Alennusmyynneissä ei ole nyt tullut kauheasti pyörittyä, mutta eilen poikkesin ohimennen Carlingsiin, ja kuten aiemminkin olen sanonut, aina sieltä jotakin tarttuu mukaan. Tällä kertaa aivan naurettavan halpaan -50% hintaan pari yksiväristä t-paitaa á 7,5€. Tänään on noudettavissa myöskin mun viimeisin ennen joulua H&M:stä tilaamani alepaketti, uudet oikean kokoiset farkut ja pari t-paitaa lisää. En tietysti olisi niitä tilannut, jos olisin osannut arvata, että Cartsu palkitsee, mutta eihän perusteeppareita koskaan voi liikaa olla... *viheltel* :)
Tarkoitus olis jotain näistä esitelläkin, kunhan saan kuvia otettua. Mutta ihan peruskamaahan ne on.
Sen sijaan pieniä farkkuja tarjoaa tällä kertaa Monica Birkenes. En uskaltanut edellisiin levyodotuksiin laittaa Mr Little Jeansia, jolta olen odottanut levyä jo pidemmän aikaa. Sellaista kun ei vieläkään ole suoranaisesti luvattu. Myös tämä nimi muistui vain mieleeni, kun olen kuunnellut Ms Mr:iä niin paljon.
Olen aiemmin postannut tänne pari kappaletta neidiltä, 'Runawayn' ja 'Oh Sailorin'. Etenkin jälkimmäinen on aivan jäätävän kova raita. Koska uudempia kappaleita ei hirveästi kuitenkaan ole ilmestynyt (jota toiveikkaana pidän hiljaisen levyntekoprosessin merkkinä :) ), muistutan näistä loistavista muistakin biiseistä. Spotifystä ja Soundcloudista löytyy vielä jonkin verran enemmän kuunneltavaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ms Mr. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ms Mr. Näytä kaikki tekstit
perjantai 3. tammikuuta 2014
tiistai 31. joulukuuta 2013
Vuoden 2013 parhaat levyt
Nakit [x], perunasalaatti [x], cocktailpiirakat [x], dippi ja sipsit [x]. Tervetuloa uusi vuosi!
Mutta palataan sitä ennen vielä ajassa taaksepäin. Tänä vuonna on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon hyvää musiikkia, enemmän ainakin kuin monena aiempana vuonna. En tee yhtä kattavaa postausta tästä, kuin kahtena edellisenä kertana, sillä olen käsitellyt suurinta osaa näistä levyistä jo omissa postauksissaan aiemmin.
Aivan kaikkia hyviä levyjä en kuitenkaan ole arvostellut, ja toisaalta kaikki arvostelemani hyvät levyt eivät välttämättä kaikista kehuistani huolimatta pääse sille levelille, että niitä voisi vuoden parhaiden joukkoon lukea.
En esimerkiksi ole maininnut täällä sanallakaan David Bowien alkuvuonna ilmestyneestä 'The Next Day':stä, josta on muodostunut ehkä yllättäenkin uusi suosikkini Bowien levyistä 'Let's Dancen' rinnalle. Tällä uudella levyllä on paikka paikoin vähintään yhtä hyviä raitoja kuin vaikkapa edellisen nimikkoraita tai aiempi lempikappaleeni 'Cat People (Putting Out Fire)'. 'The Next Day':llä takuuvarmoja biisejä ovat mm. 'Love is Lost', 'Boss of Me', 'How Does The Grass Grow?' ja '(You Will) Set The World On Fire'. Ja onhan Bowie featuroimassa yhdellä vuoden kärkipaikoista kisailevista albumeistakin, nimittäin Arcade Firen 'Reflektorilla'.
