Parhaat räppilevyt kautta aikojen

Päätin tehdä tälläisen postauksen, kun kuuntelin taannoin Kanye Westin viimevuotista 'Yeezusta'. Kehuin tuon albumin jo vuoden 2013 koontilevypostauksessa, mutta päätin nostaa sen jälleen esiin. Sillä vaikka se on jo itsessään todella kova levy, ja soinut satunnaisesti tänä vuonna, niin sen ansiosta olen tutustunut nyt myös aiempaan 'Watch The Throne' lättyyn, joka on jopa vielä tuota kovempi, instant classic sanoisin.

Tuo albumi on paljon helpommin lähestyttävä, ja sen saundi- ja looppimaailma todella lähellä omaa mukavuusaluettani. Paljon hyviä koukkuja ja upeita vokaaliosuuksia. Niinpä se on jo nyt lähellä saavuttaa sen statuksen, minkä vain kourallinen levyjä viimeisten 25 vuoden aikana on onnistunut lunastamaan. Vaikka 'Yeezus' on sellaisenaan todella hyvä, niin levyn raa'at ja rosoiset saundit kuitenkin vievät sen hieman itsestäni etäämmälle, kun nämä kaksi laitetaan rinnakkain. Jos olisin tuohon tutustunut jo vuonna 2011, olisi se takuulla jo heti kättelyssä päässyt vuoden kärkisijoille. Tälläisten onnistuneiden kokonaisuuksien takeenahan aina on, että koko levy on loistava, ei se muuten toimisi niin hyvin. Mutta jos joitakin lempiraitojani haluaa sieltä tietä, niin aivan ehdottomasti parhaiden biisien joukkoon kuuluvat mm. 'New Day', 'Who Gon Stop Me', 'Murder To Excellence', 'Why I Love You', 'Illest Motherf**ker Alive' ja 'H.A.M'.

Kaikesta huolimatta en voi sitä vielä tässä vaiheessa nostaa tuonne viiden kärkeen, koska kyseessä on sen verran uusi tuttavuus, mutta lähellä sitä se on, kymmenen parhaan joukossa ehdottomasti. Sen sijaan ne viisi kaikkien aikojen räppilevyä löytyvät alta, ei kuitenkaan missään erityisessä järjestyksessä. Ainoastaan De La Soulin 'AOI: Bionixia' ei Spotifystä löydy, sen jouduin upottamaan YouTubesta, eikä myöskään yhtä tuon Public Enemyn älpyn raitaa, mutta muuten kaikkia pystyy tätä kautta kuuntelemaan.









Tietysti itselle tärkeitä räppilevyjä, etenkin nuoruudessani ovat tehneet myöskin sellaiset tunnetut poppoot kuin 2 Live Crew, Run DMC, Beastie Boys ja A Tribe Called Quest.

Vaikka jokainen noista on tehnyt jäätävän kovaa, ja osittain uraauurtavaakin räppiä, ei miltään näistä bändeistä siitä huolimatta löydy aivan niin kovaa levykokonaisuutta, että pystyisin yhtä tiettyä niistä nostamaan näiden kovimpien joukkoon. Kaikkia viittä räppilevyä yhdistää nimittäin se, että ne ovat soineet uudestaan ja uudestaan, osa jopa vuosittain jo parinkymmenen vuoden ajan. The Rootsilta toki olisi voinut nostaa useitakin levyjä ylös, samoin Public Enemyltä. Ja tietysti N.W.A.:n debyyttilevy 'Straight Outta Compton' on samoin melko korkealla listalla, mutta 'Niggaz4Life' nyt vain on se levy, joka soi allekirjoittaneen kasettimankassa eniten vuosina 1991-92. A Tribe Called Questiltä lähelle kärkeä pääsivät 'Midnight Marauders' sekä 'Beats, Rhymes & Life'.

Bonuksena lopuksi tarjolla on myös loistava dokumentti N.W.A.:sta, The World's Most Dangerous Group.

Vuoden 2013 parhaat levyt

Nakit [x], perunasalaatti [x], cocktailpiirakat [x], dippi ja sipsit [x]. Tervetuloa uusi vuosi!

Mutta palataan sitä ennen vielä ajassa taaksepäin. Tänä vuonna on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon hyvää musiikkia, enemmän ainakin kuin monena aiempana vuonna. En tee yhtä kattavaa postausta tästä, kuin kahtena edellisenä kertana, sillä olen käsitellyt suurinta osaa näistä levyistä jo omissa postauksissaan aiemmin.

