Pelastetaan Konepajan Bruno!

Hei pitkästä aikaa. Jouduin aktivoitumaan täällä hyvän asian vuoksi ja palaamaan kirjoitustyön pariin. Jospa tätä kautta saisin huomiota tärkeälle asialle, ja haastettua muutkin kirjoittamaan sähköpostia Helsingin kaupungille.

Kävin viime kesänä Vallilan vanhalla konepaja-alueella fiilistelemässä uuden ja vanhan yhteensulautumista, ja arkkitehtonista tunnelmaa Brunossa, ja ihastuin paikkaan aivan täysin. Jo tuolloin tosin oli tiedossa, että rakennukset omistava VR tahtoisi myydä ne sveitsiläiselle Bauhaus -rautakauppaketjulle.

Vastustin tätä tilannetta osallistumalla itsekin adressiin, jolla kerättiin nimiä suunnitelmaa vastaan. Nimiä tuli lähemmäs 13 0000, ja adressi luovutettiin apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäelle sekä VR-Yhtymän ympäristö- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Otto Lehtipuulle lokakuussa. Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt, sillä nyt vaikuttaisi siltä, että VR yrittää todellakin ajaa oman agendansa läpi. Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi nimittäin että "Bauhaus tulossa Helsinkiin Konepajan Brunon tilalle – VR hakenut poikkeamislupaa". Siitäkin huolimatta, että alueelle uusia asuintaloja rakentanut NCC on visioinut alueesta upeaa kulttuurillista ympäristöä niin omien talojensa- kuin muillekin lähialueen asukkaille.

Nämä suunnitelmat ovat luettavissa NCC:n kotisivuilla, ainakin toistaiseksi, mutta niitä on ilmeisesti alettu poistaa, sillä ainakaan Facebookista materiaalia ei enää löydy. Tallensin myyntimateriaalin varalta myös omaan palvelintilaan PDF-muodossa, mikäli aiempi linkki ei toimi, löydät esitteen TÄÄLTÄ!







VR:n poikkeuslupahakemukseen on kuitenkin vielä pieni mahdollisuus vaikuttaa. Kaupunkilaiset Vallilan konepajan puolesta Facebook-ryhmässä nimittäin ohjeistetaan lähettämään kaupungille mahdollisimman hyvin perusteltu mielipide puolesta tai vastaan. Kaikki mielipiteet liitetään päätösasiakirjoihin ja otetaan päätöksenteossa huomioon.

Asiasta järjestetään laaja kuulemiskierros ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston mukaan asiaan saavat jättää muistutuksen kaikki, jotka kokevat, että hanke vaikuttaa heihin huomattavasti.

Näin saat äänesi kuuluviin:

1. Tutustu hankkeeseen liittyvään materiaaliin osoitteessa http://smarturl.it/kpaja_aineisto

2. Lähetä mielipiteesi Helsingin kaupungin kirjaamoon sähköpostitse osoitteeseen helsinki.kirjaamo@hel.fi 14.12.2016 mennessä. Mainitse otsikkokentässä diaarinumero HEL 2016-010635

Asian tiimoilta lähetetään kaupungin toimesta myös laaja kuulemiskirje, joka toimitetaan naapuritaloyhtiöille, kaupunginosayhdistyksille ja muutamalle muulle yhdistykselle ja viranomaiselle.

Tässä julkinen kirjeeni Helsingin kaupungille.

Hei!

Olen järkyttyneenä seurannut VR:n suunnitelmissa olevan Vallilan konepajan alueen täydellistä rappioittamista. En ole missään päin Helsinkiä aistinut samanlaista kansainvälistä ilmapiiriä, kuin Brunon alueella. Lähemmäs Berliiniä ei ole mahdollista päästä, mutta toisin kuin siellä, Suomessa on valtava tahto tuhota kaikki kulttuurillinen ja elämyksellinen bisneksen tieltä.

Oheisessa liittämässäni NCC:n alkuperäissuunnitelmassa konepajan alueen suunnitelma "Fredriksberginä" vaikuttaa juuri sellaiselta, jossa minä, ja arvatenkin lähemmäs 13 000 muutakin Konepajan Brunon säilymisen puolesta adressin kirjoittanutta viihtyisimme. On peräti harvinaista, että asuintalojen markkinoinnissa on tuotu tälläinen näkemys esille, vaikka NCC ei pajan rakennuksia omistakaan.

