Suomen ääni

...on Tampereen oma Siru Airistola! Voice of Finlandin kolmas kausi huipentui kisan kaikkien aikojen tasokkaimpien laulajien kaksintaisteluun, kun odotetusti neljästä jäljelle jäivät vain Emma Schnitt ja Siru.

Sitä ennen kuitenkin kuultiin jokaiselta finalistilta yksi duetto valmentajansa kanssa ja yksi uusi biisi, joka oli varta vasten artistia varten sävelletty. Kuitenkin, kuten yleensäkin tämän kisan edetessä, nuo uudet kappaleet eivät pankkia räjäyttäneet, vaikka tämä paras kausi tähän mennessä olikin.

Mutta siihen syy ei oo laulajien, vaan tuottajien, jotka tekevät vain tusinabiisejä artisteille, jotka eivät vielä ole breikanneet isommin. Suomessa on muutenkin niin pieni määrä tuottajia, jotka kykenevät tekemään maailmanluokan biisejä, joita juuri tämä kaksikko vähintäänkin olisi tarvinnut, että lopputulos on väkisinkin hieman pliisu. Myöskään suomenkielellä lauletut kappaleet eivät koskaan itseäni puhuttele samalla tavalla, kuin englanninkieliset. Kaikesta huolimatta onneksi olkoon kahdelle kaikkien aikojen finalistille!

Pliisua ei kuitenkaan ollut paikan päällä. Meininki oli katossa, yleisö sai hillittömän tunnelman aikaan, ja oli upea olla osa tuota showta. Olenhan mä kahdesti aiemminkin ollut televisioyleisössä, ja silloinkin musiikin parissa, kun sekä PMMP että 22-Pistepirkko heittivät spesiaalikeikat YLE:ltäkin tulleessa Kosketuksessa tv-sarjassa. Noilla keikoilla oli kuitenkin vain n. 100 henkeä, ja tunnelma intiimimpi. Logomossa oli perjantaina liki 2000 ihmistä ;)

















Lavalla kävivät uudet biisinsä heittämässä myös Sunrise Avenue, joka ei millään tavalla minua puhuttele, mutta jonka ilmeisen tarttuva renkutus soi päässä vielä lauantaiaamunakin, kun hotellista heräsin, sekä Paloma Faith, jolta on aivan hiljattain tullut uusi albumi. Paloman edellisestä, 'Fall To Gracesta' pidin niin paljon, että nostin sen tuolloin vuoden 2012 parhaiden levyjen joukkoon. Uusi 'A Perfect Contradiction' on enemmänkin laulajan paluu soul- ja funkjuurille, eikä yhtä melodinen kuin edeltäjänsä. Tältä osin se ei ainakaan ensikuuntelulla vakuuttanut allekirjoittanutta, mutta voit tietysti kuunnella sen itse Spotifystä klikkaamalla linkkiä.

Kaikki Voice of Finlandin finaaliesitykset pääset katsomaan helposti tästä linkistä. Mahdollisuus päästä paikan päälle oli kyllä jotakin huikeaa, ja siitä tosiaan suurkiitos kuuluu Nelosen porukalle, jotka tekivät mulle näistä unelmista totta! Neljäs kausi on tosiasia, joten sitä ja ensi vuotta odotellessa :)

Mutta ei nyt liian pian kannata ensi talvea odottaa, vastahan tässä on kevät lähtenyt käyntiin ja lomailua piisaa. Mulla on tässä 1,5 kuukauden aikana vain kaksi viisipäiväistä työviikkoa, sillä sain sumplittua nuo ylijääneet talvilomapäivät siten, että teen lyhyempää viikkoa, ja muutenkin on vappua ja helatorstaita tulossa. Lisäksi olen toivonut kesälomia parissa osassa kesä- ja heinäkuulle, joten ehtii tässä ottaan välillä lungistikin.

Voitolla finaaliin

Voice of Finlandin finalistit ovat selvillä. Se mitä olen ennustanut useasti aiemminkin, todella tapahtui eilen. molemmat suosikkini, Emma ja Siru jatkavat semifinaalista pitkäperjantain finaaliin! Mahtava juttu.

