Festivaalisafkaa

Kun on paljon menossa, kuten nyt vaikkapa filkkareilla viime viikolla, ei kotona ehdi samalla tavalla panostaa ruuanlaittoon. Niinpä ulkona tulikin käytyä syömässä poikkeuksellisen paljon, jopa mun käyntimäärillä mitattuna. Joinain päivinä tuli ihan istuttua ravintolassa, joinain taas haettua mukaan.

La Famillessa ja Ravintola 931:ssä kävin ennen viime keskiviikon Short Mattersiin menoa. Nuo lyhärit pyörivätkin silloin viereisessä Niagarassa. Ensimmäisessä lähinnä vain pikaisesti kakkukahvilla, mutta jälkimmäisessä aivan kunnolla syömässäkin. Kävin siellä ensimmäistä kertaa testaamassa salaattia vajaa kuukausi sitten, ennen elokuviin menoa silloinkin. Positiivisen ensikokemuksen saattelemana listalle jäi vielä monta vaihtoehtoa kokeiltavaksi, ja niinpä valinta osuikin tällä kertaa paahtopaistisalaattiin.







Jälleen kerran olin aivan äimänkäkenä, miten salaatti voi olla niin hyvää kuin se tuolla on. Olihan jo ensimmäisellä kerralla kokeilemani savulohisalaattikin hyvää, mutta nyt lähti miltei taju. Muistin myös jälleen, miksi musta ei täysin kasvissyöjää voisi koskaan tulla. Paahtopaistisalaatin ohessa tullut majoneesi sopi salaatin kylkeen täydellisesti, ja olipa tainnut ravintolan työntekijä lukaista aiemman postaukseni, sillä sain kuittia tuosta vähäisestä kastikkeen määrästä :) Sitä kuulemma voi hakea lisääkin tiskiltä, jos se loppuu. Eikä tuo halloumisalaattikaan tiettävästi paljon pahempaa ollut.

Tältä pohjalta ja tällä kokemuksella on kuitenkin helppo julistaa Ravintola 931 Tampereen salaattitarjonnan ykköseksi. Ei mistään saa salaattia tälläisellä hinta-laatusuhteella. Tietenkin Grelissä saa hyvää salaattia, ja hyväksi kakkoseksi se pääseekin, mutta siellä valinta on hyvin paljon itsestä kiinni, ja ei sielläkään hinta-määräsuhde pääse lähellekään tätä tasoa. Jos et ole näitä kokeillut, et oikeasti tiedä, miten iso salaatti voi ollakaan. 10 euroa tuosta on todellakin kustannustehokasta asiakkaalle. Pienet sille!









Ja vaikka minusta ei kasvissyöjää tulisikaan, niin pidän kuitenkin myös kasvisruuasta erittäin paljon. Lauantaina päivällä mulla oli Hopper Storiesin ja Arkiston aarteiden välissä reilu pari tuntia aikaa kulutettavaksi kaupungilla, joten hain Café Gopalista kasvissafkaa mukaan ja voi taivas miten hyvää se olikaan.

Olen vain kerran aiemmin käynyt Gopalissa syömässä noutopöydästä, eikä siitä kerrasta jäänyt mieleen mitään erityistä, ehkä sen vuoksi siellä ei ole tullut useammin käytyäkään. Nyt kuitenkin varsinkin paikan falafelpyörykät, manteliriisi ja hummus veivät kielen mennessään. Falafel taisi mennä kertaheitolla parhaaksi koskaan syömäkseni, myöskin kasvis-perunapaistos oli todella maistuvaa.

Mikään edullinen paikka Gopal ei ole, annoksille tuli hintaa liki 12 euroa kappaleelta, eikä ruuan määrä kuitenkaan mikään valtava ollut. Maku vei silti voiton, joten varmasti menen nyt tämän kokemuksen perusteella sinne uudelleenkin syömään. Tai ainakin haen sieltä falafelia mukaan pian uudelleen :)

Viimeisiä kesäpäiviä

Viikonloppuun mahtui kesäkelien koko kirjo helteisestä kesäillasta kaatosateeseen ja trooppisiin öihin.