Nyt on tärkeää, että Helsingin kaupunki ottaa tässä ehdotukset tarkasti harkintaan, sillä tälläisiä aluekokonaisuuksia ei ole enää jäljellä monia. Suvilahti halutaan asuinkäyttöön, Teurastamon alue on sinänsä ihan viihtyisä, mutta molemmat näistä alueista jäävät merkittävästi kaupunkimaisuudessa Vallilan konepajasta jälkeen. Vallilassa on tunnelmaa ja kaupungin sykettä, kun taas Teurastamolla ja Suvilahdessa ollaan hieman sivussa, ja hieman liikaa teollisuusalueella.

Vallilan konepaja-alueen säilymisessä kulttuurillisessa käytössä on suuri merkitys nuoremmalle sukupolvelle, johon en itse edes kuulu. Tälläistä tilaisuutta ei saa heittää hukkaan. Kukaan ei halua alueelle lisääntynyttä autoliikennettä ja hengetöntä rautakauppaa.

EDIT: Nyt vaikuttaa siltä, että Bauhausin ja VR:n suunnitelmat eivät toteudu. Kiitos siitä kuuluu kaikille äänensä kuuluviin tehneille! YLE uutisoi "Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta ei myöntänyt poikkeuslupaa asemakaavaan". Brunosta erillinen Konepajaliike miettii kuitenkin parhaillaan paikan jatkoa ja rahoitusta. Ajatuksena on koota yrityksiä ja sijoittajia, jotka yhdessä ostaisivat tilat VR:ltä.

Homostelua

Legendaarinen, Helsingissä vuodesta 1926 saakka sijainnut Postimuseo joutui etsimään uutta paikkaa, ja siirtyi lopulta tänä syksynä ehkä hieman yllättäenkin Tampereelle. Museokeskus Vapriikista kuitenkin löytyi sille sopivat tilat, joten mikä ettei. Jälleen jotakin kiinnostavaa ja uutta Tampereen matkailua edistämään.

Itselläni oli ollut tarkoitus mennä katsomaan Salaisuuksin suljettu – kirjeiden Tom of Finland -näyttelyä jo alkusyksystä lähtien, mutta en ollut vain löytänyt sopivaa ajankohtaa sille aiemmin. Mutta viime sunnuntaina August von Trappessa käytyämme, suuntasimme myös Tampellan tehdasmiljöötä, ja Vapriikkia kohti.

Tom of Finland, oikealta nimeltään Touko Laaksonenhan oli jo elinaikanaan tunnettu homoeroottisista piirroksistaan. Laaksosen töissä miehisissä ammateissa olevat miehet esittäytyvät erittäin ikonisen voimakkaina hahmoina, joiden seksuaalisuus on jopa poikkeuksellisen läpitunkevaa. Postimuseoon näyttely päätyi luonnollisesti siitä syystä, koska Posti toi markkinoille taiteilijaa kunnioittavan postimerkkisarjan tänä syksynä. Lehdistö joka puolella kohusi, kun tiedote asiasta levisi rajusti ympäri maailman viime keväänä. Sen lisäksi, että keskustelua käytiin koko kevät kotimaisessa mediassa, ja paheksuvia kommentteja sateli joka suunnasta, merkkien kysyntä ylitti kaikki odotukset ja niitä tilattiin myös Suomen ulkopuolelle 178 maahan. Tom of Finland -kuvia julkaistiin tämän myötä myöskin postikortteina.

Näyttely lunasti kaikki odotukseni, ja enemmän. Olin ennalta varautunut siihen, että siinä painoarvo olisi enemmänkin juuri näissä uusissa postimerkeissä, olihan kyseessä kuitenkin Postimuseo, mutta se syväluotasikin hienolla tavalla koko Laaksosen elämää syntymästä kuolemaan. Me tosin katsoimme sen "vahingossa" väärinpäin, mutta mitäpä tuosta. Erityisen sisältörikkaaksi näyttelyn teki hänen, sekä sisarustensa ja ystäviensä välinen kirjeenvaihto kuuden vuosikymmenen ajalta. Juuri noiden kirjeiden avulla näiden töiden tekijästä sai muodostettua kokonaisvaltaisemman henkilökuvan. Taiteilija ei ollut lainkaan niin brutaali, millaisen kuvan hänen taiteensa saattaa luoda, vaan lämminhenkinen ja sydämellinen aito ihminen.