Ja vielä mahtavammaksi tilanteen tekee se, että pääsen itse paikalle! Nelonen Media suuressa ystävällisyydessään tarjosi mulle tämän mahdollisuuden päästä Turkuun Logomoon todistamaan tätä upeaa kilpailua livenä ja paikan päälle. Odotan ensi viikkoa siis todella paljon. Suurkiitos Nelosen porukalle!

Kuten blogiani pidempään seuranneet muistavat, olen seurannut Voice of Finlandia alusta saakka. Niinpä en tiedä hienompaa tapaa summata tämä kolmas kausi, ja koko ohjelman historia, kuin näkemällä show paikan päällä! Kaikki aiemmat ohjelmasta kirjoittamani postaukset löytyvät kätevästi tägättynä tästä linkistä.

Mitä eilisiin esityksiin tulee, niin kyllähän nuo omat suosikkini jälleen kerran loistivat illan kirkkaimpina tähtinä. Emma lauloi jälleen sitä tummaa soulia, nimittäin Aretha Franklinin kappaleen '(You Make Me Feel) Like A Natural Woman' todella vakuuttavasti. Siru puolestaan tulkitsi Eric Carmenin 'All By Myselfin' siten että koko mies oli pelkkää hyytelöä niistä kaikista väristyksistä johtuen. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut Celine Dionin alkuperäisteos, muuten allekirjoittaneella olisi saattanut olla pieniä vaikeuksia biisivalintaa sulattaa ;)





Ja kuultiinhan sitä Kate Bushiakin, vaikka ei Sirun esittämänä, kuten edellisessä VoF-postauksessani toivoin. Erityisen positiivinen yllätys nähtiin nimittäin Tuuli Okkosen osalta, kun hän esitti 'A Man With A Child in His Eyesin'. Se oli valehtelematta häneltä kauden paras veto, ja vei hänet ansioitetusti eilisestä parivaljakosta päätyyn asti. Siispä myös Tuuli Okkonen, kuten myös Jussi Kari nähdään vielä finaalissa. Noita mainitsemiani kolmea esitystä lukuunottamatta eivät muut oikein menneet mielestäni aivan putkeen. Tiian esitys oli kyllä hieno, mutta koska valinta tapahtui hänen ja Sirun välillä, ei todellista kahta vaihtoehtoa edes ollut.

Nyt kannattaa siis äänestää, jos haluaa oman suosikkinsa voittavan. Tarkemmat äänestysohjeet löytyvät täältä ja äänestystapojahan on monta:

Äänestää voit soittamalla, tekstiviestillä, verkkopankilla, kuuntelemalla biisejä Deezerissä sekä katsomalla yksittäisiä esitysvideoita Nelonen.fi:ssä ja Ruudussa.

Tummia sävyjä ja kylmiä väreitä

En ole ehtinyt viime viikkoina hirveästi kirjoittaa Voice of Finlandista, mutta joka viikko olen ohjelman katsonut kyllä jälkikäteen. Ja vaikka paljon hyviä esityksiä matkalle on mahtunut, myös muutamia heikompia lempilaulajiltani on nähty. Mm. Anni Saikku on esittänyt kauden aikana kaksi huonoa biisiä, jotka eivät hänen äänelleen sopineet. Tästä seurauksena olikin sentimentaalinen pudotus kisasta viime viikolla.

Ainoat jotka eivät ole missään vaiheessa tuottaneet pettymystä, ovat olleet Emma Schnitt ja Siru Airistola. Olen ollut jo pidempään aivan varma, että nämä neidot nähdään finaalissa. Kerrankin myös Suomen kansa tuntuu olevan minun kanssani samaa mieltä, sillä molemmat pääsivät yleisöäänillä livelähetyksistä jatkoon.

Aivan varma ei voittajasta kuitenkaan voi olla, molemmat kun ovat niin mielettömiä laulajia, että biisivalinnalla tulee olemaan suuri merkitys. Kylmiä väreitä on jokatapauksessa luvassa loppuun asti. Sirulta haluaisin kuulla esimerkiksi Kate Bushia, koska hänen äänialansa siihen riittäisi. Emma taas on parhaimmillaan lämpimässä soulissa, ja sitä toivon vielä jatkossakin kuulevani.

