Hirviö heräilee

Ensimmäinen ilta Monsters of Poppia on takana. Itseltä tosiaankin vain ilta, sillä tänään on ihan normaali työpäivä. Loistavan keikka-aikataulun ansiosta ehdin kuitenkin tsekata kaksi ekaa artistia, ja hetken kolmattakin, jonka jälkeen piti lähteä kotiin. Tänään ja huomenna sitten uusiksi!

Jukkaa ja Jytämimmejä en sattuneesta syystä jäänyt sittenkään katselemaan, vaikka mainitsin siitä aiemmin olevani kiinnostunut, mutta molemmat muut näkemäni keikat yllättivät kyllä positiivisesti. Odotukset eivät torstaille olleet aivan huimat, kun The Hearing aloitteli Telakan alakerrassa, mutta ylittyivät iloisesti ihmetellessäni Ringa Mannerin äänialaa. Uusia biisejäkin kuultiin useampia, mutta kyllä ne parhaat silti olivat viime vuonna ilmestyneeltä ensilevyltä. En tiedä miksi en ole tätä aiemmin levyltä kuunneltuna huomannut, mutta livenä useampi biisi toi mulle mieleen Björkin alkupään tuotantoa, todella oivaa. Keikalla kuulin myös ensi kertaa, että 'Nothing Specialiin' on tehty videokin. En ollut sitä osannut Vimeosta kaivella, YouTubessa kun sitä ei ole, mutta nytpä tiedätte tekin :) Yksi ehdottomasti keikan ehdottomia piristyksiä ovat Ringan suloiset välispiikit.

Woodpigeon soitti The Hearingin jälkeen yläkerrassa soolona. Tämä artisti ei mulle ollut tuttu entuudestaan, ja olinkin yrittänyt ennakkoon sitä hieman kuunnellakin, innostumatta. Livenä ja riisuttuna (tämä tietysti vain kuvainnollista, koska ei ole Räjäyttäjistä kysymys), akustinen mies ja kitarakombo jaksoi siis sekin kuitenkin olla huomattavasti parempaa, mitä taltioitu materiaali. Mark Hamiltonin pehmeä ääni, ja vienosti folkvivahteiset biisit toivat kaikuja indiefolkin kuumemmistakin nimistä. Mielestäni Telakan yläkerta oli myöskin oikea paikka juuri tälle artistille. Siellä soisi enemmänkin olevan keikkoja, vaikka kuuma paikkahan se on.

Superfjordin keikkaa ehdin hetken alkuun katsoa, mutta lähdin kuitenkin kesken pois. Bändi yhdistelee sujuvasti eri vuosikymmenien elementtejä musiikkiinsa, ja keikka alkoikin rouhean 70-lukulaisella kitaroinnilla, joka johdatti musiikin lähes psykedeliseen jumitteluun. Minua tuo ei kuitenkaan ihan onnistunut transsiin saamaan, vaikka nukkumaanmeno muuten mielessä olikin.

Tänään sitten uudelleen, kun Telakalla esiintyvät mm. oululainen The Scenes ja ruotsalainen Könsförrädare. Eniten tietysti odotan Klubin lauteille nousevia Sin Cos Tania ja Jennie Abrahamsonia.

Monsters of Pop 2014

Jokasyksyinen ja oman makuni mukaista musiikkia toiseksi eniten Suomessa tarjoileva indiefestari, Monsters of Pop on täällä taas reilun viikon päästä, tarkalleen 11.-13.9. Keikkapaikkoina toimivat tutut Klubi ja Telakka.

Eniten kiinnostavat MOP -artistit ovat tällä hetkellä luonnollisesti jo Flow -postauksen yhteydessä hehkuttamani Shivan Dragn, jonka keikan pääsen nyt näkemään kokonaan, ruotsalainen superkauniita lauluja tekevä ja juuri neljännen levynsä julkaissut Jennie Abrahamson, brittiläinen Labyrinth Ear, sekä kotimainen The Hearing, jota en viime syksynä onnistunut yrityksestä huolimatta näkemään. Tietysti Annien dj-setti on erittäin korkealla kiinnostuksen aiheena, mutta se on silti kuitenkin vain dj-setti.

Luonnollisesti menen katsomaan tietenkin myös Sin Cos Tania, se kun kuuluu vakiosuosikkeihin siitä huolimatta, kuinka monta kertaa sen olen nähnyt. Tämä taitaa olla nyt jo viides kerta, ja osittain senkin takia ei koko keikkaa tullut Flow'ssa katsottuakaan, sillä siellä piti kiiruhtaa toiselle stagelle, jossa aloitti Real Estate.













Teksti-TV 666:n missasin taas tarkoituksella Flow'ssa, sillä tiesin bändin olevan tulossa Tampereelle peräti kahdesti syksyllä. Monsters of Popin lisäksi Teksti-TV 666 esiintyy myös Lost In Musicissa lokakuussa.