Suosittelen ehdottomasti käymään katsomassa tämän, mikäli olette Tampereella ja aihepiiri kiinnostaa. Lippu maksaa 10€, mutta samalla sisäänpääsymaksulla pääsee kaikkiin muihinkin Vapriikin näyttelyihin. Salaisuuksin suljettu on esillä maaliskuuhun 2015 saakka. Lisäksi me tutustuimme vanhojen näyttelyiden lisäksi myös Postimuseon Viestinviejät -näyttelyyn sekä 60-luvun pukeutumisnostalgiaa tihkuvaan Revontuli -näyttelyyn.

Asian vierestä mainittakoon muuten vielä, että Helsingin Sanomat uutisoi juuri tällä viikolla, että nyt myös Finlayson lanseeraa sisustustekstiileihinsä Tom of Finland -malliston. Voi sitä paheksunnan määrää, minkä tämäkin taas aiheuttaa. Tuotteet ovat jo nyt tilattavissa Finlaysonin verkkokaupassa. Siitä lahjavinkkiä pukinkonttiin, tai jos vain itse haluaa mennä homojen kanssa samoihin vällyihin :)

Piilossa viidakon, suojassa temppelin raunion

Kyllähän tätä levyä onkin odotettu! Kyseessä on siis brittiläisen Junglen debyytti, huikeaa valkoista nykysoulia, jonka kokemista livetilanteessa odotan tulevilta Flow Festivaleilta todella kovasti.

Menin täysin vipuun bändin videoita nähtyäni, ja kuvittelin kyseessä olevan mustaa musiikkia, miltä se toki kuulostaakin. Alkukesästä kuitenkin nettiin alkoi päätyä livetaltiointeja, jotka paljastivat kyseessä olevan hyvinkin valkoiset kaverukset. Koko seitsemänhenkisessä livekokoonpanoossa toki onkin jo sitten enemmän väriä.

Bändin mukaan nimetty albumi oli jo pari viikkoa sitten Helsingin Sanomien Nyt -liitteen ja Radio Helsingin viikon levynä, mutta Spotifyyn se ilmestyi vasta reissuni aikana viime viikolla. Levyltä löytyvät tietysti jo kaikki ennakkoon ilmestyneet sinkut, mutta myös monta loistavaa ennenkuulematonta biisiä. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt, että huippuraidat eivät jääneet vain näiden kuultujen hittien varaan. Povaan Junglelle vielä väkevää suosiota, sen verran omintakeista juttua he ovat nyt toteuttamassa. Kuuntele ihmeessä itse!





Viimeisistä Flow Festival julkistuksista nyt myös pari vuotta sitten suitsuttamani Jessie Ware, jonka debyyttialbumi 'Devotion' kuului mun vuoden 2012 10 suosikkilevyn joukkoon, on kiinnitetty mukaan. Upeaa, tämä keikka täytyy yrittää nähdä, vaikka päällekkäisyyksiä on aika ikävästi tiedossa. Samoin pari vuotta sitten löytämäni ihastuttavan 80-lukulainen St. Lucia on myös suosittelemisen arvoinen festaritärppi! Heidän vuoden takaisesta debyyttilevystään 'When The Night':ista on tullut aivan hiljattain nyt myös Deluxe -versio.

Myös 'Devotionista' on tullut ensimmäisen julkaisun jälkeen 'The Gold Edition', jossa on reilusti enemmän biisejä, ja eri versioita mitä alkuperäisellä levyllä. Nyt on myöskin uusi biisi 'Tough Love' tulevalta kakkoslevyltä ulkona.









Sin Cos Tankin on julkaissut tässä hiljattain pari sinkkua, 'Colombian' ja 'Heart of American' festareilla julkaistavalta kolmoslevyltään. Näistä erityisesti jälkimmäinen lämmittää Pet Shop Boys -henkisyydellään. Kuulin sen ensimmäisen kerran viime talvena Valoa Festivalilla Yo-talolla, ja se oli yksi keikan lempibiiseistäni.

