Kupponen, ja useita lautasellisia onnea

Lauantaina oli ensimmäinen oikeasti lämmin päivä sitten pääsiäislauantain. Oli myös Ravintolapäivä. Yhteistä näillä päivillä oli se, että poltin otsani molemmilla kerroilla (on se nyt kumma!) :)

Söin myös aivan liikaa, joten ehkä palanut otsa on kosto viidennestä kuolemansynnistä, mässäilystä. Luin tämän Hannu-Pekka Björkmanin kolumnin aiemmin viikolla, ja se on ihan mahtava. Allekirjoitan kyllä ehdottomasti syyllisyyteni. Mutta kulinaarisesta ja kulttuurillisesta näkökulmasta päivä oli siis kuitenkin mitä loistavin.

Aloitin Ravintolapäivän kierrokseni jo ennen puolta päivää Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen kokkiopiskelijoiden kojulta. Ei Seitsemän samuraita, vaan 21 Samuraita tarjosi aasialaishenkisiä katukeittiön herkkuja, kuten Satay-kanatikkuja, japanilaishenkisiä dumplingeja ja vietnamilaisia kesärullia. Etenkin lihadumplingit ja kesärullat veivät kielen mennessään.







Olin tietenkin kulinaarisella matkallani rakkaalla Pelagollani, ilma oli todella loistava ja aamupäivällä jo 11 aikaan lämpömittari näytti 15 astetta. Sorin aukiolla näin muutamia tuttujani, ja kaverinikin liittyi seuraani. Jatkoimme yhdessä matkaa yhdelle Tampereen kauneimmista asuinalueista, Puu-Pyynikille, jossa aivan ihastuttavan sympaattinen pihakahvila Kupponen Onnea tarjoili monenlaista suolaista ja makeaa syötävää.

Koska tarkoitus oli jaksaa vielä tässä vaiheessa syödä useammassa paikassa, valitsin neljällä eurolla mitä monipuolisimman ja maistuvan salaattilautasen. Neljän euron hintaisessa annoksessa oli ainakin perunaa, couscousia, kikherneitä, marinoitua punasipulia ja Beluga-linssejä monenlaisten maukkaiden kastikkeiden saattelemana. Tuo annos oli yksi parhaista koskaan syömistäni kasvisaterioista. Lisäksi tarjolla oli aivan mielettömän hyviä itsetehtyjä juomia, kuten sitruuna-basilika- ja vesimeloni-inkiväärijuomaa. Kun nyt sitten vielä ilmakin oli näin kaunis ja idyllinen pihakahvila muutenkin vetosi muhun niin paljon, tuli tästä pienestä herkkukeitaasta ehdottomasti paras koskaan tähän asti kokemistani Ravintolapäivän elämyksistä.

Pyynikiltä matka jatkui Amuriin, jossa Sotkankadun vegegrilli tarjoili vegaanisia hot dogeja suoraan ikkunasta kadulle. Sieltä otettiin suunta Finlaysonin tehdasalueen läpi yli kosken Aleksandra Siltasen puistoon, jonne ehdittiin juuri parahultaisesti, kun Käärylekeidas myi meille viimeiset kesärullansa. Tässä vaiheessa maha alkoi jo maukumaan ja napit singahdella, mutta vielä piti käydä Paratiisiherkuissa syömässä suklaaraakakakkua, tulipa siinä kahvin kanssa maistettua käsin tehtyä raakasuklaakonvehtiakin.

























Arvata saattaa, että neljän suolaisen annoksen, ja yhden makean jälkeen olo oli nauttinut. Mutta ei Ravintolapäivä osaltani vielä tähän päättynyt. Kävin tempaisemassa mukavat kahden ja puolen tunnin ruokalevot välissä, kuten kunnon mässäilijähedonisti ikään, ja lähdin vielä käymään illalla Hukkatila ry:n järjestämässä Takaterassin kahvilassa Finlaysonilla, jossa tarjoilu ei enää ollut itselleni pääosassa, vaan dj-vetoinen musiikki.