Aivan kaikkia hyviä levyjä en kuitenkaan ole arvostellut, ja toisaalta kaikki arvostelemani hyvät levyt eivät välttämättä kaikista kehuistani huolimatta pääse sille levelille, että niitä voisi vuoden parhaiden joukkoon lukea.

En esimerkiksi ole maininnut täällä sanallakaan David Bowien alkuvuonna ilmestyneestä 'The Next Day':stä, josta on muodostunut ehkä yllättäenkin uusi suosikkini Bowien levyistä 'Let's Dancen' rinnalle. Tällä uudella levyllä on paikka paikoin vähintään yhtä hyviä raitoja kuin vaikkapa edellisen nimikkoraita tai aiempi lempikappaleeni 'Cat People (Putting Out Fire)'. 'The Next Day':llä takuuvarmoja biisejä ovat mm. 'Love is Lost', 'Boss of Me', 'How Does The Grass Grow?' ja '(You Will) Set The World On Fire'. Ja onhan Bowie featuroimassa yhdellä vuoden kärkipaikoista kisailevista albumeistakin, nimittäin Arcade Firen 'Reflektorilla'.





En myöskään ole maininnut Kanye Westin 'Yeezusta', joka aika yllättäen oli todella toimiva ja kaikessa häröydessään kutkuttavan kiehtova albumi. Lempiraitojani ovat mm. 'I Am God', 'New Slaves', 'Guilt Trip' sekä 'Bound 2'. Koko albumilla ehkä parasta on loistava samplejen käyttö, vaikka se osin on kyseenalaistakin. En ole kuitenkaan mikään Kanye West fani, vaikka pari vuotta sitten miehen showta Flow:ssa hetken seurasinkin. En myöskään ollut kuunnellut yhtään albumia ennen tätä kokonaan, tai ylipäänsä pysty vertaamaan albumin raitoja aiempiin, mutta 'Yeezuksessa' vain on jotain todella toimivaa. Ei sekään silti TOP 10:n yllä.

Hyviä levyjä on tullut siis niin paljon, että sinne eivät myöskään pääse muuten loistavat levyt tänä vuonna julkaisseet kestosuosikkini Pet Shop Boys, ei yksi entisaikojen lempiartisteistani µ-Ziq tai yhden vuoden kiinnostavimmista tanssittavista indielätyistä tehnyt Phoenix. Eikä myöskään toinen ranskalainen, samoista kaveripiireistä lähtenyt ja isoin odotuksin vastaanotettu Daft Punk, useasti kehumani The Naked and Famous tai vasta ostamani Sin Cos Tan. Ei edes suuri suomalainen suosikkini French Films, toinenkin oikein reipasta rokkia tekevä Satellite Stories tai ehkäkin kaikkien aikojen hiphoplevyn julkaissut freestyleräpin voimaduo Solonen & Kosola. Myöskään mahtavia yksittäisiä hittibiisejä sisältävä Chvrchesin levy ei aivan pysty ylittämään sitä maagista ylivoimaisesti parhaiden levykokonaisuuksien rajapyykkiä.

Niitä vuoden kaikkein parhaita albumeita onkin huomattavasti vaikeampi pistää parhausjärjestykseen, eivätkä ne alla sellaisessa olekaan, mutta kymmenen kärkeen ehdottomasti kuuluvat kuitenkin mm. alla olevat levyt.

Mutta eivät kaikki uutiset ole niin iloisia. Vaikka vuosi päättyy näin hienosti upeiden levyjen ja hyvän musiikin osalta, niin newyorkilaisbändi School of Seven Bells on menettänyt yhden perustajajäsenistään, Benjamin Curtisin viime sunnuntaina. Curtisilla todettiin aiemmin syöpä, ja vaikka toivoa alkuun oli, ei hoidoista lopulta ollut kuitenkaan apua. On aina surullista, kun hieno ihminen lähtee liian aikaisin. Toivottavasti tämän loistavan bändin ura voisi kuitenkin vielä jossain vaiheessa jatkua, mutta onneksi ainakin musiikin muisto elää.

R.I.P. Benjamin Curtis (23.9.1978 – 29.12.2013)