Kadotuksen keikkakollaasi

Lost In Music on takana tältä vuodelta. Monia hyviä bändejä oli tarjolla, myös paljon huonoja. Niistä hyvistäkin joutui tinkimään, enkä loppujen lopuksi tullut menneeksi kaikille niillekään keikoille joita etukäteen suunnittelin.

Sen sijaan näin Miaun, Tallin Daggersin, Death Hawksin, The Blankon, Damn Seagullsin, Shiny Darklyn ja Neøvin. Husky Rescue olikin peruuttanut jo aiemmin, ja tästä johtuen tuli skippailtua enemmänkin Yo-talon keikkoja, mm. Miriam Bryant jäi näkemättä. Korvaajaksi oli buukattu Phantom, jonka olen tänä kesänä nähnyt jo kahdesti, joten Husky Rescuen slotin vapautuessa pääsin tsekkaamaan Damn Seagullsin joka olisi muuten jäänyt kokonaan kokematta.

Aika yllättäen Neøvin keikka lukeutuikin tämän vuoden Lost In Musicin ehdottomiin kohokohtiin mm. Damn Seagullsin ja Death Hawksin kanssa. Edellisellä kerralla pojat soittivat huomattavasti vaisummin, nyt meininki oli enemmän kohdallaan ja tosin Doriksessa yleisöäkin enemmän. Suurimmaksi osaksi meininki tänä vuonna kaikilla keikkapaikoilla vaikutti kuitenkin entistä vaisummalta, tai sitten syy oli vain itsessäni :) Kaikesta huolimatta elävä musiikki on aina mahtavaa, ja kokemisen arvoista.

Loppuun vielä kuvia tältä vuodelta. Fiiliksiä latistaa reissun ja musiikintäyteisen viikon jälkeen oikeastaan vain se, että Nuorgam ilmoitti lopettavansa toimintansa. Tämä on suuri menetys kaikille musiikin diggareille, sen verran kovan musiikillisen murroksen tämä nettimedia sai aikaan. Kehuin saittia väkevästi jo blogini alkutaipaleella vajaa pari vuotta sitten, jään syvästi kaipaamaan!

Lost In Music

Ajattelin olla Lost In Musicin kanssa edes vähän aikaisemmassa, mitä Monsters of Popin kanssa. Ensi keskiviikkonahan ne taas alkaa. Siinä missä MOP on suunnattu indiekansalle, Lost In Music on selkeästi enemmän valtavirralle. Tarjonta on myöskin huomattavasti hajanaisempaa, niin tyylillisesti kuin sijaintinsa puolesta, ja pienemmillä keikkapaikoilla tyylejäkin rikotaan rohkeasti. Muistin virkistykseksi tunnelmia ja arvioita viime vuoden festareista löytyy täältä.

Itse en nyt keskiviikkona ota festivaaleihin osaa, osittain siitä syystä, että mielenkiintoisia keikkoja ei olisi ollutkaan tarjolla, mutta eniten sen vuoksi, että tulen vasta illalla takaisin reissusta. Torstaista eteenpäin sen sijaan joka päivä on jotakin mielenkiintoista, ja parin bändin osalta joutuu jopa tekemään valintoja.

Aivan viimeisen päälle lukkoon en ole ohjelmaani lyönyt, joten siksi tästäkin postauksesta löytyy joitakin sellaisia bändejä, jotka esiintyvät yhtä aikaa. Ehkä vaikein valinta osuu torstai-iltaan, jolloin Doriksessa esiintyy juuri hiljattain O'Hara'sissa esiintynyt Tallinn Daggers ja pian uuden levynsä pihalle saava Satellite Stories, joista jälkimmäisen uudet biisit ovat olleet todella tykkejä. Daggersista pidän silti enemmän, mutta Oulun poikien keikka jäi Flowssakin näkemättä. Muutoin ainoastaan NEØV, Husky Rescue ja Damn Seagulls osuvat lauantaina vähän liian lähekkäin. Todennäköisesti päädynkin itse Yo-talon keikalle, sillä siellä on Husky Rescuen lisäksi myös melko kiinnostava Miriam Bryant.

Pitää vähän pohtia, mihin sitä venyisi. Kaikki aikataulut ja esiintyjät löydät täältä!

