolloin Tallinnassa.

Vapaapäivä Tammelassa

Viikon kuviot muuttuivat yllättäen, ja mulle tulikin enemmän vapaa-aikaa, mitä suunnitelmiin kuului. Tämä tarjosi tietysti mahdollisuuden käydä ulkona lounaalla, mikä ei normaalisti töissä ollessa onnistu lainkaan.

Suuntasin siis tiistaina jalkani kohti Tammelaa, ja malesialaista Ravintola Borneota, jota niin moni tuttavapiirissä oli jo pitkään kehunut, mutta jossa en ollut silti ehtinyt aiemmin käydä. Borneo on pieni paikka, joka sijaitsee aivan Tammelantorin etelälaidalla Ilmarinkadun varressa. Lounasaikaan siellä on tarjolla buffet, muulloin á la carte ja ainakin juuri tuolloin asiakkaita riitti jokaiseen pöytään. Hetki jouduttiin jopa omaa paikkaamme odottelemaan.

Noutopöydässä oli salaattia, kahta erilaista riisiä, kahta eri kanaruokaa, tofu- ja kasvisvaihtoehto, sekä naudan- että porsaanlihakastiketta. Maistoin näistä kaikkia muita, paitsi kasvista, sillä ihastuin erityisesti juuri kanaruokiin ja makeaan porsaanlihaan, hain vielä santsilautasenkin. Vaan olihan todellakin aivan fantastista. En myöskään ollut aiemmin maistanut malesialaista ruokaa, ja kokemukseni rajoittuivatkin Aasian osalta japanilaisen lisäksi intialaiseen, kiinalaiseen, nepalilaiseen ja thaimaalaiseen keittiöön. Ruoka muistutti makumaailmaltaan kaikkein eniten juuri thaimaalaista, sillä erotuksella, että se oli todella paljon maukkaampaa, mitä täällä ravintoloista saamani thai-ruoka. Tänne menen uudelleen heti, kun tilaisuus tarjoutuu. Toivottavasti pian.









Ja kun kerran aivan nurkilla olin, menin lounaan jälkeen vilkaisemaan vieren tulevan Kissakahvila Purnauskisin sijaintia. En tiedä, onko avaaminen viivästynyt, vai oliko tarkoitus, että se aukeaa näin myöhään, mutta viimein marraskuun alussa paikan pitäisi aueta. Parin viikon päästä perjantaina 31.10 järjestetään viereisessä puistossa etukäteen ilmainen Purnauskis Carneval, jonka tarkoitus on houkutella paikalle tulevia asiakkaita, ja esitellä kahvilan toimintaa. Tuolloin puistossa esiintyy myös erilaisia performanssi-, kuten tulitaiteilijoita, luvassa on myös live- ja deejiivetoista musiikkia, mm. Juju. Mukana tapahtumassa on tietysti Kissojen suojelu Kisu ry, joka toimii läheisessä yhteistyössä myös aukeavan kahvilan kanssa.

Tarkemmin ottaen syy käydä katsastamassa nurkkia oli kuitenkin viereisen liiketilan Kätkö Vintage, jossa käyminen oli edelleen venähtänyt tänne saakka. Kävin katsastamassa tietysti, mitä tuoreita löytöjä Henkka oli tehnyt, rupateltiin pitkät tovit Tampereen ruoka- ja kulttuuriskenestä ja tarttuipa sieltä mukaan yksi autenttinen 90-luvun farkkupaita, by Lee Cooper. Kuten mainitsin loppukesän Designtori -postauksen yhteydessä, Purnauskiksen sisäänkäynti tapahtuu jatkossa samasta ulko-ovesta, kuin Kätkönkin, vain tuulikaapista käynti on eri liiketilaan, ja toivonkin, että kissakahvilan asiakkaista osa löytää myös tämän huikean vintageliikkeen. Siitä se ei ainakaan ole kiinni, että näyttääkö paikka houkuttavalta. Sen verran kivasti siellä oli taas vaatteita ja valaisimia esillä ihan ovensuulla, että piti oikein räpsiä muutamat kuvat myös niistä.

Ja tänään sitten alkaa mun osaltani Lost in Music. Raporttia tulee heti, kun ehdin vain jotakin jäsennellä. Sitä ennen voitte fiilistellä mun tekemääni LIM 2014 -soittolistaa Spotifyn kautta, tulitte sitte festareille tai ette!