Viime viikolla Emma lauloi jälleen ties kuinka monennen kerran tiensä mun sydämeen Emeli Sandén 'My Kind of Loven' avulla ja eilen Siru vakuutti huikealla versiolla Shirley Basseyn 'I (Who Have Nothing)':sta.

Toki Tiia Erämerikin jatkaa yhtenä suosikeistani, mutta ei tälle parhaalle kaksikolle vain ole vertaista. Pidän molemmista esiintyjistä niin paljon, että minua ei edes harmita, kumpi heistä voittaa, kunhan se jompi kumpi on :) Emman kuva on Iltasanomista, Sirun Voice of Finlandin Facebook -sivulta. Klikkaa kuvasta esityksiin.

Tänään onkin sitten kaverin synttäribileet, ja aukeaa mun Tallinnan tuliaiset :) Mä rakastan kotibileitä! Yhtään niin paljon en baaria odotakaan, ja tuskin jatkoille tulee lähdettyä, ellei sitten osa porukasta jostain syystä haluaisi lähteä jatkamaan iltaa Klubille. Siellä on nimittäin tänään Hang The DJ! ja keikalla Iisa!

0600-Kuumat-Purilaiset

Hyvää maanantaita! Nyt löyty saitti meikäläisen makuun, PornBurger.me nääs.

Eipä voisi paljon oikeampaa yleisöä sivusto kosiskella, kuin tälläistä hampurilaisten suurkuluttajaa. Ja kyllähän tälläisestä ruokapornosta vesi herahtaa kielelle varmaan itse kullekin. Näin sivuston ylläpitäjä, purilaisperverssiksi ja donitsi-intoilijaksi itseään kutsuva Mathew Ramsey kuvailee blogiaan:

“PornBurger.Me”… Sounds a little dirty, right? Maybe even a bit naughty? Good. Welcome, perverts. This is not a health food blog, nor is it chock-full of recipes. Rather, it’s a year long venture into the dark arts of hamburgery. My goal? In short; pure carnal pleasure. In long; to concoct, photograph, and devour one sin-tillating burger a week, as an exercise in both my culinary and photographic passions. Let’s get weird.

Niinkuin nyt olettaa saattaa, eivät omat tuotokseni, tai edes niistä otetut kuvat yllä edellisen blogin kuvien burgereihin millään, mutta tulipa myös jälleen tehtyä perjantaina pitkästä aikaa kotona hampurilaista.

Oma lähestymistapa kotipurilaisten tekemiseen on huomattavasti krouvimpi. Ostin männäviikolla pitkästä aikaa Kariniemen Kananpojan paneroituja pihvejä, jotka jo vuosia ovat olleet lähes ainoita eineksiä, joita olen kaupasta ostanut. Olen aiemminkin käyttänyt samoja pihvejä usein helppona ratkaisuna kanahampurilaista tehdessä.

Tällä kertaa väliin valikoitui kuitenkin muutakin - nimittäin pekonia, paneroituja sipulirenkaita, irlantilaista cheddaria, salaattia, tomaattia ja suolakurkkua. Kastikkeiden virkaa toimittivat Heinzin ketsuppi, Los Torosin sinappi ja kastike jonka sekoitin valmiista majoneesista, Poppamiehen Bourbon BBQ omena-chipotlekastikkeesta ja valkosipulimurskasta. Kylkeen vielä noita hyviä Rainbowin BBQ-Ristikkoperunoita, niin ilta meni mukavasti Voice of Finlandin parissa.

Tällä kaudella ohjelmassa on nähty monia uudistuksia kuten Kaappaus ja samoin tämä Knock-Out vaihe alkoi kahdella showlla peräkkäisinä päivinä, joten ohjelmaa sai katsoa myös lauantaina. Silloin Sofia Tarkkanen yllätti mut totaalisesti äärimmäisen upealla The Black Keysin 'Lonely Boy' -tulkinnallaan. Whoa! Ensi viikolle odottamistani laulajista jäivät ainakin vielä Anni Saikun ja Tiia Erämeren esitykset. Alan kyllä olemaan melko vakuuttunut, että Emma Schnitt vie tänä vuonna voiton.

