Vuoden 2013 parhaat levyt

Nakit [x], perunasalaatti [x], cocktailpiirakat [x], dippi ja sipsit [x]. Tervetuloa uusi vuosi!

Mutta palataan sitä ennen vielä ajassa taaksepäin. Tänä vuonna on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon hyvää musiikkia, enemmän ainakin kuin monena aiempana vuonna. En tee yhtä kattavaa postausta tästä, kuin kahtena edellisenä kertana, sillä olen käsitellyt suurinta osaa näistä levyistä jo omissa postauksissaan aiemmin.

Aivan kaikkia hyviä levyjä en kuitenkaan ole arvostellut, ja toisaalta kaikki arvostelemani hyvät levyt eivät välttämättä kaikista kehuistani huolimatta pääse sille levelille, että niitä voisi vuoden parhaiden joukkoon lukea.

En esimerkiksi ole maininnut täällä sanallakaan David Bowien alkuvuonna ilmestyneestä 'The Next Day':stä, josta on muodostunut ehkä yllättäenkin uusi suosikkini Bowien levyistä 'Let's Dancen' rinnalle. Tällä uudella levyllä on paikka paikoin vähintään yhtä hyviä raitoja kuin vaikkapa edellisen nimikkoraita tai aiempi lempikappaleeni 'Cat People (Putting Out Fire)'. 'The Next Day':llä takuuvarmoja biisejä ovat mm. 'Love is Lost', 'Boss of Me', 'How Does The Grass Grow?' ja '(You Will) Set The World On Fire'. Ja onhan Bowie featuroimassa yhdellä vuoden kärkipaikoista kisailevista albumeistakin, nimittäin Arcade Firen 'Reflektorilla'.





En myöskään ole maininnut Kanye Westin 'Yeezusta', joka aika yllättäen oli todella toimiva ja kaikessa häröydessään kutkuttavan kiehtova albumi. Lempiraitojani ovat mm. 'I Am God', 'New Slaves', 'Guilt Trip' sekä 'Bound 2'. Koko albumilla ehkä parasta on loistava samplejen käyttö, vaikka se osin on kyseenalaistakin. En ole kuitenkaan mikään Kanye West fani, vaikka pari vuotta sitten miehen showta Flow:ssa hetken seurasinkin. En myöskään ollut kuunnellut yhtään albumia ennen tätä kokonaan, tai ylipäänsä pysty vertaamaan albumin raitoja aiempiin, mutta 'Yeezuksessa' vain on jotain todella toimivaa. Ei sekään silti TOP 10:n yllä.

Hyviä levyjä on tullut siis niin paljon, että sinne eivät myöskään pääse muuten loistavat levyt tänä vuonna julkaisseet kestosuosikkini Pet Shop Boys, ei yksi entisaikojen lempiartisteistani µ-Ziq tai yhden vuoden kiinnostavimmista tanssittavista indielätyistä tehnyt Phoenix. Eikä myöskään toinen ranskalainen, samoista kaveripiireistä lähtenyt ja isoin odotuksin vastaanotettu Daft Punk, useasti kehumani The Naked and Famous tai vasta ostamani Sin Cos Tan. Ei edes suuri suomalainen suosikkini French Films, toinenkin oikein reipasta rokkia tekevä Satellite Stories tai ehkäkin kaikkien aikojen hiphoplevyn julkaissut freestyleräpin voimaduo Solonen & Kosola. Myöskään mahtavia yksittäisiä hittibiisejä sisältävä Chvrchesin levy ei aivan pysty ylittämään sitä maagista ylivoimaisesti parhaiden levykokonaisuuksien rajapyykkiä.

Niitä vuoden kaikkein parhaita albumeita onkin huomattavasti vaikeampi pistää parhausjärjestykseen, eivätkä ne alla sellaisessa olekaan, mutta kymmenen kärkeen ehdottomasti kuuluvat kuitenkin mm. alla olevat levyt.