En myöskään ole maininnut Kanye Westin 'Yeezusta', joka aika yllättäen oli todella toimiva ja kaikessa häröydessään kutkuttavan kiehtova albumi. Lempiraitojani ovat mm. 'I Am God', 'New Slaves', 'Guilt Trip' sekä 'Bound 2'. Koko albumilla ehkä parasta on loistava samplejen käyttö, vaikka se osin on kyseenalaistakin. En ole kuitenkaan mikään Kanye West fani, vaikka pari vuotta sitten miehen showta Flow:ssa hetken seurasinkin. En myöskään ollut kuunnellut yhtään albumia ennen tätä kokonaan, tai ylipäänsä pysty vertaamaan albumin raitoja aiempiin, mutta 'Yeezuksessa' vain on jotain todella toimivaa. Ei sekään silti TOP 10:n yllä.
Hyviä levyjä on tullut siis niin paljon, että sinne eivät myöskään pääse muuten loistavat levyt tänä vuonna julkaisseet kestosuosikkini Pet Shop Boys, ei yksi entisaikojen lempiartisteistani µ-Ziq tai yhden vuoden kiinnostavimmista tanssittavista indielätyistä tehnyt Phoenix. Eikä myöskään toinen ranskalainen, samoista kaveripiireistä lähtenyt ja isoin odotuksin vastaanotettu Daft Punk, useasti kehumani The Naked and Famous tai vasta ostamani Sin Cos Tan. Ei edes suuri suomalainen suosikkini French Films, toinenkin oikein reipasta rokkia tekevä Satellite Stories tai ehkäkin kaikkien aikojen hiphoplevyn julkaissut freestyleräpin voimaduo Solonen & Kosola. Myöskään mahtavia yksittäisiä hittibiisejä sisältävä Chvrchesin levy ei aivan pysty ylittämään sitä maagista ylivoimaisesti parhaiden levykokonaisuuksien rajapyykkiä.
Niitä vuoden kaikkein parhaita albumeita onkin huomattavasti vaikeampi pistää parhausjärjestykseen, eivätkä ne alla sellaisessa olekaan, mutta kymmenen kärkeen ehdottomasti kuuluvat kuitenkin mm. alla olevat levyt.
Mutta eivät kaikki uutiset ole niin iloisia. Vaikka vuosi päättyy näin hienosti upeiden levyjen ja hyvän musiikin osalta, niin newyorkilaisbändi School of Seven Bells on menettänyt yhden perustajajäsenistään, Benjamin Curtisin viime sunnuntaina. Curtisilla todettiin aiemmin syöpä, ja vaikka toivoa alkuun oli, ei hoidoista lopulta ollut kuitenkaan apua. On aina surullista, kun hieno ihminen lähtee liian aikaisin. Toivottavasti tämän loistavan bändin ura voisi kuitenkin vielä jossain vaiheessa jatkua, mutta onneksi ainakin musiikin muisto elää.
R.I.P. Benjamin Curtis (23.9.1978 – 29.12.2013)
Mutta palataan sitä ennen vielä ajassa taaksepäin. Tänä vuonna on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon hyvää musiikkia, enemmän ainakin kuin monena aiempana vuonna. En tee yhtä kattavaa postausta tästä, kuin kahtena edellisenä kertana, sillä olen käsitellyt suurinta osaa näistä levyistä jo omissa postauksissaan aiemmin.
Aivan kaikkia hyviä levyjä en kuitenkaan ole arvostellut, ja toisaalta kaikki arvostelemani hyvät levyt eivät välttämättä kaikista kehuistani huolimatta pääse sille levelille, että niitä voisi vuoden parhaiden joukkoon lukea.
En esimerkiksi ole maininnut täällä sanallakaan David Bowien alkuvuonna ilmestyneestä 'The Next Day':stä, josta on muodostunut ehkä yllättäenkin uusi suosikkini Bowien levyistä 'Let's Dancen' rinnalle. Tällä uudella levyllä on paikka paikoin vähintään yhtä hyviä raitoja kuin vaikkapa edellisen nimikkoraita tai aiempi lempikappaleeni 'Cat People (Putting Out Fire)'. 'The Next Day':llä takuuvarmoja biisejä ovat mm. 'Love is Lost', 'Boss of Me', 'How Does The Grass Grow?' ja '(You Will) Set The World On Fire'. Ja onhan Bowie featuroimassa yhdellä vuoden kärkipaikoista kisailevista albumeistakin, nimittäin Arcade Firen 'Reflektorilla'.