Festari ei muuten vahvistanut Sia Furlerin tuloa sittenkään, vaikka lähtikin pientä vihjailua aiemmin esittämään. Siitä aika moni mun lisäkseni päätteli nyt artistin olevan tulossa Suomeen. Tässä kun useampi viikko vierähti, ja lopullinen line-up selvisi, ei Sia siihen kuitenkaan kuulu. Flow ei ole koskaan julkaissut mitään omaan tapahtumaansa liittymätöntä linkkiä aiemmin, joten tälläisen vihjeen heittäminen tuntuu todella erikoiselta, ja vähän ärsyttävältäkin. Onneksi nämä pari muuta uutta julkistusta paikkaavat tilannetta edes hieman, vaikka kaikkien niidenkin näkeminen on vielä hieman epävarmaa.

Tarkemmat esiintymisaikataulut julkaistiin nimittäin myös tällä viikolla, ja Oman Flow'n voi jälleen rastitella menemään kotisivuilla. Muutama todella ikävä päällekkäisyys näille festareille nyt tosiaan sattuu, ja eritoten perjantai-illalle, kun Jenny Wilson ja I-F soittavat päällekkäin. Myös juurikin Jessie Waren, Ballet Schoolin ja Ceephax Acid Crew'n keikat menevät lomittain, tai mitään niistä ei ainakaan ehdi kokonaan tsekata.

Sen sijaan lauantaina ei pahoja päällekkäisyyksiä omien diggailemieni artistien osalta ole, ainoastaan MØ ja Neneh Cherry menevät lomittain. Mutta sunnuntaina itken jälleen verta, koska joudun valitsemaan juurikin näiden St. Lucian ja Junglen, sekä Röyksoppin ja Action Bronsonin väliltä. Kyllä mä melkein silti tiedän jo nyt, mitkä näistä tulevat voiton viemään. Silti harmillisen monta juttua joutuu missaamaan taas tänä vuonna!

Kunnollisia kuviahan sieltä ei kuitenkaan taaskaan ole tulossa, sillä vaikka pistin akkreditointipyynnön jo toista vuotta peräjälkeen vetämään, on järkkärin vienti alueelle muuten evätty, eikä mullekaan siihen lupaa myönnetty. Onneksi sentään on nyt tuo uusi iPhone, mutta väistämättäkin kuvien laatu tulee olemaan sen puitteissa etenkin hämärässä melko olematonta. Muuten aion kyllä nauttia festareista täysipainoisesti.

Go with the Flow

Oijoijoi minkä julkistuksen Flow Festival teki perjantaina. Röyksopp ja Robyn tulevat yhteisellä Do It Again -kiertueellaan Suvilahteen! Tätä odotan nyt ehdottomasti eniten MØ:n keikan lisäksi. Röyksopp oli kolme vuotta sitten festivaalien yksi ylivoimaisesti parhaista liveistä, ja tietysti pitkän linjan diggarina lämmittää mieltä päästä näkemään heidät uudelleen. Etenkin nyt, kun mukana on viime vuosina varsin vakuuttavaa musiikkia itsekin tehnyt, ja yksi Ruotsin kirkkaimmista elektronisen popin tähdistä. Kiertueen show lienee YouTubesta näkemistäni klipeistä ja tästä Helsingin Sanomien Nyt -liitteen jutusta päätellen myöskin melkoinen spektaakkeli.

Uudet 'Do It Again EP':n aikaiset biisit ovat nekin hyviä, mutta mitä näiden molempien yhteistyön hedelmiin tulee, on muutama vuosi sitten 'Junior' älpyllä ilmestynyt 'The Girl And The Robot' ehdottomasti heiltä terävintä kärkeä. Toivottavasti, enkä näe miksi ei, sekin kuullaan elokuussa Helsingissä.

Kolmaskin Flow'hun saapuva bändi, Ballet School julkaisi myös uuden sinkun pari viikkoa sitten. Vaikka bändin nopeammat kappaleet kuten 'Ghost' ja 'Yaoi' ovatkin eniten mieleeni, niin näissä hitaammissa biiseissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Eihän tästäkään voi muuta kuin tykätä, odotan kyllä erityisen paljon tätäkin keikkaa.

Muista myös tsekata päivitetty Flow -soittolistani Spotifystä.

Lisää Flow Festivalia

Paljon onkin jo tullut kirjoitettua tämän vuotisesta Flow'sta ennakkoon, mutta jatkoa seuraa. Tässä kun pikkuhiljaa on ilmoitettu lisää artistikiinnityksiäkin, niin omia suosikkeja on ihan kiva ruotia. Lisäksi olen tietenkin päivitellyt Spotify -soittolistaani samaan tahtiin.

