Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hukkatila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hukkatila. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ruokaa ja musiikkia kaupungissa

Huhhuh, kun kerrankin Tampereella tapahtui lyhyeen aikaan paljon kaikenlaista kiinnostavaa.

Viikonloppuna Keskustorilla järjestettiin kaksipäiväiset Food Festit osana Kukkaisviikkojen avajaisia. Useat eri katuruokapuljut olivat parkkeeranneet autonsa tai vaununsa torille, näistä hienoimpana ja ehkä tunnetuimpanakin fuusiokeittiön ja katuruuan sanansaattaja Richard McCormick. Ja kyllähän tuon vaaleanpunaisen Food Truckin ruoka ihan omassa sarjassaan painikin. Menussa oli vain kaksi tuotetta, Hanoi`s street noodels w/Korean bbq pork sekä Vietnamese street noodles w/bbq fatan, joista jälkimmäinen oli vege. Fatanista en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta se vaikutti olevan hyvin lähellä seitania, ja minkä makuista se olikaan!

McCormick oli loihtinut sellaisen makumaailman lautaselle, että oli pakko syödä molemmat, eri päivinä. Lauantaina maistoin possua ja sunnuntaina fatania. Vaikka molemmat olivat hyviä, ja lisukkeet lähes identtiset, jonka vuoksi tuo ulkonäkökin on aika yhtenevä, vei vegeversio kyllä voiton. Aivan käsittämättömän hyvää, etenkin koska rakastan korianterin makua ja sitä oli riittävästi.

Ja käsittämättömän hyvät olivat myös Fisu & Ranet -lafkan aitoon brittityyliin tuoreesta turskasta valmistetut fish'n chipsit. Söin tuonkin annoksen sunnuntaina, ja se meni kertaheitolla kärkeen parhaana syömänäni fisu- ja ranskalaisannoksena kautta aikojen. En tosin ole briteissä näitä maistanut, mutta veikkaanpa, että peruspubissa tai kioskissa ei näin tuoreita raaka-aineita edes käytetä. Kannattaa pyytää omaan annokseen kuitenkin normaalia enemmän etikkaa ja suolaa, näillä se onni saavutetaan. Kalan leivitys oli ihanan rapea, taikina maukas, kala pehmeä, remoulade taivaallista ja ranskalaiset nekin yksiä parhaita koskaan syömiäni ihan sellaisenaankin.

















McCormickin Food Truck ja Fisu & Ranet kiertävät enemmänkin erilaisia ruoka- ja rokkifestivaaleja Suomessa, kannattaa seurailla missä heidät seuraavaksi pääsee testaamaan. Ensimmäinen parkkeeraa kuitenkin vielä tämän kesän aikana kahteen paikkaan, jonne itsekin olen menossa. Näistä ensimmäisenä Helsingin Kasarmitorille, jossa ylihuomenna järjestetään Street Food Carnivalit jo kolmantena peräkkäisenä keskiviikkona. Itse varasin Onnibusilta halvat liput, ja lähden varta vasten käymään iltareissun Helsingissä. Tämän jälkeen ainakin Flow Festivalin ruokatarjontaa se saapuu rikastuttamaan.

Food Festeillä kävin myöskin maistamassa Keittiö kadulla ja kylässä -kojusta Juicy Lucy purilaisen. Olin haaveillut tuollaisesta burgerista siitä lähtien, kun joitakin vuosia sitten näin Adam Richmanin maistavan sellaista ohjelmassaan. No, tamperelaisittain esitys ei näyttänyt eikä maistunut ikävä kyllä lainkaan erityiseltä, ja tämä olikin koko festareiden ainoa heikko esitys omasta mielestäni. On mielestäni asiakkaan aliarviointia laittaa sämpylän väliin etukäteen kypsennetty pihvi, yksi mitätön tomaatinsiivu, kauhallinen kastiketta ja pyytää siitä yhdeksän ja puoli euroa. Harvoin kritisoin täällä blogissa mitään, mutta tämä oli oikeasti todellinen pettymys.