En myöskään ole maininnut Kanye Westin 'Yeezusta', joka aika yllättäen oli todella toimiva ja kaikessa häröydessään kutkuttavan kiehtova albumi. Lempiraitojani ovat mm. 'I Am God', 'New Slaves', 'Guilt Trip' sekä 'Bound 2'. Koko albumilla ehkä parasta on loistava samplejen käyttö, vaikka se osin on kyseenalaistakin. En ole kuitenkaan mikään Kanye West fani, vaikka pari vuotta sitten miehen showta Flow:ssa hetken seurasinkin. En myöskään ollut kuunnellut yhtään albumia ennen tätä kokonaan, tai ylipäänsä pysty vertaamaan albumin raitoja aiempiin, mutta 'Yeezuksessa' vain on jotain todella toimivaa. Ei sekään silti TOP 10:n yllä.
Hyviä levyjä on tullut siis niin paljon, että sinne eivät myöskään pääse muuten loistavat levyt tänä vuonna julkaisseet kestosuosikkini Pet Shop Boys, ei yksi entisaikojen lempiartisteistani µ-Ziq tai yhden vuoden kiinnostavimmista tanssittavista indielätyistä tehnyt Phoenix. Eikä myöskään toinen ranskalainen, samoista kaveripiireistä lähtenyt ja isoin odotuksin vastaanotettu Daft Punk, useasti kehumani The Naked and Famous tai vasta ostamani Sin Cos Tan. Ei edes suuri suomalainen suosikkini French Films, toinenkin oikein reipasta rokkia tekevä Satellite Stories tai ehkäkin kaikkien aikojen hiphoplevyn julkaissut freestyleräpin voimaduo Solonen & Kosola. Myöskään mahtavia yksittäisiä hittibiisejä sisältävä Chvrchesin levy ei aivan pysty ylittämään sitä maagista ylivoimaisesti parhaiden levykokonaisuuksien rajapyykkiä.
Niitä vuoden kaikkein parhaita albumeita onkin huomattavasti vaikeampi pistää parhausjärjestykseen, eivätkä ne alla sellaisessa olekaan, mutta kymmenen kärkeen ehdottomasti kuuluvat kuitenkin mm. alla olevat levyt.
Mutta eivät kaikki uutiset ole niin iloisia. Vaikka vuosi päättyy näin hienosti upeiden levyjen ja hyvän musiikin osalta, niin newyorkilaisbändi School of Seven Bells on menettänyt yhden perustajajäsenistään, Benjamin Curtisin viime sunnuntaina. Curtisilla todettiin aiemmin syöpä, ja vaikka toivoa alkuun oli, ei hoidoista lopulta ollut kuitenkaan apua. On aina surullista, kun hieno ihminen lähtee liian aikaisin. Toivottavasti tämän loistavan bändin ura voisi kuitenkin vielä jossain vaiheessa jatkua, mutta onneksi ainakin musiikin muisto elää.
R.I.P. Benjamin Curtis (23.9.1978 – 29.12.2013)
torstai 7. marraskuuta 2013
Otteita vuoden parhaalta levyltä
Koin, että tämä aihe on nyt ollut sen verran henkilökohtaisella tapetilla, että asiasta olis ihan jees kirjoittaa. Siitäkin huolimatta olen kuitenkin viivytellyt tämän julkaisemista aika pitkään.
Mutta jo reilu kuukausi sitten kun aloin tätä kirjoittaa, oli lähes varmaa, että jos suuria yllättäjiä ei vastaan enää tule, pystyn julistamaan Portugal. The Manin 'Evil Friendsin' vuoden parhaaksi levyjulkaisuksi. Muitakin todella kovia albumeita tähän mennessä on jo ilmestynyt, mm. hiljattain hehkuttamani Ms Mr:in 'Secondhand Rapture' ja nyt myös jo pidempään tehosoitossa ollut Arcade Fire:n 'Reflektor'. Silti tämä levy tulee esiin sieltä aina uudelleen ja uudelleen.