Ehkä yksi kiinnostavimmista ns. isoista nimistä on myöskin elokuvauraa luonut Mos Def, eli oikealta nimeltään Yasiin Bey, joka heittää settinsä perjantaina. Yksi lemppari sci-fi -elokuvistani on nimittäin Linnunradan käsikirja liftareille ja hyvästä hiphopista nyt pidän aina muutenkin.

Perjantaina esiintyy myöskin Berliinistä tuleva Ballet School, jonka näin viime syksynä Tampereella Telakalla Monsters of Popin aikaan. Jälkimmäinen esiintyy myöskin yhdessä festivaalien uusista stageista, MixRadio Music Hallissa. Kiinnostavaa on nähdä, millainen tila sen käyttöön on valjastettu.

Mutta uusista kiinnityksistä itseäni kiinnostaa eniten viime vuonna lopettaneen Rubikin Artturi Tairan uusin projekti Shivan Dragn. Luin tästä ensi kertaa Hesarista kuukausi takaperin, ja kiinnostuin kuvauksen perusteella elektronisemmasta ja kokeellisemmasta matskusta. Silloin bändiltä oli vielä mahdoton löytää minkäänlaista musiikkinäytettä netistä. Nyt kuitenkin YouTubeenkin on jo ehtinyt jonkin verran keikkatallenteita, ja kyseessä on todella lupaavan kuuloista settiä. Myös Shivan Dragn esiintyy MixRadio Music Hallissa.

Ja en tietenkään voi jättää tsekkaamatta Sin Cos Tania, joka ikäänkuin kuuluu niihin vakiovalintoihini aina, kun heidät vain on jossakin mahdollista nähdä. Uusin single 'Love Sees No Colour' julkaistiin juurikin pari viikkoa sitten, ja kolmas albumikin on pikapuoliin tulossa ulos. Spotifystä löytyy tuon sinkun molemmat uudet biisit.

Helsingissä osa 2: Döner Harju

Perinteisesti täällä Tampereella on ylpeilty siitä, että meiltä saa hyvää kebabia ja Helsingistä kunnollisen kebben löytäminen on työn ja tuskan takana. Myöskin muutaman kerran itse hairahduttuani kokeilemaan pääkaupunkiseudun kebabtarjontaa, voin tämän allekirjoittaa, joskin yöruokana ja siinä humalatilassa pari vuotta sitten syömäni Eerikin Pippurin annos ihan kelvolliselta peruskebabilta maistuikin.

Kun sitten luin alkuvuodesta Hesarista, että Harjuun, aivan Kallion kupeeseen Vaasankadun ja Fleminginkadun kulmaan aukeaa hieman erilainen kebabpaikka, Döner Harju, aloin suunnitella käyntiä siellä seuraavalla Helsingin visiitilläni. Tämä kebabpaikka on jopa niin erilainen, että sieltä ei aina kebabia saa :) Harjun makkaratehtaan nimellä makkaroita tehtailevat ja mm. aiemmin Savoyssa ja Ateljé Finnessä vaikuttaneet Jari Lönnberg ja Reima Mäenpää perustivat rennon ruokalan, jossa laatu ja maku ovat kohdallaan. Paljon tehdään käsin, ja esikuvaa on haettu Berliinistä.

Ruokalistaa ei ole edes yritetty pitää mahdollisimman laajana, vaan tarjolla on päivittäin ainoastaan yksi vaihtuva liha- ja yksi kasvisvaihto. Seitankebab todennäköisesti vaihtuu harvemmin. Lounasajan ulkopuolella saatavana on kuitenkin sekä rulla-, leipä- ja lautasannoksia.





Ja jonoa riittää. Itse olin odottelemassa oven takana jo ennen aukeamista, ennen yhtätoista, ja pääasiassa työpaikan lounasporukoita alkoi kertyä oven taakse kasvavalla vauhdilla. Paikkana Döner Harju on melko pieni, mutta seisomapaikkojen lisäksi istumapaikkoja on silti arviolta reilu parikymmentä. Osa asiakkaista haki myös ruokansa mukaan, mutta siitäkin huolimatta suurin osa odotti kärsivällisesti istumapaikkaa. Lounasaikaan tarjolla on myöskin ainoastaan tuo lounas, jolloin 9,5€ hintaan saa lisäksi alkukeiton, joka viime perjantaina oli erityisen maukas paahdetuista paprikoista tehty kasvissosekeitto. Myös kahvin saa halutessaan samaan rahaan.