Hukkatila on tullut itselleni tutuksi jo useasta yhteydestä edellisinä kesinä, hienoin projekti ollen kahden vuoden takainen Kesäsiirtola Aspinniemessä. Viime kesänä taas käytössä oli vanha pumppaamorakennus Nalkalassa. Nimeään vaalien yhdistys oli jälleen löytänyt hyötykäyttöön tehdasalueen sisäpihoilta hienon paikan, jolla tuskin muutoin on lainkaan minkäänlaista toimintaa. Loistavaa työtä, toivottavasti kesän mittaan tuolla olisi enemmänkin vastaavia tapahtumia. Ainakin jotakin sellaisia suunnitelmia siinä sivussa salakuuntelin :) Kaikki Hukkatila -aiheiset postaukseni löydät suoraan TÄÄLTÄ.

Ehdin sinne sopivasti paikalle vielä kuuntelemaan tiskijukkain Koirakuiskaajan, Vauvamummon ja Japani Kansan settejä, joista etenkin jälkimmäinen oli rautainen! Japani Kansa soitti nimittäin vanhoja televisiosarjojen tunnareita vinyyliltä. Tuli niin Batmania, Bond-tunnareita, Dallasia, Lemmenlaivaa, Kahden keikkaa kuin Uuno Turhapuroakin. Jos vain olisin tajunnut ottaa mukaani juomista, sillä viihtyisällä tehtaan sisäpihalla taisin olla ainoa, jolla ei ollut omia alkoholijuomia mukana. Voihan rähmä *spedefacepalm* nimittäin.

Oli kyllä todella mukava kulttuurilauantai kaikessa monimuotoisuudessaan, kyllä Ravintolapäivät parhaimmillaan näin kesäaikaan ovat. Seuraava onkin sitten elokuussa, joten sitä odotellessa. Ensi viikon lauantaina on muuten jääkiekon välierien ja Chef Santerin grillikilpailun lisäksi myös Siivouspäivä. Tällä kertaa en itse sinne pääse osallistumaan sattuneista syistä ainakaan myyjänä, mutta ehkäpä jossakin tulee poikettua, jos kelit suosivat ulkoilua. Ainakin nyt ennuste lupaa tänne seudulle todella kesäistä ja upeaa ilmaa alkuviikolle, jospa se kesä tästä potkaistaisiin käyntiin. Huomenna maanantaina alkavat jälleen myös Jack The Roosterin jokakesäiset ja mahtavat Reggaeta & Makkaraa illat. Näillä keleillä ne eivät voisi paremmin alkaakaan!

Pyynikillä munkilla

Tai eipäs sittenkään! Legendaarinen Pyynikin Näkötornin Kahvila avasi marraskuun lopussa kahvilan Keskustorille, Tampereen ytimeen, entisen Wrong Noodle Barin tilalle. Pyynikin Munkkikahvila nimellä kulkeva paikka saa vielä lopulliset ikkunateippauksensa myöhemmin, mutta jo nyt kahvila toimii täydellä teholla.

Kävin viime viikonloppuna Designtorin lisäksi keskustassa muutenkin tekemässä joululahjaostoksia, joten päätin pistäytyä vihdoin myös koettamassa tämänkin paikan. Ja kyllä voi munkki olla hyvää, samaa tavaraahan se tietenkin on, kuin näkötornillakin, mutta tämän parempaa vain ei ole! Miten voikin munkkitaikinoissa olla eroa?

Sisustuksessa on varmasti ollut tarkoitus mukailla näkötornin kahvilan henkeä, sillä modernin asemesta kahvila on erittäin perinteikkään oloinen. Se kyllä sopii konseptiin oikein mainiosti, ja itseä miellyttivät erityisesti liitutauluhinnasto ja hienot teolliset valaisimet. Ei jäänyt tämä visiitti ainoaksi, tuolla sijainnilla ja tällä tuotteella Keskustorin munkkikahvila tulee jäämään pysyvästi pistäytymispaikaksi. Aina silloin, kun munkkia tekee mieli :)

Loppuviikon menotärppeinä onkin sitten Roosterin pikkujoulut huomenna, ja lauantaina Annikin joulumarkkinat Tammelassa. Siellä olisi mahdollisuus katsella taas hieman erilaisia joululahjavinkkejä ja aistia vanhan ajan tunnelmaa kauniissa pihapiirissä. Itse kävin Annikinkadulla viimeksi toukokuussa Siivouspäivän aikaan.