Kirjoitin 'Evil Friendsistä' ensimmäisen kerran kesäkuussa, jonka jälkeen se soi mulla lähes tauotta kymmeniä kertoja ympäri. Tahti hidastui syksyn tullen ehkä hieman, mutta silti kyseessä on albumi, joka on soinut mulla Spotifyssä varmasti enemmän kuin mikään muu levy tänä vuonna. Loppujen lopuksi kaikki ne muutkin raidat ovat auenneet, ja koko levy on silkkaa parhautta. Yhtään huonoa raitaa siinä ei ole, kokonaisuus on aivan jäätävän toimivaa, hitto vie. Vuoden levyn titteli on ehdottomasti ansaittu.
Tämän merkittävän levyjulkaisun vuoksi keräsin tähän postaukseen kaikki siltä julkaistut loputkin viralliset musiikkivideot, joita en vielä edellisessä postauksessa julkaissut. 'Modern Jesuksesta' video tosin on vasta julkaistukin edellisen postauksen jälkeen.
Mutta jo reilu kuukausi sitten kun aloin tätä kirjoittaa, oli lähes varmaa, että jos suuria yllättäjiä ei vastaan enää tule, pystyn julistamaan Portugal. The Manin 'Evil Friendsin' vuoden parhaaksi levyjulkaisuksi. Muitakin todella kovia albumeita tähän mennessä on jo ilmestynyt, mm. hiljattain hehkuttamani Ms Mr:in 'Secondhand Rapture' ja nyt myös jo pidempään tehosoitossa ollut Arcade Fire:n 'Reflektor'. Silti tämä levy tulee esiin sieltä aina uudelleen ja uudelleen.
Kirjoitin 'Evil Friendsistä' ensimmäisen kerran kesäkuussa, jonka jälkeen se soi mulla lähes tauotta kymmeniä kertoja ympäri. Tahti hidastui syksyn tullen ehkä hieman, mutta silti kyseessä on albumi, joka on soinut mulla Spotifyssä varmasti enemmän kuin mikään muu levy tänä vuonna. Loppujen lopuksi kaikki ne muutkin raidat ovat auenneet, ja koko levy on silkkaa parhautta. Yhtään huonoa raitaa siinä ei ole, kokonaisuus on aivan jäätävän toimivaa, hitto vie. Vuoden levyn titteli on ehdottomasti ansaittu.
Tämän merkittävän levyjulkaisun vuoksi keräsin tähän postaukseen kaikki siltä julkaistut loputkin viralliset musiikkivideot, joita en vielä edellisessä postauksessa julkaissut. 'Modern Jesuksesta' video tosin on vasta julkaistukin edellisen postauksen jälkeen.
perjantai 25. lokakuuta 2013
Kaksi mainiota albumia
Jokin aika sitten bongasin Nuorgamin ansiosta, että Emilíana Torrinilta oli tullut uusi levy. Tämä 'Tookah' on ilmestynyt jo syyskuussa, mutta minä hyppäsin mukaan junaan vasta pari viikkoa sitten.
Emilíana on varmasti useimmille, kuten myös itselleni tuttu tuosta muutaman vuoden takaisesta 'Jungle Drum' renkutuksesta, vaikka siinäkin vaiheessa takana oli jo pitkä ura sekä taustalaulajana, että sooloartistina. Erityismaininta siitä, että hän on takavuosina myös kollaboroinut mm. kahden suosikkini Gus Gusin ja Thievery Corporationin kanssa.
'Tookah' todella ottaa täysin toisenlaisen musiikillisen linjan, mitä 'Jungle Drum', eikä todellakaan jätä kylmäksi. Nyt muutaman kerran levyä kuunneltuani käsillä on todella vahva, tunnelmallinen ja melodinen kokonaisuus, joka ansaitsee paikkansa yhtenä vuoden noteeratuimmista levyistä. Kuuntele Spotifystä.
