Record Store Day tulee

Ensi lauantain kansainvälinen Record Store Day osuu tällä kertaa kätevästi pääsiäispyhien väliin, lankalauantaille. Koko lauantain on siis mahdollista shoppailla levykaupoissa ympäri maailman, ja tehdä myös erityisen jänniä levylöytöjä. Jotku bändit ja levy-yhtiöt kun julkaisevat päivän kunniaksi aivan omia erikoispainoksia. Myös Music Finland ja The Line of Best Fit julkaisevat kokoelmalevyn, joka olisi kelvannut allekirjoittaneelle paremmin kuin hyvin. Ikävä kyllä tuota levyä ei käsittääkseni Suomen levykaupoista saa, vaan se on tehty nimenomaan promotarkoituksessa maailman markkinoille.

Kyseessä on 10" vinyyli, jolta löytyy sellaisia loistavia suomalaisia artisteja ja bändejä kuin Jaakko Eino Kalevi, Mirel Wagner, Satellite Stories, The New Tigers, Beastmilk sekä yhden viime vuoden parhaista levyistä julkaissut NEØV. Olisin todellakin halunnut tämän levyn saada itselleni, mutta ehkä vähän harmitusta lievittää tieto siitä, että jälkimmäinen julkaisee tänä vuonna kakkoslevynsä 'Dominiquen'.

Tänään julkaistiin niin tuolta kyseiseltä Record Store Day -kokoelmalta, kuin bändin tulevalta albumiltakin löytyvä mahtipontinen 'Laketown'. Mitään vähempäähän tältä Kuopion lupaukselta Suomi-indielle ei toki voisi odottaakaan, kuin näin upean ensimmäisen singlen? The New Tigers -yhtyeen Appu Jasun ohjaama video tekee myöskin hienosti kunniaa tälle kappaleelle.

Hukassa syvissä vesissä

Brittiläinen Swim Deep on myöskin ollut mulla aika paljon soittolistalla viime aikoina. Bändi julkaisi ensimmäisen kokopitkänsä 'Where the Heaven Are We':n tämän vuoden elokuussa, ja itselle se on melko uusi löytö. Levyllä on runsaasti tarttuvia ja hyviä biisejä, ja se eroaa erityisesti monesta muusta tämän hetken indie- tai elektroindiebändistä vahvojen brittipop-vaikutteidensa ansiosta.

Vaikka tämä ei itsellä samalla tavalla olekaan tyhjentänyt pajatsoa, kuin useat muut levyt tänä vuonna, kuuluu tämäkin silti keskivertoa parempiin julkaisuihin. Omiin kärkisuosikkeihin kuuluvat etenkin nuo musiikkivideoinakin julkaistut 'Honey', 'King City' ja 'She Changes the Weather'.









Myös Satellite Storiesin kakkoslevy 'Pine Trails' näki päivänvalon aivan hiljattain, marraskuun alussa. Kannattaa sekin tsekata, jos reipaspoljentoinen tanssirokki kiinnostaa. Oulun pojat ammentavat energiansa samasta sammiosta kuin vaikkapa Two Door Cinema Club tai The Killers ennen vanhaan.

Eihän bändi tällä levyllä keksi pyörää uudelleen, mutta tyylilleen uskollisena se pysyy. Siitäkin huolimatta, että kyllä tältä debyyttilevyä enemmän variaatiota ja melodioita kuitenkin löytyy. Omia suosikkejani jo aiemmin julkaistujen sinkkujen, 'Campfire' ja 'Lights Go Low' lisäksi ovat 'Pinewood Parkways', 'Australia (Don't Ever Let Her Go)', 'A Great Escape' ja 'The Tune of Letting Go'.

Ja muistakaapa jälleen tulevana lauantaina Ravintolapäivä. Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmista ravintoloista on raakaruokaa tarjoava, Raaka Pizza Clubi. Saapa nähdä, ovatko raakapitsat siellä yhtä maukkaita kuin Liettuassa. Toivottavasti ainakin sää suosii, kaikki Tampereen ravintolat löydät täältä! Itse joudun pikkaisen himmailemaan päivällä syömistä, koska illalla on luvassa firman pikkujoulut.