Sen sijaan Pikku Paratiisissa jälkkäriksi lauantaina nauttimani mansikkaisen raakaleivoksen maku oli todella mahtava. En muuten vieläkään ole ehtinyt käydä maistamassa siellä sitä heidän raakajäätelöään. No, jospa ensi viikolla vielä ehtisi senkin hoitaa alta pois :)













Mutta viikonloppuhan alkoi jo perjantaina, kun Hukkatila ry järjesti jälleen Finlaysonin Takaterassilla maailmanmusiikki-illan. Mekin käytiin siellä kaverin kanssa kuuntelemassa musiikkia sekä tiskijukkien soittamana, että livenä. Molemmat bändit olivat mulle ennestään tuntemattomia ja Rambling Boys yllättikin mut positiivisesti. Ainoastaan lyriikat olivat hieman erikoislaatuisia, mutta yhdistettynä musiikkiin ne toivat mieleen Death Hawksin ja Kuusumun profeetan yhdistelmän. Bändi veti vieläpä yli 1,5 tunnin setin.

Sigi Tolo puolestaan esitteli itsensä akustisen arabihevin suurlähettiläiksi, vai olisivatko sitten tarkoittaneet Suurlähettiläitä :) Niin tai näin, heidän vahvasti arabivaikutteinen musiikkinsa toimi mulle ainakin todella hyvin. Testailin myös iPhonen äänentallennusta ensimmäistä kertaa ja olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että latasin pari biisiä jälkimmäiseltä myös YouTubeen. Voit kuunnella ne alta, mikäli bändin musiikki kiinnostaa.





Lauantaina Laikun lavalla järjestettiin jälleen myös Tampere Puistoreggae. Pääasiassa hengailtiin vain puistossa ja fiilisteltiin deejiiden soittamaa musiikkia. Livenä esiintynyt Rootward Rockers soitti hemmetin timmisti myös, mutta solistina toiminut Maria Aleksandra sai meidät lähtemään puistosta pois :) Sunnuntaina taas Frenckellin ja Tammerkosken välisellä nurmikolla soi deejiivetoinen musiikki Kuilu Open Airissa. Täydellistä sunnuntaichillausta torilta saadun ruokaähkyn lievittämiseen. Postaan vielä loppuun pari loistavaa biisiä, jotka kuulin Kuilussa ensimmäistä kertaa.

Paljon on mahtunut lomaan herkuttelua ja kiinnostavaa kulttuurillista sisältöä, ja vajaa viikkohan tässä on vielä lomaa jäljellä. Ilmat ovat kyllä todellakin hellineet, jopa niin, että lauantaina onnistuin polttamaan itseni jälleen ihan kunnolla. Täytyy yrittää vielä ottaa viimeisestä lomaviikosta kaikki irti. Gastrolaivan Waucher -lahjakorttikin täytyisi vielä käyttää pois ennen torstaita, ja perjantaina onkin sitten Blockfestit!




perjantai 25. heinäkuuta 2014

Eväspuoli kunnossa

No ei ny mitkään reissarit, vaan kun tätä matskua reissusta nyt vaan riittää, niin aattelin tehdä omansa myös Budapestin ravintolakokemuksistakin, pääpiirteittäin.

Ekassa reissupostauksessa kerroinkin jo, miten söin Corvintetőssä hampurilaisen ja ranskalaiset, ja vaikka mua kuinka olis houkuttanu syödä burgereita enemmänkin, pitäydyin niistä tällä reissulla noin muuten. Peter suositteli mulle pari vuotta sitten Manga Cowboy nimistä paikkaa, joka sijaitsee Raday utcalla, ja itse pidinkin kyseisen paikan burgeria silloin loistavana. Sen taso kuitenkin on kuulopuheiden mukaan laskenut, ja tällä hetkellä Budapestin parhaan hampurilaisen saisi Andrassy utilla sijaitsevasta Ring Cafésta. Tiedä häntä, koska en kokeillut. Burger Kingit ja mäkkäritkin houkuttivat, mutta ruuan osalta jätin ne aivan omaan arvoonsa.