Toinen, vielä merkittävämpi albumi on julkaistu jo toukokuussa, mutta se oli mennyt itseltäni ohi. Siitäkin huolimatta, että kiinnitin kesällä kyllä huomiota Chvrchesin remiksiin bändin 'Hurricane' kappaleesta. Kyseessä on New Yorkista maailmalle singahtanut Ms Mr nimeä kantava bändi.
Todellinen loppusysäys bändiin tutustumiselle tuli kuitenkin vasta viime viikolla, kun kuulin Liettuan reissulla Bershkassa tuon jo aiemmassa postauksessakin kehumani överikovan RAC-remiksin levyltäkin löytyvästä 'Think of You' biisistä. Oli pakko selvittää että mikä tämä bändi oikein on.
Ja kyllähän sieltä selvisi jotain sellaista, mistä ei ole enää paluuta. Olen ehtinyt kuunnella 'Secondhand Rapturea' ihan sellaisenaankin jo toistakymmentä kertaa, ja tuntuu että levy vain kasvaa jokaisella kuuntelulla. Esimerkiksi alkuperäinen 'Hurricane' aika yllättäen on jopa tuota remiksausta parempi, RAC:in kanssa en oikeastaan pysty biisejä paremmuusjärjestykseen laittamaan, molemmissa on puolensa. Joka tapauksessa tältä debyytiltä löytyy kasapäin muitakin loistavia raitoja, itse asiassa keskinkertaisia kappaleita ei meinaa edes löytyä. Ehdolla tämäkin vuoden levyjen kärkeen.
Ja muistakaapa kaikki jotka kynnelle kykenevät, että tänään on Klubilla keikalla The Hearing, I Was A Teenage Satan Worshipper sekä Minä ja Ville Ahonen.
Emilíana on varmasti useimmille, kuten myös itselleni tuttu tuosta muutaman vuoden takaisesta 'Jungle Drum' renkutuksesta, vaikka siinäkin vaiheessa takana oli jo pitkä ura sekä taustalaulajana, että sooloartistina. Erityismaininta siitä, että hän on takavuosina myös kollaboroinut mm. kahden suosikkini Gus Gusin ja Thievery Corporationin kanssa.
'Tookah' todella ottaa täysin toisenlaisen musiikillisen linjan, mitä 'Jungle Drum', eikä todellakaan jätä kylmäksi. Nyt muutaman kerran levyä kuunneltuani käsillä on todella vahva, tunnelmallinen ja melodinen kokonaisuus, joka ansaitsee paikkansa yhtenä vuoden noteeratuimmista levyistä. Kuuntele Spotifystä.
Toinen, vielä merkittävämpi albumi on julkaistu jo toukokuussa, mutta se oli mennyt itseltäni ohi. Siitäkin huolimatta, että kiinnitin kesällä kyllä huomiota Chvrchesin remiksiin bändin 'Hurricane' kappaleesta. Kyseessä on New Yorkista maailmalle singahtanut Ms Mr nimeä kantava bändi.
Todellinen loppusysäys bändiin tutustumiselle tuli kuitenkin vasta viime viikolla, kun kuulin Liettuan reissulla Bershkassa tuon jo aiemmassa postauksessakin kehumani överikovan RAC-remiksin levyltäkin löytyvästä 'Think of You' biisistä. Oli pakko selvittää että mikä tämä bändi oikein on.
Ja kyllähän sieltä selvisi jotain sellaista, mistä ei ole enää paluuta. Olen ehtinyt kuunnella 'Secondhand Rapturea' ihan sellaisenaankin jo toistakymmentä kertaa, ja tuntuu että levy vain kasvaa jokaisella kuuntelulla. Esimerkiksi alkuperäinen 'Hurricane' aika yllättäen on jopa tuota remiksausta parempi, RAC:in kanssa en oikeastaan pysty biisejä paremmuusjärjestykseen laittamaan, molemmissa on puolensa. Joka tapauksessa tältä debyytiltä löytyy kasapäin muitakin loistavia raitoja, itse asiassa keskinkertaisia kappaleita ei meinaa edes löytyä. Ehdolla tämäkin vuoden levyjen kärkeen.