Designtori kuvina

Tällä kertaa kävi niin, että ainoaksi saldoksi eilen Sorin aukiolla järjestetystä Designtorista jäi vain läjä kuvia. Harmi kyllä Uhana Designin pipot eivät sopineet mun isoon päähäni, ja jouduin jättämään sen hankinnan.

Sen sijaan hyvänä muistutuksena itsellenikin oli taas nähdä Kätkö Vintagen Henkkaa, sillä mullehan kävi kesälomalla vähän ohraisesti, kun olin juuri luvannut jo Suvi-Vintagessa käydä vielä loman aikana visiteeraamassa liikkeessä, mutta olinkin liian kiireinen ja unohdin koko asian. Nyt ei saa enää olla syitä menemättä.

Aiemminkin varmasti menen, mutta Tampereen kissakahvila, eli Purnauskishan aukeaa siis aivan Kätkön naapurihuoneistoon, käyntikin sinne tulee tapahtumaan saman ulko-oven kautta. Aivan varma olen ainakin siitä, että pian on entistäkin enemmän syitä matkata Tammelaan, ja kissakahvilareissun yhteydessä on aina helppo käydä katsastamassa samalla Henkan tuoreimmat löydöt.

Mitä Designtoriin tulee, niin katselin myös jälleen kaiholla noita RCM:n takkeja, mutta koska ostin juuri uuden syystakin itselleni, ei sellaisen hankinta ole enää ajankohtainen. Ja vaikka lompakko ei köyhtynyt täällä, ihan kiitettävästi sain kuitenkin käytettyä rahaa Särkänniemeen, jonne suuntasin torilta. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Nyt, näihin kuviin, näihin tunnelmiin Designtorilta.

Vintagea Tallipihalla

Kuluneena viikonloppuna Tampereella vietettiin jo pikkuhiljaa perinteeksi muodostunutta Suvi-Vintage -tapahtumaa, kolmannen kerran. Tapahtuman tarkoituksena on vaalia menneen ajan tyylejä, musiikkia ja kulttuuria. Finlaysonin alueen viihtyisällä Tallipihalla oli vielä eilen iltapäivästäkin paljon kävijöitä ja terassilla istujoita, vaikka ehdin silloin mukaan vasta viimeiselle tunnille.

Lauantai oli myöskin ilmoiltaan ensimmäinen hyvä päivä pitkään aikaan, joten se edesauttoi varmasti tapahtuman suosiota. Tänä vuonna teemana oli 30-luku ja lomailu ja sunnuntaina siellä olikin muotinäytös, jossa esiteltiin mm. 30-50-lukujen loma- ja ranta-asuja. Tänään säät eivät olleet aivan yhtä suopeat, mutta silti oli pakko mennä käväisemään tuolla uudelleenkin ihan vain Tampereen seudun mobilistit ry:n vuoksi, sillä vain tänään sunnuntaina Tallipihalla oli esillä myöskin vanhoja autoja. Ne jos mitkä ovat hienoja, ja myös muotinäytös oli humoristella otteella tehtynä oikein hauska, siitäkin huolimatta että vettä vihmoi taivaalta.

Tapahtumassa oli myös paljon muutakin järjestettyä ohjelmaa - lauluesityksiä, musisointia ja vintagetuotteiden myyjiä. Omia varastojaan tyhjensivät mm. itselleni tutut Vintage Garden ja Kätkö Vintage. Tallipihalla on mukava käydä kahvilla ihan ilman mitään oheistoimintaakin, mutta nyt terassit olivat täynnä asiakkaita. Itse nautin eilen kuohuviinistä, ja tänään vohvelista.

Liikaa on myös vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi piipahtanut Tammelassa Kätkössä, joten lupasinkin mennä käymään siellä hetimiten, viimeistään kuitenkin lomalla. Tänä kesänä ei ole tullut lainkaan käytyä keskustassa, saati radan toisella puolella entiseen malliin, sillä pyöräilykelit ovat olleet hiukan nihkeitä. Asiaan kuitenkin taitaa nyt pikkuhiljaa olla tulossa positiivinen muutos, vaikka se ei siltä tänään näyttänytkään!