Chiliä vuoden tarpeiksi

Ainakin melkein :)

Sen verran paljon tuli erinäisiä chilijuttuja maistettua näillä Chilifesteillä, että vähäksi aikaa ainakin erikoisuudet riittävät. Myös pulled pork oli niin ylivoimaisen suosittu raaka-aine monella kojulla, että jouduin sittenkin antamaan periksi Ravintolapäivän suhteen ja skippaamaan Meatlovers United BBQ:n. Toinen päivä peräjälkeen ja kolmas annos nyhtöpossua olisi ollut liikaa, siitäkin huolimatta että Chilifesteillä maistoin kahta erilaista.

Ruokatarjonnasta ei todellakaan ollut puutetta ja vaihtoehtoja löytyi aina niin Soittokahvila Soppiksen vegeruuista SiipiWeikkojen siipiin, Buffalo Food Stationin kanoihin ja juuri toisen toimipisteensä Tampereelle avanneen Bar Burriton naudanposki-papuburritoihin (jotka muuten oman kokemukseni perusteella olivat ehdottomasti paikan parhaimpia komboja). Possua ja makkaraa oli tarjolla lähes jokaisessa myyntipisteessä ja esimerkiksi Savuhovi myi omien kehujensa mukaan äärimmäisen tulista The End -makkaraansa, joka ilmeisesti toimikin monelle jonkinlaisena miehuuskokeena. Sen tiedän, että muutama kovempikin karju jätti omansa kesken. Vaikka se tulisimman ruuan sietokyky on ihan virallisestikin erilaisten kilpailujen kautta Chilifestien juttu, niin itselleni se ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, antaa kovempien jannujen kisailla!











Täällä pääsin myös vihdoin BBQ on Wheelsin meksikolaisen possun makumaailmaan, sillä aivan kuten Kukkaisviikkojen Food Festeillä, ei Tampereella taaskaan joutunut jonottamaan nimeksikään yhtä paljon, mitä vastaavasti Helsingin Kasarmitorilla Food Carnivalin aikaan. Ruokaakin oli siis jäljellä ja pääsin nyt maistamaan tuota annosta, joka silloin Helsingissä jäi kokematta.

Mexican Style Pulled Pork -slider oli makumaailmaltaan aivan mahtava, tykkäsin todella. Tulisuuden sai itse valita joko tyypillisen säilykejalapenon, tuoreen jalapenon tai habaneron väliltä, ja itse valitsin tuoreen jalapenon, sillä oikeastaan säilötyt jalopenot tulevat mulla korvista pihalle. Sääli vain, että minkänlaista poltetta näissä ei ollut mihinkään suuntaan, jota olisin kyllä ruualle kaivannut. Olisi ehkä pitänyt valita sittenkin ne säilykeversiot.

Janoa lähdettiin muka-sammuttamaan anniskelualueelle, jossa maistoin jyväskyläläisen Panimo Hiisin valmistamaa mango-habanero IPA:a. Prosentteja oli myös reilut 6% ja oluen maku oli oikein kelpo, mutta en silti havainnut siinä juuri minkäänlaista tulisuutta. Sen sijaan Mallaskosken panimon kirsikka-chili -lonkero potki. Jos haluaa juoda nestettä janoon, joka ei sammuta janoa, on tämä tuote ehdottoman hyvä :) Ja olihan se makukin hyvä, mutta jäätelö tuli kyllä tarpeeseen sen jälkeen.

Ja eihän Chilifesteillä voi oikeasti juoda mitään muuta kuin maitoa, jos haluaa poltteen suustansa pois :) Isontuvan Jäätelö Oy oli valmistanut erikoiserän chilijäätelöitä monessa eri maussa myyntiin näille festareille, ja tällä kertaa halusin maistaa jotakin muuta makua, mitä kaksi vuotta sitten. Otinkin minttujäätelön suklaamuruilla, joka alkuun tuntui kyllä viileältä, mutta jonka polte vaani petollisesti lopussa, ja joka lusikallisen jälkeen iski sisältä päin lieskana ulos. Oikein varsin mainio jäätelö, mutta polte ei lähtenyt suusta silläkään.













Eikä se kyllä lähtenyt Veljekset Mattilan kioskin Lihavaollakaan... Jos BBQ on Wheelsin pulled pork -leipä oli miedoimmasta päästä, niin tämän kojun mausteissa chiliä ei oltu säästelty. Sen lisäksi että kastike oli kohtalaisen tulista, päälle oli ripoteltu vielä Hot Headzin habanerosipsimurua. Nuo sipsit kun ovat muutenkin melko stydiä kamaa, niin tämän kanssa sai itse haukkoa happea. En yleensäkään ole mikään supertulisen ystävä, ja sellaiseen tottuneille mikään mun maistamani ruoka ei varmasti olisi edes tehnyt tiukkaa. Siitä huolimatta, että poltot vaivasivat tätä nautintoa, niin makua löytyi tästä todella mainiosta leivästä huomattavasti edellistä enemmän. Veljekset Mattila 1 - BBQ on Wheels 0, Chilifestien teeman hengessä.

Kotiin mukaan tarttui Poppamiehen Garage Salesta Coco Mango -kastiketta, joka oli todella mietoa, mutta takuulla miellyttävä mauste kanaruokiin. Lisäksi täytyi tietysti ostaa pussi Hot Headzin chipotle mustard -sipsejä, jotka ovat omia suosikkejani. Niitä on tullut ostettua aiemmin tuolta, mutta myös kaupasta.