Kaappien siivousta

Sitähän Siivouspäivä erityisesti tarkoittaa. Se on kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin juhlapäivä. Päivä jolloin kaupungit muuttuvat isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi. Päivä, jolloin jokainen voi olla kaupantäti (tai joskus setä :) Sellainen oli viime lauantai.

Itselle jäi ensimmäisestä myyntikerrasta hyvä maku, ja puistokirppiksistäkin tämä oli vasta toinen kerta kun osallistuin vastaavaan. Kävijöitä oli paljon enemmän kuin vuosi sitten Aspinniemessä, ja myyntikin kulki paremmin. Tosin paljon jäi vielä kotiinkin kannettavaksi, mutta myytävää oli alun perinkin todella paljon. Tavaran liikkumiseen varmasti yksi merkittävin syy oli myydä kaikki erittäin halvalla. Myin lähes kaikki paidat 1-2 eurolla, ja housut 2-3 eurolla, kirjat 50 sentillä ja aurinkolasit eurolla.

Oman myyntipisteeni kalleimmat tuotteet olivat Cipo & Baxxin merkkifarkut, Tintin Seikkailut dvd-boksi ja N.Y. Chase lautapeli, kaikki vitosen kappaleelta. Toivottavasti kaikki saivat hyvän uuden kodin.







Tämän lisäksi naapurikojun kuppikakut ja kookospallerot, sellaiset joita testattiin jo perjantaina, kun vietettiin kaverien kesken iltaa mun luona Singstarin merkeissä, tekivät hanakasti kauppansa. Yhdistetty Ravintola- ja Siivouspäivä, what could go wrong? Kaiken kaikkiaan siis hyvä fiilis jäi, ja varsinkin kesäaikaan aion osallistua näihin jatkossakin. Talvella voi olla vähän liian kylmä seisoskella ulkosalla :) Seuraavaksi kirppistelläänkin jälleen Moron Peräkonttikirppiksellä ensi sunnuntaina. Sinne tosin menen vain asiakkaan ominaisuudessa. Myös Amurin Helmen sisäpihalla on syysmarkkinat.

Unohdin muuten myöskin tyystin promoilla Docventuresia, vaikka kävin Tapahtumien Yössäkin kuulemassa tästä etukäteen. Sarja on siis tietenkin Madventuresin Rikun ja Tunnan vetämä uudenlainen dokumenttisarja, joka perustuu dokumentteihin ja livehaastatteluihin. Joka viikko ohjelmassa on yksi kantava teema. Sarja tulee keskiviikkoisin myöhäisillassa YLE:ltä, eli vihdoin Yle-verolle (joka muuten nousee heti ensi vuonna) on jotain varteenotettavaakin käyttöä!

Aamutyöläisen onni on tallentava digiboksi ja YLE Areena, ja tämä muistuikin mieleeni, koska katsoin ohjelman vasta viikonloppuna. Sarja lähti aika väkevästi liikkeelle ajatuksia herättävällä Uskonto-teemalla, ja Vikram Gandhin dokumentti Kumaré nosti esiin erittäin mielenkiintoisia pointteja. Jatkolta odotan jo nyt paljon, seuraavan osan aiheena on talous, ja se tulee kanavilta jo huomenna!



Ps- myös Nine Inch Nailsin uusi albumi 'Hesitation Marks', jota nyt olen jo pohjustellut pariinkin otteeseen loppukesän mittaan, on vihdoin ulkona. Löytyy Spotifystä. Tykitellään!

Heippa elokuu!

Vähän kyllä harmittaa, että törmäsin näin upeaan juttuun vasta liian myöhään. Lueskelin tuossa viime viikolla 'A Girl With A Fork In A World Of Soup' (huh!) -blogista, että Tampereen kaupunki on perustanut maisemapeltoja eri puolille kaupunkia. Suurimmassa osaa kasvaa nimenomaan auringonkukkia, eikä tuollaisiin peltoihin tämmöinen kaupunkilaispoika liian usein törmää!