Sen sijaan yksihän mua tälle reissulle eniten kuumotelluimmista seteistä liittyi Hummus Bariin. Paikka, joka vei täysin sydämeni viime kesän reissulla, oli yksi niistä neljästä pääsyystä matkustaa. Yksi oli tietysti itse Budapest kaupunkina, toinen sen baarit, sitten kissakahvila ja lopulta myöskin Hummus Bar.

Kävinkin jälleen syömässä niissä kahteen otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla olin niin innoissani ja nälissäni, että unohdin ottaa kuvan järkkärillä. Instagramiin tuokin falafel ja hummusannos tuli kuitenkin taltioitua. Toisella kertaa söin lammaskebabin laffaleipään käärittynä, ja kun vielä tilasin todellisen guilty pleasuren, eli ranskalaiset hummusdipillä, kokemus oli täydellinen. Hummusta tuli yhtenä iltana haettua myös ruokakaupasta dippailtavaksi. Kuten viime vuonna totesin, ravintolan hinnat ovat erittäin kohtuulliset ja nytkin molemmilla kerroilla annokseni tulivat maksamaan palvelumaksuineen ja juomineen kuuden ja puolen ja seitsemän ja puolen euron välistä. Toisella kerralla valitsin oluen, toisella heidän itse tekemänsä sitruunalimonadinsa.







Yhtenä päivänä kävin kokeilemassa Szeráj Török Étteremissä kebabannoksen, jonka Peter oli maininnut Budapestin parhaaksi. Tosin ei hänkään luvannut, että Unkarista kunnollista kebabia saisi, mutta kuitenkin parhaasta sieltä saatavasta oli kyse. Mielestäni esitys oli varsin kelvollinen. Ravintolasta olisi saanut valita vaikka minkälaisia lisukkeita annokselle, mutta itse valitsin turvallisen riisin. Annos oli perushyvä, ja erittäin täyttävä, mutta ei kieltämättä aivan pärjännyt edes Tampereen parhaille, Saksan reissulla syömästäni puhumattakaan.

Kävin myös testaamassa Budapestin tiettävästi ainoan raakaruokapaikan, Mannaturalin. Kyseessä oli tosin enemmän vain vegaaniseen ruokaan keskittynyt ravintola, kuin täysiverinen raakaravintola, joten Vilnan Raw 42'n tätä ei voi verrata. Valitsin maisteluannoksen, johon tuli hieman kaikkea ravintolan listalta. Ruoka oli parhaimmillaan todella loistavaa, ja etenkin jälleen varsin edullista. Ja kun jälkiruokatarjouksena oli vielä kaksi raakakakkua yhden hinnalla, niin pitihän sitäkin yrittää. Tulin tuosta niin täyteen, että en edes jaksanut suklaakakkua syödä enää kokonaan :) Kaiken kaikkiaan hintaa pääruualle ja kahdelle kakulle tuli siis n. 7,5€.

En edes muista enää, mitä kaikkea lautasellani muuta oli, mutta ainakin kurpitsat, kaalit ja siemenet näyttelivät isoa osaa annoksissa. Jälkiruokana oli tosiaan suklaa-luumukakku, sekä kookos-suklaakakku, jonka tarkoitus oli muistuttaa hieman Bountyn makua. Jälkimmäinen upposikin paremmin, mutta suurin syy kakun lautaselle jäämiseen oli yksinkertaisesti vain se, että tulin näistä niin täyteen.