Ultraviolence

Oli muuten lähellä, että eilisestä olisi tullut entistäkin ankeampi päivä. Suomen pelit jääkiekon MM-kisoissa ovat olleet pääsääntöisesti aivan karmeaa katsottavaa, ja hetken näytti siltä, että edes pelistä Kazakstania vastaan ei tule mitään. Ja vaikka se voitti sieltä tuli, niin silti aivan liian huonosti on pelattu, että edes parhaalla skenaariolla voitaisiin kuvitella tälläisen pelitavan riittävän mitalipeleihin saakka. Muutenkin sijoitus on vielä auki. Jos taas pelit päättyivät eiliseen, on se Suomen huonoin sijoitus 59 vuoteen. Se on käsittämättömän huono lopputulos!

Huonon kiekkomenestyksen lisäksi eilinen huikea hellepäivä vaihtui lyhyeen ukkosmyrskyyn, jonka hetken luulin jo estävän ensimmäisen Reggaeta & Makkaraa illan, mutta onneksi kyseessä oli vain lyhyt kuuro. Ulkona oli sateen jälkeenkin lämmintä, ja lähdettiin heti Jack The Roosteriin pelin jälkeen. Makkara maistui, ja kylkeen oli tarjolla tietysti Poppamiehen kastikkeita sekä coleslawta. Koska kuitenkin työaamu oli tiedossa, Raappanaa ei tullut jäätyä katsomaan, ja kylläpä miehen keikan pääsee sitten halutessaan Blockfestilläkin tsekkaamaan.

Perjantaina sitten vietetään perinteisesti taas Roosterin synttäreitä, viisi vuotta tulee täyteen!



Mutta tarkoitus oli postailla myös hieman musiikkia. Nimittäin Lana Del Reyn tulevalta albumilta julkaistiin ensimmäinen sinkku 'West Coast' jo hyvän aikaa sitten, mutta musiikkivideo siihen tuli vasta toissaviikolla.

Ehkä kaikkein kutkuttavimpia ovat kuitenkin huhut albumin julkaisusta. 'Ultraviolencen' on sanottu nimittäin tulevan ulos jo kuukauden päästä. On lähes selvää jo etukäteen, että nyt kilpaillaan niistä vuoden levyjen kärkisijoista. Mutta vuoden loppuunhan on vielä aikaa, ja paljon voi vielä tapahtua.

Myös Sia Furlerin levy on tulossa viimein kesäkuussa. Sen, samoin kuin Foxesin levyn alkuperäinen julkaisu oli ilmoitettu jo maaliskuulle, kuten vuoden ensimmäisessä postauksessakin mainitsin, mutta niinpä vain molemmat siirtyivät näin pitkälle. Sian ensimmäiseen singleen 'Chandelieriin' on myöskin tullut jokseenkin häiritsevä musiikkivideo, joka itsessään on moderni tanssiesitys. En tiedä hämääkö mua enemmän esityksen erikoisuus, vai se, että sillä tanssiva Maddie Ziegler on vain 11-vuotias. Jokatapauksessa video sopisi paremmin vaikkapa Aphex Twinille, mutta kaikki kunnia on myönnettävä ainakin erikoisuuden tavoittelusta.

0600-Kuumat-Purilaiset

Hyvää maanantaita! Nyt löyty saitti meikäläisen makuun, PornBurger.me nääs.

Eipä voisi paljon oikeampaa yleisöä sivusto kosiskella, kuin tälläistä hampurilaisten suurkuluttajaa. Ja kyllähän tälläisestä ruokapornosta vesi herahtaa kielelle varmaan itse kullekin. Näin sivuston ylläpitäjä, purilaisperverssiksi ja donitsi-intoilijaksi itseään kutsuva Mathew Ramsey kuvailee blogiaan:

“PornBurger.Me”… Sounds a little dirty, right? Maybe even a bit naughty? Good. Welcome, perverts. This is not a health food blog, nor is it chock-full of recipes. Rather, it’s a year long venture into the dark arts of hamburgery. My goal? In short; pure carnal pleasure. In long; to concoct, photograph, and devour one sin-tillating burger a week, as an exercise in both my culinary and photographic passions. Let’s get weird.

Niinkuin nyt olettaa saattaa, eivät omat tuotokseni, tai edes niistä otetut kuvat yllä edellisen blogin kuvien burgereihin millään, mutta tulipa myös jälleen tehtyä perjantaina pitkästä aikaa kotona hampurilaista.

Oma lähestymistapa kotipurilaisten tekemiseen on huomattavasti krouvimpi. Ostin männäviikolla pitkästä aikaa Kariniemen Kananpojan paneroituja pihvejä, jotka jo vuosia ovat olleet lähes ainoita eineksiä, joita olen kaupasta ostanut. Olen aiemminkin käyttänyt samoja pihvejä usein helppona ratkaisuna kanahampurilaista tehdessä.