Ja muistakaapa kaikki jotka kynnelle kykenevät, että tänään on Klubilla keikalla The Hearing, I Was A Teenage Satan Worshipper sekä Minä ja Ville Ahonen.
maanantai 21. lokakuuta 2013
Uusia hankintoja
Mun edellinen käsimatkatavaran enimmäismitat täyttävä ikivanha vetolaukku alkoi olemaan aika huonossa hapessa. Itse asiassa oli pitänyt ostaa uusi jo ennen kesän Budapestin matkaa, mutta se sitten jäi kun päätinkin ottaa silloin lisämaksusta laukun ruumaan.
Ennen Liettuaan lähtöä uuden laukun hankinta oli siis aivan välttämätöntä, ja kävinkin katselemassa niitä paikallisista liikkeistä. Nettikaupat pistivät kuitenkin jälleen ylivoimaisesti kampoihin Tampereen hinnoille, ja päädyinkin tilaamaan omani Amazonista. Positiivisten arvioiden perusteella päädyin Cabin Maxin Metziin, joka on täyteen pakattuna mitoiltaan 55x40x20 cm kokoinen selkäreppu ja täyttää myös Ryanairin käsimatkatavarasäädökset. Matka sujui sen kanssa ongelmitta, painoakin kertyi miltei täydet 10 kg, mutta siitä huolimatta taakka ei tuntunut selässä kannettuna miltään. Ensimmäisen kokemuksen perusteella siis todella hyvä ostos, ja kelpaa jatkossakin halpalentoyhtiöiden matkustamoon.
Ostin myöskin reissusta itselleni talvitakin, vaikka olin ajatellut jättää shoppailut tältä erää sikseen. Mutta kun kaikkea on kuitenkin enemmän ja paremmin tarjolla kuin koti-Suomessa, on vaikea hillitä itseään. Olin pakannut uuden laukun jo menomatkalla melko täyteen, joten tuon takin osto tuotti hieman harmaita hiuksia. Sain kuitenkin entisen syystakkini juuri ja juuri mahtumaan vielä laukkuun paluumatkaa varten.
Kiertelin kyllä useissa muissakin liikkeissä, ja hypistelin ja sovittelin ties mitä, mutta tieto melko täydestä Cabin Maxista ei houkutellut tekemään enempää ostoksia. H&M:ssä (joita koko Liettuasta löytyy vielä toistaiseksi vain yksi, toinenkin on tulossa Vilnaan), näin tuon yhden makeimmista näkemistäni neuletakeista ikinä, tosin naisten osastolla. Kaikesta huolimatta jätin senkin ostamatta, kuvan sentään otin. Talvitakki löytyi tietenkin luottokaupastani Pull and Bearista ja siinä on myöskin irrotettava vuori, joten olen voinut käyttää sitä jo nyt. Talvella se lämmittää sitten paremmin.
Kauppakeskuksia Liettuassa on joka lähtöön, ja vaikka Kaunasin Akropolis on edelleenkin ehkä paras niistä jossa koskaan olen shoppaillut, on Vilnan keskustan liepeilläkin useita suuria kauppakeskuksia. Sielläkin on Akropolis, mutta omasta mielestäni se ei ole käynnin arvoinen. Suurin se ehkä on, mutta melkoisen tylsä verrattuna Kaunasin vastaavaan. Sen sijaan kannattaa ennemmin käydä vaikkapa Panoramassa ja Gedomino9:ssä, kunhan sen remontti kokonaan valmistuu.