Mutta eivät kaikki uutiset ole niin iloisia. Vaikka vuosi päättyy näin hienosti upeiden levyjen ja hyvän musiikin osalta, niin newyorkilaisbändi School of Seven Bells on menettänyt yhden perustajajäsenistään, Benjamin Curtisin viime sunnuntaina. Curtisilla todettiin aiemmin syöpä, ja vaikka toivoa alkuun oli, ei hoidoista lopulta ollut kuitenkaan apua. On aina surullista, kun hieno ihminen lähtee liian aikaisin. Toivottavasti tämän loistavan bändin ura voisi kuitenkin vielä jossain vaiheessa jatkua, mutta onneksi ainakin musiikin muisto elää.

R.I.P. Benjamin Curtis (23.9.1978 – 29.12.2013)

Snakadaktal - Sleep In The Water

Tänään on se päivä, kun yhden kaikkien aikojen parhaista australialaisista bändeistä, Snakadaktalin debyyttilevy 'Sleep In The Water' julkaistiin. Kirjoitin aiheesta vasta viime viikolla, eivätkä ennakko-odotukset olleet tällä kertaa lainkaan liikaa. Ei epäilystäkään että eikö tässä olisi yksi tämän hetken ehdottomasti parhaista indiebändeistä. Bändin kotisivulla levyä kuvaillaan näin:

Unenomaisia intrumentaaleja ja taianomaisia laulettuja runollisia harmonioita. Äänimaailma on entistä suurempi, avarampi, parempi ja vie kuuntelijan matkalle mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Samalla tunnelma on hypnoottinen, kuin vajoaisi lämpimään kylpyyn. Veden alle sukeltamisen tunne on levyn keskeistä tematiikkaa, sekä kirjaimellisesti että samalla kuvaannollisesti. Kauniita balladeja rakkauden löytämisestä merten syvyyksistä.

Tietenkin olen hiukan jäävi kommentoimaan tätä muuten kuin ylisanoilla, tee siis oma tulkintasi. Illalla on luvassa kuitenkin hieman erilaista musiikkia, sillä Risto heittää soolokeikan O'Connellsissa. Vaikka Ylihärsilä piti välissä pari vuotta hiljaiseloa, niin nyt uusi levy, elektronisempi on työn alla.

Aurinko helli meitä - tarinoita viikonlopusta

Tälläsiä säitä vielä loppukesälle lisää! Eihän se mitään perjantaina satanut, olipa meinaan aivan mahtavat kelit koko viikonlopun. Tietysti olin monta viikkoa täältä pois lomalla, mutta siitä huolimatta näin hyviä kelejä ei sitten toukokuun ole ollut. Iltaisinkin on ollut kesäisen lämmintä, ja päivisin hellettä. Tämän ansiosta päästiin kuin päästiinkin toteuttamaan suunnitelmia ja puistokaljoittelun ja Hookin lisäksi käytiin vielä Karusellin terassillakin, joka on saanut kasvojen kohotuksen.

Aiemmin hieman ankeahko terassi on laajentunut ja toimii nyt hyvällä konseptilla. Muutenkin Posteljooninpuiston remontti alkaa olemaan loppusuoralla, hotellin rakennustyömää kun söi siitä ison osan pariksi vuodeksi käyttöönsä. Karuselli sijaitsee siis aivan rautatieaseman vieressä, asematunnelin toisella puolella, puiston kulmassa. Oikein harmittaa, että en aiemmin ole tuonne ehtinyt.

Terassia pyörittää Ravintola Semafori, ja paikka on tamperelaisittain sieltä edullisimmasta päästä. Lisäpojot pakkaskylmistä tuopeista ja grillistä, joista asiakkaille tarjoillaan ilmaista makkaraa. Huhupuheiden mukaan sinne voisi jopa viedä omat grillattavansakin. Vielä tuhdimpaa murkinaa toivovalle on Semaforin ruokalista käytettävissä. Parasta kuitenkin tässä on halpisterassin yllättävä viihtyisyys. Suuret puut puiston reunalla sulkevat terassin näinkin vilkkaalla paikalla varsin mukavasti syliinsä, ja tarjoavat hellepäivänä paahtavalta auringolta varjoa. Me tosin valitsimme tietenkin aurinkospotin. Parina päivänä viikossa terassilla on tarjolla myös deejii-vetoista musiikkia.