Tällä kertaa väliin valikoitui kuitenkin muutakin - nimittäin pekonia, paneroituja sipulirenkaita, irlantilaista cheddaria, salaattia, tomaattia ja suolakurkkua. Kastikkeiden virkaa toimittivat Heinzin ketsuppi, Los Torosin sinappi ja kastike jonka sekoitin valmiista majoneesista, Poppamiehen Bourbon BBQ omena-chipotlekastikkeesta ja valkosipulimurskasta. Kylkeen vielä noita hyviä Rainbowin BBQ-Ristikkoperunoita, niin ilta meni mukavasti Voice of Finlandin parissa.

Tällä kaudella ohjelmassa on nähty monia uudistuksia kuten Kaappaus ja samoin tämä Knock-Out vaihe alkoi kahdella showlla peräkkäisinä päivinä, joten ohjelmaa sai katsoa myös lauantaina. Silloin Sofia Tarkkanen yllätti mut totaalisesti äärimmäisen upealla The Black Keysin 'Lonely Boy' -tulkinnallaan. Whoa! Ensi viikolle odottamistani laulajista jäivät ainakin vielä Anni Saikun ja Tiia Erämeren esitykset. Alan kyllä olemaan melko vakuuttunut, että Emma Schnitt vie tänä vuonna voiton.

Burgeriputkessa

Taas on tullut vedettyä pari päivää burgeria putkeen, ja töitten jälkeen olis tarkotus mennä testaamaan yks aika pitkään jo mua kuumotellut paikka lisää. Kolmen päivän rupeama saa arvoisensa kruunun siis tänään, mutta en paljasta suunnitelmia vielä enempää tässä vaiheessa :)

Sen sijaan lauantaina tuli tehtyä itse mahdollisesti parhaiten onnistunutta burgeria ikinä. Oon jo jonkin aikaa laittanut pihvitaikinan sekaan tuota Poppamiehen Bourbon BBQ -kastiketta, aina kun mulla on sitä ollut. Oon tainnut siitä mainitakkin, joten ei nyt kyse ole mitenkään erityisen salaisesta ainesosasta. Kannattaa kokeilla.

Hain myöskin vähän enemmän raikkautta korvaamalla maustekurkun tuorekurkulla Midhillin tapaan, lisäksi väliin tuli pihvitomaattia, salaattia ja paistettua sipulia. Kastikkeina oli ketsupin, sinapin ja tuon samaisen BBQ-soosin kanssa vielä Auran paprikamajoneesia. Valmis tuote kyllä, yleensä tulee maustettua majoneesi itse, mutta tuommoinen oli tarttunut tarjouksesta matkaan. Ja hyvin toimi!

Juustona oli tavallista cheddaria, jonka olen todennut paljon paremmaksi hampurilaiskäytössä, kuin nuo sulatejuustocheddarit, joita on tullut enimmäkseen aiemmin käytettyä. Tämäkin englantilainen cheddar löytyi Lidlin juustohyllystä. Testissä oli myös ensimmäistä kertaa saman kaupan lankkuperunat, jotka olivat parhaita koskaan pakastealtaasta ostamiani ranskalaisia. Kyseessä on Harvest Basket tuotemerkin Steak Cut Chips.





Eilen taas kävin Ruby & Fellasin Burger Sundayssä, ja tällä kertaa valitsin Burger Con Carnen. Siihen tulee jauhelihapihvin lisäksi vielä hieman extralihaa chili con carnen muodossa, samaa jota saa normaalilistalta, kun tilaa Chili Cheese Friesit. Soosissa on myöskin mm. maissia ja papuja ja burgeri tarjoillaan open face -tapaan. Säästyypä yhden sämpylänpuolikkaan syömiseltä, vaikka se terveysmielessä laiha lohtu onkin :) Tuhti satsihan tuo oli, eikä näitä ruokia syödä jos halutaan syödä terveellisesti.

Lopullisen tex mex-elämyksen takasi päälle ladotut nachot. Majoneesi oli korvattu creme fraichella ja salaattia ja tomaattia oli sopivasti tuomaan raikkautta annokseen. Tässä suhteessa tämä burgeri pääsi toistaiseksi kakkossijalle Pork Burgerin ohi, vaikka ei Greek Burgeria tämäkään aivan onnistunut ylittämään.

Joka tapauksessa oikein hyvän makuinen setti, ja näitä tarjoussunnuntaitahan on vielä jäljellä kahtena tulevana viikkona. Harmi vain, että tämäkin burgeri poistuu listalta tammikuun jälkeen, voisin mielelläni syödä tätä tai kreikkalaista muulloinkin. Koko tammikuun ajan, ja joka päivä, Rubyssä on myös nyt isommalle porukalla hyvä diili - ota listalta mitkä tahansa kolme pääruokaa ja maksa kahdesta. Erityisen hyvä vaikkapa kolmistaan tai jopa kuudella kaverilla! Tähän sunnuntain burgeridiiliin sitä ei tosin voi yhdistää.

Roosterin pienet joulut

Hupsista :) Olihan aika hyvät kemut eilen illalla Roosterissa, paukkua tuli koko ajan pöytään!

Ei vaan, kutsulla sai neljä drinkkilippua per vieras, mutta kaiken lisäksi arpaonni suosi meidän pöytäseuruetta, ja peräti kolme kaveria voitti vielä ylimääräiset drinkkiliput ja lisäksi yhdelle kaverille jäi vielä muutama muukin ylimääräinen lippu. Ainakaan ei ehtinyt suuta kuivata, eikä kyllä tarvinnut omalla rahalla tiskillä asioida, siltikin oli ihan hyvissä... :) Erityisen hyvää oli muuten tuo Somersby Double Press Premium -siideri. Eihän se tietenkään mitään aitoa siideriä ole, mutta tuollaisenaan loistavaa. Tykkään kyllä tavallisestakin Somersbystä.