Tietenkin olin haaveillut saavani kebabia, mutta viime perjantaina listalla oli seitanin ohella ainoastaan gyroslihaa porsaasta, muuten kylläkin hyvin Iskender -tyyppisesti tarjoiltuna. Aivan loistavan makuisten leipien päällä oli hyvä tomaattikastike ja runsaasti rapeaksi grillattuja lihasiivuja. Sivussa oli vielä tuoreita tomaatteja ja varhaiskaalia, ja kaiken kruunasi raikas jogurttikastike sekä annokseen loistavasti sopineet minttu ja korianteri. Eihän tätä nyt voi kebabiin verrata, koska se ei sitä ollut, mutta aivan sairaan hyvää noin muuten!

Olen lukenut myös paljon negatiivisia arvosteluja tästä paikasta, ja voihan olla, että jokin muu lihavaihtoehto ei yhtä hyvää olekaan, mutta minulla itselläni ei todellakaan ollut pienintäkään valituksen aihetta tästä gyrosannoksesta. Myös annosten kokoja on valiteltu pieniksi, mutta tätä minun on vaikea allekirjoittaa. Itse asiassa koska mulla oli illalla tarkoitus käydä vielä toisessakin ravintolassa, teki se melkein tiukkaa, sillä niin täynnä olin lounaastani vielä illalla kuudenkin jälkeen.

Kulttuuria ja arkkitehtuuria

Takaisin Tallinnaan! Reissun osalta mulla oli tosiaan pieni ajankäytöllinen ongelma; ehtiä tehdä kaikki mitä olin halunnut tässä ajassa. Reilu vuorokausi perillä on auttamatta liian vähän siihen, että voisi rauhassa kiertää kaikkia nähtävyyksiä. Toisaalta tähän vuodenaikaan pidempäänkään ei oikein viihdy. Kulinaristiselle kulttuurimatkalle olin kuitenkin ajatellut lähteä, joten museoita oli aiemminkin ihan hyvin jo listassa. Pähkäilin silti ihan viimeisiin päiviin saakka Lennusadamissa ollutta Titanic -näyttelyä, joka vaikutti kiinnostavalta.

Näyttely oli enää esillä viimeistä viikkoa, joten tiesin, että sinne en tulisi enää pääsemään, ellen menisi nyt. Olin kuitenkin käynyt samassa paikassa katsomassa muut näyttelyt jo viime kesän reissulla, joten se hieman rajoitti intoa lähteä katsomaan vain tämä yksi. Kun sitten vielä löysin itseäni paljon enemmän kiinnostavia ravintoloita, päädyin skippaamaan Titanicin ja keskittyä ensimmäisenä päivänä enemmän siihen kulinaristiseen puoleen.

Ja siitäkin huolimatta, ehdin kuitenkin nähdä monia asioita joita olin alun perin halunnutkin. Itse tälläisenä teollisten muotojen ja arkkitehtuurin ihannoijana kun saan irti niin paljon ihan todellisessa maailmassakin, ilman, että sitä tarvisi edes pitää näytillä mitenkään erityisesti. Juuri näitä tarjosivat minulle nuo ravintolat, joista kirjoittelin aiemmissa postauksissani.

Myös Viron taidemuseo Kumu oli kuulunut jo pidempään kohdelistalleni, ja oli itseasiassa ensimmäinen kahdesta pääsyystä lähteä näin pian uudelleen Tallinnaan. SfääR oli se toinen syy, mutta kuten on nähty, aika paljon enemmänkin kokemuksia rikkaampana sieltä kotiin palasin.





















Kumu löytyy Kadriorgin kaupunginosasta, joka on kesällä kaunista puistoaluetta, ja jossa myös kuuluisa palatsi sijaitsee. Bussi tai raitiovaunu on paras tapa matkustaa sinne, sillä ainakaan laiskalle turistille kuten minä, se ei aivan kävelyetäisyydellä ole. Minä ostinkin Tallinnan joukkoliikenteen älykortin, sillä reissasin myös F-Hooneelle ratikalla ja latasin sille vuorokauden rajattoman kulkuoikeuden. Kortin hinta on vaivaiset kaksi euroa, ja vuorokauden lataus kustansi 3€. Ensi kerralla kun muistaa vain ottaa kortin mukaan, säästää vielä tuon kortin hinnankin. Tallinnalaisillehan joukkoliikenne on ilmaista, mutta turisteja ja ulkopaikkakuntalaisia se ei koske.