Näihinkään eivät shoppailumahdollisuudet Vilnassa rajoitu, ainakin sellaisia isompia ostoskeskuksia kuin Ozas ja Europa on tiettävästi kehuttu. Mikään näistä ei kuitenkaan Gedominoa lukuunottamatta sijaitse keskustassa, joten niihin pitää lähteä varta vasten. Johdinautot ja bussit kulkevat kaikkien lähelle kuitenkin melko kätevästi, kunhan reittikartan ensin ottaa haltuun. Bussilipun ostaminen englanninkielellä tuotti myös päänvaivaa. Helpointa lienee ostaa kertalippu kuljettajalta, mutta niissä ei ole vaihto-oikeutta. Itse valitsimmekin lopulta 24 tunnin kortin, kunhan ensin saimme tulkkausapua :)
Olen muistaakseni ennenkin kehuskellut sitä, että Itä-Euroopan vaatekaupoista bongaa aina mielettömän hyviä biisejä, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Budapestissa bongasin esimerkiksi viime kerralla Reflexin Daft Punk-remiksin, ja nyt mm. tuon Franck Rogerin sekä yhden lempiremiksaajani RAC:in miksauksen Ms Mr:n loistavasta 'Think of You' kipaleesta. Etenkin jälkimmäinen on aivan törkeän kova, ja soinut reissusta palattuani monta kertaa joka päivä.
Ennen Liettuaan lähtöä uuden laukun hankinta oli siis aivan välttämätöntä, ja kävinkin katselemassa niitä paikallisista liikkeistä. Nettikaupat pistivät kuitenkin jälleen ylivoimaisesti kampoihin Tampereen hinnoille, ja päädyinkin tilaamaan omani Amazonista. Positiivisten arvioiden perusteella päädyin Cabin Maxin Metziin, joka on täyteen pakattuna mitoiltaan 55x40x20 cm kokoinen selkäreppu ja täyttää myös Ryanairin käsimatkatavarasäädökset. Matka sujui sen kanssa ongelmitta, painoakin kertyi miltei täydet 10 kg, mutta siitä huolimatta taakka ei tuntunut selässä kannettuna miltään. Ensimmäisen kokemuksen perusteella siis todella hyvä ostos, ja kelpaa jatkossakin halpalentoyhtiöiden matkustamoon.
Ostin myöskin reissusta itselleni talvitakin, vaikka olin ajatellut jättää shoppailut tältä erää sikseen. Mutta kun kaikkea on kuitenkin enemmän ja paremmin tarjolla kuin koti-Suomessa, on vaikea hillitä itseään. Olin pakannut uuden laukun jo menomatkalla melko täyteen, joten tuon takin osto tuotti hieman harmaita hiuksia. Sain kuitenkin entisen syystakkini juuri ja juuri mahtumaan vielä laukkuun paluumatkaa varten.
Kiertelin kyllä useissa muissakin liikkeissä, ja hypistelin ja sovittelin ties mitä, mutta tieto melko täydestä Cabin Maxista ei houkutellut tekemään enempää ostoksia. H&M:ssä (joita koko Liettuasta löytyy vielä toistaiseksi vain yksi, toinenkin on tulossa Vilnaan), näin tuon yhden makeimmista näkemistäni neuletakeista ikinä, tosin naisten osastolla. Kaikesta huolimatta jätin senkin ostamatta, kuvan sentään otin. Talvitakki löytyi tietenkin luottokaupastani Pull and Bearista ja siinä on myöskin irrotettava vuori, joten olen voinut käyttää sitä jo nyt. Talvella se lämmittää sitten paremmin.
Kauppakeskuksia Liettuassa on joka lähtöön, ja vaikka Kaunasin Akropolis on edelleenkin ehkä paras niistä jossa koskaan olen shoppaillut, on Vilnan keskustan liepeilläkin useita suuria kauppakeskuksia. Sielläkin on Akropolis, mutta omasta mielestäni se ei ole käynnin arvoinen. Suurin se ehkä on, mutta melkoisen tylsä verrattuna Kaunasin vastaavaan. Sen sijaan kannattaa ennemmin käydä vaikkapa Panoramassa ja Gedomino9:ssä, kunhan sen remontti kokonaan valmistuu.