Osa-aikainen poppamies/joulupukki, Marko Suksi jakeli jälleen paketteja pikkujouluvieraille, ja korista löytyi niin Poppamiehen chilivalkosuklaata, kuin molempia Hot-Headz sipsejäkin. On muuten aivan loistavaa tuo valkosuklaa, tulisuutta nostaa habanero, jonka polte nousee vasta salakavalasti lopussa. Ja sipsit nyt ovat parhaita chilisipsejä, joita olen maistanut. Noutopöydässä oli paljon vaihtoehtoja, mutta silti ruoka jäi tällä kertaa illan heikoimmaksi lenkiksi. Eipä silti voi valittaa, on mahtavaa, että kanta-asiakkaita tällä tavalla hemmotellaan!

Lavalle nousivat sekä 80 Proof Filter, että Foo Fighters -covereita soittanut For All The Cows. Näistä etenkin ensimmäinen veti todella tiukan setin! Jälkimmäistä bändiä ei ehditty kovin paljon edes katsoa, koska osa porukasta lähti jatkamaan nimeltä mainitsemattomaan ruotsinlaivasimulaattoriin, mutta etenkin ensimmäisellä bändillä oli kovempi tatsi. Kiitos Jack The Rooster, kiitos 13.12.2013 over and out!

Hernekeitto de luxe

Kuten edellisessä ruokapostauksessa jo kehuskelin, olin ostanut aineet myöskin hernekeittoon. Joskus vuosia sitten tein hernekeittoa monta kertaa vuodessa, mutta nyt en ole lähes viiteen vuoteen tehnyt. Jotain halusin kuitenkin tehdä toisin heti kättelyssä, ja sainkin idean käyttää lihana nyhtöpossua.

Ostin puoli kiloa porsaan lapaa kaupasta, maustoin sen valmistamallani maustekastikkeella ja iskin yöksi uuniin 100 asteeseen. Herneetkin saivat liota yön ylitse. Aamulla oli valmiina padallinen mureaa possua ja iltapäivällä alkoi hernekeiton keittäminen. Käytin tähän osittain pohjaksi lisäksi sunnuntaina keittämääni kanalientä.

Pilkoin sipulit ja porkkanat pieneksi ja lisäsin mausteiden ja nesteen kanssa kattilaan heti alkuun. Reilun tunnin kiehuttuaan riivin porsaanlihat joukkoon ja annoin kiehua miedolla lämmöllä aina välillä makua tarkistellen. Lopputuloksena oli todella tuhti ja lihaisa hernekeitto, jollaista en ennen ole tehnyt.

Nyhtöpossu:

500 g porsaan lapaa
4 rkl Poppamies Bourbon BBQ -kastiketta
2 rkl ruskeata sokeria
2 rkl sinappia
2 rkl öljyä
1 tl valkosipulimurskaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 rkl ruokasuolaa
1 dl vettä

Hernekeitto:

500 g herneitä
3,5 l vettä
3 dl kanalientä
1 kpl sipulia
1 kpl porkkanaa
4 rkl sinappia
2 rkl Herbamare yrttisuolaa

Burgerisunnuntai

Kyllähän mun tulee muutenkin syötyä burgereita monta kertaa kuukaudessa, joko kotona tai ulkona. Mutta viime aikoina erityisesti sunnuntaista on tullut burgeripäivä, viimeisen kahden viikon aikana ainakin. Molempina kahtena sunnuntaina peräkkäin on tullut tehtyä ruuaksi erilaisia hampurilaisia, vieläpä ihan kasvissellaisia.

Eilen vuorossa oli pitkäaikainen kasvispihvisuosikkini, Apetitin porkkanapihvi. Näitä tulee muutenkin syötyä ruokana, mutta yleisimmin käytän niitä juurikin hampurilaisiin. Porkkanapihvin maku on mielestäni paras kaikista maistamistani kaupassa myytävistä kasvispihveistä. Apetitin punajuuripihvit tulevat hyvänä kakkosena, mutta eivät oikein sovellu hampurilaiskäyttöön. Kuitenkaan saman valmistajan kasvis- tai juurespihvit eivät oikein ole omassa keittiössäni löytäneet paikkaansa. Hernepihvit odottavat vielä kokeiluun pääsyä.

Aina näissä tulee kuitenkin hiukan varioitua, ja kuten viime viikollakin Koskenlaskija korvasi tavanomaiset juustot, eiliseen burgeriin kokeilin sen korvikkeena mozzarellatikkuja. Makuyhdistelmä toimi yllättävän hyvin porkkanapihvin kanssa. Lisäksi karamellisoin mukaan hiukan sipulia.



Viikko sitten kokeilin toistamiseen Hälsans Kökin soijaburgerpihviä. Eihän tuo yhtä laadukkaalta maistu, kuin vaikkapa itse jauhelihasta tehty purilaispihvi, kuten sitä edellisellä kerralla, mutta tavallisen einesjauhelihapihvin ja tämän soijapihvin välillä eroa ei kyllä huomaaa. Lisäksi laitoin juustoksi Koskenlaskijaa, ja paistoin väliin jälleen muutaman sipulirenkaan. Tuore tomaatti myös raikastaa muuten raskasta ruokaa.