Lost In Music

Ajattelin olla Lost In Musicin kanssa edes vähän aikaisemmassa, mitä Monsters of Popin kanssa. Ensi keskiviikkonahan ne taas alkaa. Siinä missä MOP on suunnattu indiekansalle, Lost In Music on selkeästi enemmän valtavirralle. Tarjonta on myöskin huomattavasti hajanaisempaa, niin tyylillisesti kuin sijaintinsa puolesta, ja pienemmillä keikkapaikoilla tyylejäkin rikotaan rohkeasti. Muistin virkistykseksi tunnelmia ja arvioita viime vuoden festareista löytyy täältä.

Itse en nyt keskiviikkona ota festivaaleihin osaa, osittain siitä syystä, että mielenkiintoisia keikkoja ei olisi ollutkaan tarjolla, mutta eniten sen vuoksi, että tulen vasta illalla takaisin reissusta. Torstaista eteenpäin sen sijaan joka päivä on jotakin mielenkiintoista, ja parin bändin osalta joutuu jopa tekemään valintoja.

Aivan viimeisen päälle lukkoon en ole ohjelmaani lyönyt, joten siksi tästäkin postauksesta löytyy joitakin sellaisia bändejä, jotka esiintyvät yhtä aikaa. Ehkä vaikein valinta osuu torstai-iltaan, jolloin Doriksessa esiintyy juuri hiljattain O'Hara'sissa esiintynyt Tallinn Daggers ja pian uuden levynsä pihalle saava Satellite Stories, joista jälkimmäisen uudet biisit ovat olleet todella tykkejä. Daggersista pidän silti enemmän, mutta Oulun poikien keikka jäi Flowssakin näkemättä. Muutoin ainoastaan NEØV, Husky Rescue ja Damn Seagulls osuvat lauantaina vähän liian lähekkäin. Todennäköisesti päädynkin itse Yo-talon keikalle, sillä siellä on Husky Rescuen lisäksi myös melko kiinnostava Miriam Bryant.

Pitää vähän pohtia, mihin sitä venyisi. Kaikki aikataulut ja esiintyjät löydät täältä!

Flow 2013 artistikatsaus

Nimittäin mun näkökulmastani katsottuna. Flow alkaa virallisesti jo ylihuomenna, mutta munkin osalta on enää neljä yötä Helsinkiin. Tajusin, että en oikeastaan oo kunnolla edes kirjoitellut täällä siitä, mitä kaikkia deejiitä, bändejä ja artisteja mä ainakin teoriassa haluan nähdä tän vuoden festareilla. Tosin viime vuonnakin kävi niin, että Champagne Barissa oli niin hyvä meininki, että jäi jopa ennakkoon suunniteltu The Black Keys katsomatta tyystin. Mieli ja suunnitelmat kun saattavat muuttua nopeastikin päivän aikana, joten liian otsa rypyssä tuonne ei siis kannata suunnata.

Oon kuitenkin tehnyt Oma Flow-aikataulun, ja ilokseni huomasin, että tänä vuonna juuri mikään niistä aivan must-see artisteista ei mee ainakaan täysin päällekkäin. Se on tietysti mahtavaa, koska tällöin on olemassa mahdollisuus nähdä kaikkia seuraavia artisteja, edes osan keikoista. Ainoastaan alun perin Bat For Lashes ja Disclosure olivat täysin samassa slotissa, mutta viime viikolla tiedotettiin Disclosuren keikan aikaistuneen puolella tunnilla. Hyvä näin, sillä viimeaikaisesta hurjasta vetovoimasta huolimatta valinta ei olisi tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Kahden poikasen todennäköisesti deejiivetoinen live kun ei Natasha Khanin valovoimalle ja musiikille pärjää millään mittarilla. Nyt näen kuitenkin molempia! Olen kasannut myös Spotifyyn Flow-soittolistaa, kuvaa klikkaamalla pääset sinne.



Koko perjantai-ilta on luvassa pelkästään laadukasta deejiisettiä Champagne Bar & Loungessa, joten sinne on mukava palailla keikoilta takaisin chillailemaan. Tänä vuonna Tamperekin on edustettuna, kun Hang The DJ:n pojat ottavat tahtipuikot heti alkuillasta. Muita kiinnostavia kollaboraatioita on Paska Sohva DJ's, jota todennäköisesti parkkeeraan heti alkuun fiilistelemäänkin, ellen sitten päädy katsomaan Noah Kiniä Open Source Stagelle.

