Popittelut on popiteltu

Niin vain on jälleen yhdeksäs Monsters of Pop juhlittu. Eilen meni itsellä epätavallisen myöhään, sillä illan viimeinen bookkaus, Annie aloitti vasta puoli kahdelta, ja soitti levyjä liki puolitoista tuntia. Yöunet jäi vähiksi, mutta tuli juuri otettua tunnin kompensaatiotirsat. Piti myös lähteä tänään katsastamaan Tallipihan Sadonkorjuujuhlat, mutta ei sitten vain jaksanu. Poppi vaatii veronsa :)

Mutta kylläpä oli jälleen mainio ilta. Pohjoismaiset naiset veivät voiton molempina päivinä Klubilla - perjantaina Jennie ja eilen Annie. Toki Shivan Dragnkin oli aivan loistava, ja visuaalisesti heidän esityksensä oli koko Mopin paras, mutta silti vain taas yhdelle on paikka sydämessä lauantailtakin. Tairan lisäksi kokoonpanossa ei tällä kertaa ollut toista Flow'ssa nähdyistä soittajista, enkä tiedä, oliko tuolloin kyseessä vain ekstrajäsen. Biisithän Artturi säveltää tälle projektille kuitenkin itse. Paria viimeistä biisiä lukuunottamatta koko settilista oli juuri niin kaunista elektronista, jota odotin.

Ennen Tairaa & co.:ta lavan otti haltuun Iisa, jonka tosin olin jo nähnyt niin Valoa Festivaleilla alkuvuodesta, kuin Flow'ssakin. Sikäli tällä ei ollut itselleni niin paljon annettavaa, ja kyseessä olikin myös yksi vuoden viimeisiä livevetoja. Tämän keikan jälkeen he vetäytyvät tekemään uutta materiaalia.













Klubin ensimmäinen esiintyjä, brittiläinen Labyrinth Ear sai harmi kyllä esiintyä melko tyhjälle salille, joko kellonajasta johtuen, tai siitä, että Telakan aikataulu heiti melko paljon ja viimeinen bändi Teksti-TV 666 pääsi aloittamaan oman settinsä puoli tuntia myöhässä. Toisaalta kohdeyleisökin oli aivan eri.

Labyrinth Earin esitys oli, joko tästä johtuen, tai sitten vain heidän tyylistään, kuitenkin hiukan vaisu. Kun juuri mainitsin edellisessä postauksessa siitä, että joidenkin bändien musiikki toimii paremmin levyltä kuin livenä, niin tässä oli hyvä esimerkki siitä toisesta. Teksti-TV:n keikka multa meni myös hieman ohisektoriin, mutta tulipa sitäkin hetki seurattua. Ainakin kovaa bändi soitti, mutta ehkä keikkapaikka ei ollut omiaan, tai sitten se ei vain lähde. En kyllä suuremmin siitä ole edes levyltä kuunneltuna innostunut.

Mutta takaisin illan viimeiseen slottiin. En tiedä miten joku voi näyttää niin suloiselta ja täysin rauhalliselta dekkien ja mikserien takana kuin Annie. Hän saapui lavalle ja iski pöytään villin tusinan 80-luvun lopun ja 90-luvun alun house- ja teknoklassikoita, miksaillen väliin myös jonkin verran uudempaa musiikkia. Tätä oli odotettu, ja odotukset myös lunastettiin, pääsin jopa jonkin verran tanssimaan, sillä jotkin biiseistä vain olivat ylivertaisia. Mm. Hercules & Love Affairia, Inner Cityä, Samantha Foxia, Betty Boota (jälkimmäistä jopa parin biisin verran) kuultiin. Olipa mukava päästä pitkästä aikaa hiukan tanssimaankin :)

Seuraavana festarivuorossa onkin sitten Lost In Music, ja vaikka pahoja päällekkäisyyksiä onkin tiedossa, ei se silti estä muutaman bändin näkemistä, ja niidenkin kanssa täytyy vain suunnitella aikataulunsa tarkkaan torstain osalta. Tuskin Monsters of Pop on täältä mihinkään lähdössä, vaikka vaikutti, että jonkin verran yleisökatoa oli aiempiin vuosiin havaittavissa. Ensi vuonna kuitenkin olisi tulossa jo kymmenennet popit, siispä niitä odotellessa!

Musiikkifestivaalin kadonnut punainen lanka

Huomenna alkaa Monsters of Pop, mutta puhun silti ensin vähän Lost In Musicista. Sydän on murtunut.