Raakaa peliä Tampereella

Säästä viis, ruokien osalta oli ehkä paras Ravintolapäivä tähän saakka. Aurinko tietysti olisi voinut helliä, mutta toisaalta kun helmikuussa on näin lämpimät kelit, ei oikeastaan voi valittaa. Paitsi siitä harmaudesta ;)

Hyviä vaihtoehtoja oli tällä kertaa vähän liiankin kanssa, ja niiden välillä oli vaikea valita. Mutta koska olen kuitenkin ollut kiinnostunut noista raakaruuista jo jonkin aikaa, ja niitä ei oikein muulloinkaan täältä mistään saa, oli oma valintani aika selkeä. On hienoa, että tuo on yleistynyt näin paljon juurikin Ravintolapäivänä, ja lopulta raw foodia tarjoavia paikkoja oli eilen niin monta, että kaikissa ei edes pystynyt käymään.

Ensimmäisenä tehtiin kaikkien äitien ohjeiden vastaisesti, ja mentiin makean perässä Pikku Paratiisiin Hallituskadulle, joka on siis kokonaisvaltainen superfoodiin erikoistunut yritys. Siinä ja siinä, voiko sitä pop upiksi kutsua, koska he ovat siirtämässä toimintaansa Pirkkalasta tuohon kyseiseen liiketilaan pysyvästi maaliskuun aikana. Mutta koska tila ei vielä ollut smoothie- ja superfoodkahvilana, voi sen varmaankin hyväksyä :) Ja miten hyviä nuo raakakakut olivatkaan? Parhaita koskaan syömiäni!

Toinen oli Fazerinatäytteellä jossa mustikka sopi komboon täydellisesti, ja toinen superraikas vadelma-mango. Tarjolla olisi ollut myöskin perinteisempää mustikkapiirakan makuista kakkua, sekä brownieita, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Aivan mielettömän hyviä kakkuja siis kerta kaikkiaan, joten jos näitä jatkossakin kahvilan valikoimaan kuuluu, kannattaa suunnata popot Hallituskadun suuntaan!







Tämän jälkeen suunnattiin Ekokampaamo Oranssiin, jonne oli päivän ajaksi perustettu myöskin raakaruokaan erikoistunut Kolmen Kaveruksen Kahvila. Paikka sijaitsee yhdellä Tampereen kauneimmista asuinalueista aivan Puu-Pyynikin ytimessä. Tarjolla olisi ollut myös makeita tuotoksia, mutta nyt piti saada jo jotakin kunnollista syötävää maaruun. Itse valitsin aivan mahtavia porkkana-selleri-siemenpyöryköitä, siemenleipää valkosipulivoilla ja jugurttidippiä, guacamolea sekä paprikasalsaa. Nuo pyörykät veivät kielen mennessään, jopa niin totaalisesti, että piti ostaa niitä lähtiessä muutamia mukaankin. Myös salsa oli aivan mielettömän hyvää, ja siinä ollut korianteri jätti suuhun vielä hyvän maun pitkäksi aikaa jälkeenkin. Erityismaininta pitää antaa erittäin edullisista hinnoista, pyöryköitä ja dippejä sai 50 sentin kappalehintaan ja siemenleipä oli euron.

Edellisen liiketila oli myöskin erittäin viihtyisä, ja hyvällä maulla sisustettu. En ollut tuollaisesta kampaamosta ennen kuullutkaan, mutta kyseessä on siis mahdollisimman ekologisesti toimiva kampaamokonsepti. Turhapa tuota on suotta lähteä tiivistämään, yrityksen ideologiasta parhaiten voit lukea heidän kotisivultaan.