Ja kun Unkarissa oli joka päivä kunnon helle, ei ruokaa tullut kovin paljon edes syötyä. Sen sijaan McDonaldsista ja Starbucksista hain frappeja tai pirtelöitä useammankin kerran, samoin kaupasta tuli ostettua ginger alea.

Ruuasta päästäänkin kätevästi aasinsiltaa siihen tosiasiaan, että huomenna alkavat Tampereella kaksipäiväiset Tampere Food Festit, joita jo ohimennen mainostinkin raakakakkukurssipostauksen yhteydessä pari viikkoa sitten. Tapahtuma on osa Kukkaisviikkojen avajaisia, ja tarjolla on todella kiinnostavia katuruokakojuja myymässä omia erikoisuuksiaan. Tiedän ainakin missä syön viikonlopun molempina päivinä! :) Lisäksi molempina päivinä on musiikillista oheistoimintaa torin lähellä, lauantaina Tampere Puistoreggae ja sunnuntaina Kuilu Open Air 2. Etenkin Puistoreggae oli viime vuonna todella jees!

Tänään sen sijaan Hukkatilan Takaterassilla Finlaysonilla pääsee kuuntelemaan maailmanmusiikkia, kun terassin valtaavat muusikot ja deejiit illaksi. Terassilta kuuluu maailma -tapahtuma alkaa klo 16.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Ikea-pöydän ritarit

En mä mitään pöytää oo ostanu, mut Ikeasta mun ruokapöytä kylläkin on. Otsikko tuli vain mieleeni tuosta belgialaisen Jeroom Inc.:in huumorikuvasta ja tuntui sopivalta tähän asiayhteyteen :) Kyseisen herran kuvat ovat naurattaneet muutenkin kerran jos toisenkin. Osa siitä on todella mustaa, hieman The Perry Bible Fellowshipin tyyliin, osa taas aivan arkista, kuten nyt vaikka tämä.

Mutta asiaan! Kävin nimittäin tässä hiljattain täydentämässä myös keittiökamoja Ikeassa. Olin jo pidempään ajatellut hankkia tuollaisen uunivuuan, vaikka hirmu vähän edes uuniruokia teen. Sen sijaan pannu oli akuutti tarveostos, sillä vanhat pannuni alkavat olla jo sen verran huonossa kunnossa. Kun sitten vielä mukaan tarttui noita Burken -sarjan lasisia säilytyspurkkeja, alkoi olla ihan tarpeeksi kotiintuomisia. Tietysti kävin myös syömässä lihapullia, ja kokeilin uutta valkosuklaakakkuakin joka oli kyllä poikkeuksellisen hyvää.

Ja kun nyt sitten homma kerran lähti lapasesta, niin hankin vielä tuon Dymo Juniorinkin, koska täytyyhän purkeissa etiketit olla. Kaikillahan noita jo on, mutta toisaalta en itse ole niinkään trendien seuraaja, mitä sisustukseen tulee. Oma sisustukseni kun ei juurikaan ole edes muuttunut kolmeen vuoteen.









Muuten on tullut vain fiilisteltyä tätä kesää. Kaikesta ei ole ehtinyt kirjoittaa, ja toisaalta nyt kun se kesä vihdoin alkoi viime viikonloppuna, en edes ole malttanut kuljettaa kameraa mukana, vaan ottanut rennosti ilman ylimääräistä painolastia :) Viime lauantaina se kesäfiilis nimittäin vihdoin iski, ilta oli vielä lämmin puoli yhdeltätoista, sellainen todella kesäisen oloinen ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kun lähdin Café Europasta kotiin saunomaan ja katsomaan Hollanti - Costa Rica peliä. Näiden kisojen takia on kyllä saanut valvoa, mutta onneksi Saksa vei viime yönäkin, ettei se turhaa ollut. Tänään sitten selviää finaalipari.