Perjantaina oltiin Chilifesteillä kiertelemässä ja nauttimassa Karusellin terassilla ehkä kesän viimeisistä terassijuomista. Festeiltä mukaan tarttui Poppamiehen kojusta pullollinen loistavaa Savuinen Viski -kastiketta, johon olen jo tutustunut Roosterin Reggaeta & Makkaraa illoissa, sekä Chili con Carne -maustesekoitusta. Tarkoitus olisi tehdä lähiaikoina iso padallinen kyseistä pataa.

Hain myös Chef Santerin pisteestä kilpailussa voittamani Uusi Mustamakkara -kirjan. Arvontaan pääsi mukaan, kun jakoi taannoin Facebookissa tämän kirjan mainosvideon. Santerilla riitti asiakkaita jonoksi asti, tarjoillessaan "mörköpötköä" Poppamiehen chilihillolla, mutta ehdittiin muutama sana vaihtamaan.







Terassilla istuttuamme, ja auringon painuttua talojen taakse piiloon, vaihdettiin paikkaa Café Europaan. Sinne tuli vielä kolmaskin kaveri viettämään iltaa ja pelailemaan meidän kanssa.

Lauantaina tein ruuaksi pitkästä aikaa kunnon lihaburgerin, sillä halusin tietysti heti kokeilla edellisenä päivänä ostamaani viskikastiketta. Laitoin sitä jopa jauhelihan sekaan muiden mausteitten kanssa ja tein kunnon lätkät sämpylän väliin. Muuten purilaiseen tuli ketsuppia, sinappia, srirachamajoneesia, suolakurkkua, salaattia, karamellisoitua sipulia, cheddaria ja samaista Poppamiehen kastiketta vielä lisäksi väliin. Lopputuloksena oli yksi parhaista koskaan kotona tekemistäni hampurilaisista.





Elokuvaa odotellessa käytiin kaverin kanssa kahvilla La Famillessa ja sen jälkeen pidäteltiin pahinta sadetta leffateatterissa. Illalla oltiin kaverin luona porukalla iltaa viettämässä. Laulettiin kurkku käheäksi Singstaria ja lopulta kävelin lämpimässä kesäyössä keskustan toiselta puolelta toiselle kotiin.

Elokuva jonka kävin katsomassa, oli 'Elysium', ja miten upea se olikaan! Mulla ei oikeastaan ollut ihmeempiä ennakko-odotuksia sen suhteen. Science fictionin ystävänä traileri näytti kiehtovalta, mutta esteenä oli vain yksi asia, Matt Damon :) En nimittäin oikein ole pitänyt miehen roolisuorituksista.

Mutta voi morjens mikä leffa ja miten vähän Matt tässä mua häiritsi, itse asiassa leffan ansiosta suhtaudun häneen nyt hieman suvaitsevaisemmin. Visuaalisesti 'Elysium' oli aivan ainutkertaisen upeasti toteutettu - avaruusasema, alukset ja droidit olivat varsinaista silmäkarkkia teknologia- ja scififanille. Kahden maailman kontrastit toimivat upeasti yhteen. Lisäksi kuvaus oli toteutettu hienosti ja elokuvalla olikin varsin humaani teema, jota onneksi ei trailerista käy ilmi. Inhimillisyys oli muutenkin vahvasti läsnä ja kerrankin tässä oli tarina, jonka traileri ei paljastanut itse elokuvasta liikaa.



Tunteet valloillaan katsoin tuota huikeaa visuaalista taidonnäytettä ja lopussa jouduin istumaan hetken penkissä ja haukkomaan henkeä. Niin pysäyttävä elokuva tässä oli kyseessä. Lähimmäksi tätä scifielokuvaa on koskaan päässyt vanha suosikkini '12 Apinaa'. Jos kuulut actionin ja scifin ystäviin, on tämä aivan ehdottomasti nähtävä. Wau!

Kasaria ja komediaa!

Vuonna '85 oli todellinen hyvän mielen elokuva. Sellainen, mikä ihastuttaa, naurattaa ja herättää tunteita. Eihän tästä voi puhua laadukkaana teoksena, taso oli lähempänä esimerkiksi kotimaisia tv-elokuvia, ilman sen syvällisempää juonta. Teatteriesitykselle tämä ei oikein pärjännyt millään aspektilla, ja jäin useassa kohtaa odottamaan, että näyttelijät alkaisivat nyt laulaa ja show räjähtäisi täyteen mittaansa, mutta tietenkään ei.