Maha tuli jälleen näistä jo suhteellisen täyteen, mutta ei kuitenkaan ähkyyn saakka, kuten ei raw foodista yleensäkään. Avasin ajatuksiani raakaruuan vaikutuksista edellisen Ravintolapäivä -postauksen yhteydessä.















Mieli teki kuitenkin vielä käydä jossakin syömässä, ja vaihtoehtona olikin Burger Bro's pop up Ojakadun päässä. Itse tehtyjä hampurilaisia kolmella eurolla ei olisi ollut huono diili todellakaan, mutta raaka-aineet pääsivät hetkellisesti loppumaan juuri kun sinne olisi ollut tarkoitus mennä. Jatkettiin siis matkaa Ravintola Jooneksen ohi, jossa oli taas pitkät jonot ikkunan alla. Sieltä olisi saanut myös hevoskebabbia, joka olisikin kiinnostanut, mikäli jonoa ei olisi ollut noin paljoa. Sen sijaan jatkettiin matkaa Tammelaan ja kohti Lähiruokapuoti Lempiä.

Sinne pop up -pisteensä oli pistänyt Gohan-ya, jossa oli tarjolla japanilaisia herkkuja, joista osa oli jo ehtinyt loppua kahteen mennessä. Mutta tarjolla oli kuitenkin vielä herkullisia makeja ja misokeittoa, jota mekin päädyimme syömään. Jälkiruokakahvit hoituivatkin myöhemmin jo Ravintolapäivän ulkopuolelta Café Europassa.



Seuraava Ravintolapäivä lienee tulossa jo toukokuussa, kuten yleensä, joten sitä odotellessa. Keväällä olisi mukava päästä maistelemaan jälleen raw foodia. Haaste on heitetty!

Voice of Finlandista ei oikeastaan jäänyt mitään muuta käteen perjantailta kuin Emma Schnittin ja Tiia Erämeren fantastinen duetto. Sanon duetto, enkä kaksintaistelu, koska siinä oli pari, keiden äänet mätsäsivät täydellisesti yhteen. Emman lämmin ja pehmeä syvä, ja Tiian korkea ja kova ääni täydensivät tässä esityksessä toisiaan. Kerrassaan huikea esitys.

Molemmathan ovat olleet omia suosikkejani ensiesiintymisistään saakka, mutta Emma on silti kyllä jotakin todella ainutlaatuista, se ääni ja ne kylmät väreet, huh huh. Onneksi tällä kaudella uutena mahdollisuutena on tuo Kaappaus -osio, jossa muut valmentajat voivat halutessaan ottaa pudotetun laulajan omaan tiimiinsä. Mutulla nimittäin niitä on tuolta Elastisen tiimistä vapautumassa useampiakin hyviä lähiviikkoina. Tiia pääsi muutenkin nyt parempaan, omaa laulutyyliään vastaavaan tiimiin Michael Monroen ansiosta.

Back to square one

Tänä talvena alennusmyynnistä tehdyt löydöt on pelkästään kaikki olleet heräteostoksia. H&M:n nettikaupasta päätin katsoa, mitä oli tarjolla ihan ex-tempore, ja en kuluttanut sivuilla surffailuun hirveästi aikaa. Carlingsissa poikkesin ihan vain ohimennen ja torstaina kävin nopeasti kääntymässä töitten jälkeen KappAhlissa.

Siellä oli meneillään aletuotteiden poistoale, ja kantiskortilla sai kaikista jo alennetuista vaatteista vielä -50% hinnasta pois, joten tuli ostettua vielä vähän ruutua päälle. Minkäänlaista erityistarvetta mulla ei uusille paidoille tietenkään ollut, mutta kun nyt sai paitaa viidellä eurolla (!), niin pitihän sieltä käydä pari tuollaista pitkähihaista kauluspaitaa poistamassa. Molemmat ovat samanlaisia, toinen harmaa ja toinen sininen.