Muuten on tullut käytyä pyöräilemässä, terassilla, Särkänniemessä hurvittelemassa ja viime viikolla mainitsemani Hukkatilan Takaterassin kahvilassa Finlaysonilla. Feta-pinaattipiirakka ja mutakakku olivat ainakin taivaallisia, ja niitä kai pitäisi saada jatkossakin sieltä aina kahvilan auki ollessa. Ja tietysti ensimmäistä kertaa moneen viikkoon maanantainta pystyi menemään Roosterin Reggaeta & Makkaraa -iltaan. Yli kuukausi tuossa vierähtikin sateisia tai kylmiä maanantai-iltoja harmitellessa. Tilanne oli otettava heti takaisin!

Ostin viime viikolla myös uuden puhelimen, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Vanha pari vuotta sitten käytettynä saamani iPhone 3GS ei ollut pelkästään hidas, mutta sen lasi oli hajalla viimeiset puoli vuotta. Käytin sitä silti sitkeästi, koska lasin vaihto niin vanhaan puhelimeen ei oikein tuntunut mielekkäältä. En kuitenkaan nytkään ottanut aivan pränikkää puhelinta, sillä Gigantti oli saanut jostakin isohkon erän tehdashuollettuja, ja suurelta osin uusiin osiin vaihdettuja iPhone 5:sia. Tarjous oli sen verran hyvä, että tartuin siihen, etenkin kun puhelimelle sai vielä kahden vuoden takuunkin. Ainakin Instagrammien kuvanlaatu paranee tämän myötä.

Enää nämä jäljellä olevat pari päivää töitä, ja sitten alkaa kolmen viikon lomaputki. Odotan sitä melkoisesti, erityisesti ensi viikkoa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Hukkatilan heinäkuu

Kuten toivoin toukokuun Museoiden Yö -postauksen yhteydessä, nyt se on totta! Heinä- ja vielä elokuunkin aikana pääsee nyt viettämään useammankin kerran iltaa tuonne Finlaysonin takaterassille, jonka avajaiset tuolloin olivat. Paikassa tullaan järjestämään erilaisia tapahtumia viikoittain kesän lopulle saakka, alkaen heti nyt tulevasta lauantaista, jolloin terassilla toimii kahvila klo 12-18 välillä. Harmi kyllä en itse pääse sinne kuuntelemaan livemusiikkia reilun viikon päästä, mutta kuuma vinkki muille. Toivotaan tietysti suotuisia ilmoja loppukesälle.

Hukkatila ry sai väliaikaiseen käyttöön kesäksi 2014 Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman omistaman terassin ja sen edustan pienen aukion, jotka sijaitsevat Finlaysonin alueella Finlaysoninkujan päässä. Terassin on Mediamuseo Rupriikin ja TR1 taidehallin takapihalla ja pääkulku terassille on suoraan museotilan läpi.

Tilassa järjestetään erilaisia tapahtumia yhteistyössä museon ja muiden yhdistyksen yhteistyötahojen kanssa. Näin hiljenevälle ja vähällä käytöllä olleelle tilalle saadaan uutta elämää ja lisätään kulttuurihistoriallisen Finlaysonin alueen huomiota.

Yhteistyö: Tampereen kaupunki, museopalvelut: Mediamuseo Rupriikki ja TR1 Taidehalli. Yhteyshenkilönä toimii tutkija Outi Penninkangas. Outi tiivistää yhteistyöajatuksen näin: ”Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi 19.8.2013 Tampereen uuden kaupunkistrategian ”Yhteinen Tampere - näköalojen kaupunki”. Uusi kaupunkistrategia kiinnittää huomiota yhdessä tekemiseen ja näkemykselliseen ja rohkeaan toimintaan ja uudistumiseen. Tampereen kaupungin museopalveluiden näkökulmasta uusi yhteistyö Hukkatila ry:n kanssa toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla strategiaa yhteisen kaupunkilaisille avoimen kulttuuritilan luomisessa. Museo (mediamuseo Rupriikki ja TR1 Taidehalli) tarjoaa yhteistyöhön Hukkatila ry:n luomille tapahtumille markkinointikanavia ja tiloja, joita tapahtumien yhteydessä voi sovitusti hyödyntää. Museon toiminnalle Hukkatila ry:n tuottamat tapahtumat tuovat uutta sisältöä tapahtumakalenteriin. Hukkatila ry:n elävää kaupunkikulttuuria luovan toiminnan kautta museolle on arvokasta erityisesti uusien yleisöjen saavuttaminen.”