Kastikkeina molemmissa on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan perusmajoneesi, ketsuppi, sinappi ja tietysti sriracha, joka kuuluu keittiöni perusvalikoimaan. Viime kesänä Chilifesteiltä ostamani Poppamiehen Savuinen viskikastike, sekä aiemmin ostamani Jalosavu ovat molemmat päässeet loppumaan. Jotain oleellista jäi siis puuttumaan, savuaromi kun sopii nimittäin kasvishampurilaisiin aivan käsittämättömän hyvin!

Verratonta kotiruokaa

Kotiruoalla on tietynlainen maine. Se mielletään perinteiseksi ruuaksi, jota on syöty suomalaisissa kodeissa vuosikymmenten ajan. Karjalanpaisti, jauhelihakastike, makaronilaatikko, uunimakkara jne. mutta maailma muuttuu, joten miksi kotiruuan pitäisi olla jämähtänyt urilleen?

Itse lasken kotiruuaksi kaiken ruuan, jota kotona teen. Teen toki noita edellä mainittujakin aina välillä, esimerkiksi juuri tänään eväänä on spagettia ja jauhelihakastiketta. Mutta koska moni teistä tiettävästi on kiinnostunut ruoka-aiheisista postauksistani, enkä oikeastaan enää erikseen jaksa päivitellä reseptiblogianikaan, ajattelin tehdä tälläisen koosteen kohokohdista joita viikon sisään on tullut tehtyä.





Mulla oli käymässä yövieraita viime tiistaista keskiviikkoon, ja tein silloin koko porukalle normaalia tuhdimmat burgeriannokset. Jälleen kerran käytin Lidlin valmiita Grillimaisteri-sämpylöitä, mutta väliin tein itse jauhelihapihvit samalla kaavalla kuin kerran aiemminkin, eli lisäämällä massan sekaan Poppamiehen Savuista viskikastiketta. Kun itse naudanliha on laadukasta, sekaan ei tarvitse suolan ja mustapippurin lisäksi mitään muuta laittaakaan. Lisäksi väliin tuli perus ketsuppi-majoneesi-sinappi setin ohella maustekurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia, karamellisoitua sipulia, cheddaria, Aura-juustoa, pekonia ja vielä lisää viskikastiketta. Annos sai kaikilta ruokailijoilta hyväksytyn arvosanan ;)

Lauantaina oli tarkoitus rentoutua ihan vain kotona, joten saunoin ja tein savulohisalaattia, jonne tuli perussalaattipohjan lisäksi fetaa, oliiveja, rucolaa, pinjansiemeniä ja tietysti kananmunaa. Keitetty kananmuna on mielestäni ehdottoman tärkeä osa makupalettia silloin, kun ruuassa on savulohta. Annoksen kruunasi sitruuna, sinappinen salaatinkastike ja Pirjon Pakarin kauraleipä. Salaatin kylkeen valikoitui uusi valkoviinituttavuus, italialainen Sordo Giovannin Rapujè, joka osoittautui todella miellyttäväksi viiniksi. Olen viime vuosina tutustunut italialaisiin viineihin enemmän, sillä aiemmin omat lempiviinini ovat tulleet lähestulkoon pelkästään Etelä-Amerikan mantereelta.

Kesän lopetusbileet

Kyllä se kesä alkaa ohi olla. Yksi merkki siitä on Reggaeta ja Makkaraa lopetusbileet.

Ollakseen maanantai, Roosterin terassilla oli kyllä aika hyvä määrä jengiä, tyhjää tilaa ei juurikaan ollut muutamia irtotuoleja lukuunottamatta. Käytiin nautiskelemassa muutamat makkarat laatumusiikin kera, ja etenkin fiilistelemässä todennäköisesti viimeistä kunnon terassipäivää. Pari vuotta sitten tuli Roosterissa oltua syyskuun lopussa viimeisenä oikeasti mahdollisena terassipäivänä, mutta ei se kyllä ihmisen hommaa ole siihen vuodenaikaan :) Toisaalta, tulipa silloin pussikaljoiteltuakin vielä lokakuussa :D

Safka oli jälleen mainiota. Tavallista sekä Savupekonin makuista Kabanossia. Jamaikalainen Red Stripe oli pistetty alennukseen viimeisen illan kunniaksi, ja niitä tuli muutamia nautiskeltua. Kolme makkaraa tuli illan aikana vedettyä, lisukkeeksi oli perunasalaattia, ja sen loputtua jopa uuniperunaa ja tietysti Poppamiehen mahtavia kastikkeita, niiden kanssa tuli taas läträttyä. Nam saatana!

Ruokaa uunista

Kunnon ruokapostausta pukkaa, ja erityistarkastelussa on nyt uuniruoat. Ei pelkästään sen takia, että oon molempia näistä tehnyt tällä viikolla, mutta koska ne ovat molemmat pirun hyvän makuisia!

Kuten kerroin, ostin viime viikonloppuna Chilifesteiltä Poppamiehen Chili con Carne -maustetta. Syynä tähän oli jo ennen festejä tapahtuman Facebook-sivulta löytämäni herkullisen kuuloinen chili con carne-resepti. Pidän muutenkin pitkään haudutetuista pataruuista, ja nyt mulle tarjoutui tehdä tätä ruokaa äidiltä saadussa, muakin vanhemmassa valurautapadassa.