Shampanjabaarissa muita deejiipoppoita perjantaille ovat Sounds Like Kotibileet sekä Tavastian Lauantaidiskon jäbät. Aikaisempina vuosina säätkin on suosineet, eikä sateita hirveästi ole festivaalien ajalle osunut. Jos kuitenkin vettä tulee, on shampanjabaarin ja Tiivistämön välinen tila ollut jo viime vuodesta saakka katettua tilaa, joten sekään ei haittaa.

Perjantaina ei muita isoja mulle merkittäviä esiintyjiä ollut listalla Cat Poweria lukuunottamatta, mutta kun Alicia Keysin ilmoitettiin tulevan Flow'hun, oli selvää, että se show pitää nähdä. Alician tuotantoon en oo perehtyny koskaan kokonaisvaltaisesti, mutta pidän lähestulkoon kaikista hiteistä ja hänen äänensä on aivan omaa luokkaansa, upeampaa kuin Beyoncén, Rihannan tai kenenkään muunkaan kilpasiskonsa. Olen puhunut aiemminkin kylmiä väreitä aiheuttavista laulajista ja näihin Alicia kuuluu. Oikeastaan odotan tuota showta nyt jo kohtuullisen paljon. Suurin osa mun suosikkibiiseistä löytyy tuolta yllä mainitulta Spotify-soittolistalta. Muita perjantai-illan tsekkauksen arvoisia esiintyjiä on ainakin Satellite Stories, Minä ja Ville Ahonen, Kendrick Lamar, K-X-P ja Maya Jane Coles. Maya esiintyy Alician jälkeen lempistagellani Takapihalla, joten hämärtyvä elokuun ilta ei voisi paremmin päättyä.









Lauantailta odotin tietysti eniten alkuun Beach Housea, Azealia Banksia ja Tensnakea. Harmillisesti juuri Azealia peruutti, mutta eipä hätä enää mitään. Flow räjäytti täysin potin ilmoittamalla, että toinenkin artisti Kraftwerkin lisäksi, jota olen diggaillut 25 vuotta, ei yhtään vähempää kuin kulttihiphopbändi Public Enemy saapuu esiintymään sunnuntaina. Meinasi revetä housut jalassa kun perjantaina tämän luin! Uutinen kaatoi myös Flow'n nettisivut. Mutta takaisin lauantain esiintyjiin :)

Nicole Willisin molemmat projektit, Cola & Jimmu, sekä The Soul Investigators esiintyvät Flow'n lauantaissa. Nämä olisi myös tarkoitus ainakin enimmäkseen katsoa. Austra, Pää Kii ja jo viime vuonnakin parhaan deejiisetin vetänyt Kristiina Männikkö esiintyvät kaikki suurin piirtein samaan aikaan, joten alkuillasta joutuu hiukan tinkimään osasta kiinnostavia juttuja.











Päivänselvää on, että Pää Kii pitää ainakin nähdä, vaikka suoraan sanottuna oudoksunkin sen buukkaamista Flow Festivaleille. Tosin silloin kun musiikki myy enemmän kuin perus seiskatuumaiset ja manageroinnin ottaa haltuunsa jokin kaupallinen instanssi, alkaa keikkaliksatkin nousta. Enää ei tarvi punkkarinkaan tyytyä Sorbukseen ;) Esimerkiksi Puntala Rockin järjestäjät kertoivat juuri Aamulehdessä, että Pertti Kurikan Nimipäivien liksat ovat sitä luokkaa, että heillä ei bändiin ole yksinkertaisesti varaa. Pää Kii -tasoisen bändin buukkaaminen taas ei onnistuisi senkään vuoksi, että heillä ei ole tilaakaan sille määrälle ihmisiä, joita bändin esiintyminen houkuttelisi alueelle.