Lauantaina keli vain parani, oli todellinen hellepäivä. Ja miten hyvä päivä se olikaan kaikenlaiselle ulkoilma-aktiviteetille. Hukkatila ry, joka vastasi viime kesän yhdestä hienoimmista projekteista, Kesäsiirtolasta Aspinniemessä, järjesti nyt Näsinpuistossa Puistokirppiksen.

Nurtsille tiensä oli löytänyt useampi kymmenen myyjää, ja vaikka itse en löytänyt kuin tuon ihastuttavan kangaskassin, olin todella tyytyväinen ostokseeni. On lähes yhtä makea kuin mun Uhana Designin rosvokissakassi! Kyseessä on ainakin toistaiseksi nimettömänä pysyneen taitelijan lopputyö, mutta noilla taidoilla toivoisin hänen tekevän näitä enemmänkin myyntiin. Samassa pisteessä olisi ollut myös myynnissä t-paitoja, mutta samalla printillä olevaa hienoa valaspaitaa ei ollut mulle sopivassa koossa.













Laikunlavalla järjestettiin eilen myös Tampere Puistoreggae 2013, ja jos viime viikonloppuna kolea ilma ei saanut mua viihtymään Valoa Popupissa samassa paikkaa, niin tällä kertaa sään ansiosta oli mukava käydä tsekkaamassa Pelle Miljoonan ja Funky Kingston Bandin keikkaa. Keikka olisi saanut kestää kyllä pidempäänkin, Pelle vetäisi vain alle tunnin setin, ilmaiskeikka tietysti, mutta silti.

Muun ajan tiskijukat hoitivat selektion ja Kasvisravintola Gopal myi eettistä ruokaa. Minä en tosin syönyt festeillä, en vegaanista enkä eettistä, reilun kaupan luomuviiniä lukuunottamatta, sillä olin syönyt kotona kunnon grilliherkut - pippuripihviä, maissia, halloumia ja paistettua sipulia. Nam saatana!











Viikonloppuun kuului Puistoreggaen lisäksi myös muita loistavia uutisia musiikkirintamalta. Tänä vuonna parhaiden levyjen tittelistä kilpailevat nyt takuuvarmasti jo Portugal. The Man, jonka 'Evil Friends' levy mulla on soinut jo monta viikkoa todella tiuhaan tahtiin, samoin uskallan varata sieltä jo paikan pian ilmestyvälle Snakadaktalin uudelle levylle. Mutta luin juuri eilen, että yksi parhaista muhun iskeneistä indiebändeistä, The Naked and Famous on myöskin julkaisemassa uutta levyä syyskuussa. Saunditakuu tässäkin, ja pirun hyvältä maistiainen kuulostaa. Aijjettä!

Unia vedessä

Waauu! Ihan sattumalta huomasin, että viime vuonna ensi kertaa "löytämältäni" australialaiselta Snakadaktalilta ilmestyy albumi 'Sleep In The Water' elokuun alussa. Tätä on todellakin odotettu.

Levylle ei näemmä ole päätynyt aiempaa suosikkikappalettani 'Dance Bearia', mutta eipä hätää. Näiden molempien uudelta levyltä kuulemieni maistiaisten perusteella luvassa on aivan älyttömän hyvä platta. Nauttikaa näistä albumia odotellessa, ja Spotifystä tietysti löytyy lisää Snakadaktalia.