Tein tätä tiistaina, ja voi hitto että olikin hyvää. Näin isosta satsista meni reilu määrä pakastimeen, josta sitä on helppo sulattaa aina tarpeen mukaan evääksi. Voisin kuvitella tämän maistuvan yhtä lailla niin riisin kuin tortillojenkin kanssa. Lisukkeena satsista riittää vielä useampaan kertaan. Päälle vielä hieman tosiaan cheddaria, niin a vot! Ohjeen mukaan tekemiseen riittää kasari, mutta itse halusin viedä ruuanlaiton astetta edemmäs, ja haudutella tämän lopuksi uunissa.

Laitoin myös aineksia hieman enemmän kuin ohjeessa, ja vain kolmasosan ohjeen mausteseoksesta. Padasta tuli silti kohtuullisen tulista, ohjeen mukainen olisi ollut mulle selkeästi liian hottia. Pidän sopivasta poltteesta, mutta en muutenkaan välitä koetella äärirajoja, vaan ruuan täytyy myös maistua joltakin muultakin kuin tulelta. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.





Toinen mainitsemisen arvoinen juttu on kesäkurpitsalasagne, jota maistoin ensimmäisen kerran vasta kesälomani alussa, reilu 1,5 kuukautta sitten. Sen jälkeen tätä on tullut tehtyä jo kolme kertaa. Ja kuten chili con carne, tai uuniruoat yleensä, niitä tulee helposti samalla kertaa niin iso määrä, että näitä on tullut lisäksi pakastimesta otettua oikeastaan joka viikko sen jälkeen evääksi. Lasagnen kanssa tällä ei oikeastaan ole mitään muuta tekemistä, kuin ajatus ainesten latomisesta kerroksittain. Pastalevyt on korvattu kesäkurpitsalla ja porkkanoilla. Juustokastikettakaan tähän ei tule, vaan pelkkä juustoraaste riittää. Niinpä tämä on oikeastaan jonkinlainen lasagnen ja gratinoitujen kasvisten välimuoto.

Ensin paistan jauhelihan ja sipulisilpun, ja paras tulos tässä on yllättäen tullut sika-nautajauhelihasta, vaikka yleensä käytänkin pelkkää nautaa tai paistia. Jauhelihan mausteeksi laitan valkosipulimurskaa, yrttisuolaa, grillimaustetta, paprikajauhetta ja hiukan chilijauhetta. Mustapippuria rouhin vielä myllystä, ja oregano tuo hiukan Italian makua ruokaan. Kun liha on kypsää, laitan sekaan purkin tomaattimurskaa ja lisäksi muutaman pilkotun tuoreen tomaatin. Kaipa tässä lihan voisi soijarouheellakin korvata.

Kesäkurpitsat ja porkkanat viipaloin ohuiksi slaisseiksi, ja kasaan voidellun uunivuuan päälle kerroksiin. Järjestys ei ole niin tarkka, mutta itse laitan kasvisten päälle kerroksen tomaatti-jauhelihaseosta, ja sen jälkeen mozzarellaraastetta. Sitten taas kurpitsa ja porkkana, ja liha ja juusto. Päällimmäiseen kerrokseen vielä kurpitsa ja porkkana, ja kruunuksi tuoremozzarellaa pari palloa viipaloituna.

Isoon vuoalliseen tulee 400 grammaa jauhelihaa, yksi sipuli, kolme tomaattia, mausteita maun mukaan, purkki tomaattimurskaa, kaksi kesäkurpitsaa, kolme porkkanaa, 300 grammaa valmista mozzarellaraastetta ja lisäksi kaksi 120 gramman tuoremozzarellapalloa. Tässä on lopputulos, ja maukas sellainen. Unohdin tällä kertaa laittaa sekaan ruokakerman, mutta se tekee tästä vieläkin parempaa!

Viimeisiä kesäpäiviä

Viikonloppuun mahtui kesäkelien koko kirjo helteisestä kesäillasta kaatosateeseen ja trooppisiin öihin.

Perjantaina oltiin Chilifesteillä kiertelemässä ja nauttimassa Karusellin terassilla ehkä kesän viimeisistä terassijuomista. Festeiltä mukaan tarttui Poppamiehen kojusta pullollinen loistavaa Savuinen Viski -kastiketta, johon olen jo tutustunut Roosterin Reggaeta & Makkaraa illoissa, sekä Chili con Carne -maustesekoitusta. Tarkoitus olisi tehdä lähiaikoina iso padallinen kyseistä pataa.

Hain myös Chef Santerin pisteestä kilpailussa voittamani Uusi Mustamakkara -kirjan. Arvontaan pääsi mukaan, kun jakoi taannoin Facebookissa tämän kirjan mainosvideon. Santerilla riitti asiakkaita jonoksi asti, tarjoillessaan "mörköpötköä" Poppamiehen chilihillolla, mutta ehdittiin muutama sana vaihtamaan.







Terassilla istuttuamme, ja auringon painuttua talojen taakse piiloon, vaihdettiin paikkaa Café Europaan. Sinne tuli vielä kolmaskin kaveri viettämään iltaa ja pelailemaan meidän kanssa.