Rokkipuolelta kiinnostaa katsastaa miten Suomen Mars Volta, The Scenes rokkaa keikalla. Etenkin tänä vuonna ilmestynyt kakkoslevy 'Beige' kun kuulostaa mitä loistavimmalta matskulta. Edellä mainittujen mielikuvien lisäksi myös vanhempi Radiohead tulee joistakin biiseistä mieleen. Samoin kotimaiselta rintamalta voisi yrittää jaksaa tsekata myös, että mitä maata tämä uusi 70-luvusta ammentava Jukka ja Jytämimmit on livenä. Harmi kylläkin arki-iltana klo 22 alkava keikka ei ole itselleni se paras mahdollinen aika, joten nähtäväksi jää, viitsinkö. Ruotsalainen Könsförrädare kiinnostaa myös, vaikka musiikki ei kotona kuunneltuna niinkään iske.

Se mikä tekee Monsters of Popista erityisen positiivisesti poikkeavan festarin lähes mihin tahansa muuhun musiikkitapahtumaan verrattuna, on se, että kaikki bändit on aina mahdollista ehtiä kuulemaan. Päällekkäisiä slotteja ei yksinkertaisesti ole. Alkuillasta popitellaan Telakan puolella, ja loppuilta menee Klubilla, jossa ne itselle kaikkein kovimmat bändit perjantai- ja lauantai-iltana esiintyvätkin.

Tsekkaa oma Spotify -soittolistani TÄÄLTÄ! Ikävä kyllä Shivan Dragnia tai Jukkaa ja Jytämimmejä ei sieltä löydy, mutta muita omia lemppareitani kyllä.

Livemusiikkia tarjolla

Klubilla on luvassa taas mainio kattaus musiikkia perjantaina. Lavalle nimittäin astuvat The Hearing, jonka missasin Lost In Musicissakin, I Was A Teenage Satan Worshipper, joka on yksi suomalaisista lempibändeistäni sekä Minä ja Ville Ahonen, jolta myös löytyy ihan kelpo biisejä.

Itseä hiukan harmittaa, että missaan nämä juhlat, erityisesti tuon harvinaisen IWATSW-keikan, se kun esiintyy tänä syksynä vain kaksi kertaa. Tämä Klubiesiintyminen on ensimmäinen ja toinen on Lontoossa sellaisten pienten bändien kuin Mewin ja Mumin kanssa. Olen kuitenkin jo kuukausi sitten hankkinut liput Ismo Leikolan Kaikkien aikojen show:hun. Sen jälkeen suunnitelmissa on mennä vielä ulos syömään, joten en todennäköisesti ehtisi kahta ensimmäistä, ja itselleni kiinnostavinta bändiä näkemään.

Ennakkolippuja saa Tiketistä, ovelta hinta on pari euroa enemmän. Kannattaa tsekata myös useassa musiikkimediassa suitsutettu The Hearingin debyyttilevy 'Dorian' joka julkaistiin viime viikolla.

Lost In Music

Ajattelin olla Lost In Musicin kanssa edes vähän aikaisemmassa, mitä Monsters of Popin kanssa. Ensi keskiviikkonahan ne taas alkaa. Siinä missä MOP on suunnattu indiekansalle, Lost In Music on selkeästi enemmän valtavirralle. Tarjonta on myöskin huomattavasti hajanaisempaa, niin tyylillisesti kuin sijaintinsa puolesta, ja pienemmillä keikkapaikoilla tyylejäkin rikotaan rohkeasti. Muistin virkistykseksi tunnelmia ja arvioita viime vuoden festareista löytyy täältä.

Itse en nyt keskiviikkona ota festivaaleihin osaa, osittain siitä syystä, että mielenkiintoisia keikkoja ei olisi ollutkaan tarjolla, mutta eniten sen vuoksi, että tulen vasta illalla takaisin reissusta. Torstaista eteenpäin sen sijaan joka päivä on jotakin mielenkiintoista, ja parin bändin osalta joutuu jopa tekemään valintoja.

Aivan viimeisen päälle lukkoon en ole ohjelmaani lyönyt, joten siksi tästäkin postauksesta löytyy joitakin sellaisia bändejä, jotka esiintyvät yhtä aikaa. Ehkä vaikein valinta osuu torstai-iltaan, jolloin Doriksessa esiintyy juuri hiljattain O'Hara'sissa esiintynyt Tallinn Daggers ja pian uuden levynsä pihalle saava Satellite Stories, joista jälkimmäisen uudet biisit ovat olleet todella tykkejä. Daggersista pidän silti enemmän, mutta Oulun poikien keikka jäi Flowssakin näkemättä. Muutoin ainoastaan NEØV, Husky Rescue ja Damn Seagulls osuvat lauantaina vähän liian lähekkäin. Todennäköisesti päädynkin itse Yo-talon keikalle, sillä siellä on Husky Rescuen lisäksi myös melko kiinnostava Miriam Bryant.

Pitää vähän pohtia, mihin sitä venyisi. Kaikki aikataulut ja esiintyjät löydät täältä!