Niinpä odotin sopivaa ajankohtaa, jolloin sää olisi ollut suotuisa ja olisin ehtinyt kaikelta muulta lähteä Tampere-ekskursiolle (näitä kun ei aivan keskustan liepeillä ole). Selvästi olisi kuitenkin kannattanut yrittää päästä menemään vähän aikaisemmin, sillä kylmät, lähes nollaan laskeneet yöt ja muut kaupunkilaiset olivat ehtineet tekemään paljolti tehtävänsä. Jonkin verran kuitenkin oli nuupahtaneita auringonkukkia jäljellä, vaikka suuri osa oli jo ehditty poimia. Ja olihan se nyt huisia näinkin pitkänä kulkea yli kaksimetrisessä kukkametsässä, jossa osa kukista ylitti selvästi oman pituuteni :)











Aiemmin tällä viikolla hain myöskin liput Monsters of Poppiin ja Lost In Musiciin. Syksyn paikallinen musiikkitarjonta on siis taas turvattu. Kirjoittelen molemmista tarkemmin lähempänä.

Nyt kohti Siivouspäivää, tulkaahan ostoksille Hämeenpuistoon! Mutta sitä ennen tähän loppuun vielä pari mahtavaa kotimaista biisiä. Kummatkaan eivät ole kappaleina uusia, vaan jostakin syystä sekä Disco Ensemble että Delay Trees ovat julkaisseet hiljattain musiikkivideot jo viime vuonna ilmestyneiltä levyiltään. DE:n 'Too Much Feeling' on yksi 'Warriors' levyn parhaimpiin kuuluvia biisejä ja DT:n 'Dream Surfer' puolestaan upean eteerinen, ja sopii näihin kauniisiin kukkaismaisemiin. Se löytyy puolestaan 'Doze' -levyltä. Molemmista vinkkasi alun perin Stopshakehoneygo! Tykkään.

Pieniä ja suuria tekoja

Designviikot ovat hieno tapa tuoda pieniä yrityksiä paremmin näkyville, vaikka pienyrittäjiä sekä laadukasta käsityötä ja designia voi tietysti tukea muulloinkin.

Itse kävin tiistaina katsastamassa ns. Kehräsaaren korttelijuhlan, joskin se erosi normaalista ainoastaan siten, että tapahtuman aikaan erilaiset design- ja käsityöputiikit olivat avoinna myöhemmälle iltaan mitä yleensä. Myöskin tuotteita oli tapahtuman kunniaksi laitettu alennukseen. Kehräsaari on kuin pieni keidas keskustassa, ja vaikka sisäpihaa ei ehkä riittävästi ole osattu hyödyntää, löytyy sen rakennuksista monenlaista ravintoa mielelle ja maarulle.

On Ravintola 931, elokuvateatteri Niagara, siipiravintola Hook Wings, Gringos Locos, Stefan's Steakhouse, Pikku Putiikit, Jofiel, Tampereen Kulta- ja Jalokivipaja, lastenvaateliike Kuopus, Parturi-kampaamo Rasta, radiotoimitus ja terveyspalveluita, sekä tietysti aivan vieressä Tampereen paras ravintolalaiva Suvi ja viihtyisä Laukontori.













Pikku Putiikeissa myytiin mm. loput Uhana Designin makeat rosvokissapaidat pois kuljeksimasta. Alun perin en ollut ajatellut tuota paitaa hankkia lainkaan, koska olin jo ostanut talvella kangaskassin samalla printillä. 20 euron diiliin oli kuitenkin ihan pakko tarttua ;) Niinpä mulla on nyt molemmat.

Iskin silmäni myös jälleen todella hauskaan vanhojen levyjen uusiokäyttötapaan. Vinyylilevyistä oli tehty muistikirjan kansia, joiden välissä oli tietysti se itse kirja, harmillisesti en painanut tuotemerkkiä tosin mieleeni. Ehkäpä täytyy vielä joku kerta käydä sellainen poistamassa.

EDIT: Tuotehan on siis Risakon LP-kirja.