Lauantaina tein ruuaksi pitkästä aikaa kunnon lihaburgerin, sillä halusin tietysti heti kokeilla edellisenä päivänä ostamaani viskikastiketta. Laitoin sitä jopa jauhelihan sekaan muiden mausteitten kanssa ja tein kunnon lätkät sämpylän väliin. Muuten purilaiseen tuli ketsuppia, sinappia, srirachamajoneesia, suolakurkkua, salaattia, karamellisoitua sipulia, cheddaria ja samaista Poppamiehen kastiketta vielä lisäksi väliin. Lopputuloksena oli yksi parhaista koskaan kotona tekemistäni hampurilaisista.





Elokuvaa odotellessa käytiin kaverin kanssa kahvilla La Famillessa ja sen jälkeen pidäteltiin pahinta sadetta leffateatterissa. Illalla oltiin kaverin luona porukalla iltaa viettämässä. Laulettiin kurkku käheäksi Singstaria ja lopulta kävelin lämpimässä kesäyössä keskustan toiselta puolelta toiselle kotiin.

Elokuva jonka kävin katsomassa, oli 'Elysium', ja miten upea se olikaan! Mulla ei oikeastaan ollut ihmeempiä ennakko-odotuksia sen suhteen. Science fictionin ystävänä traileri näytti kiehtovalta, mutta esteenä oli vain yksi asia, Matt Damon :) En nimittäin oikein ole pitänyt miehen roolisuorituksista.

Mutta voi morjens mikä leffa ja miten vähän Matt tässä mua häiritsi, itse asiassa leffan ansiosta suhtaudun häneen nyt hieman suvaitsevaisemmin. Visuaalisesti 'Elysium' oli aivan ainutkertaisen upeasti toteutettu - avaruusasema, alukset ja droidit olivat varsinaista silmäkarkkia teknologia- ja scififanille. Kahden maailman kontrastit toimivat upeasti yhteen. Lisäksi kuvaus oli toteutettu hienosti ja elokuvalla olikin varsin humaani teema, jota onneksi ei trailerista käy ilmi. Inhimillisyys oli muutenkin vahvasti läsnä ja kerrankin tässä oli tarina, jonka traileri ei paljastanut itse elokuvasta liikaa.



Tunteet valloillaan katsoin tuota huikeaa visuaalista taidonnäytettä ja lopussa jouduin istumaan hetken penkissä ja haukkomaan henkeä. Niin pysäyttävä elokuva tässä oli kyseessä. Lähimmäksi tätä scifielokuvaa on koskaan päässyt vanha suosikkini '12 Apinaa'. Jos kuulut actionin ja scifin ystäviin, on tämä aivan ehdottomasti nähtävä. Wau!

Hedonistiseurakunnan sunnuntaimässy

Osa on saattanut jo Instagrammeista huomatakin tuoreimpia ruokakuvia, mutta tässä hiukan taustaa eilisen mässäilyistä. Makkaran syönti sai jäädä juhannuspäivään, kolme päivää niitä tulikin jo popsittua, joten oli ihan tarpeen saada jotain muutakin ruokaa välillä.

Niinpä sitten väsäsinkin eilen päivälliseksi kanahampurilaiset. Vaikka ravintolassa arvostankin itse tehtyä sämpylää ja pihviä, kotona pyrin menemään useimmiten näissä asioissa sieltä, missä aita on matalin. Useimmiten teenkin kana- tai kasvisburgeria, sillä niihin löytyy hyvän makuisia valmispihvejä. Lihapihvit teen kyllä aina itse naudanlihasta, mutta harvemmin tosiaan tulee sellaisia kotona väsäiltyä. Nytkin sämpylän väliin valikoitui Kariniemen Kananpojan paneroidut pihvit.



Näiden lisäksi purilaisten pohjalle tuli ketsuppi-sriracha-majoneesiseos, tomaattia ja Kartanon salaattia. Pihvin päälle cheddaria, maustekurkkua ja kannen alle sekoitus majoneesia, mietoa Tabascoa ja Poppamiehen Jalosavua. Oikein loistava lopputulos.

Olen ostanut nyt pari kertaa Lidlistä Grillimaisteri-hampurilaissämpylöitä, ja vaikka kyseessä onkin perus seesam-vehnäpulla, niin toistaiseksi parhaan makuinen sellainen, joita olen kaupasta löytänyt. Vähän asian vierestä, mutta parhaat hodarisämpylät taas löytyvät Ikean pakastekaapeista.



Amerikkalaistyyppisen aterian jälkeen teki mieli jatkaa hyväksi havaitulla jälkkärilinjalla, joten ensin ajattelin tehdä jäätelön kylkeen omenapiirakkaa. Tässäkin päätin kuitenkin mennä helpommalla, ja tehdä pelkkää omena-kaurapaistosta, mutta kaupassa tuli dilemma. Koska toinen meistä halusi suolapähkinöitä ja itse tehtyä kinuskikastiketta, ostin tarpeet molempiin. Kotona en kuitenkaan pystynyt valitsemaan näiden kahden väliltä, joten päätin laittaa omaan annokseeni vähän kaikkea ;) Niinpä annoksen kuorrutukset menivät hiukan överiksi, koska omassa annoksessani oli omena-kaneli-kaurapaistosta, suolapähkinöitä ja kinuskikastiketta. Tarkoitus oli laittaa annokseen vielä kermavaahtoakin, mutta minä mokoma unohdin sen jääkaappiin :(

Loppupäivä menikin sulatellessa näitä mässyjä ja Sopranosia katsellessa (Jamesin muistolle). Unohdinkin mainita, että palasin jo juhannuksena sarjan pariin siitä, mihin jäin reilu vuosi sitten.