Bonuksena loppuun vielä paras Daft Punkilta koskaan kuulemani remiksaus. Biisi on uusimmalta 'Random Access Memories' levyltä, ja version takana on ranskalainen Reflex, jonka alkuperä kuuluu hyvin biisin saundissa. Tämä versio tuo ehkä hieman mieleen takavuosien kestosuosikin, Aeroplanen (ranskalainen toki sekin) miksauksen Friendly Firesin 'Parisista', joka toimii itseasiassa vieläkin kuin junan vessa. Itse kuulin tämän ensi kertaa Budapestin Bershkassa ja jouduin hiukan tekemään taustatyötä selvittääkseni biisin alkuperän, Shazam tai Soundhoud kun eivät biisiä tunnistaneet ;)

Kesän 2012 hienot uutuslevyt

Tässä kesän aikana on tullut bongattua uusia artisteja aika hurjia määriä ja olenkin ollut seitsemännessä taivaassa kaiken tämän hyvän matskun kanssa.

Muutamalta bändiltä on tullut myös reilun parin kuukauden sisään täyspitkä levykin ja pari artistia niistä onkin ollu hieman tuttuja jo aiemmin.

Tutuista The Crookes julkaisi vasta heinäkuun puolella uuden 'Hold Fast' levynsä joka on aivan todella loistava brittipop-levy. 'Afterglow' ehti soida pariin kertaan myös HTDJ:ssä sinkkuna ja tykästyin biisiin jo siellä. Hyvän levyn merkkihän on se, että hyviä biisejä löytyy useita, ja täynnä tämäkin niitä on, mutta tämän biisin haluan nostaa vielä esiin yhtenä kärkisuosikeista.

Toinen erittäin kovaa muhun iskenyt levy oli Metricin 'Synthetica', joka tuli pihalle kesäkuulla. Bändi oli tuttu mutta aiempi materiaali ei niin kovasti iskenyt. Tämä levy sitten muuttikin täysin mun käsitykset.

Itse löydän Syntheticalta paljon samaa mistä pidän vanhemmassa The Soundsissa, siis wanhoihin hyviin aikoihin ;) Tarkalleen ottaen 'Crossing The Rubiconin' jälkeen.

Jos The Crookesin albumi oli hieman yksinkertaisempi ja rosoisempi, Metric pistää sellaisen hittikimaran soimaan tällä levyllä että näin melodista ja hyvää rokkipoppista en ole vähään aikaan kuullut!

Toimii! Synthetica yhdistää perinteistä rokkia ja konesaundia hienosti. Kuuntele ja ihastu :)

Nämä pari bändiä, Zulu Winter ja The Temper Trap julkaisivat levynsä jo toukokuun puolella, mutta tutustuin niihin vasta kesäkuulla ja ne sulattivat heti tiensä mun sydämeeni.

Zulu Winterin tyyli on täysin toisenlaista kuin kahden edellisen, mutta uusi ja myöskin debyyttilevy, 'Language' lunastaa muuten täysverisen indiediggarin odotukset kaikilta osin.

The Temper Trapin tapauksessa bändin nimeä kantava levy on jo kyseessä toinen levy, eli suosiota se varmasti on nauttinut ainakin kotimaassaan Australiassa.

Tämä on sen verran tuore tuttavuus, että en ole tätä kirjoittaessani edes ensimmäistä levyä ehtinyt itsekään kuuntelemaan mutta luonnollisesti se tuolla Spotify-jonon perässä odottaa. Maailman toiselta reunalta tulee kyllä loistavia bändejä. Ainakin tämä, The Naked And Famous, Cut Copy ja jo aiemmin suitsuttamani Snakadaktal! Ja tietysti kunnon rokkijyrät kuten AC/DC ja Wolfmother. Vaan mikäpä siellä lämmössä on hyviä biisejä nikkaroida :)

Lähipäivänä on tulossa lisää musiikkipostauksia, kun ei viitsi kaikkea kerralla laittaa :) Mutta näillä musiikillisilla eväillä on helppo suunnata kohti loppukesää ja syksyä, vaikka kyllähän tää kesä täällä on ollut kaukana Australian kesästä (meidän talvi) ja on ollut yhtä kevättä ja syksyä :)

Kyllä se tästä...

Olo on parantunut siihen malliin että aattelin postailla pari helmee biisiä jotka kuulin tänään ensimmäistä kertaa.