Record Store Day tulee

Ensi lauantain kansainvälinen Record Store Day osuu tällä kertaa kätevästi pääsiäispyhien väliin, lankalauantaille. Koko lauantain on siis mahdollista shoppailla levykaupoissa ympäri maailman, ja tehdä myös erityisen jänniä levylöytöjä. Jotku bändit ja levy-yhtiöt kun julkaisevat päivän kunniaksi aivan omia erikoispainoksia. Myös Music Finland ja The Line of Best Fit julkaisevat kokoelmalevyn, joka olisi kelvannut allekirjoittaneelle paremmin kuin hyvin. Ikävä kyllä tuota levyä ei käsittääkseni Suomen levykaupoista saa, vaan se on tehty nimenomaan promotarkoituksessa maailman markkinoille.

Kyseessä on 10" vinyyli, jolta löytyy sellaisia loistavia suomalaisia artisteja ja bändejä kuin Jaakko Eino Kalevi, Mirel Wagner, Satellite Stories, The New Tigers, Beastmilk sekä yhden viime vuoden parhaista levyistä julkaissut NEØV. Olisin todellakin halunnut tämän levyn saada itselleni, mutta ehkä vähän harmitusta lievittää tieto siitä, että jälkimmäinen julkaisee tänä vuonna kakkoslevynsä 'Dominiquen'.

Tänään julkaistiin niin tuolta kyseiseltä Record Store Day -kokoelmalta, kuin bändin tulevalta albumiltakin löytyvä mahtipontinen 'Laketown'. Mitään vähempäähän tältä Kuopion lupaukselta Suomi-indielle ei toki voisi odottaakaan, kuin näin upean ensimmäisen singlen? The New Tigers -yhtyeen Appu Jasun ohjaama video tekee myöskin hienosti kunniaa tälle kappaleelle.

Liian totta ollakseen hyvää?

Eilen näkemäni A Story for the Modlins oli todella kiehtova, ja mielenkiintoisella tavalla toteutettu, eläväinen tarina, jossa tekniikka ja kerronta kulkivat hienosti käsi kädessä. Suosittelen sen katsomaan. Sen sijaan odottamani Yaderni Wydhody jätti hieman kylmäksi. Samassa slotissa nähtiin kuitenkin muitakin mieliinpainuvia teoksia. Mm. hetkittäin jopa ällöttävä, lyhyistä elokuvaklipeistä koostettu Christoph Girardetin ja Matthias Mullerin Cut, sekä Jochen Kuhnin Sonntag 3, joka oli toteutettu erikoisella stillkuva-animaatiotekniikalla.

Tässä on vierähtänyt jo miltei pari viikkoa, kun mainostin Cymbalsin tuoreinta levyä, joka ilmestyi tammikuun lopussa. Samoihin aikoihin ilmestyi myös Dum Dum Girlsin viimeisin lätty, jonka toinen yhdistävä tekijä on se, että sekin on tekijöidensä kolmas albumi. On vain ollut niin paljon muuta tähdellisempää, että en ole tätäkään postausta saanut aiemmin ulos.

'Too True' on erittäin tarttuvaa ja pääosin reipasta, reilusti rosoista ja amerikkalaisen kuuloista tyttörokkia. Valtaosa levyn biiseistä on aivan loistavaa hittimateriaalia, joskin omiksi suosikeiksini ovat muodostuneet noista nopeampitempoisemmista raidoista 'Cult of Love', 'Rimbaud Eyes' ja 'Too True To Be Good' sekä rauhallisemmista 'Under These Hands', 'Trouble Is My Name' ja 'Are You Okay?'.









Dum Dum Girls levyttää kulttilafka Sub Popille, ja halusin tämän tuoda esiin ihan vain sen vuoksi, että kotimainen synkistelijä ja Lost In Musicin vakiovieras Mirel Wagner teki juuri hiljattain levytyssopimuksen kyseisen labelin kanssa. Melkoista, ensimmäinen "suomalainen" Sub Popilla.

Ja samalle levy-yhtiölle levyttää tämä toinenkin artisti. Yllätyin nimittäin vallan, kun bongasin sattumalta tällä viikolla tuon The Afghan Whigsin uuden musiikkivideon. 16 vuotta on kulunut edellisestä levystä, ja uutta on ilmeisesti tänä vuonna luvassa.

Bändin musiikki ei koskaan silloin 90-luvulla oikein iskenyt muhun, mutta nyt tämä uusi biisi on semmoista aikuisrockia, että pakkohan siitä on näin aikuisena digata. Puristit ovat varmasti kanssani eri mieltä, nyt on poppia jne. mutta hyvä biisi on hyvä. Fuck else.

Myös Flow Festival julkisti juuri ensimmäiset artistikiinnityksensä. Die Antwoord, Outkast, The National, Kavinsky, Bonobo ja monen monta muuta. Se siitä sitten, että tuota tänäkään vuonna voisi missata :)

Mutta tämän postauksen piti olla omistettu Dee Dee Pennylle ja kumppaneille, lisäsin vain tuon 'Algiersin' tähän jälkikäteen, joten nauttikaapa levystä. Se löytyy tietenkin Spotifystä. Liian hyvää ollakseen totta? Eiku.

Lost In Music

Ajattelin olla Lost In Musicin kanssa edes vähän aikaisemmassa, mitä Monsters of Popin kanssa. Ensi keskiviikkonahan ne taas alkaa. Siinä missä MOP on suunnattu indiekansalle, Lost In Music on selkeästi enemmän valtavirralle. Tarjonta on myöskin huomattavasti hajanaisempaa, niin tyylillisesti kuin sijaintinsa puolesta, ja pienemmillä keikkapaikoilla tyylejäkin rikotaan rohkeasti. Muistin virkistykseksi tunnelmia ja arvioita viime vuoden festareista löytyy täältä.

Itse en nyt keskiviikkona ota festivaaleihin osaa, osittain siitä syystä, että mielenkiintoisia keikkoja ei olisi ollutkaan tarjolla, mutta eniten sen vuoksi, että tulen vasta illalla takaisin reissusta. Torstaista eteenpäin sen sijaan joka päivä on jotakin mielenkiintoista, ja parin bändin osalta joutuu jopa tekemään valintoja.

Aivan viimeisen päälle lukkoon en ole ohjelmaani lyönyt, joten siksi tästäkin postauksesta löytyy joitakin sellaisia bändejä, jotka esiintyvät yhtä aikaa. Ehkä vaikein valinta osuu torstai-iltaan, jolloin Doriksessa esiintyy juuri hiljattain O'Hara'sissa esiintynyt Tallinn Daggers ja pian uuden levynsä pihalle saava Satellite Stories, joista jälkimmäisen uudet biisit ovat olleet todella tykkejä. Daggersista pidän silti enemmän, mutta Oulun poikien keikka jäi Flowssakin näkemättä. Muutoin ainoastaan NEØV, Husky Rescue ja Damn Seagulls osuvat lauantaina vähän liian lähekkäin. Todennäköisesti päädynkin itse Yo-talon keikalle, sillä siellä on Husky Rescuen lisäksi myös melko kiinnostava Miriam Bryant.

Pitää vähän pohtia, mihin sitä venyisi. Kaikki aikataulut ja esiintyjät löydät täältä!