Kukko ja Kultahattu

Kävin korkkaamassa maanantaina virallisesti terassikauden, ja missäpä muuallakaan, kuin suosikkiterassillani Roosterissa. Siis todellakin! Vaikka ilmoja on pidellyt, niin en vain ole päässyt sopivaan saumaan kunnolla vielä terassille tänä kesänä. Vähän esimakua tietysti sain Hämeenpuiston Ruokatorilla Tuulensuun terassilla ollessani, mutta ei sitä oikein voi laskea mukaan.

Joka kesä maanantai-iltaisin Roosterin terassin täyttää lempeät kesärytmit ja grillimakkaran tuoksu. Silloin nimittäin vietetään Reggaeta & Makkaraa -iltoja. Musiikit soittaa deejii Mob Marley, ja makkarat tarjoaa milloin mikäkin sponsori. Taisi olla tällä kertaa HK. Toki Poppamies on luonnollisestikin mukana toiminnassa vahvasti, onhan kytkös tämän paikan ja kyseisen brändin välillä merkittävä.



Avajaisissa ja päättäjäisissä on aina myös jokin artisti livenä, kuten vuosi sitten Raappana, jota olin katsomassakin, muutoin musiikki hoidetaan levyiltä. Tällä kertaa tosin aika ei antanut myöten jäädä tsekkaamaan esiintyjäksi buukattua Lord Estiä, mutta pari tuntia ehdin nauttia parin kaverin kanssa hyvästä ruuasta ja juomasta auringonpaisteessa. Näin oli hyvä, terassille kyllä vielä ehtii.



Erikoistilanteissa myös lisukkeisiin on panostettu normaalia enemmän. Poppamies oli kasannut pöydän täyteen jos jonkinlaisia herkullisia kastikkeita, näitä tosin on joka maanantai tarjolla, mutta kylkeen oli laitettu vielä salaattibuffetkin. Oli tarjolla viher-, peruna- ja kikhernesalaattia sekä patonkia, ja ilmaistahan tuo kaikki oli. Tietysti bissestä joutui maksamaan, mutta eipä myöskään haittaa maksella kantiskortilla oluesta lähes kaupungin edullisinta terassihintaa!

Samalla sain vihdoin noudettua kutsun perjantain pippaloihin, nimittäin nelivuotissynttäreihin. Tarjolla on taas musiikkia, ruokaa ja juomaa. Toivottavasti tämä orastava flunssan poikanen ei iske kunnolla päälle, ja estä loppuviikon menoja. Kurkku on nimittäin ollut jo viikon verran aamuisin kipeä.



Eilen käytiin katsomassa elokuvissa jo aiemmin mainitsemani 'The Great Gatsby'. Tässä saattaa jonkin verran tulla spoilereita, joten vaikka yritän jättää ne minimiin, jos et halua tietää mitään etukäteen, kannattaa lopettaa lukeminen tähän :)

Erityisesti odotin elokuvalta juuri näyttävyyttä, sillä 1920-luku on yksi lempivuosikymmenistäni, mitä tulee tyyleihin. Monelle se on 50-luku, minulle 20-luku, eikä elokuva pettänyt tältä osin. Hollywood-elokuvaan voi siinä mielessä aina luottaa, että se on toteutettu sen verran isolla rahalla, että lavastus ja puvustus yleensä onnistuu. Tältä osin elokuva vastasi odotuksiani täysin.



Sen sijaan elokuvaa pyöritetään nyt alkuun ainakin enimmäkseen vain 3D:nä, mikä olikin yksi itseäni eniten vaivanneita asioita. Yleensä en koskaan valitse 3D:nä elokuvaa, joka ei sitä erityisesti vaadi, eli jossa ei ole tehosteita ja muita visuaalisia efektejä tukemassa tekniikkaa. Tämäkin elokuva olisi ehdottomasti ollut parempi ilman, tiesin sen, mutta halusin tämän kuitenkin nähdä pikaisesti.

Kolmiulotteisuus toi muutenkin jo hetkittäin äärimmäisen vauhdikkaaseen ja hektiseen (jolla varmasti tarkoituksellisesti oli haluttu tuoda tarinan vauhdikkuutta ja juhlintaa esiin) kuvaukseen oman mausteensa, ja teki mielestäni lopputuloksesta sekavamman. Vauhtia tästä elokuvasta nimittäin ei hetkittäin puutu! Efektien vuoksi elokuva näyttää aika muoviselta ja siloitellulta, kuvaa oli käsitelty paljon, ja tästä tuleekin musiikkien ohella suurin miinus. Elokuvassa oli rohkealla tavalla yhdistetty uutta musiikkia vanhaan aikaan, joka hieman häiritsi ainakin itseäni.

Tarina sinänsä oli varsin hyvä ja pidin myös näyttelijäsuorituksista ja kuitenkin monista pienistä yksityiskohdista, joilla oli haluttu tehdä selvä pesäero vanhanajan elokuvien välille. Mutta päättäkää itse, ja käykää katsomassa mieluiten ihan vain 2D:nä.