Terassilla pidettiin 17.5. Museoiden Yön yhteydessä avajaistapahtuma, joka sai erittäin positiivista palautetta. Osallistujat arvostivat erityisesti tapahtuman tilaa elävöittävää merkitystä ja hukatun terassin löytymistä.

Takaterassi on osa yhdistyksen Mitä jos..? -hanketta. Hanke koostuu erillisistä, kaikille avoimista ja matalan osallistumiskynnyksen tapahtumista, jotka perustuvat kaupunkitilan luovaan hyödyntämiseen. Projektin tarkoituksena on havainnollistaa kaupunkitilan joustavuutta ja siihen liittyviä potentiaalisia mahdollisuuksia.

Takaterassin kesän ohjelman löydät TÄÄLTÄ!






sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kupponen, ja useita lautasellisia onnea

Lauantaina oli ensimmäinen oikeasti lämmin päivä sitten pääsiäislauantain. Oli myös Ravintolapäivä. Yhteistä näillä päivillä oli se, että poltin otsani molemmilla kerroilla (on se nyt kumma!) :)

Söin myös aivan liikaa, joten ehkä palanut otsa on kosto viidennestä kuolemansynnistä, mässäilystä. Luin tämän Hannu-Pekka Björkmanin kolumnin aiemmin viikolla, ja se on ihan mahtava. Allekirjoitan kyllä ehdottomasti syyllisyyteni. Mutta kulinaarisesta ja kulttuurillisesta näkökulmasta päivä oli siis kuitenkin mitä loistavin.

Aloitin Ravintolapäivän kierrokseni jo ennen puolta päivää Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen kokkiopiskelijoiden kojulta. Ei Seitsemän samuraita, vaan 21 Samuraita tarjosi aasialaishenkisiä katukeittiön herkkuja, kuten Satay-kanatikkuja, japanilaishenkisiä dumplingeja ja vietnamilaisia kesärullia. Etenkin lihadumplingit ja kesärullat veivät kielen mennessään.







Olin tietenkin kulinaarisella matkallani rakkaalla Pelagollani, ilma oli todella loistava ja aamupäivällä jo 11 aikaan lämpömittari näytti 15 astetta. Sorin aukiolla näin muutamia tuttujani, ja kaverinikin liittyi seuraani. Jatkoimme yhdessä matkaa yhdelle Tampereen kauneimmista asuinalueista, Puu-Pyynikille, jossa aivan ihastuttavan sympaattinen pihakahvila Kupponen Onnea tarjoili monenlaista suolaista ja makeaa syötävää.

Koska tarkoitus oli jaksaa vielä tässä vaiheessa syödä useammassa paikassa, valitsin neljällä eurolla mitä monipuolisimman ja maistuvan salaattilautasen. Neljän euron hintaisessa annoksessa oli ainakin perunaa, couscousia, kikherneitä, marinoitua punasipulia ja Beluga-linssejä monenlaisten maukkaiden kastikkeiden saattelemana. Tuo annos oli yksi parhaista koskaan syömistäni kasvisaterioista. Lisäksi tarjolla oli aivan mielettömän hyviä itsetehtyjä juomia, kuten sitruuna-basilika- ja vesimeloni-inkiväärijuomaa. Kun nyt sitten vielä ilmakin oli näin kaunis ja idyllinen pihakahvila muutenkin vetosi muhun niin paljon, tuli tästä pienestä herkkukeitaasta ehdottomasti paras koskaan tähän asti kokemistani Ravintolapäivän elämyksistä.