Mulla oli nimittäin jo varattuna festaripassi tuonne, sellaisen kun saa taas Veikkaus-kortilla opiskelijahintaan (27€), mutta jätin sen hakematta koska...

En edes ymmärrä mitä keikkasuunnittelijalla on ollut mielessä, kun kaikki kiinnostavat indielupaukset on lätkäisty esiintymään torstaina samaan aikaan. Mulla on siis Lost In Music -historiani vaikeimmat valinnat tällä kertaa edessä, kun torstaina Doriksessa esiintyvät Big Wave Riders, Gim Kordon ja Teksti-TV 666, Klubilla NEØV ja pitkästä aikaa keikkaileva French Films sekä Telakalla Eva & Manu ja Damn Seagulls. Tämä on niin epäreilua, etenkin koska BWR:ltä ja NEØV:iltä on tietääkseni tulossa uudet levytkin näillä näppäimillä. Vielä tosin pieni toivonkipinä on, mikäli artistit esiintyvät eri järjestyksessä. Onneksi edes näin Evan & Manun juuri.



Myös perjantaina päällekkäisyyttä on vähän, mutta silloin valinta on helpohkompi. Doris kutsuu varmuudella, sillä siellä esiintyvät parin vuoden takainen kovin yllättäjä ja ehkä yksi Lost In Musicin kovimpia, Kap Kap yhdessä Delay Treesin kanssa. Päällekkäin olisi mennyt Zebra and Snake Yo-talolla, mutta kestän tämän tappion.

Lauantaille ei sitten olekaan taas jäänyt oikein mitään kummoista katsottavaa edes, mutta kestosuosikkini I Was A Teenage Satan Worshipperin menen ehdottomasti Telakalle yytsimään.

Mutta mitä tulee Monsters of Poppiin, niin mitä enemmän olen kuunnellut tuota Jennie Abrahamsonin uusinta 'Gemini Gemini' levyä, sitä enemmän olen alkanut odottaa tämän perjantain keikkaa. On se aivan huikea levy, ei siitä mihinkään pääse, ja tuosta 'Wolfista' tykkään erityisesti! Nauttikaapa, ja muistutuksena, että Jennien pääsee kyllä näkemään muuallakin. Eilen oli jo keikka Tavastialla, mutta tänään ehtii vielä Ouluun, huomenna Turkuun ja lauantaina Vaasaan! Tämän päivän Aamulehdessä Jennietä oli myöskin suitsutettu melko majesteettisin sanoin.

Jennie Abrahamson piti kyllästymisen takia pienen tauon musiikkiympyröistä, pääsi sitten kiertämään Yhdysvaltoja Peter Gabrielin kanssa, palasi tänä vuonna Gemini Gemini -albumillaan ja todisti olevansa maailman vahvin ehdokas Kate Bushin työn jatkajaksi.

Niin ja muistakaa myös mun Monsters of Pop -soittolistani Spotifystä :)

Monsters of Pop 2014

Jokasyksyinen ja oman makuni mukaista musiikkia toiseksi eniten Suomessa tarjoileva indiefestari, Monsters of Pop on täällä taas reilun viikon päästä, tarkalleen 11.-13.9. Keikkapaikkoina toimivat tutut Klubi ja Telakka.

Eniten kiinnostavat MOP -artistit ovat tällä hetkellä luonnollisesti jo Flow -postauksen yhteydessä hehkuttamani Shivan Dragn, jonka keikan pääsen nyt näkemään kokonaan, ruotsalainen superkauniita lauluja tekevä ja juuri neljännen levynsä julkaissut Jennie Abrahamson, brittiläinen Labyrinth Ear, sekä kotimainen The Hearing, jota en viime syksynä onnistunut yrityksestä huolimatta näkemään. Tietysti Annien dj-setti on erittäin korkealla kiinnostuksen aiheena, mutta se on silti kuitenkin vain dj-setti.

Luonnollisesti menen katsomaan tietenkin myös Sin Cos Tania, se kun kuuluu vakiosuosikkeihin siitä huolimatta, kuinka monta kertaa sen olen nähnyt. Tämä taitaa olla nyt jo viides kerta, ja osittain senkin takia ei koko keikkaa tullut Flow'ssa katsottuakaan, sillä siellä piti kiiruhtaa toiselle stagelle, jossa aloitti Real Estate.













Teksti-TV 666:n missasin taas tarkoituksella Flow'ssa, sillä tiesin bändin olevan tulossa Tampereelle peräti kahdesti syksyllä. Monsters of Popin lisäksi Teksti-TV 666 esiintyy myös Lost In Musicissa lokakuussa.