Kaksi kovaa keikkaa

Eiliset keikat olivat loistavia! Keikkapaikkana O'Hara's on kyllä nykyisellään todella pieni, omat kokemukset alakerrasta kun ovat vuosien takaa, ja mielestäni tila oli silloin suurempi. Keikkojen sijaan siellä oli silloin tosin mahdollisuus pelata biljardia. Onneksi en tullut kipeämmäksi, vaikka tämä flunssa tuntuu edelleen kolkuttelevan oven takana.

Harmi vain, että puoli yksitoista on tässä kaupungissa auttamattoman aikainen minkään keikan alkaa, kuten on tullut useasti aiemminkin todettua. Todella kovasti mut vakuuttaneen Tallinn Daggersin aloittaessa, tosin lähempänä yhtätoista, oli alakerrassa vielä runsaasti tilaa. Se ei tietysti ollut multa pois, mutta bändille tilanne ei varmasti ole niin mieluinen.

Ei sinne alakertaan hirveästi ihmisiä edes sovi, mutta Big Wave Ridersin aloittaessa oli yleisökin alkanut löytää keikan paremmin. Ainakin suhteellisen hyvin siellä oli asiakkaita, vaikka ei se vieläkään täynnä ollut. Jälkimmäinen bändikään ei jättänyt millään tavalla kylmäksi, itse asiassa setti oli todella hyvä läpileikkaus vanhempia ja uudempia biisejä, ja ehkä jopa paras BWR-keikka jolla olen ollut. Nautin yhtälaisesti niin molemmista keikoista, kuin loistavasta Guinnessista, joka maistui paremmalta kuin missään toisessa tamperelaisessa pubissa :)

Tällä viikolla ylityöt menivät joten kuten omalla painollaan, vaikka tiistaina olin kyllä aika jäässä maanantain työrupeamasta. Edessä on vielä toinen samanlainen viikko, mutta sitten on ylityöt toistaiseksi tehty. Koko viikko on mennyt lentoja selaillessa, mutta en ole vielä päättänyt, matkustellako syksymmällä kotimaassa vai lähteäkö ulkomaille.

Indielauantai

Voisin olla jo siitä riemuissani, että tulevana lauantaina O'Hara'sin alakerrassa esiintyy ehdottomasti yksi suomalaisista lempibändeistäni, Big Wave Riders. Ja etenkin syytä riemuun on, sillä en kesällä voinut katsoa keikkaa loppuun Valoa Popupissakaan. Keikkapaikkana O'Hara's on todella pieni. Baari se ei ole, ennemminkin pubi, mutta alakerrassa on enemmän tilaa ja autenttista kellarifiilistä. Voisin kuvitella, että näin intiimissä tilassa on keikan aikaan samaa fiilistä kuin vaikkapa Doriksessa.







Kuitenkin jopa enemmän olen innoissani illan toisesta artistista, johon tämän keikan myötä vasta ensi kertaa tutustuin. Kovin montaa virolaista bändiä en ole elämäni aikana kuullut, mutta näinkin lyhyen tutustumisen jälkeen pystyn vuolaasti kehumaan illan avaavaa Tallinn Daggersia niistä parhaaksi.

Bändi ei todellakaan ole tuore tapaus, vaikka itselleni uusi löytö onkin. Tallinnan Tikareita löytyy jonkin verran myös Spotifystä, mm. uuni tuore 'Highwire Artists' single ja 'Fm Transmission' ep viime vuodelta.



Vielä enemmän biisejä löytyy YouTubesta. Saundillisesti bändi on muuttanut linjaansa parissa vuodessa melkoisesti. Nykytyyli liikkuu ehkä lähemänä French Filmsin indierockia, kuin Big Wave Ridersin klubipoppista, mutta yhtä lailla bändi vakuuttaa saundillaan. Vanhemmat konemaisemmat biisit taas muistuttavat yllättävän paljon I Was A Teenage Satan Worshipperiä. Niin tai näin, en voi valittaa :)

Keikka on myöskin ilmainen, ja O'Hara'sista löytyy mainio juomavalikoima. Ennustan siis loistavaa keikkailtaa, kyllä, olen pähkinöinä! Ennen Tampereen keikkaa molemmat bändit on mahdollista bongata Helsingissä ja Turussa - torstaina Henry's Pubissa ja perjantaina Dynamossa. Ainoa mikä voisi mun keikkahalut vesittää, on flunssa. Toivottavasti se vain ei ota jalansijaa, vähän sellainen pelko tässä on.

Tähän loppuun vielä timmi pläjäys etelänaapurin poikien tuotannosta.