Joka tapauksessa yksi syy lähteä Kumuun oli itse rakennus, joka on vaikuttava jo ulkoa päinkin. Sen on suunnitellut arkkitehti Pekka Vapaavuori ja museon kotisivuilla sanotaankin näin.

Rakennuksen pohjapiirros on pyöreä, ja se on istutettu taiten vaativaan ympäristöön, minkä vuoksi sen valmistuminen on saanut jakamatonta kiitosta.

Vapaavuori antoi avaralla atriumilla varustamalleen rakennukselle ympyrän muodon, johon viittaa myös kilpailutyön nimi. Huone on sijoitettu onnistuneesti Lasnamäen kalkkikiviseen rinteeseen, minkä vuoksi se on koostaan huolimatta sopusoinnussa Kadriorgin puiston ikiaikaisen intiimiyden kanssa.

Tämän lisäksi rakennus on todella vaikuttava myös sisältä käsin. Juuri upea kokonaisuus ja näyttelytilojen sijoittelu sai itseltäni jakamatonta huomiota. Ja koska museossa sai valokuvata, räpsin tietysti hullun määrän valokuvia, joissa suurimmassa osassa juuri arkkitehtuuri kohtaa kuvataiteen. Rakennuksen muodot ja ikkunoiden sijoittelu tukevat valon ja varjojen leikkiä, ja siksi tilat itsessään olivat itselleni varmasti puolet tuosta kokonaisvaltaisesta taide-elämyksestä. Siksi tässä postauksessakin on niin jäätävä määrä kuvia :)

Olin myös todella tyytyväinen tuohon Canonin EF 50mm f/1.8 II -objektiiviin ja tilasin sen itselleni heti reissun jälkeen CDON.comista. Jatkossakin on siis luvassa laadukkaita kuvia.















































Katseltavaa Kumussa olisi ollut niin paljon, että jos kaikki näyttelyt olisi katsonut todella tarkkaan, ei aika olisi riittänyt, mutta myös tänne haluaisin vielä palata. Tällä kertaa kaikkein vaikuttavimpia näyttelyitä olivat edellisten kuvien ensimmäisenä olleet latvialaisen teatteritaitelija Visvaldis Ziediņšin teokset eri vuosikymmeniltä.

Mm. näyttelyn 60-luvulta peräisin olevista veistoksista ja muotoilutöistä on kuvailtu hienosti näin:

To record objects from reality. To mutually destroy their materiality. This gives rise to chaos. To seek what formal means can be used to organise the given plane on themes of reality.

By the way, we live in a world with different rhythms of form, length and time. By illustrating this world of rhythms in all possible variations or configurations, it's possible to achieve a new way of seeing', namely one that differs from the erroneous illustrative way.

Juuri tuollaiset visuaalista aistia ruokkivat erityislaatuiset veistokset ja teokset ovat niitä, jotka minua eniten yleensäkin kiehtovat. Se, että jostakin olemassa olevasta tehdään kokonaan jotain muuta, mikä sen alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut. Ziediņšin näyttely on esillä 15.6.2014 saakka, joten se kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan, jos nyt tästä innostuit. Toinen erittäin vaikuttava ja omiin visuaalisiin aisteihini vedonnut näyttely oli nimeltään Elektromagneettinen. Pohjoismaista modernia taidetta 1918-1931.

Jälkimmäisessä oli esillä toinen toistaan hienompia pääasiassa art deco -aikakauden maalausteoksia ja veistoksia. Tuo näyttely on esillä 18.5.2014 saakka. Samoin Tallinnan XVI grafiikan triennaali: Lukutaito - lukutaidottomuus oli erittäin kiehtovaa nykytaidetta. Eikä museon pysyviä virolaisen taiteen näyttelyjäkään ole mitään syytä väheksyä. Itse asiassa jokaikinen näkemistäni näyttelyistä vaikutti minuun vahvasti.

Mikä upea taidekokemus ja miten huikeita näyttelyitä, tätä reissua kelpaa kyllä muistella lämmöllä.