Rokkipuolelta kiinnostaa katsastaa miten Suomen Mars Volta, The Scenes rokkaa keikalla. Etenkin tänä vuonna ilmestynyt kakkoslevy 'Beige' kun kuulostaa mitä loistavimmalta matskulta. Edellä mainittujen mielikuvien lisäksi myös vanhempi Radiohead tulee joistakin biiseistä mieleen. Samoin kotimaiselta rintamalta voisi yrittää jaksaa tsekata myös, että mitä maata tämä uusi 70-luvusta ammentava Jukka ja Jytämimmit on livenä. Harmi kylläkin arki-iltana klo 22 alkava keikka ei ole itselleni se paras mahdollinen aika, joten nähtäväksi jää, viitsinkö. Ruotsalainen Könsförrädare kiinnostaa myös, vaikka musiikki ei kotona kuunneltuna niinkään iske.

Se mikä tekee Monsters of Popista erityisen positiivisesti poikkeavan festarin lähes mihin tahansa muuhun musiikkitapahtumaan verrattuna, on se, että kaikki bändit on aina mahdollista ehtiä kuulemaan. Päällekkäisiä slotteja ei yksinkertaisesti ole. Alkuillasta popitellaan Telakan puolella, ja loppuilta menee Klubilla, jossa ne itselle kaikkein kovimmat bändit perjantai- ja lauantai-iltana esiintyvätkin.

Tsekkaa oma Spotify -soittolistani TÄÄLTÄ! Ikävä kyllä Shivan Dragnia tai Jukkaa ja Jytämimmejä ei sieltä löydy, mutta muita omia lemppareitani kyllä.

Kato äiti, ilman käsiä!

Loistavaa perjantaita! Sain tuossa alkuviikosta kuunneltavakseni ja arvioitavakseni We Never Stood A Chance- ja Tulensytyttäjä -blogeja kirjoittaneen Jukan tuoreimman bändin ensimmäisen singlejulkaisun. Meni vain hiukan aikaa, enkä ehtinyt julkaista tätä aiemmin noiden Helsinki-postausten vuoksi.

Tamperelainen Mumrunner on niinkin tuore kokoonpano, että se on perustettu vasta viime joulukuussa. Jukan lisäksi bändissä soittaa mm. Revival Hymns ja Getawaycab bändeistä tuttuja muusikoita. Ensimmäisestä en ollut edes kuullut, mutta jälkimmäistä tuli jossain välissä fiilisteltyä.

Äitijuoksija on kuitenkin tyylillisesti erilaista kuin ne osaset, joista tämä kokonaissumma muodostuu. Bändi itse kuvailee musiikkinsa yhdistelevän eniten shoegazea ja punkkia. Ja kyllä mulle jonkin verran väistämättäkin tulee sellaisia samoja viboja, kuin vaikkapa Black Twigistä tai Teksti-TV 666:sta. Jokatapauksessa ensimmäiseltä sinkulta löytyvät kaksi raitaa 'ZIT' / 'RUT' kuulostavat hämmentävän hyvältä, sanotaan vaikka näin että hyvin surisee, pörisee ja potkii. Bzzt! Keikalle pitäisi päästä, pogoaisin etenkin 'RUT':in tahtiin. Kuitenkin sitä saa vielä tovin odotella, bändin ensimmäisiä keikkoja kun on vasta luvassa sitten syssymmällä.

Aikapa jees, että Tampereelta tulee tälläistä musiikkia. En edes viitsi kategorisoida itseäni minkään tietyn musiikkigenren suurkuluttajaksi, sillä pääasiassa arvioin kaiken musiikin vain sen perusteella, että kuulostaako se musta hyvältä. Shoegazeakaan ei sinänsä tule mitenkään hirveästi kuunneltua, mutta aina välillä se potkii oikein maukkaasti, kuten nyt vaikkapa Mumrunner. Bändin Tumbler -saitti löytyy TÄÄLTÄ, ja Facebook -sivu TÄÄLTÄ!

'ZIT'

Let me see, one more hour, still asleep.
It's getting hard to breathe, in the mornings, still asleep.

I watched you dream of better days, spent with me.
Facing reality, on our own sides of this bed.

One last smile before we wake up, you come to me.
One last kiss before we realized that this was it.

'RUT'

I ask around. what do I find. In the darkest corner of this room.
There you lay, passed out, just like you are, just like you always are.

I carry you in to the night. My legs are feeling quite heavy.
But I must take you home. So you can wake up early.