Viime kesänä pariinkin kertaan elokuvissa katsomani 'Rock of Ages' tai tämän teatteriesityksen tyylinen musikaali olisi toiminut valkokankaallakin paremmin. Elokuvan vahvat hyvät puolet olivat kuitenkin nostalgiassa, vaatetuksessa, näin tamperelaisena vahvassa kotikaupunkiteemassa ja monen hyvän kotimaisen näyttelijän hauskana roolisuorituksena. Vahvaa yläpeukkua siis pätkälle kaikesta huolimatta.





Vaikka teatteriesitykset onkin lopetettu, ensi kesänä musikaali pyörii vielä Pyynikin kesäteatterissa, ja kyllä mä nyt harkitsen aika paljon sinne menemistä. Lippujakin jo sais ostettua tietysti.

Ennen leffaa käytiin kakkukahveilla yhdessä Tampereen viihtyisimmistä kahviloista La Famillessa Aleksis Kiven kadulla, leffateatterin lähellä. Itse valitsin vadelmaisen kakkutikkarin, joka muistutti kooltaan kyllä enemmän jäätelöpuikkoa. Tuhtia tavaraa se olikin, ja varsin maistuva, vaikka annoskateus kyllä iski kaverin vadelmajuustokakkua zoomaillessa.





Suolainenkin tarjonta näytti varsin lupaavalta, mutta koska tarkoitus oli mennä leffan jälkeen syömään, tyydyin makeaan. Tilaamani jättilatte (joka muuten todella oli iso!) oli parasta Tampereella koskaan juomaani. Pitää testata paikan taso uudelleenkin ja varmistaa, että maku on aina yhtä kohdillaan!



Leffan jälkeen mentiin Swagathiin syömään intialaista. Tarkoitus oli ensin mennä Nanda Deviin, mutta se on toistaiseksi nyt suljettuna. Toisaalta Swagath on ollut mielessä tsekata uudessa lokaatiossaan jo aiemmin, joten tämä tuli melkein kuin tilauksesta. Ja hyväähän se ruoka oli. Otin itse Murgh Makhanin, eli kanaa kermaisessa voilla maustetussa tomaattikastikkeessa. Naan-leivän kanssa annoksen koko oli sitä luokkaa, että en edes kaikkea leipää jaksanut syödä. Tämähän on pelkästään positiivista, ainakin rahalle saa vastinetta. Kyllä tämä ainakin Star & Moonlightia paremmaksi pisti ylivoimaisesti.

Swagathista ilta jatkui vielä Europaan pelailemaan Scrabblea, kunnes ystävien oli aika lähteä lähikuntiin ja minun kotiin. Oli kyllä mahtava päivä ja kiitos tämän viikonlopun parhaudesta kuuluu niille tärkeille ihmisille mun elämässäni, jotka tietävät keitä ovat!



Voice of Finlandin perjantainen jakso oli hyvin pitkälti rautainen! Suosikeikseni iskivät tietenkin erittäin asiallisen nimen omaava rokkijäbä grungesaundilla, Joonas Salonen, loistavan Emeli Sandén biisin vetänyt Carolina Storrank, ja aivan todella upean pehmeällä äänellä varustettu Roope Permanto. Näistä tämän viikon esiintyjistä jälkimmäinen oli selkeästi paras. Mukaan pääsi myös pari muutakin ihan asiallista esiintymistä, mm. Susanin ja Hanna-Maarian vedot.



Putous putoili taas aivan kympillä. Viikkokatsauksen insertit ovat jo pitemmän aikaa tuoneet mieleen Studio Julmahuvin parhauden, eikä tämäkään viikko jättänyt kylmäksi. Sen sijaan tuo Putouksen Voice of Finland vei kyllä ykköspisteet. Tuomareiden ja juontajan maneerit oli tarkkaan opeteltu. Aivan loistava show jälleen kerran. Sketsihahmokilpailussakin alkavat ne huonommat hahmot tippua yksi kerrallaan. Uskon että ensi kerralla on Veli Sikiön tai Kristoffer Taxfreen vuoro lähteä.