Myös Aleksis Kiven kadulle, kivenheiton päähän Kehräsaaresta on tullut lyhyessä ajassa elävään kaupunkikulttuuriin sopivia liikkeitä. Putiikki Rannalla muutti aiemmin Hallituskadun kulmaan, sitä vastapäätä aukesi vasta alkukesästä hienolla konseptilla toimiva lähiruokaan ja luomuun keskittynyt Tila Kaupungissa ruokakauppa. Sen vieressä on heti Ravinteli Huber, ja alapuolella uusi designliike Dom Dom, sekä Culinaria Keittiöelämää keittiö- ja elintarvikeliike. Vilpittömästi toivon kaikille pienille toimijoille onnea ja menestystä, liike-elämä kun ei ole helppoa, etenkään erikoistuville yrityksille, mutta jokainen näistä tekee tärkeää työtä kulttuurin edistämiseksi, pieniä ja suuria tekoja.

Huominen Kyttälän korttelijuhla vaihtuikin illanviettoon ystävien kesken ihan kotiympyröissä. Lauantaina onkin sitten jälleen Siivouspäivä. Toukokuussa tuli käytyä kiertelemässä muiden myyjien kojuja, tällä kertaa ajattelin mennä itse myymään vaatteita, mikäli ilmat ovat suotuisat!

Rakas kotikaupunkini Tampere

Aivan mahtavaa millainen kesäinen viikonloppu tää olikaan, lämpöä on piisannut!

Jo perjantaina ilma hiukan kohentui iltaa kohden, kun lähdettiin Jack The Roosteriin juhlimaan baarin nelivuotista taivalta. Tarjoilu pelasi, ja missäs muuallakaan sitä olisi paremmin viihtynyt, kuin terassilla. Suurkiitos bileistä ja aina yhtä hyvästä meiningistä Rooster, nähdään vielä monta kertaa! Iltakävelyllä lauantainakin, ja ruokapaikkaa etsiessä meinattiin ensin käydä piipahtamassa siellä. Siinä vaiheessa terassi oli jo niin täynnä, että sinne ei sopinut, joten jatkettiin matkaa Sticky Wingersiin.









Tosiaan ilmoista johtuen teki vain mieli hengailla mahdollisimman paljon ulkona, eikä lauantaina sitten kuitenkaan tullut mentyä jo etukäteen mainostamalleni Museoiden Yön kierrokselle. Olen kuitenkin käynyt kaikissa noissa museoissa useaan kertaan, vaikka joitakin vaihtuviakin näyttelyitä niissä tietysti pyörii. Asiaan vaikutti kyllä sekin, että olin aivan viime tinkaan, perjantai-iltana vasta tajunnut Siivouspäivän idean, kiitos tästä kuuluu uudelle kiinnostavalle blogilöydölleni Annikille! Ilman tuota blogia olisin tuskin tajunnut lähteä kiertelemään kotikaupunkini pihakirppistarjontaa lauantaina.

Kyseessä on siis samantyyppinen yhteisöllisen toiminnan päivä kuin vaikkapa Ravintolapäivä, sillä erotuksella, että Siivouspäivä kerää ihmiset samana ajankohtana myymään omia kirppistavaroitaan vaikkapa koteihinsa, tai niiden pihoille ympäri kaupunkia.



















Niinpä Siivouspäivä onkin mitä loistavin idea, etenkin silloin kuin koko pihapiiri päättää osallistua päivään, kuten esimerkiksi Finlaysonilla Hovimäen pihapiiri, tai Tammelassa Annikinkadun kortteli. Näissä paikoissa oli ehdottomasti Siivouspäivän paras tunnelma. Ja minä kun luulin ensin, että Siivouspäivän tarkoitus olisi innostaa jokaista siivoamaan kotinsa yhtä aikaa ;)

Paluumatkalla Annikinkadulta tuli vielä käytyä Lähiruokapuoti Lempissä ja Tammelantorilla hakemassa ruokatarvikkeita. Kirjoittelin vasta viime viikolla Lempistä enemmänkin, mutta nyt yhtenä uusista parhaista puolista Lempistä saa useana päivänä viikossa omaan juureen itse leivottua aitoa ruisleipää. Ilman turhia keinotekoisia kohotus- ja säilyvyydenparantamiseen tarkoitettuja lisäaineita. Jäin viime kesänä kaipaamaan kovasti Heikin Leivän ruisleipää, se kun oli Lempistä aina loppu, mutta omistaja Sanna lupasi, että heidän omaa leipäänsä löytyy nyt paljon varmemmin hyllystä!