Pyynikiltä matka jatkui Amuriin, jossa Sotkankadun vegegrilli tarjoili vegaanisia hot dogeja suoraan ikkunasta kadulle. Sieltä otettiin suunta Finlaysonin tehdasalueen läpi yli kosken Aleksandra Siltasen puistoon, jonne ehdittiin juuri parahultaisesti, kun Käärylekeidas myi meille viimeiset kesärullansa. Tässä vaiheessa maha alkoi jo maukumaan ja napit singahdella, mutta vielä piti käydä Paratiisiherkuissa syömässä suklaaraakakakkua, tulipa siinä kahvin kanssa maistettua käsin tehtyä raakasuklaakonvehtiakin.

























Arvata saattaa, että neljän suolaisen annoksen, ja yhden makean jälkeen olo oli nauttinut. Mutta ei Ravintolapäivä osaltani vielä tähän päättynyt. Kävin tempaisemassa mukavat kahden ja puolen tunnin ruokalevot välissä, kuten kunnon mässäilijähedonisti ikään, ja lähdin vielä käymään illalla Hukkatila ry:n järjestämässä Takaterassin kahvilassa Finlaysonilla, jossa tarjoilu ei enää ollut itselleni pääosassa, vaan dj-vetoinen musiikki.

Hukkatila on tullut itselleni tutuksi jo useasta yhteydestä edellisinä kesinä, hienoin projekti ollen kahden vuoden takainen Kesäsiirtola Aspinniemessä. Viime kesänä taas käytössä oli vanha pumppaamorakennus Nalkalassa. Nimeään vaalien yhdistys oli jälleen löytänyt hyötykäyttöön tehdasalueen sisäpihoilta hienon paikan, jolla tuskin muutoin on lainkaan minkäänlaista toimintaa. Loistavaa työtä, toivottavasti kesän mittaan tuolla olisi enemmänkin vastaavia tapahtumia. Ainakin jotakin sellaisia suunnitelmia siinä sivussa salakuuntelin :) Kaikki Hukkatila -aiheiset postaukseni löydät suoraan TÄÄLTÄ.

Ehdin sinne sopivasti paikalle vielä kuuntelemaan tiskijukkain Koirakuiskaajan, Vauvamummon ja Japani Kansan settejä, joista etenkin jälkimmäinen oli rautainen! Japani Kansa soitti nimittäin vanhoja televisiosarjojen tunnareita vinyyliltä. Tuli niin Batmania, Bond-tunnareita, Dallasia, Lemmenlaivaa, Kahden keikkaa kuin Uuno Turhapuroakin. Jos vain olisin tajunnut ottaa mukaani juomista, sillä viihtyisällä tehtaan sisäpihalla taisin olla ainoa, jolla ei ollut omia alkoholijuomia mukana. Voihan rähmä *spedefacepalm* nimittäin.

Oli kyllä todella mukava kulttuurilauantai kaikessa monimuotoisuudessaan, kyllä Ravintolapäivät parhaimmillaan näin kesäaikaan ovat. Seuraava onkin sitten elokuussa, joten sitä odotellessa. Ensi viikon lauantaina on muuten jääkiekon välierien ja Chef Santerin grillikilpailun lisäksi myös Siivouspäivä. Tällä kertaa en itse sinne pääse osallistumaan sattuneista syistä ainakaan myyjänä, mutta ehkäpä jossakin tulee poikettua, jos kelit suosivat ulkoilua. Ainakin nyt ennuste lupaa tänne seudulle todella kesäistä ja upeaa ilmaa alkuviikolle, jospa se kesä tästä potkaistaisiin käyntiin. Huomenna maanantaina alkavat jälleen myös Jack The Roosterin jokakesäiset ja mahtavat Reggaeta & Makkaraa illat. Näillä keleillä ne eivät voisi paremmin alkaakaan!