Voice of Finlandin toinen jakso oli perjantaina hiukan ensimmäistä vaisumpi, hyviä esityksiä ei kovin montaa ollut. Aivan selkeästi jatkoon valituista laulaminen vaikutti helpoimmalta kuitenkin amerikkalaislähtöiselle Johanna Johnsonille. Harmi vain, että hänetkin kaappasi Elastinen. Samassa tiimissä on nyt jo kolme koko kilpailun ylivoimaisinta laulajaa, jotka jälleen kerran joutuvat kisaamaan kaksintaistelussa vastakkain kauden myöhemmässä vaiheessa. Jotta tuo kisa pysyisi mielenkiintoisena loppuun saakka, osallistujien pitäisi jakautua tasaisemmin eri tiimeihin, sillä tälläkin kertaa kaikki tuolit kuitenkin kääntyivät.

Mutta myös Sofia Tarkkasen ääni vetosi muhun, ainoastaan riisuttu esitys vain kitarasäestyksellä oikein ei. En toisaalta usko, että tästä neidistä vielä kaikkea on irti saatukaan. Odotan siis innolla tulevaa, ja palan halusta kuulla enemmän, sillä samalla myös Mira sai ensimmäisen kilpailijan tiimiinsä. Elina Hjeltin Adele-veto oli myös ihan ok, mutta jäi silti samalla biisillä aika paljon edellisviikon Emma Schnittin varjoon.





Putouksen avaus oli Viikkokatsauksen, Idiots -kilpailuesittelyjen ja sketsihahmojen osalta jälleen takuuvarmaa katsottavaa. Olen ennenkin pitänyt Viikkokatsauksen uutisinserttejä lähes Studio Julmahuvin uutisten tasoisena, eivätkä ne nytkään pettäneet. Sananlaskujen uudelleenarviointi ja Zumbakallio olivat yksinkertaisesti loistavia. Idiotseista eniten naurattivat Kukko-poika ja Pelle Herman.

Sketsihahmot olivat yllättävän tylsiä, niitä kahta parasta lukuunottamatta :) Rasilaisen Jukan esittämä patologi Martin Niemi ja Iina Kuustosen Jäbä Leissön pistivät kovan kovaa vastaan. Ja ruutuahan Jäbälläkin on yllään... Nauroin molemmille vedet silmissä, mutta eipä noista muista taida vastukseksi ollakaan.

Ostoksia ja Voice of Finlandia

Lupasin kuvia uusista vaatehankinnoista, joten tässä tulee. Farkut siis H&M:stä, samoin kuin tuo musta ja burgundy t-paita. Kirsikanvärinen t-paita ja päällä oleva muuten samanlainen, mutta ruskea teeppari Cartsusta. Katsotaan vielä, että tuleeko enempää tehtyä aleostoksia. Lähdin nimittäin käväisemään pikku reissulla eilen ja kirjoittelin vähän matskua valmiiksi etukäteen. Siitä lisää myöhemmin.

Myös Voice of Finlandin kolmas kausi starttasi perjantaina. Juontajavaihdos näkyy tehneen pelkästään hyvää. Michael Monroeta lukuunottamatta nuorempi ja freesimpi tatsi sopii valmentajaosastoon hyvin, ja ainakin Elastinen ja kestosuosikkini Mira Luoti onnistuivat naurattamaan mua jälleen muutamaan otteeseen. Toisaalta ei voi mennä pieleen kun ei enää joudu katsomaan Lauri Tähkän naamaa ;)

Mitä kilpailijoihin tulee, niin mitään veret seisauttavaa ei oikeastaan vielä ensimmäisessä ohjelmassa nähty. Tosin olihan siellä kuitenkin pari laulajaa selvästi ylitse muiden, nimittäin Emma Schnitt ja Anni Saikku joista molemmista pystyi kuulemaan todellisen lahjakkuuden, Emma tulkitsi Adelea ja Anni Rihannaa. Kummankin äänissä oli sellaista kypsyyttä, että ei ikinä uskoisi näiden tyttöjen olevan hädin tuskin täysi-ikäisiä. Mutta kyllä miehistä Juho Schroderuksenkin riskin otto laulaa miehenä Adelea oli aika positiivinen yllätys. Saapa nähdä, mihin mies kauden edetessä pystyy. Ei hän tosin näille neidoille tule pärjäämään :)