Punkkikeikat nyt eivät kovin pitkiä tuppaa olemaan, joten sieltä ehtii kyllä vielä Disco Obscurankin tanssitettavaksi. Austra täytyy ehkä unohtaa, eikä se isoimpia suosikkejani festivaalin esiintyjistä ollutkaan. Myös lauantain alkuilta Champagne Bar & Loungessa ja Takapihalla ennen Tensnakea kiinnostaa vahvasti, erityisesti Hannulelaurin ja Lil Tonyn setit.





Sunnuntaina koko päivä olikin jo entuudestaan täynnä toinen toistaan kiinnostavampia esiintyjiä. Antero Lindgren, Husky Rescue, Haim, Disclosure ja Grimes kiinnostavat kaikki ja kaikkia myös näyttäisi onnistua ainakin osan keikasta katsoa. Jo ennen Public Enemyn julkistamista aivan ylivoimaisesti eniten koko festareilta odotin kuitenkin Of Monsters And Meniä ja Bat For Lashesia, jotka molemmat pääsivät mun viime vuoden suosikkilevyjen listalle, sekä tietysti Kraftwerkin 3D show:ta. Suurinta osaa näistä bändeistä oon jo hehkuttanutkin pitkin vuotta, mutta todellakin kahden mun nuoruuden kovimmista kulttibändeistä näkeminen tulee takamaan sen, että sunnuntai tulee olemaan mulle yksi huikeimmista päivistä pitkiin aikoihin. Public Enemyn ohella kaikki nämä tykittävät festarit sellaiseen ilotulitusmaiseen päätökseen, että kun Suvilahti hiljenee, saattaa hetkellinen tyhjyys vallata mielen.

Flow on perinteisesti päättänyt multa kesän. Elokuun puoliväli lähestulkoon aina alkaa olemaan jo kolea ja illat ainakin hämäriä. Mutta Suomen parhaat festarit ovatkin oiva tapa heittää kesälle hyvästit ja alkaa valmistelemaan syksyyn asennoitumista. Onneksi on aina ensi vuosi :)

Viikonloppufiilistä

Perjantaina Voice of Finlandissa ei taaskaan ihan oikeasti ollut mitään ihan superpäräyttävää, vaan mun mielestä esitykset olivat aika keskinkertaisia.

Näin siis suurimman osan esiintyjien osalta. Reeta Vestman, joka on laulanut aiemmin mitä loistavimmassa Husky Rescuessakin, oli tietenkin omasta mielestäni ylitse muiden. Jotenkin vain tykkään hänen äänestään vaikka biisivalinta ei ehkä parhaimmasta päästä ollutkaan.



Myös Christian Casagranden AC/DC-imitaatio oli kyllä ihan hyvä vetona, mutta että hänelle tehtyjä omia biisejä jaksaisi kuunnella uudestaan ja uudestaan vaatisi jo hiukan enemmän kuin imitaatioäänen.

Klubilla oli lauantaina ihan poikkeuksellisen paljon jengiä, tanssilattia oli jo puolen yön jälkeen täynnä, joka on harvinaista ja melkein pilkkuun asti siellä jaksoinkin olla. Tuttu deejiikolmikko piti biisilinjan taatun varmasti indiepopissa, joskin räppiä tuli omaan makuun tällä kertaa vähän turhan paljon.



Tänään on ollut kyllä todellinen aivot narikkaan ja chillauspäivä. Koska ilta meni niin pitkäksi, tuli nukuttua melkein puolille päiville, eikä kaupungille päässyt takaisin kuin vasta iltapäivästä. Jossain vaiheessa oli tullut hirveä himo saada Napolin pitsaa, ja nimenomaan tuota maailman parasta pitsaa, eli Garibaldia. Se oli edelleen aivan yhtä hyvää kuin viimeksikin, pala taivasta.



Ja kun kerran Europakin siinä vieressä on niin sopivasti, mentiin kaverin kanssa vielä jälkkärikahville ja pelailemaan Yatzyä. Kupu täynnä ja mielikin ruokittuna on hyvä lähteä työviikkoon. Sai kaikki loppuviikon kurat jauhettua alta pois ja lähden optimistisin mielin viemään asioita eteenpäin omalta osaltani.

Tässä vielä sekä ihan muuten vaan hyviä, mutta myös eilen Klubilla tulleita loistobiisejä.