Näihinkään eivät shoppailumahdollisuudet Vilnassa rajoitu, ainakin sellaisia isompia ostoskeskuksia kuin Ozas ja Europa on tiettävästi kehuttu. Mikään näistä ei kuitenkaan Gedominoa lukuunottamatta sijaitse keskustassa, joten niihin pitää lähteä varta vasten. Johdinautot ja bussit kulkevat kaikkien lähelle kuitenkin melko kätevästi, kunhan reittikartan ensin ottaa haltuun. Bussilipun ostaminen englanninkielellä tuotti myös päänvaivaa. Helpointa lienee ostaa kertalippu kuljettajalta, mutta niissä ei ole vaihto-oikeutta. Itse valitsimmekin lopulta 24 tunnin kortin, kunhan ensin saimme tulkkausapua :)
Olen muistaakseni ennenkin kehuskellut sitä, että Itä-Euroopan vaatekaupoista bongaa aina mielettömän hyviä biisejä, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Budapestissa bongasin esimerkiksi viime kerralla Reflexin Daft Punk-remiksin, ja nyt mm. tuon Franck Rogerin sekä yhden lempiremiksaajani RAC:in miksauksen Ms Mr:n loistavasta 'Think of You' kipaleesta. Etenkin jälkimmäinen on aivan törkeän kova, ja soinut reissusta palattuani monta kertaa joka päivä.
torstai 11. heinäkuuta 2013
Kesän raikkaimpia tanssiraitoja
Ajattelin jakaa pari kuumaa kesämusiikkilöytöä, jotka bongasin HTDJ:n Facebook-sivulta. Toinen niistä onkin jo aiemmin hehkuttamani Chvrchesin remiksaus. Breakbotin biisissä on sellaiset kasariherutuspianot että ei mitään järkeä, aivan saattansin kova! Tälläiset houseraidat pistävät täällä päässä pään aivan sekaisin. Alex Metric pitää tutun tasonsa ja yhdistelee vanhoja reivisaundeja nykytyyliin, ja kyllähän se vanhan teknohipin mieltä lämmittää tietenkin :)
M.I.A.:n uusin biisi 'Bring The Noize' on sekin loistava raita, joskin se perustuu täysin pari vuotta vanhaan Marble Playersin 'Marble Anthemiin'. Tämähän ei kuitenkaan yllätä ja on jo muotia, Azealia Banks kun on mm. syyhkinyt niin Lazy Jay:tä kuin Baaueriakin omiin kappaleisiinsa. Vähän kuin studiostandardi tänä päivänä. Ja turha sitä kiistää on, 'Marble Anthem' kuulostaa heti niin paljon paremmalta kun neiti Arulpragasam siihen tuo oman äänensä mausteeksi.
Lauantaina olis sitten seuraavat Hang The DJ! pirskeet Klubilla, pitää katsoa tulisko sinne asti selviydyttyä, kun on tuolloin vähän kiire aikataulu. Mutta hyvää musaa voi jokatapauksessa fiilistellä muutenkin kuin tanssilattialla. Nämä toimivat ehdottomasti joka tilanteessa!
M.I.A.:n uusin biisi 'Bring The Noize' on sekin loistava raita, joskin se perustuu täysin pari vuotta vanhaan Marble Playersin 'Marble Anthemiin'. Tämähän ei kuitenkaan yllätä ja on jo muotia, Azealia Banks kun on mm. syyhkinyt niin Lazy Jay:tä kuin Baaueriakin omiin kappaleisiinsa. Vähän kuin studiostandardi tänä päivänä. Ja turha sitä kiistää on, 'Marble Anthem' kuulostaa heti niin paljon paremmalta kun neiti Arulpragasam siihen tuo oman äänensä mausteeksi.
Lauantaina olis sitten seuraavat Hang The DJ! pirskeet Klubilla, pitää katsoa tulisko sinne asti selviydyttyä, kun on tuolloin vähän kiire aikataulu. Mutta hyvää musaa voi jokatapauksessa fiilistellä muutenkin kuin tanssilattialla. Nämä toimivat ehdottomasti joka tilanteessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)